Kirjoittanut Kate Raworth
Kukaan ei voi kiistää sitä: taloustieteellä on sanottavaa. Sen teoriat ovat julkistalouden kieltä, rationaali miljardien dollarien investointien taustalla, ja työkaluja käytetään globaalin köyhyyden ratkaisuun sekä oman planetaarisen kotimme hallinnointiin. Sääli siis, että sen perusideat ovat menneet vanhoiksi satoja vuosia sitten, ja kuitenkin ne hallitsevat tulevaisuuden päätöksentekoa.
Nykypäivän taloustieteen opiskelijat ovat vaikuttamassa kansalaisina ja päätöksentekijöinä, kun muodostetaan ihmisyhteisöä vuonna 2050. Mutta taloustieteen ajatusmaailma, jota heille opetetaan, perustuu 1950-luvun kirjoihin, jotka taas vuorostaan perustuvat 1850-luvun kirjoihin. Ottaen huomioon 2000-luvun haasteet — ilmastonmuutoksesta äärimmäiseen eriarvoisuuteen ja toistuviin finanssikriiseihin — tämä on muuttumassa katastrofiksi. Meillä ei ole mahdollisuuksia kirjoittaa uudenlaista taloustarinaa, joka sopisi omaan aikaamme, jos me jatkamme viime vuosituhannen kirjojen vanhoilla tarinoilla.
Kun minä opiskelin taloustiedettä yliopistossa 25 vuotta sitten, uskoin että se voimaannuttaisi minut ratkaisemaan ihmiskunnan sosiaalisia ja ympäristöllisiä haasteita. Mutta kuten monet nykypäivän pettyneet opiskelijat, sen irtaantuminen relevanttiudesta ja todellisuudesta jätti minut syvästi tympääntyneeksi. Joten lähdin pois sen teorioiden ääreltä ja uppouduin todellisen maailman taloudellisiin ongelmiin, Zanzibarin kylistä YK:n pääkonttoriin, ja Oxfamin kampanjoiden eturintamaan.
Prosessin aikana tajusin ilmiselvän asian: että ei voi lähteä taloustieteestä koska se raamittaa maailmaa jossa me asumme, joten päätin tulla takaisin ja kääntää sen päälaelleen. Mitä jos me perustaisimme taloustieteen 21. vuosisadan ihmiskunnan ongelmiin, ja sitten kysyisimme millainen taloustieteen ajatusmaailma antaisi meille edes puoliksi mahdollisuuden onnistua?
Tämän kysymyksen kannustamana siirsin sivuun vanhat taloustieteen kirjani ja etsin parhaita uusia ideoita joita vain sain käsiini, ammentaen suuresta määrästä koulukuntia, mm. kompleksisuus, ekologinen, feministinen, behavioraalinen ja institutionaalinen taloustiede, ja lähdin tutkimaan mitä tapahtuu kun ne kaikki tanssivat samalla sivulla. Oivallukset, jotka sain, kertovat että taloudellinen tulevaisuus tulee olemaan mielenkiintoinen, mutta aivan toisin kuin menneisyytemme, niin kauan kuin me pidämme yllä ajatusmaailmaa jota tässä tarvitaan. Joten seuraavassa on seitsemän tapaa, joilla me kaikki voimme alkaa ajatella kuin 21. vuosisadan taloustieteilijät:
1. Muuta päämäärä: BKT:n kasvusta Donitsiin
Yli puolen vuosisadan ajan ekonomistit ovat fikseerautuneet bruttokansantuotteeseen talouskehityksen päämittarina, mutta BKT on valheellinen tavoite, joka vain odottaa sen syrjäyttämistä. 21. vuosisata vaatii paljon kunnianhimoisempia ja globaalimpia tavoitteita: kaikkien ihmisten tarpeiden tyydyttäminen planeetan keinoilla. Tuon tavoitteen piirtäminen sivulle — niin hassulta kuin se kuulostaakin — näyttää donitsilta. Haaste nyt on luoda paikallisesti globaaleja talouksia, jotka varmistavat sen ettei keneltäkään jää uupumaan perustarpeet — ruoasta asumiseen ja terveydenhuoltoon ja poliittiseen ääneen — samalla kun suojataan Maapallon elämää kantavia järjestelmiä stabiilista ilmastosta ja hedelmällisestä maaperästä terveisiin meriin ja suojaavaan otsonikerrokseen. Tämä yksittäinen merkityksen kytkin muuttaa taloudellisen prosessin merkityksen ja muodon: loputtomasta kasvusta tasapainossa kukoistamiseen.
2. Näe kokonaiskuva: itsenäisistä markkinoista sulautettuun talouteen
Tasan 70 vuotta sitten huhtikuussa 1947 kunnianhimoinen joukko taloustieteilijöitä suunnitteli talouden neoliberaalin tarinan, ja Thatcherin ja Reaganin astuessa valtaan 1980-luvulla se on hallinnut kansainvälistä näyttämöä. Sen narratiivi markkinoiden tehokkuudesta, valtion kyvyttömyydestä, kotitalouden kotimaisuudesta ja yhteismaan tragediasta on auttanut puskemaan monia yhteiskuntia kohti yhteiskunnallista ja ekologista romahdusta. On aika kirjoittaa talouden uusi tarina, joka sopii tälle vuosisadalle — sellainen joka näkee talouden riippuvuuden yhteiskunnasta ja elävästä maailmasta. Tämän tarinan tulee tunnustaa markkinoiden valta — joten sulautetaan se viisaasti; kumppanuudessa valtion kanssa — joten pidetään sitä tilivelvollisena; kotitalouden ydinrooli — joten arvostetaan sen kontribuutioita; ja yhteisvaurauden luovuutta — joten vapautetaan sen potentiaali.
3. Vaali ihmisluontoa: rationaalisesta talousihmisestä sosiaalisesti mukautuvaisiin ihmisiin
1900-luvun taloustieteen ydin — ”rationaalinen taloudellinen ihminen” — antaa säälittävän kuvan ihmiskunnasta: hän seisoo yksin, rahat käsissään, laskukone päässään, ego sydämessään ja luonto jalkojensa alla. Vieläkin pahempaa, kun meille sanotaan että hän on kuin me, me itse asiassa alamme käyttäytyä enemmän hänen tavoin, yhteiskuntiemme ja planeetan tuhoksi. Mutta ihmisluonto on paljon tätä rikkaampi, kuten uuden itsekuvamme piirustukset paljastavat: me vastalahjoja antavat, toisistamme riippuvaiset ja approksimaatioita tekevät ihmiset olemme erittäin sulautuneita elävään maailmaan. On aika asettaa tämä uuden ihmiskunnan kuva talousteorian ytimeen niin, että taloustiede voi alkaa vaalia ihmisluonnon parasta osaa. Näin tekemällä me saamme — kaikki kymmenen miljardia meitä — paljon suuremman mahdollisuuden kukoistaa kaikki yhdessä.
4. Syvenny järjestelmiin: mekaanisesta tasapainosta dynaamiseen kompleksisuuteen
Taloustiede on pitkään kärsinyt fysiikkakateudesta: Isaac Newtonin valistuneisuus ja hänen oivalluksensa fyysisen liikkeen laeista jättivät 1800-luvun taloustieteilijät luuppaamaan taloustieteen liikelakien löytämisen ympärille. Mutta näitä ei yksinkertaisesti ole olemassa: ne ovat pelkkiä malleja, aivan kuin markkinoiden tasapaino on pelkkä teoria, joka sokaisi taloustieteilijät näkemästä vuoden 2008 kriisiä. Sen takia 21. vuosisadan taloustieteilijät pitävät kompleksisuutta ja evoluutioajattelua enemmän arvossa. Dynaamisen ajattelun asettaminen taloustieteen sydämeen antaa uusia oivalluksia ymmärtää yhden prosentin nousua ja ylikuumenevia ja romahtavia markkinoita. On aika lopettaa taloustieteen säätöpaneelin etsiminen (sitä ei ole olemassa) ja sen sijaan alkaa huolehtia taloudesta ikuisesti kehittyvänä järjestelmänä.
5. Suunnittele distributiivisuus: ‘kasvu tulee korjaamaan sen’-ajattelusta suunnitelmalliseen distributiivisuuteen
1900-luvun talousteoria kuiskaili vahvaa viestiä eriarvoisuudesta: asioiden täytyy muuttua huonompaan suuntaan ennen kuin voidaan mennä parempaan suuntaan, ja lopulta kasvu korjaa kaiken. Mutta äärimmäinen eriarvoisuus, kuten osoittautuu, ei ole taloudellinen laki tai tarve: se on design-vika. 21. vuosisadan taloustieteilijät tunnustavat, että on monia tapoja suunnitella talouksia paljon arvoa jakavammiksi niille, jotka auttavat sen luomisessa. Ja se tarkoittaa tulonjaon käsitteestä yli pääsyyn vaurauden ennalta jakamiseen, kuten se vauraus joka on maan kontrolloinnissa tai kyvyssä luoda rahaa.
6. Luo elävöityvää: ‘kasvu tulee siivoamaan sen’-ajattelusta suunnitelmalliseen regeneratiivisuuteen
Talousteoria on pitkään esittänyt puhtaan ympäristön luksustuotteena, johon on varaa vain hyväosaisilla — näkemys joka sanoo että saasteiden tulee lisääntyä ennen kuin voi olla puhtaampaa, ja (arvaa mitä) että kasvu lopulta siivoaa ympäristön. Mutta kuten eriarvoisuus, sellaista taloustieteen lakia ei ole: ympäristön tuhoutuminen on seurausta taantuneesta teollisesta designista. Tämä vuosisata pakottaa talousajattelun vapauttamaan regeneratiivisen suunnittelun voiman kiertotalouteen, ei lineaariseen talouteen — ja peruskorjaamaan meidät itsemme täysivaltaisiksi osallistujiksi Maan sykliseen elämänprosessiin.
7. Ole kasvuagnostikko: kasvuaddiktiosta kasvuagnostisuuteen
Valtioiden ja rahamiesten hälyttämiseksi BKT:n kasvun ennusteet monissa korkeatuloisissa maissa ovat vaakasuoria, mikä johtaa kasvuun perustuvan talouden kriisiin. Valtavirran taloustiede näkee loputtoman BKT:n kasvun pakollisena, mutta mikään luonnossa ei kasva ikuisesti, ja taloustiede yrittää tehdä rahaa tuolla trendillä esittämällä vaikeita kysymyksiä korkeatuloisille mutta vähän kasvaville maille. Tämä johtuu siitä, että nykyään meillä on talouksia joiden on pakko kasvaa, kukoistimmepa me sitten tai emme. Se mitä me tarvitsemme on, että taloudet saavat meidät kukoistamaan, kasvoivatpa ne sitten tai eivät. Tuo radikaali perspektiivin muutos pyytää meitä muuttumaan kasvuagnostikoiksi ja tutkimaan sitä miten taloudet — jotka ovat rahoituksellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti kasvuriippuvaisia — voisivat oppia elämään ilman kasvua.
Olen vakuuttunut, että nämä seitsemän tapaa ajatella kuin 21. vuosisadan ekonomisti ovat uuden talouden ajattelumallille olennaisia, joita tämä vuosisata vaatii. Heidän periaatteensa ja kuvionsa auttaa tulevia talousajattelijoita — ja sisäistä ekonomistia meissä kaikissa — luomaan uusi talous joka mahdollistaa kaikkien vaurastumisen. Ottaen huomioon muutoksen nopeuden, skaalan ja epävarmuuden, jonka me kohtaamme tulevina vuosina — ja kontekstien monimuotoisuuden Pekingistä Birminghamiin ja Bamakoon — olisi typerää yrittää sanella nyt kaikkia sääntöjä ja instituutioita, joita tulevaisuudessa tulee olemaan. Tulevat ajattelijoiden ja tekijöiden sukupolvet ovat paljon paremmassa asemassa kokeilla ja löytää se mikä toimii kun konteksti muuttuu jatkuvasti.
Se mitä me voimme nyt tehdä — ja meidän tulee tehdä hyvin — on tuoda yhteen parhaat ideat sellaisen talouden ajattelumallin luomiseksi joka ei ole koskaan pysyvä vaan aina kehittymässä. Talousajattelijoiden tehtävä tulevina vuosikymmeninä on tuoda nämä seitsemän tapaa yhteen käytännössä. Me tuskin olemme päässeet tähän taloustieteen uudelleen kuvittelun seikkailuun vielä edes mukaan. Liity mukaan.
Kate Raworthin uusi kirja on Doughnut Economics: seven ways to think like a 21st century economist.
Alunperin julkaistu @ Open Democracy 6.5.2017.