Johdannon kirjoittanut Cory Morningstar, Wrong Kind of Green -kollektiivi:
Tämän esimerkillisen katsauksen on kirjoittanut Paul Cudenec, jonka kanssa työskentelen No Deal For Nature -kampanjassa — joka on projekti kouluttaa kansalaisia pysäyttämään tuleva globaalin mittakaavan luonnon aitaaminen ja finansialisaatio. (World Economic Forum on sen luonut yhteistyössä YK:n, Maailman luonnonsäätiön ja Al Goren Climate Reality Projectin kanssa, ja lainsäädäntöä ollaan luomassa vuodelle 2021). “Ekosysteemipalveluja” tullaan ostamaan, myymään ja seuraamaan Wall Streetilla. Kirjanpito korvataan “Luonnonpääoman tilinpidolla”. Ne jotka ovat tuhonneet planeettamme biodiversiteetin omistavat tämän jälkeen jäljelle jääneet varat. Tähän kuuluu myös meret. Yhteismaan aitaukset tulevat siirtämään alkuperäiskansat pois asuinpaikoiltaan. Käynnissä oleva kansanmurha kiihtyy. Luonnon täydellistä hyödykkeellistämistä/yksityistämistä seuraa kaiken inhimillisen ja sosiaalisen finansialisaatio. Tämä kuuluu uuteen “globaalin hallinnon” infrastruktuuriin, joka on neljännen teollisen vallankumouksen taustalla, jota ollaan tuomassa julki kansalle “suurena uudelleenkäynnistyksenä”. COVID-19 on sen katalyytti. [seuraa No Deal For Naturea twitterissä] [No Deal For Nature UK -sivut]
Kaikki tämä on paketoitu holistiseen kielenkäyttöön, keskeisiin avainsanoihin (kukoistaa, kukoistaa, kuvitella, mielikuvitus, reimagine, build back better), uusiin diileihin ja tunteita herättäviin kuviin, joita pääomaa ja nykyisiä valtarakenteita palvelevat on komennettu rakentamaan ja joille heidät on patistettu hankkimaan yhteiskunnallinen lupa.
Mutta mikä oikein tämän kaiken visio onkaan? Tässä Paul vie teidät matkalle, lainaten Klaus Schwabin sanomisia, mm. tuoreesta kirjasta “COVID-19, The Great Reset”.
Teksti on mukaansatempaava ja kauhistuttava, johtuen siinä kuvattujen ideologioiden ja tavoitteiden turmeltuneisuudesta, ja suosittelenkin ihmisille etsimään hiljaisen paikan ja lukemaan jokaisen sanan tästä yleiskatsauksesta. Levittäkää sitä myös muille piireille.
Ravensburgissa vuonna 1938 syntynyt Klaus Schwab on Adolf Hitlerin Saksan lapsi, poliisivaltiohallinnon, joka perustui pelkoon ja väkivaltaan, aivopesuun ja valvontaan, propagandaan ja valheisiin, teollistumiseen ja eugeniikkaan, epäinhimillistämiseen ja ”desinfiointiin” sekä hyytävään ja mahtipontiseen visioon ”uudesta järjestyksestä”, joka kestäisi tuhannen vuoden ajan.
Schwab näyttää omistaneen elämänsä tuon painajaisen uudelleen keksimiselle ja pyrkimykselle muuttaa se todellisuudeksi paitsi Saksassa myös koko maailmassa.
Vielä pahempaa on se, että kuten hänen omat sanansa kerta toisensa jälkeen vahvistavat, hänen teknokraattinen fasistinen visionsa on myös kieroutunut transhumanistinen visio, jossa ihmiset ja koneet sulautuvat yhteen ”digitaalisen ja analogisen elämän kummallisissa sekoituksissa”, jotka tartuttavat kehoihimme ”älypölyä” ja joissa poliisi ilmeisesti pystyy lukemaan aivojamme.
Ja kuten tulemme näkemään, hän ja hänen rikoskumppaninsa käyttävät Covid-19-kriisiä ohittaakseen demokraattisen vastuuvelvollisuuden, ohittaakseen vastustuksen, vauhdittaakseen agendaansa ja pakottaakseen sen muulle ihmiskunnalle vastoin tahtoamme ”suuressa uudelleenkäynnistyksessä”, kuten hän sitä kutsuu.
Schwab ei tietenkään ole natsi klassisessa mielessä, sillä hän ei ole kansallismielinen eikä antisemitisti, mistä on osoituksena Israelin hänelle vuonna 2004 myöntämä miljoonan dollarin Dan David -palkinto.
Mutta 2000-luvun fasismi on löytänyt erilaisia poliittisia muotoja, joiden avulla se voi jatkaa ydinhankettaan eli ihmiskunnan muokkaamista kapitalismille sopivaksi räikeän autoritaarisin keinoin.
Tätä uutta fasismia edistetään nykyään globaalin hallinnon, bioturvallisuuden, ”uuden normaalin”, ”luonnon uuden sopimuksen” ja ”neljännen teollisen vallankumouksen” varjolla.
Schwab, kahdeksankymppinen Maailman talousfoorumin perustaja ja toimitusjohtaja, istuu tämän matriisin keskellä kuin hämähäkki jättimäisessä verkossa.
Alkuperäisessä fasistisessa hankkeessa Italiassa ja Saksassa oli kyse valtion ja liike-elämän yhdistämisestä.
Kommunismissa valtio ottaa haltuunsa liike-elämän ja teollisuuden, mikä — teoriassa! — toimii teoriassa kansan etujen mukaisesti, fasismissa oli kyse valtion käyttämisestä rikkaan eliitin etujen suojelemiseen ja edistämiseen.
Schwab jatkoi tätä lähestymistapaa toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, kun hän perusti vuonna 1971 Euroopan johtamisfoorumin, joka kokoontui vuosittain Davosissa Sveitsissä.
Täällä hän edisti ideologiaansa ”sidosryhmäkapitalismista”, jossa yritykset tehtiin tiiviimpää yhteistyötä hallitusten kanssa.
Forbes-talouslehti kuvaa ”sidosryhmäkapitalismia” seuraavasti: ”yritys keskittyy kaikkien sidosryhmiensä tarpeiden täyttämiseen: asiakkaiden, työntekijöiden, kumppaneiden, yhteisön ja koko yhteiskunnan tarpeisiin”.
Jopa tietyn yrityksen yhteydessä se on poikkeuksetta tyhjä etiketti. Kuten Forbesin artikkelissa todetaan, se tarkoittaa itse asiassa vain sitä, että ”yritykset voivat jatkaa yksityisesti rahan jakamista osakkeenomistajilleen ja johtajilleen ja samalla pitää julkisuudessa yllä hienoa sosiaalista herkkyyttä ja esimerkillistä altruismia”.
Yleisessä yhteiskunnallisessa kontekstissa sidosryhmien käsite on kuitenkin vielä häijympi, sillä se hylkää kaiken ajatuksen demokratiasta, kansan vallasta, yritysten etujen hallinnan hyväksi.
Yhteiskuntaa ei enää pidetä elävänä yhteisönä vaan liiketoimintana, jonka kannattavuus on ihmisen toiminnan ainoa pätevä tavoite.
Schwab esitti tämän ohjelman jo vuonna 1971 kirjassaan Moderne Unternehmensführung im Maschinenbau (Moderni yritysjohtaminen koneenrakennuksessa), jossa hän käytti termiä ”sidosryhmät” (die Interessenten), jossa hän määritteli ihmiset uudelleen, ei kansalaisiksi, vapaiksi yksilöiksi tai yhteisöjen jäseniksi, vaan toissijaisiksi osallistujiksi massiivisessa kaupallisessa yrityksessä.
Jokaisen ihmisen elämän tavoitteena oli ”saavuttaa pitkän aikavälin kasvu ja vauraus” tälle yritykselle — toisin sanoen suojella ja lisätä kapitalistisen eliitin varallisuutta.
Tämä kaikki kävi vielä selvemmäksi vuonna 1987, kun Schwab nimesi Euroopan johtamisfooruminsa uudelleen Maailman talousfoorumiksi.
WEF kuvailee itseään omalla verkkosivustollaan ”julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön maailmanlaajuiseksi foorumiksi”, ja sen ihailijat kuvaavat, kuinka se luo ”kumppanuuksia liikemiesten, poliitikkojen, älymystön ja muiden yhteiskunnan johtajien välille, jotta voidaan määritellä, keskustella ja edistää globaalin asialistan avainkysymyksiä”.
WEF:n luomien ”kumppanuuksien” tarkoituksena on korvata demokratia käsin valittujen ja valitsemattomien henkilöiden globaalilla johdolla, jonka tehtävänä ei ole palvella yleisöä, vaan pakottaa 1 prosentin johto määräämään yleisölle mahdollisimman vähän meidän muiden puuttuessa asiaan.
Kirjoissaan, joita Schwab kirjoittaa julkiseen kulutukseen, hän ilmaisee itseään kaksinaamaisilla kliseillä, jotka liittyvät yritysten pyörittelyyn ja viherpesuun.
Samoja tyhjiä termejä levitetään kerta toisensa jälkeen. Kirjassa Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: A Guide to Building a Better World Schwab puhuu ”sidosryhmien osallistamisesta ja hyötyjen jakamisesta” sekä ”kestävistä ja osallistavista kumppanuuksista”, jotka johtavat meidät kaikki ”osallistavaan, kestävään ja vauraaseen tulevaisuuteen”! (1)
Tämän räksytyksen takana hänen ”sidosryhmäkapitalisminsa” todellinen motiivi on liikevoitto ja hyväksikäyttö, ja sitä hän ajoi hellittämättä WEF:n Davosin konferenssissa vuonna 2020.
Esimerkiksi vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan The Fourth Industrial Revolution Schwab kirjoittaa työn Uberisoitumisesta ja siitä yrityksille ja erityisesti digitaalitalouden nopeasti kasvaville startup-yrityksille koituvista eduista: ”Koska ihmisten pilvipalvelualustat luokittelevat työntekijät itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, he ovat — toistaiseksi — vapautettuja vähimmäispalkkojen, työnantajaverojen ja sosiaalietuuksien maksamisesta”. (2)
Sama kapitalistinen sydämettömyys näkyy hänen suhtautumisessaan ihmisiin, jotka ovat työuransa loppupuolella ja tarvitsevat ansaittua lepoa: ”Ikääntyminen on taloudellinen haaste, sillä ellei eläkeikää nosteta huomattavasti, jotta ikääntyneet yhteiskunnan jäsenet voivat jatkaa työelämässä (mikä on taloudellisesti välttämätöntä ja mistä on monia taloudellisia hyötyjä), työikäisen väestön määrä vähenee samaan aikaan, kun huollettavien vanhusten osuus kasvaa.” ”Ikääntyminen on taloudellinen haaste, sillä ellei eläkeikää nosteta huomattavasti, jotta ikääntyneet voivat jatkaa työelämässä (mikä on taloudellisesti välttämätöntä ja mistä on monia taloudellisia hyötyjä). (3)
Kaikki tässä maailmassa pelkistyy taloudellisiin haasteisiin, taloudellisiin välttämättömyyksiin ja hallitsevan kapitalistiluokan taloudellisiin etuihin.
Edistyksen myyttiä on jo pitkään käyttänyt 1 prosentti ihmisistä suostuttelemaan ihmisiä hyväksymään teknologiat, joiden tarkoituksena on riistää ja hallita meitä, ja Schwab käyttää tätä hyväkseen, kun hän julistaa, että ”neljäs teollinen vallankumous on merkittävä toivon lähde inhimillisen kehityksen jatkumiselle, joka on johtanut miljardien ihmisten elämänlaadun dramaattiseen nousuun vuodesta 1800 lähtien”. (4)
Hän innostuu: ”Neljäs teollinen vallankumous on uusi luku ihmiskunnan kehityksessä, joka on samaa luokkaa kuin ensimmäinen, toinen ja kolmas teollinen vallankumous ja jonka taustalla on jälleen kerran poikkeuksellisten teknologioiden lisääntyvä saatavuus ja vuorovaikutteisuus”. (5)
Hän on kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että teknologia ei ole ideologisesti neutraalia, kuten jotkut haluavat väittää. Hänen mukaansa teknologia ja yhteiskunta muokkaavat toisiaan. ”Loppujen lopuksi teknologia on sidoksissa siihen, miten tiedämme asioita, miten teemme päätöksiä ja miten ajattelemme itsestämme ja toisistamme. Ne ovat yhteydessä identiteettiimme, maailmankuvaamme ja mahdollisiin tulevaisuuksiimme. Ydinteknologiasta avaruuskilpaan, älypuhelimiin, sosiaaliseen mediaan, autoihin, lääketieteeseen ja infrastruktuuriin — teknologioiden merkitys tekee niistä poliittisia. Jopa käsite ”kehittynyt” kansakunta perustuu epäsuorasti teknologian käyttöönottoon ja siihen, mitä se merkitsee meille taloudellisesti ja sosiaalisesti”. (6)
Teknologian takana oleville kapitalisteille teknologia ei ole koskaan ollut yhteiskunnallista hyvää vaan puhtaasti voittoa, ja Schwab tekee varsin selväksi, että sama pätee myös hänen neljänteen teolliseen vallankumoukseensa.
Hän innostuu: ”Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat ovat todella häiritseviä — ne mullistavat nykyiset tavat havaita, laskea, organisoida, toimia ja toimittaa. Ne edustavat täysin uusia tapoja luoda arvoa organisaatioille ja kansalaisille”. (7)
Jos ”arvon luomisen” merkitys ei ollut selvä, hän antaa muutamia esimerkkejä: ”(8) ja ”yhä älykkäämpien algoritmien käyttö laajentaa nopeasti työntekijöiden tuottavuutta — esimerkiksi chat-robottien avulla, jotka täydentävät (ja yhä useammin korvaavat) live-chat-tuen asiakaskohtaamisissa”. (9)
Schwab käsittelee yksityiskohtaisesti hänen uljaan uuden maailmansa kustannuksia leikkaavia ja voittoja lisääviä ihmeitä kirjassaan The Fourth Industrial Revolution.
Hän selittää: Niinkin erilaisten ammattien kuin lakimiesten, rahoitusanalyytikkojen, lääkäreiden, toimittajien, kirjanpitäjien, vakuutuksenvälittäjien tai kirjastonhoitajien työ saattaa olla osittain tai kokonaan automatisoitua…”.
”Teknologia kehittyy niin nopeasti, että automaattiseen kerronnan tuottamiseen erikoistuneen Narrative Science -yrityksen perustaja Kristian Hammond ennustaa, että 2020-luvun puoliväliin mennessä 90 prosenttia uutisista voisi olla algoritmin tuottamia, ja suurin osa niistä ilman minkäänlaista inhimillistä väliintuloa (algoritmin suunnittelua lukuun ottamatta)”. (10)
Juuri tämä taloudellinen välttämättömyys on Schwabin innostus ”vallankumoukseen, joka muuttaa perusteellisesti tapaa, jolla elämme, työskentelemme ja suhtaudumme toisiimme”. (11)
Schwab puhuu lyyrisesti 4IR:stä, joka on hänen mukaansa ”erilainen kuin mikään muu, mitä ihmiskunta on ennen kokenut”. (12)
Hän pursuaa: ”Ajatelkaa, millaisia rajattomia mahdollisuuksia miljardeilla ihmisillä on, jotka ovat yhteydessä toisiinsa mobiililaitteilla ja jotka mahdollistavat ennennäkemättömän prosessointitehon, tallennuskapasiteetin ja tiedonsaannin. Tai ajatelkaa uusien teknologisten läpimurtojen huikeaa yhtymäkohtaa, joka kattaa laajoja aloja, kuten tekoälyn, robotiikan, esineiden internetin, autonomiset ajoneuvot, 3D-tulostuksen, nanoteknologian, bioteknologian, materiaalitieteen, energian varastoinnin ja kvanttilaskennan, vain muutamia mainitakseni”. Monet näistä innovaatioista ovat vasta alkuvaiheessa, mutta ne ovat jo saavuttamassa käännekohdan kehityksessään, kun ne rakentuvat toistensa päälle ja vahvistavat toisiaan fysikaalisen, digitaalisen ja biologisen maailman tekniikoiden yhdistymisessä.” (13)
Hän odottaa myös enemmän verkko-opetusta, johon liittyy ”virtuaalisen ja lisätyn todellisuuden käyttö”, jolla ”parannetaan merkittävästi koulutustuloksia” (14), sekä ”koteihin, vaatteisiin ja asusteisiin, kaupunkeihin, liikenne- ja energiaverkkoihin” (15) asennettavia antureita ja älykkäitä kaupunkeja ja niiden tärkeitä ”tietoalustoja”. (16)
”Kaikki asiat ovat tulevaisuudessa älykkäitä ja yhteydessä internetiin”, Schwab sanoo, ja tämä koskee myös eläimiä, sillä ”karjaan kytketyt anturit voivat kommunikoida keskenään matkapuhelinverkon kautta”. (17)
Hän rakastaa “älypuhelintehtaiden” ideaa, joka voisi mahdollistaa “kiihdytetyn rokotetuotannon” (18) sekä “big-data -teknologiat”. (19)
Hän vakuuttaa meille, että nämä ”tarjoavat uusia ja innovatiivisia tapoja palvella kansalaisia ja asiakkaita” (20), ja meidän on lakattava vastustamasta sitä, että yritykset hyötyvät henkilökohtaisen elämämme jokaista osa-aluetta koskevien tietojen hyödyntämisestä ja myynnistä.
”Luottamuksen luominen päätöksenteossa käytettäviin tietoihin ja algoritmeihin on elintärkeää”, Schwab vaatii. ”Kansalaisten huoli yksityisyydestä ja vastuullisuuden vakiinnuttaminen liike-elämän ja oikeudellisten rakenteiden osalta edellyttää ajattelutavan muuttamista”. (21)
Loppujen lopuksi on selvää, että kaikki tämä teknologinen jännitys pyörii puhtaasti voiton tai ”arvon” ympärillä, kuten Schwab mieluummin kutsuu sitä 2000-luvun yrityskieltä käyttäen.
Lohkoketjuteknologia on siis fantastinen ja aiheuttaa ”räjähdysmäisen kasvun vaihdettavissa olevissa omaisuuserissä, koska kaikenlainen arvonvaihto voi tapahtua lohkoketjussa”. (22)
Hajautetun pääkirjateknologian käyttö, lisää Schwab, ”voi olla liikkeellepaneva voima digitaalisten tuotteiden ja palvelujen massiivisten arvovirtojen taustalla, sillä se tarjoaa turvallisia digitaalisia identiteettejä, joiden avulla uudet markkinat voivat olla kaikkien internetiin yhteydessä olevien ulottuvilla”. (23)
Yleisesti ottaen 4IR on hallitsevan liike-elämän eliitin kannalta kiinnostava, koska se ”luo täysin uusia arvonlähteitä” (24) ja ”synnyttää arvonluonnin ekosysteemejä, joita on mahdotonta kuvitella kolmanteen teolliseen vallankumoukseen jämähtäneellä ajattelutavalla”. (25)
4IR:n teknologiat, jotka otetaan käyttöön 5G:n kautta, aiheuttavat ennennäkemättömiä uhkia vapaudellemme, kuten Schwab myöntää: ”Neljännen teollisen vallankumouksen välineet mahdollistavat uudenlaisen valvonnan ja muut valvontakeinot, jotka ovat vastoin terveitä ja avoimia yhteiskuntia”. (26)
Tämä ei kuitenkaan estä häntä esittämästä niitä myönteisessä valossa, kuten silloin, kun hän julistaa, että ”julkinen rikollisuus todennäköisesti vähenee sensoreiden, kameroiden, tekoälyn ja kasvojentunnistusohjelmistojen lähentymisen ansiosta”. (27)
Hän kuvailee hieman nautiskellen, miten nämä teknologiat ”voivat tunkeutua tähän asti yksityiseen mielemme tilaan, lukea ajatuksiamme ja vaikuttaa käyttäytymiseemme”. (28)
Schwab ennustaa: ”Lainvalvontaviranomaisten ja tuomioistuinten houkutus käyttää tekniikoita rikollisen toiminnan todennäköisyyden määrittämiseksi, syyllisyyden arvioimiseksi tai jopa muistojen hakemiseksi suoraan ihmisten aivoista kasvaa, kun tämän alan valmiudet paranevat. Jopa valtion rajan ylittämiseen saattaa jonain päivänä liittyä yksityiskohtainen aivoskannaus, jonka avulla arvioidaan henkilön turvallisuusriski”. (29)
Toisinaan WEF:n johtaja innostuu innostuksestaan sci-fi-tulevaisuuteen, jossa ”ihmisen pitkän matkan avaruusmatkailu ja ydinfuusio ovat arkipäivää” (30) ja jossa ”seuraava trendikäs liiketoimintamalli” voisi olla se, että joku ”vaihtaa ajatuksensa ajatuksiaan aikaa säästävään vaihtoehtoon, jossa hän voi kirjoittaa sosiaalisen median viestin pelkällä ajatuksella”. (31)
Puheet ”avaruusturismista” otsikolla ”Neljäs teollinen vallankumous ja viimeinen raja” (32) ovat lähes hauskoja, samoin kuin hänen ehdotuksensa siitä, että ”maailma täynnä lennokkeja tarjoaa maailman täynnä mahdollisuuksia”. (33)
Mutta mitä pidemmälle lukija etenee Schwabin kirjojen kuvaamaan maailmaan, sitä vähemmän naurettavalta kaikki vaikuttaa.
Totuus on, että tämä erittäin vaikutusvaltainen henkilö, joka on parhaillaan perustettavan uuden globaalijärjestyksen keskipisteessä, on suoranainen transhumanisti, joka haaveilee luonnollisen, terveen ihmiselämän ja -yhteisön loppumisesta.
Schwab toistaa tätä viestiä yhä uudestaan ja uudestaan, ikään kuin varmistaakseen, että meitä on varoitettu asianmukaisesti.
”Neljännen teollisen vallankumouksen käynnistämät mielettömät innovaatiot bioteknologiasta tekoälyyn määrittelevät uudelleen, mitä tarkoittaa olla ihminen”, hän kirjoittaa (34).
”Tulevaisuus haastaa käsityksemme siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen, sekä biologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta”. (35)
”Jo nyt neuro- ja bioteknologian edistysaskeleet pakottavat meidät kyseenalaistamaan, mitä tarkoittaa olla ihminen”. (36)
Hän selittää sen yksityiskohtaisemmin kirjassaan Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: ”Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat eivät pysähdy siihen, että niistä tulee osa meitä ympäröivää fyysistä maailmaa — niistä tulee osa meitä. Joistakin meistä tuntuu jo nyt, että älypuhelimesta on tullut osa meitä itseämme. Nykyisistä ulkoisista laitteista — puettavista tietokoneista virtuaalitodellisuuskuulokkeisiin — tulee lähes varmasti kehoihimme ja aivoihimme istutettavia. Ulkoiset luurangot ja proteesit lisäävät fyysistä voimaamme, ja neuroteknologian kehitys parantaa kognitiivisia kykyjämme. Pystymme entistä paremmin manipuloimaan omia ja lastemme geenejä. Tämä kehitys herättää syvällisiä kysymyksiä: Mihin vedämme rajan ihmisen ja koneen välille? Mitä tarkoittaa olla ihminen?” (37)
Kirjan kokonainen osa on omistettu aiheelle ”Ihmisen muuttaminen”. Siinä hän kuolaa ”uusien teknologioiden kyvystä tulla kirjaimellisesti osaksi meitä” ja puhuu kyborgien tulevaisuudesta, johon liittyy ”digitaalisen ja analogisen elämän outoja sekoituksia, jotka määrittelevät uudelleen luontomme”. (38)
Hän kirjoittaa: ”Nämä teknologiat toimivat omassa biologiassamme ja muuttavat sitä, miten olemme yhteydessä maailmaan. Ne pystyvät ylittämään kehon ja mielen rajat, parantamaan fyysisiä kykyjämme ja jopa vaikuttamaan pysyvästi itse elämään”. (39)
Mikään rikkomus ei tunnu menevän liian pitkälle Schwabille, joka haaveilee ”aktiivisista implantoitavista mikrosiruista, jotka rikkovat kehomme ihoesteen”, ”älykkäistä tatuoinneista”, ”biologisesta tietojenkäsittelystä” ja ”räätälöidyistä organismeista”. (40)
Hän on iloinen voidessaan kertoa, että ”anturit, muistikytkimet ja virtapiirit voidaan koodata ihmisen tavallisiin suolistobakteereihin”, (41) että ”älypölyt, antenneilla varustetut täydelliset tietokoneet, jotka ovat kukin paljon hiekanjyvää pienempiä, voivat nyt järjestäytyä kehon sisällä” ja että ”istutetut laitteet auttavat todennäköisesti myös viestimään ajatuksista, jotka tavallisesti ilmaistaan sanallisesti sisäänrakennetun älypuhelimen avulla, ja mahdollisesti ilmaisemattomista ajatuksista tai mielialoista lukemalla aivoaaltoja ja muita signaaleja”. (42)
Schwabin 4IR-maailmassa on näköpiirissä ”synteettinen biologia”, joka antaa maailman teknokraattisille kapitalistisille hallitsijoille ”kyvyn muokata organismeja kirjoittamalla DNA:ta”. (43)
Ajatus neuroteknologiasta, jossa ihmisten aivoihin istutetaan täysin keinotekoisia muistoja, saa jotkut meistä voimaan pahoin, samoin kuin ”mahdollisuus yhdistää aivomme virtuaalitodellisuuteen aivokuoren modeemien, implanttien tai nanorobottien avulla”. (44)
Ei ole kovin lohdullista kuulla, että tämä kaikki on — tietenkin! — kapitalistisen voitontavoittelun etujen mukaisesti, koska se ”enteilee uusia teollisuudenaloja ja järjestelmiä arvon luomista varten” ja ”tarjoaa mahdollisuuden luoda kokonaan uusia arvojärjestelmiä neljännessä teollisessa vallankumouksessa”. (45)
Entä ”orgaanisten kudosten bioprinttaus” (46) tai ehdotus, jonka mukaan ”eläimiä voitaisiin mahdollisesti muokata tuottamaan lääkkeitä ja muita hoitomuotoja”? (47)
Eettisiä vastalauseita, onko ketään?
Kaikki on ilmeisesti hyvin Schwabille, joka on iloinen voidessaan ilmoittaa: ”Päivä, jolloin lehmät muunnetaan tuottamaan maidossaan [sic] veren hyytymistä estävää ainetta, jota hemofiliaa sairastavilta puuttuu, ei ole kaukana. Tutkijat ovat jo alkaneet muokata sikojen genomia, jotta niistä voitaisiin kasvattaa ihmiselle siirrettäväksi sopivia elimiä”. (48)
Tilanne muuttuu vieläkin huolestuttavammaksi. Schwabin synnyinseudun natsi-Saksan synkästä eugeniikkaohjelmasta lähtien tätä tiedettä on pidetty ihmisyhteiskunnan kannalta mahdottomana.
Nyt hän kuitenkin ilmeisesti uskoo, että eugeniikka on herättämässä henkiin, ja hän ilmoittaa, että se koskee geneettistä muokkausta: ”Se, että ihmisen perimää on nyt paljon helpompi manipuloida tarkasti elinkelpoisissa alkioissa, tarkoittaa, että tulevaisuudessa syntyy todennäköisesti design-vauvoja, joilla on tiettyjä ominaisuuksia tai jotka ovat vastustuskykyisiä tietylle sairaudelle”. (49)
Vuonna 2002 julkaistussa pahamaineisessa transhumanistisessa teoksessa I, Cyborg Kevin Warwick ennustaa: ”Ihmiset pystyvät kehittymään valjastamalla tulevaisuuden koneiden tarjoaman superälyn ja ylimääräiset kyvyt ja liittymällä niihin. Kaikki tämä viittaa uuden ihmislajin kehittymiseen, joka tieteiskirjallisuuden maailmassa tunnetaan nimellä ”kyborgit”. Se ei tarkoita, että kaikkien on tultava kyborgeiksi. Jos olet tyytyväinen oloosi ihmisenä, niin olkoon niin, voit pysyä sellaisena kuin olet. Mutta olkaa varuillanne — aivan kuten me ihmiset erosimme simpanssiserkuistamme vuosia sitten, niin myös kyborgit tulevat erkaantumaan ihmisistä. Niistä, jotka pysyvät ihmisinä, tulee todennäköisesti alalaji. Heistä tulee käytännössä tulevaisuuden simpansseja”. (50)
Schwab näyttää vihjailevan samasta tulevaisuudesta, jossa ”ylivoimainen” paranneltu keinotekoinen transhumanistinen eliitti erottautuu luonnostaan syntyneestä väkijoukosta, tässä erityisen tuomitsevassa kohdassa Neljännestä teollisesta vallankumouksesta: ”Olemme sellaisen radikaalin systeemisen muutoksen kynnyksellä, joka vaatii ihmisiltä jatkuvaa sopeutumista. Tämän seurauksena saatamme todistaa, että maailma polarisoituu yhä enemmän, ja sitä leimaavat ne, jotka omaksuvat muutoksen, ja ne, jotka vastustavat sitä.
”Tämä aiheuttaa epätasa-arvoa, joka ylittää aiemmin kuvatun yhteiskunnallisen epätasa-arvon. Tämä ontologinen eriarvoisuus erottaa ne, jotka sopeutuvat, ja ne, jotka vastustavat — aineelliset voittajat ja häviäjät sanan kaikissa merkityksissä. Voittajat saattavat jopa hyötyä jonkinlaisesta radikaalista inhimillisestä parannuksesta, joka syntyy neljännen teollisen vallankumouksen tietyillä osa-alueilla (kuten geenitekniikka) ja josta häviäjät jäävät paitsi. Tämä saattaa aiheuttaa luokkakonflikteja ja muita yhteenottoja, jollaisia emme ole ennen nähneet”. (51)
Schwab puhui ”suuresta muutoksesta” jo vuonna 2016 (52), ja hän on selvästi päättänyt tehdä kaiken voitavansa saadakseen aikaan eugeniikasta inspiroituneen transhumanistisen maailman, jossa vallitsee keinotekoisuus, valvonta, valvonta ja eksponentiaalinen liikevoitto.
Mutta kuten edellä mainitussa viittauksessa ”luokkakonflikteihin” käy ilmi, hän on selvästi huolissaan ”yhteiskunnallisen vastarinnan” (53) mahdollisuudesta ja siitä, miten edetä, ”jos teknologia saa suuren vastarinnan yleisöltä”. (54)
Schwabin vuotuiset WEF-tapahtumat Davosissa ovat jo pitkään saaneet vastaansa antikapitalistisia protesteja, ja radikaalivasemmiston nykyisestä halvaantumisesta huolimatta hän on hyvin tietoinen siitä, että hänen hankettaan vastaan voi tulla uutta ja ehkä laajempaa vastustusta, mikä voi aiheuttaa ”mielipahaa, pelkoa ja poliittisia vastareaktioita”. (55)
Tuoreimmassa kirjassaan hän tarjoaa historiallisen kontekstin ja toteaa, että ”globalisaation vastaisuus oli voimakasta ennen vuotta 1914 ja vuoteen 1918 asti, sitten vähemmän 1920-luvulla, mutta se syttyi uudelleen 1930-luvulla suuren laman seurauksena”. (56)
Hän toteaa, että 2000-luvun alussa ”globalisaation vastaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset vastareaktiot voimistuivat hellittämättä”, (57) sanoo, että ”yhteiskunnalliset levottomuudet” ovat olleet laajalle levinneet eri puolilla maailmaa viimeisten kahden vuoden aikana, ja mainitsee muun muassa Gilets Jaunes -liikkeen Ranskassa, ja viittaa ”synkkään skenaarioon”, jonka mukaan ”sama voi toistua”. (58)
Miten rehellisen teknokraatin pitäisi siis suunnitella maailmalle haluamansa tulevaisuus ilman maailmanlaajuisen yleisön suostumusta? Miten Schwab ja hänen miljardööriystävänsä voivat pakottaa meidät muut haluamaansa yhteiskuntaan?
Yksi vastaus on armoton aivopesupropaganda, jota 1 prosentin eliitin omistamat joukkotiedotusvälineet ja akateemiset oppilaitokset levittävät — sitä, mitä he kutsuvat mielellään ”narratiiviksi”.
Schwabin mielestä ihmiskunnan enemmistön haluttomuus hypätä hänen 4IR-pikajunansa kyytiin kuvastaa sitä tragediaa, että ”maailmasta puuttuu johdonmukainen, myönteinen ja yhteinen kertomus, jossa hahmotellaan neljännen teollisen vallankumouksen mahdollisuudet ja haasteet. Tämä kertomus on olennaisen tärkeä, jos aiomme antaa erilaisille yksilöille ja yhteisöille vaikutusvaltaa ja välttää kansan vastareaktion meneillään olevia perustavanlaatuisia muutoksia vastaan”. (59)
Hän lisää: ”Siksi on ratkaisevan tärkeää, että kiinnitämme huomiota ja panostamme energiaa sidosryhmäyhteistyöhön yli akateemisten, sosiaalisten, poliittisten, kansallisten ja alakohtaisten rajojen. Tällaista vuorovaikutusta ja yhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan luoda myönteisiä, yhteisiä ja toivoa herättäviä kertomuksia, joiden avulla yksilöt ja ryhmät eri puolilta maailmaa voivat osallistua meneillään oleviin muutoksiin ja hyötyä niistä”. (60)
Yksi näistä ”kertomuksista” peittää alleen syyt, joiden vuoksi 4IR-teknologia on asennettava kaikkialle maailmaan mahdollisimman pian.
Schwab on turhautunut siitä, että ”yli puolet maailman väestöstä — noin 3,9 miljardia ihmistä — ei vieläkään pääse internetiin” (61), ja 85 prosenttia kehitysmaiden väestöstä on edelleen verkkoyhteyden ulkopuolella ja näin ollen tavoittamattomissa, kun taas kehittyneissä maissa vastaava osuus on 22 prosenttia.
4IR:n todellinen tavoite on näiden väestöryhmien hyväksikäyttö voittoa varten globaalin teknoimperialismin avulla, mutta sitä ei tietenkään voida mainita suunnitelman myymiseen tarvittavassa propagandan ”narratiivissa”.
Sen sijaan heidän tehtävänsä on esitettävä, kuten Schwab itse tekee, pyrkimyksenä ”kehittää teknologioita ja järjestelmiä, jotka palvelevat taloudellisten ja sosiaalisten arvojen, kuten tulojen, mahdollisuuksien ja vapauden jakamista kaikille sidosryhmille”. (62)
Hän esiintyy hurskaasti heränneiden liberaalien arvojen vartijana ja julistaa: ”Osallistava ajattelu ei tarkoita sitä, että köyhyyttä tai syrjäytyneitä yhteisöjä pidettäisiin vain poikkeavuutena — asiana, jonka voimme ratkaista. Se pakottaa meidät tajuamaan, että ”meidän etuoikeutemme sijaitsevat samalla kartalla kuin heidän kärsimyksensä”. Se ei tarkoita vain tuloja ja oikeuksia, vaikka ne ovatkin edelleen tärkeitä. Sen sijaan sidosryhmien mukaan ottaminen ja etuuksien jakaminen laajentavat kaikkien vapauksia”. (63)
Samaa tekniikkaa, väärennettyä ”narratiivia”, jonka tarkoituksena on huijata hyväuskoisia kansalaisia tukemaan imperialistista kapitalistista järjestelmää, on käytetty laajasti ilmastonmuutoksen yhteydessä.
Schwab on tietysti suuri Greta Thunbergin fani, joka oli hädin tuskin noussut jalkakäytävältä yhden tytön mielenosoituksen jälkeen Tukholmassa, ennen kuin hänet vietiin puhumaan WEF:lle Davosiin.
Hän tukee myös ehdotettua maailmanlaajuista New Deal for Nature -aloitetta, erityisesti Voice for the Planet -aloitteen kautta, jonka Global Shapers -järjestö, Schwabin vuonna 2011 perustama nuorisoa kasvattava järjestö, lanseerasi Davosin WEF-tapahtumassa vuonna 2019 ja jota tutkiva journalisti Cory Morningstar kuvaili osuvasti ”irvokkaaksi näytökseksi hyviksi naamioiduista yritysten väärinkäytöksistä”.
Vuonna 2020 ilmestyvässä kirjassaan Schwab itse asiassa kertoo, miten valheellista ”nuorisoaktivismia” käytetään hänen kapitalististen tavoitteidensa edistämiseen.
Hän kirjoittaa huomattavan suorasukaisessa kohdassa: ”Nuorten aktivismi lisääntyy maailmanlaajuisesti, ja sitä mullistaa sosiaalinen media, joka lisää mobilisaatiota siinä määrin, mikä olisi ollut ennen mahdotonta. Se ilmenee monissa eri muodoissa, jotka vaihtelevat ei-institutionalisoituneesta poliittisesta osallistumisesta mielenosoituksiin ja protesteihin, ja siinä käsitellään niinkin erilaisia kysymyksiä kuin ilmastonmuutos, talousuudistukset, sukupuolten välinen tasa-arvo ja LGBTQ-oikeudet”. Nuori sukupolvi on vahvasti yhteiskunnallisen muutoksen eturintamassa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se olisi muutoksen katalysaattori ja ratkaisevan tärkeän vauhdin lähde suurelle uudelleenkäynnistykselle”. (64)
Itse asiassa Schwabin ehdottama ultrateollinen tulevaisuus on kaikkea muuta kuin vihreä. Hän ei ole kiinnostunut luonnosta vaan ”luonnonpääomasta” ja ”investointien kannustamisesta vihreille ja sosiaalisille rajamarkkinoille”. (65)
Saastuminen merkitsee voittoa ja ympäristökriisi on vain yksi liiketoimintamahdollisuus lisää, kuten hän tarkentaa kirjassaan The Fourth Industrial Revolution: ”Tässä vallankumouksellisessa uudessa teollisessa järjestelmässä hiilidioksidi muuttuu kasvihuoneen saastuttajasta omaisuuseräksi, ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin taloudellisuus muuttuu kustannusten ja saasteiden nielujen sijaan kannattaviksi hiilidioksidin talteenotto- ja käyttö-tuotantolaitoksiksi. Vielä tärkeämpää on, että se auttaa yrityksiä, hallituksia ja kansalaisia tiedostamaan ja sitoutumaan strategioihin, joilla luonnonpääomaa voidaan aktiivisesti elvyttää, jolloin luonnonpääoman älykäs ja uudistuva käyttö voi ohjata kestävää tuotantoa ja kulutusta ja antaa tilaa luonnon monimuotoisuuden elpymiselle uhanalaisilla alueilla”. (66)
Schwabin ”ratkaisut” teollisen kapitalismin luontoympäristöllemme aiheuttamiin sydäntäsärkeviin vahinkoihin sisältävät lisää samaa myrkkyä, mutta pahempaa.
Geomekaniikka on yksi hänen suosikeistaan: ”Ehdotuksiin sisältyy jättimäisten peilien asentaminen stratosfääriin auringonsäteiden ohjaamiseksi, ilmakehän kemiallinen kylväminen sateiden lisäämiseksi ja suurten koneiden käyttäminen hiilidioksidin poistamiseksi ilmasta”. (67)
Ja hän lisää: ”Uusia lähestymistapoja kuvitellaan parhaillaan neljännen teollisen vallankumouksen teknologioiden, kuten nanohiukkasten ja muiden kehittyneiden materiaalien, yhdistämisen avulla”. (68)
Kuten kaikki yritykset ja kapitalismimyönteiset kansalaisjärjestöt, jotka tukevat uhkaavaa New Deal for Nature -hanketta, Schwab on täysin ja perusteellisesti vihertymätön.
Hänen mielestään ”puhtaan” ja ”kestävän” energian ”perimmäinen mahdollisuus” on ydinfuusio (69), ja hän odottaa innolla päivää, jolloin satelliitit ”peittävät planeetan viestintäkanavilla, jotka voivat auttaa yhdistämään ne yli neljä miljardia ihmistä, joilla ei vielä ole verkkoyhteyttä”. (70)
Schwab pahoittelee myös suuresti kaikkea sitä byrokratiaa, joka estää muuntogeenisten elintarvikkeiden esteettömän etenemisen, ja varoittaa, että ”maailmanlaajuinen elintarviketurva saavutetaan kuitenkin vain, jos muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevia säännöksiä mukautetaan vastaamaan todellisuutta, jonka mukaan geenimuokkaus tarjoaa tarkan, tehokkaan ja turvallisen menetelmän viljelykasvien parantamiseen”. (71)
Schwabin kaavailema uusi järjestys kattaa koko maailman, joten sen toteuttaminen edellyttää globaalia hallintoa, kuten hän toistuvasti toteaa.
Hän vaatii, että hänen toivomansa tulevaisuus ”toteutuu vain parantuneen globaalin hallinnon avulla” (72). Tarvitaan ”jonkinlaista tehokasta globaalia hallintotapaa” (73).
Tämänhetkinen ongelmamme on mahdollinen ”globaalin järjestyksen vaje” (74), hän väittää ja lisää epätodennäköisesti, että Maailman terveysjärjestön ”resurssit ovat rajalliset ja hupenevat”. (75)
Todellisuudessa hän tarkoittaa, että hänen 4IR- ja suuri reset-yhteiskuntansa toimii vain, jos se otetaan käyttöön samanaikaisesti kaikkialla planeetalla, sillä muuten ”lamaannumme pyrkimyksissämme käsitellä maailmanlaajuisia haasteita ja vastata niihin”. (76)
Hän myöntää: ”Lyhyesti sanottuna globaali hallinto on kaikkien näiden muiden kysymysten ydin”. (77)
Tämä kaikkialle ulottuva imperiumi paheksuu kovasti ajatusta siitä, että jokin tietty väestö päättäisi demokraattisesti valita toisen tien. Nämä ”ovat vaarassa eristäytyä globaaleista normeista, jolloin nämä kansakunnat ovat vaarassa jäädä uuden digitaalisen talouden jälkeenjääneiksi”, (78) Schwab varoittaa.
Kaikenlaista autonomian ja ruohonjuuritason yhteenkuuluvuuden tunnetta pidetään Schwabin imperialistisesta näkökulmasta uhkana, ja se on tarkoitus hävittää 4IR:n myötä.
Hän kirjoittaa: ”Ennen yksilöt tunnistivat elämänsä läheisimmin paikkaan, etniseen ryhmään, tiettyyn kulttuuriin tai jopa kieleen. Verkkosivistyksen ja muiden kulttuurien ideoille altistumisen lisääntyminen tarkoittaa, että identiteetit ovat nyt aiempaa helpommin vaihdettavissa… Historiallisten muuttoliikkeiden ja halpojen yhteyksien yhdistelmän ansiosta perherakenteet määritellään uudelleen.” Näin ollen on myös mahdollista, että identiteetti on muuttunut. (79)
Aito demokratia kuuluu Schwabille pohjimmiltaan samaan kategoriaan. Hän tietää, että suurin osa ihmisistä ei suostu vapaaehtoisesti suunnitelmiin, joiden tarkoituksena on tuhota heidän elämänsä ja orjuuttaa heidät globaaliin teknofasistiseen riistojärjestelmään, joten sananvapauden antaminen heille ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Siksi ”sidosryhmien” käsite on ollut niin tärkeä Schwabin hankkeelle. Kuten edellä on todettu, se on demokratian kumoaminen, ja sen sijaan siinä korostetaan ”sidosryhmien tavoittamista ratkaisujen löytämiseksi”. (80)
Jos yleisö, ihmiset, otetaan mukaan tähän prosessiin, se on vain pinnallisella tasolla. Asialista on jo ennalta laadittu ja päätökset tehty kulissien takana.
Schwab myöntää tämän tehokkaasti kirjoittaessaan: ”Meidän on käynnistettävä uudelleen vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien välillä, jotta varmistetaan keskinäinen ymmärrys, joka edelleen rakentaa luottamuksen kulttuuria sääntelyviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, ammattilaisten ja tutkijoiden välille. Myös yleisö on otettava huomioon, koska sen on osallistuttava yhteiskuntaan, yksilöihin ja kulttuureihin vaikuttavan bioteknologisen kehityksen demokraattiseen muotoiluun”. (81)
Yleisö on siis otettava huomioon ”myös”, jälkikäteen ajateltuna. Ei edes suoraan kuultu, vain ”otettu huomioon”! Ja kansan, kansanjoukkojen rooli on vain ”osallistua” bioteknologisen kehityksen ”muotoiluun”. Mahdollisuus siihen, että kansalaiset itse asiassa torjuisivat bioteknologian kehityksen ajatuksen, on poistettu kokonaan sidosryhmien kaavan tarkoituksellisesti sisäänrakennettujen oletusten ansiosta.
Sama viesti sisältyy Schwabin neljännen teollisen vallankumouksen tulevaisuuden muotoilua käsittelevän teoksen johtopäätökseen: ”What You Can Do to Shape the Fourth Industrial Revolution”. (82) Teknologiatyranniaa ei voida haastaa tai pysäyttää, sitä voidaan vain ”muokata”.
Schwab käyttää termiä ”systeemijohtaminen” kuvaamaan sitä syvästi epädemokraattista tapaa, jolla 1 prosentti tyrkyttää asialistaansa meille kaikille antamatta meille mahdollisuutta sanoa ”ei”.
Hän kirjoittaa: ”Systeemijohtajuudessa on kyse jaetun muutosvision kehittämisestä — työskentelemällä yhdessä kaikkien globaalin yhteiskunnan sidosryhmien kanssa — ja sen jälkeen toimimalla sen mukaisesti muutetaan sitä, miten järjestelmä tuottaa hyötyjä ja kenelle. Systeemijohtajuus edellyttää toimia kaikilta sidosryhmiltä, kuten yksilöiltä, yritysjohtajilta, yhteiskunnallisilta vaikuttajilta ja poliittisilta päättäjiltä.”. (83)
Hän kutsuu tätä ylhäältä alaspäin suuntautuvaa kokonaisvaltaista hallintaa ”ihmisten olemassaolon järjestelmäjohtamiseksi” (84), vaikka toiset saattavat pitää termiä ”totalitarismi” parempana.
Yksi Italian ja Saksan historiallisen fasismin erityispiirteistä oli sen kärsimättömyys demokratian ja poliittisen liberalismin hallitsevalle luokalle (fasistien kielellä ”kansalle”) asettamia epämukavia rajoituksia kohtaan.
Kaikki tämä oli pyyhkäistävä pois tieltä, jotta nopeutetun ”modernisaation” salamasota olisi mahdollista.
Sama henki herää henkiin Schwabin vaatimuksissa ”ketterän hallinnon” puolesta, joissa hän väittää, että ”teknologisen kehityksen vauhti ja eräät teknologian ominaisuudet tekevät aiemmista poliittisista päätöksentekosykleistä ja -prosesseista riittämättömiä”. (85)
Hän kirjoittaa: ”Ajatus hallintomallien uudistamisesta uusien teknologioiden huomioon ottamiseksi ei ole uusi, mutta sen kiireellisyys on paljon tärkeämpää nykyisten uusien teknologioiden voiman vuoksi… ketterän hallinnon käsitteellä pyritään vastaamaan itse teknologioiden ja niitä käyttöön ottavien yksityisen sektorin toimijoiden ketteryyttä, sujuvuutta, joustavuutta ja sopeutumiskykyä”. (86)
Ilmaisu ”hallintomallien uudistaminen uusien teknologioiden mukaisiksi” antaa tässä yhteydessä todella paljon osviittaa. Kuten fasismissa, yhteiskunnalliset rakenteet on keksittävä uudelleen, jotta ne sopivat kapitalismin ja sen voittoa lisäävien teknologioiden vaatimuksiin.
Schwab selittää, että hänen ”ketterään hallintoonsa” kuuluisi niin sanottujen politiikkalaboratorioiden perustaminen — ”suojattujen tilojen luominen hallintoon, joilla on nimenomainen toimeksianto kokeilla uusia politiikan kehittämismenetelmiä ketteriä periaatteita käyttäen” — ja ”hallitusten ja yritysten välisen yhteistyön kannustaminen kehittämishiekkalaatikoiden ja kokeellisten testialustojen luomiseksi sääntelyn kehittämiseksi iteratiivisten, monialaisten ja joustavien lähestymistapojen avulla”. (87)
Schwabille valtion tehtävänä on edistää kapitalistisia tavoitteita, ei asettaa niitä minkäänlaisen tarkastelun kohteeksi. Vaikka hän kannattaa valtion roolia, joka mahdollistaa yritysten valtauksen elämässämme, hän ei ole yhtä innostunut sen sääntelytehtävästä, joka saattaisi hidastaa voittojen valumista yksityisiin käsiin, ja niinpä hän kaavailee ”markkinoilla kilpailevien yksityisten sääntelyviranomaisten ekosysteemien kehittämistä”. (88)
Vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassaan Schwab käsittelee ärsyttävien säännösten ongelmaa ja sitä, miten nämä rajoitukset voidaan parhaiten ”ylittää” tietojen ja yksityisyyden yhteydessä.
Hän ehdottaa ”julkisen ja yksityisen sektorin datanjakosopimuksia, jotka ’rikkovat lasin hätätilanteessa'”. Nämä sopimukset tulevat voimaan vain ennalta sovituissa hätätapauksissa (kuten pandemian yhteydessä), ja ne voivat auttaa vähentämään viivästyksiä ja parantamaan ensivasteyksiköiden koordinointia sallimalla tilapäisesti tietojen jakamisen, joka normaalioloissa olisi laitonta”. (89)
Hassua kyllä, kaksi vuotta myöhemmin oli todellakin ”pandemia” ja nämä ”ennalta sovitut hätäolosuhteet” toteutuivat.
Tämän ei olisi pitänyt olla Schwabille kovin suuri yllätys, sillä hänen WEF:nsä oli lokakuussa 2019 järjestänyt yhdessä surullisenkuuluisan Event 201 -konferenssin, jossa mallinnettiin kuvitteellista koronaviruspandemiaa.
Hän ei myöskään tuhlannut aikaa uuden kirjan, Covid-19, julkaisemiseen: The Great Reset, joka on kirjoitettu yhdessä Thierry Malleret’n kanssa, joka ylläpitää Monthly Barometer -nimistä julkaisua, joka on ”tiivis ennakoiva analyysi yksityisille sijoittajille, globaaleille toimitusjohtajille sekä mielipide- ja päätöksentekijöille”. (90)
Heinäkuussa 2020 julkaistavassa kirjassa pyritään edistämään ”arveluja ja ajatuksia siitä, miltä pandemian jälkeinen maailma voisi ja ehkä sen pitäisi näyttää”. (91)
Schwab ja Malleret myöntävät, että Covid-19 on ”yksi vähiten tappavista pandemioista, joita maailma on kokenut viimeisten 2000 vuoden aikana”, ja lisäävät, että ”COVID-19:n seuraukset terveyden ja kuolleisuuden kannalta tulevat olemaan lieviä verrattuna aiempiin pandemioihin”. (92)
He lisäävät: ”Se ei muodosta eksistentiaalista uhkaa tai iskua, joka jättäisi jälkensä maailman väestöön vuosikymmeniksi”. (93)
Silti, uskomatonta kyllä, tämä ”lievä” sairaus esitetään samanaikaisesti tekosyynä ennennäkemättömälle yhteiskunnalliselle muutokselle ”Suuren uudelleenkäynnistyksen” nimissä!
Ja vaikka he nimenomaisesti ilmoittavat, että Covid-19 ei ole suuri ”sokki”, kirjoittajat käyttävät samaa termiä toistuvasti kuvaamaan kriisin laajempia vaikutuksia.
Schwab ja Malleret asettavat Covid-19:n osaksi niiden tapahtumien pitkää perinnettä, jotka ovat mahdollistaneet äkilliset ja merkittävät muutokset yhteiskunnissamme.
He vetoavat erityisesti toiseen maailmansotaan: ”Toinen maailmansota oli käänteentekevä muutossota, joka käynnisti perustavanlaatuisia muutoksia paitsi maailmanjärjestyksessä ja maailmantaloudessa myös aiheutti radikaaleja muutoksia yhteiskunnallisissa asenteissa ja uskomuksissa, jotka lopulta tasoittivat tietä radikaalisti uusille toimintalinjoille ja yhteiskuntasopimuksen määräyksille (kuten naisten liittyminen työelämään ennen kuin heistä tuli äänestäjiä). Pandemian ja sodan välillä on luonnollisesti perustavanlaatuisia eroja (joita tarkastelemme yksityiskohtaisesti seuraavilla sivuilla), mutta niiden muutosvoima on vertailukelpoinen. Molemmat voivat olla ennen näkemättömiä mittasuhteita omaavia muutoskriisejä”. (94)
He yhtyvät myös moniin nykyajan ”salaliittoteoreetikoihin”, jotka vertaavat suoraan Covid-19:a ja 9/11:ää: ”Näin tapahtui 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen. Kaikkialla maailmassa otettiin käyttöön uusia turvatoimia, kuten laajalle levinneet kamerat, sähköisten henkilökorttien vaatiminen sekä työntekijöiden ja vierailijoiden kirjaaminen sisään ja ulos. Tuolloin näitä toimenpiteitä pidettiin äärimmäisinä, mutta nykyään niitä käytetään kaikkialla ja niitä pidetään ’normaaleina’.” (95)
Kun kuka tahansa tyranni julistaa oikeudekseen hallita kansaa ottamatta sen näkemyksiä huomioon, hän haluaa perustella diktatuuriaan väittämällä, että hänellä on siihen moraalinen oikeus, koska hän on ”valistunut”.
Sama pätee myös Schwabin suuren nollauksen Covid-pohjaiseen tyranniaan, joka kirjassa luokitellaan ”valistuneeksi johtajuudeksi” ja lisätään: ”Jotkut johtajat ja päätöksentekijät, jotka olivat jo ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa, saattavat haluta hyödyntää pandemian aiheuttamaa järkytystä toteuttaakseen pitkäaikaisia ja laajempia ympäristömuutoksia. He käyttävät pandemiaa hyväkseen antamatta kriisin mennä hukkaan”. (96)
Maailmanlaajuinen kapitalistinen valtaeliitti on varmasti tehnyt parhaansa ”hyödyntääkseen paniikin aiheuttamaa järkytystä” ja vakuuttanut meille kaikille heti taudin puhkeamisen alkupäivistä lähtien, että jostain käsittämättömästä syystä mikään elämässämme ei voisi enää koskaan olla ennallaan.
Schwab ja Malleret käyttävät väistämättä innokkaasti New Normal -kuvausta, vaikka he myöntävätkin, että virus oli aina vain ”lievä”.
”Tämä on ratkaiseva hetki”, he kerskuvat. ”Monet asiat muuttuvat ikuisesti”. ”Uusi maailma syntyy”. ”COVID-19:n aiheuttama yhteiskunnallinen mullistus kestää vuosia, mahdollisesti jopa sukupolvia”. ”Monet meistä pohtivat, milloin asiat palaavat normaaliksi. Lyhyt vastaus on: ei koskaan”. (97)
He menevät jopa niin pitkälle, että he ehdottavat uutta historiallista erottelua ”pandemiaa edeltävän aikakauden” ja ”pandemian jälkeisen maailman” välille. (98)
He kirjoittavat: ”Tulevat radikaalit muutokset ovat niin merkittäviä, että jotkut asiantuntijat ovat viitanneet ’ennen koronavirusta’ (BC) ja ’koronaviruksen jälkeen’ (AC) -aikakauteen. Meidät yllättää jatkossakin sekä näiden muutosten nopeus että odottamattomuus – kun ne yhdistyvät toisiinsa, ne aiheuttavat toisen, kolmannen, neljännen ja useamman asteen seurauksia, kaskadivaikutuksia ja odottamattomia tuloksia. Näin ne muovaavat ”uutta normaalia”, joka eroaa radikaalisti siitä, jonka olemme asteittain jättämässä taaksemme. Monet uskomuksistamme ja oletuksistamme siitä, miltä maailma voisi tai sen pitäisi näyttää, murtuvat prosessin aikana.” (99)
Vuonna 2016 Schwab odotti ”uusia tapoja käyttää teknologiaa käyttäytymisen muuttamiseen” (100) ja ennusti: ”Käynnistymässä olevan teknologisen vallankumouksen mittakaava ja laajuus tuovat mukanaan taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, joiden mittasuhteet ovat niin ilmiömäiset, että niitä on lähes mahdotonta kuvitella”. (101)
Yksi tapa, jolla hän toivoi teknokraattisen agendansa etenevän, oli, kuten olemme todenneet, valheellisten vihreiden kapitalistien ehdottamat valheelliset ”ratkaisut” ilmastonmuutokseen.
Schwab ja Malleret toteavat otsikolla ”Ympäristön uudelleenkäynnistäminen” seuraavaa: ”Ensi silmäyksellä pandemia ja ympäristö saattavat vaikuttaa vain kaukaisilta sukulaisilta, mutta ne ovat paljon läheisempiä ja kietoutuneempia toisiinsa kuin luulemme”. (102)
Yksi yhteyksistä on se, että WEF ja sen kaltaiset tahot ovat käyttäneet sekä ilmasto- että virus ”kriisejä” edistääkseen globaalia hallintoa koskevaa agendaansa. Kuten Schwab ja hänen kanssakirjoittajansa sanovat, ”ne ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia, ja siksi niihin voidaan puuttua asianmukaisesti vain maailmanlaajuisesti koordinoidulla tavalla”. (103)
Toinen yhteys on tapa, jolla ”pandemian jälkeinen talous” ja ”vihreä talous” (104) merkitsevät valtavia voittoja suurelta osin samoille suuryritysten sektoreille.
Covid-19 on ilmeisesti ollut loistava uutinen niille kapitalisteille, jotka toivovat saavansa rahaa ympäristötuhosta, kuten Schwab ja Malleret raportoivat: ”Useat tutkimukset ja raportit vahvistavat vakaumuksen siitä, että ESG-strategiat hyötyivät pandemiasta ja todennäköisesti hyötyvät siitä edelleen. Varhaiset tiedot osoittavat, että kestävyyssektori tuotti perinteisiä rahastoja paremmin vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä”. (105)
Niin sanotun ”kestävyyssektorin” kapitalistihait hierovat käsiään riemuissaan siitä, että he voivat tienata kaiken sen rahan, jonka he voivat saada Covidin esittelemästä suuresta fasistisesta uudelleenkäynnistyksestä, jossa valtiota käytetään välineenä heidän tekopyhän voitontavoittelunsa rahoittamiseen.
Huomautus Schwab ja Malleret: ”Avain yksityisen pääoman saamiseksi uusiin luontoa hyödyttäviin taloudellisiin arvolähteisiin on siirtää keskeisiä poliittisia vipuja ja julkisen rahoituksen kannustimia osana laajempaa talouden uudelleensuuntausta”. (106)
”Systemiqin yhteistyössä Maailman talousfoorumin kanssa laatimassa toimintapoliittisessa asiakirjassa arvioidaan, että luontopositiivisen talouden rakentaminen voisi olla yli 10 biljoonaa dollaria vuodessa vuoteen 2030 mennessä… Ympäristön uudelleensuuntaamista ei pitäisi nähdä kustannuksena vaan pikemminkin investointina, joka luo taloudellista toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia”. (107)
Kun otetaan huomioon Schwabin esittämät ilmasto- ja Covid-kriisien yhteenkietoutuminen, voidaan arvella, että alkuperäisen suunnitelman mukaan uuden normaalin palauttaminen oli tarkoitus toteuttaa ilmastokriisin avulla.
Ilmeisesti Greta Thunbergin ja suuryritysten tukeman Extinction Rebellionin saama julkisuus ei kuitenkaan herättänyt riittävästi paniikkia, jotta tällaiset toimenpiteet olisivat olleet perusteltuja.
Covid-19 palvelee Schwabin tarkoituksia täydellisesti, sillä sen tarjoama välitön kiireellisyys mahdollistaa koko prosessin nopeuttamisen ja kiirehtimisen ilman asianmukaista tarkastelua.
”Tämä ratkaiseva ero pandemian sekä ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofin aikajänteiden välillä tarkoittaa, että pandemiariski edellyttää välittömiä toimia, joista seuraa nopea tulos, kun taas ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofi edellyttävät myös välittömiä toimia, mutta tulos (tai taloustieteilijöiden jargonissa ”tuleva palkkio”) seuraa vasta tietyllä viiveellä”. (108)
Schwabille ja hänen ystävilleen Covid-19 on suuri kiihdytin kaikelle sille, mitä he ovat halunneet tyrkyttää meille jo vuosia.
Kuten hän ja Malleret sanovat: ”Pandemia pahentaa ja kiihdyttää selvästi geopoliittisia suuntauksia, jotka olivat ilmeisiä jo ennen kriisin puhkeamista”. (109)
”Pandemia merkitsee käännekohtaa kiihdyttämällä tätä siirtymää. Se on kiteyttänyt asian ja tehnyt paluun pandemiaa edeltävään status quoon mahdottomaksi”. (110)
He pystyvät tuskin peittämään iloaan siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on nyt menossa: ”Pandemia kiihdyttää innovointia entisestään, katalysoi jo käynnissä olevia teknologisia muutoksia (mikä on verrattavissa sen pahentavaan vaikutukseen, joka sillä on ollut muihin taustalla oleviin globaaleihin ja kotimaisiin ongelmiin) ja ”turboahdattaa” minkä tahansa digitaalisen liiketoiminnan tai minkä tahansa liiketoiminnan digitaalisen ulottuvuuden”. (111)
”Pandemian myötä ”digitaalinen muutos”, johon monet analyytikot ovat viitanneet jo vuosia, mutta eivät ole olleet aivan varmoja siitä, mitä se tarkoittaa, on löytänyt katalysaattorinsa. Yksi merkittävä rajoituksen vaikutus on digitaalisen maailman laajentuminen ja eteneminen ratkaisevalla ja usein pysyvällä tavalla.
”Huhtikuussa 2020 useat teknologiajohtajat havaitsivat, kuinka nopeasti ja radikaalisti terveyskriisin luomat tarpeet olivat saaneet monenlaisen teknologian käyttöönoton nopeutumaan. Vain yhden kuukauden aikana näytti siltä, että monet yritykset olivat teknologian käyttöönotossa siirtyneet useita vuosia eteenpäin”. (112)
Kohtalo ilmeisesti hymyilee Klaus Schwabille, sillä tämä Covid-19-kriisi on onneksi onnistunut edistämään lähes kaikkia niitä asioita, joita hän on edistänyt vuosikymmenien ajan.
Niinpä hän ja Malleret raportoivat tyytyväisinä, että ”pandemia nopeuttaa automaation käyttöönottoa työpaikoilla ja lisää robottien käyttöönottoa henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässämme”. (113)
Lukitukset eri puolilla maailmaa ovat, sanomattakin on selvää, antaneet suuren taloudellisen sysäyksen niille yrityksille, jotka tarjoavat verkko-ostoksia.
Kirjoittajat kertovat: ”Kuluttajat tarvitsevat tuotteita, ja jos he eivät voi tehdä ostoksia, he turvautuvat väistämättä verkkokauppaan. Kun tottumus alkaa kehittyä, ihmiset, jotka eivät ole koskaan aiemmin tehneet verkko-ostoksia, alkavat tehdä sitä mielellään, kun taas ihmiset, jotka olivat aiemmin osa-aikaisia verkko-ostajia, luottavat siihen oletettavasti enemmän. Tämä kävi selväksi lukitusten aikana. Yhdysvalloissa Amazon ja Walmart palkkasivat yhteensä 250 000 työntekijää pysyäkseen kysynnän kasvussa mukana ja rakensivat massiivisen infrastruktuurin verkkokaupan toimituksia varten. Tämä sähköisen kaupankäynnin kiihtyvä kasvu tarkoittaa, että verkkokaupan jättiläiset selviävät kriisistä todennäköisesti entistä vahvempina kuin ennen pandemiaa”. (114)
He lisäävät: ”Kun yhä useammat ja erilaisemmat asiat ja palvelut tuodaan meille kännyköiden ja tietokoneiden välityksellä, yritykset niinkin erilaisilla aloilla kuin sähköinen kaupankäynti, kosketuksettomat toiminnot, digitaalinen sisältö, robotit ja lennokkitoimitukset (vain muutamia mainitakseni) tulevat menestymään. Ei ole sattumaa, että Alibaban, Amazonin, Netflixin tai Zoomin kaltaiset yritykset ovat nousseet ’voittajiksi’ lukituksista.” (115)
Vastaavasti voisi sanoa, että ”ei ole sattumaa”, että hallitukset, jotka suuryritykset ovat WEF:n kaltaisten tahojen ansiosta ottaneet haltuunsa ja valvoneet niitä, ovat luoneet ”uuden todellisuuden”, jossa suuryritykset ovat ”voittajia”….
Covidin innoittamat hyvät uutiset eivät lopu koskaan kaikilla niillä liiketoiminta-aloilla, jotka hyötyvät neljännestä teollisesta sorrosta.
”Pandemia voi osoittautua siunaukseksi verkkokoulutukselle”, Schwab ja Malleret raportoivat. ”Aasiassa siirtyminen verkko-opetukseen on ollut erityisen huomattavaa, sillä opiskelijoiden digitaalinen ilmoittautuminen on lisääntynyt voimakkaasti, verkko-opetusyritysten arvostus on noussut huomattavasti ja ’ed-tech’-start-up-yrityksille on tarjolla enemmän pääomaa… Kesällä 2020 suuntaus näyttää selvältä: koulutusmaailmasta, kuten niin monista muistakin teollisuudenaloista, tulee osittain virtuaalinen”. (116)
Myös verkko-urheilu on lähtenyt liikkeelle: ”Jonkin aikaa sosiaalinen etäisyys voi rajoittaa tiettyjen urheilulajien harrastamista, mikä puolestaan hyödyttää e-urheilun yhä voimakkaampaa leviämistä. Tekniikka ja digitaalisuus eivät ole koskaan kaukana!”. (117)
Pankkialalta on vastaavia uutisia: ”Verkkopankkivuorovaikutukset ovat nousseet kriisin aikana 90 prosenttiin 10 prosentista, eikä laatu ole heikentynyt ja sääntöjen noudattaminen on lisääntynyt”. (118)
Covidin innoittama siirtyminen verkkotoimintaan hyödyttää ilmeisesti Big Tech -yrityksiä, jotka tekevät valtavia voittoja kriisistä, kuten kirjoittajat kuvaavat: ”Johtavien teknologiayritysten yhteenlaskettu markkina-arvo saavutti lukitusten aikana ennätyksen toisensa jälkeen ja nousi jopa yli tasojen, jotka olivat ennen epidemian alkua… tämä ilmiö ei todennäköisesti hellitä lähiaikoina, päinvastoin”. (119)
Mutta se on myös hyvä uutinen kaikille mukana oleville yrityksille, joiden ei enää tarvitse maksaa ihmisille töitä. Automaatiossa on aina ollut ja on aina ollut kyse kustannussäästöistä ja siten kapitalistisen eliitin voittojen kasvattamisesta.
Fasistisen uuden normaalin kulttuuri tarjoaa myös tuottoisia oheishyötyjä tietyille liiketoiminta-aloille, kuten pakkausteollisuudelle, selittävät Schwab ja Malleret.
”Pandemia lisää varmasti keskittymistä hygieniaan. Uusi pakkomielle puhtauteen johtaa erityisesti uusien pakkausmuotojen luomiseen. Meitä kannustetaan olemaan koskematta ostamiimme tuotteisiin. Yksinkertaisia nautintoja, kuten melonin tuoksua tai hedelmän puristamista, paheksutaan, ja niistä voi tulla jopa menneisyyttä”. (120)
Kirjoittajat kuvaavat myös sitä, mikä kuulostaa hyvin paljon teknokraattiselta voittoon liittyvältä agendalta, joka on ollut keskeinen osa Covidin ”uudelleenkäynnistystä”.
He kirjoittavat: ”Sosiaalisia ja fyysisiä etäisyyksiä vähentävät toimenpiteet jatkuvat todennäköisesti muodossa tai toisessa pandemian häviämisen jälkeen, mikä oikeuttaa monien eri alojen yritysten päätöksen nopeuttaa automatisointia. Jonkin ajan kuluttua jatkuva huoli teknologisesta työttömyydestä väistyy, kun yhteiskunnat korostavat tarvetta järjestää työpaikat uudelleen siten, että läheinen ihmiskontakti minimoidaan. Automaatioteknologiat soveltuvat nimittäin erityisen hyvin maailmaan, jossa ihmiset eivät pääse liian lähelle toisiaan tai ovat halukkaita vähentämään vuorovaikutustaan. Pitkään jatkuva ja mahdollisesti pysyvä pelkomme saada virus (COVID-19 tai jokin muu virus) nopeuttaa näin ollen automaation armotonta etenemistä erityisesti automaatiolle alttiimmilla aloilla”. (121)
Kuten aiemmin mainittiin, Schwab on jo pitkään ollut turhautunut kaikkiin niihin rasittaviin säännöksiin, jotka estävät kapitalisteja tekemästä niin paljon rahaa kuin he haluaisivat keskittymällä taloudellisesti merkityksettömiin asioihin, kuten ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Mutta – hurraa! – Covidin kriisi on tarjonnut täydellisen tekosyyn poistaa suuri osa näistä vanhentuneista hyvinvoinnin ja kasvun esteistä.
Yksi ala, jolla häiritsevästä byrokratiasta ollaan luopumassa, on terveydenhuolto. Miksi kukaan järkevästi ajatteleva sidosryhmä voisi kuvitella, että minkään erityisen huolellisuus- ja huolellisuusvelvoitteen pitäisi antaa vaikuttaa tämän erityisen liiketoiminta-alan kannattavuuteen?
Schwab ja Malleret ovat iloisia voidessaan todeta, että telelääketiede ”hyötyy huomattavasti” Covidin hätätilanteesta: ”Tarve torjua pandemiaa kaikin käytettävissä olevin keinoin (ja lisäksi epidemia-aikana tarve suojella terveydenhuollon työntekijöitä sallimalla heidän työskennellä etänä) poisti joitakin telelääketieteen käyttöönottoon liittyviä lainsäädännöllisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä”. (122)
Kuten Schwab ja Malleret kertovat, sääntelystä luopuminen on yleinen ilmiö uuden normaalin globaalin järjestelmän aikana:
”Tähän mennessä hallitukset ovat usein hidastaneet uusien teknologioiden käyttöönottoa pohtimalla pitkään, millainen sääntelykehyksen tulisi olla paras mahdollinen, mutta kuten telelääketieteen ja lennokkitoimitusten esimerkki nyt osoittaa, pakon pakottama dramaattinen kiihtyminen on mahdollista. Lukitusten aikana sääntelyä, joka oli aiemmin haitannut kehitystä aloilla, joilla teknologia oli ollut käytettävissä jo vuosia, lievennettiin lähes maailmanlaajuisesti, koska parempaa tai muuta vaihtoehtoa ei ollut saatavilla. Se, mikä vielä äskettäin oli mahdotonta, tuli yhtäkkiä mahdolliseksi… Uudet säännökset pysyvät voimassa.”. (123)
He lisäävät: ”Nykyinen pakko vauhdittaa ”kontaktittoman talouden” kehitystä kaikin keinoin ja sääntelyviranomaisten halukkuus nopeuttaa sitä tarkoittavat, että mitään ei ole kielletty”. (124)
”Ei mitään esteitä”. Älkää erehtykö: tämä on kapitalismin käyttämää kieltä, kun se luopuu liberaalin demokratian teeskentelystä ja siirtyy täysin fasistiseen tilaan.
Schwabin ja Malleret’n teoksesta käy selvästi ilmi, että valtion ja liike-elämän fasistinen sulautuminen jälkimmäisen eduksi on heidän suuren nollauksensa taustalla.
Kuten he myöntävät, julkisista varoista on siirretty ilmiömäisiä summia 1 prosentin paisuviin taskuihin Covidin kriisin alusta lähtien: ”Huhtikuussa 2020, juuri kun pandemia alkoi nielaista maailmaa, hallitukset eri puolilla maailmaa olivat ilmoittaneet useiden biljoonien dollarien suuruisista elvytysohjelmista, aivan kuin kahdeksan tai yhdeksän Marshall-suunnitelmaa olisi otettu käyttöön lähes samanaikaisesti”. (125)
He jatkavat: ”COVID-19 on kirjoittanut monet julkisen ja yksityisen sektorin väliset pelisäännöt uudelleen. … Hallitusten hyväntahtoinen (tai muuten) suurempi tunkeutuminen yritysten elämään ja liiketoiminnan harjoittamiseen riippuu maasta ja toimialasta, ja siksi se saa monia eri muotoja.”. (126)
”Toimenpiteistä, jotka ennen pandemiaa olisivat tuntuneet mahdottomilta, voi hyvinkin tulla tavanomaisia kaikkialla maailmassa, kun hallitukset yrittävät estää talouden taantumaa muuttumasta katastrofaaliseksi lamaan.
”Yhä useammin vaaditaan hallitusta toimimaan ”viimeisenä maksumiehenä” estääkseen tai pysäyttääkseen pandemian aiheuttamat joukkoirtisanomiset ja yritystuhot. Kaikki nämä muutokset muuttavat talous- ja rahapolitiikan ’pelisääntöjä’.” (127)
Schwab ja hänen kirjoittajakollegansa suhtautuvat myönteisesti siihen, että valtion lisääntyviä valtuuksia käytetään suuryritysten voitontavoittelun tukemiseen.
He kirjoittavat: ”Yksi viimeisten viiden vuosisadan suurista opetuksista Euroopassa ja Amerikassa on tämä: akuutit kriisit lisäävät valtion valtaa. Näin on aina ollut, eikä ole mitään syytä, miksi sen pitäisi olla toisin COVID-19-pandemian kohdalla”. (128)
Ja he lisäävät: ”Tulevaisuutta ajatellen hallitukset todennäköisesti päättävät, joskin eriasteisesti, että on yhteiskunnan edun mukaista kirjoittaa joitakin pelisääntöjä uudelleen ja lisätä pysyvästi omaa rooliaan”. (129)
Ajatus pelisääntöjen uudelleenkirjoittamisesta muistuttaa taas hyvin paljon fasistista kielenkäyttöä, kuten tietysti myös ajatus valtion roolin pysyvästä lisäämisestä yksityisen sektorin auttamisessa.
Schwabin kantaa tässä asiassa kannattaa verrata Italian fasistidiktaattorin Benito Mussolinin kantaan, joka vastasi talouskriisiin vuonna 1931 perustamalla yritysten auttamiseksi erityisen hätäapuelimen, L’Istituto mobiliare italiano.
Hän julisti, että tämä oli ”keino ajaa Italian taloutta tarmokkaasti kohti korporatiivista vaihetta eli järjestelmää, joka kunnioittaa pohjimmiltaan yksityisomaisuutta ja aloitteellisuutta, mutta sitoo ne tiukasti valtioon, joka yksin voi suojella, valvoa ja ruokkia niitä”. (130)
Epäilyt Schwabin suuren resetin fasistisesta luonteesta saavat tietysti vahvistusta poliisivaltiollisista toimenpiteistä, joita on toteutettu kaikkialla maailmassa sen varmistamiseksi, että Covidin ”hätätoimenpiteitä” noudatetaan.
Se raaka voima, joka ei koskaan ole kaukana kapitalistisen järjestelmän pinnan alla, tulee yhä selvemmin näkyviin, kun se siirtyy fasistiseen vaiheeseen, ja tämä on hyvin selvästi nähtävissä Schwabin ja Malleret’n kirjassa.
Sana ”voima” esiintyy kerta toisensa jälkeen Covid-19:n yhteydessä. Joskus tämä tapahtuu liike-elämän kontekstissa, kuten lausunnoissa, joiden mukaan ”COVID-19 on pakottanut kaikki pankit nopeuttamaan digitaalista muutosta, joka on nyt tullut jäädäkseen”, tai että ”mikroresetti pakottaa jokaisen yrityksen jokaisella alalla kokeilemaan uusia tapoja tehdä liiketoimintaa, työskennellä ja toimia”. (131)
Joskus sitä kuitenkin sovelletaan suoraan ihmisiin tai ”kuluttajiin”, kuten Schwab ja hänen kaltaisensa meistä mieluummin ajattelevat.
”Lukitusten aikana monet kuluttajat, jotka eivät aiemmin halunneet luottaa liikaa digitaalisiin sovelluksiin ja palveluihin, joutuivat muuttamaan tottumuksiaan lähes yhdessä yössä: katsoivat elokuvia verkossa sen sijaan, että olisivat menneet elokuvateatteriin, hankkivat ateriat toimitettuna sen sijaan, että olisivat menneet ravintolaan, juttelivat ystäviensä kanssa etäyhteyden välityksellä sen sijaan, että olisivat tavanneet heidät henkilökohtaisesti, puhuivat kollegoidensa kanssa ruudulta sen sijaan, että olisivat jutelleet kahviautomaatilla, harrastivat liikuntaa verkossa sen sijaan, että olisivat menneet kuntosalille, ja niin edelleen…”.
”Monet tekniikkakäyttäytymiset, jotka meidän oli pakko omaksua vankeuden aikana, muuttuvat tottumuksen myötä luonnollisemmiksi. Kun sosiaalinen ja fyysinen etäisyys jatkuu, digitaalisten alustojen käyttäminen viestinnässä, työskentelyssä, neuvojen hakemisessa tai tilaamisessa yleistyy pikkuhiljaa, ja entiset tottumukset yleistyvät”. (132)
Fasistisessa järjestelmässä yksilöille ei tarjota mahdollisuutta valita, haluavatko he noudattaa sen vaatimuksia vai eivät, kuten Schwab ja Malleret tekevät varsin selväksi niin sanotun kontaktin jäljittämisen osalta: ”Mikään vapaaehtoinen kontaktinseurantasovellus ei toimi, jos ihmiset eivät halua antaa omia henkilötietojaan järjestelmää valvovalle valtion virastolle; jos joku yksilö kieltäytyy lataamasta sovellusta (ja näin ollen pidättelemästä tietoja mahdollisesta tartunnasta, liikkeistä ja kontakteista), se vaikuttaa haitallisesti kaikkiin”. (133)
Tämä on heidän mukaansa toinen Covid-kriisin suuri etu verrattuna ympäristökriisiin, jota olisi voitu käyttää uuden normaalin määräämiseksi: ”Kun pandemian tapauksessa kansalaisten enemmistö on yleensä samaa mieltä siitä, että pakkotoimenpiteitä on toteutettava, he vastustavat rajoittavia politiikkoja ympäristöriskien tapauksessa, kun todisteet voidaan kiistää”. (134)
Nämä ”pakkotoimet”, joihin meidän kaikkien odotetaan suostuvan, tarkoittavat tietenkin käsittämättömän suurta fasistista valvontaa, joka kohdistuu elämäämme ja erityisesti rooliimme palkkaorjina.
Kirjoita Schwab ja Malleret: ”Yritykset tarkkailevat ja toisinaan tallentavat, mitä työntekijänsä tekevät, niin hyvässä kuin pahassa. Suuntaus voi saada monia eri muotoja, ruumiinlämmön mittaamisesta lämpökameroilla siihen, että sovelluksen avulla seurataan, miten työntekijät noudattavat sosiaalista etäisyyttä”. (135)
Jonkinlaisia pakkokeinoja tullaan todennäköisesti käyttämään myös pakottamaan ihmiset ottamaan nyt jonossa olevat Covid-rokotteet.
Schwabilla on tiiviit yhteydet tähän maailmaan, sillä hän juttelee Bill Gatesille ”etunimellä”, ja Pfizer Inc:n pääjohtaja Henry McKinnell on kehunut häntä ”todella jalolle asialle omistautuneeksi ihmiseksi”.
Ei siis ole yllättävää, että hän vaatii Malleret’n tavoin, että ”täyttä paluuta ”normaalitilaan” ei voida kuvitella ennen kuin rokote on saatavilla”. (136)
Hän lisää: ”Seuraava este on poliittinen haaste, joka liittyy siihen, että rokottaa tarpeeksi ihmisiä maailmanlaajuisesti (olemme yhdessä yhtä vahvoja kuin heikoin lenkki) ja että rokotuksia noudatetaan riittävän hyvin rokotevastustajien noususta huolimatta”. (137)
”Anti-vaxxerit” liittyvät näin Schwabin hankettaan uhkaavien uhkien luetteloon yhdessä globalisaation ja kapitalismin vastaisten mielenosoittajien, Gilets Jaunesin ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat mukana ”luokkakonflikteissa”, ”yhteiskunnallisessa vastarinnassa” ja ”poliittisessa vastareaktiossa”.
Suurin osa maailman väestöstä on jo suljettu päätöksentekoprosessien ulkopuolelle demokratian puutteen vuoksi, jota Schwab haluaa korostaa sidosryhmäpainotteisella yritysvaltaisuudellaan, ”ketterällä hallinnollaan” ja totalitaarisella ”ihmisten olemassaolon järjestelmähallinnallaan”.
Mutta miten hän aikoo suhtautua ”synkkään skenaarioon”, jossa ihmiset nousevat hänen suurta newnormalistista uudelleenkäynnistystään ja transhumanistista neljättä teollista vallankumousta vastaan?
Minkäasteisen ”voimankäytön” ja ”pakkokeinojen” hän olisi valmis hyväksymään, jotta hänen teknokraattinen uusi aikakautensa koittaisi?
Kysymys on pelottava, mutta meidän on myös pidettävä mielessä historiallinen esimerkki 1900-luvun järjestelmästä, johon Schwab syntyi.
Hitlerin uuden natsinormaalin oli tarkoitus kestää tuhat vuotta, mutta se romahti 988 vuotta ennen tavoitetta.
Se, että Hitler sanoi kaikella vallan itsevarmuudella, että hänen valtakuntansa kestäisi vuosituhannen, ei tarkoittanut, että se olisi totta.
Vaikka Klaus Schwab ja Thierry Malleret ja heidän ystävänsä sanovat, että olemme nyt siirtymässä neljänteen teolliseen vallankumoukseen ja että maailmamme muuttuu ikuisiksi ajoiksi, se ei tarkoita, että se on totta.
Meidän ei tarvitse hyväksyä heidän uutta normaaliaan. Meidän ei tarvitse myötäillä heidän pelonlietsontaansa. Meidän ei tarvitse ottaa heidän rokotteensa. Meidän ei tarvitse antaa heidän istuttaa meihin älypuhelimia tai muokata DNA:tamme. Meidän ei tarvitse kävellä kuonokopassa ja alistuneina suoraan heidän transhumanistiseen helvettiinsä.
Voimme tuomita heidän valheensa! Paljastamaan heidän agendansa! Kieltäytyä heidän kertomuksestaan! Hylätä heidän myrkyllinen ideologiansa! Vastustaa heidän fasismiaan!
Klaus Schwab ei ole jumala, vaan ihminen. Vain yksi iäkäs mies. Ja niitä, joiden kanssa hän työskentelee, globaalia kapitalistista eliittiä, on vähän. Heidän tavoitteensa eivät ole ihmiskunnan suuren enemmistön tavoitteita. Heidän transhumanistinen näkemyksensä on vastenmielinen lähes kaikille heidän pienen piirinsä ulkopuolella, eikä heillä ole suostumusta teknokraattiselle diktatuurille, jota he yrittävät tyrkyttää meille.
Tämän vuoksi heidän on loppujen lopuksi pitänyt nähdä niin paljon vaivaa pakottaakseen meidät siihen viruksen torjunnan väärän lipun alla. He ymmärsivät, että ilman ”hätätilan” perusteluja emme koskaan suostuisi heidän kieroutuneeseen suunnitelmaansa.
He pelkäävät potentiaalista voimaamme, koska he tietävät, että jos nousemme esiin, voitamme heidät. Voimme kaataa heidän hankkeensa ennen kuin se on edes kunnolla alkanut.
Me olemme kansa, me olemme 99 prosenttia, ja yhdessä voimme napata vapautemme takaisin fasistisen koneiston tappavista leuoista!
Lisäluettavaa
Resist the Fourth Industrial Repression!
Fascism, newnormalism and the left
Liberalism: the two-faced tyranny of wealth
Organic radicalism: bringing down the fascist machine
Viitteet
1. Klaus Schwab with Nicholas Davis, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: A Guide to Building a Better World (Geneva: WEF, 2018), e-book.
2. Klaus Schwab, The Fourth Industrial Revolution (Geneva: WEF, 2016), e-book.
3. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
4. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
5. Ibid.
6. Ibid.
7. Ibid.
8. Ibid.
9. Ibid.
10. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
11. Ibid.
12. Ibid.
13. Ibid.
14. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
15. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
16. Ibid.
17. Ibid.
18. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
19. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
20. Ibid.
21. Ibid.
22. Ibid.
23. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
24. Ibid.
25. Ibid.
26. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
27. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
28. Ibid.
29. Ibid.
30. Ibid.
31. Ibid.
32. Ibid.
33. Ibid.
34. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
35. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
36. Ibid.
37. Ibid.
38. Ibid.
39. Ibid.
40. Ibid.
41. Ibid.
42. Ibid.
43. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
44. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
45. Ibid.
46. Ibid.
47. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
48. Ibid.
49. Ibid.
50. Kevin Warwick, I, Cyborg (London: Century, 2002), p. 4. See also Paul Cudenec, Nature, Essence and Anarchy (Sussex: Winter Oak, 2016).
51. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
52. Ibid.
53. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
54. Ibid.
55. Ibid.
56. Klaus Schwab, Thierry Malleret, Covid-19: The Great Reset (Geneva: WEF, 2020), e-book. Edition 1.0.
57. Ibid.
58. Ibid.
59. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
60. Ibid.
61. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
62. Ibid.
63. Ibid.
64. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
65. Ibid.
66. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
67. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
68. Ibid.
69. Ibid.
70. Ibid.
71. Ibid.
72. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
73. Ibid.
74. Ibid.
75. Ibid.
76. Ibid.
77. Ibid.
78. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
79. Ibid.
80. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
81. Ibid.
82. Ibid.
83. Ibid.
84. Ibid.
85. Ibid.
86. Ibid.
87. Ibid.
88. Ibid.
89. Ibid.
90. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
91. Ibid.
92. Ibid.
93. Ibid.
94. Ibid.
95. Ibid.
96. Ibid.
97. Ibid.
98. Ibid.
99. Ibid.
100. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
101. Ibid.
102. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
103. Ibid.
104. Ibid.
105. Ibid.
108. Ibid.
107. Ibid.
108. Ibid.
109. Ibid.
110. Ibid.
111. Ibid.
112. Ibid.
113. Ibid.
114. Ibid.
115. Ibid.
116. Ibid.
117. Ibid.
118. Ibid.
119. Ibid.
120. Ibid.
121. Ibid.
122. Ibid.
123. Ibid.
124. Ibid.
125. Ibid.
126. Ibid.
127. Ibid.
128. Ibid.
129. Ibid.
130. Benito Mussolini, cit. Pierre Milza and Serge Berstein, Le fascisme italien 1919-1945 (Paris: Editions de Seuil, 1980), p. 246.
131. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
132. Ibid.
133. Ibid.
134. Ibid.
135. Ibid.
136. Ibid.
137. Ibid.
Lähde: