”Yksi tämän neljännen teollisen vallankumouksen piirteistä on, että se ei muuta sitä mitä me teemme, vaan se muuttaa meitä.”
— Klaus Schwab, WEF:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, joka on perustanut San Fransiscoon Center for the Fourth Industrial Revolutionin
Teollinen vallankumous on taloudellinen, sosiaalinen, filosofinen ja poliittinen tapahtuma, jossa eliitti vetää välistä sen mikä on ilmaista — maat, luonnon, kyvyt, sosiaaliset suhteet, osaamisen ja unelmat — ja paketoi ja transformoi ne agenteiksi liikevoiton ja vallan mekanismeihin. Tämän saavuttamiseksi he riistävät suurimmalta osalta kansaa autonomian, itsemääräämiskyvyn, omavaraisuuden, itsetunnon, keskinäisen avunannon, ihmissuhteet ja vapauden.
Meillä on ollut viimeisten 250 vuoden aikana kolme teollista vallankumousta. Me olemme nyt neljännen ja viidennen vallankumouksen kynnyksellä. Kaikki nämä vallankumoukset ovat olennaisesti perustuneet kaivannaisteollisuuteen ja ekosysteemin tuhoamiseen.
Ensimmäinen teollinen vallankumous tapahtui vuosina 1760-1870, kun vesi- ja höyrykäyttöisiä laitteita käytettiin koneistamaan tuotanto höyrykoneen keksimisen jälkeen, joka vaikutti myös globalisaatioon tai de-lokalisaatioon rautateiden keksimisen kautta. Ensimmäinen teollinen vallankumous rikkoi ihmisten luontosuhteen ja käynnisti kaupunkien ajan. Toinen teollinen vallankumous oli vuosina 1870-1914 ja se toi mukanaan sähkövoiman länsimaihin, sekä teräksen, öljyn ja polttomoottorin jonka avulla mahdollistettiin massatuotanto ja hävitettiin artisaanikäsityöläisteollisuus.
Kolmas teollinen vallankumous alkoi 1980-luvulla, jolloin elektroniikka ja informaatioteknologia automatisoivat tuotannon ja alkoivat hajauttaa digitaalisen vallankumouksen kehitystä, joka lopulta demokratisoi henkilökohtaisen tietokoneen ja internetin, kehitys joka nopeutti länsimaisen ihmiskunnan luontosuhteen ja keskinäisten suhteidemme rapautumista, kun kansalaisista tuli osa globaalia yhteisöä lokaalin sijaan, joka oli nopeasti katoamassa. Kolmas teollinen vallankumous ja neljännen siinto horisontissa ovat luoneet systemaattisen yksinäisyyden, eristäytymisen, laajalti mielenterveysongelmia ja hienovaraisemman mutta suuren riippuvuuden systeemistä: kun ihmissuhteet ja perheverkostot eivät enää voi taata selviytymistämme, meille uskotellaan että luottamus koneeseen voi niin tehdä.
Nämä toisiaan seuraavat teolliset vallankumoukset ovat keskittäneet ja syventäneet tätä irtaantumista sekä luonnonmaailmasta monille ihmisille ympäri maailman, jotka nyt ovat urbaaneja ja riippuvaisia sivistyneen kulttuurin mekanismeista, että johtaneet myös aina vain suurempaan railoon rikkaiden ja köyhien välillä.
Neljännen teollisen vallankumouksen (4IR) tavoite on fyysisen, biologisen ja digitaalisen teknologian konvergenssi uudenlaisen ihmiskunnan ja planeetan uuden vision aikaansaamiseksi. 4IR tai Industry 4.0 käyttää hyväksi massakonnektiivisuutta, tekoälyä, robotiikkaa, internetin tietovarantoja, tiedon tallentamista, itseajavia autoja, 5G:n mahdollistamaa massiivista prosessointitehoa, 3D-tulostusta, nanoteknologiaa, bioteknologiaa, geenimanipulointia, biotulostusta (solujen, elinten ja ruumiinosien valmistamista), elämänlaajennusta, laajennettua todellisuutta, materiaalitiedettä, energian säilömistä, kvanttilaskentaa, esineiden internetiä, älyrakentamista ja älykaupunkeja, lohkoketjuja ja kryptovaluuttoja. Nämä ovat kaikin tavoin ”disruptiivisia” teknologioita: hallinto, rahoitus, logistiikka, yhteiskunta ja ihmisyyden ontologia. 4IR mahdollistaa myös tottelevaisuuden sen vedotessa meidän mukavuudenhaluun, harmonian ja mielihyvän tarpeisiin. Tätä tarkoitetaan kitkattomalla teknologialla teknomaailmassa.
Tässä uudessa maailmassa COVID-19 on antanut teknoeliitille suurimman mahdollisuuden: eristää globaalit populaatiot fyysisesti toisistaan, joissain maissa populaatioiden harventaminen sallitaan niiden osalta, jotka kuormittavat systeemiä joka ei heitä tarvitse, täydellinen riippuvuus teknologiasta jotta voisimme viestiä toisillemme, tehdä työtä tai viihdyttää itseämme, käyttää näitä teknologioita massavalvontaan ja pitämään heidät kurissa mittakaavassa, joka on täysin mahdotonta kuvitella, ja luoda kokemus ovelle-normaalia-enemmän-kolkuttelevasta kuolemasta suuressa mittakaavassa. Se on myös näyttänyt meille joitain totuuksia: että huolimatta kahden vuosisadan ”edistyksestä”, kaikki mitä on oikeasti tapahtunut on, että eliitti on sulkenut omat kauppansa, sosiaalitukien järjestelmät on kaikkea muuta kuin tuhottu, että ihmiskunta on itse ”irroittautunut” luonnosta niin täydellisesti, että me emme voi itse asiassa elättää itseämme kriisin keskellä ilman systeemiä, ja että eliitin lupaukset — olivatpa ne sitten poliittisia, taloudellisia tai teknologisia — ei tulla koskaan pitämään.
Jos 4IR on keinojen esittely — uudet teknologiat itsessään — joita eliitti yrittää käyttää kohdatakseen resurssien epätasaisesta jakautumisesta, ilmastonmuutoksesta ja teollisuudenjälkeisen vallan noususta seuraavan eriarvoisuuden, silloin viides teollinen vallankumous (5IR) alkaa siinä kohtaa jossa kansa on hyväksynyt laajalti nämä uudet teknologiat, jotka sulautuvat kehoihimme, ympäristöihimme ja todellisuuksiimme niin suuressa määrin, että konemaailma on aina läsnä, jopa nanomittakaavassa tai kauimmaisissa avaruuden kolkissa.
Siksi jos tutkii vähänkään 5IR:ää, löytää ainoastaan kapitalistien viherpesua niinkutsutusta ”kestävästä kehityksestä” ja ”elämän parantamisesta kaikille”, tekno-utopian markkinointipuppaa. Se johtuu siitä, että teknokraatit ja eliitit eivät halua näiden teknologisten kehitysten todellisia totuuksia julki ennenkuin se on liian myöhäistä tehdä asialle yhtään mitään. Teknologinen kehitys, meille sanotaan, on ”väistämätöntä”. 5IR tulee tuomaan mukanaan niin suuria käsitteellisiä muutoksia siihen miten me näemme kehomme, teknologian ja ”luonnonmaailman”, että monet niiden väliset erot alkavat sumentua. ”Muinaisjäänneihmisille” kuten me, jotka pitävät proteeseja ainoastaan ratkaisuna vammaisuuteen, 4IR tarjoaa teknologian, ja pian 4IR:n tulokset ovat kehityksen myötä tarkoitettu paremmiksi kuin alkuperäinen raaja. 5IR ei tarkoita ainoastaan neljännen kumouksen teknologioiden ja niiden elämäämme tunkeutumisen laajentamista ja korjaamista, se tarkoittaa sen valkopesua, kansan saattamista ruotuun niiden teknologioiden kanssa puskemalla propagandaa kaikkein perustavimpien ihmisvaistojen tasolla. 5IR tarkoittaa sen hyväksymistä, että kyberneettinen robottiraaja on parempi kuin orgaaninen, ja että keinotekoista halutaan enemmän kuin orgaanista ja kaoottista.
Täydellisen keinotekoistamisen uunituoreen ja kehittyvän todellisuuden sisään kehikoitu, ja tekoälyteknologian kutistuessa, jokaiseen asiantuntijoiden mielikuvittelemaan asiaan tunkeutuva 4IR-todellisuuden lopputulos on visio uudesta Maapallosta ja uudesta ”ihmiskunnasta”. ”Ihmiskunta+” elää vankilamaailmassa, joka on riippuvainen ”vihreästä energiasta” ja jota sääntelee ja jonka elämään puuttuu funktionäärit, tieteentekijät ja teknokraatit menetelmillä kuten tekoäly, bioteknologia ja nanoteknologia. Jos 4IR on varsinainen näiden teollisuudenjälkeisten teknologioiden synty ja konvergenssi, 5IR sitten tapahtuu kiihtyvällä kehitystahdilla ja tuon saman teknoteollisen kompleksin kansan hyväksynnällä. 5IR:ää määrittää ennennäkemätön eksponentiaalinen nopeus (koneaika) verrattuna lineaariseen/epälineaariseen (ihmisaika), mikä tarkoittaa että jopa tämän uuden maailman suunnittelijat myöntävät, että he eivät voi kontrolloida näiden uusien teknologioiden lopputulemaa. Se pyrkii kohti jotain vieläkin karmaisevampaa kuin fiktionaalinen Skynet Terminaattori-sarjassa, teknologiseen singulariteettiin.
Ray Kurzweil kirjoittaa teoksessa The Singularity is Near, että ”On vaikeaa ajatella mitään ongelmaa jota superäly ei voisi ratkaista tai ainakaan auttaa meitä ratkaisemaan. Sairaudet, köyhyys, ympäristön tuhoutuminen, kaikenlainen tarpeeton kärsimys: nämä ovat asioita joita kehittyneellä nanoteknologialla varustettu superäly kykenisi eliminoimaan.” Hän lisää vielä, että ”Koneet voivat yhdistää resursseja tavoilla, joilla ihmiset eivät voi.” Lukiessa näitä lausuntoja on vaikeaa ajatella mitään ongelmaa mitä me emme voisi ratkaista omalla älyllämme ja planeetan älyllä yksinkertaisemmin keinoin, päättäväisyydellä ja omaa näkökantaamme ja käyttäytymistämme muuttamalla. Lisäksi on selvää, että ihmiset ovat varsin kyvykkäitä yhdistämään resursseja, mutta ne jotka ne omistavat ja hyötyvät niistä kieltävät sen kaikilta muilta voimakeinoin, ja muut uskovat tämän. Valinta olla muuttamatta tilannetta ja valinta olla taistelematta ”tulevaisuutta” vastaan ovat niitä kantoja joihin useimmat päätyvät.
Joten, kun teknologia on edistynyt vuosisadan verran ja olemme kuulleet lupauksia ruokkia maailma nälkäänäkevät ja siivota planeetan saasteet, muutamat ovat käsittämättömän rikkaita kun taas suurin osa kansasta edelleen kamppailee perustoimeentulonsa puolesta; lääketieteen kehitys ja yleisimmät lääkkeet ovat edelleen niukkoja monissa maissa. Meille syydetään sirkushuveja jotta olisimme hiljaisia: internet, älypuhelimet, applikaatiot, sosiaalinen media, tietokonepelit, livelähetykset ja podcastit ja kaikensorttiset lupaukset tulevasta. Mutta todellisia edistyksen hedelmiä ei tulla jakamaan sen tasaisemmin kuin aiemmankaan teollisen vallankumouksen hedelmiä, ja todennäköisesti me joudumme sietämään: täydellistä valvontaa tulevaisuudessa ilman yksityisyyttä, vaatimuksia täydellisestä mielenhallinnasta, täydellistä tottelevaisuutta, täydellistä muottiin mukautumista ehdollistamalla, yhteiskunnallisella riippuvuudella, kansalaisuudella, ”yhteisöllä” ja hyötymekanismeilla kuten (minimi) perustulo.
Jos teollinen vallankumous ei kykene tyydyttämään enemmistöihmiskunnan tarpeita, jotta se voitaisiin täysin hyväksyä, se joko pyyhkii nuo tarpeet kokonaan pois tai se tapahtuu pakottamalla. Neljännen ja viidennen teollisen vallankumouksen kontekstissa ne ominaisuudet, jotka tällä hetkellä uupuvat koneilta, empatia, rakkaus, intimiteetti, esimerkiksi — ovat niitä joita teknoteollinen kompleksi itsessään vahingoittaa, lähtien sosiaalisen median käytöstä ihmisiin aiheutuvasta intimiteettipelosta ja reaaliaikaisista ihmissuhteista empatianpuutteeseen, jonka nyt tiedämme aiheutuvan teollisista lääkkeistä kuten parasetamoli sekä ruoka- ja vesijohtojärjestelmiemme myrkyistä — niin että teknologian voidaan sanoa todella tyydyttävän meidän (nyt muokatut) tarpeemme. Materialismin mekanistiselle järjestelmälle, ahneudelle ja itsekeskeisyydelle kesyttyjä ja kaltoinkohdeltuja orjia.
Tämä on osa konemaailman ylivaltaa: puheet vammaisuuden korjaamisesta ja sairauden parantamisesta tarkoittavat kehon koneistamista; puheet elämän pidentämisestä tarkoittavat eliitin ikuista ylivaltaa. Vaikka teknopapit veistelevät värssyjä orgaanisista kehoistamme, biologisesta vankilastamme, vapautumisesta lataamalla tietoisuutemme koneisiin, saavuuttamalla kuolemattomuuden ja olemalla kykeneviä pitämään kehojamme pelkkinä vaihdettavina kuorina aina silloin kun on tarvis, se mitä oikeasti tapahtuu on, että muutama harva muuttaa suurimman osan ihmiskuntaa kehot kirjaimellisesti vankiloiksi. Nämä harvat oikeasti hyötyvät elämän pidentämisen ja tautien torjunnan kehityksestä, aivan kuten ne tekevät nytkin (rahoitusvajeesta kärsivät julkisen terveydenhuollon järjestelmät rutiininomaisesti saavat kaikkein vanhinta ja halvinta teknologiaa ja monilta järjestelmiltä ne puuttuvat kokonaan). Mutta nämä uudet transhumanistiset teknologiat eivät ole tarkoitettu vapauttamaan kaikkia.
Huolimatta futuristien valheista, näiden teknologioiden käyttöönotto laajentaa kuilua mukanaolevien ja ulkopuolelle jätettyjen välillä. Syntyy vallan linnakkeita, jotka ovat kauempana rahvaan raivosta kuin koskaan aiemmin. Kun keho muuttuu raaka-aineeksi uudenlaiselle biotieteen alalle, maailmassa jossa koneet tekevät suurimman osan työstä ihmiskeho itsessään muuttuu Pääoman reserviksi uudenlaisten hyväksikäytön ja teollisuuden muotojen keskellä. Itse asiassa tämä on jo tapahtumassa. Kantasolututkimuksen, geenimanipuloinnin, biologisten ehostusten, uusien lääketieteen tuotteiden, proteesien, DNA:n ja solujen suuren mittakaavan analyysien ja tietokantojen avulla. Suvereeni ja yksityinen itseys yksinkertaisesti astuu uudenlaiseen arvottamisen, hyödykkeellistämisen, muutosten ja yhteiskunnallisen jakaantumisen maailmaan Pääomaa, biovalvontaa, turhuutta ja eriarvoisuutta palvelemaan. Neljännessä teollisessa vallankumouksessa kulutusyhteiskunta menee paljon syvemmälle ja pimeämpään kuin pelkkien asioiden ostaminen. Neljännen teollisuuden tavoitteena on _erkaannuttaa_ meidät itse kehoistamme sekä omasta ymmärryksestämme osana biosfääriä ja biorytmejä niin, että myös niitä pidetään jonain ostettavana, päivitettävänä ja korjattavana, aina manipuloitavana ja vaihdettavana mekaanisten osien joukkona, joita voidaan tuottaa keinotekoisesti ja vaihtaa maksusta, ja joita voidaan mainostaa jonain joilla on parempia ominaisuuksia kuin orgaaninen perusta. Keinotekoistettu olento, joka kun se kerran on astunut teknologian temppeliin pysyy aina riippuvaisena lääkkeistä, kirurgisista operaatioista, teknopsykiatriasta, päivityksistä, laitteista ja korporaatioista.
Ihmiskehon teknologinen tulevaisuus ei välttämättä ole kuolema (niille harvoille joilla on varaa olla kuolemattomia), vaan se on kuolettavuus, kylmä pimeä eloton nälkäinen kyber-istutuksen sairastavuus.
Samaan aikaan Maa on kuolemassa ja teknologinen kehitys, joka on kaukana mainostamiensa ratkaisujen tarjoamisesta, tuhoaa sitä aina vain kiihtyvällä tahdilla, raaka-aineiden, sähkön ja harvinaisten maametallien nälän kurniessa. Pelkästään puhelinten valmistamiseen tarvittavat harvinaiset maametallit aiheuttavat ennennäkemätöntä tuhoa ympäristölle ja ihmisterveydelle.
Baotou, Sisä-Mongoliassa, on pääasiallinen harvinaisten maametallien kaivamisen keskus, jota ympäröi myrkyllinen kaivosjäte, joka on suurelta osin radioaktiivista thoriumia. Kongossa harvinasen koltaanin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koltaani) kaivamisen tiedetään tuhonneen ja aiheuttaneen mittaamatonta kärsimystä maalle, ihmisyhteisöille ja luonnonvaraiselle elämälle. Kaivosyhtiö Molycrop Kaliforniassa tykkää esitellä itsensä eettisenä kaivosyhtiönä, mutta sen neodyymi-kaivanta kaiuttimien magneetteihin, europium-kaivanta iPhonen näyttöjen värielementtejä varten ja cerium-kaivanta näyttöjen kiillottamiseksi yhdessä liuottimen kanssa edelleen riistävät kestämättömällä tavalla raaka-aineita, jotka pitäisi jättää maahan ja joiden kaivanta vaatii kokonaisien maa-alueiden haaskaamista kaivosten luomiseksi. Tällä hetkellä perustodellisuutta ei pääse pakoon: teknologia on riippuvaista ekosysteemien tuhoamisesta, mukaanlukien jäljellä olevien viimeisten villieläinten ja alkuperäiskansojen yhteisöjen tuhoamisesta, joissa sivistyneet ihmispopulaatiot yhä enemmän eristetään älykaupunkien teknologisiin elinympäristöihin.
Tulee olemaan yhä pienempiä railoja missä elää, ja verkostomme ja yksilölliset elämämme tulevat olemaan yhä tarkemman syynäyksen kohteena ja suvereniteettiimme ja autonomiaamme tunkeudutaan yhä syvemmälle, mutta onko se sen kamalampaa kuin mitä maatilallisen pakottaminen pois mailtaan töihin tehtaisiin uusiin kaupunkeihin? Tai alkuperäiskansojen taistelut, joita he ovat taistelleet ja jatkavat edelleen taisteluaan ympäri maailman?
Meille annetaan tehtäväksi pyrkiä suojelemaan se minkä me pystymme hauraasta ja katoavasta luonnonvaraisesta tilasta samalla kun hyökkäämme sekä infrastruktuuria että myös valtion, pääoman ja teknologian symboleita ja edustajia vastaan. Meidän tarvitsee ajatella ja valmistautua nyt, hankkia osaaminen ja keinot, joita me ja muut tarvitsemme navigoimaan tässä uudessa maailmassa, sekä pohtia mitä anarkistina olo tarkoittaa. Meidän on pakko yrittää rajoittaa petosivilisaation tekemää vahinkoa, pitää taistelumuistia yllä ja muistaa miksi ja mitä varten taistelemme. Meillä on vastassamme ei vähempää kuin pyrkimys hävittää villi ja kesyttämätön elämä ja lopettaa kokonaisia ajattelun ja olemisen tapoja yhteiskunnallisella ehdollistamisella, sorrolla, pakottamisella ja vapaaehtoisella osallistammisella. Rakenteet pysyvät samoina: päättymätön eriarvoisuus, orjuus, etuoikeus, sorto, autoritarismi, alienaatio, ja tuho.
Heidän järjestelmissään on halkeamia, niissä on aina. Ja näin anarkia, vapaudenhalu ja suveeniudenhalu tulevat kukoistamaan, ne puskevat jokaisesta halkeamasta ja raosta. Kamppailun jatkuvuus pysyy vapauden, henkilökohtaisen autonomian ja orjuuden kysymyksissä, kysymyksessä massojen valvonnasta ja kontrolloinnista harvain agendojen hyväksi. Nämä asiat eivät muutu huolimatta siitä miten paljon me puhumme ensimmäisestä tai N:nnestä teollisesta vallankumouksesta.
— Research and Training Cell – N.T.
Lähde:
https://325.nostate.net/2020/12/03/325-12-against-the-fourth-and-fifth-industrial-revolutions-acn/