Todellinen vauraus on ilmaisu siitä mitä “me teemme yhdessä” sen sijaan että se olisi ilmaisu siitä mitä “minulla on itselläni”.
Sillä se mitä “minulla on itselläni”, tai mitä on omistuksessa, on reaktiokyvyttömiä esineitä, jotka ovat irrallaan elämän virrasta, taipuvaisia tuhoutumaan ajan tai epävarmuuden johdosta, minkä takia tämä ilmaisu vauraudesta tuntuu olevan “talletettu” tai rohmuttu muilta, jotta suojeltaisiin sitä luonnolliselta rappeutumiselta tai varkauksilta.
Mutta se mitä “me teemme yhdessä”, tai mikä meille on yhteistä, on aktiivisten käytänteiden soveltamisen prosessi, johon me otamme osaa toisten ihmisten elämänkokemuksissa. Se mikä meille on yhteistä on luovuus – ei minään tuotteena vaan luomisen itsensä prosessina. Tätä vaurauden ilmaisua ei ole koskaan mahdollista varastaa tai kadottaa, sillä se on totuus joka meille on yhteinen todellisuuden varsinaisen luonteen kanssa. Luovuus on, lainatakseni A.N. Whiteheadia,
“universaalien universaali, joka luonnehtii perimmäistä tosiasiaa. Se on se perimmäinen periaate, jonka avulla monista, jotka ovat maailmankaikkeus disjunktiivisesti, tulee yksi todellinen tapahtuma, joka on maailmankaikkeus konjunktiivisesti.“¹
Vaikka se mitä “me teemme yhdessä” on todellinen vaurauden ilmaisu, mitä “minulla on itselleni” on valetta joka pitkittyy ainoastaan käytännön harhan muodossa; eräänlaisena “leikittävänä leikkinä” jossa sinä esität voivasi omistaa varallisuutta riippumatta verkoston muista suhteista, jotka mahdollistavat sen olemassaolon – verkoston jonka osa sinä olet.
Kapitalismi on sellainen elämänmuoto,jossa omistamisen leikki nostetaan luonnolliseksi oikeudeksi yksityisen omaisuudensuojan muodossa. Tämän ilmeisen sekulaarin järjestelmän juuret ovat muinaisemmassa teologisessa käsitteessä, jossa Jumala ylimaallisena luojana “omistaa” meidät, hänen luomakuntansa tuotokset. Aivan kuten Jumalan ymmärrettiin käyttävän tahtoaan omaisuuteensa miten häntä huvittaa, niin myös sekulaarissa ajassa kollektiivinen vastuu vieritetään yksityisomaisuuden omistajan harteille. Tämä sekulaari aikakausi yrittää hämärtää sen teologisia juuria, mikä oli juuri syy sille miksi Marx piti kapitalismin perustaa verhottuna mystisyyteen, ja miksi Adorno ja Horkheimer pitivät “Järjen Aikakautta” tunnistamattomiin myytteihin perustuvana. Järjen Aikakaudelle ja Uskon Aikakaudelle yhteistä on niiden yhteiset juuret muinaiskreikkalaisessa viehätyksessä perimmäisen “substanssin” ideasta, joka toimi arkipäiväisten asioiden kiinnikkeenä johonkin “todellisempaan” perustaan tai pohjaan.
Mutta Whiteheadin ja buddhalaisuuden mukaan todellisuuden perusta ei ole aineellisessa substanssissa, vaan elävässä prosessissa – yhteen tulemisen prosessissa, jota buddhismi kutsuu “Pratītyasamutpāda”:ksi eli riippuvaiseksi rinnakkaiseloksi: kaikki dharmat (ilmiöt) syntyvät riippuvuudesta kaikkiin muihin dharmoihin; kaikki on yhteydessä kaikkeen muuhun, ei ole olemassa mitään ilmiötä joka olisi olemassa itsenäisesti muista riippumatta. Tämä toisistaan riippuvainen yhteenkuuluvuuden kytkeytyneisyys on edellytys sille, että on mahdollista edetä luovasti kohti uutta:
“ ‘Yhdessä’ on geneerinen termi, joka kattaa eri tavat joilla erilaiset olennot ovat ‘yhdessä’ kussakin tilanteessa. Näin ‘yhdessä’ olettaa käsitteet ‘luovuus’, ‘monta’, ‘yksi’, ‘identiteetti’ ja ‘monimuotoisuus’…uusi olento on heti yhdessä löytämänsä ‘monen’ kanssa, sekä myös disjunktiivisten ‘monien’ keskellä, jotka se jättää.
…Monista tulee yhtä, ja ne lisääntyvät yhdestä. Niiden luonteissa olennot ovat disjunktiivisesti ‘monta’ siirtymäprosessiissa conjunktiiviseen ykseyteen.
Tämä Äärimmäisen Kategoria korvaa Aristoteleen ‘perimmäisen substanssin’ kategorian.”²
Commonismin perustamiseksi tulee itse asiassa perustaa luovuuden totuus elettynä prosessina, eikä niinkään valmiina tuotteena. Kapitalismin olemassaolo on mahdollista ainoastaan symbioottina, joka loismaisesti käyttää hyväksi ikuista totuutta siitä, että varallisuus vaarantuu sosiaalisesti interaktiivisesta, keskinäisestä osallistumisesta kaikkien aktiivisten toimijoiden kesken. Kapitalismin symbioottinen suhde sosiaaliseen luovaan tuottamiseen ei ole keskinäinen parantaminen, vaan asymmetrinen rajoittaminen, joka uhkaa itse koko suhdetta (sillä loinen on riippuvainen isännästä selviytyäkseen, mutta se aktiivisesti tuhoaa isäntää, se vääjäämättä uhkaa itse omaa olemassaoloaan).
Tämä käsitys kapitalismista parasiittisena symbioottina, joka toimii johdannaisena ensisijaisemmasta todellisesta perustasta, on ristiriidassa vulgaarin marxilais-leniniläisen historiankäsityksen kanssa, jossa kapitalismin ja kommunismin välistä suhdetta tarkastellaan lineaarisena kausaalisena suhteena, jossa toinen seuraa toista. Kommunismi, tai meille Commonismi, ei niinkään tule kapitalismin “jälkeen”, aivan kuin kapitalismi toteuttaisi jonkin metafyysisesti tarpeellisen historiallisen tehtävän, vaan sen sijaan kapitalismi on pelkkä eräs ilmaisu muinaisemmasta vallan muodosta, joka on maadoitettu puuttuvaan tai vieraaseen omistajuuteen, joka on aina ollut olemassa parasiittisten suhteiden muodossa ensisijaisempaan perustaan, jota voimme nimittää omaksi “tukahdutetuksi” Commonismiksi. sosialismiksi/kommunismiksi jonka marxismi-leninismi visioi olevan vain kapitalismia valepuvussa, joka imitoi mutta ei koskaan oikeasti ole vapautettua ja tukahduttamatonta Commonismia – sillä se vain korvaa yksityisen, henkilökohtaisen omistamisen julkisella valtion omistuksella, eikä niinkään hävitä omistamista kokonaan. Fallinen egotietoisuus aktiivisesti tukahduttaa absoluuttista, keskinäisriippuvaa luovuuden feminiinistä matriisia.
Jotta Commonismi voitaisiin vapauttaa ja sitä alkaa vapaasti kehittää, ja realisoida tukahdutettu feminiini aspekti käytännössä, meidän tulee perustavanlaatuisesti arvioida uudelleen se mitä tarkoittaa Olla. Oleminen on sitä, että saa tukea aktiivisesti osallistumalla kaikkien muiden kanssa – Oleminen on Joksikin Muuttumista. Kysymys ei kuulu “ollako vai eikö olla”, vaan sen sijaan: mitä meistä voi tulla? Ja koska Oleminen on mahdollista ainoastaan Joksikin Tulemalla, silloin ei ole perustaa jonka mukaan jokin voi olla olemassa riippumattomasti jostain muusta, jotta siihen voitaisiin liittää omistamisen käsite, olipa se sitten riippumaton asia joka omistetaan tai riippumaton agentti joka voi omistaa.
Mikään ei ole sinun omaa, sillä kaikki asiat ovat yhteisiä.
________________________________________________________
¹ Process and Reality: An Essay on Cosmology, Alfred North Whitehead, pg. 21
² Ibid
Lähde:
https://eco-poiesis.blog/2018/10/31/beyond-ownership-some-notes-on-commonism/