The Century Foundationin julkaisema tutkimus elokuussa 2015 raportoi dramaattisen köyhyyden laskun 1990-2000 jälkeen että köyhyys on alkanut jälleen kasvaa. Ghettojen ja slummien määrä on tuplaantunut vuodesta 2000. Tämä tilanne johtuu osittain siitä että perinteiset keinot kehittää taloutta, jotka keskittyvät korporaatioiden subventoimiseen paikallistalouksien kustannuksella, eivät enää toimi. Nykytrendi uhkaa pahentua ellemme vastaa systeemin rakenteellisiin vikoihin tekemällä jotain uudella tavalla.
Voimmeko luoda talousjärjestelmän — lähtien paikallistasolta — joka luo vaurautta kaikille?
1. Paikka
Yhteisön vaurauden luominen lähtee uskollisuudesta geografiselle alueelle. Jos globalisaatio on nykytalouden valtavirran virstanpylväs, relokalisaatio on vaihtoehtoisen talouden virstanpylväs.
Globalisaatio toimii hyvin pääomalle joka voi liikkua rajojen yli tietokoneen napinpainalluksella. Mutta reaalitaloudessa työpaikat, perheet ja maapläntit ovat aina sidottuna paikkaan. Reaalitalous on siis paikkasidonnaista. Ja todellinen paikka on enemmän kuin vapaiden markkinoiden liukkaasti liikkuvat pelurit, jossa firmat ovat kuten vapaasti liikuteltavia nappuloita.
2. Omistus
Varojen omistus on kaiken taloudellisen toiminnan perusta, sillä se määrittää kenellä on kontrolli ja kuka saa leijonanosan hyödyistä. Yhteisön vaurauden luonti käyttää hyväkseen koko inklusiivisen omistajuuden mallien spektriä. Ei-inklusiivisessa päässä näemme poissaolevien omistajien omistamat firmat. Julkisesti noteeratut osakeyhtiöt ovat perustavalla tavalla poissaolevien omistuksessa.
Inklusiivisuus on isompi juttu paikallisyrityksille. Kun rahat käytetään paikallisomisteiseen yritykseen, tutkimusten mukaan liikevaihto kiertää paikallistaloudessa ainakin kolme kertaa niin paljon. Paikallisomistus on elintärkeää. Mutta paikallisomistus muutaman vauraan perheen osalta ei auta meitä vaurastumaan kollektiivisesti. Kun paikalliset omistajat eläköityvät tai myyvät, kuinka firmat saadaan pysymään paikallisina?
3. Kerroinvaikutukset
Jos omistus on yrityksen luuranko, kysyntä on sen lihat. Yhteisön vaurauden rakentajat kysyvät: missä on suuren mittakaavan kysyntä joka voi edistää paikallisten ja inklusiivisten yritysten kasvua? Minkälainen kysyntä kiinnostuu paikallisuudesta?
Kriittinen tekijä paikallisyrityksille on ankkuri-instituutioiden ostovoima, kuten julkiset laitokset (sairaalat, yliopistot, voittoa tuottamattomat tahot), joiden juuret ovat paikallisessa toiminnassa ja joilla on yleishyödyllinen tarkotus. Toisenlaisia ankkuri-instituutioita ovat museot, säätiöt ja paikallishallinto. Kun ankkurit käyttävät taloudellista voimaansa vahvistaakseen paikallisia yrityksiä, erityisesti inklusiivisia yrityksiä, ne toteuttavat sitä mitä The Democracy Collaborative kutsuu ”ankkurimissioksi”. Ankkurimissio tietoisesti linkittää institutionaalisen hyvinvoinnin sen ympärillä olevaan yhteisöön.
4. Yhteistyö
Perinteinen talouskehitys näkee yhteistyön kahdenvälisenä toimintana jossa toinen osapuoli on yksityisen sektorin toimija ja toinen taas julkisen sektorin toimija. Yhteisön vaurauden rakennus on taas laajemmassa kontekstissa kollaboratiivinen — mukana ovat voittoa tuottamattomat yhteisöt, hyväntekeväisyystahot, ankkuri-instituutiot, paikallisyhteisön asukkaat, paikalliset yritykset ja työntekijät.
5. Inkluusio
Inkluusio on yhteisön vaurauden rakennuksen keskiössä. Taloudellinen inkluusio tarkoittaa taloudellisten mahdollisuuksien avaamista aiemmin alipalvelluille sosiaalisille ryhmille. Se vaatii kohteiden ja indikaattorien luomista — kuten myös osallistavaa prosessia — varmistaakseen että jollain tavalla rajoitteiset yksilöt ja yhteisöt voivat osallistua talouteen tarkoituksenmukaisella tavalla.
6. Työvoima
Jos työntekijäomisteisuus on avain pitkäaikaiseen yhteisön vaurauden luontiin, työvoiman osallistuminen on usein välittömämpi askel kohti vaurautta. Talouden kehityksen ammattilaiset jotka palvelevat kokonaista kaupunkia eivät keskity täysin ideaalisiin malleihin. He joutuvat kovaan paikkaan auttaessaan niitä kenellä on esteitä työllistymisessä ja auttaessaan matalan tulotason työntekijöitä pääsemään pois palkkaloukusta.
Työvoiman kehitykseen yhteisön vaurauden viitekehyksen mukaan ottaminen tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin systeeminäkökulman mukaanotto tarkoittaa työnantajien tarpeeseen kouluttamista ja tukipalveluiden luomista. Toiseksi se tarkoittaa suunnitelmallista inklusiivisuutta — tarkoituksellista yhteiskunnan laitaryhmien mukaan ottamista ja niiden auttamista joilla on työllistymisongelmia.
7. Systeemi
Aikaan sidottujen ohjelmien ulkopuolella yhteisön vaurauden rakentamisen tavoite on kokonaan uuden systeemin luominen. Tämä saadaan aikaan rakentamalla instituutioita jotka kestävät pitkän aikaa, jotka luovat ekosysteemin toimivan paikallistalouden tukemiseksi. Tähän kuuluu esimerkiksi paikallisen osuustoiminnan kehittäminen rahoituksen keinoin.
Nämä instituutiot on suunniteltu tukemaan kuntia ja yhteisöjä, ei kiristämään niiltä tuottoja. Ne näyttävät kuinka — lähtien yritysten omistusmuodoista ja päätyen pankkijärjestelmään — me voimme suunnitella haluamamme lopputulemat.
Nämä seitsemän yhteisöjen vaurauden luomisen ajuria toimivat yhdessä. Tarkoitus on rakentaa paikallisia assetteja. Kaiken keskiössä on keskittyminen matalan tulotason perheiden, työttömien, sairaiden, vammaisten ja muuten työmarkkinoilla ulkona olevien tarpeisiin. Lopullinen tavoite on uuden systeemin rakentaminen joka auttaa laajassa omistuksessa olevaa vaurautta kukoistamaan.
Lähde: YES Magazine