Osuustoiminta – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Fri, 13 Sep 2024 11:11:00 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg Osuustoiminta – Kapitaali.com / 32 32 Euroopan osuuskunnat vastaavat Draghin raporttiin EU:n kilpailukyvystä /euroopan-osuuskunnat-vastaavat-draghin-raporttiin-eun-kilpailukyvysta/ /euroopan-osuuskunnat-vastaavat-draghin-raporttiin-eun-kilpailukyvysta/#respond Fri, 13 Sep 2024 11:11:00 +0000 https://kapitaali.com/?p=3185 Lue lisää ...]]> Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi esitteli 9. syyskuuta raportin EU:n kilpailukyvyn tulevaisuudesta ja antoi suosituksia sen vahvistamiseksi.

Euroopan komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille esitellyssä raportissa todetaan, että EU:n kasvu on hidastunut tuottavuuden kasvun heikkenemisen vuoksi.

Raportissa yksilöidään kolme kiireellistä painopistettä: kiihdytetään innovointia ja etsitään uusia kasvumoottoreita, alennetaan korkeita energian hintoja ja jatketaan samalla hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja siirtymistä kiertotalouteen sekä reagoidaan epävakaamman geopolitiikan maailmaan, jossa riippuvuussuhteet ovat muuttumassa haavoittuviksi ja jossa Eurooppa ei voi enää luottaa muiden turvallisuuteen.

Näiden muutosten hallitsemiseksi raportissa ehdotetaan Euroopan uutta teollisuusstrategiaa, jossa keskitytään neljään pääalueeseen: Euroopan hidastuvan tuottavuuden kasvun korjaaminen kuromalla umpeen innovaatiokuilu, energian hintojen alentaminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen tarjoamien teollisten mahdollisuuksien hyödyntäminen, turvallisuuden lisääminen ja riippuvuuksien vähentäminen sekä investointien mobilisoiminen siirtymävaiheen edistämiseksi.

Cooperatives Europe, Euroopan osuuskuntien äänitorvi, suhtautui raporttiin myönteisesti ja totesi, että ”monet tämän raportin näkökohdat vastaavat Cooperatives Europen pitkäaikaisia huolenaiheita”.

Niitä ovat muun muassa sen tunnustaminen, että osaamisvaje on kurottava umpeen strategisilla teollisuudenaloilla, ja liiallisen hallinnollisen taakan tunnustaminen innovoinnin ja rahoituksen saatavuuden esteenä, jotka ovat ”tiiviisti linjassa” niiden asioiden kanssa, joiden puolesta huippukokouksessa on puhuttu.

Raportissa ei nimenomaisesti mainita osuus- ja yhteisötaloutta tai osuuskuntia, mutta Cooperatives Europe toteaa, että ”sen painotus sosiaalisen osallisuuden säilyttämisessä ja yritysten kilpailukyvyn parantamisessa vastaa hyvin osuustoiminnallisia arvoja ja käytäntöjä”. Osuustoimintajärjestö suhtautui myönteisesti raportin tasapainoiseen lähestymistapaan ja lisäsi, että se on ”lupaava suunta tulevalle politiikan kehittämiselle”.

Cooperatives Europe varoittaa kuitenkin myös, että ”joissakin asioissa on syytä noudattaa varovaisempaa lähestymistapaa”.

”Draghin näkemys ’EU:n hajanaisesta lähestymistavasta valtiontukeen’ ja ajatus ’uuden EU:n laajuisen innovatiivisia start-up-yrityksiä koskevan oikeudellisen perussäännön’ käyttöönotosta on yksi tällainen alue”, Cooperatives Europe toteaa. ”Vaikka se voi olla hyödyllinen, meidän on tehtävä työtä varmistaaksemme, että siinä otetaan huomioon osuustoiminnalliset periaatteet ja että se ei vahingossa aseta osuuskuntamallia epäedulliseen asemaan.

”Samoin EU:n valtiontukia koskevaan lähestymistapaan tehtävät muutokset vaativat meiltä tarkkaa huomiota, jotta voimme puolustaa osuuskuntien oikeudenmukaista kohtelua mahdollisissa uusissa puitteissa.”

Cooperatives Europe sanoo, että se aikoo seurata, miten raportin suositukset sisällytetään tuleviin EU:n poliittisiin päätöksiin.

”Olemme sitoutuneet ajamaan osuuskuntien etuja koko prosessin ajan ja varmistamaan, että jäsentemme ääni tulee kuulluksi”, etujärjestö lisäsi. ”Draghin raportti edustaa merkittävää hetkeä Euroopan talouden tulevaisuuden muotoilussa. Osuuskuntina meillä on ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa näihin ehdotettuihin muutoksiin ja hyötyä niistä, jotta voimme varmistaa, että Euroopan tuleva kilpailukyky rakentuu yhteistyön, kestävyyden ja sosiaalisen vastuun periaatteille.”

 

Lähde: https://www.thenews.coop/co-ops-respond-to-mario-draghis-report-on-eu-competitiveness/

]]>
/euroopan-osuuskunnat-vastaavat-draghin-raporttiin-eun-kilpailukyvysta/feed/ 0
Miten perustaa työntekijäomisteinen osuuskunta? /miten-perustaa-tyontekijaomisteinen-osuuskunta/ /miten-perustaa-tyontekijaomisteinen-osuuskunta/#respond Wed, 11 Sep 2024 11:11:13 +0000 https://kapitaali.com/?p=3095 Lue lisää ...]]> Mistä köyhä sielu voi löytää työtä työttömyyden, leikkausten ja ulkoistamisen aikakaudella? Ehkä on aika luoda oma. Itsenäinen ammatinharjoittaminen on yksi vaihtoehto, ja se voi tuntua vapauttavalta, mutta on vaikeaa tehdä kaikki itse ja löytää aikaa muulle kuin työelämälle. Työntekijäomisteinen osuuskunta on vaihtoehto itsenäisen ammatinharjoittamisen eristäytyneisyydelle ja hyväksikäytölle, joka usein liittyy perinteisiin työpaikkoihin.

Mikä on työntekijäosuuskunta?

Se on liikeyritys, jonka työntekijät omistavat, jota he valvovat demokraattisesti ja jota pyöritetään työntekijöiden hyväksi. Osuuskuntia on loputtomasti erilaisia, mikä tarkoittaa, että on monia kysymyksiä, joita kannattaa pohtia ennen oman ainutlaatuisen yritysmuodon perustamista. Muista, että olet perustamassa oikeaa yritystä, ja jos et ole koskaan aiemmin perustanut yritystä, tarvitset tukea.

Lue alta, miten osuuskunnan perustaminen tapahtuu, kysy neuvoja osuuskuntien kehittämisjärjestöiltä ja keskustele osuuskuntaystävällisten lakimiesten ja kirjanpitäjien kanssa. Tarvitset liiketoimintasuunnitelman, osuuskuntakohtaiset oikeudelliset perustamisasiakirjat ja alkupääomaa osuuskunnan rahoittamiseen. Lisäksi tarvitset järjestämissuunnitelman, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten aiot hoitaa osuuskuntaasi osuustoiminnallisesti.

kuva: Rainbow Grocery
kuva: Rainbow Grocery

Ovatko työntekijäosuuskunnat uusi juttu?

Suurilla ja pienillä työntekijäosuuskunnilla on pitkä ja rikas historia Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti. Rochdale Society of Equitable Pioneers -järjestö loi Rochdalen periaatteet vuonna 1844, ja sitä pidetään osuustoimintaliikkeen perustajana. Orjuutetut afroamerikkalaiset alkoivat harjoittaa osuustoiminnallista taloutta heti, kun heidät tuotiin väkisin Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen Rochdale-tyyppinen musta osuuskunta perustettiin vuonna 1901 Ruthvilleen, Virginiaan.

Espanjassa toimivaan Mondragon Corporationiin kuuluu nykyään yli 90 osuuskuntaa, ja se työllistää yli 70 000 ihmistä. Italian Emilia-Romagnan alueella suurin osa 4,5 miljoonasta asukkaasta kuuluu johonkin osuuskuntaan, ja osuuskunnat tuottavat noin 30 prosenttia alueen BKT:stä. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 612 todennettua työntekijäosuuskuntaa, mutta Democracy at Work Institute arvioi määrän olevan lähempänä 1 000 osuuskuntaa, jotka työllistävät noin 10 000 ihmistä.

Miksi perustaa työntekijäosuuskunta?

Työntekijäomisteiset osuuskunnat voivat olla tyydyttävämpiä kuin ”pomolle” työskentely. Työntekijäomistajia ei pakoteta hierarkiaan, ja heillä on enemmän sananvaltaa yrityksen toimintaan kuin perinteisillä työntekijöillä. Osuuskunnan hallinnoinnista on silti vastattava, mutta työtoverisi-omistajat ovat todennäköisesti mukavampia ja ymmärtäväisempiä henkilökohtaisia tarpeitasi ja omituisuuksia kohtaan kuin minkä tahansa yrityksen keskijohto.

Saat todennäköisesti enemmän rahaa, jos jätät sijoittajat ja johtajat pois. Tyypillisillä matalapalkka-aloilla työntekijäomistajat voivat tienata moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä he saivat työntekijöinä. Esimerkiksi Petalumassa, Kaliforniassa, Alvarado Street Bakery -leipomon työntekijät saavat noin 60 000 dollaria vuodessa – paljon enemmän kuin minimipalkalla työskentelevät. Työntekijä-omistajana irtisanominen on epätodennäköisempää, koska osuuskunnat pitävät vakaata työllisyyttä tärkeämpänä kuin lyhytaikaisia voittoja ja koska ne ovat kestävämpiä kuin perinteiset leipomot.

kuva: Box Dog Bikes
kuva: Box Dog Bikes

Kuinka perustaa työntekijäomisteinen osuuskunta?

Luettelo perustuu U.S. Federation of Worker Co-ops -järjestön julkaisemaan asiakirjaan).

1. Kootkaa alustava järjestäytymisryhmä ja tiedot ja selvittäkää sitten tarpeet.

  • Ryhmän muodostaminen

Yksi ensimmäisistä vaiheista työntekijäosuuskunnan perustamisessa on löytää muita halukkaita osallistumaan aloittajaryhmään. Jos olet muuttamassa yritystä osuuskunnaksi, sinulla saattaa jo olla jäseniä.

  • Tunnista ja kutsu koolle noin 5-15 ihmistä, joilla on yhteisiä tarpeita ja jotka ovat kiinnostuneita työntekijäosuuskunnan perustamisesta.
  • Henkilöiden olisi oltava käytettävissä viikoittaisiin tai kahden viikon välein pidettäviin kokouksiin ja pystyttävä käyttämään paljon aikaa tarvittavien tutkimusten tekemiseen.
  • Kartoita ryhmän taidot ja kokemukset roolien ja tehtävien arvioimiseksi.
  • Valitse roolit ja jaa tehtävät.
  • Kerää tarvittavat tiedot ja materiaalit.

  • Suoritetaan markkinatutkimus liiketoimintaehdotuksen elinkelpoisuuden määrittämiseksi.
  • Tutki osuuskunnan muuttamiseen tai perustamiseen liittyviä oikeudellisia seikkoja.
  • Määritä oikeudellinen rakenne: LLC vai osuustoiminnallinen yhtiö?
  • Päätä, mistä alkupääoma tulee:
    • Työntekijä-omistajilta ja/tai laina entiseltä omistajalta;
    • Laina pankista (kokeile pankkia, joka on myöntänyt lainaa osuuskunnille menestyksekkäästi);
    • Tai avustus työntekijöiden osuuskuntien perustamiseen.

2. Kokoa aloitusryhmä arvioimaan etenemistä.

  • Jäsenet kokoontuvat keskustelemaan, suunnittelemaan ja organisoimaan seuraavia vaiheita.

  • Käy läpi kaikki kerätyt materiaalit, anna aikaa keskustelulle ja äänestä sitten etenemisestä (tai siitä luopumisesta).
  • Valitse keskeiset päätöksentekoprosessit ja hallintorakenteet.
  • Perusta komiteoita, jotka työskentelevät liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi ja rahoituksen hankkimiseksi.

3. Vie organisaatio kaupparekisteriin, luo säännöt ja käynnistä rahoitus.

  • Hahmottele yrityksesi tarkoitus (missio), yleiskatsaus tavaroista ja palveluista, organisaatiorakenne ja määrittele prosessi, jonka avulla uudet työntekijäomistajat voivat liittyä yritykseen.
  • Viimeistele kaikki lakisääteiset asiakirjat.
  • Varmista jäsenyys ja rahoitus.

4. Käynnistä uusi työntekijäosuuskuntasi!

  • Aloita toiminta avaamalla ovet ja toteuttamalla liiketoimintasuunnitelma.

Vaikka tämä kuulostaa työläältä (ja sitä se onkin), työntekijäomistajat, joiden kanssa olen keskustellut, sanovat, että pitkällä aikavälillä se on täysin sen arvoista. Alla on lueteltu resursseja, jotka auttavat sinua pääsemään alkuun, mukaan lukien työntekijöiden osuuskuntien kehittämisorganisaatiot.

Uuden osuuskunnan perustaminen voi luoda työpaikkoja — ei vain sinulle, vaan myös ihmisille, joilla ei ehkä ole koskaan ollut mahdollisuutta omistaa yritystä tai ansaita elämiseen tarvittavaa palkkaa. Työntekijäosuuskunnat ovat osa laajempaa liikettä, jonka tavoitteena on luoda demokraattinen ja oikeudenmukainen talous, joka huolehtii kaikista. Se voi alkaa sinusta ja työtovereistasi.

Linkkejä ja lisätietoa

Organisaatioita muualla:

 

Lähde: https://www.shareable.net/how-to-start-a-worker-co-op

]]>
/miten-perustaa-tyontekijaomisteinen-osuuskunta/feed/ 0
Monisidosryhmäinen osuuskunta /monisidosryhmainen-osuuskunta/ /monisidosryhmainen-osuuskunta/#respond Mon, 15 Jan 2024 11:11:34 +0000 https://kapitaali.com/?p=2116 Lue lisää ...]]> Monen sidosryhmän osuuskunta (multi-stakeholder cooperative, MSC) sisältää useampia kuin yhdenlaisia jäsenryhmiä — esim. työntekijöitä, kuluttajia, käyttäjiä tai yhteisön jäseniä — sen johtokunnassa ja usein myös omistajien joukossa.

Kun perinteisiä osuuskuntia hallinnoi ja ne omistaa yhdenlainen omistajien joukko (esim. työntekijät), MSC:tä hallinnoi ja niitä usein myös omistaa useamman tyyppiset sidosryhmät. Jäsenluokkiin saattaa kuulua käyttäjät (esim. kuluttajat tai asiakkaat), tukihenkilöt (esim. yhteisön jäsenet tai sijoittajat) tai työntekijät, ja se voi saada monenlaisia muotoja: panimoravintola, jnka omistaa työntekijät ja kuluttajat; asuntokunta, jonka omistaa yhteisön jäsenet, sijoittajat, asukkaat ja työntekijät; supermarketti- ja päivittäistavarakauppaketju, jolla on yli 1000 kauppaa, 33000 työntekijäjäsentä ja 7 miljoonaa kuluttajajäsentä; tai “solidaarisuusosuuskunnat”, jotka tarjoavat hoivapalveluja ja niihin voi kuulua käyttäjiä, työntekijöitä tai tukijäseniä. MSC:t  käyttävät “yksi jäsen, yksi ääni”-sääntöjä valitsemaan johtokuntansa jäsenet, mutta jokaisella jäsenryhmällä (esim. työntekijät tai kuluttajat) normaalisti on kiinteä määrä paikkoja johtokunnassa.

Potentiaaliset vaikutukset

MSC:t voivat käyttää joustavaa hallintorakennettaan parantamaan palvelujaan tarjoamalla institutionalisoituja keinoja jäsenilleen, kuten terveydenhuoltoalan työntekijöille, kommunikoida omia tarpeitaan. Organisaatiot voivat pienentää transaktiokustannuksiaan lisääntyneellä luottamuksella ja parantuneella informaationkululla, joka syntyy kun monet eri sidosryhmät ovat mukana suunnittelussa, päätöksenteossa ja arviointiprosesseissa heti alusta alkaen — eikä niinkään kauan päätösten tekemisen jälkeen. Ottamalla mukaan toisia sidosryhmiä, MSC-muotoiset organisaatiot voivat ottaa käyttöön uudenlaista osaamista, asiantuntemusta, kokemuksia, sosiaalisia verkostoja ja rahoitusyhteyksiä lisäämään niille saatavilla olevien resurssien syvyyttä ja monipuolisuutta. Viimeisenä, MSC:t “vaikuttavat olevan yllättävän hyviä määrittelemään ja perustamaan uusia markkinoita” ja antamaan marginalisoitujen ihmisryhmien tulla mukaan “valvoviin ja hallinnollisiin instituutioihin, joilla on heidän elämiinsä tärkeä vaikutus”, sanoo MSC-tutkija Margaret Lund.

Transformatiivisia ominaisuuksia

Ottamalla sidosryhmät mukaan johtokuntaan, MSC:t institutionalisoivat niinkutsuttujen “asianomaisten etujen periaatteen”: sen että ihmisillä tulisi olla sanavaltaa instituutioiden päätöksentekoon, joka merkittävästi vaikuttaa heidän elämäänsä. Maailmassa jossa johtamisen ja omistamisen oikeudet on laajennettu niille, jotka kontribuoivat yhteiseen toimintaan, MSC:t voivat laajentaa “kontribuution” määritelmää ja näin laajentaa omistamisen maailmaa. Viimeisenä, MSC:t luovat strukturoituja (eli suunniteltuja) suhteita ryhmien välillä, jotka muuten ovat keskenään kanssakäymisissä markkinoiden tai kaoottisessa kilpailun kautta, tai ei ollenkaan (kun markkinat puuttuvat). MSC:ssä sen sääntöjä “valvotaan” määriteltyjen valtasuhteiden kautta. Suunniteltu struktuuri voi myös tukea pitkäaikaisempaa tai yhteisöllisempää järjestäytymistä, jossa jäsenet asettavat lyhytaikaiset intressinsä yritysten tai paikallisalueen pitkäaikaisen hyvinvoinnin alapuolelle.

Hylättyjen tehtaiden keskeltä Wisconsinin Viroquan maaseudulla ponnistava Fifth Season Cooperative tukee kestävää ja lokalisoitua alueellista ruoantuotantoa auttamalla pieniä ja keskisuuria maatiloja ja ruoantuottajia saamaan yhteyden ostajiin aina Madisonista Chicagoon asti. Tämän se tekee tuomalla yhteen kokonaisia toimitusketjuja yhdeksi demokraattiseksi struktuuriksi: tuottajat, tuottajaryhmät, ruoan jatkokäsittelijät, jakelijat, ostajat ja työntekijät muodostavat MSC:n kuusi jäsenluokkaa. Työntekijäjäsenet pyörittävät ruokapiiriä, joka kerää yhteen 140 erilaista ruokatavaraa — muunmuassa kurpitsoita, perunaa, porkkanoita, kananmunia, hilloja, hunajaa ja laadukkaita lihoja — sen tuottajajäseniltä. Näitä ruokatavaroita sitten jaellaan ostajille, muunmuassa ruokaosuuskunnille, ravintoloille, ruokakaupoille, sairaaloille, kouluille ja yliopistoille.

1980-luvun puolivälissä syrjäisellä Quebecin alueella (asukkaita arviolta 2100) Kanadassa sijaitseva saha oli sulku-uhan alla talousvaikeuksien ja kolmen konkurssin jälkeen. Paikalliset asukkaat pyrkivät pitämään työpaikat ja nuoret ihmiset alueella, ja he liittyivät yhteen ja ostivat sahan Desjardinsin luotto-osuuskunnan ja valtion avustuksella. Firman omistaa nykyään sahalla työskentelevien osuuskunta sekä ryhmä paikallisia yrityksiä. Jokaisella ryhmällä on veto-oikeus suuriin päätöksiin, millä pyritään edistämään konsensuspäätöksentekoa sidosryhmien keskuudessa. Melkein kolmannes sahatyöläisistä on joskus istunut johtokunnassa. Kun firma on saavuttanut kannattavuuden, MSC on suostunut jakamaan liikevoitosta 27% kolmelle osakkeenomistajalle, 18% työntekijöille bonuksina ja 55% tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Voitot on nyt investoitu muihin alueen yrityksiin ja Bosiacon saha auttaa tukemaan 600 työpaikkaa alueella.

Haasteita

Monipuoliset sidosryhmät voivat tehdä päätöksenteosta hankalaa. MSC:n johtaminen voi saada hyötyä ottamalla mukaan kaikki jäsenryhmän kun päätetään perussäännöistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, kun ratkaistaan konflikteja tasapuolisesti ja tasapainotetaan eri luokkien kontribuutioita (tai riskejä) ja heidän saamiaan hyötyjä. Jäsenryhmien äänimäärien minimit ja maksimit sekä säännöt sille miten suunnitellaan, osallistutaan, jaetaan informaatiota ja auditoidaan voivat myös fasilitoida intressien harmonisaatiota. Monenlaiset näkökulmat voivat tulla “kalliimmaksi” ajan mittaan tai konflikteissa, mutta tapaustutkimukset eivät tue väitettä, että kustannukset nousisivat merkittävästi. Viimeisenä, MSC:ltä usein puuttuu niitä tukeva juridinen tausta ja joissain amerikkalaisissa osavaltioissa ne ovat jopa kiellettyjä.

Lähteitä

Lataa ja jaa eteenpäin

]]>
/monisidosryhmainen-osuuskunta/feed/ 0
Osuusalustojen hallinta II: Avoimista osuuskunnista alustaekosysteemeihin /osuusalustojen-hallinta-ii-avoimista-osuuskunnista-osuus-ekosysteemeihin/ /osuusalustojen-hallinta-ii-avoimista-osuuskunnista-osuus-ekosysteemeihin/#respond Sat, 15 Jul 2023 11:11:42 +0000 https://kapitaali.com/?p=1667 Lue lisää ...]]>

Aiemmassa postauksessa luonnostelemani ratkaisut eivät ole helppoja, sillä se on hallinnoinnin ongelma (riskien ja hyötyjen hallinta, tai tarkemmin ilmaistuna, riskien ja hyötyjen muodostaman pelin legitimiteetti) suurissa yhteisöissä, joissa on monenlaista osallistumista ja erilaisia sidosryhmiä.

Ana Manzanedo ja hänen kollega Alícia Trepat ovat dokumentoineet käytänteitä, joita alustaosuuskunnat ovat luoneet alustojen haittapuolien ratkaisemiseksi. Ensimmäinen tulema näistä käytänteistä on asettaa riskien ja alustan toiminnassa syntyneen arvon jakauma. Riskin kontolleen ottamisesta palkitaan, mutta myös huonoja päätöksiä tai toimia tehneet joutuvat kokemaan tekojensa seuraamukset (mistä Taleb sanoi: hän joka haluaa oman osuutensa kakusta joutuu myös ottamaan kontolleen riskiä). Toinen tulema näistä käytänteistä on, että kaikista alustan toiminnassa mukana olevista huolehditaan, mikä tarkoittaa haavoittuvaisuuksien vakuuttamista niin, että alustan toiminta pysyy käynnissä, jopa yli sen sukupolven jonka harteilla se nyt on. Me kutsuisimme tätä vastuullisuudeksi.

Anan ja Alician kuvaamat oikean elämän esimerkit kertovat oivalluksista, joita aiemmassa postauksessa käsiteltiin: että vahvojen suhteiden yhteisöjen ratkaisut eivät skaalaudu yhteisöihin, joissa suhteet ovat löyhiä. Itse asiassa, ensimmäisen kaltaisissa yhteisöissä esiintyvää käyttäytymistä tuskin nähdään jälkimmäisissä: riskien ottamista toisten puolesta vapaaehtoisesti. Ei ole epätavallista nähdä jonkun huolehtivan vapaaehtoisesti toisista.

Vertaisyhteisöillä on omat tapansa välttää riskien ja asiainhoidon siirtoa, erityisesti omien jäsenien kesken. Anan ja Alician kuvaamat keinot menevät ainakin joihinkin seuraavista:

Vertaisyhteisöjen tavat välttää riskien ja hyötyjen siirtoa

Löyhät suhteet

Vahvat suhteet

Välttää riskien siirtoa

Osittainen keskinäistäminen, talousdemokratia, vuokrattomat markkinat

Osittainen tai täydellinen keskinäistäminen

Plurarkia
autonomia/voimaantuminen

Välttää hyötyjen siirtoa

Osittainen keskinäistäminen,
Minimipalkka / Perustulo

Osittainen tai täydellinen keskinäistäminen

(Ylisukupolvinen) vastavuoroisuus

Alustaosuuskunnat ovat, kuten muutkin alustat, “voimalain” ja “voittaja-vie-kaiken”-dynamiikan alaisia. Kuitenkin, jos nyt ei puhuta teknologisen kehityksen ja yhteiskunnallisen muutoksen tuomista uusista mahdollisuuksista, me tiedämme mistä ratkaisut löytyvät:

a) Tiedon ja resurssien avaaminen ja yhteistuottaminen niin paljon kuin mahdollista, jotta edistetään pelaajien monimuotoisuutta ja ei-monopolistisia (vuokravapaita) markkinoita: näytetään että alustaosuuskunnat eivät maksimoi omaa hyötyään, ja että runsaus on mahdollista yhteistoiminnalla. Sielukkaiden henkilöiden ja yhteisöjen houkuttelu ja yhteentuominen, jotta saadaan kehiteltyä uusia näkökulmia.

b) Päätöksenteon hajauttaminen niin paljon kuin mahdollista yhteisöelämässä (klubit, naapurustot, jne.) joita päätökset koskevat, ja tekemällä federoidusti työtä tuottajayhteisöissä (eli säätiöissä, osuuskunnissa jne.), omien vahvuuksien mukaisesti. Vastuullisten yhteisöjen osallistaminen niin, että annetaan yhteisöjen muuttaa toimintalogiikka sielukkaaksi.

Se toki antaa täysin eri kuvan verkoston dynamiikasta, ja täten erilaisesta hallinnosta. Tässä on ehdotukseni miettiä uusiksi alustaosuuskunnat alustaekosysteemeinä, (eräänlainen sekoitus alustaosuuskuntia ja avointia osuustoimintaa).

1. Alustoja ei tulisi pitää monoliittisena arkkitehtuurina, jotka omistetaan ja joita hallinnoidaan keskitetysti. Niitä tulisi pitää ekosysteemeinä, tai me jäämme kiinni samaan logiikkaan mitä haluamme paeta.

Ainoa syy sille miksi alustat ovat monoliitteja on, että se on tapa jolla arvoa voidaan pyytää helposti keskitetyllä tavalla. On totta, että jotkut niistä antavat APInsa käyttöön kolmannen osapuolen kehittäjille (esim. Facebook), kunhan kehittäjät vain tukevat heidän välistävetävää liiketoimintamalliaan. Alustaekosysteemit sen sijaan tulisi nähdä hajautetun arkkitehtuurin kautta. Epäilen, että liian usein P2P- ja jakamisaloitteet salaa mädättyvät yksittäisen yrittäjän kiiltokuvista, koska työkalut ja käytänteet sovitetaan perinteiseen voittoa tavoittelevaan vuokratalouteen, sen sijaan että luotaisiin täysin uudenlainen järjestelmä.

2. Alustojen arkkitehtuurin hajauttamiselle ei ole teknistä estettä. Tehdään se ekosysteemiajattelun edistämiseksi.

Kun liiketoiminnan motivaatio vetää välistä poistetaan, ei ole enää teknologista syytä miksi keskitetty arkkitehtuuri olisi parempi. Resurssit yleensä ovat jo desentralisoitu, infrastruktuuri voidaan desentralisoida ja alustat itsessään voidaan desentralisoida. Vaikka lohkoketju onkin uusin tulokasteknologia, torrenttejakaan ei tulisi unohtaa.

Keskeiset erot keskitetyn ja desentralisoidun järjestelmän välillä — lainattu Platform Design Toolkit Whitepaperista:

Keskitetyt järjestelmät

Desentralisoidut järjestelmät

Pitkän hännän kerros

Käyttäjät (markkinoilla vertaiset)

Alustakerros

Web/App-alustat

DAPP:t

Infrastruktuurikerros

As a Service / “Pilvi”

-infrastruktuurit

Julkiset lohkoketjut /

hajautetut infrastruktuurit

Resurssikerros

Omistuksessa ja keskitetty

Hajautettu ja vivutettu

3. Alustojen tulee olla orgaanisesti rakennettu ekosysteemeiksi, joissa kestävyys saavutetaan federoimalla yhteisöjä, joihin luotetaan tehtäessä tiettyjä päätöksiä, sekä markkinoiden koordinaatiolla.

Mitä tapahtuisi jos me mietimme alustoja enemmän open source -järjestelminä (kuten Linux-distribuutiot) eikä niinkään sovelluksena? Mitä päätöksiä tuolloin pitäisi tehdä?

Alustojen päätöksenteko

Päätös

Miten

Kilpailuetu

Insentiivein hallittava riski
Käyttöliittymä, käyttäjäkokemus Markkinoiden koordinaatio: antaa eri kehittäjien kilpailla Monimuotoisuus, innovaatio, kustomoitavuus Huono käyttäjäkokemus (aluksi)
Ominaisuudet Markkinoiden koordinaatio: antaa eri kehittäjien kilpailla lisäosilla, tai jopa forkata lähdekoodi Monimuotoisuus, innovaatio, kustomoitavuus, käyttäjän autonomia Huono käyttäjäkokemus (aluksi)
Datan käyttö Markkinoiden koordinaatio: avoin data kaikille ja yksityisyys on käyttäjien käsissä Monimuotoisuus, innovaatio, kustomoitavuus, käyttäjän autonomia Monimutkaisuus käyttäjälle
Hinnoittelu ja arvon jakelu Vaihtelee: jotkut markkinoilta, toiset yhteisöjen federaation myöntämänä datan saamisen jälkeen Reiluusperustainen kestävyys, resilienssi ja eheytyminen Vähäinen kommunikaatio käyttäjien ja yhteisöjen kanssa

Keskeistä on minimoida päätökset, joista tulee päättää äänestämällä ja päättää vain niissä tapauksissa, joissa niukkuus on aitoa, tekemällä seuraavaa:

  • Avoimuuden lisääminen

  • Sellainen design, että rahallinen arvo jaetaan vuokrattomien markkinoiden kautta

  • Päätösten delegointi luotto-osallistujille, joilla on tehtäviensä hoitamiseen vaadittava pätevyys

  • Jos portinvartijaa ei voida välttää, silloin arvoa jakeleva taho tulisi olla voittoa tavoittelematon, joka jakaa arvon vuokrattomien markkinoiden kautta ja varmistaa, että taloudellinen kestävyys toteutuu kaikkien osanottajien kohdalla. Toisin sanoen, jos välittämisestä pitää jäädä jotain omaan taskuun, se täytyy jakaa tavalla, joka ei siirrä eteenpäin riskejä (kts. Ana & Alícia: IFTF positiivisille alustoille).

4. Alustaekosysteemin ydin tulisi olla voittoa tavoittelematon

Riippuen toiminnan luonteesta ja liiketoimintamallista, alustaekosysteemin aloitteentekijöiden ja puolestapuhujien ei tulisi järjestäytyä osuuskunnaksi, vaan voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi, joka toimii eräänlaisena ekosysteemin ytimenä. Se voidaan muodostaa alustan tulevista sidosryhmistä, jotka jakavat kontribuutiot julkisesti tunnustettujen kompetenssien mukaan. Tämän organisaation tulisi a) luoda alkuolosuhteet ekosysteemin kukoistukselle ja b) ylläpitää olosuhteita, jotta alusta pysyy positiivisesti kestävänä, joka kompensoi eri tavalla osallistujia heidän panostensa ja projektin vaiheiden mukaan. (Esimerkiksi, alkuvaiheessa pelillistämistä voisi käyttää arvon jakeluun niille, jotka appia/alustaa tekevät tunnetuksi muna/kana-ongelman ratkaisemiseksi.

Voisi kuvitella, että ekosysteemin ytimen toiminta olisi koko tämän postauksen idea, ja ehkä se onkin, mutta mieluusti vain luonnostelen joitain mieleen tulevia asioita siitä, ja ehkäpä kehittelen ideaa eteenpäin tulevaisuudessa, tai sitten vain keskustelen siitä tämän postauksen kommenteissa:

  • Sen tulisi julkaista ensimmäinen versio infrastruktuurin/alustan lähdekoodista avoimena lähdekoodina (koodia voisi myös sponsoroida ekosysteemin tulevat sidosryhmät)

  • Sen tulisi ottaa käyttöön oikeanlaiset mekanismit arvon jakeluun

  • Sen tulisi organisoida sidosryhmien konsultaatiot

  • Sen tulisi valita ekosysteemin toimittajat, kun tuollainen päätös tulee tehdä keskitetysti

  • Sen tulisi toimia sidosryhmien kiistojen ratkaisijana

Jos arvo pitää keskittää jonkin välttämättömän design-syyn takia, välittömästi päivittyvä ja läpinäkyvä kirjanpito tulee olla saatavilla, josta käy ilmi selvästi miten arvo (verrattuna keskiverto teollisuudenalaan) jaetaan yhteisomisteisella alustalla. Antaa yhteisön kyetä päättämään ja äänestää tietyin väliajoin siitä miten arvo tulisi jakaa.

5. Alustaekosysteemien tulisi vivuttaa omat erityispiirteensä voittaakseen kilpailun olemassaolevien alustojen kanssa: niiden ei tarvitse tuottaa keinotekoista niukkuutta, eikä niiden tarvitse keskittää arvon pyyntiä.

Lopullinen alustaekosysteemien kilpailuetu on, että käyttäjäkokemus ja arvo eivät ole ehdollisia keinotekoisen ominaisuuksien tai palvelujen niukkuuden suhteen, joiden ainoa tarkoitus on ylläpitää välistävedon käytänteitä. Siinä mielessä alustaekosysteemeillä on tärkeä liiketoiminnallinen etu, sillä ne saattavat sopia paremmin käyttäjiensä tarpeisiin ja vaatimuksiin.

6. Samalla tavalla kuin FLOSS on luonut oman lisenssivaihtoehtojen valikoiman, alustaekosysteemien tulisi luoda omat juridiset omistusvaihtoehtonsa.

Uusia vaihtoehtoja tulisi tutkia omaisuuden ja päätöksenteon laillisille sopimuksille, jotta ne voitaisiin dynaamisesti sovittaa ekosysteemin tarpeisiin. Näitten sopimuksien tulisi tarjota eri modaliteetteja omistamiselle ja päätöksenteolle, joissa osallistujat voisivat automaattisesti asettua ennalta määriteltyjen parametrien mukaisesti.

Olen luonnostellut joitain kaavioita näihin ideoihin pohjautuen, jotka voi ottaa käyttöön muiden työkalujen, kuten Simone Ciceron Työkalupakin tai Platoniqin Moving Communities –menetelmän, oheen.

Lataa tästä:

Lähde:
https://blog.p2pfoundation.net/platform-coops-governance-ii-from-coop-platforms-to-platform-ecoopsystems/2018/06/19 
]]>
/osuusalustojen-hallinta-ii-avoimista-osuuskunnista-osuus-ekosysteemeihin/feed/ 0
Osuusalustojen hallinta I: Haasteita /osuusalustojen-hallinta-i-haasteita/ /osuusalustojen-hallinta-i-haasteita/#respond Sat, 01 Jul 2023 11:11:50 +0000 https://kapitaali.com/?p=1671 Lue lisää ...]]> Osuusalustojen hallinta I

Niinkuin kirjoitin aikaisemmassa postauksessani, me voimme pystyttää alustaosuuskuntia pääosin perustuen löyhiin suhteisiin, joita syntyy yksilön oman edun maksimoinnista, tai perustuen vahvoihin suhteisiin, joita syntyy sosiaalisen ja emotionaalisen kanssakäymisen seurauksena. Vaikka hallinto ei ole ainoa tällaisia suhteita muokkaava tekijä, se on kuitenkin kaikkein tärkeimmässä asemassa. Hallinto määrittää sen kuka sanelee vertaisena olon ehdot, eli toisin sanoen, kuka on “vertainen” ja keitä ovat muuntyyppiset “sidosryhmät”, sekä seuraukset näistä. Alustaosuuskuntien tapauksessa suoraviivainen hallinnointimalli määrittää omistajien (vertaisten) joukon, sekä hallituksen jonka jäsenien tulee edustaa eri sidosryhmiä. Omistajat olisivat niitä, jotka ovat investoineet aikaa ja rahaa alustaan pääasiallisena tulonlähteenä, ja sen seurauksena elinkeinona. Se on helpoin hallinnointimalli ottaa käyttöön, sillä se ei haasta tällä hetkellä valloillaan olevia ideoita ja narratiiveja siitä mitä hyvä liiketoiminta on. Kaikkein mielenkiintoisimmassa versiossa vertaiset voivat rakentaa vahvoja suhteita, niinkuin Fairmondon tapauksessa josta mainitsin aiemmin. Ja älkää ymmärtäkö minua väärin: kyse ei ole siitä että en suosisi alustaosuuskuntia tavallisten osuuskuntien sijaan. Voi olla, että se on lopulta toimiva keino saada aikaan se asiat, joita yritysvastuu (Corporate Social Responsibility, CSR) on luvannut kapitalismille mutta epäonnistunut toimittamaan. Silti, jopa alustaosuuskuntien tapauksessa, jolloin työntekijät omistavat alustan, vain työntekijät kykenevät pääsemään niistä voimista, jotka aikaansaavat CSR:n epäonnistumisen, minkä tulkitsen olevan tilanne jolloin he eivät kykene suoriutumaan P2P-taloudelle tekemistään lupauksista. Ongelma on, nähdäkseni, kolmitahoinen.

Alustaosuuskuntien kolme ongelmaa

Ensinnäkin, alustaosuuskunnat eivät edistä tarpeeksi uudenlaisia kiinnostavia subjektiviteettejä ja suhteita, jotka vastaavat emergenttiin yhteistyöhön, jakamiseen, yhteistekemiseen ja P2P-dynamiikkaan, jollaiset ovat osoittautuneet transformationaalisiksi. Juuri siksi, koska niiden päälle rakennetaan jo konsolidoituja, ohuita omaa-etua-tavoittelevia suhteita, jotka maailmaamme hallitsevat modernina aikana. Eli, ne vahvistavat niitä suhteita antamalla niille uusia keinoja olla olemassa. Mutta mietitään sen sijaan tapaamistani Ana Manzanedon kanssa. Hän on Ouisharen yhteyshenkilö Barcelonassa, joka otti minuun yhteyttä sen jälkeen kun aloi bloggaamaan yhteisistä ongelmista. Ensimmäisessä tapaamisessamme kerroin sekä henkilökohtaisista kannoistani että tavallaan mentoroin meitä molempia yhteisistä tiedoista ja ideoista, jotka voisivat auttaa meitä luomaan arvoa nykyhetkessä, sekä myös valmistelemaan kenttää (yhteisökäytänteiden jne. Muodossa) avoimen arvon luontiin lähitulevaisuudessa. Kyse ei ollut siitä, että emme olisi kyenneet vaalimaan omaa etuamme, vaan että me molemmat olimme valmiita antamaan enemmän kuin ottamaan, nyt ja tulevaisuudessa. Hän ei ole siinä mielessä keskivertosuhteen toinen osapuoli, jollaisia minulla on liike-elämässä, vaan hän on joku jollaista todellakin etsin. Alustaosuuskunnan, joka ei kannata yhteyshenkilöitä, urbaaneja yrittäjiä, tekijöitä, teknopoliittisia kansalaisia, teknopoliittisia virkamiehiä tai teknopoliittisia edustajia, rakentaminen on vaikutuksiltaan paljon kapeampi kuin kollektiivit kuten Enspiral, Ouishare, Las Indias Electrónicas, jne. joilla on tämä uuden disruptiivisen subjektiivin tuottamiskyky (Ouishare pitää itseään etenkin “kansan inkubaattorina”; Las Indias tarjoaa erilaisia tapoja kokea kommuunimuotoista runsaudessa eloa; jne). Alustaosuuskunta kannattaa ainoastaan “vastuullisen kuluttajuuden” näkökantaa käyttäen enemmän tai vähemmän samanlaista lähestymistapaa kuin kilpailevat organisaatiomuodot, jotka eivät ole P2P-hallinnoituja. Kannatan alustaosuuskuntia samalla tavalla kuin olisin minkä tahansa muunkin osuuskunnan puolella. Kuitenkin, minulle ei ole selvää missä mielessä ne kykenevät voittamaan kilpailussa alustat, jotka eivät ole osuuskuntamuotoisia. Siksipä peräänkuulutan valtion väliintuloa sääntelyviitekehysten ja rahallisen tuen muodossa. Kuitenkin vahva kansalaisliike olisi tarpeen, jotta sellainen tapahtuisi… mikä tuskin tulee tapahtumaan, jos uudenlaisia näkökantoja ei mainosteta. Poliitikot ainoastaan haastavat olemassaolevia intressejä, jos mitään, kun he käyttävät tilaisuutta hyväksi kerätäkseen ääniä.

Toiseksi (ja tämä liittyy ensimmäiseen ongelmaan), tässä mallissa verkostossa tuotetun arvon pyynti on keskitettyä. Me haluamme, että lopulliset hyödyt ja haitat vaikuttavat arvoa ja riskiä alustalla lisääviin tahoihin. Se seikka, että alustaosuuskunta tekee sen eettisemmin ja että se jakaa arvoa jälkikäteen, ei muuta sitä että se heikentää osuuskunnan jäseniä, jotka eivät ole sen omistajia. Ei-omistajat voivat tulkita asian niin, että he ovat enemmän tai vähemmän jaettavan arvon virran keskellä, mutta eivät ole tuottamassa tai hallinnoimassa sitä. Suoraviivainen lähestymistapa olisi käyttää uusia teknologioita, jotka perustuvat lohkoketjuun (tai joitain vieläkin kiinnostavampia teknologioita) jakelun muuttamiseksi reilummaksi, jotta omaa etua tavoittelevat pelurit mukana pelissä. Mutta jos me suunnittelemme alustan, jossa suhteiden jokainen aspekti pitää kirjoittaa algoritmiksi ja koodata älysopimukseen, silloin me olemme taas konsolidoimassa ja tekemässä tilaa jo valmiiksi olemassaoleville näkökannoille. Se rapauttaa reaalimaailman luottamusta vahvoissa suhteissa. Täysin toisenlainen tapa olisi käyttää lohkoketjua tylsään kirjanpitoon, jota P2P-organisaatiossa pitää tehdä vahvoista suhteista, tai P2P-organisaatioiden välillä joilla on vahva suhde. Niinkuin sentralisoidussakin tapauksessa, löyhiin suhteisiin perustuva desentralisoitu arkkitehtuuri voisi olla parhaassa tapauksessa ohimenevä askel kohti jotain paljon kiinnostavampaa, kun mallin rajoitteet saavutetaan ja uusia mahdollisuuksia aletaan tutkailemaan.

Kolmas ongelma on, että alustaosuuskunnat, jotta ne voisivat kilpailla markkinoilla tavallisten alustojen kanssa, voivat joutua siirtämään riskiä sidosryhmilleen. Syy sille miksi useimmat normaalit alustat menestyvät on, että ne välttävät normaalien hyötyjen antamista joita työntekijät saavat perinteisessä taloudessa (eläke, sosiaaliturva, maksetut lomat jne.), ja lisäksi pakottavat työntekijät kantamaan suurimman osan riskistä (onnettomuudet, sairaudet jne.). Mikäli asiakkaat eivät ole tietoisia ja huolestuneita työntekijöiden oloista – joka on havaittavissa oleva, mutta ei vielä peliä täysin muuttava trendi – markkinat tekevät tällä tavoin kustannuksia leikkaavista alustoista kilpailukykyisempiä, puhumattakaan siitä että useimmat niistä saavat sijoittajilta rahaa pitääkseen oikeudenkäynnit viranomaisten ja työntekijöiden kanssa pyörimässä, ja ne operoivat vuosia tappiolla. Jotta alustaosuuskunnat kykenisivät pysymään markkinoilla ja pitämään markkinaosuutensa, ne saattavat harkita selviytymiskeinona vähemmän aggressiivisia riskien ja etujen siirtämiskäytänteitä työntekijöiden niskoille.

Postauksen toisessa osassa tutkailen operatiivisia toimia näihin ongelmiin.

Lähde:

Platform Coops’ Governance (I): Challenges

]]> /osuusalustojen-hallinta-i-haasteita/feed/ 0 Työntekijäomisteinen yritys haastaa teknoalan /tyontekijaomisteinen-yritys-haastaa-teknoalan/ /tyontekijaomisteinen-yritys-haastaa-teknoalan/#respond Tue, 07 Feb 2023 11:11:01 +0000 https://kapitaali.com/?p=2478 Lue lisää ...]]> Troy Walcott on syntynyt ja kasvanut Brooklynissa, ja hän työskenteli 20 vuotta ammattiliiton teknikkona rakentaen maanalaista kaapeliverkkoa, joka tarjoaa kaapeli- ja internet-yhteyksiä miljoonille newyorkilaisille.

Nykyään hän on startup-yrityksen perustaja. Hän kuuluu Spectrumin teknikkojen ryhmään, joka perusti viime keväänä Yhdysvaltojen pisimpään jatkuneen työtaistelulakon keskellä People’s Choice Communications -nimisen osuuskuntaomisteisen internet-palveluntarjoajan. Ryhmä, johon kuuluu tällä hetkellä noin 30 sähköalan työntekijöiden kansainvälisen veljeskunnan paikallisyhdistyksen Local 3:n teknikkoa, on pyrkinyt tuomaan uuden internet-vaihtoehdon Bronxiin, joka Walcottin mukaan on ollut pitkään sivuutettu alue.

”Ajattelimme, että kerätään yhteinen kokemuksemme yhteen. Olemme rakentaneet tämän järjestelmän jo kerran”, Walcott sanoi. ”Ihmiset eivät pidä kaapeliyhtiöistä. Tarjotaan jotain erilaista.” People’s Choice Communications on osa pientä mutta kasvavaa joukkoa yrityksiä, jotka tuovat vanhan mallin teknologiateollisuuteen: osuuskunnan. Tällaiset yksiköt ovat työntekijöiden, käyttäjien tai asiakkaiden demokraattisesti omistamia ja hallinnoimia. New Yorkissa työntekijöiden osuuskuntarakennetta sovelletaan muun muassa kyytien jakamiseen, asuntojen siivoukseen ja musiikin suoratoistopalveluihin.

Mallilla on edessään pitkä tie haastamaan teknologiateollisuuden status quo. Kannattajat kuitenkin mainostavat osuuskuntia keinona käyttää teknologiaa työntekijöiden voimaannuttamiseen ja paikallisten ongelmien ratkaisemiseen, sillä lainsäätäjät Albanysta Washingtoniin tutkivat Piilaakson nousun jättämää eriarvoisuutta ja vallan keskittymistä.

Walcott (right) and the People’s Choice Communications team hope to help close the large gaps in internet access between the city’s wealthy and low-income neighborhoods.
Walcott (oikealla) ja People’s Choice Communications -tiimi toivovat voivansa auttaa kuromaan umpeen kaupungin varakkaiden ja vähävaraisten asuinalueiden väliset suuret erot internet-yhteyksissä.

Annetaan ihmisille ääni

Tällä mantereella osuuskunnat juontavat juurensa Benjamin Frankliniin, joka perusti vuonna 1752 Philadelphian Contributionshipin, joka oli yhteisesti omistettu palovakuutusyhtiö. Luotto-osuuskunnat ovat kuluttajaosuuskuntia, jotka ovat jäsenten omistamia. Bronxissa toimivalla Cooperative Home Care Associatesilla on yli 2 200 kotisairaanhoitajaa, joten se on maan suurimpia työntekijöiden omistamia osuuskuntia.

”Osuuskuntia pidetään yleisesti ottaen erittäin myönteisenä asiana, joka antaa äänen ihmisille, joilla ei aina ole ääntä työpaikalla. Kysymys oli siitä, miten tämä malli voitaisiin tuoda internetiin”, sanoo Trebor Scholz, joka on New Schoolin Platform Cooperativism Consortiumin perustajajohtaja. Konsortio tukee teknologiapohjaisten osuuskuntien tutkimusta ja yrittäjyyttä.

Uusia malleja on syntymässä. Elintarvikekuriirit ovat järjestäneet osuuskuntia eri puolilla maailmaa, ja ne ovat keskittyneet voimakkaasti Eurooppaan. Brittiläisessä Kolumbiassa toimiva Stocksy on taiteilijoiden ja työntekijöiden omistama valokuvien verkkopalveluntarjoaja.

Sunset Parkin voittoa tavoittelemattoman Center for Family Life -järjestön perustama Up & Go tarjoaa asuntojen siivousta sovelluksen avulla, jonka siivoojat omistavat yhdessä. ”Kun joku palkkaa minut, hän saa pomon itsensä”, yksi työntekijöistä, Maria Carmen Tapia, kertoi New York Timesille vuonna 2020.

Brooklynin Ampled on taiteilijoiden omistama alusta, jonka avulla käyttäjät voivat tilata suoraan muusikoiden töitä.

New York City Network of Worker Cooperatives -verkoston jäsenjohtaja Emmanuel Pardilla kehystää työntekijöiden osuuskuntia vastauksena ”keikkatalouden epävarmuuteen, joka on hyödyntänyt teknologiaa ammattiliittojen ja työntekijöiden vallan kustannuksella”.

Digitaalinen kuilu

Sekä People’s Choice että Drivers Cooperative, joka on vaihtoehto Uberille, aloittivat toimintansa kaupungissa viime vuonna, ja ne ovat kasvussa.

People’s Choice toivoo voivansa auttaa kuromaan umpeen kaupungin varakkaiden ja vähävaraisten asuinalueiden väliset suuret erot internet-yhteyksissä, joita kutsutaan digitaaliseksi kuiluksi. People’s Choice keskittyy puuttumaan tähän kuiluun ja löytää samalla jäsenilleen kestäviä töitä. Suuri osa sen alkuvaiheen työstä tapahtuu Bronxissa, jossa kolmasosalla asukkaista ei ole koulunkäyntiin ja työntekoon tarvittavaa laajakaistainternetin nopeutta.

”Kaikki olivat pandemian aikana enemmän kotona”, Walcott sanoi, ”ja monet joutuivat kamppailemaan, koska heillä ei ollut pääsyä internetiin.”

People’s Choice on tehnyt yhteistyötä BlocPower-yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman MetroIAF-järjestön kanssa tarjotakseen nopeita laajakaistayhteyksiä noin 10 000:lle New Yorkin kaupungin asuntohallinnon asukkaalle noin 15-20 dollarin kuukausihintaan.

Asiakasmäärän kasvaessa People’s Choice aikoo luovuttaa verkon omistusoikeuden kunkin rakennuksen asukkaille. Näin asiakkaat voivat äänestää verkon toimintatapojen, kuten kerättävien henkilötietojen määrän, määrittelyssä. Walcott kutsui äänioikeutta valvontajärjestelmäksi.

”Asiakkailla on sananvaltaa järjestelmässä ja oikeudenmukaisissa hinnoissa”, hän sanoi. ”Työntekijät saavat oikeudenmukaisen palkan oikeudenmukaisesta työstä.”

Buck Ennis
Buck Ennis

Forman ja Lewis perustivat vuonna 2021 Driver Cooperativen, kuljettajiensa omistaman kyytipalvelusovelluksen.

Drivers Cooperative puolestaan vastaa valituksiin, jotka koskevat Uberin ja Lyftin käyttämän keikkatyömallin etujen ja vakauden puutetta, johon Albanyn lainsäätäjät ovat pyrkineet puuttumaan. Se lupaa tarjota paremman sopimuksen sekä kuljettajille että asiakkaille.

Mohammad Hossen on ajanut Lyftillä ja Uberilla kuuden vuoden ajan kaupungissa. Hän sanoi, että kuljettajien osuuskunta tarjoaa paitsi mahdollisuuden saada lisää tuloja myös äänivaltaa foorumissa, josta hän saa elantonsa. Hossenin mukaan kuljettajilla voi olla hyviä arvosteluja asiakkailta muilla alustoilla, mutta heidät voidaan poistaa käytöstä yhden valituksen vuoksi.”Jos olet riippuvainen näistä sovelluksista ja ne poistetaan käytöstä, miten selviät?” hän kysyi.

Hossen on perustajajäsen osuuskunnan valitsemassa kuljettajien neuvoa-antavassa lautakunnassa, joka äänestää sovellusta koskevista toimintalinjoista – myös valitusten ratkaisemisesta.

”Päätehtävämme on kuljettajien voimaannuttaminen”, hän sanoi.

Kuljettajien osuuskunta hoitaa noin 700 matkaa päivässä kaupungin ja Metropolitan Transportation Authorityn kanssa solmittujen kumppanuuksien avulla. Organisaatio voisi alkaa saavuttaa kannattavuuden noin 1 400 päivittäisen matkan kohdalla, se arvioi, vaikka sen tavoitteet ulottuvat vielä pidemmälle. Uber ja Lyft lähettävät yhdessä noin 500 000 matkaa päivässä New Yorkissa.

Erik Forman, työelämän järjestäjä ja professori, joka tutkii osuuskuntamallin soveltamista teknologiaan, on sekä People’s Choicen että Drivers Cooperativen perustajajäsen. Hän sanoi, että työelämän järjestäjänä käydyissä keskusteluissa tulivat jatkuvasti esiin samat kysymykset: ”Miksi käytämme kaiken aikamme ja rahamme taisteluun näitä yrityksiä ja niiden politiikkaa vastaan, joista emme pidä? Miksi emme vain perusta yrityksiä, jotka työntekijät itse omistavat ja joita he johtavat?”.

Forman perusti Drivers Cooperative -osuuskunnan yhdessä mustien autojen kuljettajan Ken Lewisin ja Uberin entisen operatiivisen johtajan Alissa Orlandon kanssa – ja sai aikaan uutisointia New York Timesissa ja mainostusta sosiaalisessa mediassa edustaja Alexandria Ocasio-Cortezin toimesta. Drivers Cooperative on kerännyt lähes 1,5 miljoonaa dollaria viime vuonna käynnistetyn joukkorahoituskampanjan kautta.

Kysyttäessä Drivers Cooperative -yritysstä Lyftin tiedottaja sanoi, että yritys ”työskentelee jatkuvasti parantaakseen kuljettajakokemusta alustallamme”. Uber viittasi verkkosivulle, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti sen tilien poistamista käytöstä koskevasta politiikasta, ja jossa sanotaan, että yhtiö ”sitoutuu tarkastelemaan jokaista ilmoitusta oikeudenmukaisesti ja nopeasti”.

Menestyksen mittaaminen

Sekä People’s Choice että Drivers Cooperative liittyivät hiljattain kaupungin talouskehitysyhtiön tukemiin apurahaohjelmiin, jotka toimivat Company Venturesissa Midtownissa ja Newlabissa Brooklynissa.

”Haluamme osoittaa, että tämäntyyppinen liiketoimintamalli voi kasvaa mittakaavassa”, Forman sanoi. ”Piilaaksossa uskotaan, että vain pääomasijoitetut yritykset voivat skaalautua.”

Sen saavuttaminen osuuskuntana on tietysti hankalaa. Yksiköillä on usein vaikeuksia saada pääomaa, etenkin teknologiateollisuudessa, jota rahoittavat suurelta osin pääomasijoittajat, jotka ostavat omistusosuuden yrityksestä. Osuuskunnat joutuvat myös yrittämään murtautua läpi teknologiateollisuudessa verkostovaikutuksiksi kutsutun prosessin, jossa Uberin ja Airbnb:n kaltaisia alustoja on helpompi käyttää, kun yhä useammat ihmiset liittyvät niihin.

Scholz New Schoolista sanoi, että on virhe pitää osuuskuntia menestyksekkäinä vain, jos ne jotenkin ohittavat haastamansa massiiviset yritykset. Esimerkiksi People’s Choice Communications voi laskea saavutuksensa sen perusteella, kuinka monelle newyorkilaiselle se auttaa tarjoamaan nopean internetin seuraavan vuosikymmenen aikana, eikä sen perusteella, ovatko Spectrum tai Verizon yhä pystyssä.

Hän mainitsi esimerkkinä Yhdysvaltain maaseudun sähköosuuskunnat, jotka perustettiin 1900-luvulla osana New Deal -aloitetta. Historiallisesti sähköyhtiöt olivat pitkälti sivuuttaneet Amerikan maaseutualueet, koska harvaan asuttujen alueiden sähköistämiseen ei ollut paljon rahaa. Muodostetut osuuskunnat ovat olleet kestävä menestys – ne ylläpitävät edelleen noin puolta kaikista Yhdysvaltojen sähkönjakelulinjoista.

”On tärkeää ymmärtää, että näitä osuuskuntia ei perustettu Iowassa tai Montanassa tuhoamaan sähköyhtiöitä”, Scholz sanoi. ”Ihmiset vain halusivat sähköä.”

 

Lähde:

https://www.crainsnewyork.com/technology/how-employee-owned-firms-hope-disrupt-new-york-citys-tech-industry

]]>
/tyontekijaomisteinen-yritys-haastaa-teknoalan/feed/ 0
Yhteinen platta: Datan ja alustojen kehittäminen /yhteinen-platta-datan-ja-alustojen-kehittaminen/ /yhteinen-platta-datan-ja-alustojen-kehittaminen/#respond Wed, 01 Feb 2023 11:11:51 +0000 https://kapitaali.com/?p=2118 Lue lisää ...]]>

Lokakuun 20. 2020, Yhdysvaltain oikeusministeriö jätti markkina-aseman väärinkäyttöjutun Googlea vastaan, joka on ensimmäinen askel vuosisadan suurimmassa monopolien vastaisessa oikeusjutussa. Kun Google kontrolloi yli 87%:a Amerikan hakukonemarkkinoista emoyhtiönsä Alphabetin kautta, joka on nyt suurimpia ja arvokkaimpia yrityksiä historiassa, tämä toimi on antanut odottaa itseään jo pitkään. Kuitenkaan Google/Alphabet ei ole yksin. Vain viikkoja tämän jälkeen Euroopan Komissio virallisesti syytti Amazonia EU:n monopolisääntöjen rikkomisesta vääristämällä verkon vähittäiskauppamarkkinoiden kilpailua.

Tässä kohtaa on suhteellisen hyväksyttävää huomauttaa, että “Big Tech”-jättiläiset kuten Google ja Amazon dominoivat yhä enemmän talouksiamme ja niillä on valtavasti vaikutusvaltaa kulttuuristamme, sosiaalisesta kanssakäymisestämme ja poliittisista järjestelmistämme. Esimerkiksi, “Big Five” — Facebook, Apple, Amazon, Microsoft, Google — edustavat yli 20% S&P 500:n markkinoista, ja yritykset kuten Uber, Lyft, Airbnb ja Paypal ovat kaikki kymmenien miljardien dollarien arvoisia. [1] Lisäksi kun näiden teknoyritysten arvo on kasvanut COVID-pandemian aikana, niiden suurimpien osakkeenomistajien varallisuus on noussut lähes uskomattomille tasoille. Jeff Bezos, Amazonin perustaja, on esimerkiksi nähnyt henkilökohtaisen omaisuutensa nousevan yli $73 miljardia kriisin alusta lähtien ennätykselliseen  $200 miljardiin asti.

Näiden yritysten ennennäkemätön kasvu kytkeytyy digitaalisten alustojen käyttönottoon. Alustat liiketoimintamalleina — joissa tuote tai plavelu keskittyy interaktioiden välittämiseen kahden tai useamman käyttäjien joukon välillä — ei ole mitään uutta. Mutta nykypäivän alustajättiläisten uskomattoman suuren varallisuuden ja vallan akkumulointi on yhdistelmä digitaalisia yhteyksiä ja kilpailunvastaista toimintaa. Venturepääoman (VC) melkein rajattomalta näyttävän virran nostattamina nämä alustakorporaatiot ovat hankkineet dominantin aseman yhä useammassa osassa talouttamme, hakupalveluista sosiaalisiin verkostoihin ja liikkuvuuspalveluihin, ja käyttävät niiden valtaa luovimaan ohi työntekijöiden oikeuksien ja demokraattisten prosessien laeista ja säädöksistä. Lisäksi tämä valta konsolidoituu ja laajenee alustatalouden ominaisuuksien johdosta: alustan käyttäjien tuottaman datan eksponentiaalinen kerääminen, analyysi ja monetisaatio, joita alustafirmat keräävät.

Tämä on johtanut tilanteeseen jossa suurten alustojen pienilukuinen joukko — jotka ovat digitaalisen, ja yhä enemmän myös fyysisen, talouden transaktioiden ja toiminnan ytimessä — ovat muuttuneet aikamme suuriksi rosvoparoneiksi ja koroillaeläjiksi. Heidän pääfokuksensa on nykyään vuokran kerääminen, potentiaalisten kilpailijoiden pois hätyyttely ja sääntöjen ja lakien ja julkishallinnon käytänteiden purkaminen, jotka pyrkivät rajoittamaan niiden valtaa. Ei mitenkään yllättävästi ne kytkeytyvät myös useisiin negatiivisiin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ilmiöihin, sekä datan keruun ja käytön johdosta että siitä riippumatta.

Näihin kuuluu seuraavat, lista ei missään nimessä ole täydellinen:

  • Taloudellisen eriarvoisuuden ja taloudellisen vallan keskittäminen, jotka ovat väistämättömästi seurausta dominanttien alustojen monopoliasemasta
  • Sosiaaliturvan ja työntekijöiden oikeuksien tasainen rapautuminen ja uusien, vahingollisten sosiaalisten kontrollien käyttöönotto
  • “Valvontakapitalismin” paheneminen, jossa jokainen elämän ja yhteiskunnan aspekti on käytössä tiedonlouhintaan, dataa sekä ostetaan että myydään ja sen lisäksi sitä käytetään suoraan muokkaamaan ihmisten käyttäytymistä
  • Algoritmijohtamisen (ja puolueellisuuden) lisääntyminen, mikä sisäänrakentaa syrjiviä, epäreiluja ja rasistisia lopputulemia nykyiseen talousjärjestelmäämme
  • Demokraattisten ja siviilinormien heikentäminen lisäämällä misinformaation ja manipulaation muotoja
  • Alustafirmojen veronkierron ja sääntelyarbitraasin (esim. siirtämällä toiminta maahan jossa suotuisammat lait) käyttö liikevoiton kasvattamiseksi
  • Negatiiviset ympäristövaikutukset, jossa digitaalimaailma kytkeytyy aineelliseen maailmaan ja luonnonjärjestelmiin.

Ja kuitenkin, vaikka monopolivalta jättiläismäisten voittoa tavoittelevien yritysten käsissä tuottaa monenlaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita, alustoilla on silti suuri potentiaali. Infrastruktuurina joka yhdistää ihmiset tuotteisiin ja palveluihin, alustat voivat tarjota suuren määrän käyttökelpoisia toimintoja, ja kuten COVID on näyttänyt, ne ovat korvaamattomia nykyiselle elämän, työnteon ja vapaa-ajan käytöllemme. Lisäksi kun otetaan huomioon niiden kollaboratiivinen ja verkostoitunut luonne, alustoilla on suuri potentiaali kun ne organisoidaan usean sidosryhmän hallinta- ja omistusmalleilla, ja annetaan alustojen tuottajille ja käyttäjille aito ääni ja kontrolli.

Haasteena on vapauttaa alustojen demokraattinen ja elävöittävä potentiaali korporaatio-omistuksen ja liikevoiton maksimoinnin keskitetystä logiikasta. Keskeistä on, että vaikka alustat ovat rohkaisseet teknologisen väistämättömyyden tuntua, se tapa jolla digitalous toimii ei ole kiveen hakattu eikä myöskään satavarma. Alustat ovat laillisia niinkuin ovat digitaaliset instituutiot; me voimme koodata uudelleen ja muuttaa sen miten ne toimivat ja kenen intressien hyväksi. Me voimme hajauttaa ja demokratisoida taloudellisen ohjausoikeuden, joka tällä hetkellä on alustojen monopoli, ja voimme varmistaa että yksityinen valta ei ulotu demokraattisen sääntelyn ulkopuolelle. Tälle kaikelle keskeistä on uusi omistamisen ja kontrollin arkkitehtuuri.

Tämä raportti kuvaa nykyistä alustojen ja datan poliittista taloutta Yhdysvalloissa ja Britanniassa, sekä keskeistä politiikkaa, lakeja ja säädöksiä muunmuassa monopolivallan ja kilpailusääntöjen rikkomisen, työntekijöiden oikeuksien ja suojelun, verkon sananvapauden, datan yksityisyyden ja kontrolloinnin sekä rahoitusteknologian aloilla. Se esittää viisi perusperiaatetta, joiden meidän mielestä tulisi ohjata alustojen ja datan transformatiivista agendaa. Nämä ovat:

  1. Yksityisyys ja valvonnanvastaisuus: Päätöksiä siitä miten kerätä dataa, mitä dataa kerätä ja miten dataa voidaan käyttää ei tulisi jättää yksityisten korporaatioiden tai valtion päätettäväksi, niinkuin nyt on. Sen sijaan tarvitaan uusia demokraattisten ja monen sidosryhmän organisaatioiden viitekehyksiä.
  2. Aitaamisesta yhteismaahan: Alustat ja data tulisi konseptualisoida uudelleen julkishyödykkeinä ja omaisuuserinä, joilla on uudenlaiset yhteiset julkiset omistamisen ja hallinnoinnin muodot.
  3. Globaali monen sidosryhmän hallinnointi: Kaikkien ehdotusten, joilla demokratisoitaisiin alustojen ja datan omistus ja kontrolli, tulee ottaa huomioon globaali dynamiikka, ja niiden tulee luoda prosessit ja käytänteet joilla kansat ympäri maailman (eikä ainoastaan USA ja UK) voisivat osallistua merkityksellisellä tavalla.
  4. Korporaatioiden vallan keskittämisen vähentäminen: Big Techin monopolivallan haastaminen ja vähentäminen on keskeistä, mutta markkina-aseman strategiat tulisi kytkeä syvempiin rakenteellisiin muutoksiin alustojen ja Big Tech -firmojen omistuksessa ja kontrollissa.
  5. Julkisen rahoituksen lisääminen: Korporaatiovallan vähentämiseksi ja kilpailun lisäämiseksi tehtyjen valtion toimien lisäksi (kuten kilpailurajoitukset ja sääntelystrategiat), julkista rahoitusta tulisi lisätä ja suunnata monisidosryhmäisten, julkisomisteisten alustojen ja muiden vaihtoehtojen kehittämiseen.

Näille periaatteille ja olemassaolevalle poliittistaloudelliselle kentälle perustava raportti päättää esityksensä tarjoamalla kattauksen toimintapolitiikkaa ja ratkaisuja, jotka meidän mielestämme vastaavat hyvin nykypäivän data- ja alustaregiimien aikaansaamien kriisien laajuuteen ja dynamiikkaan. Näihin kuuluu:

  • Suurten alustojen demokraattinen julkisomisteisuus: Jotta riittävästi voitaisiin ratkaista luonnollisen monopolin haaste sekä muut ongelmat, joita dominantit alustafirmat aiheuttavat, Yhdysvaltojen tulisi harkita näiden digitaalisten julkishyödykkeiden tuomista julkisen omistuksen piiriin (mahdollisesti yhdessä laajemman kilpailurajoitusstrategian kanssa). Britanniassa alustoja — tai erityisesti alustojen tytäryhtiöitä — tulisi säännellä julkisena palveluna, joka operoi monopoliolosuhteissa.
  • Keskuspankkien digivaluutta ja postipankkijärjestelmä: Yhdysvaltojen erityisesti tulisi päästä alustakapitalistien ja rahoitusalan yritysten ohi perustamalla demokraattisesti tilivelvollinen digitaalisten maksujen infrastruktuuru, johon kuuluu keskuspankin digivaluutta digitaalisena ja postipankkijärjestelmä fyysisenä arkkitehtuurina.
  • 21. vuosisadan “New Deal” työntekijöille ja liitoille: Uudet työntekijöiden oikeudet tulisi ottaa käyttöön, jotta varmistetaan alustavälikäsien kautta tapahtuvan työn organisoinnin olevan turvallista ja kunnollista. Lisäksi työntekijöiden kykyä organisoitua kollektiivisesti tulisi parantaa.
  • Uusi monen sidosryhmän välimies, joka asettaa standardit ja periaatteet datan keruulle ja käytölle: USA:ssa ja Britanniassa uusi monen sidosryhmän välimiehen tai organisaation tulisi määrittää se milloin ja miten data tulisi kerätä, jossa työntekijöillä ja yhteisöillä on uudet oikeudet, joilla kollektiivisesti määrittää se miten dataa kerääviä teknologioita otetaan käyttöön, mm. valvontateknologioiden käyttöönotto ja käyttö työpaikoilla.
  • “Dataomistusyhteisöjen” verkosto, joilla annetaan kansalaisille pääsy ja demokraattinen kontrolli datasta, joka voi parantaa heidän elämää: Useita alakohtaisia ja paikkakuntakohtaisia dataomistusyhteisöjä tulisi perustaa. Nämä autonomiset juridiset tahot toimivat tietyn datan haltijoina ja isännöitsijöinä, ja ne varmistavat että dataa jaetaan turvallisesti ja demokraattisesti. Sellaiset dataomistusyhteisöt voisivat, esimerkiksi, olla suunniteltu tuomaan yhteen liikennedataa tai parantamaan työntekijöiden neuvotteluvoimaa antammalla heille pääsy tiettyyn oman alan dataan. [2]
  • Julkiset alustakiihdyttimet (PPA), Yhteisödatan kansallinen laboratorio (NLCD), sekä Julkiset digiosuuskunnat (PDCs): USA:n ja Britannian tulisi vaatia suoraa julkista rahoitusta datan ja alustan kehittämiseen (sekä ekosysteemiin niiden ympärille) joka on desentralisoitu ja demokraattisessa omistuksessa usean RD&P (Research, Development, & Production) instituution ja viitekehyksen kautta.
  • Kansalliset investointipankit: USA ja Britannia tulisi kuroa umpeen alustaosuuskuntien ja muiden demokraattisten vaihtoehtojen rahoitusvaje laajemmalla julkisella rahoituksella, kuten julkisomisteisten pankkien verkoston perustaminen kansallisella tasolla, jota johtaa kansallinen investointipankki.
  • Digitaalinen yhteisövarallisuuden kehittäminen: Kuntien, kaupunkien ja alueiden tulisi olla eturintamassa kartoittamassa uudenlaista digitaalista tulevaisuutta. Yhdessä, tai lisäksi, monien yllä esitettyjen ehdotusten kanssa (mm. datan yhteismääräämisoikeus, dataomistusyhteisöt, PPA, NCLD ja PDC), paikallisen digitaalivarallisuuden kehittämisen strategioiden tulisi olla eturintamassa siinä miten me suunnittelemme uudelleen miten dataa tuotetaan ja käytetään ja miten digialustoja ja infrastruktuuria tulisi kehittää ja omistaa — jonka kaikenkattava tavoite on säilyttää ja kasvattaa arvoa.

» Lue koko raportti Common Wealthilla

Lataa PDF

Lähde:

https://thenextsystem.org/learn/stories/common-platform-reimagining-data-and-platforms

]]>
/yhteinen-platta-datan-ja-alustojen-kehittaminen/feed/ 0
Työntekijäomisteisuuden rooli tulotason kohottamisessa /tyontekijaomisteisuuden-rooli-tulotason-kohottamisessa/ /tyontekijaomisteisuuden-rooli-tulotason-kohottamisessa/#respond Sun, 25 Dec 2022 14:21:39 +0000 https://kapitaali.com/?p=2131 Lue lisää ...]]>

The Next System Projectin Joe Guinan vaati ”demokraattista omistajuuden vallankumousta” Washingtonissa järjestetyssä foorumissa, jossa keskusteltiin strategioista, joilla voitaisiin puuttua äärimmäiseen varallisuuseroon Yhdysvalloissa.

Maassa, jossa 400 yksilöä omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin kaksi kolmasosaa amerikkalaisista, ”meidän on puututtava suoraan talouden institutionaalisiin suhteisiin, jotka luovat nämä tulokset”, Guinan sanoi, ja työntekijöiden omistusosuuden antaminen työpaikoillaan on yksi avaintekijä tähän.

Foorumin paneeli ”Raising Incomes in America: Debating the Best Path Forward”, johon osallistuivat myös Sharon Parrott Center for Budget and Policy Priorities -järjestöstä ja Pavlina Tcherneva, Bard Collegen ja Levy Economics Instituten ekonomisti. Parrott on ansiotulojen verohyvityksen laajentamisen johtava puolestapuhuja, ja Tcherneva puolustaa työpaikkatakuuta.

Eläkkeelle siirtymässä olevien suurten ikäluokkien yritysten omistajien ”hopeinen tsunami” ”avaa mahdollisuuden laajentaa työntekijöiden omistusoikeutta massiivisesti niin, että ihmiset voivat hyötyä suoraan pääoman omistuksesta ja valvonnasta”, Guinan sanoi.

Hiljattain allekirjoitettu lainsäädäntö, jonka mukaan Small Business Administrationin kautta on saatavilla teknistä apua työntekijöiden omistusoikeuden siirtymiselle, on yksi askel tähän suuntaan, hän sanoi. Merkittävä läpimurto olisi kuitenkin ”osallistavaa omistajuutta” koskeva laki, joka edellyttäisi, että suuryritykset sijoittaisivat tietyn prosenttiosuuden osakkeistaan työntekijöiden hallinnoimaan omistusrahastoon, joka maksaisi osinkoja työntekijöille ja äänestäisi heidän puolestaan hallituksen kokouksissa. Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolue on esittänyt tämän ehdotuksen, ja Yhdysvalloissa presidenttiehdokas senaattori Bernie Sanders on kannattanut sitä.

”Tarvitsemme juuri tällaisia laajamittaisia mahdollisuuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa haasteiden laajuuteen”, hän sanoi.

Myös edustaja Ro Khanna, D-Califin osavaltion edustaja, sanoi lyhyessä puheenvuorossaan, että monet uudelleenjakoon tähtäävistä keinoista, joita on ehdotettu työssä käyvien ja pienituloisten amerikkalaisten tulojen lisäämiseksi, eivät ole riittävän kunnianhimoisia, koska niillä ei puututa taloudessa vallitsevan epätasa-arvoisen varallisuuden jakautumisen ytimeen. ”Ei riitä, että jaamme uudelleen tuotannon jälkeen, vaan meidän on keksittävä, miten demokratisoimme taloutta ennen tuotantoa”, jotta kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus luoda vaurautta.

Cornellin yliopiston oikeustieteen professori ja The Century Foundation -säätiön stipendiaatti Robert Hockett päätti foorumin toteamalla, että vaikka hän kannattaakin tulojen nostamiseen tähtääviä strategioita, ”pääoman omistuksen hajauttaminen pitkällä aikavälillä on parempi vaihtoehto”, osittain siksi, että ”omistusratkaisut ovat yleensä vakaampia” ja ”jos omistaa jotakin, on paljon vaikeampaa, että se viedään sinulta”.

 

Lähde:

https://thenextsystem.org/learn/stories/role-worker-ownership-raising-incomes

]]>
/tyontekijaomisteisuuden-rooli-tulotason-kohottamisessa/feed/ 0
Alustoista avoimeen osuustoimintaan /alustataloudesta-avoimeen-osuustoimintaan/ /alustataloudesta-avoimeen-osuustoimintaan/#respond Wed, 01 Jun 2022 11:11:16 +0000 https://kapitaali.com/?p=1611 Artikkelin kirjoittanut Stacco Troncoso ja Ann Marie Utratel

Olet varmasti nähnyt joitain artikkeleita niinkutsutun ”jakamistalouden” vioista ja epäonnistumisista. Kriitikot usein siteeraavat petollista sanan ”jakaminen” käyttöä, ja käyttäjien sulkemista pois potentiaalisina välittäjäalustojen sidosryhminä tai omistajina. Iso osa julkisesta kritiikistä näiden ja muiden ongelmien suhteen on suunnattu korkean profiilin verkkoalustoja kohtaan, yleensä Airbnb ja Uber, ihan hyvästä syystä.

Kaksi osuuskuntaliikettä on tärkeää ottaa tässä esiin: Alustaosuuskunnat ja Avoimet osuuskunnat. Toinen voi olla enemmän näkyvillä tällä hetkellä, mutta niillä on paljon yhteistä. Nämä liikkeet naittavat digitaalisten verkostojen voiman osuustoimintaliikkeen rikkaan historian kanssa. Miten nämä lähestymistavat suhtautuvat toisiinsa? Ovatko ne redundantteja, toisiaan täydentäviä, toisensa poissulkevia? Mitä ongelmia ne tarkkaan ottaen ratkaisevat, ja mitä lopputulemia ne etsivät? Tässä artikkelissa me selitämme niiden alkuperän ja ominaisuudet, ja miten näiden liikkeiden esittämät toimet voivat toimia yhdessä ja auttaa meidä muodostamaan mukaumiskykyisiä elinkeinoja verkottumisen aikakaudella.

Alustaosuustoiminta ja P2P vs. “Jakamistalous”

Jakamistalous sai aikaan paljon hypeä alussa, kun se sanoi olevansa P2P (person to person, people to people, peer to peer) -luonteista, mutta ei kestänyt kauaakaan kun sen lupaama ihmisten pyörittämä disruptio paljastettiin olevan sitä samaa laimentamatonta kapitalismia, vain nopeampaa ja vähemmän säänneltyä. Mike Bulajewski esitti asian artikkelissaan The Cult of Sharing (2014):

Paljon siitä mikä lasketaan jakamiseksi ei olekaan mitään muuta kuin tavallista taloudellista vaihdantaa yksilöiden kesken digialustoilla, jotka omistaa välimiehinä toimivat riskipääomaa saaneet yritykset, mikä sallii niiden kuoria kermat”.

Oikeasta kulmasta katsottuna kuitenkin “jakamistalous” ja sen digitaaliset alustat voidaan nähdä Troijan hevosena, sekä hyvässä että pahassa. Mikä paha? Yhä enemmän sääntelyn purkamista ja kiihtyvää prekarisaatiota. Mutta hyvä voi edistää keskustelua sen ulkopuolelle miten ihmiset jakavat hyödykkeitä ja palveluja, että korjattaisiin sen talouden arkkitehtuuri jossa nämä suhteet tapahtuvat. Todellisuudessa meidän tulisi kysyä itseltämme “Minkälaisen talouden me haluamme?” Jos näin, miten mahdollisia ovat tasapainon palauttavat ehdotukset, joista keskustellaan verkossa ja konferensseissa? Miten kiinnostuneita ihmiset ovat ottamaan osaa, tekemään yhteistyötä, ottamaan vastuuta — ja miltä se näyttäisi? Nyt kuvioon tulevat osuustoiminnan seuraavat vaiheet: Alustaosuuskunnat ja Avoimet osuuskunnat.

Ensin hieman historiaa. Näitä digitaalisia “jakamisen” alustoja edeltävinä vuosina kiehui pinnan alla jotain muuta: verkkoyhteisöt, jotka kokeilevat erilaisilla vaihdannan, yhteistyön ja tuottamisen muodoilla. “Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto”, termi jonka lainoppinut Yochai Benkler on ottanut käyttöön, kuvaa uutta tapaa luoda ja jakaa arvoa.

Internetperustaisissa P2P-infrastruktuureissa mahdollistetaan yksilöiden välinen kommunikaatio, järjestäytyminen ja runsaan, käytännöllisen arvon luonti digitaalisen yhteisvaurauden muodossa, joka usein on tietoa, softaa ja designia. Kaikkein tunnetuimpiin esimerkkeihin kuuluu mm. Wikipedia, open source -projektit kuten Linux, Apache HTTP-serveri, Mozilla Firefox ja WordPress, sekä avoimen designin yhteisöt kuten Wikihouse, RepRap ja Farm Hack.

Yhteisvaurausperustaisessa vertaistuotannossa tuottajayhteisöt luovat yhteisvaurautta. Niinkutsutut jakamistaloudet mahdollistavat prosessit, jotka lopulta päätyvät alustan omistajien käsiin, jotka vetävät välistä arvoa vuokrana tai maksuina P2P-interaktioista, jotka alustan kautta tapahtuvat. Yksinkertaisesti nämä interaktiot ovat P2P ainoastaan etupäässä. Tulisi olla selvää, että jakamisen konsepti tässä on pelkkää kuorrutusta, markkinointikikka.

Ei kuulosta hyvältä, mutta homma muuttuu vielä kauheammaksi ennen kuin se voi muuttua paremmaksi. Yhteismaan ja P2P:n sanastoa ja kuvitusta on otettu käyttöön välistä vetäville alustoille. Sanat ja konseptit (poislukien ”jakaminen”) ovat olleet laajalti ja petollisesti käytössä, mm.: yhteisö, vertaistoiminta ja access over property, muiden muassa. Näkymättömien sijoittajien ja osakkeenomistajien akkumulaation ajamina niinkutsuttu jakamistalous, kun sitä lähemmin tarkastellaan, paljastaa sääntelemättömän kartellin, joka uhkaa työväenliikkeen yli vuosisataista työn ja tuskan takana olevaa asemaa. Heidän asenteensa on epädemokraattinen ja isolationistinen kohti todellista arvonluontia alustoilla — tuottajat ja kuluttajat ovat kanssakäynnissä digitaalisen tullipuomin läpi. Tämä uhkaa kiihdyttää prekariaatin leviämistä kaikkialle, uudenlaista huono-osaisten yhteiskuntaluokkaa. Mutta vastatekona Piilaakson ajamalle ”keikkatalouden” normalisaatiolle on syntynyt Alustaosuuskuntaliike.

Vuoden 2014 lopulla Alustaosuustoiminta ilmaantui ensiksi kahdessa artikkelissa: Trebor Scholzin Platform Cooperativism vs. the Sharing Economy, ja Nathan Schneiderin Owning is the New Sharing. Liike pyrkii demokratisoimaan omistuksen ja hallinnoinnin alustoilla, jotka yhä enemmän ohjaavat elämäämme, mutta niiden fokus ei rajoitu ”jakamistalouteen”. Ne ovat kyseenalaistaneet välistä vetävät omistusmallit alustoilla kuten Twitter. Kaava on yksinkertainen: yhdistä tehokkuus ja matalammat transaktiokustannukset digitaalialustaan jolla on horisontaalinen omistusrakenne ja demokraattinen ohjaus joka työntekijäomisteisia osuuskuntia määrittää.

Siitä lähtien alustaosuustoiminta on ollut uskomattoman onnistunutta. On ollu kaksi korkean profiilin kansainvälistä konferenssia ja yhä suurempi määrä alustaosuuskuntia. Joitain esimerkkejä ovat Stocksy, artistien omistama valokuvayhteisö; FairMondo, eettinen verkkomarkkinapaikka; ja Loconomics, demokraattinen freelancerien palvelualusta.

Liike on myös saanut aikaan muutaman huomattavan julkaisun, etupäässä antropologinen kirja “Ours to Hack and to Own: the rise of platform cooperativism, a new vision for the future of work and fairer Internet”, Schneider ja Scholz päätoimittajina. Muihin kuuluisiin teksteihin lukeutuu “Platform Cooperativism: Challenging the corporate sharing economy”, johdanto joka on tuotettu ensimmäisen Trebor Scholzin konferenssin jälkimainingeissa, sekä hänen uudempi “Uberworked and Underpaid: How Workers Are Disrupting the Digital Economy”.

Liikkeellä on myös joitain tunnettuja verkkoresursseja kuten Internet of Ownership -lista, joka listaa olemassaolevat alustaosuuskunnat, sekä aiheeseen omistautunut verkkosivu. Toisen konferenssin jälkeen perustettiin Platform Cooperative Consortium, joka on tällä hetkellä työn alla.

Avoimen osuustoiminnan alkuperä

Alusta- ja avoin osuustoiminta menevät päällekkäin, mutta niillä on selkeitä eroja. Avoin osuustoiminta, sen lisäksi että se ehdottaa vaihtoehtoja keikkatalouden työntekijöille, keskittyy perinteisiin osuuskuntiin ja P2P/Commons-liikkeeseen.

Vuodesta 2014 lähtien useat avoimen osuustoiminnan edeltäjät sulautuivat yhteen tunnistettaviksi ehdotuksiksi. Pointti oli tutkia mahdollista yhteismaan ja yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon konvergenssia osuuskuntaliikkeessä. Josef Davies Coatesin artikkeli Open Co-ops: Inspiration, Legal Structures & Tools, Michel Bauwensin avoimen osuustoiminnan peräänkuulutus ja kolmipäiväinen Commons Strategies Groupin kokoontuminen (tässä David Bollierin ja Pat Conatyn raportti) olivat eräitä aiempia töitä.

Piilaakson tyylisen “jakamistalouden” kritisoinnin lisäksi avointen osuuskuntien liike kyseenalaistaa pääoman ylivallan vapaassa ja open source -taloudessa, ja se ehdottaa P2P-vahvisteisia digitaaliratkaisuja madaltamaan verkottuneen osuustuotannon transaktiokustannuksia. Alustaosuuskuntien esiin nostamien demokraattisen omistuksen ja hallinnoinnin ongelmien korollaarina avoin osuustoiminta kysyy suoraan kysymyksen: “Mitä me haluamme tuottaa?”

Se ottaa mukaan muutaman näkökulman, jossa yhtenä näkökantana on yhteismaa ja P2P-yhteisö, ja osuustoimintaliike toisella, ja sosaalisen ja solidaarisuustalouden näkökanta kolmantena. Sen sijaan että se olettaisia digitaalisen perustuksen toiminnalle, avoin osuustoiminta tutkii sitä miten avoin data, ekologinen isännöinti ja aktiivinen yhteisvaurauden tuottaminen saattaisivat laajentaa ja elävöittää olemassaolevaa osuustoiminnan perinnettä, ja jopa tuoda siihen mukaan idean osuustoiminnallisesta kansainyhteisöstä. Avoin osuustoiminta esittää, että ei riitä että Uber tai AirBnb muuttuvat demokraattisemmiksi; meidän tulee ratkaista ongelmat kuten asuminen tai joukkoliikenne suoraan sellaisinaan. Tuhoisan, vajaakuntoisen talouden juurisyyt eivät ole leikin asia.

Mitkä ovat avoimen osuustoiminnan toimintamuotoja?

Avoimen osuustoiminnan tavoitteet voidaan tiivistää neljään suositukseen, tai “kaavaan”, mutta nämä suositukset eivät ole tarkoitettu ohjaileviksi. Tavoitteena ei ole olla paras mahdollinen “avoin osuustoimijao”. Yksittäiset osuuskunnat ja kommonerien ryhmät joutuvat tarkastelemaan omia materiaalisia olosuhteitaan ja prioriteettejaan nähdäkseen sen mitkä näistä kaavoista saattavat sopia heidän tilanteeseensa.

1. Avoimet osuuskunnat tulee orientoida säännöillä (sisäisesti) kohti yhteistä hyvää

Tuotanto avoimissa osuuskunnissa määrittyy sosiaalisella ja ympäristöllisellä arvolla. Olemassaolevassa taloudessamme sosiaaliset oikeudet ja ympäristönsuojelu on tulkittu ulkoisvaikutuksiksi (jonkun muun kustannuksiksi tai ongelmaksi) ja niiden sääntely on oletettu olevan yhä vain enemmän poissaolevan valtion harteilla. Avoimessa osuuskunnassa nämä tekijät eivät ole ulkoistettu. Sen sijaan en on sisäänrakennettu operaatioiden lakimatriisiin tilivelvollisuuden ja generatiivisen talouden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Nämä vastuulliset periaatteet voivat olla motivaattoreita aloittaa avoin osuuskunta, jopa kunnia-asia sen jäsenille. Yhteiseen hyvään suuntautuneet lakipykälät voivat myös laajentaa seitsemää osuustoiminnan periaatetta, niitä voidaan päivittää digiaikaan ja ne voivat auttaa tietyissä osuuskunnissa ilmenevien ongelmallisten taipumusten hoidossa.[1]

2. Avoimien osuuskuntien tulee olla luonteeltaan moniosaisia

Uusi, eettinen ja kestävä open source -osuustoiminta tuo mukanaan sitoutumisen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen demokratiaan, joka on enemmän kuin osuuskunnan oma organisaatiorakenne. Ekosysteemin tavoin talous ei toimi siilona. Avoin osuustoiminta pyrkii antamaan äänen kaikille talouden arvoketjuun osallistujille, ei ainoastaan osuuskuntajäsenille. Tähän kuuluu affektiivinen ja uusintava työ, yhteisvaurauden luominen ja muut tällä hetkellä “näkymättömissä” olevat työn muodot. Äänen antamisprosessi voi tapahtua materiaalisesti, joko tukien ja insentiivien kautta, tai päätöksentekovaltana, luomalla foorumi useammalle äänelle. Kuten yhteismaan ja osallisuuden järjestelmissä, avoimet osuuskunnat kukoistavat jäsenistön ekologiasta.

Olemassaolevia esimerkkejä inklusiivisemmasta lähestymistavasta ovat Fairshares Model, Enspiral Network sekä hoivatyön osuuskunnat Japanissa, Quebecissa ja Emilia Romagna.

3. Avoimet osuuskunnat ja tarve aktiivisesti tuottaa yhdessä aineetonta ja aineellista yhteisvaurautta

Avoimet osuuskunnat eivät vain ammenna yhteisvauraudesta, ne myötäilevät sitä vastavuoroisesti, tuottavat siinä samalla uutta yhteisvaurautta. Tämä yhteisvauraus voi olla aineetonta ja/tai aineellista, ja se voi  auttaa rohkaisemaan osuuskunnan (eikä niinkään pääoman) akkumulaatiota käyttämällä vastavuoroisuuslisenssejä [2]. Aiheettomasta yhteisvauraudesta puhuessamme me viittaamme koodiin ja designiin, mutta pääosin sosiaalisesti hyödylliseen tuottavaan tietoon. Sitä ei koskaan tulisi yksityistää keinotekoisen niukkuuden tai voitonmaksimoinnin vuoksi.

Avoimet yhteiskunnat voivat kehittää ja ylläpitää tuottavaa aineellista infraa hajautetulla tuotannolla sekä keskinäistämällä tiloja yhteiskäyttötiloiksi, organisoimalla retriittejä ja tarjoamalla keskinäistä tukea. Toisin kuin suljetut designit voittoa tavoittelevissa yrityksissä ja heidän läpikotaisen kaupallisuuden ja suunnitellun vanhenemisen kanssa, yhteisvaurausperustainen valmistus on modulaarisuuteen, kestävyyteen ja kustomoitavuuteen, ja tehokkaampaan resurssien käyttöön (esim. yhteinen data, tuotantolaitokset). Siinä on resepti jolla luodaan todellinen jakamistalous: yhteisvaurausperustainen valmistus plus yhteisomistus ja yhteishallinnointi.

4. Avoimet osuuskunnat on organisoitava sosiaalisesti ja poliittisesti globaalilla tasolla, vaikkakin ne tuottavat paikallisesti

Avoimet osuuskunnat tavoittelevat globaalia designia ja paikallista valmistusta, tällä saadaan aikaan resilienttejä paikallistalouksia, eikä niinkään skaalatalouksia. Tämä kasvokkain toimiva talous ja metataloudellisten paikallisverkostojen luominen [3] vahvistuu globaalista dimensiosta. Kohtaamamme haasteet ovat luonteeltaan kansainvälisiä, ja usein globalistiset korporaatiot kärjistävät niitä, taivutellen kokonaisia talousalueita kannibalistisiin tarpeisiinsa. “Vihreiden” monikansallisten kapitalistifirmojen läpinäkyvyyden sijaan avoimet osuuskunnat ovat täysin läpinäkyviä omasta tuotannostaan. Tämä mahdollistaa niiden keskinäisesti koordinoida tuotantoa, jotta se olisi mahdollisimman mukautuva todellisiin olosuhteisiin. Tuloksena on verkottunut tuotanto, joka tuottaa oikeisiin tarpeisiin, ei pääoman tarpeisiin.

P2P ja Commonstalous joutuvat luomaan vastahegemonian ja vastavoiman haastamaan ihmiskuntaa mahdollisesti tuhoavat voimat. Kuvittele liike, jolla on yli yhden miljardin osuustoimintajäsenen voima ympäri maailman, yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon hypertuottavat kyvykkyydet.


Nämä neljä kuviota ovat avoimen osuustoiminnan merkkipaalut, mutta missä ovat olemassaolevat avoimet osuuskunnat? Vaikka ne eivät välttämättä itseään sellaisiksi kutsukaan (ja joissain tapauksissa niiden juridiset rakenteet menevät paljon osuuskunnan ulkopuolelle), Enspiral, Fairmondo, Sensorica, L’Atelier Paysan ja AnyShare sisältävät monia avoimen osuustoiminnan piirteitä. Sillä aikaa projektit kutenCatalan Integral Cooperative, Xarxa d’Economia Solidària ja Mutual Aid Network ovat erinomaisia esimerkkejä metataloudellisista verkostoista, joissa avoimen osuustoiminnan logiikka vuotaa muille bioalueellisen talouden ja vertaistuotannon solidaarisuuden alueille.

Alustoista avoimiin osuuskuntiin

Takaisin kysymykseen alustoista “versus” avoimet osuuskunnat. Ovatko ne toisiaan täydentäviä, vastaan vai reduntantteja? Onko tämä tilanne kuin Brianin elämästä?

Vitsit sikseen, selvästikään ne eivät ole ristiriidassa eivätkä myöskään redundantteja. Huolimatta niiden alkuperästä tai tarkoituksesta, ne täydentävät toisiaan. Molemmilla ehdotuksilla on yhteiset eettiset huolet ja ideaalit: reilumpi talous: Jos tämä on yhteinen tavoite, lähestymistavoilla on moninaiset taktiikat, pyritään välttämään monokulttuureja ja rohkaisemaan positiivista redundanssia, jokaisen resilientin systeemin merkkipaalua. Niiden erot itse asiassa antavat niille käytännön modulaarisuutta.

Paras tapa kuvailla tätä sopivuutta on laittaa alustat ja avoimet osuuskunnat jatkumolle. Kiireellisyyden kysymykseen (puolustuskeinot Piilaakson digitaalin neofeodalismin tuhoja vastaan), me sanomme alustaosuuskunnat. Laajempaan kysymykseen resilientin tulevaisuuden rakentamisesta, eli “millaisen talouden me haluamme?”, me sanomme avoin osuustoiminta. Yksi taktiikka puskee eteenpäin, jota tukee kukoistava ja kasvava yhteisö; toinen vetää puoleensa kohti humaania taloutta.

Mutta tämä ei ole sekventialistinen ehdotus tyyliin “Ensin me otamme Manhattanin, sitten Berliinin”, ei. Vaikka jokaisella liikkeellä olisi eri ideat painopisteistä ja kiireellisyydestä, niiden ei tulisi olla sekventiaalisia, itse asiassa ne tulisi laittaa töihin samanaikaisesti. Paljon kuten väärä vastakkainasettelu institutionaalisen (“hakkeroidaan systeemi ja tehdään siitä reilumpi!”) ja esikuvallisen (“aletaan elää uudesta systeemistä heti nyt!) politiikan välillä, alustat ja avoimet osuuskunnat toimivat paremmin yhdessä ja molemminpuolisella tietoisuudella toistensa vahvuuksista. Itse asiassa, kaikki kirjallisuudessa alustaosuuskunnista mainittu löytyy myös avoimista osuuskunnista puhuttaessa, ja päinvastoin. Kyse on tietyistä puolestapuhumisen alueista, joissa on uniikit nyanssit.

Miksi me tarvitsemme avointa osuustoimintaa?

Miksi me tarvitsemme avointa osuustoimintaa? Miksi se on tärkeää pitkällä tähtäimellä?

Me emme voi puhua tulevaisuudesta ilman nykyhetken läheistä tarkastelua. Nykyisellä taloudellamme on kaksi tietynlaista taipumusta: finansialisaatio ja dekommodifikaatio. Nämä yleensä nähdään toistensa vastakohtina, mutta ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Finansialisaatiosta te olettekin jo kuulleet: se vie taloudellista toimintaa pois todellisesta, konkreettisesta taloudesta ja kohti abstraktimpia arvopapereita. Tämä kiihdyttää aitaamisen prosessia, [4] muuttaa ihmissuhteet palveluiksi ja hyödykkeiksi ja tukahduttaa yhteistekemistä. Se myös ajaa keinotekoista niukkuutta ja pakottaa meidät siirtämään tuottavat kykymme ja vastuumme luonnosta vastoin omia intressejämme.

Dekommodifikaatio on digitaalivallankumouksen tuote, ja se kuvaa vastakkaisen prosessin: on koko ajan enemmän asioita, joita ei voi myydä. Elokuvat, digitaalisesti levitetty kulttuuri, tietosanakirjat, käyttöjärjestelmät jne. [5] Kun omavaraisuudesta tulee tarpeellista selviytymiselle (enemmän kuin pelkkä elämäntyylin valinta), ihmiset kääntyvät toistensa puoleen tarpeidensa tyydyttämiseksi. Esimerkkejä on paljon: aurinkoenergia, asunto-osuuskunnat, mesh-verkot, keskinäiset luottojärjestelmät, yhteisöjen tukema maatalous jne. Tässä prosessissa he saavat selville, että heidän pitää kyetä suhtautumaan toisiinsa, ei luottaa persoonattomiin rahatransaktioihin, ja ottaa vastuu omasta talousympäristöstä. Tämä käytäntö asteittain hajoittaa kategoriat, jotka erottavat tuottajat kuluttajista. Jos tämä organisoidaan kunnolla, se voi madaltaa kustannuksia dramaattisesti ja lisätä innovaatiota ja luovuutta.

Sen lisäksi, että ne luovat hybridihirviöitä, jotka käyvät kauppaa käyttäjiensä digitaalisilla jäljennöksillä, tämä ruohonjuuritason taipumus kohti dekommodifikaatiota korkeamman tason finansialisaation kontekstissa voi olla tuhoisa taloudelle siten kuin me sen tunnemme. Jos yhä useampi asia ei ole myytävissä ja palvelut asteittain muuttuvat takaisin vastuullisiksi suhteiksi, palkkatyön määrä tulee vähenemään. Jos palkat laskevat, tuloverot seuraavat perästä. Jos me oletamme, että yritysverotus ei nouse tämän vajeen kattamiseksi, ensimmäinen uhri on sosiaalidemokratian taustalla oleva keynesiläinen sopimus.

Tässä on hyvä kysymys: Mitä Hawksbillin kilpikonnalla, Jaavan sarvikuonolla ja työpaikoilla on yhteistä? Ne ovat kaikki uhanalaisia. Aivan — ei ole hauskaa. Kaksi tekijää, jotka ovat kadottaneet työpaikat maailmasta niinkuin salametsästäjät ja luontotyyppien häviäminen ovat: finansialisaatio ja dekommodifikaatio. Ensimmäinen ajaa julkisen omaisuuden yksityistä huutokauppaa — sekä itseorganisoitua palvelun tuottamista, teknologista työttömyyttä, resurssiniukkuutta ja ympäristön kovia rajoitteita — ja vähentää tarvetta palkatulle työvoimalle ja keinotekoiselle kysynnän luonnille. Maa järkkyy jalkojemme alla; ei ole turvallista olettaa vakaata talousympäristöä, jossa me olemme vapaita demokratisoimaan omistuksen ja työvoiman amalla kun nautimme digitaalisen vallankumouksen hyödyistä. Me joudumme kehittämään enemmän joustavuutta, opettelemaan sopeutumaan muutoksiin.

Dekommodifikaatio voi olla tuhoisaa nykytaloudelle, mutta miksi rajata itsemme tuolle pelikentälle? Ehkäpä me näemme muutoksen niukkuuteen perustuvista talousjärjestelmistä runsauteen perustuviin. Kuten espanjalainen taloustieteilijä Susana Martín Belmonte sanoo:

Runsaus on uusi talousviitekehys, jossa niukkuus ei jatku. Taloustiede ennen liittyi niukkojen resurssien hallinnointiin, mutta niukkuus on osoittautunut sekä olosuhteeksi josta ei tarvitse päästä yli että Pyhäksi Graaliksi jolla jotkut tienaavat rahaa. Samaan aikaan se kuitenkin sivuuttaa muun tyyppisen niukkuuden, kuten kykymme saastuttaa ilmaa tuhoamatta planeettaa. Taloudellista arvoa ei ole ilman niukkuutta. Niukkuus on katoamassa kaikkein korkeimmilta innovaation tasoilta, digitaalisen vallankumouksen sydämestä. Ensimmäistä kertaa talousjärjestelmän evoluutio ei johda suurempaan tuottavuuteen tai myynteihin, vaan juuri päinvastaiseen.”

Miten sopeutamme talouskäyttäytymisemme saadaksemme eniten irti tästä tilanteestsa? Avoimella osuustoiminnalla.

Avoin osuustoiminta keskittää taloudellisen toiminnan yhteisvaurauden ympärille. Yhteistekemisen käytäntö vähentää riippuvuuttamme palkoista, markkinoista ja valtiosta ja luo resilientimpiä ja kestävämpiä talouksia. Tämä ei tarkoita, että me pääsisimme eroon markkinoista tai että valtio “kuihtuisi pois”. Sen sijaan yhteisvaurausmallissa on olemassa ratkaisuja, joilla saada aikaan toisenlaisia, vieläkin radikaalimpia asetelmia markkinoille ja valtioille.

Yhteiseen hyvään, monikomponenttiseen hallintoon, aktiiviseen yhteisvaurauden tuottamiseen ja ylikansalliseen orientaatioon kannattaisi keskittyä. Nämä ominaisuudet määrittävät avointa osuustoimintaa, mutta mikä niiden potentiaali on? Sitä voisi kutsua digitalouden kotiinpaluuksi, joka on enemmän linjassa avoimen internetin visionäärisempien ideoiden kanssa, jotka kehittyivät 90-luvun alussa, joka on tapa edistää nimensä veroista yhteistaloutta.

Osallistavan ja resurssit yhteen tuovan logiikan yhdistäminen yhteisvaurausperustaisessa vertaistuotannossa kelvollisten markkinatoimijoiden avulla (esim. osuuskunnat) voi varmistaa käynnissä olevan yhteisresurssien tuotannon ja isännöinnin, joita me tarvitsemme selviämiseen ja kukoistamiseen, joita nykyisessä talousparadigmassa ylenkatsotaan. Tämä on narratiivi, joka ottaa huomioon monet mahdollisuudet, joita alustaosuustoiminnan nykypäivän tehokkuus tarjoaa, ja vahvistaa niitä laajemmalti poliittisessa taloudessa.

Osana suurempaa siirtymää kohti voimaannuttavaa siviiliyhteiskuntaa suurimpana poliittisena ja tuottavana sidosryhmänä, avoin osuustoiminta voi avata ovet runsauden ja riittävyyden taloudelle, joka toimii yhteiskunnan kaikkien jäsenten, tulevien sukupolvien ja koko planeetan hyväksi. Tietoisuus tästä potentiaalista voi voimaannuttaa luovuuttamme osuustoimijoina, kommonereina ja kansalaisina käynnissä olevassa demokratisaatiossa.

Päätämme Yochai Benklerin sanoihin, hänen lopetuspuheenvuorostaan vuoden 2016 OuiShare Festeilla, kontekstina on luoda elinkelpo, eettisesti koherentti, yhteistoiminnallinen ja yhteisvauraussuuntautunut vaihtoehto:

Jos tämän haluaa rakentaa yhdessä, täytyy kiinnittää huomiota kaikkiin niihin jännitteisiin ja epäonnistumisen tapoihin, ja työskennellä niiden yhdessä ratkaisun puolesta, eikä sanoa, ‘Optimoin nyt tämän, optimoin tämän toisen jututn…’; kyse on monisysteemiogelmasta ja sille täytyy löytää monisysteemiratkaisu.”

Osia tästä artikkelista on käsitelty laajemmin tekstissä Commons Transition and P2P: a Primer, joka on P2P Foundationin ja Transnational Instituten lyhyt julkaisu, joka tarkastelee yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon potentiaalia, jolla radikaalisti suunniteltaisiin uusiksi talousjärjestelmä, politiikka ja luontosuhde. Voit ladata sen täältä.


Alaviitteet

[1] Näihin kuuluu kapitalististen käytäntöjen käyttöönotto, millä varmistetaan kilpailukyky siten kuin markkinalogiikka sen määrittelee; eristäytynyt johtajien luokka, joka ei tiedä mitään yhteistoiminnallisista käytänteistä ja etiikasta; ja pahimmassa tapauksessa, osuuskuntien demutualisaatio. Nämä trendit ovat näkyvillä suuremmissa osuuskunnissa, mutta jotta hajautettu liike kykenisi skaalautumaan ja kohtaamaan “isot kalat”, yksinkertainen yhteisen hyvän artikulointi saattaa ehkäistä monia näistä ongelmista.

[2] Yhteisvaurausperustaiset vastavuoroisuuslisenssit (eli “CopyFair”-lisenssit) antavat luvan vapaasti käyttää ja rajoittamasti kaupallistaa lisensoitua materiaalia yhteismaan sisällä, ja samalla vastustetaan liikevoittoa tavoittelevien tahojen ei-vastavuoroista omaan käyttöön omimista, elleivät sitten nämä tahot kontribuoi yhteismaahan lisensointimaksuilla tai muilla keinoin. Copyleft-lisenssit sallivat kaikkien käyttää mitä tahansa yhteismaan tietoa sillä ehdolla, että yhteismaahan annetaan vastineeksi takaisin parannuksia ja muutoksia. Tämä on hyvä idea, mutta sitä ei pitäisi abstrahoida reiluuden tarpeesta. Fyysiseen tuotantoon liittyy resurssien tai raaka-aineiden löytäminen ja kontribuuttoreille maksaminen. Välistä vetävät mallit hyötyvät tämän yhteisvaurauden rajoittamattomasa hyödyntämisestä. Siksipä, vaikka tiedonjakoa tulisi aina olla, meidän tulisi myös vaatia vastavuoroisuutta yhteisvaurauden kaupallisesta hyödyntämisestä. Tämä loisi pelikentän eettisille toimijoille, jotka tällä hetkellä itse maksavat kulut yhteiskunnalle ja ympäristölle.  CopyFair-lisenssien käyttö, joka mahdollistaa tiedonjaon, samalla kun edellytetään vastavuoroisuutta vaihdannassa kaupallistamisoikeuksista, auttaisi tämän tasapainon saavuttamisessa. Ensimmäinen toimiva esimerkki CopyFair-lisenssistä on Peer Production License, joka on käytännössä muunnos Creative Commons Non-Commercial Licensesta, mikä sallii työntekijäomisteisten osuuskuntien ja muiden ei-hyväksikäyttävien organisaatioiden kaupallistaa lisensoitua sisältöä, samalla kun he kieltävät tämän saman voittoa tavoittelevilta yrityksiltä.

[3] Yhteisösuunteutuneesta liiketoiminnasta liiketoiminnalla parannettuihin yhteisöihin, metataloudelliset verkosot ovat affiniteettiperustaisia verkostoja, jotka yhdistelevät uudenlaisia työvoiman muotoja yhteismaata uusintaviin solidaarisuusrakenteisiin. Kuvittele yhteisjärjestelmä johon on kytketty keskinäiset luottojärjestelmät, lastenhoito-osuuskunnat, yhteisöpankki, ruokavarojen jakelukeskukset, koulutus ja juridinen neuvonanto, ja paljon muuta. Joitain tunnettuja esimerkkejä yhteistoiminnallisista projekteista ovat mm. Catalán Integral Cooperative eli CIC (Catalonia, Spain), Mutual Aid Network, (Madison, Wisconsin USA, joka nyt laajenee osavaltioiden yli), sekä Enspiral (New Zealand, jota kopioidaan nyt muuallekin).

[4] Vuosina 1776-1825 Englannin parlamentti hyväksyi yli 4,000 lakia jotka pyrkivät viemään yhteismaan pois kommonereilta, pääosin maanomistajien hyväksi joilla oli poliittisia kytköksiä. Nämä yhteismaan aitaamiset ottivat haltuun arviolta neljänneksen kaikesta viljellystä maasta Englannissa, sanoo historioitsija Raymond Williams, ja keskittivät omistuksen pienelle vähemmistölle. Nämä “lailliset” aitaamiset veivät omaisuuden miljoonilta kansalaisilta, pyyhkivät pois perinteisen elämäntyylin ja pakolla ottivat käyttöön uuden teollisuustalouden, ammattinimikkeet ja suuren mittakaavan tuotannon. Nykyään me käytämme termiä “aitaaminen” (engl. enclosure) irtisanoutuakseen hirviömäisistä teoista kuten käynnissä olevan aineettoman omaisuuden yksityistäminen, maa-alueiden haltuunotto Afrikassa ja muissa maanosissa, digitaalisen omistusoikeuden pakottaminen digitaaliselle sisällölle, siemenien ja ihmisgeenien patentointi ja paljon muuta. Tämä moderni taipumus kohti aitaamista ja ihmissuhteiden muuttamista palveluiksi ja yhteismaan muuttaminen hyödykkeeksi on commonstutkija David Bollierin mukaan “Aikamme suuri näkymätön tragedia”.

[5] Tämä on johtanut monenmoisiin DRM-pohjaisiin paniikkireaktioihin ja monimutkaisempiin monetisaatioskeemoihin, joilla varmistetaan välimiehen selviäminen, ja kuitenkin taipumus pysyy. Kysymys kuuluukin onko digitaalinen itsevaltius voimaannuttavaa ja voiko se tuoda elannon sisällöntuottajille vai käyttävätkö portinvartijat heitä edelleen hyväkseen. Tämä taas on yksi niistä syistä miksi alustaosuustoiminta on niin ratkaisevan tärkeää nykyaikana.

 

 

Lähde: commonstransition.org

]]>
/alustataloudesta-avoimeen-osuustoimintaan/feed/ 0
Mikä on ’vertainen’ alustaosuustaloudessa? Entä yhteisö? /mika-on-vertainen-alustaosuustaloudessa-enta-yhteiso/ /mika-on-vertainen-alustaosuustaloudessa-enta-yhteiso/#respond Fri, 15 May 2020 11:11:45 +0000 https://kapitaali.com/?p=1776 Lue lisää ...]]>

kirjoittaja: Antonio Blanco-Gracia

Kuten odotin aiemmassa postauksessani, mielestäni “Ours to Hack and to Own” on paras julkaistu kirja millä ymmärtää syntyvää alustaosuuskuntien alaa, ja kuitenkin jätin puhumatta muutamista tärkeistä asioista. Ehkä tämä on juuri kirjan hyve: se heijastelee tämän tuoreen liikkeen sekä saavutuksia että heikkouksia.

Ensimmäinen vastaan tullut ongelma on läsnä kaikissa kirjoituksissa koskien jakamis/osallisuustaloutta ja P2P-teoriaa: selkeän ja toimivan määritelmän puute siitä mikä on vertainen ja mikä on yhteisö. Totuus on, että me saatamme tarvita “taksonomiaa” vertaisille ja yhteisöille, sillä me kutsumme vertaisia ja yhteisöjä laajalti eri todellisuuksissa.

Miten tunnistamme jonkun olevan vertainen? Minua houkuttelee, kuten monesti arkikielessä useasti, määritellä vertaiseni henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella (eli sama hierarkkinen asema, samat tiedot, sama osaaminen, samat arvot jne.). Mutta homogeenisuus ei ole se mitä me löydämme vertaissuhteista. Itse asiassa, me löydämme enemmän arvoa erilaisuudesta. Vertainen ymmärretään paremmin sellaisena josta sinä pidät, ei niinkään sellaisena joka on kuten sinä. Ja jos me mietimme organisaatioita, sellaisena jonka kanssa haluaisit tehdä asioita.

Tämä kertoo tärkeistä seuraamuksista: vertainen voidaan määritellä vain niin kauan kuin sillä on vertainen, ja se mikä tekee mahdolliseksi kutsua heitä vertaisiksi on eräänlaisen suhteen olemassaolo. Tässä suhteessa molemmat tuntevat olonsa mukavaksi vertaisena olon idean suhteen, ja tämä vastavuoroisuus voidaan vain ylläpitää niin kauan kuin molemmat ovat samaa mieltä niistä ehdoista joilla vertaiset syntyvät. Täten keskeinen aspekti suhteessa on osapuolten vastavuoroinen toiminta.

Sana agency (toiminta) tulee latinan sanasta agere joka tarkoittaa “tehdä, toimia sellaisella tavalla jolla on vaikutus”.  Amy ja John ovat vertaisia niin kauan kunnes he kykenevät yhdessä määrittelemään sen mistä heidän “vertaisuutensa” koostuu, ja tämä on pääasiallista toimintaa joka sääntelee muuta toimintaa heti kun he tunnustavat toisensa vertaisiksi. Se mikä tekee heistä vertaisia on, että he kykenevät määrittelemään minkälainen vastavuoroisuus tekee heistä vertaisia, ja tämän seurauksena, mikä vaikutus sillä on siihen mitä he voivat tehdä ja mitä he eivät voi tehdä tässä suhteessa. Kaikki ihmisryhmät ovat olemassa koska he hyväksyvät koska he hyväksyvät listan siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kaikki ihmisryhmät ovat olemassa koska ne hyväksyvät listan hyväksytyistä ja ei-hyväksytyistä asioista. Mutta vertaisten ryhmät voivat luoda niitä keskenään. Koska tekeminen on koko vertaissuhteen olemuksen ytimessä, tuo suhde tulee vapaasti määrittymään sen mukaan mitä molemmat osapuolet kykenevät tekemään. P2P-organisaatio voimaannuttaa molempia osapuolia vastavuoroisuuden avulla. Tällä tavoin lopulta vertaisten yhteiset ominaisuudet, jotka muodostavat P2P-organisaation, eivät ole se syy mikä on tehnyt heistä vertaisia, vaan vertaisena olemisen seuraus. Mutta “vertainen” ja “yhteisö” ovat muotisanoja nykyään. Esimerkiksi on paljon yhteisöjä joissa osallistujia kutsutaan vertaisiksi, mutta he eivät ole sitä. Ihmiset liittyvät niihin ja hyväksyvät “vertais”leiman koska he saavat jotain arvoa mukanaolosta, eikä “vertaiseksi” kutsumisesta aiheudu kustannuksia.

Tämä vie meidät ongelman ytimeen. Tasapainon saavuttamiseksi suhteeseen ihmiset tarvitsevat luottamusta; järkevä luottamus siihen miten voimme odottaa toisten käyttäytyvän. Me tiedämme sosiologian perinteestä, että on kahdenlaisia siteitä jotka rakentavat luottamusta. Ensimmäisen tyyppiset siteet solmitaan sosialisaation ja emotionaalisen mukanaolon mekanismein, kun taas toisenlaiset solmitaan oletuksesta, että muut käyttäytyvät jonkin tietyn ihmisen piirteen mukaisesti (esim. rationaalinen päätöksenteko). Ensimmäinen tyyppi karakterisoi perinteisiä yhteisöjä, toinen on se joka on muokannut moderneja yhteiskuntia. Ensimmäisen tyypin yhteisöt ovat suojelevia ja lohduttavia mutta myös jäykkiä; toiset muokkaavat yhteisöjä jotka ovat vapauttavia ja innovatiivisia mutta myös vieraannuttavia. Yhteisöt ja yhteiskunnat esittävät, lopulta, kahden tyypin siteiden yhdistelmää, mutta nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pääosin toiseen tyyppiin, ja ne dramaattisesti rapauttavat ensimmäistä tyyppiä. Jotkut kirjoittajat ovat hypotetisoineet, että jännite näiden kahden välillä saa aikaan yhteistyön syntymistä. Toisille pelkkä yksinkertainen nykyisten yhteiskuntien romahdus tarkoittaa, että meidän ei tulisi pitää yhteistyötä itsestäänselvyytenä ellemme me työskentele sen eteen.

Vertaisuuden vastavuoroisuus on selvä tapa estää suhteiden muuttuminen jäykäksi tai vieraannuttavaksi. Tällä tavoin saatat havaita, että tarkoituksellisen egalitaarisilla yhteisöillä joilla on vahvoja siteitä (jonka jäsenillä on yhteinen asumus ja elinkeino) taikka torrent-käyttäjillä joiden väliset siteet ovat ohuet (jonka jäsenet tuskin tuntevat toisiaan) ei ole tunnetta siitä, että he olisivat loukussa tai vieraantuneita yhteisöistään.

Eli siis, mikä on yhteisö? Perinteisesti yhteisö ymmärretään ryhmänä ihmisiä joilla on jotain yhteistä, mutta lisäksi niinä varsinaisina olosuhteina sen yhteisen asian jakamiselle. Jos vertaisilla on yhteinen sopimus siitä mitä he haluavat tehdä yhdessä (ja koska yhteisöjen jäseniä tulee ja menee), silloin me paremmin ymmärrämme yhteisöä instituutiona joka rakentaa luottamusta yhdessä tekemiseen.

Me olemme valmiita paradigmaattisten yhteisöjen taksonomialle talousmaailmassa:

Yhteisöjen taksonomia

Me näemme neljän tyyppisiä yhteisöjä joille meillä ei ole nimeä, mutta niiden paradigmaattiset esimerkit ovat selkeät: perheyritys, korporaatio, kibbutsi ja kuluttajaosuuskunta. Ne ovat “ei vertaisia vahvoilla siteillä”, “ei vertaisia kevyillä siteillä”, “vertaisia vahvoilla siteillä”, ja “vertaisia kevyillä siteillä”. Saatat miettiä “entäpä sitten vertaiskollegani minun osastollani?”? No, sano sinä minulle. Millaiset ovat suhteenne? Kuin perhesuhteita? Kuin korporaation jäseniä? Kuin kibbutsin jäseniä? Vai sellaisia kuin osuuskunnassa?

Tähän mennessä jokaisen tyyppinen yhteisö on kohdannut omanlaisiaan rajoitteita. Yksinkertaisuuden vuoksi (ja määrittelen tätä uudelleen seuraavassa postauksessa) sanokaamme, että ne yhteisöt, jotka perustuvat “vahvoihin siteisiin”, ovat kooltaan rajoitettuja, joka on Dunbarin luku mikä rajaa niiden kasvun ilman vahvojen siteiden menetystä. Vaikka heillä on vahva sitoumus kaikkiin jäseniin, heillä ei koskaan ollut kriittistä massaa kohdata suuria investointeja suuriin operaatioihin joilla kilpailla suurempien yritysten kanssa. Toisaalta yhteisöt, jotka perustuvat “heikkoihin siteisiin”, ovat kukoistaneet ja saaneet uskomattoman vaikutusvallan, minkä seurauksena heidän jäsenensä kokevat ulkopuolisuutta. Huolimatta heidän kaikesta vaivannäöstään kehittää vahvoja kulttuureja (sic) ja samansuuntaisia missioita ja visioita ja niin edelleen, Gallupin mukaan “71% Amerikan työntekijöistä ei ole “mukana” tai “aktiivisesti poissa” työstään, mikä tarkoittaa että he ovat emotionaalisesti irti työpaikastaan ja näin todennäköisesti tuottamattomampia.

Perinteiset rajat

Mutta teknologinen kehitys on muuttanut ja edelleen dramaattisesti muuttaa taloutta seuraavasti:

– Tuotannon optimiskaalan pienentäminen

– Transaktiokustannusten pienentäminen

Se mikä on mielenkiintoista on, että tuotannon optimiskaalan pienentäminen ja transaktiokustannukset vaikuttavat näihin neljään yhteisötyyppiin varsin eri tavalla. Perinteinen “sitoutumisskaalan” kompromissivalinta on katoamassa, ja tämä on todellinen kulmakivi niinkutsutulle yhteistyötaloudelle:

Uudet mahdollisuudet

Joten kyllä, me voimme katsoa taaksepäin kirjan oivalluksia ja olla samaa mieltä näistä:

1. Keskitettyjen alustojen liiketoimintamallit ovat vanha viini uudessa leilissä, joka on uusien välistä vetävien liiketoimintamallien leili.

2. Keskitetyt alustat riistävät voiman käyttäjiltään, jotta ne voisivat kaapata kaiken arvon itselleen.

Mutta sitten muut ansaitsevat tulla analysoiduksi vähän lisää:

3. Keskitetyt alustat feikkaavat luottamusympäristöjä

Kyllä ja ei. Ne naamioivat niin paljon kuin ne voivat heikkoja luottamussiteitä vahvan luottamuksen ulkokuoreen. Mutta ne välittävät luottamusympäristön, muutoin ne eivät olisi olemassa.

Ja toiset muuttuvat ongelmallisiksi, koska ne selvästikään eivät sovellu kaikkiin osuusalustoihin…

4. Osuusalustojen aika on tullut

5. Osuuskunta-alustat voivat tarjota sitä mitä keskitetyt vain esittävät — mutta eivät kykene — tarjoavansa

 …koska ne riippuvat jokaisen osuuskunta-alustan tietystä arkkitehtuurista:

 6. Desentralisaatio ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvoa

7. Uudet desentralisoidut arkkitehtuurit tulee suunnitella vasta-antidisintermediationistisiksi

Suurin osa osuuskunta-alustoista, joista kirjassa puhutaan, ei ole suunniteltu vasta-antidisintermediationistisiksi. Tällä tavoin arvo kaapataan edelleen sentralisoidulla tavalla huolimatta, että:

8. Alustat olemme me: yhteisö on se mikä antaa arvon

Esimerkiksi osuusalustat kuten Fairmondo (joka on yritys jota RAKASTAN), ovat kehittäneet mekanismin jolla palauttaa arvo takaisin yhteiskunnalle, mikä jättää yhteisön pois kuviosta

Tavallinen oikeutus on se, että jotkut osuusalustat käyttävät erityisiä alustoja kommunikointiin yhteiskunnalle, koska:

9. Osuustoiminta-alustat eivät ole niin paljoa autonomian ja riippuvuuden asialla kuin monen sidosryhmän keskinäisen riippuvuuden asialla

Ja… tässä kohtaa meidän pitää pysähtyä. Mikä on yhteisön rooli monen sidosryhmän keskinäisen riippuvuuden skeemassa? Pelkään ettemme voi puhua monen sidosryhmän keskinäisestä riippuvuudesta jos me emme ensin tarkastele jokaisen yhteisön “hallintoa”. Miten muutoin voisimme oikein ymmärtää eri sidosryhmien välisiä riippuvaisuuksia?

Tämä tulee olemaan seuraavan postaukseni aihe.

 

Lähde: https://blog.p2pfoundation.net/platform-coops-heck-peer-community/2017/04/10

]]>
/mika-on-vertainen-alustaosuustaloudessa-enta-yhteiso/feed/ 0