Olemme kirjoittaneet tämän manifestin halutessamme pitkään esitellä vapaan/libre- ja avoimen lähdekoodin käsitteitä ja käytäntöjä. Halusimme sen ulottuvan niin, että se voisi viedä meitä uusiin suuntiin. Aluksi olimme varmoja siitä, että ei-omistusoikeudellisen ohjelmistokoodin tuottaminen ei ole pelkästään tekninen tai taloudellinen asia, vaan aina myös sosiaalipoliittinen. Halusimme kriittisen poliittisen taloustieteen viitekehyksen avulla tuoda esiin vapaan/libre-koodin ja avoimen lähdekoodin sosiaalipoliittisia näkökohtia ”luovan kapitalismin” ja ”luovien alojen” aikakaudella, jolloin käsitteiden ja ideoiden hyödyntämisestä immateriaalioikeuksien avulla (joita tuetaan uusilla määräävillä teknologioilla) on tullut niin tärkeää voiton tavoittelun kannalta.
Samaan aikaan copyleft-etiikka oli jo levittäytymässä edessämme lukemattomin tavoin. Niissä paikoissa, joissa luovuutta jaettiin yrityksille ja joissa yksityiset intressit käyttivät sitä hyväkseen voiton tavoittelemiseksi (ei vain ohjelmistoja, vaan myös taidetta, musiikkia, kirjoittamista, tiedettä, muotoilua ja niin edelleen), käsitteiden ja ideoiden jakamisen eetos laajeni vastauksena sille. Meille on liikuttavaa, että kollektiivisen luovuuden käsite ja käytäntö syvenee edelleen tällä tavoin. Toivomme vain, että se ei käänny sisäänpäin, kuten jotkut liikkeen jäsenet ehkä toivovat, vaan että se jatkaa nykyisen yhteiskunnallis-poliittisen merkityksensä tunnistamista ja että se venyttää itseään uusiin luoviin liittoutumiin, jotka samanaikaisesti kohtaavat ja muuttavat nykyisyyttä…
(DMB & GM—Nov 2004)
Libre-kulttuurin manifesti
Eräät eturyhmittymät pyrkivät nyt lisäämään luovuuden omistusta ja valvontaa. Meille kerrotaan, että nämä intressit tarvitsevat uusia lakeja ja oikeuksia, joiden avulla ne voivat valvoa käsitteitä ja ideoita ja suojella niitä hyväksikäytöltä. Niiden mukaan tämä rikastuttaa elämäämme, luo uusia tuotteita ja turvaa tulevan vaurauden mahdollisuuden. Tämä on kuitenkin katastrofi luovuudelle, jonka terveys riippuu jatkuvasta, vapaasta ja avoimesta keskustelusta menneisyyden ja nykyisyyden ideoiden välillä.
Vastauksena haluamme puolustaa ajatusta luovasta käsitteiden ja ideoiden kentästä, joka on vapaa omistusoikeudesta.
1
Liikevoitolla on uusi kiintymyksen kohde. Liikevoiton tavoittelijat julistavat nyt häpeilemättä olevansa luovuuden ja luovien ihmisten todellisia ystäviä. Kaikkialla he julistavat: ”Me tuemme ja suojelemme käsitteitä ja ideoita. Luovuus on meidän asiamme, ja se on turvassa meidän käsissämme. Me olemme luovuuden todellisia ystäviä!”
2
Yrittäjät eivät tyydy ystävyyden julistuksiin, vaan he ovat innokkaita toteuttamaan käytännössä myös luovuutta koskevaa mieltymystään. Kapitalistisessa kulttuurissa teot puhuvat enemmän kuin sanat. Osoittaakseen kiintymystään voitontavoittelijat käyttävät oikeudellisia mekanismeja, nimittäin immateriaalioikeuksia, valvoakseen käsitteitä ja ideoita ja suojellakseen niitä niiltä, jotka pyrkivät käyttämään niitä väärin. Kun me olemme yöllä kuolleita maailmalle, he keräävät ahkerasti aineetonta omaisuutta hämmästyttävällä vauhdilla. Yhä useammin luovaa alaa siirretään niiden yksinomaiseen valvontaan.
3
Epäilyksiä pitäisi herättää se, että voitontavoittelijat suojelevat nyt luovuutta ja pyrkivät mustasukkaisesti hallitsemaan käsitteitä ja ideoita. Vaikka he väittävätkin olevansa luovuuden todellisia ystäviä, tiedämme, että ystävyys ei ole sama asia kuin riippuvuus. On hyvin erilaista sanoa: ”Olen todellinen ystäväsi, koska tarvitsen sinua”, kuin sanoa: ”Tarvitsen sinua, koska olen todellinen ystäväsi”. Mutta miten meidän on ratkaistava tämä kysymys? Miten erotamme todellisen ystävän väärästä? Missä tahansa ystävien välisessä suhteessa meidän tulisi kysyä: ”Hyötyvätkö molemmat osapuolet toisistaan?”.
4
Voitontavoittelijoiden kyltymätön voitonjano hyötyy selvästi heidän uudesta ystävyydestään luovuuden ja luovien kanssa. Toisin kuin fyysisiä esineitä, käsitteitä ja ideoita voidaan jakaa, kopioida ja käyttää uudelleen ilman, että ne heikkenevät. Riippumatta siitä, kuinka moni ihminen käyttää ja tulkitsee tiettyä käsitettä, kenenkään muun käyttöoikeus kyseiseen käsitteeseen ei lakkaa tai vähene. Immateriaalioikeuden — patenttien, tavaramerkkien ja erityisesti tekijänoikeuksien — avulla käsitteet ja ideat voidaan kuitenkin muuttaa hyödykkeiksi, joita säännellään ja omistetaan yksityisesti.
Tällöin voidaan luoda keinotekoinen käsitteiden ja ideoiden niukkuus. Paljon rahaa voidaan tienata, kun luovista tieto- ja ideavirroista tulee niukkoja tuotteita tai hyödykkeitä, joilla voidaan käydä kauppaa markkinoilla. Immateriaalioikeuslainsäädäntö tarjoaa yhä useammin voitontavoittelijoille valtavia varallisuuden kasaumia.
5
Tietoon ja tunteisiin perustuvasta työstä on nyt tullut keskeinen voittoa tuottava tekijä. Aineeton työ korvaa yhä enemmän teollisen valmistuksen tärkeimpänä vaurauden tuottajana teknologisen kapitalismin aikakaudella. Näiden tuotantoprosessien kehityksen myötä syntyy uusi voiton ruumiillistuma. Maataloutta hallitsevien maanomistajien ja tuotantoa hallitsevien kapitalistien lisäksi on syntynyt vektoreita — luovien teosten jakelun, saatavuuden ja hyväksikäytön omistajia, jotka käyttävät niitä hyväkseen arvottamisen kautta. Juuri nämä samat vektorialistit ovat tietysti nyt niin äänekkäitä väittäessään olevansa luovuuden ja luovien henkilöiden todellisia ystäviä.
6
Monille meistä ajatus tekijänoikeuslainsäädännöstä herättää yhä romanttisia mielikuvia yksinäisestä taiteilijasta tai kirjailijasta, joka pyrkii turvaamaan luovan työnsä. Siksi ei ole yllättävää, että meillä on taipumus pitää immateriaalioikeutta asiana, joka puolustaa luovan työn tekijöiden oikeuksia ja etuja. Ehkäpä jossakin kaukaisessa ajassa tätä käsitystä kunnioitettiin vaatimattomasti. Mutta tämä romanttinen näkemys luovasta tekijästä on varmasti ristiriidassa nykyisen kapitalistisen todellisuuden kanssa.
7
Maailma, jossa luovat ihmiset nyt ovat, on sosiaalinen tehdas tai yhteiskunnantuotantolaitos (Virno, P. & Hardt, M; 1996). Vektorit näkevät luovuuden ja luovien teosten koko sosiaalisen maailman raaka-aineena hyödykkeeksi ja voiton tavoitteluun. Luovista ihmisistä on siten tullut de facto vektoreiden työntekijöitä, jos ei peräti heidän varsinaisia työntekijöitään. Jokainen heidän tuottamansa käsite ja idea on vektoreiden omaksuttavissa ja omistettavissa tekijänoikeuslainsäädännön avulla. Lisäksi vektorit lobbaavat jatkuvasti näiden lakien valvonnan laajentamiseksi yhä pidemmäksi ajaksi. Koska vektorit ovat nyt tehneet immateriaalioikeuslainsäädännöstä omansa, voimme tästä lähtien kutsua näitä lakeja tarkemmin sanottuna ”vektorilaeiksi”.
8
Luova joukko on jäämässä oikeudellisesti sen ulkopuolelle, että se voisi käyttää ja tulkita uudelleen käsitteitä ja ideoita, joita se yhdessä tuottaa. Lisäksi tätä oikeudellista poissulkemista tuetaan teknisin keinoin. Käyttämällä teknologiaa delegaatteinaan vektorit pyrkivät valvomaan vektorilakia toteuttamalla etujaan teknisessä koodissa, joka määrittää tietoa, viestintää, verkkoja ja laitteita. Tätä varten ne kehittävät ja konfiguroivat parhaillaan yhä suljetumpia teknologioita ja kurinpidollisia koneita.
Digitaalisten oikeuksien hallintaohjelmistot esimerkiksi eristävät ja lukitsevat luovia teoksia ja estävät niiden kopioinnin, muuttamisen ja uudelleenkäytön. Vektorit voivat näitä määrääviä tekniikoita käyttämällä kieltää pääsyn niiltä, jotka eivät pysty maksamaan tai joiden myötätuntoa ja tukea ei ole taattu. Ne voivat myös yksinoikeudella määrätä, miten ideoita ja käsitteitä käytetään tulevaisuudessa. Nykyisen teknologisen kapitalismin aikakaudella käsitteiden ja ideoiden vapaan liikkuvuuden sekä luovuuden ja luovan työn liikkumisen julkisia väyliä heikennetään jatkuvasti — vapautta käyttää ja tulkita luovaa työtä uudelleen rajoitetaan lakiin perustuvilla, mutta teknologisesti pakotetuilla koteloinneilla.
9
Tämä kehitys on täydellinen katastrofi luovuudelle, jonka terveys riippuu vapaasta ja jatkuvasta keskustelusta ja vastakkainasettelusta menneisyyden ja nykyisyyden käsitteiden ja ideoiden välillä. On häpeällistä, että luovan kansanjoukon ulkopuolelle jätetään sen yhteisesti tuottamien käsitteiden ja ideoiden käyttö. Luovuus ei ole koskaan vain yhden ainoan luojan tai yksittäisen neron tuote. Se on aina velkaa muiden inspiraatiolle ja aiemmalle työlle, olivatpa nämä sitten ajattelijoita, taiteilijoita, tiedemiehiä, rakastajia, kuuntelijoita, koneita tai ystäviä. Luovuus, joka on näiden ainutlaatuisuuksien sulautumispiste, ei voi elää sosiaalisessa tyhjyydessä. Käsitteet ja ideat ovat riippuvaisia niiden sosiaalisesta elämästä — eikä se voisi olla toisin.
10
Analogia voidaan vetää arkikieleen, eli merkkien, symbolien, eleiden ja merkitysten järjestelmään, jota käytetään kommunikatiivisessa ymmärtämisessä. Puhuttu kieli on keskenämme yhteinen. Merkityksellinen lausuma on mahdollista vain hyödyntämällä sanoja, jotka liikkuvat vapaasti puhujien ja kuuntelijoiden muodostamassa kieliyhteisössä. Kieli on siis välttämättä omistamatonta ja vapaata. Kuvitelkaa kuitenkin tuhoisa tilanne, jossa näin ei enää olisi. George Orwellin kuvaus vuoden 1984 dystopiasta — ja väkivalta, jota tässä yhteydessä tehdään vapaalle ajattelulle uutisankkurin avulla — auttaa havainnollistamaan tätä. Samalla tavoin käsitteiden ja ideoiden valvonta ja omistusoikeus on vakava uhka luovalle mielikuvitukselle ja ajattelulle ja siten myös uhka sille, mitä kutsumme hellästi vapaudeksemme ja itseilmaisuksi.
11
Viime aikoihin asti luova joukko saattoi päättää joko mukautua tai kapinoida. Mukautuessaan heistä tuli luovan toimettomia, kykenemättömiä luomaan uusia synergioita ja ideoita, pelkkiä kulttuurielämää yhä enemmän saturoivien standardoitujen hyödykkeiden tuottajia ja kuluttajia. Kapinoidessaan he jatkoivat käsitteiden ja ideoiden käyttöä vektorilainsäädännöstä huolimatta. Heidät leimattiin ”piraateiksi”, ”omaisuusvarkaiksi” ja jopa ”terroristeiksi”, ja he joutuivat sitten vastaamaan rikollisina globaalin valtiovallan tuomioistuimille. Toisin sanoen julistettiin pysyvä poikkeustila, poliittinen hätätila, jota yhdessä omistusoikeuteen perustuvan valvontayhteiskunnan kurinpidollisten normien kanssa käytettiin sitten oikeuttamaan ja laajentamaan valtiovallan pakkokäyttöä ja sortoa yhä enemmän kriminalisoitua luovuuden kulttuuria vastaan.
Mutta kuten pian keskustelemme, yhä useammat luovan työn tekijät ovat nyt siirtyneet sekä yhdenmukaisuuden että kapinallisuuden tuolle puolen vastustamalla aktiivisesti nykyisyyttä ja luomalla vaihtoehtoisen luovan alan ei-omistettujen käsitteiden ja ideoiden virtaa varten.
12
Vektorit ja heidän edustajansa vastustavat välittömästi kaikkea sanomaamme. Voitontavoittelijoista tulee käännynnäisiä ja huudahtavat: ”Jos luovuutta ei ole yksityisomistuksessa, ei ole kannustinta tuottaa!”. Väite, että tiedon ja ideoiden omistus edistää luovuutta, on häpeällinen, vaikka se vaikuttaisikin uskottavalta voiton tavoittelun lyhytnäköisestä näkökulmasta katsottuna. Väite, että luovuus voi kukoistaa, kun luovilla ei ole vapautta käyttää käsitteitä ja ideoita uudelleen, on selvästi nurinkurinen. Kun olemme hieman naureskelleet tälle, meidän pitäisi nyt kääntää tämä ajattelu oikein päin.
13
Tämän ”kannustin”-väitteen mukaan luovuutta (eli taidetta, musiikkia, kirjallisuutta, muotoilua ja teknologiaa) ei ole voinut olla olemassa ennen käsitteidemme ja ideoidemme omistamista ja hallintaa. Tämä vaikuttaa mielikuvitukselta. Historioitsijat väittävät meille usein, että luovuus oli elävää ja hyvinvoivaa kapitalismia edeltävinä aikoina, ennen immateriaalioikeuslakien syntymistä. Mutta siitäkin huolimatta voisimme myöntää, että historia on nykyään sen verran fiktiota, että se herättää epäilyksiä luovuuden ja luovien henkilöiden aiempien inkarnaatioiden muodosta. Kannustava väite on kuitenkin vieläkin naurettavampi, kun se antaa ymmärtää, ettei luovuutta voi tällä hetkellä olla olemassa vektoraalisen omistusoikeusjärjestelmän ulkopuolella. Tämä on tietenkin ristiriidassa nykyisten kokemustemme kanssa historiallisina toimijoina ja todistajina. Voimme nyt olla varmoja jostakin, minkä olemme aina jo tienneet — luovuus on irrotettavissa aineettoman omaisuuden hyödyntämisestä.
14
Nyt on syntymässä uusi maailmanlaajuinen verkostoituneiden ryhmien liike, joka toimii eri luovissa medioissa (esim. musiikki, taide, muotoilu ja ohjelmistot). Nämä ryhmät tuottavat käsitteiden, ideoiden ja taiteen, jotka ovat olemassa nykyisen vektoriomaisuusjärjestelmän ulkopuolella, kokoontumista (Versammlung Heidegger; 1951). Esimerkiksi Free/Libre- ja Open Source -yhteisöjen luovia teoksia voi vapaasti tutkia, kyseenalaistaa ja muokata.
Täällä tietoa ja ideoita jaetaan, niistä kiistellään ja niitä tulkitaan uudelleen luovien kesken ystäväyhteisönä. Näiden ryhmien käsitteet ja ideat, kuten kielen symbolit ja merkit, ovat julkisia ja omistamattomia. Voittoa tavoittelevia juonitteluja vastaan nämä ryhmät ovat muodostamassa todellisen vaihtoehdon — rakentamassa luovan elämän mallia, joka heijastaa luovan joukon voimaa ja halua.
15
Näissä yhteisöissä tunnustetaan olemassa olevat teokset ja ideat jakamisen ja samankaltaisuuden periaatteiden avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka luovaa työtä voidaan aina kopioida, muokata ja syntetisoida uusiksi teoksiksi, yhteisö arvostaa ja tunnustaa aiempaa luovaa työtä sen panoksesta luovuuteen kokonaisuutena (ja syystäkin). Nimeäminen ja samankaltainen jakaminen ovat Free/Libre- ja Open Source -liikkeiden perusperiaatteita ja kromosomeja uudessa luovassa elämäntavassa, jota niiden sosiaaliset käytännöt edustavat.
16
Näissä liikkeissä käytetään nerokasta, julkisten lisenssien avulla toteutettua viraalikeinoa, joka tunnetaan nimellä copyleft.
Näin varmistetaan, että konsepteja ja ideoita ei omisteta, mutta samalla taataan, että näihin konsepteihin ja ideoihin perustuvat synergiat ovat yhtä lailla muiden käytettävissä. Tekijänoikeus estää lailla käsitteiden ja ideoiden muuttamisen ja uudelleenkäytön, mutta copyleft takaa, että nämä käsitteet ja ideat ovat avoimesti saatavilla eikä niitä voida yksityistää. Tällä tavoin tekijänoikeus (”kaikki oikeudet pidätetään”) nousee jaloilleen copyleftin (”kaikki oikeudet kumotaan”) avulla. Se on nyt oikeassa suhteessa luovuuteen ja voi jälleen katsoa sitä silmiin.
17
Laajemmin voidaan sanoa, että ei-omistetut luovat teokset luovat taistelukoneiksi muodostuneet singulariteetit (esim. GNU, bit-torrent, nettime.org, autonomedia, SchNews, Zapistat, Linux, Indymedia, Loca Records). Nämä ovat sekä inhimillisten että ei-inhimillisten toimijoiden horisontaalisia ja hajautettuja molekulaarisia verkostoja. Ne voidaan ja tulisi erottaa keskitetyistä, kurinpidollisista koneista, joihin verkoston käsitettä nykyään niin vapaasti sovelletaan (esim. ”verkkoyritykset”, ”verkostovaltiot”, ”verkostosodat”). Sellaisina ne olisi myös erotettava vektoraalikoneista (esim. kapitalistiset yritykset, WTO, IMF, Maailmanpankki), jotka ovat suljettuja, hierarkkisia ja omistusoikeudellisia koneita, jotka konfiguroivat ja alueellistavat verkostoja, käsitteitä ja ideoita.
18
Taistelukoneet otetaan jatkuvasti mukaan uusiin liittoihin ja suhteisiin. Kun näkemys ja käytäntö ei-omistetun luovuuden voimistumisesta vahvistuu, nämä rihmastomaiset järjestelyt sekä syvenevät että laajenevat. Juuri kun vektorin kurinpitohallinnon väkivalta pyrkii voimistumaan, se saa vastaansa todellisen vastavoiman. Tämä vastavoima ei löydä muotoaan ja voimaansa minkään yksittäisen ytimen tai singulariteetin kautta, joka seisoo yksin, vaan laajempien suhteiden ja liittoutumien kautta. Tarkemmin sanottuna puhumme tässä siis vastavoiman piireistä — luovien liittoutumien taistelukoneista.
19
Nämä vastavoiman piirit tuovat esiin vastarinnan mahdollisuuden, toimintakyvyn ja siten toivon ja lupauksen tulevista maailmoista. Kun taistelukoneet yhdistetään toisiinsa, ne pystyvät kohtaamaan ja haastamaan vektoraalisen järjestelmän todellisena voimana, joka on kollektiivisesti aseistettu vektoraalisen pääoman aluejakovaikutuksia vastaan. Vastavoiman piirit tarjoavat edellytykset ja kapasiteetin transformatiiviselle rakentavalle toiminnalle. Tällaiset piirit ovat vain yksi osa luovan joukon potentiaalista voimaa organisoituneina ja tehokkaina muutostoimijoina.
20
Uskomme, että luovan joukon tulisi muodostaa itsestään taistelukoneistoja ja liittoutua laajempien vastavoimapiirien kanssa. Näin he edistävät osaltaan ei-omistetun luovuuden ideaa ja käytäntöä sekä sen sisältämää luovan elämän ajamatonta mallia. Kollektiivisen tuotannon ja yhteisen luovan liiton kautta he puolustavat ja laajentavat luovuutta niitä vastaan, jotka häpeämättömästi pysyvät kiintyneinä yksityisomistuksen ja voiton kieleen ja käytäntöön ja jotka jatkuvasti yrittävät territorialisoida ja konfiguroida hallinnan ja omistamisen tarkoituksiin.
21
Meidän — jotka olemme jo melkoinen joukko — on todellakin puolustettava ajatusta ja käytäntöä, jonka mukaan luovuus ei ole omistusoikeudellista. Sillä vain luovan joukon organisoituminen ja liittyminen vastavoiman piiriin ratkaisee, toteutuuko aikamme mahdollinen muutos. Kyseessä on liike, joka toimii ”aikamme vastaisesti ja, toivottavasti, mahdollisen tulevan ajan hyväksi” (Nietzsche; 1983, s. 60). Luovuus luo vastarintaa nykyhetkelle.
Kirjallisuutta
Adorno, T. & Horkheimer, M. (1976) The Dialectic of Enlightenment
Benjamin, W. (1935) The Work of Art in the Age of Mechanical Reproduction
Deleuze, G, & Guattari, F. (1999) What is Philosophy?
Deleuze, G, & Guattari, F. (2001) A Thousand Plateaus
Foucault, M. (1990) The History of Sexuality, Vols 1, 2 & 3
Hardt, M. & Negri, A. (2000) Empire
Feenberg, A. (1991) Critical Theory of Technology
Heidegger, M. (1993) “Building Dwelling Thinking”. Teoksessa Basic Writings.
Machiavelli, N. (1958) The Prince
Latour, B. We Have Never Been Modern
Martin, B. (2003) Against Intellectual Property (http://danny.oz.au/free-software/advocacy/against_IP.html)
Marx, K. (1974) Capital
Marx, K. (1974) Grundrisse
Marx, K. & Engels, F. (1974) The German Ideology
Nietzsche, F. (1983) Untimely Meditations
Rose, N. (1999) Powers of Freedom
Schmidt, C. (1995) The Concept of the Political
Stallman, R. (2002) Free Software, Free Society
Virno, P. & Hardt, M. (1996). Radical Italian Thought.
Lähde: http://freesoftwaremagazine.com/articles/libre_manifesto/