Viime vuonna Millenium Development Goalsin (MDG) loppuraportti ilmoitti kovasta saavutuksesta taistelussa globaalin nälän hävittämiseksi:
”Ennusteet kertovat, että kehittyvien maiden aliravitun väestön määrä laskee vuosien 1990-1992 23.3%:sta vuosien 2014-2016 12.9%:n. Tämä on erittäin lähellä MDG:n nälkätavoitetta.”
Pitäisikö meidän suoralta kädeltä uskoa ”historian kaikkein onnistuneinta köyhyyden vastaista liikettä”? Ei vielä.
Toisilla mittareilla nälkä ja aliravitsemus ovat kasvamassa. Huolimatta ennätyssuurista sadoista ja siitä että ruokaa riittäisi tarpeeksi kaikille 3000 kalorin saamiseksi päivässä, itsenäiset analyysit viittaisivat siihen että puolet maailmasta nälkiintyy. Nälän mittaaminen oikein on tärkeää. Se kertoo meille onko 30-vuotinen neoliberaali talouspolitiikka yhdistettynä vuosikymmenien multilateraaliseen kehitykseen oikeasti tehnyt maailman paremmaksi paikaksi elää — vai onko tilanne pahentunut. Miten laskelmat voivat olla niin erilaiset?
Miten aliravitsemusta mitataan?
FAO laskee ihmisen nälkää näkeväksi vain jos saatu kalorimäärä ei ole riittävä kattamaan minimivaatimuksia paikoillaan pysyttelevään elämäntyyliin vuoden aikana. Mutta suurin osa nälkää näkevistä ihmisistä ovat köyhiä maanviljelijöitä, ja he ovat raskaassa fyysisessä työssä ja tarvitsevan jopa 3000-4000 kaloria päivittäin — paljon enemmän kuin FAOn ”paikoillaan pysyttelevä” minimikalorimäärä on. Suurin osa näistä maanviljelijöistä on naisia, jotka monesti hoitavat lapsia ja tarvitsevat tämän takia ainakin 500 kaloria tämän lisäksi.
FAOn kalorirajat vaihtelevat maan mukaan, Timor Lesten 1651 kalorista päivässä Hollannin 1900 kaloriin päivässä. Raja on alempana Timor Lestelle koska he ovat lyhyempiä ihmisiä kuin hollantilaiset. Mutta lyhyt pituuskasvu populaatiossa on usein merkki aliravitsemuksesta, joka viittaa siihen että ihmiset tarvitsevat enemmän, ei vähemmän, kaloreita.
Jos mittaamme nälkää tarkemmin (ja silti konservatiivisesti) kalorimäärällä joka vaaditaan normaalitoimintaan, näemme että 1,5 miljardia ihmistä näkee edelleen nälkää, FAOn oman vuoden 2012 raportin mukaan, joka on tuplasti sen verran kuin YK haluaisi meidän uskovan. Jos me mittaamme nälkää todella suuren aktiviteetin vaatimien kalorimäärien mukaan, nälkäisten määrä on 2,5 miljardia ihmistä.
Lisäksi nälän mittaaminen laskemalla kaloreita on petollista. Vaikka FAO myöntää että 2,1 miljardia ihmistä kärsii vakavista vitamiini- ja ravinneainepuutteista, niitä ei lasketa silti näläksi. Se mitä FAO mittaa on kalorimääriä, ei varsinaista ravitsemusta. Ja ihmisiä, jotka elävät kuukausia nälässä, ei lasketa nälkäisiksi, sillä nälän määritelmä ottaa huomioon vain nälän joka kestää YLI VUODEN. Uskomatonta, että FAO haluaa meidän uskovan että 11 kuukautta nälän näkemistä ei ole terveydelle vaarallista.
Lähde:
http://foodfirst.org/publication/the-true-extent-of-hunger-what-the-fao-isnt-telling-you/#.V1DV0WVFg44.facebook