Food Not Bombs (FNB) on Yhdysvalloissa syntynyt liike, joka yhdistää rauhantyötä ja apua tarvitseville. Jo kymmenen vuoden ajan FNB-idean ympärillä toimivat ryhmät ovat jakaneet ilmaista kasvisruokaa kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Kuten nimi ”Ruokaa ei aseita” kertoo, protestoivat ryhmät työllään jatkuvaa asevarustelua vastaan. Lähtökohta työlle on anarkistinen: FNB-ryhmät eivät vain vaadi sosiaaliturvan parantamista, he ajavat myös autonomisten yhteisöjen, aidon yhteisöllisyyden asiaa. Seuraava artikkeli perustuu Yhdysvaltailaisten FNB-aktivistien haastatteluun.
Seinäkirjoituksista soppatykkeihin
Kuuluisan Massachussetts Institute of Technologyn (MIT) seiniin ilmestyi vuonna 1980 asevarustelun vastustajien iskulause ”More money for food, no money for bombs”. Käytössä se tiivistyi iskevämpää muotoon ”Food Not Bombs”. Graffitikampanjan aloittajiksi on nimetty liikkeen kaksi perustajajäsenistä, Keith McHenry ja CT Butler. Asevarustelukritiikin lisäksi ensimmäiset aktivistit olivat mukana paikallisessa ydinvoimalan vastaisessa kampanjassa.
McHenry perusti San Fransiscon Food Not Bombs-ryhmän vuonna 1988. Liikkeen perustaksi muotoutui kolme periaatetta: väkivallattomuus, vegetarismi ja yhteinen päätöksenteko. Ihanteena on se, että ryhmien jäsenet löytäisivät saman toimintakulttuurin muiden aktiivien parista minne tahansa he menevätkin.
Liikkeen aatetta voi toteuttaa monin tavoin, mutta suurin osa FNB-ryhmistä jakaa ruokaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jäsenet keräävät lahjoituksina ruokaa, joka muussa tapauksessa heitettäisiin pois. Näistä aineksista valmistetaan yksinkertaista ruokaa, yleensä soppaa, mutta myös lahjoitettua valmisruokaa jaetaan. Ruoka jaetaan tarvitseville ihmisille julkisilla paikoilla. Tämä työ pyritään tekemään yhteistyönä ja liittämään se paikallisten yhteisöjen rakentamiseen. Eräänä pyrkimyksenä on korostaa sitä, että rakentavat ratkaisut eivät ole aina kalliita.
Auttaminen vei putkakierteeseen
San Fransiscon FNB-ryhmä joutui alusta lähtien hankaluuksiin Yhdysvaltain hämärän lainsäädännön ja lainvalvojien kanssa. Kuten Muutoksen kevään numeron 5 MOVE-artikkelista näimme, maan virkavalta ei katso suopealla silmällä aitoon paikalliseen omaehtoisuuteen pyrkiviä liikkeitä. Yhdysvalloissa on ylipäänsä laitonta jakaa ruokaa ilmaiseksi! Ensimmäisen seitsemän vuoden aikana noin 300 aktivistia joutui pidätetyksi yhteensä tuhatkunta kertaa.
Pidätysruljanssiin ovat joutuneet muutkin Yhdysvaltain FNB-ryhmät lukuisissa kaupungeissa, mutta suurin paine on aina kohdistunut San Fransiscoon. On kuvaavaa, että McHenry puhuu neljästä suuresta pidätysaallosta: 1989 Golden Gate-puiston pidätykset, 1991 Persianlahden sodan aikaiset pidätykset pormestati Agnosin toimesta, 1993-94 pormestari Jordanin määräämät pidätykset sekä pidätykset vuoden 1995 YK-kokouksen aikana. Tämän jälkeen muutamia pidätyksiä on ”erehdyksessä” tapahtunut, mutta viime vuosina kaupungin johtoasemiin on päässyt liikkeelle sympaattisia virkamiehiä.
Food Not Bombs Euroopassa
Yhdysvalloista liike on levinnyt Eurooppaan. Sen luonne on pysynyt samana. Minkäänlaista keskusjärjestöä ei ole, vaan järjestäytyminen tapahtuu spontaanisti perustettavien ryhmien kautta. Sähköpostilistoilla keskustellaan käytännön asioista sekä hiotaan niin paikallisiin kuin kansainvälisiin ongelmiin puuttuvaa retoriikkaa. Keith McHenry julkaisee lehteä nimeltä The Menu, jota painetaan neljännesvuosittain 4000 kappaletta.
FNB-ryhmien tarkkaa lukumäärää on vaikea tietää, sillä ryhmän tarkkaa määritelmää ei ole olemassa. Jotkut niistä ovat uinuvia, jotkut ovat kokoontuneet mutteivät vielä jaa ruokaa, ja jotkut jakavat ruokaa lähinnä mielenosoituksissa varsinaisen avustustyön sijaan. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on tällä hetkellä yhteensä noin 100 ryhmää, jotka jakavat ruokaa vähintään kerran viikossa. Euroopassa ryhmiä on Englannissa, Saksassa, Tshekissä, sekä ilmeisesti Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa
Minkälaista ruokaa tarjotaan?
Kuten sanottua, eräs liikkeen perusajatuksista on vegetarismi. San Fransiscossa soppa on takuuvarmasti vegaanista, muu ruoka ovolakto-vegetaristista (myös kananmunaa ja maitoa). Tärkein syy tälle on se, että näin ryhmät voivat käyttää lahjoitetut muna- ja maitotuotteet. Ainakin San Fransiscossa jaetaan myös satunnaisesti lahjoitettu liharuoka, lähinnä käytännön syistä. Suurin osa ryhmän ”asiakkaista” ei ole vannoutuneita kasvissyöjiä, joten lahjaruoan heittäminen pois olisi liikkeen edustajien mielestä sen perusidean vastaista. Jokainen FNB- ryhmä toki tekee päätöksen tästä asiasta itsenäisesti.
Ruokaa saadaan lahjoituksina ruokakaupoista, jotka kannattavat liikkeen ajatuksia. Monet liikkeet ovat vakilahjoittajia. Myös liikkeet hyötyvät tästä, sillä ne pääsevät eroon varastoissaan makaavasta tavarasta, säästyvät ainakin Yhdysvalloissa korkeilta jätemaksuilta ja saavat hyvän omantunnon. Eipä tarvitse heittää ruokaa pois, kun ”siellä jossain” on nälkäisiä ihmisiä.
Food Not Bombs poliittisena liikkeenä
Yhdysvaltalaisten aktivistien mukaan liike osuu hyvin maan asukkaiden sisäiseen ristiriitaan. Heidän mukaansa maassa tunnetaan syyllisyyttä omaa vaurautta kohtaan muuhun maailmaan ja maan köyhiin kansanosiin verrattuna, mutta toisaalta suuri osa ihmisistä käyttää kaiken aikansa vaurautensa lisäämiseen. Etenkin pidätysaallot ovat herättäneet monen ihmisen nukkuvan poliittisen innon, ja heistä on tullut vapaaehtoistyöntekijöitä. Täysimittaisen FNB-toiminnan ylläpitäminen vaatii kuitenkin aikaa ja vaivaa, joten motivoitujen vapaaehtoisten löytäminen on vaikeaa.
Vaikka FNB on väkivallaton liike, se on tukenut julkisesti monia Keski-Amerikan vapautusliikkeitä, kuten Meksikon zapatistaliikkettä. Liikkeen edustajat osallistuvat kansalaistottelemattommuteen, ja hyväksyvät ylipäänsä radikaalin poliittisen toiminnan. He kuitenkin haluavat korostaa, että väkivallalle on aina olemassa vaihtoehtoja.
Liike on elinvoimainen, ja tulevaisuudessa se tullee kehittämään ryhmien välistä tiedotusta ja lisäämään poliittista toimintaa. San Fransiscon aktivistit peräänkuuluttavat asevarustelun kritiikin elvyttämistä (joka ainakin Yhdysvalloissa on jäänyt hieman muiden asioiden varjoon) sekä omien päämäärien selkeyttämistä. Heidän mukaansa liike ei vaadi kasvissyöntiä kaikkialle maailmaan. Ruoan tuotanto ja ruokakulttuuri eri muodoissaan on keskeinen osa yhteisöjä koossa pitävää voimaa, ja eläinten syöminen voi olla joissakin kulttuureissa vahva osa henkistä perintöä. Mutta eläinten teollinen tuottaminen ja teurastaminen on instituutio, jonka lakkauttamiseen liike ehdottomasti tähtää.
RUOKAA EI ASEITA!
Suomessa https://akl-web.fi/fi/yhdistys/toiminta/ruokaa-ei-aseita
Lähde:
https://kulma.net/mkevat/fnb.html