Mikä on agroekologia talonpoikien ja maaseututyöntekijöiden oikeuksien puolesta — Johdanto maataloustyöläisten oikeuksien puolustamiseen
Esitämme uudelleen Friends of the Earth Internationalin julkaisun, jossa pyritään määrittelemään agroekologia elintarvikeomavaraisuutta varten. Agroekologia, elintarvikeomavaraisuus ja talonpoikien oikeudet liittyvät läheisesti toisiinsa. Yhdessä ne muodostavat poliittisen ja käytännöllisen perustan sekä vallitsevan ja tuhoisan kapitalistisen maatalousjärjestelmän torjumiselle että muiden maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmien rakentamiselle nyt. Elintarvikeomavaraisuus ja agroekologia on kirjattu julistukseen La Via Campesinan ja sen liittolaisten YK-neuvotteluissa tekemien ponnistelujen ansiosta.
Nyt kun nämä kaksi käsitettä on liitetty talonpoikien oikeuksiin, meidän on varmistettava, että niitä ei kaapata oikeuksien haltijoiden niille antamasta merkityksestä. Kapitalistisen järjestelmän puolustajat ovat jo osoittaneet kykynsä käyttää uudelleen ja tyhjentää opposition poliittisia käsitteitä niiden merkityksestä. Vastapainoksi meidän on jatkettava näiden käsitteiden määrittelyä ja levitettävä näitä määritelmiä.
Maan ystävät -järjestön esittämä määritelmä vastaa La Via Campesinan UNDROP-neuvottelujen aikana esittämää poliittista näkemystä, ja siihen olisi siksi viitattava UNDROP-ohjelmaa luettaessa ja sitä toteutettaessa. Termi agroekologia esiintyy UNDROPissa kahdesti, 17 ja 20 artiklassa, jotka koskevat oikeuksia maahan ja biologiseen monimuotoisuuteen. Molemmissa tapauksissa sillä viitataan valtioiden velvollisuuksiin edistää ja suojella agroekologisia käytäntöjä. Näitä artikloja käytettäessä voimme kaikki viitata alla olevaan julkaisuun.
Agroekologia on tapa tuottaa ruokaa, elämäntapa, tiede ja liike, jonka tavoitteena on muuttaa ruokajärjestelmiä kohti ekologista, sosiaalista, sukupuolten välistä, taloudellista, rodullista ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.
Tämä määritelmä on peräisin merkittävästä Nyélénin julistuksesta. Pienimuotoista elintarviketuotantoa harjoittavien järjestöjen ja kansainvälisten liikkeiden edustajat, työntekijät ja kuluttajat kokoontuivat vuonna 2015 Nyéléniin, Maliin. Ne sopivat yhteisestä käsityksestä agroekologiasta, joka on ratkaisevan tärkeä elintarvikeomavaraisuuden rakentamisessa. Ne myös kehittivät yhteisen vision sen edistämiseksi.
Agroekologia on saanut alkunsa talonpoikien, perheviljelijöiden, alkuperäiskansojen, kalastajien, paimentolaisten ja monien muiden pientuottajien käytännöistä, tiedosta, innovaatioista ja tutkimuksesta.
Tapa tuottaa ruokaa
Agroekologiset käytännöt noudattavat luonnollisia prosesseja itseään ylläpitävässä tuotannossa. Esimerkkeinä mainittakoon perinteinen kalastus, paimentolaisuus sekä viljelykasvien, puiden, karjan ja kalojen yhdistämisen, lannoituksen, kompostin, paikallisten siementen ja eläinrotujen käyttö. Näin saadaan aikaan suurempi viljelykasvien ja rotujen monimuotoisuus, vähennetään huomattavasti ulkopuolelta ostettujen tuotantopanosten käyttöä ja kierrätetään ravinteita. Se myös estää maatalousmyrkkyjen, antibioottien, keinotekoisten hormonien, geneettisesti muunnettujen organismien (GMO) ja muiden vaarallisten uusien teknologioiden käytön.
Agroekologialla on ilmeisiä etuja. Esimerkiksi kustannusten aleneminen, riippumattomuus yrityksistä, tulovirtojen monipuolistuminen, riskinhallinta satovahinkojen varalta ja monipuoliset tuotteet, jotka parantavat ravitsemusta. Sillä on myös mahdollisuus elvyttää teollisen maatalouden tuhoamia ekosysteemejä.
Tiede
Agroekologia tarjoaa elävän, johdonmukaisen, poikkitieteellisen ja kokonaisvaltaisen kehyksen, jonka avulla sen käytäntöjä ja tuloksia voidaan tutkia. Tämä sisältää ihmisten erilaiset tiedot ja tietämystavat. Se auttaa meitä ymmärtämään, miten elintarvikejärjestelmien on sopeuduttava biokulttuurisiin järjestelmiin, joista ne ovat riippuvaisia, ja palautettava ne.
Elämäntyyli tai sosioekonominen järjestelmä
Agroekologiassa kansojen ja planeetan elämä on tärkeämpää kuin voitot. Se perustuu pitkän aikavälin visioon, joka ulottuu maataloutta pidemmälle ja muuttaa koko elintarvikejärjestelmän. Se perustuu sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja ekologisiin tieteenaloihin ja yhdistää ne talonpoikien, alkuperäiskansojen ja muiden pienimuotoisten ruoantuottajien perimätietoon ja tavanomaisiin käytäntöihin. Agroekologia perustuu yhteisiin periaatteisiin, joita harjoitetaan kunkin alueen todellisuuden ja kulttuurin mukaisesti kunnioittaen samalla luontoa ja yhteisiä, jaettuja arvoja.
- Se esimerkiksi muokkaa markkinoita oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja vastuullisen tuotannon ja kulutuksen etiikan pohjalta ja edistää suoria ja oikeudenmukaisia lyhyitä jakeluketjuja. Se luo naisille ja nuorille tilaa ja valtaa ottaa johtoasema. Se takaa oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon työntekijöille.
- Se merkitsee kansojen itsemääräämisoikeuden ja itsemääräämisoikeuden täysimääräistä tunnustamista, ja se rakentuu kollektiivisten oikeuksien ja yhteisten hyödykkeiden saatavuuden pilareille.
Yhteiskunnallinen liike
Agroekologia haastaa ja muuttaa aktiivisesti yhteiskunnan valtarakenteita. Se antaa siementen, biologisen monimuotoisuuden, maan ja alueiden, vesien, tiedon, kulttuurin ja yhteisten hyödykkeiden hallinnan kansojen käsiin elintarvikeomavaraisuuden saavuttamiseksi. Sitä johtavat talonpoikien, perheiden, alkuperäiskansojen ja käsityöläisten ruoantuottajat sekä työntekijät ja heidän liittolaisensa.
Tämä kasvava liike pyrkii täysin muuttamaan elintarvikejärjestelmämme sen sijaan, että se uudistaisi teollisia malleja. Taistelu sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja patriarkaatin purkaminen on myös olennaisen tärkeää, sillä se on väylä naisten autonomian ja oikeuksien saavuttamiseen. Kollektiivinen toiminta mahdollistaa agroekologian laajentamisen, paikallisten ruokajärjestelmien rakentamisen ja ruokajärjestelmämme yritysvalvonnan kyseenalaistamisen.
Agroekologiset käytännöt perustuvat useisiin periaatteisiin, kuten:
- talonpoikien, perheviljelijöiden ja muiden pienimuotoisten ruoantuottajien osalta: viljelykasvilajikkeiden, paikallisten siementen ja kotieläinrotujen monipuolistaminen; viljelykasvien, puiden, kotieläinten ja kalojen yhdistäminen; lannan käyttö ja kompostointi; biologisen vuorovaikutuksen tehostaminen koko järjestelmässä; uusiutumattomien ulkoisten resurssien ja tuotantopanosten (esimerkiksi ravinteiden ja maatalousmyrkkyjen) käytön minimoiminen; riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista; sadeveden keräys; ekosysteemien yhteisöllinen tarkkailu; ruoan aurinkokuivaus ja -varastointi; yhteisöllinen metsänhoito;
- perinteisen, pienimuotoisen tai pienimuotoisen kalastuksen osalta: yhteisöpohjainen hoito kalakantojen, kalastusalueiden, koralliriuttojen, mangrovensuiden ja muiden kalojen elinympäristöjen säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi;
- perinteisen vaelluspaimentolaisuuden ja rajat ylittävän paimentolaisuuden osalta: laidunalueiden säilyttäminen ja niiden hyödyntäminen lihan, maidon, kuidun, polttoaineen ja muiden tuotteiden tuottamiseen;
- metsäasukkaaiden osalta: eläminen muiden kuin metsäpuutuotteiden monimuotoisuudesta ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen;
- alkuperäiskansojen osalta: luonnonvarojen saatavuus niiden alueella, erityisesti metsästys- ja keräilymahdollisuudet.
Agroekologian tunnustus ja harjoittaminen
Useissa tieteellisissä ja YK:n raporteissa tunnustetaan agroekologian muutospotentiaali maailman ruokkimiseksi ja tuhoisan teollisen elintarvikejärjestelmän korvaamiseksi.
“Agroekologiasta [on] useita hyötyjä, muun muassa elintarviketurvan ja sietokyvyn parantaminen, toimeentulon ja paikallistalouden edistäminen, elintarviketuotannon ja ruokavalion monipuolistaminen, terveyden ja ravitsemuksen edistäminen, luonnonvarojen, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimintojen turvaaminen, maaperän hedelmällisyyden ja terveyden parantaminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen sekä paikalliskulttuurien ja perinteisen tietämyksen järjestelmien säilyttäminen.” – Chair of the Second International Symposium on Agroecology, April 2018.
Tutustu agroekologiakarttaamme saadaksesi tietoa siitä, miten ihmiset harjoittavat agroekologiaa eri puolilla maailmaa.
Lähde: https://defendingpeasantsrights.org/en/agroecology-for-food-sovereignty/