Everyone Counts! -aloite käynnistettiin syksyllä 2020 ja siinä sitoudutaan yksinkertaiseen periaatteeseen: valtiohallinnon digitaalinen transformaatio voidaan tulkita onnistuneeksi, jos kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Tämä ei ole missään niin kiireellinen aihe kuin niinkutsutuissa digi-ID -järjestelmissä.
Teksti: Christiaan van Veen & Katelyn Cioffi
Digitaalista identiteettiä käsittelevä tutkimus, käräjöinti ja laajempi kannatus maissa kuten Intia ja Kenia on jo paljastanut ethnisille vähemmistöryhmille[1] ja köyhyydessä eläville[2] digitaalisen identiteetin ulkopuolelle jäämisestä aiheutuvat vaarat. Edelleen on kuitenkin olemassa merkittävä aukko digitaalisen identiteetin tutkimuksen ja toiminnan sekä siitä aiheutuvien ihmisoikeusriskien välillä monissa maissa. Huolimatta monien valtioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja yksityisten tahojen aktiivisesta digi-ID:n markkinoinnista ja käytöstä, monissa tapauksissa me emme yksinkertaisesti tiedä miten digitaaliset identiteettijärjestelmät johtavat yhteiskunnalliseen ulossulkemiseen ja ihmisoikeusloukkauksiin, erityisesti kaikkein köyhimpien ja marginalisoiduimpien tapauksessa.
Everyone Counts! -aloite pyrkii sekä tutkimustoiminnalla että kenttätoiminnalla vastaamaan sosiaaliseen osattomuuteen ja siihen liittyviin ihmisoikeusloukkauksiin, joita valtioiden sponsoroimat digitaaliset identiteettijärjestelmät kärjistävät.
Onko keisarilla uudet vaatteet? Digitaalisen identiteetin tutkimuksessa ammottava todisteaukko
Yleinen narratiivi digitaalisten identiteettijärjestelmien käyttöönoton kiirehtimisessä, erityisesti Globaalissa Etelässä, on nyt tuttu: “Jopa 1 miljardilla ihmisellä ympäri maailmaa ei ole todistetta henkilöllisyydestään, joka on tarpeen suojeltaessa heidän oikeuksiaan ja mahdollistettaessa heidän pääsynsä palveluihin.”[3] Digitaali-ID esitetään ratkaisuna tähän ongelmaan, ja samalla luvataan matalamman tulotason maille mahdollisuutta “loikata” vuosia eteenpäin digitaalisten järjestelmien kehityksessä, jotka auttavat “parantamaan hallintoa ja palvelujenn tuottamista, parantavat taloudellista inkluusiota, vähentävät sukupuolien välistä eriarvoisuutta voimaannuttamalla tyttöjä ja naisia ja parantavat pääsyä terveyspalveluihin ja yhteiskunnallisiin turvaverkkoihin.”[4]
Tämä perspektiivi, jonka viralliseksi ”ankkuriksi” Maailmanpankki ja sen Identification for Development (ID4D) -aloite ovat ryhtyneet kansainvälisesti, esittää digitaaliset ID-järjestelmät hyvyyden voimana. Maailmanpankki tunnustaa, että tästä voi aiheutua ekskluusio-ongelmia, mutta on vakuuttunut siitä, että sellaisista ongelmista voidaan päästä yli hyvillä aikeilla ja turvatoimilla. Kaivamalla näiden itsevarmojen lausuntojen pinnan alta huomataan, että merkittävän vähän on tehty tutkimusta yleisestä digitaalisten identiteettijärjestelmien vaikutuksesta sosiaaliseen ekskluusioon sekä siihen liittyviin ihmioikeuskysymyksiin. Esimerkiksi, digitaali-ID -kentälle vuonna 2014 syöksynyt ja kovasti julkaisuja ja miljardien dollarien kehitysrahoja agendaa edistääkseen ulos puskenut Maailmanpankin ID4D-tiimi myöntää 2020 vuosiraportissaan, että “kun otetaan huomioon tämän aiheen suhteellinen uutuus kestävässä kehityksessä, digitaalisten identiteettijärjestelmien vaikutuksia kestävään kehitykseen sekä lieventävien strategioiden tehokkuutta arvioinut empiirinen tutkimus on ollut rajoittunutta.”[5] Toisin sanoen, huolimatta usean maan signaloimista varoitusmerkeistä, mm. tarinoista biometristen ID-järjestelmien ulkopuolelle suljettujen ihmisten kuolemista,[6] digitaalinen ID-agenda puksuttaa täyttä höyryä eteenpäin ilman täyttä ymmärrystä sen ekskluusiopotentiaalista.
Varmistetaan, että kaikki oikeasti ovat arvokkaita
Vaikka Everyone Counts! -aloitteella on vain murto-osa ID4D:n resursseista, me toivomme livauttavamme paljon kaivattua järkeä tähän diskurssiin omalla työllämme. Me teemme tämän yhteistyöllä — tutkimuspartnerien kanssa eri maissa — empiirisesti tutkimalla ihmisoikeuksia ja sitä miten digitaalisen identiteettijärjestelmän käyttöönotto johtaa tai kärjistää sosiaalista ekskluusiota. Esimerkiksi, me tällä hetkellä teemme yhteistyötä yhteistutkimusprojektin parissa ugandalaisten tutkijoiden kanssa, jossa keskitymme Ugandan digitaaliseen identiteettijärjestelmään, Ndaga Muntuun, sekä sen vaikutuksiin köyhien naisten terveysoikeuksiin ja vanhusten oikeuksiin saada apua yhteiskunnassa.
Toimintamme johtavan yliopiston ja oikeustieteellisen alaisuudessa alleviivaa sitoutumistamme korkealaatuiseen ja uusimpaan tutkimukseen, mutta me emme ole tiedon akkumuloinnin alalla puhtaasti bisneksen takia. Tarkoituksemme on muuttaa tutkimustieto toiminnaksi. Tämä voi tulla strategisen käräjöinnin ja asianajamisen muodossa, kuten kumppaniemme tekemä työ, tai verkostoitumisen ja informaation jakamisen muodossa. Esimerkiksi, yhdessä YK:n Afrikan talouskomission (UNECA) ja Open Society Justice Initiativen (OSJI) kanssa, me pidämme työpajoja Afrikan virkamiehille digitaalisesta identiteetistä ja ekskluusiosta. Työpajat luovat tilan, jossa digitaaliseen identiteettiin liittyvän ekskluusion vastustajat voivat tavata toisiaan, saada pääsy työkaluihin, informaatioon ja verkostoihin ja muodostaa yhteisöjä, mikä edistää aktivismia.
Ihmiset ensin, systeemit vasta sitten
Ugandan case kertoo ihmisoikeusliikkeen tarpeesta käydä keskustelua digitaalisesta transformaatiosta niin, että perusoikeuksia ei menetetä kiirehdittäessä “modernin, digitaalisen valtion” rakentamista. Työskennellessämme tämän aloitteen parissa olemme samalla tavoin sitoutuneet asettamaan etusijalle sen, miten digitaaliset tunnistusjärjestelmät vaikuttavat yksittäisiin ihmisiin. Kuuntelemme heidän tarinoitaan, pohdimme heidän kokemiaan vahinkoja ja kanavoimme heidän raivoa ja turhautumistaan muille, etuoikeutetummille yleisöille, se on meidän ydintarkoituksemme.
Digitaalinen transformaatio on ala, joka on taipuvainen utilitaristiseen logiikkaan: “jos 99% populaatiosta kykenee rekisteröitymään digitaaliseen identiteettijärjestelmään, meidän tulisi juhlia sitä menestyksenä.” Kvalitatiivinen työmme sekä haastaa tämän 99%:n saamat oletetut hyödyt että painottaa sitä, että jäljelle jääneet 1% ovat monta ihmistä, jotka saattavat joutua uhreiksi. Tutkimuksemme tähän asti on kyennyt ainoastaan vahvistamaan intuitiomme siitä, että digitaaliset identiteettijärjestelmät voivat aiheuttaa vakavia haittoja, erityisesti niille, jotka ovat köyhimpiä, kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. Nämä ulkupuolelle suljetut ansaitsevat tulla kuulluksi ja tulla otetuksi huomioon tehtäessä päätöksiä digitaalisesta tulevaisuudesta.
Lähteet
- https://www.youtube.com/watch?v=JfvcwN9OqTE
- https://www.independent.co.ug/covid-19-vaccine-csos-petition-court-challenging-national-id-requirement/
- https://www.iser-uganda.org/images/downloads/Government_requirement_for_National_ID_to_exclude_millions.pdf
- https://capitalradio.co.ug/government-sued-nin-requirement-access-covax/
- https://iser-uganda.org/images/downloads/COVID19_vaccine_and_IDs-ISER_Press_Briefing.pdf
Lähde:
https://chrgj.org/2021/04/06/everyone-counts-ensuring-that-the-human-rights-of-all-are-respected-in-digital-id-systems/