Miksi lahjatalous tulee kasvamaan huomaamatta

Huomaan olevani yhä enemmän tyrmistynyt ja yllättynyt vaihtoehtovaluuttoja ajavia kohtaan, jotka ehdottavat ja ajavat järjestelmiä, jotka periaatteessa tarjoavat varsin vähän muutosta nykysysteemiin. Useimmissa tapauksissa nämä “vaihtoehdot” ovat yksinkertaisesti ei-valtiollisia versioita samasta transaktionaalisen niukkuuden mallista. Suurin osa innovaatiosta tapahtuu tällä hetkellä yltäkylläisissä informaatiohyödykkeissä, ja niukan transaktiovaluutan sekä yltäkylläisten hyödykkeiden välillä on sisäänrakennettu epäyhteensopivuus. Tämä luo mahdollisuuden uudelle arvokirjanpitomallille, joka itsessään perustuu yltäkylläisyyteen.

Olin täten varsin mielissäni huomata kaksi postausta Alan Rosenblithilta rahan uudelleenkonseptoinnista. Puhuessaan informaatiohyödykkeistä Alan huomauttaa:

Se mikä on kaikkein tärkeintä tässä uudessa tuotantomuodossa on, että se EI OLE quid-pro-quo, jotain-jostakin -yhteiskunnallinen konstrukti. Pääasiallinen motivaattori osallistumiselle on sisäänrakennettu eikä niinkään ulkoinen. Täten kaikkein perustavanlaatuisimmalla tavalla tämä uusi valuutta EI PERUSTU quid-pro-quo -yhteiskuntasopimukseen. Tämä on vaikeaa meille käsittää, sillä kaikki moderni raha perustuu oletukseen siitä, että arvon tuottajien tulisi saada motivaationsa markkinoiden määrittämästä palkkiosta. Kaikkein vaihtoehtoisimmatkin rahasubstituutit yksinkertaisesti toistavat tätä samaa kaavaa. Quid-pro-quo -markkinoiden logiikka menee kutakuinkin näin: “Annan sinulle palveluani €50/tunti mutta ei €30/tunti, ja jos sinulla on varaa tähän, olet aikani arvoinen.”

Sen sijaan nämä uudet valuutat keskittyvät tekemään oikean paikan löytämisestä helppoa omalle vaivannäölle, joka ei perustu ulkoiseen palkkioon vaan sisäiseen arvoon. Toisin sanoen, missä vaivannäköni tulee olemaan minulle kaikkein tyydyttävintä ja eniten harmoniassa yhteisöni kanssa? Puhutaan oikeasta sijoittelusta ja taloudellisesta yhteydestä ihmisten kanssa ympäri palloa.

Olen äärimmäisen optimistinen, että tämänkaltainen maailma ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan väistämätön.

Olen samaa mieltä, aina ihan loppukaneettiin saakka siitä, että tämä siirtymä on väistämätön. Alan esittää joitain syitä sille miksi aiemmassa postauksessa:

Kuvittele maailma, jossa joka kerta kun näet hieman vaivaa ja käytät aikaa interaktio on tädellinen sen tapahtumahetkellä. Toisin sanoen, kontribuutiosi ei riipu siitä että saisit arvoa joskus tulevaisuudessa. Yksinkertaisesti teet juttuja koska itsevaltaisesti niin päätät.

Tuntuuko tämä pilvilinnojen perään haikailulta? Usko tai älä, tämä perusyhteiskuntasopimus on jo toiminnassa ja mahdollistaa suuren mittakaavan ryhmäprojektit. Kun tietyn alan asiantuntija päättää käyttää aikaa kirjoittamiseen tai Wikipedia-artikkelin editointiin, hän ei kuvittele saavansa siitä rahaa. Interaktio on täydellinen heti kun artikkeli on valmis. Kun muusikko valitsee Creative Commons -lisenssin työlleen, hän ei odota saavansa rojalteja. Jälleen kerran interaktio on valmis heti kun hän valitsee tuon lisenssin. Molemmissa tapauksissa kontribuutio perustuu sisäiseen motivaatioon ulkoisen sijaan.

Haluaisin puhua lisää ylläolevan järkeilyn kolmesta seurauksesta, jotka tukevat sitä kantaa, että siirtymä tuottavassa toiminnassa kohti vastavuoroisia tai lahjatalouteen perustuvia markkinoita on väistämätön:

• Laajempi vapaus/itsemääräämiskyky: Kun puhutaan “vapaista markkinoista”, me usein ylenkatsomme transaktiomallin rajoitteita. Ja kuitenkin transaktionaaliset markkinat ovat luonnostaan sopimusperusteiset markkinat. Kun sopimusperusteinen suhde syntyy, molemmat osapuolet ovat velvoitettuja noudattamaan omaa osaansa sopimuksesta. Tämä rajoittaa kaikkien osapuolten vapautta ja johtaa tehottomuuksiin neuvottelun muodossa ennen sopimusta sekä mahdolliseen sopimuksen käräjöintiin sen jälkeen. Tämä konfliktipotentiaali luo myös tarpeen oikeusstandardeille, jotka rajoittavat yksilövapauden skooppia lisää. Lahjatalouden markkinat välttävät käräjöinnin eliminoimalla sopimusperustaiset velvoitteet kokonaan. Lahjamarkkinoilla tuottajat näkevät potentiaalisen palkkion sopimuskompensaation sijaan. Markkinatoimijat uhraavat taatun kompensaation vapauden puolesta kontribuoida sillä tavalla kuin he haluavat sekä kyvyn puolesta saavuttaa paljon suurempi yleisö. Psykologian tutkimus ja empiiriset havainnot osoittavat molemmat sen seikan, että kun perustarpeet on tyydytetty, kyky tavoitella luontaisia tavoitteita on paljon motivoivampaa kuin ekstra (rahallinen) kompensaatio. Siinä määrin kuin tämä on totta, tuottavat toimet siirtyvät pois transaktionaalisesta toiminnasta ja kohti alustoja, jotka perustuvat vastavuoroiseen vapaaehtoislahjoittamiseen.
• Yksinkertaisuus: Aiempi pointti antaa ymmärtää, että osallistuminen lahjatalouksiin on yksinkertaista. Lait ja säännökset korvataan löyhemmillä sosiaalisilla konventioilla. Markkinoille tulon rajat eliminoituvat. Meritokratia helpottuu, koska arvoa voidaan tarjota ilman aiempaa sopimusta kompensaatiosta, mikä tarjoaa uusille markkinoille tulijoille mahdollisuuden näyttää arvoa ilman portinvartijoihin turvautumista. Kitka vähenee kasvaneen epävarmuuden hinnalla, kuitenkin epävarmuuden kanssa tulee helpommin toimeen, sillä vähentynyt kitka mahdollistaa kasvaneen kokeilun ja yrittäjämäisyyden. Tämä yksinkertaisuus mahdollistaa tehokkaan vaivannäön siirron transaktiomarkkinoilta lahjamarkkinoille.
• Ei kilpailevia valuuttoja: Transaktiomarkkinat ovat täynnä perinteisiä valtioiden liikkeellelaskemia valuuttoja. Pyrkimykset innovoida transaktiomallia tulevat rampautumaan tarpeesta kääntää ihmiset pois perinteisistä valuutoista. Toisaalta lahjamarkkinat ovat kypsiä innovaatiolle, koska ketään ei ole tiellä. Sosiaalinen pääoma on tähän asti pysynyt suurelta osin mittaamattomana ja vaatimukset yhteensopivasta kirjanpitojärjestelmästä ovat näkyviä. Innovaatio tällä alalla tulee kokemaan perinteisten toimijoiden vastarintaa, sillä monet eivät onnistu tunnustamaan runsauteen perustuvaa kirjanpitojärjestelmää valuutaksi itsessään. Tämä kyky innovoida ilman vastarintaa tulee lisäämään vetoa näille markkinoille.

Nämä kolme ominaisuutta tulevat houkuttelemaan uusia toimijoita lahjatalouteen ja vetämään puoleensa tuottavaa toimintaa pois transaktiomarkkinoilta. Poislukien jotkut dramaattiset muutokset teknologisessa kehityksessä, olen samaa mieltä siitä että hänen kuvaavansa maailma on väistämätön.