Oikeutta eläimille -järjestö on tehnyt Suomessa tärkeää pioneerityötä, että ajatus turkistarhauksen kieltämisestä tulisi julkiseen keskusteluun. Eläinten vapautusrintama on iskenyt kymmeniä kertoja turkistarhoille ja vaurioittanut alan taloudellista asemaa. Nyt jopa Vihreä liitto on vaatinut turkistarhauksen lakkauttamista siirtymäajalla. Tämä on todella historiallinen tilanne. Vuosikymmenten kampanjoinnin jälkeen kettu ja minkki on nostettu pöydälle.
Lakkauttamisvaatimuksia on kuitenkin vastustettu niin turkistarhaajien kuin perinteisten eläinsuojelijoiden (mm. Anja Eerikäinen Tampereella pitämässään luentotilaisuudessa) taholta. Tätä vastustusta on perusteltu muutamilla fraaseilla, joissa ei ole paljon sisältöä. Kun nämä uudet myytit käydään läpi, ne sortuvat yksitellen.
”Muutos pitää tulla kuluttajien ja yksittäisten ihmisten kautta, tuottajien kimppuun ei pidä käydä”
Suomessa tuotetuista turkiksista 95-99% menee vientiin. Turkisten jälleenmyyntiä ja kulutusta vastaan on kampanjoitu vuosia onnistuneesti. Turkis on saanut verisen leiman, vaikkakin muotitalojen paineessa ailahtelevainen kuluttaja ottaa jälleen helpommin turkin ylleen… vaikka sitten somisteeksi Silti tällä boikotoinnilla ei ole sitä tahi tätä vaikutusta turkistalouden tulevaisuuteen. Toki kulutusta vastaan pitää kampanjoida, mutta suomalainen turkistalous ei muutu ”mielten vallankumouksella”. Sen taloudellista valtaa pitää saada laskettua, jotta voidaan luoda poliittinen ilmapiiri sen lakkauttamiseksi.
”Laillista elinkeinoa ei saa estää!”
Laki ei ole moraalin mitta. Laillisia elinkeinoja on lakkautettu maailman sivu, kun ne on todettu kestämättömiksi. Monissa maissa turkistarhaus on kielletty. Lait siis voivat muuttua.
”Jos Suomi lakkauttaisi turkistarhauksen, se siirtyisi Venäjälle ja muihin moraalisesti alikehittyneisiin maihin.”
Kuten suomalaisten toiminta Karjalan metsissä ja Indonesiassa kertoo, ei meidän tulisi liiemmältä kehuskella moraalimme ylemmyydellä. Ja turkistarha on aina eläinten teollista riistoa, vaikka se olisi kuinka ”eettisesti” hoidettua. Lisäksi turkistarhaus on jo olemassa Venäjällä, ja suomalainen tarhaus on joka tapauksessa kilpailuasetelmissa sen kanssa. Kuva elinkeinon ”siitymisestä” on naiivi ja yksinkertaistetti. Suomen tarhaajien avustuksella tarhausta ollaan jo nyt levittämässä Kiinaan maihin, joten siirtymisestä on vastussa turkistalous, ei lakkauttamisen vaatija.
Tärkeintä on esimerkin luominen, että radikaali eläinoikeusliike leviäisi ja vahvistuisi kaikissa niissä maissa, joissa eläinten teollista riistoa harrastetaan.
”Miksi te ette keskustele tarhaajien kanssa eläinten olojen parantamisesta?”
On aivan sama, onko eläimellä hieman isompi häkki, puruleluja ja makuuhylly, jos sen elämän ainoa merkitys on toimia voittoa tuottavana koneena. Vain konservatiivisin eläinsuojeluliikkeen edustaja hukkaa aikansa tällaisten pykälien viilaamiseen. Suomalainen turkistalous on JO NYT VOIMASSA OLEVIEN ELÄINSUOJELUPYKÄLIEN VASTAISTA! Monilla turkistarhoilla parannuksia ei ole tehty, ja tarhaajat ovat tunnustaneet tutustumiskäynneillä olleille ihmisille, että mm. maapohjaan ei olisi missään tapauksessa varaa. Turkistarhaus on erikoispykälien voimalla pystyssä horjuva elinkeino, joka elä laina-ajalla. Tarhat rikkovat usein myös ympäristösäädöksiä vastaan.
Kuvaavaa on että joitakin parannuksia, mm. häkkikoon suurenemista, on luvassa, mutta suomalaiseen tapaan lakiuudistus ei saa häiritä elinkeinon harjoittamista. Uusia häkkejä ei tarvitse ostaa heti, vaanvasta edellisen häkin elinkaaren päätyttyä!
”Turkis on luonnollinen ja perinteikäs vaate. On luonnotonta vastustaa sitä, mikä onkin city-luonnonsuojelijoille tyypillistä.”
Autoa käyttävien, hiilisähköllä tai öljyllä talonsa lämmittävien ja tehotuotettua ruokaa syövien ihmisten on turha vedota ”luonnollisuuteen” ja ”perinteisiin”. Elinvoimainen maaseutu on tärkeä asia, mutta maaseudun puolustaminen ei tarkoita sitä, että kaikki maaseudulla tapahtuva on automaattisesti hyvää. Nykyisessä yhteiskunnassamme niin kaupunkien kuin maaseudun asukkaat elävät kieroutuneessa suhteessa yhmpäröivään maailmaan.
”Eläinaktivisteille ei tule antaa sulkaa hattuun suostumalla heidän vaatimuksiinsa”
Tämän väitteeen isä lienee Karttulan koirakasvattamon Nevalainen, mutta samaa argumenttia on käytetty eduskunnassa myös turkiskeskustelussa. Eli toisin sanoen: poliittista toimintaa ja kansalaisaktivismia saa harrastaa vain, jos sillä ei ole mitään vaikutusta maailmaan!? Vai tarkoitetaanko sitä, ettei saa antaa periksi ”terrorismille”? Kaikkien vaatimusten automaattinen kieltäminen siksi, että kyse on ”aktivisteista”, viimeistään vakuuttaa ihmiset suoran toiminnan välttämättömyydeestä.
TURKIKSEN AIKA ON OHI.
Lähde:
https://kulma.net/mkevat/miksi_turkis.html