ONTOLOGISEN ANARKISMIN YHDISTYS kokoontuu konklaaviin, mustiin turbaaneihin ja kiiltäviin kaapuihin, rehottaen shirazi-matoilla juomassa kitkerää kahvia, polttamassa pitkää piippua.
KYSYMYS: Mikä on kantamme kaikkiin näihin viimeaikaisiin anarkismin takinkääntöihin ja pettämisiin (erityisesti Kalifornia-Landissa): katsoa sormien läpi vai tuomita? Puhdistetaanko heidät vai pidetäänkö heitä etuvartiona? Gnostinen eliitti… vai pettureita?
Itse asiassa, meillä on paljon sympatiaa rintamakarkureita ja heidän eri anarkISMIN kritiikkejä kohtaan. Kuten Sinbad & Meren Vanha Mies, anarkismi hoipertelee marttyyrin ruumiin ympärillä maagisesti kiinnitettynä sen olkapäihin — epäonnistumisen perinteen ja vallankumouksellisen masokismin vainoamana — hävityn historian seisovassa takapajulassa.
Traagisen Menneen & mahdottoman Tulevaisuuden välissä anarkismilta tuntuu puuttuvan Nykyhetki — aivan kuin se pelkäisi kysyä itseltään, tässä & nyt, MITKÄ OVAT TODELLISET HALUNI? — ja mitä MINÄ VOIN TEHDÄ ennen kuin on liian myöhäistä?… Kyllä, kuvittele itsesi velhon kohtaamana, joka tuijottaa sinua uhkaavasti ja kysyy, ”Mikä on Todellinen Halusi?” Hymisetkö ja naurahdatko epäuskoisena, änkytätkö, tarraudut ideologisiin latteuksiin? Onko sinulla sekä Mielikuvitusta että Tahtoa, voitko sekä uneksia että uskaltaa — vai oletko impotentin fantasian puijaus?
Katso peiliin & kokeile sitä... (sillä yksi maskeistasi on velhon naamio)...
Anarkistien ”liike” ei nykyään sisällä lähes yhtään mustaa, espanjalaista, alkuperäiskansojen edustajaa tai lapsia… vaikka teoriassa sellainen aidosti vainottu ryhmä voittaisi eniten mistä tahansa antiautoritäärisestä kapinasta. Oliko jopa niin, että anarkISMI ei tarjoa mitään konkreettista ohjelmaa, jossa todella osattomat voisivat tyydyttää (tai ainakin kamppailla realistisesti tyydyttääkseen) todelliset tarpeensa ja halunsa?
Jos kyllä, silloin tämä epäonnistuminen selittäisi sekä anarkismin vetovoiman puutteen köyhien ja marginalisoitujen keskuudessa että omiensa kapinahengen ja hylkäämisen. Miekkarit, rajatolpat ja 1800-luvun klassikkojen uusintapainokset eivät synnytä elinvoimaista ja uskaliasta itsensä vapauttamisen salaliittoa. Jos liike aikoo kasvaa eikä kutistua, pitää karsia aluskasvustoa paljon ja kokeilla joitain riskaabeleja ideoita.
Potentiaali on olemassa. Mikä tahansa päivä suuret määrät amerikkalaisia tajuavat, että heille pakkosyötetään kasa reaktionaarista, tylsää, hysteerisen keinotekoisuudella maustettua paskaa. Suuri voihkinnan, oksennuksen ja yökkäyksen kuoro… vihaiset kansanjoukot vaeltavat ostarilla, rikkoen ja ryöstellen… jne. jne. Musta Lippu voisi tarjota fokuksen suuttumukselle ja kanavoida sen Mielikuvituksen kansannousuun. Me poimisimme kamppailun sieltä minne Situationismi jätti sen vuonna ’68 & Autonomia 70-luvulla, ja kantaisimme sen seuraavalle asteelle. Meillä voisi olla kapina omana aikanamme ja siinä prosessissa me voisimme realisoida Todelliset Halumme, vaikka edes yhdeksi kaudeksi, lyhyeksi Piraattiutopiaksi, sekavaksi vapaaksi tilaksi vanhassa Avaruus/Aikajatkumossa.
Jos A.O.A. säilyttää liittymisensä ”liikkeeseen”, emme tee sitä pelkästään romanttisesta mieltymyksestä menetettyihin asioihin – tai emme täysin. Kaikista ”poliittisista järjestelmistä” anarkismi (puutteistaan huolimatta ja juuri siksi, että se ei ole poliittinen eikä järjestelmä) on lähimpänä käsitystämme todellisuudesta, ontologiasta, olemisen luonteesta. Mitä tulee karkureihin… olemme samaa mieltä heidän kritiikistään, mutta huomaamme, että he eivät näytä tarjoavan uusia voimakkaita vaihtoehtoja. Niinpä toistaiseksi keskitymme mieluummin anarkismin muuttamiseen sisältäpäin. Tässä on ohjelmamme, toverit:
- Työskentele sen ymmärtämiseksi, että psyykkinen rasismi on korvannut avoimen syrjinnän yhtenä yhteiskuntamme vastenmielisimmistä piirteistä. Mielikuvituksellinen osallistuminen muihin kulttuureihin, erityisesti niihin, joiden kanssa elämme.
- Jätä pois kaikki ideologinen purismi. Ota käyttöön ”kolmannen tyypin” anarkismi (Bob Blackin sloganin mukaan): ei kollektivisti eikä individualisti. Puhdista temppeli turhista epäjumalankuvista, heitä menemään Kamalat Vanhat Miehet, reliikit ja marttyyri-ideologiat.
- Työstäkieltäytyminen tai ”Zerowork”-liikehdintä on äärimmäisen tärkeää, johon kuuluu myös radikaali tai mahdollisesti väkivaltainen hyökkäys koulutusta & lasten orjuutta vastaan.
- Perusta amerikkalainen samizdat-verkosto, korvaa vanhaksi menneet kustannus/propaganda-taktiikat. Ota viihde käyttöön radikaalin uudelleenkoulutuksen välineeksi.
- Musiikissa täytyy sysätä syrjään 2/4 & 4/4 tahtien hegemonia. Me tarvitsemme uudenlaista musiikkia, täysin hullua mutta elävöittävää, rytmisesti hienovaraista mutta kuitenkin voimakasta. Ja me tarvitsemme sitä HETI.
- Anarkismi itsessään tulee puhdistaa evankelisesta materialismista ja banaalista kaksiulotteisesta 1800-luvun tiedeuskosta. ”Tietoisuuden korkeammat tilat” eivät ole paholaispappien keksimiä PEIKKOJA. Idässä, okkultismissa ja heimokulttuureissa on tekniikoita, jotka voidaan ”omaksua” anarkistiseen tapaan. Ilman ”korkeampia tietoisuuden tiloja” anarkismi loppuu ja kuivuu kurjuuden muodoksi, valituksen ruikutukseksi. Tarvitsemme käytännöllisen ”mystisen anarkismin”, joka on vailla kaikkea New Age -paskaa ja -shinolaa ja joka on vääjäämättömän harhaoppinen ja antiklerikaalinen; joka on innokas kaikille uusille tietoisuuden teknologioille ja metanoialle — joka on shamanismin demokratisointia, päihtyneenä ja seesteisenä.
- Seksuaalisuus on hyökkäyksen kohteena, ilmiselvästi oikeiston suunnalta, hienovaraisemmin avant-pseudo ”post-seksuaalisuus” -liikkeen suunnalta ja vielä hienovaraisemmin mediassa ja mainonnassa tapahtuvasta spektaakkelimaisesta elpymisestä. On aika ottaa suuri askel eteenpäin SexPol? -tietoisuudessa, räjähdysmäinen vahvistus polymorfiselle erokselle — (jopa ja erityisesti ruttoa ja synkkyyttä vastaan) — aistien kirjaimellinen ylistys, nautinnon oppi. Hylätkää kaikki maailmanviha ja häpeä.
- Kokeile uudenlaisilla taktiikoilla, joilla korvataan vasemmistolaisuuden vanhentunut painolasti. Painota käytännön materiaalisia ja henkilökohtaisia radikaalin verkostoinnin hyötyjä. Nämä ajat eivät ole otollisia väkivallalle tai militantismille, mutta hiukan sabotaasia ja mielikuvituksellista disruptiota on aina paikallaan. Juonittele ja suunnittele, älä itke tai valita. Taidemaailma erityisesti ansaitsee ripauksen ”Poeettista terrorismia”.
- Jälkiteollisen yhteiskunnan despatialisaatio tarjoaa hyötyjä (esim. tietokoneverkot), mutta ne voivat muuttua myös sorron välineiksi (kodittomuus, gentrifikaatio, persoonaton arkkitehtuuri, Luonnon tuhoaminen jne). 60-luvun kommuunit yrittivät kiertää näitä voimia, mutta epäonnistuen. Maakysymys ei suostu koskaan menemään pois. Miten voimme erottaa tilan käsitteen kontrollin mekanismista? Territoriaaliset gangsterit, kansallisvaltiot, ovat ottaneet koko kartna haltuunsa. Kuka keksisi autonomisuuden kartografian, kuka piirtäisi kartan haluistamme?
AnarkISMi lopulta tarkoittaa anarkiaa — & anarchia on kaaosta. Kaaos on jatkuvan luomisen periaate… &
Kaaos ei koskaan kuollut.
—A.O.A.:n täysistunto, maaliskuu ’87, NYC
Lähde: http://deoxy.org/meme/Post-Anarchism_Anarchy