Bitcoin syntyi modernina ratkaisuna ikivanhaann ongelmaan: kuinka kaksi tahoa voivat sopia ja varmentaa arvon vaihdannasta? Tässä mielessä Bitcoin on tehokas teknologia, se siirtää massiivisen tietokoneiden hajautetun prosessointitehon samaan tilanteeseen jonka paperiraha syntyi ratkaisemaan.
Mutta tärkeällä tavalla Bitcoin kääntää myös joitain perinteisten valuuttojen haittoja digitaalisen maailman eduksi. Se jättää ottamatta kantaa kasaan kysymyksiä joita voitaisiin kuvitella rahan korostavan: Minkälainen raha kannustaa hyvään ihmiskäyttäytymiseen? Minkälaiset rahajärjestelmät edistävät luottamusta, elävöittävät paikallista kauppaa, suosivat arvon vertaisvaihdantaa, ja pääsevät yli kasvuvaatimuksesta? Lyhyesti sanottuna, miten raha voi olla vähemmän arvon välistävetäjä ja enemmän vaihdannan hyöty?
Ympäri maailman ihmiset ovat ehdottaneet kokeellisia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Seurauksena on kolme tapaa joilla ihmiset ovat leikkineet transaktioiden prioriteettien uudelleenjärjestelyllä — kaikki jotka kannustavat radikaalisti toisenlaiseen ajatteluun siitä mitä rahalla voi tehdä ja mitä ei.
* * *
Yksinkertaisin lähestymistapa on rajata rajat ylittävä ja välistävetävä keskusvaluutan voima johonkin. Yhteisöt voivat ottaa käyttöön omia paikallisrahojaan, jotka on kiinnitetty jollain tavalla keskusvaluuttaan. Yksi ensimmäisistä ja onnistuneimmista kokeiluista on Massachusettsin BerkShare, joka kehitettiin estämään rahan virtaamista ulos Berkshiren alueelta.
Sata BerkSharea maksaa 95 dollaria ja niitä saa alueen paikallisista pankeista. Ottamalla osaa tähän paikalliset kaupat sitten hyväksyvät niitä kuin ne olisivat dollareita — tarjoten asiakkaille paikallisrahaa käyttämällä noin 5%:n alennuksen. Vaikka tämä johtaakin siihen että ruokaa myydään jatkuvalla alennuksella, kauppiaat voivat tehdä ostoksia paikallisrahalla muista yrityksistä samalla alennuksella. Ei-paikalliset ja turistit ostavat tuotteita ja palveluja dollareilla täydellä hinnalla, ja ne jotka vaivutuvat ostamaan tuotteita BerkShareilla lähtevät kaupungista jonkin verran voittoa tehden.
5:n prosentin paikallinen alennus voi tuntua suurelta haitalta — mutta vain jos bisnekset ajattelevat itseään kilpailevina yksilöinä. Pitkällä aikavälillä alennus kompensoidaan enemmän kuin tarpeeksi sillä että BerkSharet kiertävät paikallisesti. Ne jäävät alueelle ja tulevat kauppoihin takaisin uudestaan ja uudestaan. Vaikka ei-paikalliset kaupat kuten Walmart hyväksyisivät paikallisvaluuttaa, ne eivät voi toimittaa tätä valuuttaa osakkeenomistajilleen osinkoina, tai jättää sitä staattisesti tilille. Paras mitä Walmart voi tehdä on käyttää tätä paikallisvaluuttaa maksamaan sillä työntekijöidensä palkat tai ostaa paikallisia tuotteita ja palveluja paikallisilta muilta toimijoilta.
Monet muut yhteisöt — Detroit, Santa Barbara ja muut paikat Euroopassa — kokeilevat samanlaisia malleja. Monet näistä paikallisvaluutoista ovat silti enemmän kustannus kuin hyöty. Joissain tapauksissa se johtuu progressiivisten talousajattelijoiden halusta käyttää niitä. Toisissa taas se johtuu keskitetyn systeemin edelleen vahvasta asemasta muiden ihmisten palvelussa — tai siitä että se on tarpeeksi dominantti hiljentämään muut vaihtoehdot. Kytkemällä itsensä keskusvaluuttaan nämä paikalliset valuutat voivat eristää itsensä kroonisista ongelmista kuten inflaatio, deflaatio, kuplat ja velka.
* * *
Toisin kuten paikallisvaluutat, yhteistyölliset yhteisövaluutat eivät vaadi kiinnitystä dollariin ollenkaan. Niitä ei osteta jotta niitä saataisiin käsiin, vaan ne tuotetaan työllä. Niiden voisi ajatella olevan vähemmän rahankaltaisia mutta enemmän vaihtokauppaa.
Yksinkertaisin yhteistyövaluutan muoto on palveluspankki, kuten sellaiset kuin Kreikassa ja muualla eteläisessä Euroopassa eurokriisin aikaan ovat syntyneet. Koska töitä ei ollut missään, eikä rahaakaan, ihmiset useassa paikassa menettivät kyvyn vaihdantaan. Vaikka suurin osa siitä mitä he tarvitsivat olisi voitu tuottaa paikallisesti, heillä ei ollut rahaa jolla käydä kauppaa. Joten he rakensivat yksinkertaisen ja turvallisen verkkosivun jonka avulla he vaihtoivat tuotteita ja palveluksia ilman valuuttaa. Verkkosivut eivät tallentaneet vaihdannan hintaa, mutta ne pitävät kirjaa siitä kuka tekee mitäkin yhteisön eteen ja näin varmistavat vaihdannan reiluuden. Tämä läpinäkyvä ratkaisu toimii varsin hyvin yhteisössä jossa ihmiset tuntevat toisensa ja vapaamatkstajia voidaan painostaa mukaan ottamaan osaa toimintaan.
Suuremmissa yhteisöissä on käytetty ”aikadollareita”, valuuttajärjestelmää joka pitää kirjaa siitä kuinka monta tuntua ihmiset tekevät töitä toisilleen. Jälleen kerran yksinkertainen vaihdantamekanismi on järjestetty verkkosivuille, jossa ihmiset kirjaavat listaan mitä tarvitsevat ja mitä heillä on itsellään tarjota. Mitä suurempi ja anonyymimpi yhteisö, sitä turvallisempi sen tulee olla ja tarvitaan tarkempaa verifikaatiota. Onneksi useat startupit ja ei-voitolliset organisaatiot ovat kehittäneet työkaluja joissa paikalliset ja jopa ei-paikalliset yhteisöt voivat perustaa ja pyörittää omaa valuuttaansa.
Ajan vaihdanta tuntuu toimivan parhaiten kun kaikki arvostavat omaa aikaansa samalla tavoin tai kun tarjotaan samaa palvelua. Aikadollarit ovat äärimmäisen egalitaarisia, jokaisen ihmisen aikaa arvostetaan samalla tavoin. ”Tunti” on yhtä arvokas kuin tunti työtä, olipa se sitten putkimiehen tai psykoterapeutin tunti.
Japanin lama synnytti onnistuneimman aikavaihdannan tähän mennessä. Sen nimi on Fureai Kippu, “Caring Relationship Tickets.” Ihmisten ei enää tarvinnut maksaa rahaa jotta vanhemmat tai isovanhemmat saavat terveyspalveluja — mutta koska he olivat muuttaneet kauas vanhemmistaan tekemään töitä, he eivät enää pystyneet huolehtimaan vanhemmistaan. Fureai Kippu -vaihdanta antoi ihmisislle mahdollisuuden aikapankkitoimintaan vanhuksia hoitamalla heidän yhteisöissään, ja tästä saaduilla varoilla he pystyivät maksamaan omien vanhempiensa hoidosta sillä missä he olivat. Joten yksi henkilö tarjoaa vaikka kylvetystä vanhukselle tämän kotona ja vastineeksi joku kokkaa hänen omille isovanhemmilleen siellä missä hänen isovanhempansa ovat. Fureai Kippusta tuli jotain joka hyväksyttiin sen arvosta, ja ihmiset alkoivat käyttää niitä laajemmaltikin palvelujen tuottamiseen.
Aikadollarisysteemit, ja muut senkaltaiset, eivät kannusta välistävetoon koska ne toimivat vain työn ja palvelujen vaihdannassa ihmisten kesken. Toisin kuin pankkien raha, tunteja ei lainata olemassaoleviksi. Aika ei kasva korkoa. Aika ei akkumuloidu. Sen sijaan kaikkien tili alkaa tyhjästä. Kun Sylvia vahtii Joen lasta, hänen tililleen laitetaan kolme tuntua ja Joelta vähennetään kolme tuntia. Koska molemmat aloittivat nollasta, Sylvialla on nyt kolme tuntia tilillään ja Joen tili on punaisella kolmen tunnin työn verran. Hän on velkaa kolme tuntia systeemille, tai yhteisölle, kunnes Mary palkkaa hänet korjaamaan hänen jääkaappinsa. Nettovaikutus vaihdannasta on tasatut tilit. Systeemin nettosumma on edelleen nolla. Kyseessä ei ole kasvutalous vaan vaihdantatalous.
Vaikka henkilö teki työtä jotta hänen pankkitilillään olisi tarpeeksi tunteja saadakseen palveluita, monet aikapankit asettavat rajat tileille kuinka monta tuntia voi kerätä aikaa. Ne asettavat myös rajan kuina monta tuntia voi olla velkaa. Näin vapaamatkustaminen poistuu systeemistä ja koko yhteisö voi absorboida kustannukset tekemättömästä työstä helposti.
* * *
Kuinka perinteiset pankit voisivat tehokkaasti osallistua niiden yhteisöjen rahoittamiseen joissa ne toimivat? Tässä on yksi mahdollisuus:
Samin Pizza on menestyvä paikallisfirma ja Sam tarvitsee 200 tuhatta ruokailutilansa remppaan ja toisen vessan rakentamiseen. Normaalisti pankki arvioisi bisneksen sekä luottokelpoisuuden ja luotottaisi tai sitten hylkäisi hakemuksen. Riski on, että hän ei saa uudesta liiketoiminnasta tarpeeksi tuloja joilla hän maksaisi lainan takaisin ja joutuisi laittamaan lapun luukulle. Osa lainakustannuksista on spekulatiivisia.
Pankkiiri voisi tehdä Samille myös toisen tarjouksen. Pankki voisi suostua laittamaan 100 tuhatta pöytään projektiin jos Sam kykenee saamaan toisen 100 tuhatta jostain muualta, esim. yhteisöltä ja asiakkailtaan markkinarahoitteisesti. Sam myy digitaalisia 120 dollarin pizzakuponkeja 100 dollarilla kappale. Pankki voi tarjota softan tätä ja rahojen siirtoa varten. Jos Sam ei kykene saamaan rahoja, se osoittaa että yhteisö ei ollut valmis, ja pankki voi palauttaa kaikkien rahat.
Jos hän saa rahat, silloin pankki on saanut vihreää valoa yhteisöltä. Sam sai rahat halvemmalla kuin olisi lainannut koko rahan pankista, koska hän voi maksaa korot takaisin pizzassa. Yhteisölainaajat ovat tienanneet 20 prosentin tuoton rahoilleen — paljon enemmän kuin mitä he voisivat ansaita pankkitilillä tai rahastossa. Ja investointi maksaa kaikenlaisia muitakin korkoja: elävämmän kaupunkikeskustan, enemmän asiakkaita muille paikallisille bisneksille, paremmat kiinteistöjen arvot, korkeamman veropohjan, paremmat julkiset koulut ja niin edespäin. Nämä edut ovat jotain joita ei saa ostamalla osakkeita tai abstrakteilla finanssijohdannaisilla. Samaan aikaan paikalliset ”sijoittajat” ovat saaneet osuuden siitä että ravintola on auki ainakin niin pitkään että he voivat saada rahastetuksi takaisin kuponkinsa. Se on hyvä motivaattori julkisuudelle, viedä kaverit ravintolaan ja syödä siellä, ja siten ottaa osaa menestykseen.
Osaltaan pankki voi hajauttaa sen palveluja, lyödä vetoa mahdollisuudesta että yhteisövaluutat pääsevät vauhtiin ja näin näyttää halukkuutensa tehdä jotain joka on muutakin kuin yhteisön parasiittista välistävetoa. Pankista tulee osa yhteisöä, näin auttaen paikallista aluetta investoimaan omaan itseensä. Tämä lähestymistapa tarjoaa pankille myös suuren hedgen vastoin pitkittynyttä deflaatiota, hyperinflaatiota sekä kasvavaa kuluttajien tyytymättömyyttä Wall Streetin keskusrahaa kohtaan. Jos kapitaalin lainaaminen jatkaa liiketoimintasektorin kutistamista, pankki on positioinut itsensä toimimaan enemmän palveluyrityksenä — tarjoamalla autentikaatiota ja rahoituksellista ammattitaitoa pienyrityksille jotka haluavat menestyä.
Pankki transformoi itsensä velan välittäjästä distributiiviseksi ja kierrättäväksi voimaksi. Kuten digitaalisen ajan raha, siitä tulee vähemmän arvo itsessään ja enemmän tapa luoda ja vaihtaa arvoa muiden kanssa.
Lähde: http://www.theatlantic.com/business/archive/2016/03/douglas-rushkoff-reimagining-money/472335/