Kirjoittanut Alexandre Lemille
Kiertotalous perustuu useisiin konsepteihin, joista kaksi — biomimiikka ja permakulttuuri — sanovat meidän elävän komplekseissa ja kuitenkin järjestelmällisissä systeemeissä, joissa kaikki resurssit ja virrat tulee ottaa huomioon.
Tämä talousmalli myös painottaa tarvetta pitää yllä elävää tasapainoa systeemien resilienssin ja tehokkuuden välillä, joista selviytymisemme riippuu. Näiden systeemien kestävyys on korkeimpia prioriteetteja.
Kiertotalous on malli, joka perustuu oman luonnollisen pääomamme regeneraatioon ja uudelleenkäytettävän sekä uudelleen tuotettavan pääoman peruskorjaamiseen. Päinvastoin kuin malli, joka perustuu hyväksikäytettäviin resurssien käyttömääriin, kyse on näiden resurssien ja virtojen optimoinnista, joilla pidetään ne niin pitkään kuin mahdollista ekosysteemisfäärissämme (systeemiekonomiassa). Tämä malli on täten lähestymistapa, jolla paremmin hallita laatua ja säilyttää näiden varantojen määrät sekä kaapata kaikki saatavilla olevat uusiutuvien energioiden virrat.
Kun kierrätämme saatavilla olevia varantoja ja virtoja, meillä on biologisia ravinteita biosfääristä ja teknisiä ravinteita teknosfääristä (tai teknisestä sfääristä). Nämä ovat kaksi varantoa, joita nykymaailman kiertotalousmalli suosii.
Biosfäärin varanto on katoamassa nopeaan tahtiin. Yhteinen prioriteettimme on ottaa käyttöön strategioita sen regeneroimiseksi. Tarkoitus on säilyttää sen perusta ja replikoida se, täydellisellä mimiikalla, ne luonnonsyklit joilla suojella sitä kun päästään yli maailman yli kymmenen miljardin asukkaan maanviljelystarpeista. Biosfääri on kaikkein tärkein sfääri koska se on elintärkeä.
Teknosfäärin varanto tulee säilyttää ja täten arvioida uudelleen kyseenalaistamalla tapa jolla me pääsemme siihen käsiksi. Tässä meidän tulee arvioida sen potentiaali, jotta varmistetaan se, että se vastaa maailman populaation intensiivisessä yhteistyössä syntyviä ekonomisia tarpeita.
Ja kuitenkin suunnittelemalla todellisen symbioottisen mallin tulevien sukupolvien säilyttämiseksi me voisimme hyötyä kolmannen varannon dynamismista: me ihmiset itse.
Todellakin, se on ainoa joka kehittää ja regeneroi nopeasti: me olemme pian kasvaneet 7.6 miljardista 10 miljardiin 21. vuosisadalla. Voisiko tämä olla hyvä uutinen sen pelottavan perspektiivin sijaan, joka usein kuvataan? Me olemme yltäkylläisen lisäksi myös välittömästi saatavilla uutta tavoitetta varten: olla vastuussa ekosysteemimme regeneraatiosta.
Jos me analysoimme sitä “kierron” näkökulmasta, se myös näyttää luovan kaikenlaisia energioita jatkuvasti, jotka uusiutuvat päivittäin. Jotta voisimme siirtyä pois nykyisestä resurssit loppuunkuluttaneesta mallista, me voisimme tarkastella varantojen ja virtojen kokonaisuutta, joka on saatavilla ekosysteemisuunnitteluun kaikkien meidän positiiviselle tulevaisuudelle. Ja tämä sillä ehdolla, että nämä varannot ja virrat perustuvat uusiutuvaan yltäkylläisyyteen joilla tuoda systeemeille se resilienssin aste josta me olemme riippuvaisia. Lisäksi meidän tulee ymmärtää niitä innovatiivisesta näkökulmasta, mikä sallii todellisen optimoinnin jolla vastata tulevien sukupolvien tarpeisiin.
Kuva 1: Kaikki varannot ja virrat Maapallolla. “Kiertotalous 2.0”:ssa* me identifioimme kaikki varannot ja virrat, erityisesti kun ne ovat välittömästi saatavilla ja niitä on runsaasti. Meidän tulee adaptoida elinjärjestelmämme niiden dynamismiin ja saatavuuteen.
Kaikkien varantojen ja virtojen kirjaaminen johtaa seuraavaan kuvaan (Kuva 2). Kun me otamme “kiertoajatteluun” mukaan ihmiset, kosketuspisteet yhtäältä biologiseen sfääriin (vihreä) ja toisaalta teknologiseen sfääriin (sininen) syntyvät. Näiden neljän leikkauksen identifiointi sallii meidän kysyä mitkä ihmisroolimme saattaisivat olla mallissa, joka on regeneratiivinen, restoratiivinen (kiertotalous) mutta myös inklusiivinen ja oikeudenmukainen (kiertotalous 2.0*). Olemmeko me pelkkiä palveluiden käyttäjiä uudessa tuotantoon keskittyneessä mallissa, vai voimmeko me saavuttaa jotain meille kaikille houkuttelevaa?
Me olemme Luonto. Mitä me sanoisimme jos me identifioisimme uuden innovatiivisen tavan rakentaa biosfäärimme osaksi päivittäisiä toimiamme? Se vaatisi perustavanlaatuisia muutoksia käytökseemme ja elämämme tarkoitukseen Maapallolla.
Me olemme Energiaa. Miksi emme pitäisi itseämme etuoikeutettuna energianlähteenä, joka on saatavilla lokaalisti, lämpötilassa joka on sopeutunut biosfäärimme ja teknologiamme säilyttämiseen. Tämä perspektiivi sallisi meidän kysyä oikeat kysymykset ennen kuin etsimme muita ratkaisuja, jotka ovat usein teknologisia, ja täten eksploitatiivisia.
Kuva 2: Kiertoihmissfääri. Perspektiivissämme, joka soveltaa “kiertoajattelua” ihmisiin, he voisivat olla kahdessa uudessa suuressa roolissa biosfäärimme uudelleenrakentamisessa ja teknosfäärimme uudelleenarvottamisessa.
Kiertoihmissfääri saattaa loppuun kaikkien virtojemme ja saatavilla olevien virtojen symbioottisen vision. Se antaa lisävaihtoehtoja todella innovatiivisille päätöksille joita tehdä.
Biologisen ja inhimillisen varantojemme tarkastelu aluksi korostaisi paineita, jotka ovat teknisiä, ja täten rajoittuneita.
Perustuen näihin kahteen uuteen rooliin — “me olemme Luonto” ja “me olemme Energiaa” — voidaan identifioida neljä strategiaa, joka yhdistää meidät kahteen kiertosfääriin.
Ensimmäiset kaksi strategiaa keskittyvät kykyymme muuttua ja täten adaptoitua kahdeen säilytettävään sfääriin:
Kuva 3: Adaptaation ja arvonannon strategiat. Nämä käsittävät ymmärryksen tulevista rooleistamme talousjärjestelmän kontekstissa, jossa ihmisillä on useita keskeisiä rooleja kahden sfäärin säilyttämisessä ja sen impaktien alaisuudessa elämisessä, positiivisten tai negatiivisten.
Adaptaatiostrategia (‘me olemme Luonto’):
Tässä me pyrimme ymmärtämään sitä miten ihmiset adaptoituvat biosfäärin kasvuun, joka on ainoa hyödyllinen kasvulähestymiskulma. Meitä saattaisi inspiroida muurahaismalli: ne painavat enemmän kuin kaikki 7.6 miljardia ihmistä planeetalla, ja kuitenkin ne rakentavat ekosysteemiämme joka päivä. Miten me voisimme kehittää samanlaisen strategian, jolla sulauttaa itsemme biologiseen maailmaan?
Ne voisivat tottakai olla niitä massiivisia kollektiivisia toimia (kuten metsän uudelleenistutus, regeneratiivinen maatalous, urbaanit metsät, kosteiden alueiden ja suoalueiden uudelleenmuodostus), mutta ajatelkaamme pidemmälle. Ja miksei tutkia kykyämme korvata katoavat ympäristöfunktiot (ihmisten avustama pölytys, maaperän regenerointi humusaatiolla) kunnes ne ilmestyvät uudelleen, ja/tai uudenlaisen tieteen kehittäminen jolla vahvistaa ”linkkiä elämään” biomimiikalla (luonnonsyklien imitointi) ja homomimetiikalla (ihmissyklien imitointi) ovat lähestymistapoja, joilla me ihmiset voisimme kytkeytyä uudelleen Luonnon kanssa, jolla rakentaa sitä uudelleen päivittäin.
Arvonantostrategia (‘me olemme Energiaa’):
Tässä lähestymistavassa energiat biosfääristä ja/tai ihmisistä ovat keskeisiä. Uusiutuvaa energiaa on saatavilla myös ihmisistä. Kun me syömme ja nukumme, me olemme energiaa joka on saatavilla, jota jaellaan ja joka tekee työtä biosfäärille sopivissa lämpötiloissa. Tuottavuuteen perustuvien menneiden periaatteiden vastaisesti nämä biologiset tai ihmisenergiat ovat suosiossa taloudessa, joka keskittyy talousprosessissa mukana olevien komponenttien uusintamiseen, korjaamiseen, ylläpitoon ja uudelleenrakentamiseen. Tasapainoisempi näkökulma, joka ottaa huomioon ihmiskomponentin, on mieluisampi kuin biologisen ja teknisen välillä tehtävä valinta. Se tarjoaisi kolmannen innovaation lähteen, mutta vähentäisi myös paineita kahdelle tähän mennessä identifioidulle kiertosfäärille, samalla kun kasvatettaisiin pitkäaikaisten systeemien resilienssiä mallissa, joka pyrkii taloudelliseen stationaarisuuteen (Bourg, Ansperger, 2016).
Seuraavat kaksi strategiaa mittaavat ihmiskunnan kehitystä elämän säilytyksessä Maapallolla perustuen tarpeeksi syvään adaptaatioon (evoluutio) kun varmistetaan systeemin kiertävyystavoitteiden optimaalinen vastei ihmistarpeille (Kehitys3).
Kuva 4: Evoluutio ja Kehitys3 strategiat. Nämä pyrkivät mittaamaan impaktiamme, jotta ymmärrettäisiin takaisinkytkentäluupit biologisesta (adaptaatio ekosysteemeihin, jotka takaavat hyvinvoinnin) ja teknisestä sfääristä (kehitys ihmisen hyvinvoinnissa) inhimilliseen sfääriin. Ne koostuvat jäljellä olevan matkan mittaamisesta, joka meidän pitää kulkea kohti kiertävää ja tasa-arvoista maailmaa.
Evoluutiostrategia:
Tämä strategia on tarkoitettu auttamaan meitä ymmärtämään miten ylläpitää “yhteyttä elämään” Maapallolla. Se esittää takaisinkytkentäluuppia niihin vaikutuksiin, joita meillä on biologiseen maailmaan ja sen ulkopuolelle. Selvästikin tämä on tieteellisempi säädin planeetan tilasta ja adaptaatioista joilla otetaan huomioon elinolosuhteiden säilyttäminen kaikkien asukkaiden hyväksi.
Meidän tarvitsee kehittää ja ylläpitää tarpeellista tietoa globaalista kiertävyydestä sekä siitä miten estimoida etäisyys nykyisen lineaarisen tilanteemme ja sen kiertävyyden tason välillä, jolla säilyttää ympäristön turvallisuus ja yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen maailma.
Kehitys3 strategia (hyvinvointi = adaptaatio + arvonanto):
Tämä strategia koostuu ihmiskunnan kehityksen mittaamisesta kolmessa dimensiossa: luodaan talousmalli joka tuottaa hyvinvointia kaikille (meidän yhdistävä globaali projekti) adaptoitumalla biosfääriin riittävän syvästi (adaptaatiostrategia) sekä kykymme suojella inhimillistä arvoa olennaisena komponenttina teknosfäärin suojelussa (ihmisten arvostaminen energiana). Selvästikin, jotta voisimme mitata positiivista muutosta näissä kolmessa dimensiossa, me joudumme muuttamaan lainsäädäntöämme, ymmärrystämme arvosta, käyttäytymistämme ja päätöksentekoamme sen suhteen mikä nyt on elintärkeää, kustannusten strukturoinnin kun päätetään preferensseistä ja siitä mitä halutaan (lähinnä runsaista resursseista ja äärettömästä saatavilla olevasta energiasta) sekä siitä mitä pitää suojella (rajallisia tai jopa vaarassa olevia resursseja) tai siitä mitä pitää välttää (resursseja tai energioita jotka vaarantavat ihmiskunnan).
Jos pidetään ihmistä jonain muunakin kuin luontona tai energiana, meidän tulee integroida kolme prioriteettia visioksi, joka on sekä kiertotaloudellinen että tasa-arvoinen:
Kuva 5: Tulevaisuuden talousjärjestelmän prioriteetit. Tämä malli joutuu integroimaan kaikki ympäristölliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset ulottuvuudet kokonaiskattavaksi symbioottiseksi lähestymistavaksi, jolla regeneroidaan, restauroidaan ja suojellaan. Ensimmäinen prioriteetti on vastata kaikkiin ihmisten tarpeisiin kiertävillä järjestelmillä mallissa, joka poistaa kaikki negatiiviset ulkoisvaikutukset asteittain ja välttää kulutuksen kasvua monipolvisella hallinnoinnilla.
Prioriteetti 1: Talous on “työkalu”, jonka ainoa tarkoitus on tyydyttää ihmisten tarpeet, ei pakottaa sen taloudellisia tavoitteitaan ihmisten niskoille (K. Polanyi, 1946). Sellainen talous tulee suunnitella symbioottiseksi, jotta tyydytetään kaikkien ihmisyhteisöjen tarpeet, kiitos järjestelmiemme sirkulaarisen (kierrollisen) laadun. Tämä kierrollisuus muuttuu tavaksi saavuttaa tuo, ei itsessään tavoitteeksi.
Prioriteetti 2: Talousmallissa, jossa pääsy palveluihin on suositumpaa kuin asioiden omistaminen, näiden palvelujen monipuolisuus ja joustavuus vähentäisivät taloudellisia esteitä miljardin ihmisen integroinnissa talousjärjestelmäämme, jotka eivät vielä ole siinä kiinni. Palvelun luonne tulee olla sekä adaptoituva identifioituihin tarpeisiin että edukas, sekä myös monipuolinen (verrattuna standardoitujen tuotteiden talouteen, joka ei ole joustava).
Kuten Kate Pickett ja Richard G. Wilkinsonin kirja “The Spirit Level” näyttää, bisnes pelaa paremmin tasa-arvoisissa yhteiskunnissa.
Prioriteetti 3: Ihmisulottuvuuden mukaan tuominen kiertotalouden malliin sallii meidän olla integraali osa “elämän yhtälöä Maapallolla”, elintärkeänä adaptaatiokomponenttina näihin kahteen kiertomaailmaan (kuvio 2). Tämä visio täydellisessä symbioosissa voi sallia meidän kehittyä kohti uusia näkökulmia ja innovaatioita kyvyssämme adaptoitua ekosysteemiin.
Sellainen näkemys maailmasta johtaisi myös meidät implementoimaan strategioita, jotka välttäisivät potentiaalisesti paluuta kuluttamiseen. Muutokset käyttäytymisessä voivat syntyä nopeasti integroimalla ihmiskomponentti tähän uuteen paradigmaan. Sellaisen paluun välttely voisi tapahtua pitkän aikavälin päätöksin, jotka perustuvat nousevaan “epäkeskittämisen” tai “desentraation” tieteeseen, jota Amerikan mantereen alkuperäiskansat ovat soveltaneet ammoisista ajoista lähtien. “Desentraatio” onkyky ajatella tulevia sukupolvia, jotka eivät vielä ole syntyneet, elämän säilyttämiseksi Maapallolla tekemällä päätöksiä niinkuin me olisimme “näitä sukupolvia”.
Tähän päivään mennessä me emme ole kyenneet päättämään Homo Sapiens Sapiensin selviytymisestä, yksilöllisessä tai kollektiivisessa päätöksenteossa. Uusien desentralisoitujen kyvykkyyksien kehittäminen kollektiivin hallinnoinnille auttaa meitä säilyttämään elämän tuleville sukupolville.
Sellainen tasa-arvoinen ja kiertotaloudellinen talousmalli, jota nimitetään myös “Kiertotalous 2.0:ksi”*, perustuu sen tunnustamiseen, että jäte, ympäristön saastuttaminen ja niiden sosiaalisen dimension vastineet, eli köyhyys ja eriarvoisuus, ovat olemassa vain ihmisyhteisöissä. Ne perustuvat väärään käsitykseen ihmiselämästä Maapallolla. Tämä design tulee muuttaa.
NASAn rahoittaman HANDY-tutkimusmallin mukaan (2014), ihmiskunta tulee selviämään vain jos se ratkaisee kaksi sen suurinta ongelmaa: syvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus sekä köyhä resurssienhallinta.
Integroimalla ihmissfääri, tasa-arvoinen kiertotalous voi olla yksi työkaluista, joilla saavuttaa tämä ympäristölle turvallinen ja oikeudenmukainen tila ihmisyhteisöille. Sekä ”tasa-arvoisen” että ”kiertotaloudellisen” talouden rakentaminen tuntuu viisaalta valinnalta, erityisesti koska tasa-arvo on järkevää liiketoiminnan näkökulmasta todella kiertotaloudellisessa ja täten yhteistoiminnallisessa tulevaisuuden taloudessa.
Ja kaikki tämä on saavutettavissa.
*“Kiertotalous 2.0” ammentaa perustansa kiertotaloudesta, mutta samalla se integroi sosiaalisen dimension, jota tässä edustaa Kiertoihmissfääri. “Kiertotalous 2.0:ssa” me tunnustamme, että jäte ja saasteet eivät ole olemassa luonnontilassa ja täten ne pitää suunnitella pois meidän järjestelmistämme. Tähän me lisäämme sosiaalisen dimension, eli lähinnä köyhyyden ja eriarvoisuuden, jotka ovat olemassa ainoastaan ihmisyhteisöissä. Kolmen ympäristönsuojeluun suuntautuneen ”turvallisen” kiertotalousperiaatteen lisäksi me lisäämme kolme ”oikeudenmukaista” kiertotalousperiaatetta, jotka säilyttävät ihmisarvon ja yhteiskunnallisen tasa-arvon.
Lisää tästä mallista voit lukea sivuilta www.AlexandreLemille.com
Lähde: medium.com