Kesäkuussa 2022 Center for Human Rights and Global Justice, New York Universityn (NYU) oikeustieteellisen “ihmisoikeustutkimuksen keskus”, julkaisi satasivuisen raportin, jossa käsiteltiin digitaalisen identiteetin käyttöönottoon liittyviä ongelmia ja vaaroja. Raportti, jonka otsikko on Paving a Digital Road to Hell?, tutkii Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten verkostojen roolia, jotka ovat puhuneet digitaalisen identiteetin (huomaa, että digitaalinen identiteetti on laajempi käsite kuin pelkkä henkilötunnus) puolesta viime vuosina.
TODAY, our Digital Welfare State & Human Rights Project launches a new report entitled: Paving a Digital Road to Hell? A Primer on the Role of the World Bank and Global Networks in Promoting Digital ID. pic.twitter.com/nvXcK81hCO
— Center for Human Rights and Global Justice (@humanrightsnyu) June 17, 2022
Raportti puhuu siitä miten Maailmanpankki on “energisesti puhunut biometristen ja muiden digitaalisten tunnistusjärjestelmien puolesta, jotka kytkeytyvät yhä enemmän suuren mittakaavan ihmisoikeusrikkomuksiin, erityisesti Globaalissa Etelässä”. Tutkijat varoittavat, että digitaalista identiteettijärjestelmää “markkinoitiin kehityksen ja inkluusion nimissä, mutta sen avulla ei välttämättä saavuteta kumpaakaan”. Huolimatta näiden järjestelmien markkinoijien hyvistä aikeista, ne “saattavat kivetä tietä helvettiin.”
Raportin lehdistötiedotteessa lukee (tummennus lisätty jälkeenpäin):
“Valtiot ympäri maailman ovat investoineet kovasti digitaalisiin tunnistusjärjestelmiin, joissa on usein biometrisia komponentteja (digitaalinen ID). Sellaisten järjestelmien nopea käyttöönotto perustuu konsensukseen, joka on paketoitu ja jota ajaa keskeiset suuret pelurit kuten Maailmanpankki, mutta myös valtiot, säätiöt, jälleenmyyjät ja konsulttiyritykset.“
Raportti sanoo, että monet digitaaliset identiteettijärjestelmät saavat inspiraatiota Intian Aadhaar-järjestelmästä. Raportin mukaan tämä digitaalisen identiteetin malli on priorisoinut digitaalisen identiteetin “taloudelliseksi identiteetiksi”. “Sellaisten järjestelmien tavoite on pääosin osoittaa yksilöiden ‘uniikkius’, biometristen teknologioiden avulla”, julkaisussa todetaan. Tämä taas mahdollistaa tuoda köyhiä ihmisiä “epävirallisesta” tai “piilotaloudesta” viralliseen talouteen. Tämä myös vaikuttaa siihen, että valtiot ja muut tahot voivat “ottaa käyttöön” dataa heidän käyttäytymisestään.
Raportti huomauttaa myös, että ID4African, afrikkalaisen digi-ID:tä ajavan foorumin, hallituksen puheenjohtaja oli maininnut 2022 vuosikokouksessa, että digitaalinen ID ei enää yksistään liity digitaaliseen identiteettiin, vaan:
“mahdollistaa ja toimii yhdessä autentikaatioalustojen, maksujärjestelmien, digitaalisten varmenteiden, datan jakamisen, KYC-järjestelmien, suostumuksen hallinnan ja eri alojen toimitusalustojen kanssa.”
Raportti kuvaa miten uuden digitaalisen talouden identiteettimallin markkinoijat usein välttelevät “vaikeita kysymyksiä” juridisesta statuksesta ja rekisteröitävien henkilöiden oikeuksista. Huolimatta inkluusion ja kukoistavan digitalouden lupauksista, digitaaliset ID-järjestelmät ovat “toistuvasti epäonnistuneet toimittamaan lupauksiaan reaalimaailman tilanteissa, erityisesti kaikkein marginalisoiduimpien tapauksessa”. Aadhaar-systeemiä itsessään on kritisoitu useista suuren mittakaavan ihmisoikeusrikkomuksista.
Raportissa lukee, että on olemassa näyttöä siitä, että pieni yritysten ja valtioiden joukko hyötyy näistä järjestelmistä eniten.
“Digitaaliset ID-järjestelmät ovat onnistuneet saamaan aikaan rahakkaita sopimuksia biometristen yrityksten kanssa ja parantaneet valtioiden valvonta- ja maahanmuuton hallintakykyjä.”
Kuka pakottaa digitaalista identiteettiä?
Raportin kirjoittajat peräänkuuluttavat myös “selvempää käsitystä siitä ‘ketkä’ ovat kaikkein relevanteimpia toimijoita, jotka tätä agendaa vievät eteenpäin, sekä ‘mitkä’ ovat ne keskeiset käsitteet, joita tulisi haastaa ja miettiä uusiksi”. He sanovat, että paljon voidaan oppia keskittymällä pelkästään Maailmanpankin tekemisiin, ja “erityisesti sen ID4D-aloitteeseen, joka on keskeinen solmukohta laajemmassa globaalissa digitaalista identiteettiä ajavassa verkostossa.”
Vuonna 2014 Maailmanpankki käynnisti Identification for Development (ID4D) -ohjelman, jonka tavoitteena on ratkaista henkilöllisyyden puuttuminen niinkutsutussa “kehittyvässä maailmassa”. Maailmanpankki rahoittaa digitaalisia biometrisia ID-ohjelmia Meksikossa, ja vie eteenpäin digitaalista identiteettiä köyhissä maissa. Sen tavoitteena on tarjota laillinen henkilöllisyys 1.1 miljardille ihmiselle, jolla ei tällä hetkellä sellaista ole.
Tämä ohjelma käynnistettiin Omidyar Networkin, Bill & Melinda Gates -säätiön ja eri valtioiden “katalyyttirahoituksella”. Raportti jatkaa:
“Me olemme panneet merkille, että Maailmanpankki ja sen ID4D Initiative eivät ole yksin digitaalisen identiteettiagendan kanssa. Ne ovat mukana globaalissa organisaatioiden ja henkilöiden verkostossa. Näihin kuuluu lahjoittajavaltiot kuten Britannia, Yhdysvallat ja Ranska; globaalit säätiöt kuten Bill & Melinda Gates Foundation (BMGF) ja Omidyar Network; teknologiatietoiset valtiot kuten Intia ja Viro; Yhdistyneet Kansakunnat, mukaanlukien UN-Legal Identity Agenda Task Forcen jäsenet; alueelliset kehityspankit, mm. Asian Development Bank sekä Inter-American Development Bank; yksityiset biometriikkayhtiöt kuten Idemia, Thales ja Gemalto; luottokorttiyhtiöt kuten MasterCard; uudenlaiset verkostot kuten Global System for Mobile Communications Association (GSMA) ja ID4Africa; sekä useita muita globaaleja organisaatioita”
Monet yllä listatut valtiot ja yhtiöt ovat myös World Economic Forumin kumppaneita, “Great Resetin“ kannattajia. Gates Foundation on todennäköisesti tunnetumpi, mutta Omidyar Networkin tulisi myös olla punainen lippu. Omidyar Networkin on perustanut eBayn perustajat Pierre Omidyar ja Pam Omidyar. Lisää Omidyarin historiasta voit lukea täältä.
NYU:n raportti sanoo, että tämän digitaalisen identiteettitulevaisuuden kannattajat ovat “pukeneet tämän uuden paradigman ihmisoikeuksien ja inklusiivisuuden kielelle, ja esittäneet tällaisten järjestelmien auttavan saavuttamaan useat kestävän kehityksen tavoitteet”.
Kuten aiemmassa artikkelissa, Exposing the “Digital ID is a Human Right” Scam, on raportoitu, digitaalisen identiteetin pakotuksella on juurensa Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteissa ja 2030 Agendassa. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat seitsemäntoista toisiinsa liittyvän tavoitteen kokoelma, jotka YK on valinnut vuonna 2015 tavoitteekseen lopettamaan köyhyys, suojelemaan planeettaa ja levittämään rauhaa ja vaurautta kaikille kansoille vuoteen 2030 mennessä.
Kestävän kehityksen tavoitteet ovat osa laajempaa Agenda 2030:a, jonka tavoitteena on taistella ilmastonmuutosta vastaan. Vaikka YK:n tavoitteet ja Agenda 2030 on usein nimetty terveellisen kansakuntien välisen yhteistyön työkaluiksi, ne ovat osa syvempää agendaa tarkkailla, kontrolloida ja ohjailla kaikkea elämää tällä planeetalla.
YK ja WEF ovat toistuvasti promonneet ideaa digitaalisesta identiteetistä, jonka pitäisi olla tarpeellinen 2020-luvun elämälle.
On selvää, että tämä pyrkimys pakottaa maailma hyväksymään digitaaliset identiteettiohjelmat ovat osa laajempaa on osa laajempaa pyrkimystä kohti biometriikkaa, valvontayhteiskuntaa ja lopulta myös työkaluja kuten keskuspankkien digivaluutat.
NYU:n raportti ei ole ainoa joka digitaalimaailman vaaroista on varoittanut. Huhtikuussa 2021 Center for Human Rights and Global Justice julkaisi skeptisen artikkelin “Everyone Counts! Ensuring that the human rights of all are respected in digital ID systems.” Tämä artikkeli tarkasteli joitain tapoja, joilla marginalisoidut populaatiot ajautuvat yhä pahemmin marginaaliin digitaalijärjestelmien avulla. He varoittavat “ihmisoikeusliikkeen tarpeesta käydä keskusteluja digitaalisesta transformaatiosta niin, että perusoikeuksia ei menetetä kiirehdittäessä ‘modernin, digitaalisen valtion’ rakentamista.”
Tammikuussa 2020 — ennen COVID-19 -kriisiä ja biometriikan ja rokotepassien yleistymistä — neljäkymmentä organisaatiota allekirjoitti kirjeen, jossa peräänkuulutettiin riippumatonta valtion valvontaelintä suosittelemaan Yhdysvaltain valtionhallinnon kasvontunnistusteknologian kieltämistä. Organisaatiot haastoivat Privacy and Civil Liberties Oversight Boardia (PCLOB) “tarkastelemaan kasvontunnistusteknologian käytöstä julkisissa tiloissa aiheutuvia merkittäviä huolia .” He myös peräänkuuluttivat valvontaelintä ottamaan kantaa huoliin siitä, että kasvontunnistusohjelmistoa voitaisiin käyttää “autoritaarisissa valtioissa kontrolloimaan vähemmistöpopulaatioita ja hiljentämään toisinajattelijoita” ja että tämä “voisi nopeasti levitä demokraattisiin yhteiskuntiin.“
Tällä hetkellä on selvää, että näiden järjestelmien vastustus tulee vaatimaan usean ihmisen panosta, ja akateemikot ja think tankit kuten Center for Human Rights and Global Justice joutuvat pakolla ottamaan näiden teknologioiden käytön puheeksi. CHRGJ alleviivaa tarvetta “koko ihmisoikeusekosysteemin globaalisti pyrkiä” vastustamaan globaalin digitaalista identiteettiä ajavan verkoston vaikutusvaltaa.
Paving a Digital Road to Hell? -raportti peräänkuuluttaa jokaista kysymään tärkeitä kysymyksiä paikallisen tason, valtiotason ja kansainvälisen tason lainsäätäjiltä:
“Mitä me voimme ihmisoikeusekosysteemissä tehdä merkityksellisesti yksilöllisellä ja kollektiivisella tasolla varmistaaksemme, että digitaalinen identiteettijärjestelmä parantaa, eikä niinkään uhkaa, ihmisoikeuksia?”
“Onko tämä edes mahdollista digitaalisten identiteettijärjestelmien avulla?”
Jos me emme käy tätä kriittistä keskustelua, meiltä saattaa jäädä välistä mahdollisuus estää tulevat ihmisoikeusrikkomukset ja kansalaisoikeuksien menetykset.
Lähde:
https://thefreethoughtproject.com/163402-2/