arvo – Kapitaali.com

Hajautettu ohjelmoitu yhteisvaurauden tuotanto

admin — Sat, 22 Jul 2017 11:11:09 +0000

cDPO:t (yhteisvaurauteen suuntautuneet hajautetusti ohjelmoidut organisaatiot, commons-oriented decentralised programmed organisations) viitekehyksinä yhteisvaurausprojektien kehittämisessä ja tukemisessa

Bisnesmallin suunnittelu kaupalliselle palvelulle on melko yksinkertaista. Täytyy olla liiketoimintasuunnitelma joka tuottaa voittoa. On olemassa työkaluja kuten business model canvas jotka auttavat suunnittelemaan tuote-markkina -sopivuuden, lisäksi on tuhansia olemassaolevia yrityksiä jotka voivat toimia inspiraationa tarjoaman hinnoittelulle. Kun suunnitellaan yhteisvaurauteen suuntautuvaa projektia, hommat muuttuvat sameiksi. Mikä on projektin käyttöarvo ja miksi kukaan osallistuisi tuotantoon? Vertaisosallistuminen on kriittinen elementti yhteisvaurausprojektissa, sillä monia projekteja pyöritetään voittoa tavoittelemattomista organisaatioista ja täten lahjoitukset, hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö ovat olennaisia tuotannolle. Nämä altruistiset panokset ovat hyviä, mutta ne eivät luo itseään ylläpitävää ekosysteemiä, johon yksilöt voisivat ottaa osaa. Kuten Michel Bauwens on jo aiemmin huomauttanut kymmenen vuotta sitten, monet yhteisvaurausprojektit ovat kestäviä projekteina, mutta eivät niihin osallistuvien yksilöiden tasolla. Organisaatioiden perustaminen hyväntekeväisyydelle luo ympäristön jolla ei ole autonomiaa. Vaikka yhteisvaurausprojektit eivät olekaan samanlaisia kuin kaupalliset liiketoimet, ne ovat silti taloudellisia tiloja omilla arvoillaan, missioillaan, tavoitteillaan, panoksillaan, tuotoksillaan, interaktiomalleillaan ja niin edespäin. Nämä organisaation toimintaperiaatteet ovat läsnä yhteisvaurausorganisaatioissa samalla tavoin kuin kaupallisissa vastineissaankin, vaikka ne eivät ole välttämättä yhtä hyvin kartoitettuja.

Yhteiset taloudelliset näkökohdat

Eräs syy taloudellisten struktuurien artikulaation puutteeseen yhteisvaurausprojekteissa voi olla yksinkertaisesti kassavirtojen pienuus, niin että käsitteet kuten ”kustannustehokkuus”, sidosryhmä tai muut talouden logiikan elementit eivät ole uurtuneet. Lisäksi yksityisomistuksen poissaolo voi olla konseptuaalinen seinä olemassaolevan talousajattelun ja yhteisvaurauden välillä. Yhteisvaurausprojektit ovat myös todennäköisesti innovaatioon tai yksilöiden innostukseen tukeutuvia, ja voi olla vaikeaa pakottaa niitä mihinkään tiettyyn talousmalliin heti alusta lähtien. Kuitenkin jotkut kaupallisella puolella käytössä olevat liiketoimintamallit voidaan toki miettiä uudelleen talouden interaktio”protokollina” yhteisvaurausprojekteille. Firmat ovat esimerkiksi abstrahoineet arvon tuotannon ”työpaikoiksi” joihin ihmiset voivat mennä ja tuottaa arvonlisää yritykselle joka myös näkyy arvona (palkka) työntekijälle. Kuitenkin tämä malli tarjoaa prekaarit olosuhteet ihmisille jotka suostuvat tämän palkkatyönäkin tunnetun tarjouksen hyväksymään. Kaupallisilla yrityksillä on tapoja tarjota yhteisiä osuuksia (osakkeet) ihmisille tai yrityksille jotka uskovat heidän missioonsa tai rahoitukselliseen tuottavuuteen niin että näiden osuuksien omistajat jakavat sekä liiketoiminnan riskit että voitot. Yrityksillä on myös rahoitustyökaluja kuten lainat, velvoitteita tarjota tai ostaa raaka-aineita toisiltaan tietyllä hinnalla tiettynä päivänä (futuurit) ja niin edelleen. Näitä ja muita rahoituksen sekä talouden instrumentteja käytetään ekologisina/systeemisinä suhteina joiden kautta organisaatiot voivat tehdä yhteistyötä toisten organisaatioiden ja verkostojen kanssa. Uusien hajautettujen teknologioiden avulla nämä instrumentit ja suhteet muuttuvat design-kysymyksiksi cyber-organisaatioille ja niitä voidaan vivuttaa yhteisvaurauden tuotannossa.

Tuotannon tarjoaminen

Joitain lähtökohtia yhteisvauraussuuntaiselle tuotannolle voisivat olla:

Visio/ideaali yhteisvauraudesta jota tuotetaan
Idea P2P-interaktiosta joka tuottaa kyseisen yhteisvaurauden

Taloudellisen tilan suunnittelu tuotannon ympärille voi alkaa organisaation rakentamisesta tuotannon ympärille tarjoamalla tuotannon arvoa. Tämä periaatteessa tarkoittaa, ett sen sijaan että tavoiteltaisiin ”lopputulosta” (tuotettua yhteisvaurautta) tarjottuna arvona, projekti tarjoaa yhteiset osuudet organisaatiosta joka luo tuota arvoa — paljon samaan tyyliin kuin tarjottaisiin ihmiselle mahdollisuutta tulla mukaan kalastusretkelle sen sijaan että tarjottaisiin valmiiksi pyydettyä kalaa. Tarjous liittyä mukaan tuotantoon sen sijaan että käytettäisiin tai kulutettaisiin tuotetta. Tämän tyyppinen logiikka on, tottakai, soveltumaton kaikkiin tuotoksiin, mutta varmasti monet tuotokset ovat lopulta sekä tuotteen käyttäjien että tuottajien arvostamia. ”Tuottaja” ja ”käyttäjä” voivat olla eri rooleja samallakin yksilöllä.

Esimerkiksi, Wikipedialla ei olisi arvoa jos ihmiset eivät lukisi sitä ja luottaisi siihen, tai jos siinä ei olisi siältöä ollenkaan, ainoastaan tyhjä interaktion viitekehys kirjoitusten tuottamiselle. Jos tuotteen arvon tunnustaminen on linkittynyt tuotteen jakeluun, silloin molemmat teot, tuottaminen ja käyttö, ovat arvokkaita. Tämä syntyvän arvon linkittäminen organisaation rakentamiseen arvon ympärille saattaa olla kiinnostavaa yrityksille jotka ovat a) yhteisomistuksessa ja b) epäkaupallisia. Näitä malleja suunnittelavat horisontaaliset organisaatiot jotka toimivat alustoina tuotannolle. Nämä organisaatiot voivat myös olla hajautettujen bisnesmallien avulla kuvattuja, missä vertaistuotannon arvo jaetaan osuuksina organisaatiossa. Projektien näkeminen organisaatioina joilla on omat talousmallinsa (taloudelliset tilat) avaa uudenlaisia mahdollisuuksia rahoitukselle, tuotannolle ja käytölle — kaikki perustuvat ylläpidettyihin suhteisiin lahjoitusten sijaan, oli kyseessä sitten voluntaariset tai transaktionaaliset lahjoitukset (osto & myynti).

Oman pääoman kaltainen valuutta

Tuotettu arvo tunnustetaan interaktioprosessin kautta. Organisaatio fasilitoi vertaisinteraktiota jakamalla projektin sidosryhmille poletteja jotka esittävät heidän luomaansa arvoa. Nämä poletit esittävät sekä a) valuuttaa (organisaation sisällä sekä laajemmassa verkostossa) ja b) projektin omaa pääomaa. Poletit eivät ole maksuja palveluista tai yrityksen osakkeista, vaan suvereeneja mielikuvia organisaation sisällä sekä muiden kanssa yhdessä tuotetusta arvosta. Arvo voi olla mitä tahansa käyttö/pääsyoikeuksista ja ääni/kuraattorioikeuksista likviditeettiin. Lisäksi likviditeettiä voidaan luoda toisten organisaatioiden tarjoaman arvon kautta tai projektin luoman FIAT-arvon avulla. Kuten Fred Ehrsam huomautti, arvon tunnustaminen poletteina on yksi tapa jolla taloudellisia tiloja voidaan luoda. Tämä sallii sosiaalisen arvon kuten vapaan informaation tai koulutuksen saada organisaation muoto jonka ympärille yksilöt ja instituutiot voivat liittyä (antaa arvoa). Esimerkiksi, jos Wikipedia organisoituisi tällä tavoin, se voisi käyttää wikin interaktioprosessia jossa avointa tietoa tuotetaan, vastaanotetaan ja ylläpidetään, ja tunnustaa niissä kaikissa oleva arvo ja tuottaa insentiivejä yhteistyölle jaettujen osuuksien muodossa. Nämä osuudet voisivat olla sen arvoisia osakkeita jonka muut organisaatiot tai yksilöt antavat Wikipedialle ja/tai sisällön ylläpito-oikeuksille. Sellainen valuuttajärjestelmä voisi myös laajentua niin että wikivaluutta voisi olla myös käytössä uusien artikkelien ”rahoittamisessa” sijoittamalla se uusien artikkelien tuotantoesityksiin. Tämä antaa itse liikkeeseenlasketuille poleteille kaksi funktiota:

Arvon säilyttäminen projektissa itsessään
Likviditeetti kolmannen osapuolen arvon tunnustamisen kautta

Arvonluonti

Itse liikkeeseenlaskettujen polettien muuttuminen arvokkaaksi edellyttää, että täytyy olla kolmas osapuoli joka tunnustaa niiden arvon. Kolmas osapuoli voi olla kuka tahansa (henkilö tai organisaatio) joka tarjoaa jotain ei-natiivia (ulkoisesti tuotettua) arvoa organisaatiolle. Tämä voi tapahtua kahdella tapaa:

Etukäteen annettu arvo (bootstrapping)
Kasvava arvostus (tuotanto)

Bootstrapping-malli on käyttökelpoinen silloin kun merkittävä määrä omaisuuseriä vaaditaan organisaation pystyttämiseen ennenkuin sen kanssa voidaan olla interaktiossa. Etukäteen antamisessa organisaatio yksinkertaisesti myy poletteja kolmansille osapuolille sillä odotuksella että kolmansien osapuolien antama investointi/likviditeetti saa katetta käyttöarvona ja/tai liikkeeseenlasketun poletin arvon kasvuna. Bootstrappingia voidaan käyttää, esimerkiksi, hankkimaan yhteinen auto (jakamistalous), hankkimaan interaktioalusta (#buytwitter) tai rahoittamaan älysopimusalustan tuottamine (Ethereum).

Toisaalta organisaatio voi hypätä takaisin tuotantoon jos alkuvaiheen omaisuuseriä ei tarvita. Tässä tapauksessa arvo syntyy ajan mittaan ja se perustuu kontribuutioiden arvoon. Esimerkiksi, projekti kuten Ethereum olisi voinut olla bootstrapattu Github-projektina joka olisi laskenut liikkeelle Ethereitä koodereille heidän kontribuutioistaan. Myös jos Twitter olisi ollut yhteisvaurausprojekti joka olisi laskenut liikkeelle poletteja alustan koodereille sekä käyttäjille kommenttien twiittailusta, silloin noilla ihmisillä olisi nyt yhteistä arvoa jota Twitter tuottaa.

Arvonanto

Ennakkoon antaminen tai bootstrapping voidaan toteuttaa P2P-verkon tai -instituution avulla. Vastaanottaessa tarjousta nouseva verkko tarjoaa alkuvaiheen likviditeetin poleteille. Kehittämis/alullepanopyrkimykset voidaan palkita laskemalla ennakkoon liikkeelle poletteja joilla on ennakkomyyntiin perustuva alkuarvo. Eräs taho luo alkumarkkinat DPO-poletille, poletti saa myös markkinahinnan, ja näin tarjotaan likviditeettiä ensimmäisille tuottajille.

Tämä on ennen kuin projekti on toiminnassa ja siksi se siirtää suurimman osan spekulaatiosta bootstrapping-verkoston puolelle. Bootstrapping-verkosto voi koostua spekulaattoreista, sovelluskehittäjistä ja muista agenteista jotka näkevät arvoa toimivassa organisaatiossa, mutta todennäköisimmin bootstrappaajat ovat ihmisiä kjotka haluavat mahdollistaa tuotannon perustuen sen arvotarjoomaan ja saada likviditeettiä osalle tai kaikille tulevaisuuden investoinneille. Polettien haltijat, jotka päättävät olla likvidoimatta omaisuuseriään, pysyvät organisaation sidosryhminä niin kauan kuin heillä on poletteja. Tämä tarkoittaa, että he myös jakavat mahdolliset arvonnousut organisaation arvostuksessa.

Likviditeetin bootstrapping

Projekti suunnittelee ja toteuttaa DPO:n
Projekti tekee ennakkomyynnin projektin kumppanuudesta
Partnerit antavat rahaa tai resursseja kolmannen osapuolen haltuun uskottujen asiakirjojen varantoon
Rahoituskumppaneista tulee projektin sidosryhmiä
Varanto tarjoaa alkuvaiheen likviditeettiä projektipoleteille
Poletit lasketaan liikkeelle tuotantoon osallistujille
Osallistujista tulee projektin sidosryhmiä
Sidosryhmät voivat:
1. Likvidoida poletit (markkinoilla joka on varannon takaama)
2. Pitää poletteja hallussa

Kasvava likviditeetti

Projekti suunnittelee ja toteuttaa DPO:n
Poletit lasketaan liikkeelle projektiin osallistuville
Osallistujista tulee projektin sidosryhmiä
Sidosryhmät voivat:
1. Pitää poletteja hallussa

Likviditeetti

Likviditeetin tarjoaminen yhteisvaurausprojektiin eroaa projektista toiseen, mutta joitain todennäköisiä vaihtoehtoja ovat seuraavat. Poletti voi saada likviditeettiä:

Organisaatioiden tai yksilöiden lahjoitusten, stipendien tai sitoumusten (altruistisella aikomuksella) kautta, jotka ovat osoitettu kaikkien poletinhaltijoiden yhteiseen likviditeettivarantoon. Tämä malli voi olla merkittävä työkalu julkisten instituutioiden tekemään takautuvaan arvostukseen, jotka arvostavat läpinäkyvää omistusrakennetta ja voidaan taata että kontribuuttorit ovat tunnustettuja ja sidosryhmästatus on pätevä. Lahjoitusten, stipendien tai sitoumusten rooli voi olla merkittävä, sillä projektin tuloksia todennäköisesti saa käyttää vapaasti tai epäkaupallisesti. Useimmat yhteisvaurausprojektit alkavat pienestä ja saavat muotonsa ajan mittaan kun sopeutuminen kasvaa, joka tekee minkä tahansa projektin bootstrappingista vaikeaa, mutta se sallii takautuvan arvon tunnustamisen.
Kolmannen osapuolen käyttöön luodun FIAT-rahan kautta tai sekoittamalla projektin tuloksia (kaupallinen tarkoitus). Vaihtoehtoiset kaupalliset lisenssit (esimerkiksi vertaistuotantolisenssi) voivat luoda käyttöliittymän eri talouksien yhteistyölle.
Toisen organisaation antaman likviditeetin kautta niiden oman arvotarjoaman muodossa. Esimerkiksi, projekt A:n arvo voi olla projekti B:n tunnustama hyväksymällä projekt A:n poletteja vaihdossa projekti B:n arvotarjoamasta. Tämä mallin ovat käyneet hyvin läpi Primavera De Filippi & Samer Hassan moneylab reader #10:ssa (s.84 “arvon mittaaminen yhteisvaurauteen perustuvassa ekosysteemissä”). Malli on erityisen kiinnostava kolmannen sektorin toimijoille sekä julkisille ja yksityisille instituutioille miettivät yhteisvaurauden tuottamisen rahoittamista. Se mahdollistaa interaktion yhteisvaurauden kanssa tekemällä vastatarjouksen. Esimerkiksi, kaupungit voivat hyväksyä (tarjota likviditeettiä) cDPO:n poletteja hyväksymällä ne joukkoliikenteen lippuina.

Lähde:

https://medium.com/@ecsa_team/programmed-decentralised-commons-production-2b1fac7cf9a8

Arvo yhteisvauraustaloudessa

admin — Sun, 05 Feb 2017 06:59:24 +0000

Mikä on kaikkien maailmalla syntyvien ongelmien ytimessä? Syntyykö moninaisista kriiseistä mitään hyvää? Voiko uusi systeemi kasvaa vanhan sisältä? Onko se jo täällä, näkyvänä ja kukoistavana? Näitä kysymyksiä käsittelee Michel Bauwens ja Vasilis Niaros raportissaan Value in the Commons Economy, Heinrich Böll Foundationin sekä P2P Foundationin yhteisjulkaisuna. Kirjoittajien pääteesit kuvaavat ”arvokriisin” joka vaikuttaa nykyiseen maailmaamme, ja se toimii merkkinä allaolevasta ”arvojärjestelmämme” transformaatiosta. Yhteiskunta on siirtymässä (työvoiman ja pääoman kautta tapahtuvasta) markkinajärjestelmän arvonluonnista laajempien arvovirtojen järjestelmään. Nämä virrat ilmaistaan ”kontribuutioina” rakenteeseen joka perustuu jaettuihin resursseihin, jotka tunnetaan myös ”yhteisvaurauden” nimellä. Vaikka tämä uusi arvonluonnin ja distribuution järjestelmä toimii valtavirran puhdasoppisen arvon sisällä, Value in the Commons Economy -raportti painottaa sitä kuinka uraauurtavat yhteisöt työskentelevät laajentaakseen järjestelmäänsä sisältäpäin ja rakentaakseen potentiaalin jolla lopulta murtautua näistä rajoitteista vapaaksi.

Raportti sisältää oikean elämän tapauksia kuten Enspiral (uusiseelantilainen missiovetoisten tekijöiden yrittäjäkoalitioa), Sensorica (yhteisvaurauteen perustuva “Avoimen Arvon Verkosto” jolla on osittaiset markkinarajapinnat ja Backfeed (lohkoketjuun perustuva mahdollinen infrastruktuuri vertaistuotannon kannustamiseksi ja palkitsemiseksi). “Value in the Commons Economy” ottaa kantaa merkittäviin arvon evoluutiota koskettaviin kysymyksiin.

Bauwens ja Niaros tutkivat sitä kuinka arvoregiimit voivat esittää siirtymää kohti postkapitalistisia käytänteitä. Mitä jos yhteisvauraus esittääkin uutta taloutta joka on syntymässä vanhan sisälle? Me kutsumme sinut oppimaan lisää tästä valtavasta yhteiskunnallisesta siirtymästä, joka raportissa kuvataan.

Klikkaa linkkiä lukeaksesi Michel Bauwensin ja Vasilis Niaroksen “Value in the Commons Economy”.

TIIVISTELMÄ

ARVOKRIISI

Yhteinen maailmamme on merkittävien arvon evoluutiota koskettavien kysymysten äärellä. Me pidämme seuraavia kaikkein tärkeimpinä:

Mitä on arvo, ertyisesti ihmisyhteisöjen resurssiallokaation kontekstissa, mutta vielä tarkemmin ”digitalisoiduissa”, ”verkottuneissa” yhteiskunnissa joissa nouseva tietoyhteisvauraus on yhä suuremmassa roolissa?
Mitä ”tulisi” arvon olla maailmassa jossa ekologiset ja resurssirajoitteet ovat globaaleja?
Voiko uusi ”arvojärjestelmä” yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja institutionaalisen diversiteetin maailmassa ottaa mukaan moninaisia arvoja joita kapitalismi ei tunnusta, kuten hoivatalous tai kotona tehtävä työ?

Tämä raportti ei tarjoa täydellisiä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta se tarkastelee sitä miten uudet yhteisvaurauteen pohjaavat lähestymistavat pyrkivät näitä ongelmia käsittelemään.

Ei ole olemassa konsensusta siitä mitä arvo on tai mistä se johdetaan, ei nykykapitalismia analysoivien tai kommentoivien keskuudessa, eikä myöskään yleishistoriallista konsensusta. Mihin yksilöt ja yhteiskunnat ovat valmiita suuntaamaan energiansa vaihtelee kulttuurin, uskonnon, ideologian ja yhteiskunnallisen sosiaaliryhmän mukaan, sekä myöskin historiallisten ajanjaksojen myötä.

Kiivasta debattia käydään siitä sijaitseeko se mikä arvon määrittää objektiivisella tasolla (heijastellen työvoiman, energian, pääoman, resurssien yms. määrää), kuten työvoiman arvoteoria väittää. Toinen lähestymistapa on kysyä sijaitseeko se subjektiivisella tasolla (marginalistisen koulukunnan, itävaltalaisen koulukunnan ja sen neoklassiseen talouteen vaikuttavan vaikutuspiirin sisällä), onko se yksinkertainen korrelaatio yksilön halujen, tietoisen kollektiivisen päätöksenteon ja sosiaalisen sopimuksen välillä.

Näiden lähestymistapojen välillä on toki suuria eroja. Kuitenkin monien tutkijoiden mukaan tuntuu olevan kasvava konsensus siitä että me olemme ”arvokriisissä” ja että uusi arvoregiimi täytyy keksiä. Tätä kriisiä määrittelee kasvava kapasiteetti luoda yhteistä arvoa yhteisvaurauteen perustuvan vertaistuotannon sekä muiden yhteistoiminnallisen talouden käytäntöjen avulla. Näissä avoimissa ja myötävaikuttavissa järjestelmissä monet osanottajat luovat yhdessä arvoa yhteisvaurautena mitä kaikki verkostossa mukanaolijat voivat hyödyntää, mutta tuloja saavat vain murto-osa niistä jotka ovat markkinapaikkaan kytkeytyneenä.

Nykyinen arvoregiimi palkitsee ”välistävetävästä” tuotannosta ja kulutustoiminnoista. Todellakin, ongelmat kuten digitaalisten työntekijöiden ja sosiaalisen median käyttäjien ilmainen työvoima, hoitotyön tunnustamattomuus ja käynnissä oleva planeettamme ekologinen alennustila sekä sen resurssit ovat linkittyneet välistävedon systeemin dominanssiin. Täten käynnissä oleva siirtymä tulee olla pois välistävetävistä malleista, käytännöistä jotka rikastuttavat vain harvoja muiden kustannuksella (yhteisöt, resurssi, luonto), kohti generatiivisia arvomalleja, käytäntöjä jotka rikastuttavat yhteisöjä, resursseja jne. Tätä me voisimme kutsua Arvosiirtymäksi.

Sen sijaan että keskusteltaisiin siitä mitä uusi arvo merkitsee kapitalismille, raportin kirjoittajat kysyvät: mitä tuo uusi arvo esittää siirtymässä kohti postkapitalistisia käytänteitä? Mitä jos yhteisvauraus esittääkin uutta taloutta joka syntyy vanhan sisälle? Jos otetaan tällainen perspektiivi käyttöön, avautuu kaksi polkua.

Ensimmäinen polku on ajatella ”käänteistä arvovalintaa” vanhasta järjestelmästä uuteen. Voiko nouseva yhteisvaurauskeskinen talous, joka luo arvoa yhteisvaurauden kautta ja sen sisällä, kyttää pääomaa kapitalistisesta tai valtiojärjestelmästä, ja alistaa pääoma uudenlaiselle logiikalle?

Toinen polku menee hieman pidemmälle jo olemassaolevassa yhteisvauraustaloudessa: Voivatko laajemmat arvovirrat tulla tunnustetuiksi, ja muuttua uuden arvon jakelun perustaksi joka tunnustaa yhteisvaurauden ja erityiset arvonluonnin lajit?

Eräs havaituista reaktioista on, että jotkut tuotantoyhteisöt ja yrittäjäkoalitiot niiden kanssa yhteistyössä kokeilevat kaikki generatiivisia bisnesmalleja, joissa yrittäjät yhteisluovat yhteisvaurautta sekä elinkeinon mukanaolijoille. Avoin osuuskunta joka seuraa ensimmäistä polkua (käänteinen arvovalinta) on Enspiral, sen ”transvestointi”strategian kautta, eli arvon siirtämisen yhdestä arvon modaliteetista toiseen. Tämä toteutetaan käyttämällä ulkoisia tuottokatollisia investointeja sekä eristämällä tarkoitusta seuraavat toiminnot kapitalistisesta välistävedosta. Toinen polku (uuden arvon jakelustrategiat) on käytössä Sensorialla, joka sisäisesti luo arvo-suvereenin jakelun käyttämällä avoimen arvon kirjanpitoa.

Allaoleva käsite on siis kamppailu kohti ”arvon täysivaltaisuutta”. Yhteisöt jotka jo ovat toteuttamassa arvosiirtymää toimivat dominantissa kapitalistisessa markkinataloudessa. Täten niiden tulee pitää huolta arvosuvereeniudestaan käyttämällä kalvoja jotka suojelevat niitä välistävetäviltä voimilta, ja luovat vastavuoroisia mekanismeja suojellakseen verkostojaan. Viimeiseksi niiden tulee työskennellä ekosysteemitasolla, eli luoda yhteyksiä arvosuvereeneihin metaverkostoihin.

CASE-TAPAUKSET

Tämä raportti tutkii avoimia ja myötävaikuttavia arvokäytänteitä kolmen uraauurtavan vertaistuotantoyhteisön, eli Enspiralin, Sensorican ja Backfeedin, avulla. Fokus on niiden arvokäytänteissä, eli miten ylläpitää autonomiaa, miten luoda arvon täysivaltaisuus kapitalistisen markkinan tuolle puolen, miten luoda arvovirtoja vanhasta taloudesta uuteen, edistää ja muuttaa kirjanpitokäytänteitä jne.

Enspiral on missiovetoisten yrittäjien koalitio. Nämä tahot tarjoavat palveluja laajalla skaalalla, mm. verkkosivujen ja applikaatioiden kustomointia, projektijohtamista ja luovia palveluja, kaikki keskittyen projekteihin jotka tähtäävät yhteiskunnallisen arvon luomiseen. Enspiralin infrastruktuuri on osuustoiminnallisen säätiön ylläpitämä, jolla on vahva open source -eetos sen käytänteissä, lisäksi osallistava design-orientaatio sen rakenteissa. Tarkemmin, Enspiral kutsuu itseään ”avoimeksi osuuskunnaksi” johtuen sen sitoutumisesta sekä yhteisvaurauden tuottamiseen että suuntautumisesta yhteiseen hyvään.

Kuvaamamme arvosiirtymän kontekstissa Enspiral selkeästi uurtaa uraa uudelle ”eettiselle” arvoregiimille mutta myös löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja sille mitä ennen kutsuttiin ”transvestoinniksi”. Enspiralin kulttuuri sulautuu yhteiskunnalliseen arvonluontiin eikä osakkeenomistajien arvoon. Se on sääntömääräisesti orientoitunut kohti yhteistä hyvää ja proaktiivisesti kehittää olosuhteita palvellakseen tätä tarkoitusta. Eräs sen tätä lähestymistapaa ilmentävistä ydinajatuksista on ”tuottokatto”. Yleiside on, että sijoittajat voivat saada sijoittamalleen pääomalle vain rajoitetun tuoton. Tätä varten pusketaan ulos osakkeita joiden mukana on osto-optio joka vaatii ostamaan osakkeen takaisin ennalta sovittuun hintaan. Kun kaikki osakkeet ovat yrityksen takaisinostamia, se on vapaa uudelleensijoittamaan tulevat tuotot yhteiskunnaliseen kehittämiseen. Tämän mekanismin avulla, ulkoinen ja mahdollisesti välistävetävä kapitalismi ”alistetaan” ja kuritetaan muuttumaan ”yhteistoiminnalliseksi pääomaksi”.

Sensoriva on avoin yhteistyöverkosto joka on sitoutunut sensorien ja aistijärjestelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen, käyttäen hyväksi open source -ohjelmistoja ja rautaratkaisuja. Se on osittain yhteisvaurauteen perusuva sekä osittain markkinavetoinen taho. Yhtäältä yksilöt ja organisaatiot voivat keskinäistää resurssinsa projektien käynnistämiseksi, pääosin sisäsyntyisten motivaatioiden ajamana. Toisaalta innovatiiviset ratkaisut voidaan vaihtaa markkinoilla tulovirroiksi. Toisin sanoen, Sensorica kokeilee uudenlaisia tapoja yhteisvaurauden ja markkinamuotojen välillä kommunikoimiseksi. Avoimen yhteistoiminnan järjestelmän suoraan kytkemällä potentiaaliseen tulovirtaan markkinoilta Sensorica on kehittänyt ensimmäisenä ”arvokirjanpidon” järjestelmän. Tämä järjestelmä koostuu palkkiomekanismista joka pitää kirjaa ja arvioi jokaisen jäsenen syötteen ja reilusti jakaa tasan kassavirran suhteessa jokaisen panokseen eri projekteissa.

Tulkinnassamme heidän arvokäytänteistään he eroavat yhden olennaisen aspektin suhteen Enspiralin mallista. Enspiralilla ei ole suoraa linkkiä avoimen ja vapaan myötävaikuttamisen kanssa heidän yhtesivaurausresurssipohjaansa, ja elinkeinon luominen jäsenien kesken tapahtuu osallistumalla heidän yrittäjäyhteisöönsä. Yhteisvaurauden ja markkinoiden välillä on seinämä. Sensorican tapauksessa kuitenkin he ovat luoneet itsenäisen yrittäjätahon jolla on yksinoikeus kaupallistaa heidän tuotteensa ja palvelunsa. Kassavirta linkittyy suoraan aprioriseen yhteisvaurauteen myötävaikuttamiseen jota mitataan avoimen arvon kirjanpitojärjestelmällä.

Toisin kuin kaksi aiempaa esimerkkiä, Backfeed ei toimi varsinaisesti vertaistuotantoyhteisöissä, mutta sen innovatiiviset ja integroidut design-piirteet ansaitsevat erityismaininnan. Backfeed on järjestelmä joka perustuu lohkoketjun käyttöön, joka näkee itsensä täydellisenä infrastruktuurina hajautetulle tuotannolle. Tämä tulee kehittyneiden kykyjen kanssa kehittä insentiivejä ja ilmaista niitä kryptovaluuttojen avulla. Näin tekemällä he luovat helpommin ”arvosuvereenin” yhteisön, ja tuovat saataville työkaluja arvon hallintaan. Jos Enspiralilla on täysi seina markkinoiden ja yhteisvaurauden välillä, minkä Sensorica pyrkii kuromaan umpeen avoimen kirjanpidon järjestelmällään, niin Backfeed on vielä enemmän markkinapolarisaatioon suuntautunut, laajalla yhteisvaurauteen perustuvan tuotannon ”insentiiveillään”.

Se onko tämä haluttava vaihtoehto on perimmäinen kysymys, sillä yhteisvaurauteen perustuva tuotanto sanotaan olevan ”sisäsyntyiseen” motivaatioon perustuva, ja tällöin on mahdollisesti olemassa vaara että ”ulkosyntyiset” markkinainsentiivit saattavat saada jalansijaa yhteisvaurauden motivaatioissa. Mutta pitäen nämä varaukset mielessä, Backfeed pysyy innovatiivisena tapana ajatella tulevaisuuden yhteisvaurauteen perustuvaa tuotantoa, joka painottaa paljolti ulkoisia insentiiveja ja kryptovaluuttoihin perustuvaa monetisaatiota. Poliittisesti polaarisuus esiintyy Enspiralin vahvassa yhteisvaurausperusteisuudessa, yhteisen hyvän pyrkimyksessä ja yhteisökeskisessä lähestymistavassa, kun taas Backfeedin visio perustuu paljon enemmän yksilöiden yhdistämiselle, jotka sopimusperustaisesti suuntautuvat keskenään, ja paljon enemmän painoarvoa annetaan vaihdantamekanismeille. Tässä vaiheessa implementaatiota Backfeedin protokolla ja design tulisi nähdä mahdollisena tulevaisuuden skenaariona arvon vaihdannalle.

SUOSITUKSIA KÄYTÄNTEIKSI SEKÄ LOPPUSANAT

Kolmas osio tässä raportissa tutkii joitain poliittisia käytännesuosituksia jotka liittyvät edellämainittuihin lähestymistapoihin, ja siihen miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan kokonaisuutena, sekä yhteisvaurauteen perustuvien vertaistuotantomallien edistämiseen. Raportti tiivistää joukon ehdotuksia jotka liittyät ”taloudelliseen” ja ”poliittiseen” infrastruktuuriin uudelle yhteisvaurausperustaiselle arvoregiimille.

Mitä talouden infrastruktuuriin tulee, kaksi aspektia annetaan ehdotuksiksi liittyen käytänteisiin. Ensimmäinen liittyy ”sisäisen arvoregiimin” suojeluun, joka on erillinen ulkoisesta. Tätä me kutsumme ”arvon täysivaltaisuuden” varmistaviksi käytänteiksi. Toinen aspekti liittyy vastatoimiin liikevoittoaan maksimoivien yritysten välistävetoa vastaan, mutta myös dominantin ulkoisen järjestelmän saatavilla olevien välineiden käänteisen arvovalinnan positiiviseen kapasiteettiin.

Käytänne-ehdotukset liittyvät poliittiseen infrastruktuuriin ja ne pyrkivät rakentamaan vastavoiman urbaanilla, alueellisella ja globaalilla tasolla. Tähän liittyen annetaan useita ehdotuksia jotka keskittyvät soveltuvien instituutioiden luomiseen, jotka tukevat kommonereja ja yhteisvaurauteen suuntautneita yrityksiä sekä paikallisella että globaalilla tasolla.

Ehdotuksemme kuvaavat vaatimukset uudenlaiselle vaihdannan ja tuotannon välineille jotka integroivat jaetun tiedon ja fyysisen infrastruktuurin keskinäistämisen, reilun arvon jakamisen sekä ekosysteemi-yhteensopivuuden vaatimukset.

Yhteenetona, me uskomme että multimodaalinen strategia yhteisvaurauskeskiselle siirtymälle tarjoaa positiivisen tavan ulos nykyisestä kriisistä, ja tavan vastata uusiin yhteisvaurauskeskisten sukupolvien kulttuurillisiin ja poliittisiin vaatimuksiin. Kommonerit ovat jo täällä ja niin on myös yhteisvauraus, sekä esikuvaanolliset uusien arvoregiimien muodot. On tullut aika integroidulle strategialle joka sekä vahvistaa taloudellisia verkostoja, että uuden arvoregiimin ilmestystä.

“Value in the Commons Economy” on Heinrich Böll Foundationin ja P2P Foundationin yhteisjulkaisu.

Lähde:

http://commonstransition.org/value-commons-economy/

Yhteisen arvon luominen

admin — Thu, 12 May 2016 17:24:30 +0000

Kapitalistinen järjestelmä on hyökkäyksen kohteena. Viime vuosina liiketoiminta on kasvavassa määrin nähty suurena sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten ongelmien aiheuttajana. Yritykset yhä laajemmalti nähdään vaurastuvan laajemman yhteisön kustannuksella.

Mikä vielä pahempaa, mitä enemmän bisnesmaailma on alkanut omaksua yritysvastuun ideologiaa, sitä enemmän sitä on syytetty yhteiskunnan ongelmista. Bisnesmaailman legitimiteetti on tippunut tasoille jollaista ei olla nähty lähihistoriassa. Pienentynyt luottamus liiketoimintaan johtaa poliittisten johtajien tekemään päätöksiä, jotka uhkaavat kilpailua ja leikkaavat talouskasvua. Bisnes on noidankehässä.

Iso osa ongelmaa on itse yrityksissä, jotka pysyvät loukussa vanhanmallisessa arvonluonnin katsantokannassa joka on viime vuosikymmeninä ilmaantunut. Ne jatkavat kapeakatseista näkemystä arvosta, optimoivat lyhytaikaista finansiaalista tehokkuuttaan kuplassa, samalla kun niiltä jää välistä suurin osa asiakkaiden tarpeista ja laajemmat vaikutukset jotka määrittävät pitkäaikaisen menestyksen. Miten muuten yritykset voisivat katsoa läpi sormien asiakkaidensa hyvinvointia, liiketoiminnalle tärkeiden luonnonvarojen ehtymistä, avaintoimittajien elinkelpoisuutta tai niiden yhteisöjen taloudellista ahdinkoa jossa ne tuottavat tuotteita ja palveluita? Miten muuten yritykset voisivat ajatella että vain siirtämällä toiminnot toiseen sijaintiin jossa palkkataso on alempi saadaan aikaan kestävä ”ratkaisu” kilpailuongelmiin? Hallitukset ja siviiliyhteiskunta ovat pahentaneet ongelmaa yrittämällä korjata sosiaalisia heikkouksia liiketoiminnan kustannuksella. Oletettu valinta taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen edistyksen välillä on institutionalisoitu vuosikymmenten poliittisina päätöksinä.

Yritysten täytyy ottaa vetovastuu ja tuoda liiketoiminta ja yhteiskunta takaisin yhteen. Sofistikoitunut liiketoiminta ja intellektuaalit johtajat saavat tunnustusta, ja lupaavat elementit uusista malleista jäävät ”sosiaalisen vastuun” ajattelumallien jalkoihin, jossa yhteiskunnalliset ongelmat ovat jossain laitamilla eivätkä ytimessä.

Ratkaisu on jaetun arvon periaatteessa, joka pitää sisällään taloudellisen arvon luomista tavalla, joka luo arvoa myös yhteiskunnalle ottamalla huomioon sen tarpeet ja haasteet. Liiketoiminnan tulee yhdistää uudelleen yritysten menestys sosiaalisen edistyksen kanssa. Jaettu arvo ei ole sosiaalista vastuuta, filantropiaa tai edes kestävää kehitystä, vaan uusi tapa saavuttaa taloudellinen menestys. Se ei ole marginaalissa siinä mitä yritykset tekevät, vaan kaiken keskipisteessä. Me uskomme, että tämä voi olla seuraava suuri muutosvoima liiketoiminta-ajattelussa.

…

Korporaation olemassaolon tarkoitus täytyy määritellä uudelleen luomalla yhteistä arvoa, ei vain pelkkää liikevoittoa. Tämä on seuraavan innovaation ja tuottavuuden kasvun aallon veturi globaalissa taloudessa. Se muuttaa myös käpitalismin ja sen suhteet yhteiskuntaan. Ehkä kaikkein tärkeimpänä, jaetun arvon tuottamisen oppiminen on paras mahdollisuus legitimoida liiketoiminta jälleen uudestaan.

Lähde: Harward Business Review