Kirjoittaja: Lucia Hernandez
Aion puhua tänään luonnollisen ja orgaanisen evoluution käsitteestä, joka sopii yhteen sisäisen halumme kanssa tehdä hyvää, huolehtia elävistä järjestelmistämme, itsestämme ja vertaisistamme rakkaudella ja myötätunnolla, ikään kuin kaikella olisi merkitystä, palata juurillemme, luonnon täydelliseen harmoniaan.
Maailmassa, jonka syvimmät perusteet ovat pettämässä – luottamuspulasta instituutioihin, kasvavasta eriarvoisuudesta, ilmasto-, terveys- ja sosiaalikriisistä sekä rappeuttavasta ja louhivasta talousmallista, joka hukuttaa meidät, ihmiset ja luonnon – ihmiset ja organisaatiot kaikkialla maailmassa omaksuvat toisenlaisen ajattelutavan, kokonaisvaltaisen ajattelutavan, joka perustuu elävien järjestelmien periaatteisiin.
Tavoitteena on elvyttää, palauttaa ja uudistaa vahingoittuneita ekosysteemejä tai käyttää tätä ajattelutapaa suunnittelun periaatteena.
Uusiutuva suunnittelu on saanut laajaa huomiota, vaikka se ei ole uusi käsite. Yksi ensimmäisistä paikoista, joissa termiä regenerointi käytettiin, oli Buckminster Fullerin suunnittelutyö 1960-luvulla.
“Olen vakuuttunut siitä, että luovuus on a priori maailmankaikkeuden eheyden edellytys ja että elämä on uudistuvaa ja yhdenmukaisuus merkityksetöntä.” — R. Buckminster Fuller, I Seem To Be A Verb
Vuonna 1980 termi keksittiin määrittelemään uudistuvaa maataloutta tai permakulttuuria kuvaamaan useita viljelykäytäntöjä, joissa terve maaperä, biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien kokonaisvaltainen palauttaminen ovat etusijalla. Viime vuosina regeneratiivista suunnittelua on sovellettu kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin, rahoituksen, turismin, tuotannon, arvoketjujen, johtamisen ja organisaatioiden aloilla, ja se on saanut yhä enemmän vauhtia.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää siitä, mitä uudistuva suunnittelu tarkoittaa, samaan tapaan kuin yhteistyöhön perustuvalle talousliikkeelle tapahtui sen alkuaikoina, ja vaikka voi olla haitallista tulla uudeksi muotisanaksi, uudistuvalla suunnittelulla on kuitenkin joukko enemmän tai vähemmän yhteisiä periaatteita ja yhteisiä arvoja niille, jotka haluavat omaksua sen.
Viimeisten kahden vuoden aikana olen tutkinut regeneratiivisen muotoilun ja alustamuotoilun yhtymäkohtia. Kiehtovuuteni molempia aiheita kohtaan sai minut aloittamaan haastattelusarjan alan asiantuntijoiden kanssa ja osallistumaan maailmanlaajuisiin foorumeihin ja tapahtumiin ymmärtääkseni syvällisemmin niiden yhtymäkohtia.
Tämä artikkeli perustuu tähän tutkimukseen, ja se on osa sarjaa, jota olen kutsunut nimellä ”Uudistuvat alustaliiketoimintamallit”. Toiveenani on tarjota ymmärrettävä kehys niille, joilla on alusta ja jotka haluavat uudistua arvon luomisessa, sekä niille, joilla on uudistuva liiketoiminta ja jotka haluavat uudistua alustaksi.
Regeneratiivinen suunnittelu ja alustasuunnittelu kuuluvat molemmat systeemiajattelun piiriin, jonka alan johtava asiantuntija Peter Senge määrittelee seuraavasti:
“Ajattelutapa ja kieli, jolla kuvataan ja ymmärretään systeemien käyttäytymistä muovaavia voimia ja keskinäisiä suhteita, jotka ovat sopusoinnussa luonnonmaailman luonnollisten prosessien kanssa… Oppia näkemään kokonaisuuksia ja kehys, jonka avulla voidaan nähdä pikemminkin keskinäisiä suhteita kuin asioita, nähdä muutosmalleja kuin staattisia tilannekuvia.” — Peter Senge
Molemmat käsitteet tarjoavat linssin, jonka avulla tapahtumia voidaan tarkastella, ja tämän ajattelutavan uskotaan yleisesti olevan ratkaisevan tärkeä, kun halutaan käsitellä maailman tulevina vuosikymmeninä kohtaamaa monimutkaisuutta.
Elävät järjestelmät ovat amerikkalaisen biologin ja systeemitieteen uranuurtajan James Grier Millerin mukaan avoimia, itseorganisoituvia elämänmuotoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Mikä on uudistumisen tarkoitus?
“Uudistamisen tarkoitus on sama kuin itse elämän tarkoitus, eli luoda oikeat olosuhteet, joissa kaikki elämä voi kukoistaa ja menestyä.” — Anna Pollock
Entäpä alustat?
Alustan (tai ekosysteemin ja verkoston) suunnittelu on liiketoimintamalli-innovaatio, jota käytetään määrittelemään strategioita, jotka yhdistävät tietyssä kontekstissa yksilöitä tai organisaatioita p2p-suhteessa, eli suoraan, arvon luomiseksi.
Maailman talousfoorumin mukaan arviolta 70 prosenttia talouden uudesta arvonluonnista seuraavan vuosikymmenen aikana perustuu digitaalisesti mahdollistettuihin alustaliiketoimintamalleihin. Perinteisistä malleista poiketen alustat pystyvät vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin taloudellisemmin.
Nykyään 60 prosentilla maailman väestöstä on pääsy internetiin, ja lähes 97 prosentilla heistä on älypuhelin, ja kasvu on huomattavaa: +7 % internetin käyttäjistä viimeisten 12 kuukauden aikana lukituksen vuoksi vuoteen 2020 verrattuna.
Covid-19 on nopeuttanut digitaalitekniikan käyttöönottoa useilla vuosilla, ja monet näistä muutoksista voivat olla täällä pitkällä aikavälillä, sillä monet ihmiset siirtävät ostoksiaan verkkoon, ja digitaalisten tai digitaalisesti mahdollistettujen tuotteiden osuus yritysten salkuissa on nopeutunut järkyttävät seitsemän vuotta.
Alustoilla on tietenkin omat haasteensa, mutta ne ovat hyviä välineitä hajautettujen ja toisiinsa kytkettyjen verkkojen koordinointiin, organisaation omistamiin strategioihin tai täysin hajautettuihin strategioihin, kuten alustaosuuskunnat, joissain tapauksissa lohkoketjuteknologioiden tukemana.
Kukaan ei opettanut meille, mitä tarkoittaa olla ihminen, mutta me rakastamme kysymyksiä, joten meidän on kysyttävä itseltämme:
Mikä on roolimme tässä systeemissä?
As consumers, we’re gaining more and more power, having access to thousands of platforms in different areas of our lives changing not only habits and behaviours but also expectations related to the role that private and public organizations are or could have in society.
“Tuotemerkkejä arvioidaan entistä enemmän sen perusteella, millaista yhteiskunnallista hyvää ne luovat yhteisöissään ja kuinka vastuullisia ne ovat toimituksissaan, valmistuksessaan ja tuotannossaan….Kuluttajakeskeinen tuotemerkkistrategia ennen Covid-kriisiä on nyt yhteiskuntakeskeinen strategia.” — Ana Andjelic
Ilmasto-, terveys- ja sosiaaliset kriisit ovat saaneet meidät miettimään uudelleen, millaisten brändien kanssa haluamme olla vuorovaikutuksessa, miten tuotteet valmistetaan, mitä syömme, mitä käytämme, mitä kulutamme. Emme voi enää sulkea silmiämme siltä, mitä maailmassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa suoraan meihin. Koska olemme globaali yhteisö yhteisessä maailmassa.
Muita tätä tutkimusta ohjaavia kysymyksiä ovat:
Mikä on organisaatioiden sosiaalinen tai julkinen rooli? Miten voimme antaa takaisin enemmän kuin ottaa pois? Miten voimme palauttaa järjestelmiä eri tasoilla? Miten voimme paikallistaa, jakaa ja monipuolistaa tuotantoa? Miten voimme maksimoida koko ekosysteemin terveyden? Miten voimme luoda arvoa, joka on räätälöity tiettyyn asiayhteyteen, jossa ajatellaan paitsi tilaa myös aikaa? Mitä tuloksia me kaikki haluamme? Miten voimme suunnitella kestävyyttä? Miten voimme hyödyntää luonnon runsautta vaarantamatta sen terveyttä?
“Laji voi menestyä vain, jos kaikki muu sen ympärillä menestyy. Jos me huolehdimme luonnosta, luonto huolehtii meistä.” — David Attenborough
Meillä on siis kaksi mallia:
1. Siinä tarkastellaan ekosysteemiä – joka ymmärretään toisiinsa kytkeytyneiden toimijoiden järjestelmänä, jotka koordinoivat toimintaansa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi — helpottamaan arvonluontia alustan, vuorovaikutuksen ja kehittymisen paikan, kautta.
Alustamalleja sovelletaan myös organisaatiosuunnitteluun lupaavin tuloksin.
Alustat paikallistavat arvonluonnin, vähentävät markkinoille pääsyn esteitä, jolloin useammat ihmiset voivat osallistua, yhdistävät tuottajat suoraan kuluttajiin, vähentävät tiedon epäsymmetriaa ja ovat avoimempia.
2. Uusiutuvassa suunnittelussa on kyse terveiden olosuhteiden uudistamisesta, jotka luovat uutta potentiaalia elävässä ja jatkuvasti muuttuvassa ekosysteemissä.
Regenerointi on verbi uudistua. Kyse ei ole olemisesta vaan tulemisesta – avoin prosessi.
Uudistuminen on tarkoituksellista.
Kysymys kuuluukin: entä jos yhdistämme molemmat?
Ne ovat samoja, mutta niissä on joitakin pieniä suuria eroja.
Tärkein niistä on se, että uudistuminen lisää korkeamman tason, uudistumisen tai uudistumisen aikomuksen.
Uudistuminen on myös sisältä ulospäin suuntautuva hyveellinen prosessi: ilman tietoisuutta ei tapahdu mitään.
Yhdessä se voi skaalautua helpommin verkostovaikutusten ansiosta.
“Uudistuminen on välitöntä, mutta siihen johtavat vaiheet ovat usein asteittaisia, eikä mitään niistä voi ohittaa.” — Talbot Wilson Chambers
Seuraavassa artikkelissa tarkastelen syvällisemmin molempia suunnittelun periaatteita, niiden yhtäläisyyksiä ja eroja sekä sitä, miten ne hyödyttävät toisiaan integroimalla koko ajattelutavan.
Pysy kuulolla!
Lähde:
https://luciahdez.medium.com/regenerative-platform-business-models-8b8b4ef770a6