Kapitalismin etiikka

Kirjoittanut Richard E. Hattwick*¹

Tämä artikkeli esittää yksinkertaisen eettisen valinnan mallin liiketoiminnassa. Malli ottaa mukaan oivalluksia etiikan, psykologian, taloustieteen ja liiketoiminnan etiikan kirjallisuudesta. Se esittää useita kiinnostavia hypoteeseja koskien etiikan tasoa jollainen todennäköisesti havaittaisiin kilpailullisessa kapitalistisessa taloudessa, sekä haluttua tasoa.

Liiketoiminnan etiikka on tärkeä aihe. Se on tärkeää yksilöille, jotka toimivat taloudellisessa roolissaan, koska omien eettisten ideaalien mukaan eläminen on tärkeä minäkuvan ulottuvuus. Se on tärkeää talousjärjestelmän selviämispotentiaalin kannalta, koska, kuten Schumpeter ehdotti jo monta vuotta sitten, talousjärjestelmä, joka nähdään moraalisesti vääränä, on tuhoontuomittu. [21].

Tämä artikkeli on jaettu kuuteen osaan. Ensimmäinen käsittelee määritelmiä. Toinen identifioi keskeisimmät havainnot relevantista kirjallisuudesta. Kolmas käsittelee ilmiöitä, jotka otetaan mukaan malliin. Neljäs esittelee mallin. Viides dedusoi useita staattisia päätelmiä mallista. Ja kuudes osio esittelee kiinnostavan dynaamisen ongelman.

I. Määritelmät

Etiikka on sekä tieteenala että käytännön ihmisen olemassaolon aspekti. Tutkijoille etiikka on ihmisen käyttäytymistä oikean ja väärän, hyvän ja pahan perustermein. Kiireisinä omaa elämäänsä eläville yksilöille etiikka on ohjesääntöjen mukaan valitsemisen ja sen noudattamisen ongelma. Yhteiskunta, totta kai, pyrkii vaikuttamaan valintaan sosialisaation intensiivisellä prosessilla.

Liiketoiminnan etiikka on hyvän tai oikean tutkimista ja harjoittamista liiketoimintaympäristössä. Tässä artikkelissa termiä rajataan enemmän yrityksen toimitusjohtajan toimiin.

Mikro vs. Makro

Eettiset ongelmat syntyvät sekä mikro- että makrotasolla. Makroetiikka käsittelee koko yhteiskuntaa. Makro-ongelmat, jotka ovat tuttuja ekonomisteille, ottaisivat mukaan tulojen jakautumisen sekä syklisen työttömyyden moraalisia puolia.

Mikrotasolla ongelmat ovat parittaisia suhteita yksilöiden kesken. Liike-elämän henkilön toiminnan oikeus tai vääryys asiakkaan tai työntekijän kanssa olisivat esimerkkejä tästä.

Yleisesti puhuen, mikro- ja makrotason eettiset ongelmat ei tulisi sekoittaa mitä tulee normatiiviseen analyysiin. Toisin sanoen, yksittäisen työnantajan ei tulisi saada sapiskaa moraalisesti ei-hyväksyttävästä kansallisesta tulonjaosta tai laman aikaansaamasta työttömyydestä. Sen sijaan työnantajaa tulisi tarkastella moraalisten standardien mukaan, jotka ovat saavutettavissa talousjärjestelmän rajoissa.

Kattavat ideaalit vs. velvollisuudet

Heuristisiin tarkoituksiin toinen hyödyllinen ero on kattavien eettisten ideaalien ja kapeammin määriteltyjen velvollisuuksien välillä. Kattava ihanne käsittää maailmankuvan kuten kristillinen etiikka. Sellainen maailmankuva määrää eettisen valintaongelman kaikista mahdollisista aspekteista. Se on niin laveasti esitetty, että legitiimejä argumentteja voi syntyä kun sovelletaan maailmankuvaa tiettyyn tilanteeseen.

Eettiset velvollisuudet määritellään kapeammalla tavalla. Velvollisuudet ovat usein listattu organisaation ohjesäännöissä. Eräs esimerkki on partiolaislaki (partiolainen on luotettava, lojaali, auttavainen, ystävällinen, kohtelias, kiltti, tottelevainen, iloinen, säästäväinen, rohkea, siisti ja kunnioittava). Toinen esimerkki on Rotary Internationalin Neliosainen Testi (Onko se totta? Onko se reilua kaikille osapuolille? Rakentaako se hyväntahtoisuutta ja parempia ihmissuhteita? Onko se hyödyllinen kaikille osapuolille?).

Eettiset velvollisuudet määritellään riittävän operationaalisella tavalla jotta autettaisiin yksilöitä soveltamaan kattavia ideaaleja päivittäiseen käyttäytymiseen. Sama operationaalisuus tekee velvollisuuksista käyttökelpoisia liiketoiminnan etiikan keskusteluissa. Esimerkin ja kommunikaation tarkoituksessa viitataan kuuteen tiettyyn velvollisuuteen tässä artikkelissa. Nämä kuusi ovat: rehellisyys, reiluus, ystävällisyys, lojaalius, avuliaisuus ja kohteliaisuus. Nämä kuusi eivät poissulje mahdollisuuksia.

Kuusi relaatiota

Keskustelu bisnesetiikasta on myös mahdollista fasilitoida identifioimalla eri suhteita joissa eettiset ongelmat syntyvät.

Liiketoiminnan johtaja kohtaa eettisiä ongelmia toimiessaan henkilöiden kanssa, jotka vähintään ovat kuudessa roolissa — asiakkaat, työntekijät, osakkeenomistajat, toimittajat, kilpailijat ja yrityksen toiminnan vaikutuksen alaisen yhteisön jäsenet. Jokaisen kuuden suhteen tapauksessa johtaja joutuu eksplisiittisesti tai implisiittisesti ottamaan käyttöön eettisiä käytösstandardeja ja pyrkiä pitämään niistä kiinni. Tämän artikkelin kysymys on ”Mitkä standardit otetaan käyttöön?”

II. Relevantti kirjallisuus

Neljän aiheen kirjallisuuteen tullaan nojaamaan pyrkimyksessämme vastata tuohon kysymykseen — filosofia, taloustiede, psykologia ja liiketoimintaetiikka.

Filosofia

Etiikan tutkimusala syntyi filosofian haarana. Tämän seurauksena kirjallisuus on laajaa ja monimutkaista.² Onneksi tämän artikkelin tarkoituksiin tuo valtava kirjallisuus on kätevästi historioitsija-filosofi Will Durantin tiivistämä. Hänen mielestään ”…Lopulta on olemassa vain kolme etiikan järjestelmää, kolme ideaalin luonteen ja moraalisen elämän käsitettä.” [5] Durantin trilogia käsittää (a) systeemin joka vaatii rakkauden universaalia soveltamista (niin kuin kaikissa maailmanuskonnoissa), (b) systeemin joka vaatii luonnonvalinnan universaalia soveltamista (niin kuin Nietzschen kirjoituksissa) ja (c) systeemin joka vaatii kahden ensimmäisen yhdistelmän soveltamista (niin kuin Aristoteleen kirjoituksissa).

Durantin luokittelua käytetään alla. Tarkoituksiimme ensimmäistä systeemiä Durantin listassa nimitämme ALTRUISMIKSI, toista RIISTON ETIIKAKSI ja kolmatta OIKEUDENMUKAISUUDEN ETIIKAKSI.

Taloustiede

Kapitalismin varhaisina päivinä ilmaantui kirjallisuutta joka käsitteli liiketoiminnan etiikan ongelmaa. Johtopäätelmät olivat optimistisia. Kirjoittajat ennustivat, että markkinajärjestelmä levittäisi rehellisyyttä, ja yleisesti, korkeampaa eettistä standardia. [7]

Lupaava alku jäi lyhyeksi Adam Smithin takia. Smithin tulokulma Kansojen varallisuudessa [23] oli analysoida kapitalismia itsekkyyden, pahimman mahdollisen oletuksen, kautta. Smith, totta kai, oli tietoinen altruismista. Itse asiassa, hän teki siitä suuren aiheen aiemmassa teoksessaan The Theory of Moral Sentiments [24]. Mutta hän valitsi näyttää, että ei tarvitse vedota eettisiin tarkasteluihin esittääkseen kapitalismin toimivan.

Kaksi vuosisataa Kansojen varallisuuden julkistamisen jälkeen ekonomistit jättivät huomiotta liiketoiminnan etiikan ongelman sellaisena kuin se tässä artikkelissa on määritelty. Täystyöllisyyden ja tulonjaon makro-ongelmat saivat toistuvasti huomiota. Mutta, harvoin poikkeuksin, mikro-ongelmat sivuutettiin. Ei yksinkertaisesti ollut kiinnostusta tutkia sitä laajuutta, millä kapitalismi rohkaisi liiketoimihenkilöä harjoittamaan sellaisia velvollisuuksia kuin rehellisyys, reiluus, lojaalius tai kohteliaisuus.

Harvat poikkeukset, jotka voidaan löytää, saivat negatiivisen sävyn, esittäen että markkinaprosessi estää johtajia kehittämästä persoonaansa täydellisesti. Tämä oli Frank Knightin valitusvirsi teoksessa “The Ethics of Competition” [10]. Ja se oli sellaisten kriitikoiden valitusvirsi kuin Sismondi, Marx, John Ruskin, John Hobson ja E.F .Schumacher.³

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ekonomistit ovat löytäneet uudelleen mikroetiikan ongelmat. Eräs kehityskulku on soveltanut neoklassista mallintamista altruismin, rehellisyyden ja lojaaliuden analysointiin. Gary Becker käynnisti liikkeen joka sovelsi perinteisiä neoklassisia metodeja analysoimaan sellaisia eettisiä ongelmia kuten rikollisuus, diskriminaatio ja altruismi. [3] Preston esitti samankaltaista analyysia altruismista ja kateudesta. [20] Ackerloff on kirjoittanut useita innovatiivisia artikkeleja tutkien rehellisyyden ja lojaaliuden seuraamuksia neoklassisessa viitekehyksessä. [1] Ja vuoden 1972 Russell Sage -säätiön symposium altruismista sisälsi useita loistavia papereita, joissa käytettiin perinteisiä työkaluja eettisten ongelmien analysoimiseen. [18]

Toinen kehityskulku on ollut yritys herättää henkiin Sismondin, Ruskinin ja Hobsonin ”humanistista” tulokulmaa. Lutzin ja Luxin vuoden 1979 kirja esittää tästä tulokulmasta pääesimerkkiä. Heidän näkemyksensä ydin on Maslow’n tarvehierarkian hyväksyminen ihmismotivaation keskeiseksi oletukseksi. (Hierarkia kuvataan alla.) Lutz ja Lux käyttävät hierarkiaa argumentoimaan, että kapitalismi sellaisena kuin se läntisessä maailmassa tunnetaan ei voi moraalisesti tulla oikeutetuksi ja että suurin osa ”humanistisista” muutoksista ovat tarpeellisia taloudellisen hyvinvoinnin parantamiseksi. [14]

Molemmat näistä kehityskuluista nojaavat alla kehitettyyn malliin.

Psykologia

Psykologian kontribuutio tulee kahdesta lähteestä. Yksi on humanistisen psykologian kirjallisuus. [4] Tuo kirjallisuus perustuu haluhierarkian käsitteeseen. (suom. huom. huomaathan, että normaalisti puhutaan tarvehierarkiasta, mutta tässä käytetään myös halujen järjestämiseen samaista hierarkiaa) Abraham Maslow’n käyttöön ottama konsepti hypotetisoi, että ihmisten halut ovat järjestäytyneet hierarkiaan ja että alemmat halujen tasot hierarkiassa täytyy tyydyttää minimaalisesti ennen kuin korkeamman tason haluilla on minkäänlaista motivaatiovaikutusta. Eräs versio haluista järjestää ne seuraavalla tavalla kasvavaan järjestykseen [15]:

1. Fyysiologiset tarpeet

2. Turvan ja turvallisuuden tarpeet

3. Kuuluvuuden tarpeet (rakkaus, kiintymys, hyväksyntä)

4. Kunnioituksen tarpeet (itsetunto, muiden osoittama kunnioitus)

5. Itseaktualisaation tarpeet (merkityksellisyys, estetiikka, täydellisyys, oikeudenmukaisuus, palvelus, totuus, rakkaus)

Maslowilainen hierarkia esittää, että ne yksilöt, jotka ovat tyydyttäneet alemman tason halunsa, voivat todellakin toimia tarpeesta olla eettisiä. Lisää tästä oivalluksesta alempana.

Toinen relevantti osio psykologian kirjallisuudesta on Kohlbergin laaja tutkimus eettisten standardien kehittymiseen lapsilla. [11, 12] Tuo työ esittää, että useimmat yksilöt alistuvat intensiiviselle eettiselle aivopesulle lapsuudessaan. Vanhemmat, koulut, kirkot ja media kaikki ovat salaliitossa tehdäkseen yhteiskunnan yleisesti hyväksytyistä eettisistä standardeista osa nuoren henkilön sisäistä rakennetta. Tämän lopputulos on, että yli puolet amerikkalaisista nuorista kasvavat sisäisen eettisen standardin kanssa, joka sijaitsee jossain oikeudenmukausuuden ja altruismin etiikan välimaastossa (kuten ylempänä mainittiin). He arvioivat itseään tuon standardin mukaan, tuntien olonsa hyväksi kun he tyydyttävät sen vaatimukset, ja kokien syyllisyyden pistoa rinnassaan kun he eivät niin tee.⁴ Loppuosa nuorista kykenee pääsemään yli sosialisaatiosta ja valitsee omat eettiset standardit riippumatta yhteiskunnan saneluista.

Lopuksi todettakoon, että psykologian kirjallisuus esittää yksilöiden elävän päivittäistä elämäänsä halukkaina pitämään kiinni eettisesta ohjesäännöstä. Monille ohjesääntö tulee assimiloiduksi sosialisaation prosessissa. Toisille säännöstö on valittavissa vapaasti.

Liiketoimintaetiikka

Liiketoiminnan etiikasta on kirjallisuutta.⁵ Tuon kirjallisuuden tälle artikkelille relevantti pääkontribuutio tulee eri eettisten käytäntöjen kyselyistä.⁶

Näistä kyselyistä on käynyt ilmi, että 1) epäeettisinä pidetyt käytännöt liiketoiminnassa ovat yleisiä, mutta 2) kun niitä verrataan toisiin ihmisten ponnistuksiin kuten perheeseen, suurin osa vastaajista yritysmaailmassa väittää, että eettiset standardit liiketoiminnassa ovat suhteellisen korkealla.

Liikkeenjohdon kirjallisuuden loppuosa liittyen liiketoiminnan etiikkaan koostuu asianmukaisten liiketoimintakäytäntöjen normatiivisesta käsittelystä tai mietteitä herättävistä eettisten dilemmojen tarkasteluista, jotka syntyvät kun liiketoimihenkilöiden täytyy valita kahden toimen välillä, joista molemmat voidaan oikeuttaa korkealla eettisellä standardilla. Tuo ongelma — usean eettisesti yhtä korkean vaihtoehdon väliltä valitseminen — ei ole ongelma josta tässä artikkelissa puhutaan.

III. Liiketoiminnan etiikan mallin elementit

Miten oivallukset näistä kirjallisuuslähteistä voitaisiin assimiloida positiiviseksi  kapitalismin eettisten vaihtoehtojen malliksi? Yksi vastaus on hyödyntää taloustiedettä yleiseen viitekehykseen ja ripustaa oivallukset toisista tieteenaloista siihen. Ennen kuin tämä tehdään, lyhyt keskustelu elementeistä on paikallaan.

Liiketoimintaetiikka investointina

Liiketoimintaetiikan sääntöjen käyttöön ottaminen voidaan nähdä investointina liiketoimintajohtajan taholta. Ja aivan kuin investoinnit tehtaaseen, laitteisiin tai koulutukseen ”tuottavat”, niin on liiketoimintajohtajan investoinnilla eettiseen säännöstöön potentiaali tuottaa. Itse asiassa, on ainakin kolmenlaista tuottoa.

Liikevoitto

Yksi on liikevoitto. Eettiset standardit, joita henkilö käyttää ollessaan tekemisissä muiden kanssa, vaikuttavat tapaan jolla toiset vastaavat. Kirjallisuus liiketoiminnan erinomaisuudesta [6, 8, 19] esittää, että oikeiden eettisten standardien käytön kautta liiketoimintajohtaja voi parantaa kuluttajakysyntää, parantaa työntekijän tuottavuutta, parantaa toimittajien tarjoamia ehtoja, vähentää investointirahastojen kuluja, vähentää kilpailijoiden hyökkäyksiä ja saada yhteisön tuki. Jos tuollainen tuottojen runsaudensarvi on olemassa, silloin etiikasta voi tulla suuri johdon työkalu.

On olemassa ainakin kolmenlaisia selityksiä tälle esitetylle oikean eettisen standardin positiiviselle tuotolle. Ne ovat:

1. implisiittiset sopimukset

2. transaktiokustannukset

3. moniarvoiset transaktiohyödyt

Implisiittisten sopimusten selitys näkee liiketoimintajohtajan tarjoamassa eettisen standardin korotusta vastineeksi suuremmasta yhteistyöhalukkuudesta vastapuolen osalta. Transaktiokustannusselitys sanoo, että nostamalla eettisten standardien rimaa, liiketoimintajohtaja leikkaa transaktiokustannuksia, joita toinen osapuoli vaatii (suojatakseen hänen omia etujaan).

Moniarvoisen transaktiohyödyn selitys tulkitsee liiketoimintajohtajan ja toisen ekonomisen agentin välisen vaihdannan sisältävän sekä tuotteita että palveluja ja  toisen agentin arvon korostamisen tai kieltämisen. Mitä korkeampi on liiketoimintajohtajan etiikan taso, sitä enemmän toisen agentin arvo korostuu. Ja koska itsetunto on etu, agentti hyväksyy pienemmän rahallisen korvauksen tai näkee enemmän vaivaa kuin muuten olisi tarpeen.

Toinen esimerkki omanarvontunnon ilmiöstä olisi se kunnioituksen taso, jonka työnantaja antaa työntekijälle. Kun työnantaja antaa käskyn työntekijälle, on väliä sillä välitetäänkö viesti kunnioittavaan sävyyn. Jos välitetään, työntekijän omanarvontunto vahvistuu ja työntekijä todennäköisemmin toimii käskyn hengen mukaisesti. Jos ei välitetä, työntekijä todennäköisemmin rikkoo sekä käskyn henkeä että kirjainta.

Mielihyvän tavoittelu ja kivun välttäminen

Oikean liiketoimintaetiikan valinnasta seuraava toisen kaltainen tuotto on psykologinen. Kohlbergin tutkimus ja humanistinen psykologia esittävät, että suurin osa liiketoimintajohtajista saa mielihyvän tuntemuksia toimiessaan korkeamman eettisen standardin mukaisesti ja kokee syyllisyyden tunnetta jos he käyttäytyvät epäeettisesti. Noiden tunteiden psykologinen perusta voi olla ehdollistamisprosessissa, jonka Kohlberg löysi, tai sitten se voi olla Maslowin ehdottamassa ”vapaassa tahdossa” aktualisoida oma itsensä. Maslowilaisessa tapauksessa alemman tason tarpeet olisi tyydytetty ja korkeammat olisivat muuttuneet dominanteiksi. Tämä olisi yhdenmukaista psykologian, filosofian ja uskonnon kirjallisuuden kanssa, jossa hypotetisoidaan että korkeista eettisistä standardeista kiinni pitäminen olisi dominantti tarve joillekin tällaisille henkilöille. Sellaisille yksilöille palkkio korkeammasta eettisestä standardista liiketoiminnassa olisi ideaalin mukaan elämisestä saatava henkilökohtainen tyydytys.

Humanistinen viitekehys esittää myös, että toisten halukkuus hyväksyä epäeettistä kohtelua todennäköisesti riippuu uhrin sijainnista halujen hierarkiassa. Alhaisen tulotasojen henkilöt pääosin keskittyvät alempien halujen tyydyttämiseen ja he saattavat hyväksyä epäystävällisyyden, epäkunnioituksen ja epäreiluuden vastineeksi tuloille. Mutta tulojen noustessa ja vaihtoehtojen avautuessa noiden ”uhrien” tulisi siirtyä ylemmille tasoille halujen hierarkiassa ja vaatia korkeampaa eettistä standardia liiketoimintajohtajalta.

Henkilöiden välinen ykseys

Iso osa taloustieteilijöiden viimeaikaisesta työstä on sitonut altruistisen tai eettisen käytöksen mielihyväperiaatteeseen. Lähes universaali tulokulma on olettaa, että ekonomiset agentit saavat mielihyvää toisten onnesta. Eli, toisten tahojen hyöty on argumentti ekonomisen agentin hyötyfunktiossa. Tämä psykologinen ilmiö olisi toinen syy argumentoida, että liiketoimintajohtaja saattaa, ceteris paribus, toimia erittäin eettiseen tapaan johtuen tuntemastaan mielihyvästä näin tehdessään.

Vähenevät tuotot

Jos eettiset säännöt toimivat kuin muutkin tuotannontekijät, silloin on todennäköistä että ne noudattavat vähenevien tuottojen lakia. Eli toisiaan seuraavat nousut liiketoimintajohtajan harjoittaman etiikan tasossa aluksi nostavat liikevoittia nopeasti, mutta kasvunopeus hidastuu lopulta ja jossain kohtaa liikevoitto saavuttaa maksiminsa. Tuon pisteen jälkeen etiikan tason nostaminen saa itse asiassa aikaan liikevoiton laskun.

Suuri syy olettaa eettisen käyttäytymisen noudattavan vähenevien tuottojen lakia on todennäköisyys, että aiottu edunsaaja kokee toisiaan seuraavien eettisten tasokorotusten marginaalihyödyn vähenevän. Kun liiketoimintajohtaja on rehellinen, kohtelias, ystävällinen, lojaali, reilu tai avulias, vastaanottava asiakas tai työntekijä (tai toinen agentti) saa hyötyä. Mutta marginaalinen hyödyn kasvu seuraavista tapauksista menee lopulta alas. Jossain kohtaa voi tulla kylläisyys. Toisin sanoen, asiakas tai toinen agentti voi saada mielihyvää kuluttamisesta vain tietystä määrästä rehellisyyttä tai ystävällisyyttä tai toista eettistä velvollisuutta. Tuon pisteen jälkeen lisäykset etiikkaa saattavat muuttua epähyödyksi. Kuten Thoreau sanoi, ”Jos olisin tiennyt varmasti että joku saapuu talooni tietoisena siitä että hän aikoo tehdä minulle hyvää, minun tulisi juosta henkeni edestä pakoon… siitä pelosta että saisin jotain hänen hyvästä osakseni.” [8]

Thoreaun huoli mahdollisesti pätee suurimpaan osaan eettisiä velvollisuuksia. Aiotun edunsaajan näkökulmasta on mahdollista vetää ne överiksi. Ne voidaan saattaa pisteeseen jossa ne haittaavat tai häiritsevät aiottua edunsaajaa. Esimerkkejä tästä on helposti siteerattavissa jokaiselle velvollisuuden tyypille ja  kaiken tyyppisille agenteille joita liiketoimintajohtaja kohtaa. Tarkastellaan asiakkaan palvelemisen tapausta. Tähän kuuluu täydellinen tiedonanto siitä tuotteesta tai palvelusta mitä asia koskee. Mutta ostaja ei halua saada kaikkea tietoonsa tuotteesta tai palvelusta. Ja myyjän valtaa tuska ja ahdistus hänen yrittäessään antaa asiakkaalle täydellisen koulutuksen ennen myyntitapahtumaa. Jossain kohtaa asiakas tulee tyytyväiseksi kun hän on kuullut tarpeeksi. Lisätieto ei ole haluttua joko koska asiakas ei halua investoida aikaa oppiakseen tai koska asiakkaalla ei ole kapasiteettia absorboida enempää informaatiota.

Vähenevät tuotot voidaan olettaa myös johtuen liiketoimintajohtajan kognitiivisten ja viestinnällisten kyvykkyyksien kiinteästä tekijästä. Liiketoimintajohtajan tulee, nostaakseen eettisen käyttäytymisen tasoa toista agenttia kohtaan, oppia enemmän siitä mitä aiottu edunsaaja ajattelee ja tuntee. Jokaisen ylimääräisen tiedonjyvän saamiseksi vaadittu aika mahdollisesti kasvaa tietyn pisteen yli. Ja jokaisen ylimääräisen tiedonjyvän käyttämiseen kulutettu aika todennäköisesti kasvaa kun uudet tiedonjyvät kasvattavat päätöksentekoprosessin monimutkaisuutta.

Aikahorisontit ja tilivelvollisuus

Investoinneilla on takaisinmaksuaijat. Alkuinvestointi tehdään jonain ajanhetkenä ja investoinnin tuotto virtaa takaisin tulevina ajanhetkinä. Jos, mistään syystä, potentiaalinen sijoittaja ei odota saavansa tulevaisuudessa hyötyä, silloin investointi todennäköisesti ei tapahdu.

Liiketoimintaetiikan analyysille tällä pitkällä aikaikkunalla on tärkeät seuraamukset. Kasvanut liikevoitto investoinnille liiketoimintaetiikassa odotetaan syntyvän tulevaisuuden liiketoimista arvostavien asiakkaiden, työntekijöiden, toimittajien ja muiden ekonomisten agenttien kanssa. Mutta jos liiketoimintajohtaja ei odota jatkavansa liiketoimien harjoittamista näiden yksilöiden kanssa tulevaisuudessa, pitkän aikavälin tuottoja ei saada itselle.

Totta kai, edelleen on myös olemassa kysymys maineesta. Jos asiakkaat ovat tyytyväisiä ja jos tuo tyytyväisyys voidaan kommunikoida toisille potentiaalisille asiakkaille, silloin voitto voidaan vielä saada itselle. Eli, investointi korkeaan eettiseen standardiin voi tuottaa vaikka yritys saisi tämän johdosta ”maineen” josta uudet asiakkaat tietävät ja käyttävät sitä päättäessään toimia liiketoimihenkilön kanssa. Institutionaalinen mainonta ja tuotebrändäys ovat esimerkkejä tästä ilmiöstä käytännössä.

Kahden ylemmän paragraafin tarkastelut olettivat intressien identiteetin toimitusjohtajan ja yrityksen välillä. Useimmassa tapauksissa, kuitenkin, TJ tulee olemaan osakkeenomistajien agentti. Hänen intressinsä eivät ole identtiset yrityksen intressien kanssa pitkällä tähtäimellä. Täten on täysin mahdollista, että TJ tulee käyttämään matalaa eettistä tasoa tajutessaan, että sellaiset käytännöt satuttavat yritystä pitkällä tähtäimellä, mutta vielä sen päälle uskoen että siihen mennessä kun osakkeenomistajat tajuavat mitä on tapahtunut, TJ on poistunut yrityksen palkkalistoilta ja hänen toimiensa satuttamilla ihmisillä ei ole keinoa täsmäyttää kostotoimenpiteitä. Tiivistäen, tilivelvollisuuden puute päämies-agentti -suhteessa voi johtaa matalampaan liiketoimintaetiikan tasoon käytänteissä joita muuten odotettaisiin.

Totta kai, jotkut eettiset toimet johtavat välittömiin tuottoihin.

Kohteliaisuus, ystävällisyys ja avuliaisuus ovat varmasti tässä kategoriassa.

Tätä vastoin sellaiset eettiset velvollisuudet kuin rehellisyys ja lojaalius maksavat itsensä takaisin vasta pitkällä aikavälillä.

IV. Malli

Yllä olevat mallissa yhteen tuodut tarkastelut on esitetty kuvassa 1.

Y-akseli kuvassa mittaa liikevaihtoa ja kustannuksia rahassa. Molemmat ilmaistaan diskontattuina nettonykyarvoina liikevaihdosta ja kuluista investoinnin eliniän aikana eettisessä standardissa.

Diagrammin x-akseli mittaa etiikan tasoa. Kolme perusjärjestelmää on olemassa — riisto, oikeudenmukaisuus ja altruismi. Mutta jokaisen tapauksessa oletetaan, että astejaot ovat sallittuja. Lisäksi oletetaan, että yhden tason korkein aste lähestyy seuraavan asteen alinta tasoa. Näin riiston etiikan korkein aste näyttäisi olevan riiston ja altruismin reunalla. Vasemmanpuoleinen asteikon reuna, origo, esittää 100-prosenttista riistoa. Oikeanpuoleinen raja esittää 100-prosenttista altruismia.

Liiketoimintajohtajan ongelma tässä mallissa on valita etiikan taso liiketoiminnalle. Tuon valinnan tehdessään johtaja ottaa huomioon diskontatun jokaisesta mahdollisesta eettisestä standardista aiheutuvan kokonaiskustannuksen.

Kokonaiskustannusten oletetaan olevan “u”-muotoisia, laskevia kun etiikan taso kasvaa, saavuttaen minimin oikeudenmukaisuuden alueella ja sitten kasvavia. Laskeva osuus kuvaa oletusta, että erittäin riistävä etiikka vaatii suuria toimeenpanokuluja johtuen riistettävien taholta aiheutuvasta vastustuksesta. Kun riisto vähenee, toimeenpanoon liittyvät kustannukset pienenevät.⁷ Kasvava osuus kokonaiskuluista heijastelee oletusta, että jossain kohtaa vaivannäkö kasvattaa etiikan tasoa vaatii informaation hankkimisesta ja päätöksenteosta aiheutuvien kulujen kasvattamista.

Diskontatut kokonaistuotot kuvassa 1 ovat myös etiikan tason funktio. Funktio saa negatiivisia arvoja matalille etiikan tasoille, mutta muuttuu positiiviseksi pisteen A jälkeen. Etiikan tason jatkaessa nousuaan kokonaistulot nousevat myös, kunnes ne saavuttavat huippunsa pisteessä B. Pisteen B jälkeen etiikan tason kasvattaminen laskee kokonaistuloja.

TR-käyrä kuvassa 1 voidaan tulkita jakavan eettisen toiminnan kolmeen alueeseen. Yksi esittää eettisiä käytäntöjä jotka voidaan nähdä riistävinä. Nämä kattavat alueen joissa kokonaistulot ovat negatiivisia. Toinen esittää käytäntöjä jotka voidaan luokitella oikeudenmukaisuusetiikaksi. Nämä kattavat alueen jossa kokonaistulot muuttuvat positiivisiksi ja jatkuvat kasvu-uralla huippuun asti. Kolmas alue on eri asteiset altruismin tasot. Altruismi alkaa siellä missä kokonaistulot alkavat laskea ja jatkuvat kunnes 100-prosenttinen altruismi on saavutettu.

Kokonaistulokäyrän oletettu muoto perustuu aiempaan keskusteluun etiikasta investointina. Matalat etiikan tasot tuottavat itse asiassa negatiivisia tuottoja johtuen kasvaneista transaktiokustannuksista. Etiikan keskitasot tuottavat asteittain enemmän tuottoja johtuen pienentyneistä transaktiokustannuksista, implisiittisten sopimusten synnystä ja moniarvoisista transaktiohyödyistä. Mutta korkeat etiikan tasot, ne jotka osuvat altruismin alueelle, liitetään laskeviin kokonaistuottoihin johtuen pienenevästä marginaalihyödystä edunsaajien taholta, sekä kognitiivisiin ja kommunikaation rajoitteisiin johtajan taholta.

Kokonaistuottofunktion positio olettaa kaikkien muiden taloudellisen menestyksen määrittävien tekijöiden olevan annettuja. Esimerkiksi, jos mallia sovelletaan kuluttajalainsäädännön etiikkaan, oletetaan että tuotteen hinta, mainonta ja muut kysyntään vaikuttavat muuttujat ovat annettu. Muutos yhdessä muuttujista aiheuttaisi muutoksen kokonaistuotoissa. Tuotteen hinnan pudottaminen, jos oletetaan kysynnän olevan hinnan suhteen joustamatonta, saisi aikaan kokonaistuottofunktion siirtymän alaspäin. Hinnan nostaminen siirtäisi sitä ylös.

Kolmas käyrä kuvaajassa 1 on nettokokonaistuottokäyrä, NTR. Se johdetaan vähentämällä kokonaiskulut kokonaistuotoista. NTR-funktio on kääntyneen U:n muotoinen johtuen sekä vähenevistä tuotoista, jotka on oletettu kokonaistuottofunktiolle, että kokonaiskustannusfunktion U-muodosta.

V. Implikaatiot eri markkinarakenteille

Tasapaino monopolissa

Malli sallii laajalti eri mallisia tasapainoratkaisuja monopolitilanteessa. Eräs ratkaisuista on tuoton maksimoiva piste B. Tämä valinta on erityisen kiinnostava, koska sen mukaan itsekkäät motivaatiot saavat liiketoimintajohtajan ottamaan käyttöön altruistista etiikkaa järkevän lähellä olevat eettiset käytännöt. Ehkäpä Adam Smithin näkymätön käsi toimii kohtuullisen hyvin etiikan maailmassa.

Toinen tasapainopiste on C. Tämä tapaus, jossa liiketoimintajohtaja on maslowilainen itsensä aktualisoija, jolle itsensä aktualisoiminen tarkoitta altruismia.

Tässä tapauksessa johtaja maksimoi altruismin tasoa liiketoiminnassa, ehdolla että tästä aiheutuu normaalisti liikevoittoa.

Yhtään selkeästi määriteltyä mahdollisuutta tasapainolle ei esiinny pisteen A vasemmalla tai pisteen C oikealla puolella. Mutta molemmilla alueilla on jotain yhteistä. Molemmissa tapauksissa etiikan tasosta johtuva kustannustaso ylittää hyödyt. Täten erittäin korkea tai erittäin matala etiikan taso vaatii subventioita. Yläpäässä subventio mahdollistaa liiketoimintajohtajan heittäytyä haluun olla altruistinen. Alapäässä subventio sallii johtajan näyttää hänen valtansa riistää, olla epälojaali, epärehellinen, epäreilu, epämukava tai tyly. Näin tekemällä johtaja uhraa liikevoiton, mutta monopoliasema saattaa tarjota liikevaihtoa tämän trade-offin mahdollistamiseksi.

Tiivistettynä monopolisti on vapaa valitsemaan useista eettisistä vaihtoehdoista. Ainoat vaihtoehdot, jotka maksavat itsensä takaisin kasvaneena liikevoittona ovat oikeudenmukaisuuden ja altruismin alueilla. Ei riisto eikä kaikkein korkeimmat altruismin muodot ole kannattavia rahallisen tuoton muodossa sijoitettuna etiikkaan.

Tasapaino kilpailullisemmissa markkinarakenteissa

Kilpailu muuttaa johtopäätöksiä. Täydellisen kilpailun alaisuudessa esiintyy markkinoille tuloa ja hintakilpailua kunnes kokonaistuottofunktio on ajettu alas pisteeseen, jossa se on vain tangentti kokonaistuottofunktiolle, kuten kuvaajassa on esitetty. Pisteessä D on yksittäinen tasapainopiste. Liiketoimintajohtaja on pakotettu valitsemaan oikeudenmukaisen liiketoimintaetiikan. Niin tehdessään johtaja ei saa nettoetua kilpailevista yrityksistä. Mutta kyvyttömyys tehdä niin tarkoittaisi tappioita ja lopulta poistumista markkinoilta.

Epätäydellisen kilpailun eri olosuhteissa liiketoimintajohtaja oletettavasti kohtaisi laajemman skaalan vaihtoehtoja, mutta täydellisen kolluusion puuttuessa yritysten kesken vaihtoehtoja on vähemmän kuin monopolissa. Lyhyen tähtäimen peliteoreettiset mahdollisuudet olisivat vallitsevia ja on todennäköistä että jotkut yritykset käyttäisivät investointia korkeampaan eettiseen standardiin strategisena etuna. Liiketoimintaetiikan kirjallisuus ja Japanin hallintomenetelmät ovat tällaisia strategioita täynnänsä.^{8, 9}

Erittäin kilpailullisissa olosuhteissa on vähän vaihtoehtoja harjoittaa altruismia kun yritetään edelleen päästä normaalivoittojen tavoitteeseen. Eikä ole mahdollista harjoittaa riistoakaan ilman että uhrataan liikevoitot.

VI. Dynaamiset implikaatiot

Länsimaisen sivilisaation lähihistoriaan yhdistettynä malli esittää mielenkiintoisen hypoteesin talouskehityksen ja eettisten standardien välisestä suhteesta.

On todennäköistä että kolmen alueen rajat mallissa ovat yhteiskunnallisten normien määrittelemiä. Käsitykset siitä mikä on rehellistä tai epärehellistä, reilua tai epäreilua, kohteliasta tai töykeää vaihtelevat kulttuurien kesken ja muuttuvat ajan mittaan tietyssä kulttuurissa. Tästä seuraa, että eettisten liiketoiminnan käytäntöjen voidaan odottaa vaihtelevan kulttuurien välillä ja ajan mukana samassa kulttuurissa.

Mitä tietyssä kulttuurissa tapahtuvaan muutokseen tulee, talouskehityksen prosessin saatetaan odottaa nostavan eettisten käytäntöjen oikeudenmukaisena pidettävää minimitasoa. Sellainen tulisi olla asian laita taloudessa tapahtuvassa kilpailussa. Nousevan elintason tulisi mahdollistaa taloudellisten agenttien liikkumisen Maslowin tarvehierarkian korkeammille tasoille. Se tekisi liiketoimintajohtajista herkempiä eettisille ongelmille. Ja se tekisi agenteista, joiden kanssa johtajat ovat tekemisissä, kiinnostuneita eettisestä tavasta, jolla heitä kohdellaan. Sir Arthur Lewis kerran havaitsi, että selkein hyöty talouskehityksestä oli sen kansalaisilleen tarjoama kasvanut valinnanvara.¹⁰

Mallimme esittää, että kasvaneen valinnanvaran myötä tulee talousagenttien kyky sietää parempaa kohtelua, eli korkeampaa etiikan tasoa.

Talouskehityksen historia ympäri maailmaa esittää yhden varoituksen. Noiden kokemuksien mukaan siirtymä perinteisestä yhteiskunnasta sellaiseen, joka pyrkii nopeaan modernisaatioon, saattaa tuoda mukanaan eettisten standardien laskua. Merkittäviä nöyryytyksiä saatetaan kärsiä suurissa osissa populaatiota kun uusi johtajisto, julkinen ja yksityinen, tavoittelee omaa (tai sen käsitystä julkisesta) etuaan sellaisella riiston määrällä jota ei aiemmin ole perinteinen yhteiskunta sietänyt. Korkeampi riiston taso saattaa, kuitenkin, tulla siedetyksi jonkin aikaa johtuen uskomuksesta, että se on talouskehityksestä maksettava hinta. Mutta kehityksen tapahtuessa, ainakin markkinatalouksissa joissa on ”kohtuullinen määrä kilpailua”, eettisten standardien tulisi alkaa nousta. Tämä eettisten standardien laskun ilmiö, jota seuraa terävä muutos poliittisissa regiimeissä, saattaa päteä myös kehittyneisiin talouksiin.

VII. Loppusanat

Ylläoleva analyysi esittää, että kilpailulliset markkinatilanteet kannustavat kohtuullisen korkeaan liiketoimintaetiikkaan, jota nimitetään oikeudenmukaisuuden etiikkana. Markkinoiden rahoitusinsentiivit asettavat hinnan liiketoimintajohtajille, jotka yrittävät olla eettisempiä tai vähemmän eettisiä. Pyhimyksiä ja syntisiä voi olla olemassa, ja heitä todellakin on. Mutta useimmissa tapauksissa he voivat parantaa liikevoittoaan pitämällä kiinni keskitien oikeudenmukaisuuden etiikasta.

Tämä johtopäätös perustuu pitkän ajan oletukseen ja tarkasteluun tilivelvollisuudesta. Liiketoimintajohtajien aie maksimoida pitkäaikainen liikevoitto löytää oikeudenmukaisuusetiikasta parhaan etunsa jos mennyt eettinen suoriutuminen on tiedossa tuleville asiakkaille, työntekijöille, sijoittajille, toimittajille, kilpailijoille ja paikallisyhteisöille. Surkea eettisen suoriutumisen historia leikkaa muiden yhteistyön nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Hyvä historia kannustaa yhteistyöhön, ja sen mukana parempaan liikevoittoon.

Johtopäätös ei päde tilanteisiin, joissa johtaja voi vääristellä käytettävää eettistä standardia, joissa voi vetää liikevoiton välistä ennen kuin muut ekonomiset agentit tajuavat että heitä riistetään, ja joissa johtaja voi jättää suhteen ilman pelkoa pahaa-aavistamattomien uhrien kostosta. Kertaluontoiset liiketoimet ja lyhytaikaiset liiketoimintasuhteet näin esittävät luonnollista olotilaa häikäilemättömälle liiketoimihenkilölle.

Analyysi ehdottaa myös, että talouskehityksen tulisi pyrkiä nostamaan eettisen käyttäytymisen minimistandardeja ajan myötä. Ei ainoastaan materiaalinen hyvinvointi parane, vaan myös suhteet taloudellisten agenttien välillä heidän päivittäisissä toimissaan tulisi olla rehellisempiä, lojaalimpia, ystävällisempiä, kohteliaampia ja reilumpia.

Mutta tuo parannus tulee jäämään kauaksi altruismin eettisestä ideasta. Kilpailulliset markkinasysteemit saavuttavat vakaista liiketoimintaetiikan tasoja, jotka jäävät vajaiksi altruismista. Näyttää siltä, niin kuin olisi jatkuva konflikti universaalia altruismia kaipaavien idealistien ja pragmaatikkojen välillä, jotka tutkimuksen tai kokemuksen avulla tajuavat että tehokas talouden järjestäytyminen tulee tyydyttää etiikan tasolla joka ulottuu altruismin reunalle mutta ei kykene pääsemään tuohon luvattuun maahan.

Alaviitteet

1. Tämä artikkeli on tulostettu the Journal of Behavioral Economics, Vol. XV, No. 1 & 2:n luvalla.
2. Katso [21] hyvän yleiskäsityksen saamiseksi.

3. Katso [14] jossa lyhyt tiivistelmä heidän ideoistaan.

4. Ajatusta eettisen standardin sisäistämisen ideasta tällä tavoin on viime aikoina sovellettu Pollackin artikkelissa transaktioanalyysista perhetutkimuksessa. Katso [19].

5. Katso esimerkiksi [2].

6. Katso esimerkiksi [6].

7. Pollack vihjaa tähän ajatteluun argumentissaan siitä, että altruismi pienentää kuluja perheessä. Katso [19].

8. Katso alan moderni klassikko [17].

9. Japanilaisesta johtamisesta katso [16]. Ouchin näkökulma ei ole missään mielessä universaalisti hyväksytty (katso [9]). Mutta Japania käsittelevän kirjallisuuden tarkastelu hyväksyy ainakin osittain Ouchin näkökulman siitä, että korkeammat eettiset standardit työntekijöiden kanssa ovat antaneet japanilaisille yrityksille selkeän tuottavuusedun.

10. Lewis sanoo, “Talouskasvun tapaus on se, että se antaa ihmiselle suuremman kontrollin hänen ympäristöstään ja näin lisää hänen vapauttaan” [13].

Lähdeviitteet

Ackerloff, George. “An Economic Theorist’s Book of Tales,” New York: Cambridge University Press, 1984.

Beauchamp, Tom L. and Norman E. Bowe. “Ethical Theory and Business,” Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 1983.

Becker, Gary. “The Economic Approach to Human Behavior,” Chicago: University of Chicago Press, 1976.

Bugental, J.F.T. (ed.). “Challenges of Humanistic Psychology,” New York: McGraw-Hill, 1967.

Durant, William B. “The Story of Philosophy,” New York: Simon and Schuster, 1961, p.137.

Hattwick, Richard, Bong-Gon Shin and Larry Wall. “Business Ethics

• Findings of a Survey of America’s Business Leaders,” Journal of Behavioral Economics, Vol. XIll, No.2, Winter 1984, pp.155-185.

Hirschman, Albert O. ”Rival Interpretations of Market Society: Civilizing, Destructive, or Feeble?” Journal of Economic Literature , Vol. XX, No.4, December 1984, pp.1463-1484.

Horn, Patricia (ed.). “Selections from Walden by Henry David Thoreau,” New York: Crown Publishers, 1973, p.50.

Kabegglen, James C. and George Stalk, Jr. Kaisha: “The Japanese

Corporation,” New York: Basic Books, 1985.

Knight, Frank. “The Ethics of Competition and Other Essays,” New York: Harper and Brothers, 1935.

Kohlberg, L. “Moral Stages and Moralization,” in T. Lickond (ed.)., Moral Development and Behaviors Theory, Research and Social Issues, New York: Holt, Rinehart and Winston, 1976.

Kohlberg, L. ”The Development of Children’s Orientations Toward a Moral Order, I: Sequence in Development of Human Thought,” Vita Humana, Vol. 6, 1963, pp.11-33.

Lewis, W. Arthur. “The Theory of Economic Growth,” Homewood, IL: Richard D. Irwin, 1955, p.421.

Lutz, Mark A. and Kenneth Lux. “The Challenge of Humanistic Economics,” Reading, MA: The Benjamin/Cummings Publishing Company, 1979, pp.25-55.

Maslow, A.H. “Motivation and Personality,” second edition, New York: Harper and Row, 1970.

Ouchi, William. “Theory,” Reading, MA: Addison Wesley

Publishing Company, 1981.

Peters, Thomas J. and Robert H. Waterman, Jr. “In Search of Excellence,” New York: Harper and Row, 1982. .

Phelps, Edmund S. (ed.). “Altruism, Morality, and Economic Theory,” New York: Russell Sage Foundation, 1975.

Pollack, Robert A. “A Transaction Cost Approach to Families and Households,” Journal of Economic Literature, Vol.1. XXM, June 1985, p.586.

Preston, Lee. ”Schadenfreude and Freudenfreude,” Journal of Behavioral Economics, Vol. VII, No.1, Summer 1978, pp.127-137 .

Schumpeter, Joseph. “Capitalism, Socialism and Democracy,” New York: Harper and Brothers, 1942.

Smith, Adam. “An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations,” New York: Modern Library 1937 (originally published in 1776).

Smith, Adam. “The Theory of Moral Sentiments,” New York: Garland Publishing, 1971 (originally published in 1759).

 

Lähde:

http://anbhf.org/pdf/hattwick.pdf