Tämä artikkeli on julkaistu 325:n PDF:ssä #12
Planeetan luonnonvarojen väärinkäyttö on tuomassa ihmiskuntaa itsetuhon partaalle. Me elämme epidemioiden keskellä, joita jatkuva terveydellemme vaarallisten kemikaalituotteiden (kasvimyrkyt, hyönteismyrkyt, hormonijärjestelmän häiritsijät jne.) levittäminen on aikaansaanut. Samaan aikaan me elämme ympäristössä, jossa on suuria määriä saasteita, jotka aiheuttavat allergioita ja sairauksia suuressa osassa populaatiota. Tämä luonnonvarojen väärinkäyttö myös tuo mukanaan teknoteollisuuden tuhon: Välimeri muuttuu viemäriksi, Kaakkois-Aasia muuttuu kemialliseksi aavikoksi, Afrikka muuttuu suureksi kaatopaikaksi jne. COVID-19:na tunnetun viruksen ilmaantuminen on seurausta teollisesta yhteiskunnasta.
Meille tärkeämpää ei ole se onko virus mutatoitunut lepakosta vaiko ei, mahdollisesti sen elinympäristön teollistumisen seurauksena, vai onko se Amerikan hyökkäys kemiallisilla aseilla Kiinan taloutta kohtaan. Meille tärkeää on, että se on seurausta järjestelmästä joka kaupallistaa jokaisen elämän prosessin, asian tai olennon Maapallolla; se on systeemin ahneus joka pyrkii tuhoamaan kaiken eläväisen maailmassa ja tekemään siitä keinotekoista. Me emme voi ajatella, että rajallisella planeetalla jatkuvaan kasvuun perustuva elämäntyylimme ei saisi aikaan näitä seuraamuksia tai muita tulevia katastrofeja. Päivittäisessä elämässämme esiintyvät sadat kemikaalit muokkaavat luonnonprosesseja, jotka synnyttävät satoja ”katastrofeja” (epidemioita, ilmastonmuutosta jne.). Ne ovat samoja tuotteita, kuin Kiinan puolitoista miljoonaa kuolemaa joita ei raportoida uutisissa, joka ei saa aikaan minkäänlaista yhteiskunnallista hätätilaa eikä karanteeneja. Espanjassa 10 000 kuolee vuosittain saasteiden takia eikä kukaan panikoi — he ovat yksinkertaisesti teollisen maailman tarpeellisia uhreja, jotta se voisi jatkaa toimintaansa, koska tärkeää on että on edistystä ja että ahneus jatkuu.
Periaatteessa COVID-19 (vaikka sitä edelleen tutkitaankin) on eräänlainen influenssa, jonka oireet ovat samanlaiset kuin tavallisella flunssalla, ja molemmat sairastuttavat ihmisiä joilla on muita aiempia sairauksia sekä erityisesti vanhempaa väkeä, vaikka ei pelkästään heitä. Taudit eroavat nopean leviämisen ja ensitartuntakyvyn suhteen, ja nämä ovat niitä seikkoja joita pidetään terveysriskeinä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikaan COVID-19:n on (Espanjassa) kuollut lähes 300 ihmistä, tavallinen influenssa aiheuttaa vuosittain yli 6000 kuolemaa Espanjassa ja vuonna 2018 lukema oli 8000. Kun ottaa tämän huomioon, me kysymme mistä tämä poikkeustila johtuu, mistä johtuu tämä yhteiskunnallinen mekkala, joka on suurelta osin median avulla luotu ja joka on elämäämme hallitsevien tahojen välittämän informaation läpinäkyvyyden seurausta.
Keinona pysäyttää pandemia, valtio on määrännyt ”hätätilan”, joka kieltää ihmisiltä liikkumisen, määrää heidät karanteeniin, lisää kontrollia heidän elämässään, on rajoittanut ihmisten kokoontumista ja julkista elämää yleensäkin, kontrolloi liikennevälineitä ja kukaties vaikka pian myös ruoan jakelua. Tässä prosessissa me näemme miten valtiosta on tullut ekofasisti, jossa hallitus on yhä vain enemmän pakotettu hallitsemaan resursseja ja ahtaaksi käyvää tilaa, mikä tarkoittaa että kaikkein tarpeellisimpien resurssien säilyttäminen voidaan taata ainoastaan uhraamalla toinen tarve: vapaus.
Kun sisäinen tai ulkoinen vihollinen puuttuu, valtio on keksinyt vihollisen jonka edessä se voi näyttää kaiken sotilasmahtinsa ja samaan aikaan pahentaa kansan alistamista pelolla ja riistolla sen ollessa ainoa pelastuksen mahdollisuus epidemian tuottamalta terrorilta. Meille ratkaisu ei ole lisää autoritaarista valtiota vaan kaikkien auktoriteettimuotojen katoaminen. Tästä eteenpäin on erittäin todennäköistä, että hätätiloja tullaan julistamaan maailman ekologisen tai yhteiskunnallisen tuhon seurauksena, sillä me olemme varmoja että katastrofeja seuraa.
Me emme liioittele kun me puhumme sodankäynnin potentiaalista: me jo nyt näemme armeijan ottavan haltuun strategisia asemia, poliisin useammin vartioivan katuja ja kameroilla varustettujen dronejen seurailevan ihmisten liikkeitä. Hätätilan toimet pyrkivät sekä lopettamaan flunssapandemian että levittämään toisenlaista pandemiaa: kansan tahdonvaraista alistumista pandemian vaaran nimissä sisäänajetuille laeille, valtion ja kapitalismin kritisoinnin lakkauttamista pelon ja mahdollisten riskien nimissä. Tämä tahdonvarainen alistuminen olisi mahdotonta ilman, että olemme teknologisten laitteidemme ja niiden luoman elämäntyylin alamaisia. Pandemian tai minkä tahansa muun katastrofin kynnyksellä me alistumme teknokraateille, asiantuntijoille, tieteentekijöille jne., kaikille ajan ja tilan johtajille jotka ovat etukäteen suunnitelleet asiat rationaalisesti laskelmoiden.
Samalla tavalla tämän epidemian, tai aivan minkä tahansa muun teollisen katastrofin, seuraukset, tulevat olemaan taloudellisesti tuhoisia. Jo nyt me näemme tuhansien ihmisten kriittisen tilanteen, jotka tulevat joutumaan pakolla työttömiksi tai kärsimään työnsä prekaariuden takia. Kuten aina, heikkenevistä elinolosuhteista kärsii yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien kerrostumat, jotka ovat kärsineet ”kapitalismin kriisin” rankasta menosta ja sen leikkauksista jo vuosia. Toki se tulee varmasti saamaan aikaan suuria hyötyjä ylemmille luokille, kuten suurten lääkeyhtiöiden omistajille.
Epidemian iskiessä teollinen karanteeni, jossa me elämme, kasvaa jättiläismäiseksi, he sulkevat meidät tiili- ja betonihäkkeihin joista me voimme paeta hämmentävää todellisuutta ainoastaan virtuaalisesti omilla päätelaitteillamme. Samoilla laitteilla, jotka alistavat ja lisäävät vieraantumista teollisessa elämäntyylissä. Noilla laitteilla, jotka dehumanisoivat ja muokkaavat havaintojamme, aivojamme, tunteitamme jne. ja jotka muokkaavat sitä miten me näemme itsemme ja maailmamme. Virtuaalimaailmaan kytkettyinä me pysymme poissa vihamielisen maailman todellisuudesta, epidemiasta tai ydinvoimalakatastrofista. Elämäämme hallitsevat eivät ota vastuuta, vaan yrittävät saada meidät kuluttamaan ja olemaan osa teollisen kapitalismin katastrofien luomista, koska eräs postmodernismin piirre on vastuuttomuus jokaisen omista teoista, sillä me osallistumme koneen toimintaan, jonka vaikutuksista me olemme ”vieraantuneet”. Meille ainoat vastuulliset ovat elämän teknologiset organisaatiot ja ne, jotka niitä johtavat.
CONTRA TODA NOCIVIDAD
maaliskuu 2020