Kirjoittanut Véronique Rioufol ja Sjoerd Wartena
Ilon ja saavuttamisen tunne virtaa kymmenen ihmisen ryhmän suonissa, joka on kokoontunut Robertin keittiöön. Kolmen vuoden suunnittelun jälkeen he päättävät juhlia: Ingrid ja Fabien pian kykenevät asettumaan omilleen ja kehittämään maanviljelytoimintaa. Farmi on heidän!
Tässä pienessä paimenkylässä Ranskan Alpeilla nuorten maanviljelys on tahdon varassa. Kaikkialla pienet vuoristofarmit sulkevat ovensa; työ on raskasta ja liiketoimet eivät tunnu kannattavilta. Kun ikääntyvät maanviljelijät jäävät eläkkeelle, he eivät löydä tilalleen jatkajaa. Paras maa myydään joskus yhdelle tai muutamalle vähemmän teollisoituneelle farmille joka jää vielä jatkamaan. Kokonaisuutena kylät ovat hiljalleen autioitumassa tai muuttumassa kakkosasunnoiksi.
Saint Dizierissa, pienessä 35 asukkaan kylässä, paikalliset ovat päättäneet toisin. Kunnan jäsenet, paikalliset asukkaat ja maanviljelijät ovat päättäneet säilyttää maatalouden paikallistalouden toiminnan komponenttina ja elämäntyylinä. He seuraavat silmä kovana myytäviä maatiloja ja ottavat yhteyttä maanviljelijöihin ja maanomistajiin kuullakseen heidän tulevaisuudensuunnitelmansa. Kunnanvaltuusta on hakenut julkisia subventioita ostaakseen maata ja vuokratakseen sitä nuorille viljelijöille, mutta tuloksetta.
Vuonna 2006 kyläläiset alkoivat työskennellä Terre de Liensin, hetki sitten perustetun viljelymaan käsiksipääsyyn keskittyneen julkisorganisaation, kanssa. Joka puolella Ranskaa korkea maan hinta ja kova kilpailu maatilkuista ja rakennuksista on muuttunut suureksi esteeksi nuorille viljelijöille. Esteet ovat jopa korkeammalla niille jotka työskentelevät luomuviljelyn, suoramyynnin tai jonkin muun ”vaihtoehtoisen” maatalouden muodon parissa, jota yleensä ei pidetä tarpeeksi tuottavana pankeille tai julkisen tuen arvoisena.
Joten kun Saint Dizierissa tulee farmi myyntiin, kaikki ovat valmiina. Vain muutamassa kuukaudessa pieni ryhmä lähestyy omistajia ja kaikki relevantit instituutiot ottavat osaa transaktioon. Ehkä tärkeimpänä he alkavat kerätä rahaa paikallisilta asukkailta, perheiltä ja ystäviltä. Ja se toimii. Puskaradion kautta julkisissa tilaisuuksissa he ovat pian saaneet kasaan 50 tuhatta euroa paikallisesti. Sitten Terre de Liensissa, kansallisen tukiverkoston kautta, saadaan kasaan uudet 100 tuhatta euroa. Ihmiset haluavat investoida projekteihin koska he haluavat tukea luomumaataloutta, säilyttää maanviljelyn, suojella ympäristöä, tai antaa nuorille viljelijöille mahdollisuuden. Pian Ingrid ja Fabian alkavat laiduntaa 160 uuhen laumaa ja tuottaa juustoa; he kehittävät myös pienpanimoa, työskentelevät agroturismiprojektin parissa ja vuokraavat maata hedelmien kasvatukseen.
Ryhmä jatkaa toistuvia tapaamisiaan. He keskustelevat vuokraehdoista ja ympäristön suojelun vahvuuksista; he suunnittelevat tilarakennusten korjaustyöt etukäteen; he tukevat Ingridiä ja Fabiania suoramyynnin kehittämisessä; he auttavat laitteiston ja palvelujen vaihdannassa paikallisten viljelijöien kesken. Kun toinen tila tulee myyntiin, he toistavat operaation ja kahden lisävuoden liikehdinnän jälkeen he onnistuvat. Vain viidessä vuodessa tämä pieni 35 asukkaan kylä on saanut aikaan kolme uutta maanviljelysliiketointa. Neljä uutta perhettä lapsineen on muuttanut asumaan pysyvästi.
Ympäri Ranskaa Terre de Liens vaalii samanlaista dynamiikkaa maatalousmaan säilyttämiseksi ja uuden maanviljelijäsukupolven tukemiseksi. Osallistujia motivoi heidän uskonsa siihen, että maatalous on kaikkien liiketoimintaa. He tunnustavat, että tapa jolla maata käytetään ja sitä jaetaan on olennaisen tärkeä paikallisen ruoantuotannon laadun parantamiseksi, puhumattakaan ekologisista viljelymuodoista ja eloisammista maalaisalueista.
Terre de Liensin olennainen oletus on että maatilan arvo on sen panoksessa ruoantuotannolle, kestävissä ekosysteemeissä ja ihmiselämässä. Joten kun ihmiset sijoittavat ryhmän maihin, he eivät ainoastaan halua tuottoa. Teknisesti ottaen he ovat osakkeenomistajia yksityisyrityksessä, mutta käytännössä he tietävät että maata ei myydä niin kauan kun Terre de Lien on olemassa.
Terre de Liens numeroina
- 12,000 asukasta mukana
- 120 tilaa ostettu
- 2400 hehtaaria luomumaata
- 200 tulevaa maanviljeliää tuetaan joka vuosi
- 1 eettinen yritys, 1 säätiö, 19 alueellista ja 1 kansallinen järjestö
- 35 miljoonaa euroa eettiseen sijoittamiseen ja 5 miljoonaa euroa lahjoituksiin
- Osuus = 103 euroa
- Kymmeniä kumppanuuksia paikallisviranomaisten kanssa
Joka tapauksessa Terre de Liens on edelleen varsin uusi liike jolla on monia haasteita: tilojen ja rakennusten hoidon parantaminen ja monitorointi, ensimmäisen pelastajien renkaan yli pääsy, rahoitusresurssien konsolidointi jne. Tähän päivään asti se on pelastanut 120 farmia, värvännyt mukaan 12 tuhatta tukijaa ja muovannut kymmeniä kumppanuuksia paikallisten viranomaisten kanssa. Nämä saavutukset, vaikka vaatimattomia Ranskan maatalouden suuressa kontekstissa, ovat vahva merkki siitä, että mikäli vain annetaan mahdollisuus, suuri määrä kansalaisia haluaa edistää älykkäämpää maasuunnittelua, agroekologisia maanviljelyn muotoja ja robustimpia maalaisalueita.
Terre de Liens edistää tätä agendaa vapauttamalla maata hyödykejärjestelmästä.1
Tällä hetkellä se tehdään ”kapitalististen” välineiden kuten yksityisomistuksen ja rahoituksen avulla. Mutta organisaatio ja sen tukijat uskovat että ”solidaarisuustalouden” kehittäminen voisi ruokkia ideaa maatilojen pitämisestä yhteisvaurautena, lopulta johtaen lainsäädäntöön aiheesta.
Tällä hetkellä patistetaan kasvattamaan ja kytkemään Terre de Liensin aloite samanlaisten aloitteiden kanssa muualla Euroopassa ja maailmassa. Pientilojen määrän lasku on fakta nykypäivänä. Niin ovat myös tavallisen maanviljelyn tuhoisat vaikutukset ympäristölle ja julkiselle terveydenhuollolle, ja maaseutujen autioituminen. On kuitenkin olemassa vastarintaa, erityisesti uuden nousevan maanviljelijöiden sukupolven keskuudessa, jotka ovat innokkaita integroimaan maanviljelyksen muuhun sosiaaliseen ympäristöön, ja tuottamaan ruokaa paikallisille ja alueellisille markkinoille. Tässä mielessä Terre de Liens on osa paljon surempaa siirtymää joka tähtää elävään, yhteisöön kytkeytyneeseen maanviljelystapaan sekä maalaiselämään.
Lähde:
Patterns of Commoning: Terre de Liens: Experiencing and Managing Farmland as Commons