SXSW-esitys a New OS for the Digital Economy puhuu korporaatioiden ”imuri-efektistä” joka sillä on teollisuudenaloihin, yhteisöihin, maihin ja lopulta itseensä, ja siitä mitä voimme tehdä asialle. Puhujana on Doug Rushkoff, ja esitys viljelee laajalti teemoja hänen kirjoistaan Throwing Rocks at the Google Bus: How Growth Became the Enemy of Prosperity sekä Life Inc. How Corporations Conquered the World and How We Can Take it Back.
Rushkoff on kaunopuheinen ja innostava puhuja, joka osaa kääntää monimutkaiset argumentit hauskoiksi ja inspiroiviksi performansseiksi. Hänen poliittis-taloudellinen lähestymistapa integroi klassista liberalismia (p2p-markkinat feudalismin haastajana), marxismia (työntekijöiden alienaatio tuotteista), anarkismia (palkkatyö on osa-aikaista orjuutta), digitaalista libertarianismia (jaettu alusta radikaalina vaihtoehtona korporaatioille), työntekijäomisteisuutta (palkat voivat olla korkeammat ja hinnat matalammat kun työntekijät omistavat tuottavan elimen), rahareformia (keskuspankin inflaatiota tuottavat korkoa vaativa velka valuuttana), ja paljon muuta.
Rushkoff yhdistelee näitä elementtejä huomaavaiseksi ja koherentiksi sarjaksi ongelman kuvauksia ja mahdollisia ratkaisuja, ennemminkin kuin että ne heitettäisiin kaikki tehosekoittimeen tai tartuttaisiin foliohattuun. Kirjoittaja haluaisikin nähdä jonkun tekevän ison rahan dokumentin Rushkoffin ongelmanratkaisuideoista, johon olisi upotettu niin paljon rahaa kuin vaikka ”Thriveen”, mutta joka keskittyisi vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.
Yksi esityksen ydinteemoista on se mikä ajaa pienyrityksiä muuttumaan korporaaatioiksi, tai ajautumaan niiden ostamiksi. Ensiksikin, meidän täytyy olla selvillä omasta korporaation määritelmästämme (tunnetaan myös nimellä pörssiyhtiö tai julkinen osakeyhtiö), joka on voittoa tavoitteleva rajallisen vastuun rakenne, jonka omistaa ainakin osittain kuka tahansa joka ostaa sen osakkeita osakemarkkinoilta. Rushkoff huomauttaa, että osana teknoteollisuutta, startupit tarvitsevat rahoitusta ennenkuin ne voivat ansaita tuloja ollakseen kannattavia, ja yleinen tapa on venture capitalin kautta. Enkelirahoituksessa raha laitetaan sisään, mutta siinä luodaan myös pivotti kohti sitä vaihetta jossa yritys ostetaan pois markkinoilta, taikka viedään pörssiin, joten enkelirahoittaja saa rahansa takaisin nopeasti ja tuottavasti jotta hän voi tunkea sen seuraavaan yritykseen.
Toinen tapa on ottaa lainaa, mutta on olemassa raja sille kuinka paljon yritys voi lainata. Yrityksen täytyy olla maksukykyinen kaikkina aikoina, ja laina menee kirjanpitoon velkana, sijoituspääoma menee kirjanpitoon varoina. Kuka antaa bisnekselle lainaa? Pankit? Mitä ne ovat? Yleensä korporaatioita. Koska pankit perivät korkoa lainoistaan, ne myös ajavat bisneksen kasvuun jotta sillä olisi varaa maksaa velkansa.
Olkoon startup kuinka idealistinen yhteiskunnallinen yritys tahansa, olemme jumissa tässä loukussa ellemme luo kestäviä vaihtoehtoja sijoitusmalleille kuten pääoman joukkorahoittaminen, mikro-tukeminen ja eettiset sijoitusrahastot, jotka ostavat vain ei-siirrettäviä osakkeita jotka voidaan myydä vain ja ainoastaan takaisin yritykselle itselleen. Tällaiset ovat ”pieniä ja hitaita ratkaisuja” (lainataksemme Holmgrenin permakulttuuri-periaatteita).
Lähde: P2P Foundation
One thought on “Douglas Rushkoff: Taloudellisen käyttöjärjestelmän päivittäminen”