Joku sanoi, että länsimaisia liberaaleja demokratioita hallitaan “suostumusta viljelemällä”. Minusta se oli hieno tapa ilmaista asia.
Yhteiskuntamme ilmiselvästikään ei ole demokraattinen missään samassa mielessä kuin Ateenan itseään hallitseva ἐκκλησία vuonna 450 eaa. Mutta se ei ole yleisesti miten me näemme maailman. Me tuppaamme uskomaan, että me olemme niin vapaita kuin mahdollista. Me elämme vapaina kukkulan laella olevassa kaupungissa, joka on tuskallisesti rakennettu vuosituhantisen tyrannian ja mielivaltaisen auktoriteetin tuolle puolen Valistuksen sankarien maksamalla hinnalla, vapauden alttarin uhreilla.
Se on myytti. Meitä hallitaan edelleen, ja kuitenkin varsin rationaalisin ja teknisesti tehokkain keinoin. Teolliset yhteiskunnat ovat massiivisten hallintobyrokratioiden, kurinpidollisten instituutioiden ja mediatalojen ylivallan alla, jotka eri keinoin tuottavat kansan hyväksyntää ja yhteistoimintaa poliittisiin päätöksiin, jotka sitten heijastelevat loppujen lopuksi johtavien hierarkioiden intressejä.
Se ei ole mikään salaliitto. Se on vain se tapa, jolla monimutkaiset, hierarkiset yhteiskunnat rakentuvat ajan kuluessa.
Kollaboratiivista propagandaa
Selvästikään kaiken sortin sosiaalinen organisointi pyrkii sekä saamaan alamaisten suostumuksen että heidät aktiivisesti mukaan osallistumaan. Tämä on totta niin egalitaarisissa metsästäjä-keräilijäyhteiöissä kuin myös Natsi-Saksassa. Ja horisontaalisen propagandan ilmiö, jossa ihmiset yksinkertaisesti ohjeistavat toisiaan dominanteilla narratiiveilla ja sopivilla käytösmalleilla voidaan, yleisesti ottaen, havaita sosiaalisen todellisuuden monissa eri tilanteissa.
Mutta nykyään suostumuksen viljelyn peli on noussut kokonaan toisenlaiselle tasolle. Nykypäivän mediatilanne eroaa kvalitatiivisesti tärkeällä tavalla mistään opintopiiristä, tiimin kehityspalaverista tai keskusteluryhmästä, ja tästä seuraa sille etuja, jotka ovat mielestäni täysin uudenlaisia kaikenlaisille ihmisyhteisöille.
Sanoisin, että sosiaalisen median universumi on niin perustavanlaatuisella tavalla muuttanut peliä, että perinteiset propagandan muodot ovat lähestulkoon muuttuneet epärelevanteiksi minään muuna kuin somen jatkeena.
Meillä on nyt tilanne, jossa meilkein kaikki informaatio jollain tavalla suodatetaan sosiaalisen median läpi. Joko nämä verkostot välittävät sitä meille suoraan tai epäsuorasti, tai se räätälöidään ja muokataan maksimoimaan sen leviävyys ja interaktiivisuus näissä kanavissa.
Mutta tärkeä seikka on se miten sosiaalinen media painostaa meitä kaikki palvelemaan palkattomina propagandanlevittäjinä. Me sekä jaamme eteenpäin uutisartikkeleita tai kommentoimme niitä, että jokaikinen “like” ja interaktio itse asiassa vahvistaa ilmiötä, tuottaa dataa välitetyn informaation vaikutuksesta. Eräs aspekti tähän liittyen on sosiaalisten suhteiden ja viestinnän radikaali oheneminen. Arkipäivän sosiaalisessa kontekstissa meidät on periaatteessa redusoitu persooniksemme. Me emme todella ole enää tekemisissä toisten ihmisten kanssa yksilöinä, vaan sen sijaan heidän persoonabrändiensä kanssa, heidän rakennetun identiteettinsä kanssa, jota käytetään esittämään heitä, ja joka syntyy sosiaalisen median settingin rakenteesta.
Algoritmit periaatteessa luovat keskimääräisen kohtaamisen feedilläsi, eli siis ne tavat, joilla ne kohtaamiset sinulle esitetään, minkälaista informaatiota ne tuottavat, mitä sinun puolellasi vahvistetaan jne. Tämä osittain liittyy siihen miten interaktion osapuolten persoona on rakentunut, ja minkälaista interaktiodataa kukin systeemiin syöttää.
Sinun relaatioista puolestaan tulee keinotekoisia. Ne ovat jo nyt systeemin sisäänrakennettujen prioriteettien rakentamia, kun näiden persoonien taustalla olevat orgaaniset interaktiot minimoidaan.
Tällä tasolla tämä on jo väkivaltaista.
Ja selvästikin tämä vaikuttaa siihen miten rakenteellisesti uusinnetaan virallisia narratiiveja. Sinä ja isoäitisi tuotatte näitä digitaalisia ihmissimulaatioita, joita sitten käytetään suuntaamaan huomio kohti digitaalisessa ekosysteemissä tapahtuvia markkinoitavia asioita. Ja systeemin yksinkertaisten filtterien priorisoinnilla tietynlaiset postaukset (tai digitaalisen informaation yksiköt) pääsevät pinnalle, joka sitten saa aikaan lisää interaktioita, uudelleenjakoja, ja täten käytännössä esiintyy tietynlainen mielipiteiden yhtenäisyys. Tämä myös määrittelee sisältöä sen impaktin suhteen, jota voidaan verrata evoluutioprosessiin. Miljoonista yhdessä iltapäivässä kasaan parsituista meemeistä kourallinen muuttuu viraaleiksi parin viikon ajaksi. Tämä menestyjäjoukko sitten vaikuttaa tulevaan sukupolveen, ja tämä iteratiivinen prosessi tuottaa maksimaalisen “vaikuttavaa” sisältöä (tai ainakin tukee kehitystä siihen suuntaan).
Sinä itse vuorostasi aktiivisesti pyrit osallistumaan vaikuttaviin narratiiveihin ja sisältöön, ja sinua painostetaan vahvistamaan niitä konformismin ja “tykkäysten” dopamiinipalkinnoilla. Tämä tekee sinusta palkattoman propagandanlevittäjän mille tahansa narratiiville, mikä tiettynä hetkenä on systeemisesti valloillaan.
Johtopäätökset
Kaikki tämä johtaa äärimmäisen potenttiin voimakertoimeen minkä tahansa tyyppiselle markkinoinnille ja propagandalle — erityisesti tilanteessa jossa yhä useampi sosiaalinen interaktio tapahtuu digitaalisissa tiloissa. Juuri yllä kuvaamani kaltainen pettävän yksinkertainen suodatinvaikutus saa aikaan varsin voimakkaita tuloksia. Siihen päälle kun lisätään hieman sofistikoituneita työkaluja käyttäjien “tuuppimiseksi” ja tiettyjen perspektiivien ja käyttäytymismallien promoamiseksi, on mahdollista arvostaa “uusmedian” äärimmäistä rakenteellista vaikutusvaltaa.
Erityisen katala vaikutus tässä systeemissä on sillä miten tehokkaasti se polarisoi diskurssia ja käyttää hyväksi toisinajattelijoita vahvistamaan dominantteja narratiiveja. Suodattimia priorisoimalla saadaan aikaan näennäinen konsensus, ja vastakkaiset mielipiteet hiljennetään. Mutta vastakkaisten mielipiteiden puolestapuhujat leimataan negatiivisilla vastauksilla ja heidät kontekstuaalisesti assosioidaan sosiaalisen synninteon eri muotoihin. Suurin osa heidän sisällölleen altistumisesta, vastauksista ja postauksista maalaa toisinajattelijat moraalipelin vihollisiksi (esim. rokotevastustajat, salaliittoilijat, natsit), eikä vuorovaikutuksen anneta olla puolueetonta ja heidän mielipiteidensä olla näkyvillä. Järjelliselle debatille jää todella vähän neutraalia tilaa.
Kulttuurissa, jota lähes yksinomaan määrittää tämäntyyppisiset interaktiot, se mitä vapaudesta ja ihmisten toiminnasta jää jäljelle katoaa nopeammin kuin silmänräpäyksessä. Hyvä asia on, että addiktiiviset digitaalisimulaatiot, jotka tällä hetkellä pakotetusti syrjäyttävät oikeita ihmiskontakteja ja oikean elämän vuorovaikutusta maailmassa, ovat niin uskomattoman surkeita ja epätyydyttäviä, että viiden minuutin kävely metsässä hajottaa heti kaiken illuusion ja teeskentelyn.
Kun kaikki on sanottu ja tehty, tuo on ainoa järkevät tapa joka jää jäljelle älypuhelimien käytöstä. Mene ulos, puhu naapureillesi.
Vittuun tämmöinen korviketodellisuus.
Mene katsomaan oikeaa ihmistä silmiin ja sano tälle rakastavasi häntä.
Lähde:
https://shadowrunners.substack.com/p/crowdsourcing-propaganda?s=r