Pandemiatoimet = nykyajan imperialismia

Vasemmiston lähes yhtenäinen tuki totalitaarisille sulkutoimille ja -valtuuksille on ollut järkyttävää nähdä, ja se on johtanut poliittisen kodittomuuden tunteeseen niissä, joiden vasemmistolaiset arvot saavat heidät suhtautumaan pandemiaan kriittisesti ja terävästi. Tässä artikkelissa osoitetaan, että syy siihen, miksi niin monet vasemmistolaiset ovat hylänneet sanan- ja liikkumisvapauden, ruumiillisen autonomian ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden arvot, on se, että nämä ihmiset kuuluvat progressiiviseen ideologiaan, joka on olemassa vasemmisto-oikeisto-dikotomian ulkopuolella.

Progressivismi on ideologia, joka puolustaa rajatonta kasvua, teknologian hillitöntä käyttöä ja luonnon hallintaa kaiken luontaisen arvon tai täyttymyksen sijaan. Meitä kaikkia vedetään mukaan ”edistyksen” marssille, koska edistysmieliset olettavat, että kaikki heidän arvoistaan poikkeavat ovat alempiarvoisia, ja koska heillä on taipumus hallita maailman resursseja. Tämän mallin mukainen edistys on lineaarista; tulevaisuus on aina parannus menneeseen, ja kaikki yritykset vastustaa muutosta tai muuttaa kurssia nähdään taantumuksellisina ja epätieteellisinä.

Edistysmieliset käyttävät usein vasemmistolaista retoriikkaa, mutta heidän ehdotuksensa johtavat aina nykyisen, epäoikeudenmukaisen järjestelmän vahvistamiseen ja laajentamiseen sekä nykyisen eliittiluokan vahvistamiseen entisestään. Edistysmieliset ehdottavat pikemminkin pinnallisia politiikkoja kuin toimenpiteitä, jotka todella mahdollistaisivat kansalaisten omavaraisuuden lisääntymisen tai muutoin vähentäisivät eriarvoisuutta, koska se heikentäisi heidän ensisijaista päämääräänsä eli rajatonta kasvua. Siksi edistysmieliset turvautuvat yhä useammin identiteettipolitiikkaan; se antaa heille mahdollisuuden puhua järjestelmän muuttamisesta ilman, että heidän tarvitsee itse asiassa haastaa yhteiskunnan riistokeinoja, joihin he luottavat voiton ja kasvun saamiseksi. Sitten he syyttävät kasvavista eroista vastustajiaan ”edistyksen” vastustamisesta.

Progressivismi on suora jälkeläinen imperialismille, joka hallitsi suurta osaa länsimaisen historian vuosisatoja. Vaikka modernin historian yleinen narratiivi antaa meidän uskoa, että imperialismi hiipui 1900-luvulla, kun sotilaallinen aggressio korvattiin kansainvälisellä, taloudellisella yhteistyöllä ja demokraattisilla vallankumouksilla, imperialismi ei koskaan kuollut. Yhdysvalloissa ja muissa maissa on aina puolustettu valistuksen vapauden ja tasa-arvon ihanteita ja samalla kielletty nämä samat arvot muilta ryhmiltä, jotka on valloitettu, riistetty tai sorrettu imperialististen laajentumis- ja keinottelutavoitteiden vuoksi. Imperialismin perintö on iskostunut amerikkalaisten mieliin yhtä syvälle kuin liberalismi.

Progressivismi = imperialismia

Imperialismi on käytäntö, jossa yksi ihmisryhmä alistaa väkisin toiset ihmisryhmät auktoriteettinsa ja valvontansa alaisuuteen omaksi hyödykseen, vaikka imperialistit usein järkeistävätkin toimintansa pyrkimyksenä pelastaa tai parantaa uhrejaan. Imperialismin historia Yhdysvalloissa on antanut tiettyjä piirteitä sen seuraajalle, progressivismille: välistävetävä uskomusjärjestelmä, antipatia luontoa kohtaan, tiukasti määräävä ajattelutapa ja patologinen ylivallan tunne.

Progressiivisuus, kuten imperialismi, perustuu luonnonvarojen ehtymiseen, eikä kestävästä kehityksestä juuri välitetä. Tämä asenne ei koske vain käyttämiämme kasveja, eläimiä ja mineraaleja vaan myös ihmisiä (”inhimilliset voimavarat” tai ”inhimillinen pääoma”). Välistävetoajattelu näkyy siis orja- ja hikipajatyövoimana, joka on tukenut ja tukee taloutta, sekä raiskaavana asenteena luontoa kohtaan. Hankintakeskeisenä filosofiana progressivismi kohtelee ihmisiä esineinä, jotka on otettava haltuun ja joita on hallittava erityisesti taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Progressiiviset eivät epäröi manipuloida ihmisiä tai riistää heiltä vapautta tai toimeentuloa pakottaakseen heidät noudattamaan sääntöjä, koska he eivät kunnioita henkilökohtaista toimijuutta, vaan näkevät toiset ihmiset vain toisena resurssina, joka on louhittava.

Edistysmieliset pitävät ihmistä erillään luonnonympäristöstä ja pitävät luontoa vain kesytettävänä ja valloitettavana. Luontoa kohdellaan luonnostaan puutteellisena ja ihmisten parantamisen tarpeessa olevana. Ihmisen ratkaisut, erityisesti teknologiset ratkaisut, nähdään aina parempina kuin se, että annetaan luonnon toimia omalla tavallaan, vaikka ongelmat olisivat ihmisen aiheuttamia.

Edistysmielisillä on pakkomielle käyttää dataa, teknokratiaa ja standardointia luomaan valheellisen objektiivisuuden pinnan, jota he käyttävät vahvistaakseen uskoa omien ajatustensa ylivertaisuuteen ja poissulkemaan progressiivisen ideologian kanssa ristiriidassa olevat näkökannat, ja usein he halveksivat vastustusta epätieteellisenä ja valheellisena. Tämä pätee jopa silloin, kun toisinajattelu ei ole falsifioitavissa, kuten satiiri tai mielipide. Progressiiviset imperialistit pitävät omia mielipiteitään absoluuttisena totuutena eivätkä tunnista omia ennakkoluulojaan ja implisiittisiä oletuksiaan, aivan kuten varhaiset amerikkalaiset imperialistit pitivät omaa rodullistettua maailmankuvaansa tieteellisenä ja käyttivät kaikkia valkoisten ja mustien välisiä eroja, joita he pystyivät määrittämään, lisätodisteina omasta ylivallastaan.

Imperialistien usko siihen, että heillä on totuus hallussaan, ruokkii heidän uskoaan omaan ylivertaisuuteensa ympäripyöreällä tavalla. He uskovat olevansa parempia ja älykkäämpiä kuin kaikki muut, ja siksi myös heidän uskomuksensa ovat ylivertaisia. Poikkeavat ja toisinajattelijat koetaan alempiarvoisiksi jo pelkästään siksi, että he poikkeavat progressiivisuuden dogmista. Kuten imperialistit ennen heitä, progressiiviset uskovat omaan ylivertaisuuteensa, ja tätä uskoa käytetään oikeuttamaan oman tahdon pakottaminen kaikille muille. He eivät näe mitään ongelmaa kritiikin sensuroinnissa, yksilöiden vapauden riistämisessä ja elämäntapavalintojen pakottamisessa muille.

Nykypäivän kotimaan imperialismia

Edistykselliset imperialistit tunnistaa siitä, että he ovat niitä, jotka pitävät omia uskomuksiaan tosiasioina ja opposition uskomuksia vääränä tietona, joka on sensuroitava. He saattavat puhua valinnanvapaudesta, mutta tarkemmin kysyttäessä huomaa, että he myös uskovat, että ihmisiä, jotka tekevät valintoja, jotka ovat ristiriidassa edistysmielisen ortodoksisuuden kanssa, pitäisi rangaista tämän ”vapauden” käyttämisestä. He ovat niitä, jotka yhä useammin uskovat, että progressiivisuuden väärällä puolella olevien ihmisten pitäisi menettää toimeentulonsa tai heidät pitäisi sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle. He ovat niitä, jotka uskovat olevansa moraalisesti oikeutettuja pakottamaan muita itsenäisiä ihmisiä taipumaan heidän tahtoonsa.

Ilmaisu ”rokotteen epäröinti” on ominaista tämän päivän edistykselliselle imperialismille. Termi on propagandistinen väline, jolla patologisoidaan imperialistisen vision noudattamatta jättäminen. Termi viittaa erityisesti siihen, että asiassa ei voi olla valinnanvaraa ja että on vain ajan kysymys, milloin kaikki saavat rokotteen. Koko keskustelu on muotoiltu jyrkästi imperialistisin termein, joissa kysytään, miten valtio voi voittaa ihmisten vastustuksen ja pakottaa heidät noudattamaan sääntöjä, eikä niinkään henkilökohtaisen suvereniteetin ja pluralismin liberaalien termein (joissa tunnustetaan, että erilaiset näkökannat ovat yhtä päteviä ja että päätöksen pitäisi perustua henkilökohtaiseen valintaan).

Jotkut protestoivat, että yksilön itsemääräämisoikeuden uhraaminen ja valtion pakottaminen rokotuksiin on moraalisesti puolustettavissa, koska tarkoituksena on näennäisesti pelastaa ihmishenkiä. Juuri tämä vastaus on täydellinen osoitus ainutlaatuisesta imperialistisesta ajattelutavasta. Varmuus siitä, että oma kanta on objektiivisesti ja moraalisesti oikea, että asiassa ei voi olla tilaa erilaisuudelle ja että oman vakaumuksen ylivertaisuus on niin ilmeinen, että se oikeuttaa pakottamaan muut yksilöt alistamaan kehonsa (ja niiden kohdalla, jotka saattavat kärsiä kuolemaan johtavista reaktioista, mahdollisesti myös henkensä), on imperialismin ruumiillistuma ja perusta, jonka varassa paljon sortoa on syntynyt. Oletus erehtymättömyydestä ja tunne oikeudesta leikkiä jumalaa jonkun toisen terveydellä on puhdasta toisten ihmisten kolonisointia. Taipumus olettaa, että jonkun toisen henkilökohtaiset valinnat hänen omasta elämästään olisi alistettava omille uskomuksille, on imperialismin ydin. Se on odotus siitä, että voi ja pitää hallita toisia. Tällainen henkilö jatkaa lukuisten heitä edeltäneiden imperialistien tarunhohtoista perintöä. Jokaisella sukupolvella on heitä, ja nämä ihmiset ovat tämän aikakauden imperialistisia sortajia, vaikka he tietysti kaikkien imperialistien tavoin pitävätkin itseään sankareina.

Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon rokotteen epäröintiin liittyvä rotudynamiikka, sillä mustat ja muut värilliset ihmiset ovat haluttomampia ottamaan rokotetta. Mikä voisi olla räikeämpi esimerkki kotimaisesta imperialismista kuin se, että nykypäivän valkoinen eliitti olettaa, että värillisten ihmisten (sekä valkoisten, jotka eivät suostu ottamaan rokotetta) haluttomuus ottaa rokotetta on epäoikeudenmukaista ja tietämätöntä ja että se on kumottava? Keinot, joita he käyttävät houkutellakseen nämä yhteisöt suostumaan — käyttäen kaikkea ilmaisesta pikaruoasta hiphop-videoihin — viittaavat siihen, että edistysmieliset eivät usko, että värilliset ihmiset kykenevät älyllisiin ja filosofisiin perusteluihin, jotka liittyvät heidän päätökseensä kieltäytyä rokotteesta. Tämän vuoksi edistysmieliset turvautuvat halpamaisiin yrityksiin manipuloida heitä emotionaalisesti, esimerkiksi tuottamalla hiphop-videon, jossa ihmisiä kehotetaan ottamaan rokotukset. Tällainen holhoava vetoaminen voi tulla vain ihmisiltä, jotka jo valmiiksi olettavat olevansa ylivertaisia eivätkä kunnioita minkään ryhmän älykkyyttä, jota he pyrkivät hallitsemaan.

Jälleen kerran näemme etuoikeutetun valkoisen yläluokan toimivan lähetyssaarnaajina, jotka levittävät uskomuksiaan absoluuttisena totuutena ihmisluokkiin, joita he pitävät itseään alempiarvoisempina, nykyajan villeinä, jotka heidän on kesytettävä, hallittava ja manipuloitava muka objektiivisen maailmankatsomuksensa palveluksessa.

Ja kuten entisaikojen lähetyssaarnaajat, edistysmieliset järkeistävät tyranniansa väittämällä, että he tekevät sen uhriensa ja yhteiskunnan parhaaksi. Mutta päämäärä on heidän oma edistyksellinen asiansa. Tästä syystä edistysmieliset eivät juurikaan välitä niiden ihmisten hengistä, jotka kuolivat saatuaan nämä uudet teknologiset toimenpiteet, vaikka he väittävätkin, että heidän rokotevelvoitteita koskevissa toiveissaan on kyse ihmishenkien pelastamisesta. Nämä ihmiset kuolivat edistyksellisten tavoitteiden palveluksessa, joten heidän kuolemallaan ei ole merkitystä. Edistykselliselle imperialistille jokainen tällainen kuolema on oikeudenmukainen, koska ihmiset ovat vain yksi väline edistyksellisten päämäärien saavuttamiseksi.

Aiheessa korostuu myös luonnon asteittainen inhoaminen. Edistysmieliset halveksivat tietämättömänä ja pseudotieteellisenä ajatusta luottaa luonnolliseen immuniteettiin — siihen, mihin ihmiset ovat luottaneet terveyden ylläpitämisessä ihmiskunnan historian alusta lähtien — eikä täysin uuteen teknologiaan. Emme saa enää elää niin kuin ihmiset ovat eläneet vuosituhansia, koska edistysmieliset ovat päättäneet, että tällaiset elämäntavat ovat vanhentuneita ja vääriä. Emme voi jättäytyä uuden teknologian ulkopuolelle.

Puhumattakaan siitä, että todisteet luonnollisesta immuniteetista ovat olleet tiedeyhteisön yksimielisyys viime vuoteen asti, jolloin edistysmieliset sensuroivat kaikki tutkijat, jotka eivät vahvistaneet heidän ohjeitaan. Edistysmieliset vihaavat luontoa ja kieltäytyvät kunnioittamasta sen lakeja. Meidän kaikkien on pelättävä luontoa ja elettävä epäsuhtaisesti sen kanssa. Edistysmieliset eivät salli muuta elämänfilosofiaa kuin omansa. Kaikesta tästä teknologiaan kohdistuvasta uskosta huolimatta se, että ihmiset voivat edelleen saada ja levittää virusta rokotteen saamisen jälkeen, tekee siitä itse asiassa vain taikauskoisen rituaalin, jota meidän kaikkien on noudatettava progressiivisuuden uskonnon vastentahtoisina osallistujina. Se on muun hygienia- ja etäännyttämisteatterin ohella esimerkki siitä, miten taitavasti imperialistit pystyvät muuttamaan omat neuroosinsa ja oman edun tavoittelun moraalisiksi vaatimuksiksi kaikille muille.

Ylivalta-asenne ja oikeus hallita muita ja riistää heiltä oikeuksia ja etuoikeuksia ovat imperialismin tunnusmerkkejä, samoja ominaisuuksia, jotka ovat olleet kaikkien menneisyyden ja meneillään olevien ja tulevien suurten inhimillisten julmuuksien taustalla.

 

Lähde:

https://leftlockdownsceptics.com/2021/08/the-pandemic-response-as-contemporary-imperialism/