Tarkastellaampa näitä aspekteja…

Alunerin julkaissut Round Robin. Käännös: Act for Freedom Now!

Jälleen yksi infrastruktuuri kapitalistien hyödyksi

5G-verkko mahdollistaa useamman samanaikaisen yhteyden ja datan välityksen nollaviiveellä. Nämä ominaisuudet ovat perustavanlaatuisia tekoälyä käyttävän teknologian suuren skaalan leviämiselle. Kuten me tiedämme, keinoälystä on tulossa osa tuotantoprosessia, joka korvaa ihmistyövoiman (tai ainakin yrittää).

Näin työläisestä tulee enemmän ja enemmän riippuvainen mekanismista, josta hänellä usein ei ole mitään tietoa miten se toimii, enemmän ja enemmän vieraantunut, enemmän ja enemmän ylhäältä saneltujen työrytmien alistama. Heidän autonomiansa voi ainoastaan vähentyä. He eivät enää ole päähenkilöitä vaan sellaisena toimii koneen näyttöpääte, mikäli se ei ota heitä valtaansa, mikä johtuu siitä, että se on jo potkinut heidät pois tuotantoprosessista ja ottanut heidän paikkansa. 5G-verkko vastaa enemmän kapitalistien tarpeisiin kuin tavallisen käyttäjän tarpeisiin (vaikka meidän halutaankin uskovan toisin). Itse asiassa Industry 4.0 -malli näkee teollisuuslaitokset (tuotanto, jälkituotanto ja energiantuotanto) hyötyjinä niistä palveluista, joita tuotetaan uuden langattoman verkon päälle.

Esimerkkinä toimii Livornossa käynnissä oleva kokeilu. Tämä aloite on osa laajempaa eurooppalaista projektia “Corealis, tulevaisuuden satama”, joka myöskin vaikuttaa Valencian, Piraeuksen ja Antwerpenin satamiin osana Horizon 2020 -ohjelmaa. Kokeilu on alkanut osana Italian 5G-ohjelmaa, Ericssonin ja TIM:n vuonna 2016 luomalla alustalla, ja siihen kuuluu teollisuudenaloja, yliopistoja ja julkisen puolen instituutioita, jotka kehittävät käyttökohteita viidennen sukupolven mobiiliteknologioille. Ohjelma perustuu innovatiivisten teknologioiden kuten IoT, data-analytiikan ja liikenteenohjausjärjestelmien käyttöön. Kehittynyt videovalvontajärjestelmä ja kriisinhallintajärjestelmä biometrisella tunnistuksella identifioi sataman henkilöstön ja matkustajat, vedenpitävällä laitteistolla varustetut poijut valvovat ympäristöä satama-alueella, nosturit ovat etäkäytettäviä, järjestelmiä löytyy logististen operaatioiden reaaliaikaiseen käyttöön ja massiiviseen informaationvaihdantaan eri infrastruktuurien välillä. Ja paljon muuta: lastin lastaus ja purku, alueen logististen järjestelmien etäkäyttö, kameroiden liittäminen infrastruktuurin valvontaan ja käyttöön. Nämä ovat vain muutamia innovaatioita, joita on otettu käyttöön 5G-verkon myötä. Verkko varmistaa maksiminopeuden ja esittää ideaalista alustaa standardoidulle kommunikaatiolle ilman häiriöitä, koska se ei tee eroa alusten, ihmisten ja sensorien välillä, ne ovat kaikki kiinni samassa teknologiassa. Tavoite on mullistaa kuljetuslogistiikka ratkaisuilla, jotka mahdollistavat saumattoman toiminnan. Satamissa, joissa tämä kokeilu on käytössä nämä ovat todellisia tapaustutkimuksia ja hyödyksi muille satamille, käyttivätpä ne sitten Corealis-alustaa tai ei.

Me olemme varmoja yhdestä asiasta: tämän infrastruktuurin käyttöönottom ahdollistaa tuotantokontekstien optimoida ajoituksen, ja siten pakottaa yhä vain kestämättömämpiä rytmejä ja työtaakkoja. Se tulee mahdollistamaan myös työntekijän mikromanageroinnin pitkin päivää. Heidän liikkeensä ja ajoituksensa voidaan jäljittää kaikkina hetkinä. Lisäksi 5G on tukialusta, joka edistää prosessin automatisointia, mikä ajan myötä tulee johtamaan tuhansien työpaikkojen menettämiseen. KAikki tämä pakotetaan ympäristön kestävyyden ja työntekijän turvallisuuden nimissä. Mutta me hyvin tiedämme, että ainoaa kapitalistien intressiä, liikevoittoa, tavoitellaan sen itsensä takia eikä koskaan yhteiskunnallisen hyvän tai tavoitteiden kuten työntekijän turvallisuuden tai ympäristön terveyden nimissä.

Valtion intressit: yhteiskunnan kontrolli ja sota

Toinen aspekti, jota tässä tarkastellaan puhuttaessa 5G-verkosta, on sen vaikutus kansalaisten kontrollointiin. 5G-verkko on itse asiassa vaadittu infrastruktuuri Älykaupunkien kehittämiselle: älykkäiden kaupunkien, joissa IoT:n ansiosta esineet kommunikoivat ja ovat yhteydessä toinen toistensa kanssa reaaliaikaisesti. Kaikki tämä haittaa kansalaisen autonomiaa (joka jo nyt on erittäin rajoittnunutta), sillä he ovat sekä enemmän ja enemmän riippuvaisia laitteista omien rutiiniensa hoitamisessa että ovat niiden kontrolloimia. Ranskassa, huolimatta kansan vastustuksesta, yritykset ovat onnistuneet asentamaan Linky-älymittareita koteihin, jotka kykenevät sekä valvomaan käyttöä että keräämään infoa asukkaiden käytöstavoista, asenteista ja liikkeistä.

Sen lisäksi, että tunkeudutaan kodin sisälle ja rikotaan kotirauhaa, kontrolli on selvästikin myös ottamassa tilaa haltuun urbaaneissa ulkotiloissa: kamerat biometrisellä kasvontunnistusteknologialla ovat jo käytössä lentokentillä Rooman Fiumicinossa, Milanon Linatessa ja Malpensassa. Dronet kontrolloivat urbaaneja alueita, miljardit lähettimet, esineet, sensorit, mikrosolut ja tuhannet uudet satelliitit lakkaamatta syöttävät informaatiota avaruuteen.

Esimerkiksi Genevassa Porto Anticon sisäänkäyntejä monitoroidaan viidellä huippulouokan kameralla, jotka Leonardo on ostanut markkinoilta, mitkä mahdollistavat sisäänkäynnin hallinnan ja ”anomalioiden” tarkkailun. Kiitos 5G:n nopeuden ja toimintakyvyn, korkearesoluutioiset videokuvat liikkuvat reaaliajassa kameroista ja sensoreista datakeskukseen, jossa keinoälyyn perustuvat videoanalyysialgoritmit tekevät mahdolliseksi laskea ihmismääriä, joita Porto Anticon ‘virtuaalisessa’ piirissä liikkuu, ihmismassojen tiheyksiä tietyillä alueilla ja perspektiivissä, sekä identifioida vaarallisia tai anomaalisia tilanteita ja käyttäytymistä.

Älykaupunki on tasan tarkkaan sosiaalisen engineeringin projekti. Tässä puhutaan rikkaiden linnakekaupungeista, joissa köyhät ja epähaluttavat saavat turpaansa matalan intensiteetin sodankäynnistä, joka ei salli heille yhtään tilaa ghettoalueiden ulkopuolella. Missä elämä redusoituu tuottamiseksi ja kuluttamiseksi. Missä sosiaalisuutta koetaan laitteiden avulla. Missä mahdollisuudet avata konfliktitiloja ovat koko ajan harvinaisempia juuri siksi, että niitä haittaa arkkitehtoninen järjestely, joka näkee ja kuulee kaiken.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä 5G:n sovellutukset sodankäynnissä

Kuten monet sen siskoista, tämä teknologia on itse asiassa syntynyt sodankäynnin kontekstissa. Sen kaltaisia aaltoja (millimetri- ja mikroaaltoja), joita verkko käyttää, käytetään myös paikantamaan vihollisia (tutkat yms.) sen lisäksi, että sitä käytetään ihan oikeissa aseissa (Active Denial System). Armeijan asiantuntijat uskovat, että 5G on keskeisessä roolissa hyperääniaseissa, eli ohjuksissa (mm. ydinkärjissä), jotka matkaavat Mach 5 -vauhtia nopeammin (5 kertaa äänennopeus, eli 1.6 kilometria sekunnissa). Nämä aseet lentävät erittäin kovaa ja arvaamattomia ratoja, ja ne helposti voivat karistaa kannoiltaan ohjuspuolustusjärjestelmät. Niiden ohjaamiseen tarvitsee kerätä, analysoida ja välittää suuria määriä dataa erittäin lyhyessä ajassa. Samanlainen tarve on kun aktivoidaan puolustusjärjestelmät hyökkäyksen tapauksessa samanlaisilla aseilla. Koska kyseessä ei ole inhimillinen päätöksentekoaika, ainoa mahdollisuus on luottaa 5G-automaattijärjestelmään. Tämä teknologia on myös keskeisessä roolissa taistelukenttien verkoissa. Itse asiassa se mahdollistaa armeijan yksiköiden välittää informaatiota käynnissä olevista operaatioista ja sotilasosastoista reaaliajassa. Todellinen 5G:n potentiaali tulee olemaan sen vaikutus sodankäynnin verkkoihin. Tähän kuuluu järjestelmien määrän kasvattaminen, halvemmat järjestelmät, enemmän toisiinsa kytketyt ja resilientit, jotka kykenevät operoimaan nopeasti kehittyvissä taisteluskenaarioissa. 5G kasvattaa tappajadronejen ja sotarobottien tappavuutta ja mahdollistaa niiden identifioida, seurata ja hyökätä tarkasti henkilöiden kimppuun kasvojentunnistuksella ja muiden piirteiden tunnistamisella. Viidennen sukupolven verkko tulee myös olemaan äärimmäisen tärkeässä asemassa tiedustelupalveluille ja erikoisjoukoille, koska se mahdollistaa tehokkaammat kontrolli- ja vakoilujärjestelmät kuin ne, jotka tällä hetkellä on käytössä. Millimetriaallot (erittäin korkeataajuuksinen spektri lyhyellä aallonpituudella) on myös täydellinen sotilastukikohtien ja älykomentokeskusten käyttöön. Itse asiassa nämä rakenteet vaativat vahvoja signaaleja, mutta sellaisia jotka eivät leviä liian kauas niin ettei vihollinen voi niitä siepata.

Johtopäätökset

Regiimin propaganda esittää 5G-verkon kaikkien mahdollisuutena. On tärkeää julkisesti arvostella ankarasti tämän teknologian todellisia sovellutuksia, teknologian joka on todella kaukana tavallisen kansalaisen ja yhteiskunnan tarpeista. Ihmisiä kuolee joka päivä työpaikoillaan johtuen puutteellisista turvallisuusolosuhteista, terveyden ollessa luksusta ja ne, joille se on liian kallista, kuolevat syöpään odottaessaan konsultaatiota.

Sillat romahtavat ja vastuussaolijat nukkuvat ruususen unta, koska heidän liikevoittonsa ovat turvassa. Turvapaikanhakijat hukkuvat mereen ja jos he ovat tarpeeksi onnekkaita, että pääsevät maalle, heidät lukitaan valtion keskitysleireille (vastaanottokeskus), jossa kaikenlaista hyväksikäyttöä tapahtuu. Afrikan ja Lähi-Idän populaatiot kuolevat länsimaisten ihmisten pommeihin.

Meillä on käsillämme yhteiskunnallinen ja ympäristön kriisi. Maailman alistetut ja hyväksikäytetyt eivät tarvitse 5G:tä. Siksi on tärkeää palauttaa valmistajalle jälleen yksi paljon kehutun edistyksen tuote. Koska 5G:n vastustaminen tarkoittaa maailman idean vastustamista. Maailman, joka elää hyväksikäytettyjen umpimähkäisestä alistamisesta muutaman kourallisen hyväksi. Maailman, joka perustuu sotaan, jota ohjailee algoritmi. Maailman, jossa laitteet voittavat ihmissuhteet. Maailman, jossa ihmissolidaarisuutta tukahdutetaan itsekkyydellä. Maailman, jossa elämä riippuu mekanismeista, jotka eivät ole kenenkään tiedossa tai joita ei voida hallita. Maailman, jossa autonomia murskataan ja jäljelle jää vain delegointi.

Pisa, tammikuussa 2020

Tämä dokuemntti on ensimmäisiä yrityksiä analyisoida 5G-verkkoa ja sen sovellutuksia ja täten se on epätäydellinen.

Livornon satamassa on projekti “Logistics of the future in Sustainable Smart Ports”, jota ajavat Ericsson, TIM, Fondazione ENI Enrico Mattei, Porto di Livorno, Consorzio nazionale interuniversitario delle comunicazioni (Cnit), Adsp Mar Tirreno Settentrionale, jonka tarkoitus on vähentää hiilidioksidipäästöjä, taaskin 5G-teknologian käytöllä.

Lähde:

https://enoughisenough14.org/2020/07/04/italy-provisional-notes-on-5g/

Olemme käyttäneet hetken särpiäksemme joitain turmiollisimpia valheita joita on tullut vastaan (suhteellisen) nuorten elämiemme aikana työpaikalla, yksityiselämissämme, sekä mediassa. ***

Levittäkää näitä vasta-argumentteja niin laajalle kuin pystytte, kanssakansalaisienne sivistämiseksi, ja, mikäli tarpeellista, tarjotkaa intellektuaalista pieksäntää silloin kun väännätte aiheesta kapitalismin puolustajien kanssa. Joten sen pidemmittä puheitta, tässä on listamme kaikkein kavalimmista ”Kapitalistien meille syöttämät valheista”:

1) Vauraus “valuu alaspäin”

On vaikea kuvitella talouspolitiikan, joka luo mieliin kuvia virtsaamisesta, olevan väärässä, mutta idea on yhtä vararikkoinen kuin alemmat luokat jotka ovat tälle valumiselle alistettuja. Alle kymmenellä ihmisellä ihmisellä on nyt enemmän vaurautta kuin yli puolella planeetasta, ja valuminen tuntuu olevan enemmänkin sekopäinen (moraalisesti rappeutuneen) eliitin käteisen anastus. Alaspäin valumisen sijaan 1% ja heidän lakeijansa ovat imeneet suurimman osan uudesta vuoden 2008 romahduksen jälkeen luodusta vauraudesta. 40 vuoden palkkojen stagnaation jälkeen ihmiset USA:ssa alkavat olla sitä mieltä, että alaspäin valuu enemmänkin paskaa.

Ei ole erhe, että eliitti niittää suurimmat liikevoitot: kapitalistinen järjestelmä on suunniteltu toimimaan niin, se on aina ollut, ja tulee aina olemaan, kunnes me ihmiset löydämme rohkeuden murskata sen korvata sen jollain paremmalla.

2) Minä otin kaikki riskit

Voidaan väittää, että keskivertotyöntekijä ottaa paljon enemmän riskejä missä tahansa työssä kuin keskimääräinen firman perustaja jolla on työntekijöitä. Syy on se, että firman perustajalla on yleensä paljon enemmän vaurautta, siinä missä suurimmalla osalla amerikkalaisista ei ole varaa edes 500 dollarin hätävararahastoon. Tämä tarkoittaa, että jos he menettävät työpaikkansa tai olevat tekemättä töitä hetkeäkään, he joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä. Henkilö jolla on kaatuva firma ei voi saada potkuja, mutta työntekijä voidaan erottaa melkein mistä tahansa syystä, he toimivat ilman turvaverkkoa.

Kapitalisti käyttää kaiken sortin julkisia infrastruktuureja saadakseen hänen firmansa lentoon. Kouluja, julkisia palveluja, veroetuja, sähköä, teitä, jne. Jopa internet itsessään on luotu julkkarin puolen tutkimuksella. Silti bisneseliitin omistajilla on röyhkeyttä, ja he ovat niin täynnä ylimielisyyttä, että he uskovat hyperindividualistiseen, machoon, karuun cowboy/pioneerikulissiin.

3) Voisin maksaa sinulle enemmän jos valtio ei olisi niin paljon niskassani

Monet kapitalistit väittävät, että hallinnon byrokratian kerrostumat estävät heitä maksamasta työntekijöilleen reilumpaa palkkaa jolla oikeati elää. Tämä on suuri emävalhe, sillä sääntömme (kuten ei lapsityövoimaa, minimipalkka, vammais- ja työntekijän kompensaatio, perus ympäristövaikutusten tutkimus, jne.) itse asiassa tarjoavat suojaa korporaatioiden kaikkein pahimman tyypin työläisten hyväksikäytöltä ja maa-alan tuhoamiselta. Ilman näitä minimisääntöjä syntyisi jopa ilmiselvempi neofeudalismi, jossa työntekijöitä voitaisiin potkia ja uudelleenpalkata ad infinitum, perustuen alaspäin painaviin markinavoimiin, aina yhä arvaamattomampien omistajien, johdon ja toimitusjohtajien toiveiden mukaisesti.

4) Jos teet kovasti töitä, jonain päivänä olet niin rikas kuin me olemme (Me elämme meritokratiassa)

Amerikka ei ole meritokratia, eikä kukaan niin uskokaan. Ei ole olemassa mitään sidettä tehdyn työn älykkyyden tai sen määrän sekä menestyksen välillä. Ennemminkin ollakseen rikas täytyy joko syntyä sellaiseksi, tai olla poikkeuksellisen hyvä muiden riistossa niin että voi vetää välistä suurimman osan itselleen. Tämä on maaginen resepti vaurauteen tässä yhä vain ”poikkeuksellisessa” maassa — riistä, riistä, riistä.

Periminen & riisto on se miten rikkaat rikastuvat. Riistoaspektin ymmärtäminen vaatii hieman ymmärrystä siitä miten rikkaat toimivat. Lähestulkoon kukaan superrikkaista ei muutu sellaiseksi meritokratialla. Heidän tulonsa luodaan monimutkaisilla velan verkoilla, yleensä jonkinlaisen passiivisen tulon välistä vetämiseksi. He ovat huijareita tai pääomantulonsaajien luokka, tai molempia.

Sinun tarvitsee ainoastaan katsoa mitä rikkaat tekevät. Kuten esimerkiksi Robert Mercer, joka on tehnyt rahansa ”hedgerahastolla joka tekee rahaa käyttäen algoritmeja mallintamaan rahoitusmarkkinoita ja tekemään niillä kauppaa”. Kermankuorinta korruptoituneilta rahoitusmarkkinoilta tuskin tuntuu sen kannattavalta toiminnalta joka kontribuoisi yhtään mihinkään ihmiskunnassa, se on petkuttamista.

Tai otetaan Bill Gates, joka ohjelmoi muutaman vuoden huonosti ja tuli rikkaaksi tehtyään sarjan diilejä aluksi IBM:n kanssa, ja sen jälkeen passiivisesti tehden rahaa Microsoftin osakkeiden arvolla. Edesmennyt Steve Jobs olisi ollut eräs tee-se-itse -miljonääreistä, mutta jopa hän vaati tuhansia orjuutettuja aasialaisia käsipareja vetämään välistä sellaisia liikevoittoja joita Apple kykeni tekemään.

Kasinopohatta Sheldon Adelsonilla on lähes varmasti mafiakytköksiä, aivan kuin kasinon omistaminen ei itsessään olisi jo ketkuilua.

Rich DeVos tuli miljonääriksi pyramidihuijauksella nimeltään Amway.

Waltonin perhe, Wal-Martin omistajat, maksavat mediaanipalkkana 10 dollaria tunnilta (paljon alle palkan jolla eläää), he hallitsevat jälleenmyyjiä rautaisella kädellä, ja myös myyvät tuotteita jotka ovat tuotettu vanhan maailman orjuuteen verrattavissa oloissa, samalla kun heillä on enemmän vaurautta kuin 40% köyhimmistä amerikkalaisista.

Sellaista määrää rahaa ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä ilman että on suurta markkinaetua josta hyötyä. Valehtele, suostuttele, pakota, manipuloi, lahjo, peukaloi, kuseta. Nämä ovat rikkaiden työkaluja.

Kukaan ei ole tämänkaltaisen rahan arvoinen ja kaikki tarvitsevat toistensa apua toimiakseen, mutta rikkaiden mielessä he pitävät itseään koneiston päärattaina, jotka ovat rahan arvoisia, tehden ei mitään muuta kuin käyttäen vaikutusvaltaa muihin ja riistäen sen avulla.

5) Tämä on paras järjestelmä (ei ole vaihtoehtoa)

Gaslightingin ja kaksoissidoksen avulla meille pakkosyötetyt valinnat ovat kapitalististen mediatalojen propagandaa. Meille kerrotaan vaihtoehtojen olevan demokraattien tai republikaanien välillä, Lähi-itään hyökkäämisen tai ikuisen terroriuhan välillä, valtiojohtoisen kommunismin tai rajoittamattoman kapitalismin välillä. Meille annetaan mustavalkoisia valintoja joista puuttuu kaikki vivahteet, ja vivahteet ovat niiden vihollisia jotka pyrkivät kontrolloimaan ja riistämään. Ne syöttävät meille tollojen narratiivien tautologioita jotka epäonneksemme tekevät juuri niinkuin he toivoivat, pitää ihmiset tyhminä ja niellen heidän harhaanjohtavat vihjeensä.

Kapitalistit saavat kaiken näyttämään niinkuin ei olisi vaihtoehtoa koska he hamstraavat kaiken rahan, heillä on kaikki aseet, ja he ostavat orjallisten lakimiesten, tuomarien ja lobbareiden tiimejä kirjoittamaan ja pakottamaan heidän elämänvastaisia lakejaan. Kapitalistit vaativat ”kovaa lakia” aina kun heidän allaolevat palvelijaluokat muuttuvat liian levottomiksi. Yleisesti ottaen kaikkein kovettuneimmat, dogmaattiset kapitalistit kokevat tyrmistystä ja/tai kuvotusta aitoja ihmistunteita kuten ilo, luovuus, spontaanius ja rakkaus, kohtaan. Monilla kapitalisteilla on alitajuinen toive kuolla, ja he haluavat viedä loputkin meistä sekä Äiti Maan mukanaan.

Kapitalistit ovat varastaneet kaiken viljelymaan, omistavat kaikki patentit teknologiaan ja eivät maksa tarpeeksi kansalaisille jotta he pääsisivät pois oravanpyörästä takaisin maalle, josta elää. Ruuvia kiristetään kierämmälle joka vuosi. Jos me emme kuole massiivisissa luonnonkatastrofeissa tai talousromahduksissa, voit odottaa vallankumouksen tapahtuvan, toivottavasti väkivaltaisen sellaisen.

6) Me annamme takaisin omastamme yhteiskunnalle

Korporaatiot ovat päättäneet luoda kolmannen sektorin PR-stunttina. Ne luovat ongelmia ja sen jälkeen panevat pieniä laastareita ammottaviin haavoihin joiden syntyyn ne ovat suoraan vaikuttaneet, ja käyttävät hyväntekeväisyyttä uskottavan kiistettävyyden lähteenä piilottamaan sen seikan että ne ovat tasan sitä mitä me kuvittelemmekin niiden olevan: ahneita.

Leivänmurujen jakelu, sen jälkeen kun ollaan pilattu, häpäisty ja raivattu miljoonia hehtaareja arvokasta elintilaa, ei narraa ketään. Eliitin prosentti ovat ihmiskunnan ja biosfäärin itsessään vihollisia.

7) Systeemi (ja talousteoria) on rationaalinen ja ottaa huomioon kustannukset yhteiskunnalle ja ympäristölle

Ihmiset ajattelevat että joku jossain sääntelee asioita pitääkseen meidät turvassa. He katselevat ympärilleen ja näkevät sofistikoitunutta teknologiaa, kimaltelevia tornitaloja, ja jotain minkä he luulevat olevan monimutkainen, älykäs maailma. Mutta tosiasiassa kukaan ei pyöritä show’ta. Maailma toimii neoliberaalin ideologian ajamana sekopäisenä rahojen kaappauksena. Johtajamme ovat vallan, kuuluisuuden ja rahan ajamia, ja heissä on psykopaattisia, sosiopaattisia ja narsistisia piirteitä.

Modernin teollisen kapitalismin ongelmat ja sen vaikutus maailmaan ovat selkeät — luonnonvarojen, ihmisten ja muiden lajien riisto on suoraa seurausta kuluttamiseen pohjautuvasta rajattoman kasvun mallista. Vain muutama niistä ongelmista, joita me kohtaamme, ovat lajien sukupuutto, ilmastonmuutos, merien happamoituminen ja myrkyllinen karsinogeeneillä täytetty kaatopaikkaplaneetta joka on ylittänyt populaatiokokonsa rajan jo vuosikymmeniä sitten.

Jos systeemi olisi rationaalinen, me alkaisimme suunnitella matalampaa syntyvyysastetta pienentääksemme planeetan populaatiota, ja vapaaehtoisesti tarjota koulutusta, kelvollisia ja arvostettuja työpaikkoja sekä ehkäisyä ja syntyvyyden säännöstelyä naisille ympäri maailman.

Me elämme rahan arvoilla, ja ajattelemme rahan termein. Kun me keskustelemme terveydenhuollosta, keskustelu ohjautuu siihen miten rahoittaa se ennenkuin puhutaan mistään muusta. Prioriteetti ei ole elämien pelastaminen, vaan miten rahoittaa asiat. Kyllä, se miten me rahoitamme terveydenhuollon kun pankit luovat rahaa tietokoneella maagisen vähimmäisvarantojärjestelmän kautta, mitä usein käytetään bailouttaamaan heidän kätyrinsä. Raha ei ole todellista, mutta sen kansalta rajoittamisen implikaatiot ovat. Raha luodaan tyhjästä FEDin magialla, ja kuitenkin me kaikki olemme kuulleet pomojen ja Washingtonin mulkkujen inisevän että ”meillä ei ole tarpeeksi rahaa siihen” mitä tulee terveydenhuoltoon, koulujen parantamiseen ja humanitääriseen apuun maailman köyhimmille alueille.

Jälleen kerran, jos systeemi olisi rationaalinen, maailman köyhyys olisi ratkaistu muutamassa lyhyessä vuodessa. Aseisiin ja ”puolustukseen” osoitetut rahat voitaisiin käyttää kotimaassa sekä ulkomailla Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa, ja riittäisi vielä enemmän kuin tarpeeksi rahaa (75 biljoonaa on maapallon vuotuinen BKT, josta 15 biljoonaa yksistään USA) maksamaan hyvä koti, vaatetus ja ruoka joka ikiselle perheelle ympäri maailman, joiden kaikkien sähköverkko perustuu täysin uusiutuvaan energiaan.

8) Tulevaisuus tulee olemaan parempi

Kun Trumpin slogan ”Tehdään Amerikasta jälleen suuri” oli kaikkien alt-oikeiston fasistien huulilla, monet pysähtyivät kysymään, milloin se oikein oli suuri? Totuus on, että poliitikot ovat luvanneet jotain parempaa maan perustamisesta lähtien, ja parempi ei koskaan saapunut.

Aina on olemassa toinen kallis sota jota käydä ja toinen finanssikriisi joka on käynnissä keskimäärin kahdeksan vuoden välein. Hetkinen, saatat sanoa, entäpä ne toisen maailmansodan jälkeiset kasvuvuodet jotka saivat aikaan New Dealin? Surullinen totuus on, että nuo vuodet olivat materiaalisesti hyödyksi valkoisille, keskiluokkaisille miehille, jotka olivat äärimmäisen seksistisiä, rasistisia ja rikoskumppaneita nykyisen kulutuskeskeisen Tyhjän Yhteiskunnan hautomisessa.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli mielenhäiriö historiassamme ja tulosta siitä että oli enemmän työpaikkoja tarjolla kuin mitä ihmisiä oli, mutta maan nopeati riistäessä sen luonnonvarat ja saavuttaessaan lineaarisen kasvun rajat, kun populaatio räjäytti vipuvarren joka salli ihmisten saada keskimääräistä suurempaa palkkaa, vetäytyi takaisin. Vaikka tehokkuus kasvoi valtavasti, ihmiset menettivät vipuvartta vaatiessaan korkeampia palkkoja.

Ilman ihmisten vipuvartta kapitalismi palaa takaisin status quo -tavoitteeseensa — riistoon, ja se on juuri mitä tapahtui. USA:ssa korporaatiot tulivat rikkaammiksi ja ihmiset köyhtyivät 1970-luvun puolivälistä tähän päivään saakka.

9) Se on vain bisnestä

Työntekijät uhraavat vuosia elämästään yrityksille ja kun he saavat potkut, heille sanotaan että ei mitään henkilökohtaista, se on pelkkää bisnestä. Tämä on se miten kaikki pahat uutiset toimitetaan silloinkin kun ne ovat henkilökohtaisia, sanotaan että me olemme kylmäverinen organisaatio joka huolehtii tilinpäätöksestä ensin ja ihmisten tarpeista vasta sen jälkeen. Joten tiedä, että silloin kun sanotaan ”se on vain bisnestä”, se mitä he sanovat on ymmärrä, että me olemme haita, ja hain tavoin käyttäytyminen on juuri se mitä me teemme.

Sotarikosten puolustamisen ja muiden samanlaisten julmuuksien puolustamisen taustalla on myös oma logiikkansa. Valtiot kuten USA väittävät heillä olevan ”vastuu suojella” siviilejä terroristeilta. Sitten, kun amerikkalaiset pommit tappavat siviilejä (tai heidän edustajansa käyttävät USA:n tuottamia aseita), heihin viitataan ”sivuvahinkoina”.

10) Rahoitusmarkkinat ja velka ovat tarpeellisia

Koko talouden terveydentila on liian usein osakemarkkinoilla mitattu. Mutta todellisuus rahoistusmarkkinoista on, että ne ovat asiaankuulumattomia uhkapelikoneita, jotka on suunniteltu asettamaan alaspäin kohdistuvaa painetta yrityksiin, jotka julkaisevat hyviä numeroita nostaakseen osakkeidensa hintoja. Nämä rahoitusmarkkinat kanavoivat pääomaa pienemmälle ja pienemmälle joukolle monikansallisia yrityksiä joka vuosi, ja pitkittävät epälineaarista talouskasvua (ja täten lisäävät saasteita, hiilidioksidia, hyönteismyrkkyja, avokaivoksia ja metsien tuhoamista) mikä tappaa planeetan.

Velka on kaikkein fundamentaalein valhe taloudessa. Rahan on ainoastaan tarkoitus olla työkalu liikuttaa tavaroita tehokkaasti markkinoilla, mutta rahan itsensä olo vauraudentekokoneena on Ponzi-huijaus. Ja me kaikki tiedämme miten se loppuu.

*** Laajemmalti tuotantoamme voi seurata Reason Bowl Radiosta jossa Jason paljastaa Trumpin hallinnon niiksi paskakasoiksi mitä he ovat, ja keskustelee nykytapahtumista, kuten myös Jasonin ja Billin kommentit ja avautumiset sellaisista aiheista kuin psykedeelit ja tietoisuuden luonne, sekä pohdintaa siitä miten vaikuttaa yhteiskunnalliseen muutokseen.

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu CounterPunch.orgissa ja se julkaistiin uudestaan kirjoittajien luvalla. 

Marinaledan kaupunki erottautuu monista muista alueen kaupungeista. Piilossa maalauksellisen Campiña-laakson suojassa, ympärillä maaseutu huokuu vihreitä laaksoja, kilometrejä oliiviplantaaseja ja kultaisia vehnäpeltoja niin kauas kuin silmä vain näkee. Kaupunki on kaunis, rauhallinen ja tyypillinen andalusialainen, Espanjan köyhimmässä ja eteläisimmässä provinssissa.

Se on myös demokraattinen, antikapitalistinen kylä jonka pormestari aktiivisesti kannustaa näpistämään kaupoista.

Finanssikriisin alettua vuonna 2008, Marinaleda on tullut kuuluisaksi — ja niin on myös sen riippumaton pormestari Juan Manuel Sánchez Gordillo, joka ansaitsi lempinimen ”Espanjan Robin Hood” sen jälkeen kun hän organisoi ja toteutti sarjan ruokakaupparyöstöjä suoran toiminnan protestina viime elokuussa. Perusruokatarvikkeet kuten öljy, riisi ja pavut lastattiin kärryihin, rullattiin kaupasta ja vietiin paikalliseen ruokapankkiin köyhien auttamiseksi, avuttoman kassaneidin katsoessa vierestä, jotkut itkivät.

Tapauksen jälkeisessä haastattelussa Gordillo, demokraattisesti valittu pormestari jo vuodesta 1979, sanoi ettei kyseessä ollut varkaus, vaan väkivallaton tottelemattomuuden ele.

”On paljon perheitä joilla ei ole varaa syödä”, hän sanoi. ”21. vuosisadalla tämä on äärimmäinen häväistys. Ruoka on perusoikeus, ei jotain jolla spekuloidaan.”

Yksistään hänen provinssissaan on 690 tuhatta tyhjää asuntoa pankkien pakkohuutokauppojen jäljiltä. Mutta ei Marinaledassa, koska Gordillolla on ratkaisu: kuka tahansa joka haluaa rakentaa oman talonsa saa tehdä niin ilmaiseksi. Materiaalit ja osaavat työmiehet tarjotaan kaupungin toimesta, ja antelias 192 neliömetrin avustus tarkoittaa että kodeista tulee tilavia. Perheet maksavat vain 15 euroa kuukaudessa koko elämänsä ajan, sopimuksella että asuntoa ei voi myydä yksityisen voitontavoittelun nimissä.

Andalusiassa työttömyys on nyt 37 prosenttia (joista nuorisoa on huimaavat 55 prosenttia). Mutta Marinaledassa, jonka asukasmäärä on 2700, on käytännössä täystyöllisyys kaupungin viljelysosuuskuntien kautta, joissa työntekijät tienaavat 1200 euron kuukausipalkan. Täällä, alueella jossa yksi kolmesta ihmisestä on työtön, tätä saavutusta ei voi vähätellä.

”Meidän tulee miettiä arvomme uusiksi, kuluttajayhteiskunnan, rahalle antamamme arvon, itsekkyyden ja yksilökeskeisyyden”, Gordillo huomauttaa. ”Marinaleda on pieni esimerkki, ja me haluamme tämän esimerkin laajenevan koko maailmaan”.

Lähde: Films for Action

Historiallisesti antikapitalismi elää neljän erilaisen vastustuslogiikan kautta: kapitalismin tuhoaminen, kapitalismin kesyttäminen, kapitalismin pakeneminen ja kapitalismin syövyttäminen. Nämä usein ovat olemassa päällekkäin ja keskenään, mutta niistä jokainen on oma tapansa vastata kapitalismin haittoihin.

Nämä neljä antikapitalismin muotoa voidaan ajatella olevan kahden dimension mukaan muuttuvia. Yksi näistä tarkastelee kapitalismin transformaation ongelman suhteita: strategioita ei voida suoraan nähdä kapitalismin rakenteiden ylittävinä tai yksinkertaisesti kapitalismin aikaansaamia pahimpia haittoja neutraloivina. Toinen dimensio tarkastelee pääosin strategian kohdetta: strategiat voivat joko pääosin työskennellä valtion kautta ja suuntautua makrotasolle systeemiin, tai strategiat voidaan suorata systeemiin mikrotasolle ja keskittyä suoraan yksilöiden ja organisaatioiden taloudelliseen toimintaan. Näistä kahdesta dimensiosta saadaan allaoleva typologia.

Kapitalismin tuhoaminen

1900-luvulla tämän ajattelutavan eri versiot herättivät vallankumouksellisten ihmisten mielikuvituksen ympäri maailmaa. Vallankumouksellinen marxismi sekoitti taisteluja toivoon ja optimismiin, sillä se ei ainoastaan tarjonnut vahvan syytöksen olemassaolevaa maailmaa kohtaan, vaan myös uskottavan skenaarion siitä kuinka emansipatorinen vaihtoehtomaailma voitaisiin saada aikaan. Tämä antoi ihmisille rohkeutta ja ylläpiti uskoa siitä, että historia oli heidän puolellaan ja että massiivisella omistautumisella ja uhrauksilla, joita heidän pyydettiin tekemään taistellessaan kapitalismia vastaan, olisi todellisia mahdollisuuksia onnistua. Ja joskus harvoin sellaiset taistelut kulminoituivat vallankaappauksiksi.

Tällaisten vallankumoukselliset vallankaappaukset eivät kuitenkaan koskaan olleet demokraattisen, egalitaarisen, emansipatorisen vaihtoehdon luomista kapitalismille. Vaikka vallankumoukset sosialismin ja kommunismin nimessä osoittivatkin että oli mahdollista ”rakentaa uusi maailma vanhan tuhkasta”, todistusaineisto sellaisista urheista yrityksistä 1900-luvun taitteesta kertoo, että ne eivät saaneet aikaan vallankumouksellisen ideologian visioimaa uutta maailmaa. On täysin eri asia polttaa vanhat instituutiot alas kuin rakentaa haluttuja uusia instituutioita vanhojen tilalle. Miksi 1900-luvun vallankumoukselliset eivät koskaan johtaneet robustiin, kestävään ihmisten emansipaatioon on tottakai todella kuuma debatin aihe.

…

Todisteet 1900-luvun vallankumouksellisten tragediasta kertovat, että kapitalismin tuhoaminen ei toimi strategiana sosiaaliselle emansipaatiolle. Idea vallankumouksellisesta kapitalismin repimisestä ei ole kuitenkaan kokonaan kadonnut. Vaikka se ei nykyään enää olekaan koherentti strategia jolla on merkittävää poliittista liikevoimaa, se kertoo siitä turhautumisesta ja vihasta, jota sellaisessa äärimmäisen epätasa-arvoisessa, realisoimattoman ihmispotentiaalin maailmassa eläminen aiheuttaisi. Sellaisessa maailmassa olisi lisäksi poliittinen systeemi joka olisi erittäin epädemokraattinen ja reagoimaton. Jos kuitenkin halutaan oikeasti transformoida kapitalismi, vihan kanssa resonoivat visiot eivät ole tarpeeksi; se mitä tarvitaan on strateginen tulevaisuudenkuva jolla on mahdollisuus toimia käytännössä.

Kapitalismin kesyttäminen

Idea kapitalismin kesyttämisestä ei eliminoi allaolevia taipumuksia tuottaa haittaa, se vain yksinkertaisesti ehkäisisi niiden vaikutukset. Tämä on kuin lääkettä joka hoitaa oireita, mutta ei allaolevaa syytä sairaudelle. Joskus se riittää. Vastasyntyneiden lasten vanhemmat kärsivät usein univajeesta ja päänsärystä. Yksi ratkaisu on syödä aspiriinia ja kärvistellä, toinen on hankkiutua eroon lapsesta. Joskus oireen neutralisointi on parempi kuin yrittää hankkiutua irti allaolevasta syystä.

Aikana mitä kutsutaan ”Kapitalismin Kulta-ajaksi” — suunnilleen noin kolme vuosikymmentä II maailmansodasta — sosiaalidemokraattiset käytänteet, erityisesti niissä paikoissa jossa ne kaikkein läpikotaisimmin otettiin käyttöön, saivat aika hyvin aikaan liikkeen kohti humaanimpaa talousjärjestelmää. Tarkemmin sanottuna kolme klusteria valtion käytäntöjä merkittävästi ehkäisi kapitalismin haittoja:

1. Eräät kaikkein vakavimmista riskeistä joita ihmiset kokevat elämässään — erityisesti terveyden, työllisyyden ja tulotason suhteen — saatiin ehkäistyksi suhteellisen kattavalla julkisella sosiaalivakuutusjärjestelmällä.

2. Valtion itselleen ottama vastuu julkisten hyödykkeiden varustelusta, joiden määrä oli yhä kasvussa, maksettiin robustilla suhteellisen korkealla veroasteella. Näihin kuuluu mm. perus- ja korkeakoulutus, ammattikoulutus, julkinen liikenne, kulttuuritoiminta, tutkimus ja kehitys sekä makrotalouden tasapaino.

3. Valtio loi myös lainsäädännöllisen systeemin joka oli suunniteltu vastaamaan vakavimpiin negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin, joita sijoittajien ja firmojen käyttäytyminen kapitalistisilla markkinoilla saa aikaan: saasteet, tuotteiden ja työpaikkojen vaarat, petomainen markkinakäyttäytyminen jne.

…

Ehkäpä nuo kolmisen vuosikymmentä Kulta-aikaa olivat vain historiallinen anomalia, lyhyt aika jolloin suotuisat rakenteelliset olosuhteet ja vankka julkinen valta avasivat mahdollisuudet suhteellisen egalitaariselle sosiaalidemokraattiselle mallille. Ennen tuota aikaa kapitalismi oli ahne systeemi, ja neoliberalismin aikana se on tullut jälleen ahneeksi, palatessaan kapitalististen järjestelmien normaalitilaan. Ehkäpä pitkällä aikavälillä kapitalismi ei ole kesytettävissä. Kapitalismin vallankumouksellisen repimisen puolustajat ovat aina väittäneet kapitalismin kesyttämisen olevan illuusio, harhautus kapitalismin syrjäyttävän liikkeen rakentamisesta.

Mutta ehkäpä asiat eivät ole niin vakavasti. Väite että globalisaatio asettaa vahvoja rajotteita valtioiden verotuskyvylle, kapitalismin säännöstelylle ja tulojen uudelleenjaolle on poliittisesti tehokas väite, sillä ihmiset uskovat sen, eivät siksi koska rajoitteet olisivat oikeasti niin ahtaat. Politiikassa mahdollisuuksien rajoitteet ovat aina luotu uskosta mahdollisuuksien rajoittamiseen. Neoliberalismi on ideologia jota tukee vahvat poliittiset voimat ennemminkin kuin tieteellisesti tarkka tieto aidoista meitä kohtaavista rajoista tehdessämme maailmasta parempaa paikkaa. Vaikka asia saattaa olla niin, että tietyt käytänteet joista sosiaalidemokraattinen Kulta-aika koostui ovat tulleet tehottomammiksi ja vaativat uudelleenarviointia, kapitalismin kesyttäminen on edelleen mahdollinen antikapitalismin ilmaisumuoto.

Kapitalismin pakeneminen

Eräs vanhimmista vastatoimista kapitalismin ryntäykselle on ollut pako. Pako kapitalismista ei välttämättä ole kiteytynyt systemaattiseksi antikapitalistiseksi ideologiaksi, mutta jokatapauksessa sillä on johdonmukainen logiikka.

…

Tämä impulssi paeta heijastuu monissa tunnetuissa vastatoimissa kapitalismin aiheuttamiin haittoihin. Köyhien maanviljelijöiden liike länsirintamalla 1800-luvun USA:ssa oli monille ennemminkin pyrkimys vakaaseen ja itseriittoiseen toimeentuloon maanviljelyllä kuin tuottamalla markkinoille. Kapitalismin pakeneminen on implisiittistä 1960-luvun hippimotolle “turn on, tune in, drop out.” Nämä tiettyjen uskonnolisten yhteisöjen, kuten Amishien, ponnistelut luoda vahvoja rajoja heidän itsensä ja muun yhteiskunnan välille tarkoittivat mahdollisimman paljon heidän itsensä poistamista markkinoiden painostuksen alta. Perheen luonnehtiminen ”turvasatamaksi sydämettömässä maailmassa” ilmaisee ideaa perheestä ei-kilpailullisena, vastavuoroisena ja välittävänä sosiaalisena tilana, josta yksilö voi löytää pakopaikan sydämettömän kapitalistisen kilpailumaailman keskellä. Pako kapitalismista on mahdollista hetkittäin myös pitkien vaellusten aikana luonnossa.

Pako kapitalismista tyypillisesti sisältää poliittisen kohtaamisen välttelyä ja tiettyä kollektiivista järjestäytymistä muuttuvassa maailmassa. Erityisesti nykymaailmassa pako on erityisen individualistinen strategia elämälle.

…

On olemassa esimerkkejä kapitalismin paoista jotka liittyvät laajempaan antikapitalismin ongelmaan. Tarkoitukselliset yhteisöt saattavat olla kapitalismin aiheuttamien paineiden pakenemisen motivoimia, mutta joskus ne saattavat palvella myös malleina kollektiivisemmalle, egalitaarisemmalle ja demokraattisemmalle elämäntyylille. Tee-se-itse -liike saattaa olla yksilön jähmettyneen tulotason motivoima taloudellisten leikkausten keskellä, mutta se saattaa myös näyttää suuntaa taloudellisen toiminnan järjestämiselle niin, että ollaan vähemmän riippuvaisia markkinoista. Ja yleisemmin vapaaehtoinen elämäntyylin yksinkertaistaminen saattaa edistää laajemminkin kapitalistisen konsumerismin ja jatkuvan talouskasvuideologian hylkäämistä.

Kapitalismin syövyttäminen

Neljäs antikapitalismin muoto on mahdollisesti vähiten tunnettu. Se perustuu seuraavaan ideaan: kaikki sosioekonomiset järjestelmät ovat monimutkaisia sekoituksia useista talouden rakenteista, suhteista ja toimista. Yksikään talous ei koskaan ole ollut — tai tule koskaan olemaan — puhtaasti kapitalistinen. Olemassaolevat talousjärjestelmät yhdistelevät kapitalismia suureen joukkoon muita tuotannon järjestämisen ja tuotteiden ja palveluiden levittämisen tapoja: suoraan valtioiden kautta; perhesuhteiden kautta; yhteisöpohjaisten verkostojen ja organisaatioiden kautta; demokraattisesti jäsentensä omistamien ja hallitsemien osuuskuntien kautta; voittoa tavoittelemattomien markkinaorganisaatioiden kautta; yhteistoiminnallisiin tuotantoprosesseihin keskittyvien vertaisverkkojen kautta; ja monien muiden mahdollisuuksien kautta. Jotkut näistä taloudellisen toiminnan järjestämisen tavoista voidaan nähdä hybrideinä, jotka yhdistävät kapitalistisia ja ei-kapitalistisia elementtejä; jotkut ovat täysin epäkapitalistisia; ja jotkut ovat antikapitalistisia. Näitä monimutkaisia järjestelmiä kutsutaan ”kapitalistisiksi” silloin kun kapitalismi on dominantti määrittelevä tekijä elämän taloudellisten olosusuhteiden ja toimeentuloon pääsyn osalta suurimmalle osalle ihmisiä. Tämä dominanssi on äärimmäisen tuhoisaa. Yksi tapa haastaa kapitalismi on rakentaa demokraattisempia, egalitaarisempia ja osallistavampia taloussuhteita tämän kompleksin järjestelmän tiloihin ja rakoihin silloin kun vain mahdollista, ja taistella niiden tilojen laajentamisen puolesta.

Idea kapitalismin syövyttämisestä kuvittelee, että näillä vaihtoehdoilla on potentiaalia pitkässä juoksussa, että ne voivat laajentua pisteeseen jossa kapitalismi sivuutetaan dominantista roolistaan. Analogia tälle on luonnon ekosysteemi. Ajattele järveä. Järvi koostuu vedestä maa-alueella, tietyn tyyppisestä maaperästä, vesilähteistä ja ilmastosta. Joukko kaloja ja muita olentoja elää vedessä ja kaikenlaisia kasveja kasvaa sen ympärillä. Kollektiivisesti kaikki nämä elementit ovat se mistä luonnollinen järven ekosysteemi koostuu. Tämä on ”systeemi” jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se ei ole yksittäisen organismin muodostama systeemi, jossa kaikki toimivat osat ovat funktionaalisesti yhdistetty toisiinsa johdonmukaisena ja tiiviinä kokonaisuutena. Sosiaaliset järjestelmät yleisesti ajatellaan ekosysteemeinä, joissa löyhästi toisiinsa liittyneet osat ovat keskenään kanssakäymisessä. Sellaiseen ekosysteemiin on mahdollista tuoda ulkopuolinen kalalaji jota ei ”luonnollisesti” löydy järvestä. Jotkut ulkopuoliset lajit syödään välittömästi. Toiset saattavat selviytyä pienissä järven koloissa, mutta eivät muuttaa sanottavasti järven ekosysteemiä. Mutta välillä ulkopuolinen laji saattaa menestyä ja lopulta syrjäyttää dominantin lajin. Tämä strateginen visio kapitalismin syövyttämisestä kuvittelee ottavansa käyttöön kaikkein tarmokkaimmat emansipatoriset ei-kapitalistisen taloudellisen toiminnan lajit kapitalismin ekosysteemissä, hoivaten niiden kehitystä suojelemalla niitten ekologista lokeroa, ja selvittämällä tapoja laajentaa niiden elinympäristöä. Äärimmäinen toivo on, että lopulta nämä ulkopuoliset lajit voivat levittäytyä pienistä lokeroistaan ja muuttaa ekosysteemin luonnetta kokonaisuutena.

Tämän tyyppinen ajattelu kapitalismin ylipääsystä on ennemminkin kuin tyypillinen stilisoitu tarina siirtymästä esikapitalistisesta feodaaliyhteiskunnasta eurooppalaiseen kapitalismiin. Myöhäiskeskiajan feodaalitalouksissa protokapitalistiset suhteet ja rutiinit saivat alkunsa, erityisesti kaupungeissa. Aluksi nämä sisälsivät kaupallista toimintaa, käsityöläistuotantoa killoissa, ja pankkitoimintaa. Nämä taloudellisen toiminnan muodot täyttivät lokerot ja olivat usein erittäin käytännöllisiä säätyeliitille. Kun markkinatoimintojen ulottuvuus laajeni, ne pikkuhiljaa muodostuivat kapitalistisiksi luonteeltaan, ja joissain paikoissa syövyttävämmiksi olemassaolevalle säätyvallan otteelle taloudesta.

Pitkän ja vaiherikkaan prosessin aikana säätyrakenteet ovat lakanneet dominoimasta talouselämää Euroopassa; feodalismi on syöpynyt. Tämä prosessi on saattanut olla poliittisen kuohunnan ja jopa vallankumousten avittamaa, mutta sen sijaan että niistä olisi aiheutunut talouden rakenteiden repeämiä, nämä poliittiset tapahtumat palvelivat muutosten ratifiointia ja rationalisointia joka oli jo tapahtunut sosioekonomisessa rakenteessa.

Kapitalismin syöpymisen strateginen visio näkee kapitalismin sivuuttamisen sen dominantista roolista taloudessa: vaihtoehtoinen, epäkapitalistinen taloustoiminta saa lakunsa lokeroissa joissa se on mahdollista kapitalismin dominoimassa taloudessa; nämä toiminnot kasvavat ajan kanssa, sekä spontaanisti että tarkoituksellisen strategian johdosta; kamppailut ottavat myös valtion mukaansa, joskus suojellakseen näitä tiloja, toisinaan taas auttaakseen uusien mahdollisuuksien syntyä; ja lopulta nämä epäkapitalistiset suhteet ja toiminnot ovat riittävän silmiinpistäviä yksilöiden ja yhteisöjen elämissä niin, että kapitalismin ei voida enää sanoa dominoivan systeemiä kokonaisuutena.

Tämä strateginen visio on implisiittinen joissain nykyisissä anarkismin virtauksissa. Jos vallankumouksellinen kommunismi ehdottaa sitä, että valtiovalta tulisi ottaa haltuun niin että kapitalismi voitaisiin tuhota, ja sosiaalidemokratia taas puhuu sen puolesta että kapitalistista valtiota tulisi käyttää kapitalismin kesyttämiseen, anarkistit ovat yleisesti puhuneet sen puolesta että valtiota tulisi välttää kokonaan, koska lopulta se voi toimia vain dominaation, ei vapauttamisen, koneena. Ainoa toivo kapitalismin emansipatoriselle vaihtoehdolle, vaihtoehto joka sisältää tasa-arvon, demokratian ja yhteisöllisyyden ideat, on rakentaa se alusta ja laajentaa sen ulottuvuuksia.

Strategisena visiona kapitalismin syövyttäminen on sekä kiihottava että kaukaa haettu. Se on kiihottava koska se ehdottaa että vaikka valtio tuntuu olevan varsin epämiellyttävä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja emansipatorisen sosiaalisen muutoksen suhteen, silti on paljon tehtävää. Me voimme edistää sitä rakentamalla uutta maailmaa, ei vanhan tuhkasta, vaan vanhan välissä. Se on kaukaa haettu koska tuntuu varsin epäuskottavalta, että emansipatorisen taloustilan akkumulaatio kapitalismin dominoimassa järjestelmässä voisi koskaan sivuuttaa kapitalismia, ottaen huomioon sen valtavan vallan ja vaurauden joka kapitalistisilla korporaatioilla on, ja sen riippuvuuden joka ihmisten toimeentulolla on hyvin toimivista kapitalistisista markkinoista. Tottakai jos epäkapitalistiset emansipatoriset taloustoiminnan muodot ja suhteet koskaan kasvaisivat siihen pisteeseen asti että ne uhkaisivat kapitalismia, ne yksinkertaisesti tuhottaisiin.

Keskeinen argumentti kirjassa on, että kapitalismin syövyttäminen ei ole fantasiaa. Se on varteenotettavaa vain jos se yhdistetään sosiaalidemokraattiseen ideaan kapitalismin kesyttämisestä. Se mitä tarvitaan, on tapa kytkeä alhaalta-ylös yhteiskuntakeskinen strateginen visio anarkismista ylhäältä-alas valtiokeskeiseen sosiaalidemokratian strategiseen logiikkaan. Meidän tulee kesyttää kapitalismi tavoilla jotka tekevät siitä syövytettävämmän, ja syövyttää kapitalismi tavoilla jotka tekevät siitä kesytettävämmän. Eräs konsepti joilla nämä kaksi saadaan yhdistettyä on antikapitalistinen reaaliutopia-ajattelu.

Lähde: P2P Foundation