Monisidosryhmäinen osuuskunta

Monen sidosryhmän osuuskunta (multi-stakeholder cooperative, MSC) sisältää useampia kuin yhdenlaisia jäsenryhmiä — esim. työntekijöitä, kuluttajia, käyttäjiä tai yhteisön jäseniä — sen johtokunnassa ja usein myös omistajien joukossa.

Kun perinteisiä osuuskuntia hallinnoi ja ne omistaa yhdenlainen omistajien joukko (esim. työntekijät), MSC:tä hallinnoi ja niitä usein myös omistaa useamman tyyppiset sidosryhmät. Jäsenluokkiin saattaa kuulua käyttäjät (esim. kuluttajat tai asiakkaat), tukihenkilöt (esim. yhteisön jäsenet tai sijoittajat) tai työntekijät, ja se voi saada monenlaisia muotoja: panimoravintola, jnka omistaa työntekijät ja kuluttajat; asuntokunta, jonka omistaa yhteisön jäsenet, sijoittajat, asukkaat ja työntekijät; supermarketti- ja päivittäistavarakauppaketju, jolla on yli 1000 kauppaa, 33000 työntekijäjäsentä ja 7 miljoonaa kuluttajajäsentä; tai “solidaarisuusosuuskunnat”, jotka tarjoavat hoivapalveluja ja niihin voi kuulua käyttäjiä, työntekijöitä tai tukijäseniä. MSC:t  käyttävät “yksi jäsen, yksi ääni”-sääntöjä valitsemaan johtokuntansa jäsenet, mutta jokaisella jäsenryhmällä (esim. työntekijät tai kuluttajat) normaalisti on kiinteä määrä paikkoja johtokunnassa.

Potentiaaliset vaikutukset

MSC:t voivat käyttää joustavaa hallintorakennettaan parantamaan palvelujaan tarjoamalla institutionalisoituja keinoja jäsenilleen, kuten terveydenhuoltoalan työntekijöille, kommunikoida omia tarpeitaan. Organisaatiot voivat pienentää transaktiokustannuksiaan lisääntyneellä luottamuksella ja parantuneella informaationkululla, joka syntyy kun monet eri sidosryhmät ovat mukana suunnittelussa, päätöksenteossa ja arviointiprosesseissa heti alusta alkaen — eikä niinkään kauan päätösten tekemisen jälkeen. Ottamalla mukaan toisia sidosryhmiä, MSC-muotoiset organisaatiot voivat ottaa käyttöön uudenlaista osaamista, asiantuntemusta, kokemuksia, sosiaalisia verkostoja ja rahoitusyhteyksiä lisäämään niille saatavilla olevien resurssien syvyyttä ja monipuolisuutta. Viimeisenä, MSC:t “vaikuttavat olevan yllättävän hyviä määrittelemään ja perustamaan uusia markkinoita” ja antamaan marginalisoitujen ihmisryhmien tulla mukaan “valvoviin ja hallinnollisiin instituutioihin, joilla on heidän elämiinsä tärkeä vaikutus”, sanoo MSC-tutkija Margaret Lund.

Transformatiivisia ominaisuuksia

Ottamalla sidosryhmät mukaan johtokuntaan, MSC:t institutionalisoivat niinkutsuttujen “asianomaisten etujen periaatteen”: sen että ihmisillä tulisi olla sanavaltaa instituutioiden päätöksentekoon, joka merkittävästi vaikuttaa heidän elämäänsä. Maailmassa jossa johtamisen ja omistamisen oikeudet on laajennettu niille, jotka kontribuoivat yhteiseen toimintaan, MSC:t voivat laajentaa “kontribuution” määritelmää ja näin laajentaa omistamisen maailmaa. Viimeisenä, MSC:t luovat strukturoituja (eli suunniteltuja) suhteita ryhmien välillä, jotka muuten ovat keskenään kanssakäymisissä markkinoiden tai kaoottisessa kilpailun kautta, tai ei ollenkaan (kun markkinat puuttuvat). MSC:ssä sen sääntöjä “valvotaan” määriteltyjen valtasuhteiden kautta. Suunniteltu struktuuri voi myös tukea pitkäaikaisempaa tai yhteisöllisempää järjestäytymistä, jossa jäsenet asettavat lyhytaikaiset intressinsä yritysten tai paikallisalueen pitkäaikaisen hyvinvoinnin alapuolelle.

Hylättyjen tehtaiden keskeltä Wisconsinin Viroquan maaseudulla ponnistava Fifth Season Cooperative tukee kestävää ja lokalisoitua alueellista ruoantuotantoa auttamalla pieniä ja keskisuuria maatiloja ja ruoantuottajia saamaan yhteyden ostajiin aina Madisonista Chicagoon asti. Tämän se tekee tuomalla yhteen kokonaisia toimitusketjuja yhdeksi demokraattiseksi struktuuriksi: tuottajat, tuottajaryhmät, ruoan jatkokäsittelijät, jakelijat, ostajat ja työntekijät muodostavat MSC:n kuusi jäsenluokkaa. Työntekijäjäsenet pyörittävät ruokapiiriä, joka kerää yhteen 140 erilaista ruokatavaraa — muunmuassa kurpitsoita, perunaa, porkkanoita, kananmunia, hilloja, hunajaa ja laadukkaita lihoja — sen tuottajajäseniltä. Näitä ruokatavaroita sitten jaellaan ostajille, muunmuassa ruokaosuuskunnille, ravintoloille, ruokakaupoille, sairaaloille, kouluille ja yliopistoille.

1980-luvun puolivälissä syrjäisellä Quebecin alueella (asukkaita arviolta 2100) Kanadassa sijaitseva saha oli sulku-uhan alla talousvaikeuksien ja kolmen konkurssin jälkeen. Paikalliset asukkaat pyrkivät pitämään työpaikat ja nuoret ihmiset alueella, ja he liittyivät yhteen ja ostivat sahan Desjardinsin luotto-osuuskunnan ja valtion avustuksella. Firman omistaa nykyään sahalla työskentelevien osuuskunta sekä ryhmä paikallisia yrityksiä. Jokaisella ryhmällä on veto-oikeus suuriin päätöksiin, millä pyritään edistämään konsensuspäätöksentekoa sidosryhmien keskuudessa. Melkein kolmannes sahatyöläisistä on joskus istunut johtokunnassa. Kun firma on saavuttanut kannattavuuden, MSC on suostunut jakamaan liikevoitosta 27% kolmelle osakkeenomistajalle, 18% työntekijöille bonuksina ja 55% tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Voitot on nyt investoitu muihin alueen yrityksiin ja Bosiacon saha auttaa tukemaan 600 työpaikkaa alueella.

Haasteita

Monipuoliset sidosryhmät voivat tehdä päätöksenteosta hankalaa. MSC:n johtaminen voi saada hyötyä ottamalla mukaan kaikki jäsenryhmän kun päätetään perussäännöistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, kun ratkaistaan konflikteja tasapuolisesti ja tasapainotetaan eri luokkien kontribuutioita (tai riskejä) ja heidän saamiaan hyötyjä. Jäsenryhmien äänimäärien minimit ja maksimit sekä säännöt sille miten suunnitellaan, osallistutaan, jaetaan informaatiota ja auditoidaan voivat myös fasilitoida intressien harmonisaatiota. Monenlaiset näkökulmat voivat tulla “kalliimmaksi” ajan mittaan tai konflikteissa, mutta tapaustutkimukset eivät tue väitettä, että kustannukset nousisivat merkittävästi. Viimeisenä, MSC:ltä usein puuttuu niitä tukeva juridinen tausta ja joissain amerikkalaisissa osavaltioissa ne ovat jopa kiellettyjä.

Lähteitä

• Margaret Lund, Solidarity as a Business Model (Kent, OH: Cooperative Development Center at Kent State University, 2011).
• Urban Sustainability Directors Network’s Sustainable Consumption Toolkit
• Catherine Leviten-Reid and Brett Fairbairn, “Multi-stakeholder governance in cooperative organizations: toward a new framework for research?,” Canadian journal of nonprofit and social economy research 2, no. 2 (2011).