Ympäristövallankumouksellisuus tarkoittaa uskoa siihen, että erilaiset yhteiskuntiamme ja kulttuurin ja luonnon suhdetta vaivaavat ongelmat ja kriisit eivät ole yksittäisiä ongelmia. Niiden syyt eivät ole eristettyjä toisistaan, eivätkä liioin niitä ylläpitävät rakenteet. Ne ovat osa kulttuuriemme ja luonnon yhteistä historiaa.
Tämä yleinen ajatus saa lihaa ympärilleen, kun tarkastelemme yksittäisiä ongelmia ja niiden kytkeytymistä muihin. Maatalouden teollistuminen on yhteydessä eläinten teolliseen hyväksikäyttöön, ei-teollistuneiden maiden ongelmiin, paikallisten ekosysteemien tuhoutumiseen, saastemäärien kasvuun, kemian teollisuuden vallan kasvuun ja elämäntapojemme muuttumiseen. Nämä kaikki yksittäisiltä näyttävät ongelmat ovat yhteydessä laajempiin tapahtumakulkuihin: teollistumiseen yleensä, kiihtyvään kaupungistumiseen, rauhan- ja sodanajan teollisuuden limittymiseen esim. kemian teollisuudessa, mainostukseen, omavaraisuuden tuhoutumiseen ja vapaakauppaan.
Tätä päätähuimaavaa asioiden sekamelskaa ymmärrämme toisaalta paremmin yksittäisissä asiayhteyksissä, esimerkkien valossa. Toisaalta ymmärrämme sitä paremmin tarkastelemalla kulttuureissamme vallalla olevia arvoja, tieteellisiä näkemyksiä, taloudellisia oppijärjestelmiä ja poliittisia järjestelmiä. Mutta mitään yleistä, kattavaa selitystä tähän ongelmien sikermään tuskin löydämme, eikä sellainen ole toivottavaakaan. Liian usein yhteiskuntien monisyinen historia on palautettu karkeisiin yleistyksiin: maailmanhengen liikkeeseen, jumalan johdatukseen, uuden yhteiskuntomuodon kehitykseen, kysynnän ja tarjonnan lakiin tai muihin ”yhteiskunnan luonnonlakeihin”, väestönkasvuun tai vaikkapa geeniperimäämme.
Ympäristövallankumouksellisuuden ajatukseen ei kuulu tällaisen kattavan selitysmallin tai ideologian etsintää. Aleksanteri Suuresta kerrotaan, että hän ratkaisi mahdottomaksi luullun Gordionin solmun iskemällä sitä miekallaan. Meillä ei ole tällaista miekkaa, ei aatetta tai toimintatapaa, ja edessämme oleva ongelmavyyhti lienee sekin monimutkaisempi kuin sylyksellinen hamppuköyttä. Kulttuurikriisin solmu ei ole sotkuinen vain tässä ajassa, vaan se on sotkuinen myös menneisyydessään. Ongelmana on myös se, että toiset kriisit ovat aidosti globaaleja, toiset taasen aidosti paikallisia. Joskus paikallisuus ja globaalisuus ovat nekin toivottomassa sekasotkussa.
Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki: Hiilen vapautuminen ilmakehään näyttää keskilukujen ja valtiollisten laskelmien näkövinkkelistä globaalilta ongelmalta, ja sitä se onkin. Ilmakehään päästyään hiili osallistuu rajoittamatta koko ilmastojärjestelmän muutokseen. Mutta ne prosessit, jotka aiheuttavat hiilen vapautumista, ovat milloin laajoja, milloin hyvinkin paikallisia. Samoin ovat ratkaisut. Joskus kansainvälisen kauppajärjestelmän muuttaminen voi olla tehokasta, mutta joskus ruohonjuuritason kylätoiminta ja metsänistutus voi olla ylhäältä ohjattua toimintaa monin verroin tehokkaampaa. Sillä paikallisesti hiilen vapautumiseen johtavat tekijät saattavat olla hyvinkin erilaisia, miltä ne Rio de Janeiron ja Kioton byrokraattisessa sekasotkussa näyttävät.
Ympäristövallankumouksellisuus tarkoittaa näiden monien eri ongelmien politisoimista ja tarkastelemista laajassa yhteydessä, kokonaisuutena. Mutta tämän on tapahduttava niin, että ongelmien paikalliset syyt eivät katoa. Siksi hajautettu ruohonjuuritason toiminta on ympäristövallankumouksellisuuden luontaisin toimintamuoto. Silloin, kun yhteistoimintaa tarvitaan, se voidaan toteuttaa ilman keskushallintoa tai jäykkää hierarkiaa. Tämä monikasvoisuus on voimavara.
Me olemme tottuneet tarkastelemaan valtaa vain suuressa mittakaavassa: keskitettynä poliittisena ja taloudellisena valtana. Ruohonjuuritason valta, elämän ja maailman takaisin valtaaminen, pienten ihmisten toiminta näyttää silloin vähäpätöiseltä. Silloin me olemme näkymättömiä ihmisiä. Mutta suuren mittakaavan valta on sekin ihmisten luomus, ja sillä on valtaa vain, jos me hyväksymme sen. Vallan haltuunotto murskaa tämän illuusion pienten ihmisten voimattomuudesta. Euroopassa ylikansalliset geeniteknologian yritykset ovat aidosti pulassa, kun tavalliset kansalaiset ovat järjestäneet mittavia boikotteja ja tiedotuskampanjoita, ja tuhonneet sadoittain yritysten koeviljelmiä. Ja kaikki tämä on tapahtunut virallisen vallan tuolla puolen, vailla mittavia taloudellisia resursseja ja PR-koneistoa. Brasiliassa yksi merkittävimpiä poliittisia voimia on maanvaltaajien liike, jossa käytännössä on kyse pienistäkin ihmisryhmistä, jotka asuttavat käyttämättömiä mutta muiden ”omistamia” maa-alueita. Tuhannet ihmiset ovat saaneet kodin ja elannon ilman suurta puoluetta, ideologiaa tai rahaa. Tässäkin tapauksessa suuren mittakaavan taloudellinen valta, omistus, menettää merkityksensä, kun sen olemassaolo kielletään.
Kaikki ei tietenkään ole vain illuusiota. On paljon sellaista valtaa, jonka pakottavaa voimaa emme voi ohittaa olankohautuksella. Osa tästä vallasta asuu armeijoissa ja poliisivoimissa, osa jo rakennetussa kulttuurissamme. Jälkimmäistä on eräs merkittävä kirjoittaja kutsunut ”kivettyneeksi vallaksi”: ydinvoimalat, geeniteknologia ja moottoritiet eivät ole ”vain välineitä”, joiden käyttäminen on ihmisten päätettävissä. Pelkällä olemassaolollaan ne rajoittavat tulevaisuutemme mahdollisuuksia. Tällaista näkymätöntä valtaa on myös meidän puhetavoissamme, ajatusmalleissamme, kasvatuksessamme ja koulutuksessamme ja vaikkapa mainostuksessa. Miten me olemme tottuneet ajattelemaan sukupuolesta, eläimistä, muusta luonnosta? Minkälaisena maailmanhistorian tapahtumat on meille opetettu? Miten ymmärrämme taloutta ja tiedettä?
Me elämme niin materiaalisen kuin poliittisen vallan ympäröiminä ja vallan ajatuksia sisäistäneinä. Mutta myös meissä itsessämme on valtaa, yksin ja yhdessä. Tiedonvälitystä vastaan voimme asettaa omaa tiedonvälitystä, taloudellista ahdinkoa vastaan uuden omavaraisuuden, leviävää teollista infrastruktuuria vastaan omat vaihtoehtoiset elämäntapamme ja ruumiimme (vaikka jakoavaimella varustettuna). Mitä tahansa emme voi saavuttaa, mutta on parempi etsiä näitä mahdollisuuksien rajoja kuin hyväksyä valmiiksi annetut rajat.
Lähde:
http://www.kulma.net/mkevat/mita_ymp.html