Vaihdanta on aina ollut osa ihmisen tarinaa, olipa kyse sitten yksilöistä, heimoista tai kansakunnista. Joillain ihmisillä on jotain mitä toisilla ei ole, johtuen sijainnista tai taidoista, ja vaihdanta on tapa saada sitä mitä sinulla ei ole, ja antaa siitä mistä sinulla on ylijäämää.
Raha ei syntynyt vaihdannasta
Mutta miten raha kehittyi vaihdannan välineeksi? Tavanomainen viisaus on, että ihmistaloudet perustuivat vaihdantaan. Jollain oli paljon munia, mutta ei hunajaa (esimerkiksi). Jos he halusivat hunajaa, heidän tarvitsi löytää joku jolla oli hunajaa, mutta joka halusi myös munia — muuten he joutuivat vaihtamaan munia johonkin jota hunajaa omistava haluaisi, ennenkuin tämä voitaisiin vaihtaa hunajaan.
Kaikki on monimutkaista, joten väistämättä jossain kohtaa joku sai älynväläyksen ehdottaa jotain jota käytettäisiin vaihdannan välineenä — toivottavasti kestävää, kuin metalli, kuoret tai arvokkaat kivet — tai jopa hyödyllistä itsessään, kuin karja tai maissi.
Taloustieteen kirjat tuntuvat toistelevan tätä tarinaa, mutta ongelma on, että se ei ole totta. Ei ole ehdottomasti yhtään historiallista todistusaineistoa siitä että talous olisi perustunut päittäiseen vaihdantaan.
Joten kuinka tämä myytti tuli hyväksytyksi? Se saattaa olla koska se oli Aristoteleen käyttöönottama, ja tuhansia vuosia Aristoteles nähtiin kaiken viisauden lähteenä eikä kukaan uskaltanut häntä haastaa. Aristoteles myös esitti, että maapallo oli kaiken universumin keskus, kämmätty uskomus joka pysyi valloillaan 1800 vuotta. Samalla tavoin hänen käsityksensä siitä että vaihdantataloudet synnyttivät rahataloudet pysyy edelleen suurelta osin haastamattomana, vaikka Aristoteleella ei ollut suoraa tietoa vaihdantataloudesta. Hänen ideansa päittäisestä vaihdannasta ja aurinkokunnan luonteesta olivat puhtaita otaksumia.
Aristoteles: ei aina oikeassa kaikesta
Adam Smith, modernin taloustieteen isä, toisti vaihdanta/rahatalousteorian ja näin vahvisti myyttiä edelleen. Toki päittäistä vaihdantaa tapahtui marginaalisesti (ja edelleen tapahtuu), mutta ei ole viitteitä siitä että päittäinen vaihdanta olisi ollut muuta kuin marginaalista.
Kuinka rahaa edeltävät taloudet toimivat?
Joten kuinka sitten taloudet toimivat ennen rahaa? Yksi teoria on ”lahjatalous”, joka perustui perheisiin ja ystävien ryhmiin. Perheen kesken kukaan ei laske työn arvoa — se on vain heidän kontribuutionsa perheelle. Tämä voi toimia myös tiiviissä ryhmissä kuin suurperheet tai pienet heimot, mutta voiko se toimia suurissa ryhmissä joilla ei ole yhteisiä tavoitteita (kuten itsensä ruokkiminen, asuttaminen tai puolustaminen)?
Maataloudellisen vallankumouksen ja kaupunkien kasvun jälkeen, kauan ennen rahan keksimistä, miten vaihdanta toimi, jos ei päittäin tai lahjoja antamalla? Vihje voidaan löytää ensimmäisestä muinaisten sumerialaisten nuolenpäätekstistä, yli 5000 vuoden takaa. Savitauluihin tehdyt raapustukset olivat itseasiassa tilikirjanpitoa, joihin kirjattiin se kuka oli velkaa ja kenellä oli saamisia. Rahan ei tarvinnut vaihtaa käsiä, sillä ihmisten kontribuutiot ja velvoitteet kirjattiin kaikkien nähtäville temppeliin, missä savitauluja säilytettiin.
Vanhin tunnettu kirjoitus, sumerilaisilla savitauluilla, on itse asiassa tilikirjanpito.
Kauan, kauan ennen kirjoitustaitoa, päiväpulkkia käytettiin samaan tarkoitukseen, ja nykyään uskotaan että pulkkajärjestelmät (merkit kepeissä tai luissa esittivät kredit ja debet -puolia) menevät yli 20 tuhannen vuoden taakse. Näitä olisi käytetty kirjanpitosysteeminä työskentelemään ihmisten kanssa, jotka ovat välittömän suurperheen/heimoyhteisön ulkopuolella, jossa lahjatalous olisi muuten ollut vallitseva.
Ensimmäiset oikeat rahat/kolikot esiintyivät noin 2700 vuotta sitten. Ihmiset ovat olleet olemassa noin 100-200 tuhatta vuotta, joten on virhe ajatella että raha on olennainen osa ihmistaloutta. David Graeber, kirjassa Debt: the First 5000 years, väitti että raha on kehittynyt luottona vaihdannan korvaamisen sijaan. Tämä tuli laajasti tarpeelliseksi ainoastaan maatalousvallankumouksen jälkeen, kun ihmisten päivittäinen elämä toi heidät kontaktiin toisten ihmisten kanssa joita he eivät tunteneet. Raha ei koskaan olisi voinut kehittyä heimoyhteiskunnassa, jossa varat ja velat pidettiin ihmisten päissä. Joko tunsit jonkun joka ”oli sinulle velkaa” tai henkisiä päiväpulkkia ei edes pidetty, kuten perheissä. Yhteisön paineet yleisesti olivat tarpeeksi varmistamaan että kaikki vetivät samaa köyttä. Elettyäni 13 vuotta tarkoituksellisessa yhteisössä, tiedän tämän todeksi.
Maatalousvallankumouksen jälkeen, ja heimoyhteiskunnan tullessa korvatuksi kaupungeilla ja ”kansalaisyhteiskunnalla”, jonkinsortin päiväpulkkajärjestelmää kaivattiin. Olivatpa nämä sitten savilaattoja tai päiväpulkkia, se mitä ne esittivät oli kirjanpito. Ihmisten tilit alkoivat nollasta, ja jos he tarjosivat hyödyllistä palvelua tai tuotetta jollekin toiselle, he saivat kredittiä, ja tuotteen tai palvelun saajalle tilitettiin debettiä.
Päiväpulkkia
Rahan ongelma
Uskon että ihmisyhteiskunnalle tämä keskinäisen luoton järjestelmä on mieluisampi kuin rahaan perustuva talous. Ongelma rahan kanssa on se, että se keskittyy. Ihmiset ottavat annettuna sen, että raha houkuttelee rahaa, ja uskon asian olevan niin koska se on totta. Jos yrität rikastua omalla työlläsi, huomaat että se on käytännössä mahdotonta, ellei sinulla ole sitten jotain uskomattoman harvinaista taitoa. Muuten tie rikkauksiin on päällystetty muitten ihmisten työllä. Voit joko työllistää useita ihmisiä ja vetää välistä liikevoittoa heidän tekemästä työstään; voit omistaa suuria maa-alueita ja periä niistä maanvuokraa; voit omistaa osakkeita, jotka lopulta palauttavat tuhansien, mahdollisesti miljoonien, ihmisten tekemästä työstä; tai (ja tämä on tärkein tapa jolla raha houkuttelee rahaa), voit lainata sitä korolla.
Tämän takia todellinen vauraus nykypäivänä sijaitsee pankkijärjestelmässä, ja sen mukana myös kontrolli taloudesta, sekä ennen kaikkea poliittisesta järjestelmästä. Ei ole yhteensattumaa että Trump on täyttänyt kabinettinsa Goldman Sachsin kavereilla kouluttajien, terveysammattilaisten tai akateemikkojen sijaan. Ja ei ole myöskään sattumaa, että pankeilla on hallituksen mandaatti laillisen maksuvälineen liikkeellelaskemiseen lainaamalla rahaa jota sillä ei ole, korkoa kasvattaen, lainaajan tarjotessa takauksia tälle (yleensä asuntojen muodossa). Kun ymmärrät tämän (ja nykyään onneksi virkistävän moni nykyään tajuaa), tajuat että kyseessä on ihmiskunnan suurin koskaan näkemä huijaus.
Itse asiassa rahan ja imperiumien kehitys sattui samaan aikaan, ja en usko tämän olevan sattumaa. Tottakai imperiumi on mahdollista perustaa valloittamiselle, mutta on paljon vaikeampaa saada maat pysymään itsellä kuin raha. Lisäksi jos haluaa kaiken valloittavan armeijan, se tulee ruokkia. Kyllä, maa on mahdollista vallata suoraan ja pakottaa paikalliset maanviljelijät antamaan ruoka — mutta kuinka paljon helpompaa on ostaa se? Se seikka, että imperiumia ylipäätään on edes olemassa, on mahdollista lakaista maton alle. Tämä pätee nykyään USA:n (tai tarkemmin korporaatio-) imperiumiin.
Rahan keskittyminen kiihtyy, ja ongelma ei ole että joillain on enemmän kuin toisilla (koska yksi ihminen voi kuluttaa vain niin paljon), ongelma on että vaurauden keskittyminen tuo mukanaan valtaa, ja niin myös demokratian tuhon (tai tarkemmin sen toteutumisen estymisen), ylijäämävaurauden valuessa poliittiseen prosessiin, lobbausteollisuuteen ja poliitikkojen työpaikkojen säilyttämisen kaikkien muiden poliittisen järjestelmän toiminnan heikentämisen metodien joukossa. Silloin sodasta tulee erittäin tuottoisaa bisnestä aseenvalmistajakorporaatioille, lähestulkoon valloittamisen väline — äärimmäisen vaarallinen skenaario, ja sellainen joka pitää valtion ikuisessa sotatilassa, sen sijaan että vallitsisi rauha.
Raha ympäristövahinkojen lähteenä
Rahan lainaaminen korolla, joka aiemmin oli kiellettyä kristinuskossa sekä islamissa — kielto joka on jätetty ensimmäisessä ja tällä hetkellä ollaan jättämässä jälkimmäisessä — tarkoittaa myös että talouden täytyy jatkuvasti kasvaa. Kun lainoja maksetaan takaisin, velka kuittaantuu, mutta ei korko. Tasapainoisessa taloudessa velkaa ei voida maksaa takaisin, minkä takia maailman hallitukset ajavat ikuista, mahdotonta kasvua. Tämä taistelu kasvusta on maapallon ekologian tuhoutumisen ytimessä joka on niin haitallista ihmisten selviytymiselle. Luonto on silti elämää ylläpitävä järjestelmä — me emme ole niin välkkyjä kuin luulemme olevamme.
1800-luvun alkupuolella William Greene ehdotti keskinäisen velkakirjanpidon käyttöönottoa — systeemi joka oli kuin päiväpulkat/savitaulut, mutta luottoa annettiin ihmisille jotka ovat yhteisössä luotettavia ja tunnettuja. Hän katsoi, että raha oli keskittymässä liian harvoihin käsiin, joka tarkoitti että vaikka oli paljon resursseja ja taidokkaita ihmisiä, suurin osa ihmisistä eli köyhyydessä. Köyhyys tarkemmin määriteltynä tarkoitti vaurauden keskittymistä harvojen käsiin, ja tämä on ainoastaan mahdollista rahataloudessa. Hänen luottojärjestelmäänsä oli sisäänrakennettu rajat sille miten paljon yksilö sai omistaa. Yksilöt saivat varoja ainoastaan omasta työstään, ei kenenkään muun työstä — eikö tämä ole sivistyneen yhteiskunnan merkki?
William Batchelder Greene: hänen ideansa keskinäistestä luottojärjestelmästä oli paljon aikaansa edellä
Uskon että keskinäinen luottojärjestelmä on ratkaisu köyhyyteen, luonnon tuhoutumiseen, sotaan ja jopa maahanmuuttoon (luottojärjestelmä on mahdollinen missäpäin maapalloa, joten kenenkään ei tarvitse muuttaa muualle löytääkseen työtä), ja nykyisenä lohkoketjun ja internetin aikana on täysin mahdollista toteuttaa se globaalisti — ei teknologisen tumpelon kuten minä tekemänä, vaan teknisesti lahjakkaiden ja jo kryptovaluuttojen, alustatalouden ja vapaan/avoimen lähdekoodin kanssa työskentelevien tekemänä.
Tässä on eräs heistä, itseasiassa hän on myöntänyt olevansa luddiitti, mutta hänellä on visio toteutettavasta keskinäisestä ”raha”-järjestelmästä ja hän selittää miksi se on tarpeellinen, ja tässä on toinen (kannattaa todella lukea).
Kenellä tahansa voi olla tottakai hyviä ideoita, mutta toteutus on tärkein. Kuitenkin jos me emme ajattelisi systeemin olevan toteutettava, kolmannen sektorin kautta joka on jo tapahtumassa, en kirjoittaisi koko asiasta. Mutta uskon että se on saavutettavissa, vaikka vain muutama ihminen ymmärtäisi sitä (lisää tähän sopiva Margaret Mead -lainaus). Bloggaan aiheesta lisää sillä uskon sen olevan ainoa talousjärjestelmä joka voisi korvata kapitalismin — joka on olennaista jos me aiomme pysäyttää ekologisen tuhon.
Lähde:
http://www.lowimpact.org/money-causes-poverty-plus-war-ecological-destruction-replace/