Ekonomi Branko Horvat on sanonut: ”…on nykyään hyvin tunnettua että kapitalistinen kehitys johtaa kapitaalin, työvoiman ja vallan keskittymiseen. On astetta vähemmän tunnettua että se johtaa lähes täydelliseen taloudellisen vapauden tuhoutumiseen.”
On esitetty, että kapitalismi johtaa huomattavaan poliittisen, demokraattisen ja taloudellisen vallan hävikkiin suurimmalle osalle maapallon ihmispopulaatiosta, koska kapitalismi luo suuria raha- ja omaisuuskeskittymiä suhteellisen pienen vähemmistön käsiin (eliitti), joka johtaa suuriin ja alati kasvaviin tulo- ja varallisuuseroihin eliitin ja suurimman kansanosan välillä.
Korporaatiokapitalismi ja käänteinen totalitarismi ovat termejä joita käytetään kuvaamaan kapitalistista markkinapaikkaa — ja yhteiskuntaa — jolle on tunnusomaista hierarkkisten, byrokraattisten suurten korporaatioiden ylivalta, joita laki velvoittaa maksimoimaan voittonsa ilman sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Korporaatiokapitalismia on kritisoitu suurten bisnesryhmittymien vallasta, joka niillä on valtion lainsäädäntötyöhön, mukaanlukien vaikuttaminen sääntelyelinten toimintaan sekä poliittisiin kampanjoihin.
Monet yhteiskuntatieteilijät ovat kritisoineet korporaatioita kyvyttömyydestä toimia kansan etujen puolesta; he väittävät suurten korporaatioiden olemassaolon menevän demokratian periaatteiden ohi, joka olettaa yhtäläiset valtasuhteet kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken. Poliittiseen vasemmistoon kuuluvat korporaatioiden valtaa vastustavat aktivistit tukevat tuloerojen kaventamista ja parempaa taloudellista tasa-arvoa.
Monikansallisten korporaatioiden nousu on ollut huolenaiheena yllämainituille akateemikoille, intellektuaaleille ja aktivisteille, jotka näkevät suurten korporaatioiden johtavan perusoikeuksien, tasa-arvoisen tulo- ja varallisuusjakauman, tasa-arvoisten demokraattisten poliittisten ja sosioekonomisten valtaedustusten sekä monien muiden ihmisoikeuksien ja -tarpeiden syvään rakenteelliseen syöpymiseen. He ovat huomauttaneet, että suuret korporaatiot luovat valheellisia tarpeita kuluttajille ja niillä on pitkä historia suvereenien kansallisvaltioiden säännösten ja käytäntöjen manipuloinnissa kalliin lobbauksen ja muiden voimakkaiden vaikutuskeinojen kautta. Näitä uskomuksia tukevia todisteita ovat päällekäyvä mainonta (kuten ulko-, televisio-, lapsimainonta, adware, spam, puhelinmarkkinointi ja sissimarkkinointi), massiiviset avoimet tai salaiset korporatioiden poliittiset kampanjat niinkutsuttujen ”demokraattisten” vaalien aikana, korporatokratia, hallinnon ja korporaatioiden välinen pyörivä ovi, sääntöjen kaappaaminen, Too Big To Fail, massiiviset veronmaksajien rahoittamat korporaatiobailoutit, vain kaikkein rikkaimpien ja brutaalimpien sosialismi/kommunismi sekä väkivaltainen darwinistinen kapitalismi kaikille muille, korporaatioiden hyvinvointi, ja loputtomat globaalit uutisaiheet korporaatioiden korruptiosta.
Anti-korporaatioaktivistit ilmaisevat mielipiteensä suurten korporaatioiden vastuullisuudesta ainoastaan osakkeenomistajilleen, painaen villasella ihmisoikeuskysymykset, sosiaaliset kysymykset, ympäristökysymykset ja lähes kaikki muut 99%:a globaalista väestöstä koskettavat kysymykset.
Kaiken tämän lisäksi yllämainittu kehitys johtaa crony capitalismiin. Crony capitalism on termi joka kuvaa taloutta, joka on esimerkki laillisesta ryöstöstä. Tällaisessa laillisessa ryöstössä bisneksen onnistuminen riippuu siitä kuinka läheiset suhteet bisnesmiehillä ja hallinnon edustajilla on. Se voi esiintyä suosintana esimerkiksi lupahakemuksissa, hallinnon tukiaisissa, verotuksessa, tai muuna vastaavana valtionhallinnon interventiona.
Crony capitalismin uskotaan syntyvän kun bisneksen kätyriys ja siihen liittyvä bisneshenkilöstön self-serving -käyttäytyminen valuu politiikkaan ja hallintoon, tai kun omaa etua korostavat ystävyyssuhteet ja perhesuhteet bisneksessä ja hallinnossa vaikuttavat talouteen ja yhteiskuntaan niin laajalti että se korruptoi kansaa palvelevat poliittiset ja taloudelliset ihanteet.