Kirjoittanut Anna Cash
Pitäen mielessä laajemman ymmärryksen solidaarisuustaloudesta Brasiliasta, todistukset yrittäjien osallistumisesta itsessään paljastavat todelliset hyödyt tämänkaltaisessa työssä markkinasyrjäytymisen kiertämisestä siihen että luodaan uudenlaisia tiloja, joissa naiset voivat mietiskellä kodin ja tuottavien tilojen välistä juopaa.
On olemassa yli 300 solidaarisuustalouden yritystä, taikka empreendimentos econômicos solidários (EESs), jotka osallistuvat 14 eri tapahtumaan joista koostuu Circuito Rio EcoSol, Rion solidaarisuustalouden piiri. Monet osallistujista ovat faveloista, ja monet EES:t ovat liittyneet yhteen verkostoiksi.
Mulheres Guerreiras da Babilônia (Babilônian soturinaiset), esimerkiksi, muodostavat 10 naisen yhdistyksen joka valmistaa laukkuja ja tarvikkeita joissa kuvituksena on kuvia heidän yhteisöstään, mukana myös kuvia vahvoista afrobrasilialaisista naisista. He ovat liittyneet yhteen toisten EES:n kanssa muodostaakseen solidaarisuustalousyrittäjien verkoston Pavão-Pavãozinhosta, Mangueirasta, Babilôniasta, ja Santa Teresasta.
Mara Adell Sustentável, yhdistys Complexo do Alemãossa, tekee myös laukkuja ja muita tarvikkeita, mutta kestävällä fokuksella. Heidän kahdeksan hengen yhdistyksensä kierrättää PVC-bannereita, vesipulloja ja ”mitä tahansa mitä käsiin vain saa” uusiokäyttöön luoviksi lisälaitteiksi. Mara Adell, tärkeä yhdistyksen johtaja, muodosti solidaarisuustalouden yritysverkoston Complexo do Alemãoon, jossa on 13 EES:ää, mukaan lukien Mara Adell Sustentável, jotka osallistuvat tällä hetkellä.
Devas on ollut toiminnassa Complexo da Maréssa 18 vuoden ajan tuottaen kestäviä vaatteita. Tänä päivänä 12 naista osallistuu, vaikka heitä oli yhdistyksen huippuaikoina 26. Devas:n perustaja ja fasilitaattori Clarice Cavalcanti on ollut tärkeässä johtamisroolissa puskiessaan Rio de Janeiroa tukemaan solidaarisuustaloutta omissa käytännöissään, voittaen joitain tärkeitä voittoja. Nyt hän koordinoi neljää 14:sta messutapahtumasta joista piiri koostuu.
Miksi solidaarisuustalous?
Joten miksi nämä ihmiset, tässä tapauksessa lähinnä naiset Rion faveloista, saavat elantonsta solidaarisuustaloudesta?
Selviytyminen ja ideologia ovat kaksi tärkeää ja toisiinsa linkittynyttä komponenttia. Joissain tapauksissa sama henkilö on motivoitunut molemmista komponenteista: ne jotka tietävät kokemuksen syvällä rintaäänellä että ”kapitalismi ei ole kaikille eikä se koskaan ollutkaan,” Claricen sanoin, joskus sitä vain sattuu niin että tulee kaikkein syvimmällä tavalla vakuutetuksi toisen maailman — ja toisen työn — olevan sekä mahdollista, että tarpeellista.
Toisaalta, Mara Adell Complexo do Alemãosta tekee eron ”myyjän” ja ”militantin” välille, ja todellakin on olemassa juopa solidaarisuustaloudessa niiden välillä, jotka näkevät pelkät kaupalliset mahdollisuudet selviytymisstrategioina, sekä niiden joilla on enemmän ideologinen omistautuminen asialle. Mara selittää, että Complexo do Alemãon solidaarisuustalousverkosto, jonka hän on perustanut, on nyt 13 kaikkein omistautuneimman EES:n verkosto, koska monet niistä jotka alunperin halusivat osallistua, olivat vain kiinnostuneita tavaroiden myymisestä. Mara selittää, että ”ne tavarat tulivat usein Kiinasta; me tiedämme että ne tehdään orjatyövoimalla, ja se ei ole se mitä solidaarisuustalous oikeasti on”.
Solidaarisuustalous ja elämänlaatu
Clarice näkee kaikkein tärkeimmän voiton Brasilian solidaarisuustaloudessa “työn sosiaalisena järjestäytymisenä”. Olennaisesti solidaarisuustalouden pyrkimys on vaikuttaa sekä työmarkkinoiden kuiluihin sekä laajempiin yhteiskunnallisiin heikkouksiin. Tämä tapahtuu kahden päämekanismin avulla:
- EES:t voivat vastata tulonhankkimisen tarpeeseen siinä missä työmarkkinoilta poisjäänti — sekä koulutuksellisten epäkohtien että spatiaalisen syrjinnän kautta — on voimakasta.
- EES:t voivat tarjota tukea antavia työtiloja, jotka tyydyttävät sosiaalisen interaktion tarpeet ja lievittävät köyhyyden ja väkivallan aikaansaamia traumoja.
Työmarkkinoilta syrjäytymiseen vastaaminen
Vuoden 2016 ensimmäisen kolmanneksen aikana Brasilian työttömyys kasvoi 10,2 prosenttia. Maassa ei ole tarpeeksi hyviä työpaikkoja, lisäksi, ainoastaan 40 prosentilla favelojen asukkaista on lukiopaperit tai korkeampi koulutus, monillakaan ei ole tarpeeksi koulutusta saada hyviä olemassaolevia työpaikkoja.
Osaamisen ja mahdollisuuksien kohtaanti-ongelmien lisäksi moniet favelojen asukkaat kohtaavat syrjintää johtuen heidän osoitteestaan. Tätä kutsutaan myös nimillä “spatiaalinen syrjintä.” Clarice Devasista huomauttaa että monet hakemukset heitetään roskikseen kun hakijalla on Complexo da Marén osoite, siihen pisteeseen asti että Marén asukkaat merkitsevät hakemuksiinsa naapurissa olevan Bonsuccesson osoitteekseen.
Tutkija Janice Perlman läpikotaisesti on summannut favelojen työttömyyden dynamiikkaa vuoden 2005 tutkimuksessaan joka kävi läpi surveydataa vuodelta 1969. Favelojen asukkaita haastateltiin, ja he pitivät “hyvää työpaikkaa hyvällä palkalla” (tai “kohtuullista työtä kohtuullisella palkalla” epävirallisen talouden puolella) “yksittäisenä tärkeimpänä tekijänä menestyksekkäälle elämälle” — yli tekijöiden kuten hyvä terveys, koulutus, asuminen, maan hallinnointi, hallinto, tai henkilökohtainen turvallisuus.
Perlman sitten painotti suurimpia esteitä toivotulle elinkeinolle. Näihin kuuluu:
- Korkeakoulutuksen standardit työhön pääsylle johtuen koulutuksen rakenteen kehittymisestä;
- Tuotantoteollisuuden katoaminen Rion metropolialueelta;
- Rakennustyöpaikkojen katoaminen 60/70-lukujen huipun jälkeen;
- Kotimaan palvelutyöpaikkojen väheneminen, joka oli yksittäinen suurin naisten tulonlähde vuonna 1968, johtuen keskiluokan kireämmästä budjetista, automaatiosta ja pikaruoan saatavuudesta;
- Kokonaisvaltainen stigma favelojen asukkaita vastaan.
Perlmanin tutkimus näyttää, että favelojen asukkaat ovat erittäin tietoisia spatiaalisesta syrjinnästä: elinkeinojen esteiden käsityksiin liittyen 84 prosenttia vastaajista listasi favelassa asumisen suurimmaksi esteeksi, verrattuna 80 pronsentin listaamaan ihonväriin, 74 prosentin listaamaan ulkonäköön, 60 prosentin listaamaan syntyperään ja 54 prosentin listaamaan sukupuoleen. Perlman esittää, että kun vertaillaan tuloja favelan asukkaiden ja muiden Rion asukkaiden välillä, faveloissa asuvilla on huomattavasti pienempi tuottoaste koulutusinvestoinnissa (kontrolli: muut demografiset tekijät).
Se on selvää, että favelojen asukkaat suljetaan usein ulos mahdollisuudesta elinkeinoon. Tämä on tärkeä aihe, erityisesti ottaen huomioon että favelojen asukkaat pitävät hyvää työpaikkaa sosiaalisen liikkuvuuden avaintekijänä.
Siellä missä työpaikkoja on, kuitenkin, voi olla ero perinteisessä taloudessa tienattujen ja solidaarisuustaloudessa tienattujen ansioiden välillä. Esimerkiksi, Clarice huomauttaa että jokainen Devasin tuotebudjetti kirjaa työvoimakustannuksia R$23 per tunti, kun taas tyypilliset työvoimakustannukset ompelimossa ovat luokkaa R$2.50:sta R$3 per tunti.
Tukitilojen luominen
Palkka, edut ja työpaikan olosuhteet usein eroavat toisistaan solidaarisuustalouden työssä ja niissä perinteisen talouden työpaikoissa joihin favelojen asukkaat eniten pääsevät.
Kun EES:t ovat epävirallisia, on heillä on haasteita tarjota etuja jäsentyöntekijöilleen. Tämä alleviivaa lainsäädännöllä virallistetun muodon tarpeellisuutta EES:lle. Devasin, Mulheres Guerreiras da Babilônian, ja Mara Adell Sustentávelin tapauksissa kaikki ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja näin niillä on kyky maksaa tukia. Clarice painottaa että Devasin työntekijäjäsenet saavat sosiaaliturvaa, ja että viimeaikaisen jäsentyöntekijän, joka tuli raskaaksi, oli mahdollista ottaa äitiyslomaa jota hän ei olisi muuten kyennyt neuvottelemaan niissä työllistymismuodoissa jotka hänelle aiemmin olivat olleet tarjolla.
On olemassa myös epävirallisia etuja EES:ssä työskentelystä, erityisesti äideille ja kotitalouden naisväelle yleisesti. Rio de Janeiro on kaupunki joka karkottanut monet palvelutyöntekijät kukkuloille ja lähiöperiferiaan, joka tekee lastenhoidosta haasteellista äideille jotka työskentelevät kaukana kotoa, johtuen pitkistä työmatkoista. EES:n jäsentyöntekijät usein tulevat yhteisöistä jossa heidän työpaikkansa sijaitsee, tai joissain tapauksissa tuottavat kotonaan, tulevat paikalle vain kokouksiin, järjestötoimintaan ja kaupallisuuteen, ja kaikki tämä sallii joustavamman lastenhoidon.
Ruokapalveluihin keskittyneessä solidaarisuustalouden osuuskunnassa Rio Grande do Sulissa, kollegan kanssa tehdyssä kenttätyössä psykologi Marilene Liége Daros ja osuuskunnan jäsenet ja nais-jäsentyöntekijät puhuivat laajasti tästä dynamiikasta:
“Täällä voit lähteä jalkaisin liikkeelle jos sairaalla tyttärelläsi on ongelma kotona, esimerkiksi. Koska kaikki liikkuvat jalkaisin. Se oli tavoite.”
“Jos olet viisi minuuttia myöhässä tavallisesta työstä, olet kadulla seuraavana päivänä.”
“Eilen me emme kaikki kyenneet tulemaan paikalle (aikataulu)ongelmien takia, joten me päätimme tulla perjantaina sen sijaan.”
Teimme harjoituksen jossa pyysimme näitä jäsentyöntekijöitä vertailemaan tavallista työtä ja solidaarisuustalouden työtä vapaalla assosiaatiolla:
| Perinteinen talous | Solidaarisuustalous |
|---|---|
| Erottaa henkilökohtaisen elämän työstä | ”Vastuullinen vapaus” |
| Vaativaa tuotannon suhteen, tuloskeskeistä | Laatu- ja prosessikeskittynyttä |
| Asettaa naiset epäedulliseen asemaan | Suosii naisia |
| Riistävä, väheksyy terveyttä ja perhettä | Terveellinen ruokavalio, terveys, ykseys |
| ”Vie pois meiltä monia oikeuksia, jättää haavoittuvaiseksi” | Oman yrityksen omistaja, ”vapaus keskustella, vapaus mennä vessaan, vapaus olla tulematta jos ei pääse” |
Yksityiselämän ja työelämän välisen suhteen uudelleenmäärittely
Työsuhde joka hämärtää rajaa kotona lapsista huolehtimisen ja työvoiman leivissä tehdyn työn välillä voi tuntua askeleelta taaksepäin naisten oikeuksissa, joka syrjii naisten yksityiselämää ilman että tarjotaan mahdollisuuksia edistyä ammatillisesti. Lisäksi EES:t tässä artikkelissa ovat kaikki teollisuudenaloilla joita voidaan pitää tyypillisen feminiineinä: käsityöt, ruoka, räätälöinti.
Kuitenkin, kuten brasilialainen sosiologi Helena Bonumá esittää, solidaarisuustalouden järjestelyt voivat tuoda “yksityisen tuottavalle kentälle”, jolla määritellään uudelleen nämä kentät sekä “painottaa lisääntymisen kenttää olennaisena elämän tuotannolle”. Ruoantuotannon esimerkissä osuustoiminnallisten työntekijäjäsenten vapaus vastata perheen tarpeisiin koskee myös työn järjestelyjä, ja niiden jatkuva keskustelullinen heijastus perhesuhteisiin on tästä osoituksena.
Todellakin, monet feministitutkijat huomauttavat siitä, että julkisen ”työn” kentän sekä yksityisen palkattoman hoitotyön kentän välisen jakaantumisen jäykkyys on olennainen osa naisia alistavien rakenteiden ylläpitoa. Huomattava feministinen poliittinen tieteilijä Nancy Fraser on sanonut, “Ei voi olla ’naisten emansipaatiota’ niin kauan kuin tämä… rakenteissa oleva sukupuolistunut ja hierarkkinen ’tuotantoon’ sekä ’lisääntymiseen’ jakaminen… pysyy.”
Monet Brasilian matalan tulon yhteisöjen naiset ovat joko mukana sekä tuotannossa että lisääntymisessä kotitaloutensa naispäämiehenä, tai ovat mukana hoitotyössä kahdessa kontekstissa — heidän perheensä takia, tai rikkaamman perheen työntekijänä. Tästä toisesta tapauksesta Fraser huomauttaa, että on tärkeää olla tietoinen tavoista joilla ’“lean in” -feminismi tarkoittaa “lean on” -riippuvuusfeminismiä: Nykyisessä rakenteessamme naiset ammattilais- ja johtajaluokissa voivat hyötyä suuremmasta omaan uraan kulutetusta ajasta vain jos he ovat muista riippuvaisia kotitöiden ja lasten hoitamisen kanssa. Tämä voi tarkoittaa tukevaa partneria, mutta usein se tarkoittaa matalapalkkaista, prekaaria naistyöntekijää.
Tarina yhteisöstä ja poliittisesta järjestäytymisestä
Eräs Brasilian solidaarisuustalouspiireissä tunnettu menestystarina, joka alleviivaa sitä kuinka EES:t voivat tarjota vaihtoehdon “lean in” -feminismille, on Univens, räätäliosuuskunta Porto Alegressa. Kun Univensin työntekijäjäsen kamppaili ilman ketään joka olisi huolehtinut heidän lapsistaan, he perustivat yhteisön päivähoitolan. Osuuskunta tarjoaa kursseja, joita jäsenet pitävät erityisen tärkeinä kun naapurusto alkaa rakoilla yhä enemmän. He ovat kiinnostuneita laajentamaan näitä kursseja räätälöinnistä teatteriin, maalaukseen ja muihin kulttuuriohjelmiin. Kurssit alkoivat 18 ihmisen mukanaololla mutta nyt niillä on pitkä jonotuslista. Univens on myös solidaarisuusrahasto joka auttaa muissakin yhteisön kriiseissä ja se miettii yhteisöpankin perustamista.
Johtohahmo Nelsa Nespolo liittää osuuskunnan menestyksen kolmeen tärkeään seikkaan: ensiksikin, ihmissuhteisiin — kaikki osuuskunnassa asuvat kulmilla ja jatkuvasti näkevät toisiaan yhteisössä huolimatta siitä mitä osuuskunnassa tapahtuu; toiseksi, kokemus järjestäytymisestä — Nelsa on aiemmin ollut mukana nuorten ja tehdastyöntekijöiden järjestäytymisessä, joka on johtanut ymmärrykseen demokratian periaatteista; ja viimeisenä, läpinäkyvyys — osuuskunnassa on hyvä varainhoito ja läpinäkyvyydestä johtuen ei sisäisten resurssien käytössä ole koskaan ilmennyt ongelmia. Mahdollisesti yhdistävänä seikkana Nelsa esittää sen, että Univens ei halua kasvaa yli 30 ihmisen suuruiseksi, koska sisäinen demokratia toimii hyvin tällä skaalalla.
Univensin tarina kertoo yhteisöstä ja poliittisesta järjestäytymisestä. 20 vuotta sitten tässä naapurustossa asukkailla ei ollut minkäänlaista infrastruktuuria, esim. kivettyjä katuja tai jätehuoltoa. Tuohon aikaan Porto Alegren kaupungin osallistava budjetointipolitiikkaa sai aikaan paljon — naapurusto liittyi yhteen ja alkoi pyytää heidän tarpeidensa tyydyttämistä yksi katu kerrallaan. Suurtyöttömyyttä kohdatessaan 1990-luvulla naapuruston naiset alkoivat liittyä yhteen tehdäkseen rahaa ompelutyöllä. Alussa työskennellen kotoaan, he lopulta perustivat osuuskunnan. Tuolloin ei ollut tukea osuuskunnille, joten he kävivät momentti momentilta läpi lain kiemurat, ja loivat omat säännöt, jotka perustuivat asumisosuuskuntaan. Nykyään heillä on sosiaaliturva, lomat (10 päivää heinäkuussa ja 20 päivää helmikuussa), sairasloma ja lisät vuoden lopussa.
Ottaen huomioon tuplavuorojen ja kotoa tehdyn maksamattoman työn realiteetit, EES:t kuten Univens, jotka määrittelevät uudelleen kodin ja työn suhteen, voivat olla vapauttavia vaikka ne eivät allekirjoittaisikaan tiettyj’ länsimaisia käsitteitä siitä mitä naisten edistys on. Todellakin, EES:t voivat olla keino solidaarisuustalouden yrittäjille rakentaa osallistavampaa kansalaisuutta, joka tulee olemaan myös sarjan viimeisen artikkelin aiheena.
Tämä on toinen kolmeosaisesta sarjasta koskien Brasilian solidaarisuustaloutta. Osan yksi voit lukea täältä.
Artikkeli ja kuvat postattu myös RioOnWatch:ssa ja Shareablessa.