Miksi kaikesta ei voi käydä vaihtokauppaa?

Vaikka ne luomme arvoa monin tavoin, ainoastaan monetisoituja transaktioita systeemisesti insentivisoidaan. Monetisoitujen transaktioiden ympärille on kehittynyt selkeä talous koska niitä voidaan helposti kirjata ylös ja kvantifioida. Ottaen huomioon rahallisten transaktioiden saaman tuen infrastruktuuritasolla, on houkuttelevaa nyt pakottaa nyt iso osa arvonluonnista tuon systeemin läpi.

Kuitenkin suuri osa arvon tuotannosta edelleen vastustaa monetisaatiota, ja erittäin hyvästä syystä — sillä monet arvovarauksen tavat eivät käytä varaa arvon välittämiseen. Tämä saattaa olla asian laita kun lupauksen arvoa on vaikea määrittää tai kun hinnan antamisen teko itsessään pienentää arvoa. Olen kuvannut näitä huolia aiemmassa lahjataloutta koskevissa postauksissani täällä, täällä, täällä & täällä.  Lisäksi arvon vaihdanta kahden osapuolen välillä ei välttämättä ole yhtä suurta, mikä täten ei mahdollista rahallista transaktiota.

Nähdäksemme miten tämä vääristää talouden käsitteitämme, tarkastellaan seuraavaa kysymystä: Onko huono neuvo yhtään vähemmän arvokas kun se tulee luotettavalta uskotulta verrattuna palkattuun ammattilaiseen? Muodollinen talous toimii niin kuin tämä pitäisi paikkansa. Rahallinen kompensaatio kvantifioidaan ja kirjataan, nämä sitten aggregoituvat tilastoihin ja kasaantuvat henkilön “nettoarvoksi”. Ilmaiseksi annetut neuvot katoavat… kuittia ei koskaan kirjata, sen arvoa ei koskaan mitata.

Asymmetrinen kirjanpito

Haluan esitellä käsitteen “asymmetrinen kirjanpito” kuvaamaan järjestelmiä, jotka kirjaavat ja seuraavat arvon välittämistä sen sijaan että mitattaisiin transaktioissa liikkunutta rahaa. Asymmetrisen kirjanpidon mekanismit ovat yhteneväisiä todellisuuden kanssa, jossa ilmaiseksi annettu neuvo tai tieto voi olla yhtä arvokas kuin ostettu tieto. Sellaiset järjestelmät eivät vaadi markkinahintaa tunnustaakseen arvonluonnon ja sen välittämisen. Tämän laajemman näkökulman valitseminen saa aikaan sen, että asymmetrinen kirjanpito täsmäyttää taloudelliset käsitteemme todellisuuden kanssa, jossa arvo on olemassa riippumatta siitä onko sen vastaanottaja velvoitettu tai kykenevä tarjoamaan yhtä suurta kompensaatiota.

Tulevaisuuden raha on sellainen jossa raha itse kuvitellaan uudelleen. Uudet työkalut ja alustat mahdollistavat levittää tietoamme, neuvojamme ja viisauttamme laajemmalle yleisölle kuin aiemmin on ollut mahdollista. Talouskäsitteemme tarvitsee kehittyä ottamaan mukaan näiden alustojen dynamiikka. Aivan kuten Twitter on innovoinut sosiaalisen verkoston mallin tunnustamalla sen todellisuuden, että yhteyksien ei välttämättä tarvitse olla symmetrisiä, niin myös kirjanpitojärjestelmämme tarvitsee tunnustaa todellisuus jossa arvon vaihdanta on yhä enemmässä määrin asymmetristä, ja täten sitä ei voida hinnoitella.

Esteitä…

Miten tämä kirjanpito toteutuisi? Haaste on kehittää epätunkeileva mekanismi arvon tunnustamiselle. “Epätunkeileva” viittaa siihen, että näiden mekanismien ei tulisi luoda odotusta kaksisuuntaisuudesta. Tarkastellaan esimerkiksi — miten reagoit siihen kun joku lähestyy sinua “ilmaisella” tarjouksella kaupan ovella tai täydellä kauppakadulla? Jos olet yhtään sellainen kuin minä, nopeasti alat välttelemään näitä avauksia. Tajuat, että tarjous ei oikeasti ole ilmainen, että siinä on sisäänrakennettu odotus. Vaikka alkutarjous on ilmainen, tavoite on luoda velvoite.

Kun raha on ainoa kirjanpitojärjestelmämme ja transaktiot ovat ainoa kaikkialla läsnäoleva vastavuoroisuuden keino, me olemme tuomittuja tähän maailman tilaan. Me välttelemme anteliaisuutta välttääksemme velvoitetta vastavuoroisuudelle. Sosiaaliset alustat luovat uusia mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi painaa Tykkää-nappia, ryhtyä blogin tilaajaksi tai vahvistaa viestiä. Nämä toiminnot kirjaavat arvon tunnustuksen ilman, että vaaditaan minkään niukan valuutan vaihdantaa. Ajan mittaan akkumuloituneet tilastot alkavat määrittää sitä kuka on tuottanut arvoa aiemmin ja kuka todennäköisesti tuottaa arvoa tulevaisuudessa. Nämä ensikokeet sosiaalisen median avulla kehittyvät lopulta kattaviksi työkaluiksi jotka kirjaavat arvonluonnin ja välittämisen sen monissa muodoissaan.

Mielivaltaisten erottelujen eliminointi

Nämä työkalut määrittelevät uudelleen käsitteemme voittoa tavoitteleva ja voittoa tavoittelematon, mikä mahdollistaa hienovaraisemman erottelun joka paremmin kuvaa uusia bisnesmallejamme. Raaka linjaveto voittoa tavoittelevan ja voittoa tavoittelemattoman välillä on ainoastaaan tarpeellinen kun käsitteemme arvosta edeltää rahatonta arvoa. “Voittoa tavoitteleva” itsessään on muuttunut sanonnaksi; monet kannattavat bisnekset lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyskohteisiin kun taas monet epäonnistuneet firmat eivät kykene tekemään liikevaihtoa ja samalla epäonnistuvat tuottamaan mitään yhteiskunnallista hyötyä. Lopulta se mitä me tarkoitamme “voittoa tavoittelevalla” on:

Symmetrisen vaihdannan etsiminen. Pyrkiä saamaan kompensaatio siinä määrässä kuin on toimittanut arvoa tuotteilla tai palveluilla ja mitä ne ovat maksaneet.

Kun rahajärjestelmä olettaa, että kaikki vaihdanta on transaktionaalista ja symmetristä, silloin vaihtoehtoinen kategoria, “voittoa tavoittelematon”, vaaditaan projekteille jotka eivät täytä tätä määritelmää. Mutta nämä erot eivät ole niin selvät todellisuudessa kuin lakien kuvaamat erot antaisivat ymmärtää. Jotkut liiketoimet todellakin pyrkivät symmetriseen kompensaatioon kun taas toiset, vaihtelevassa määrin, suhteettomasti hyödyttävät eräitä sidosryhmiä enemmän kuin toisia:

• Google on voittoa tavoitteleva korporaatio, jota rahoittaa investoinnit ja liikevaihto, ja kuitenkin se tuottaa käyttäjilleen paljon enemmän arvoa kuin se tulee koskaan saamaan liikevaihtoa (monetary input)
• Valtion instituutiot eivät tavoittele voittoa, ja kuitenkin monessa tapauksessa ne tuottavat paljon vähemmän arvoa kuin niille allokoidaan rahallisesti panoksia
• Vapaaehtoisorganisaatiot yleensä käyttävät varsin vähän rahaa ja kuitenkin tuottavat suuria määriä arvoa

Nykyiset kirjanpitomenetelmät kohtelevat $1 miljoonan Google-työntekijän palkkaa samana kuin $1 miljoonan julkisen puolen työntekijän palkkaa, huolimatta siitä mitä nämä omissa hommissaan tuottavat. Toisaalta vapaaehtoisorganisaatiot, siinä määrin kuin ne välttelevät rahallisia transaktioita, kirjataan sellaisina kuin ne eivät tuottaisi taloudellista arvoa ollenkaan.

Asymmetriset mekanismit korjaisivat nämä anomaliat, ja tarjoaisivat hienovaraisemman ja rakeisemman tulkinnan arvosta. Niiden muuttuessa kokonaisvaltaisemmiksi talouden käsitteemme muuttuvat yhdenmukaisemmiksi todellisuuden kanssa ja markkinamme, laajassa merkityksessä, paremmin kannustavat arvonluontiin kaikissa sen muodoissaan.

Lähde: http://onthespiral.com/future-of-money-asymmetric-accounting

Bisnesmallin suunnittelu kaupalliselle palvelulle on melko yksinkertaista. Täytyy olla liiketoimintasuunnitelma joka tuottaa voittoa. On olemassa työkaluja kuten business model canvas jotka auttavat suunnittelemaan tuote-markkina -sopivuuden, lisäksi on tuhansia olemassaolevia yrityksiä jotka voivat toimia inspiraationa tarjoaman hinnoittelulle. Kun suunnitellaan yhteisvaurauteen suuntautuvaa projektia, hommat muuttuvat sameiksi. Mikä on projektin käyttöarvo ja miksi kukaan osallistuisi tuotantoon? Vertaisosallistuminen on kriittinen elementti yhteisvaurausprojektissa, sillä monia projekteja pyöritetään voittoa tavoittelemattomista organisaatioista ja täten lahjoitukset, hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö ovat olennaisia tuotannolle. Nämä altruistiset panokset ovat hyviä, mutta ne eivät luo itseään ylläpitävää ekosysteemiä, johon yksilöt voisivat ottaa osaa. Kuten Michel Bauwens on jo aiemmin huomauttanut kymmenen vuotta sitten, monet yhteisvaurausprojektit ovat kestäviä projekteina, mutta eivät niihin osallistuvien yksilöiden tasolla. Organisaatioiden perustaminen hyväntekeväisyydelle luo ympäristön jolla ei ole autonomiaa. Vaikka yhteisvaurausprojektit eivät olekaan samanlaisia kuin kaupalliset liiketoimet, ne ovat silti taloudellisia tiloja omilla arvoillaan, missioillaan, tavoitteillaan, panoksillaan, tuotoksillaan, interaktiomalleillaan ja niin edespäin. Nämä organisaation toimintaperiaatteet ovat läsnä yhteisvaurausorganisaatioissa samalla tavoin kuin kaupallisissa vastineissaankin, vaikka ne eivät ole välttämättä yhtä hyvin kartoitettuja.

Yhteiset taloudelliset näkökohdat

Eräs syy taloudellisten struktuurien artikulaation puutteeseen yhteisvaurausprojekteissa voi olla yksinkertaisesti kassavirtojen pienuus, niin että käsitteet kuten ”kustannustehokkuus”, sidosryhmä tai muut talouden logiikan elementit eivät ole uurtuneet. Lisäksi yksityisomistuksen poissaolo voi olla konseptuaalinen seinä olemassaolevan talousajattelun ja yhteisvaurauden välillä. Yhteisvaurausprojektit ovat myös todennäköisesti innovaatioon tai yksilöiden innostukseen tukeutuvia, ja voi olla vaikeaa pakottaa niitä mihinkään tiettyyn talousmalliin heti alusta lähtien. Kuitenkin jotkut kaupallisella puolella käytössä olevat liiketoimintamallit voidaan toki miettiä uudelleen talouden interaktio”protokollina” yhteisvaurausprojekteille. Firmat ovat esimerkiksi abstrahoineet arvon tuotannon ”työpaikoiksi” joihin ihmiset voivat mennä ja tuottaa arvonlisää yritykselle joka myös näkyy arvona (palkka) työntekijälle. Kuitenkin tämä malli tarjoaa prekaarit olosuhteet ihmisille jotka suostuvat tämän palkkatyönäkin tunnetun tarjouksen hyväksymään. Kaupallisilla yrityksillä on tapoja tarjota yhteisiä osuuksia (osakkeet) ihmisille tai yrityksille jotka uskovat heidän missioonsa tai rahoitukselliseen tuottavuuteen niin että näiden osuuksien omistajat jakavat sekä liiketoiminnan riskit että voitot. Yrityksillä on myös rahoitustyökaluja kuten lainat, velvoitteita tarjota tai ostaa raaka-aineita toisiltaan tietyllä hinnalla tiettynä päivänä (futuurit) ja niin edelleen. Näitä ja muita rahoituksen sekä talouden instrumentteja käytetään  ekologisina/systeemisinä suhteina joiden kautta organisaatiot voivat tehdä yhteistyötä toisten organisaatioiden ja verkostojen kanssa. Uusien hajautettujen teknologioiden avulla nämä instrumentit ja suhteet muuttuvat design-kysymyksiksi cyber-organisaatioille ja niitä voidaan vivuttaa yhteisvaurauden tuotannossa.

Tuotannon tarjoaminen

Joitain lähtökohtia yhteisvauraussuuntaiselle tuotannolle voisivat olla:

1. Visio/ideaali yhteisvauraudesta jota tuotetaan
2. Idea P2P-interaktiosta joka tuottaa kyseisen yhteisvaurauden

Taloudellisen tilan suunnittelu tuotannon ympärille voi alkaa organisaation rakentamisesta tuotannon ympärille tarjoamalla tuotannon arvoa. Tämä periaatteessa tarkoittaa, ett sen sijaan että tavoiteltaisiin ”lopputulosta” (tuotettua yhteisvaurautta) tarjottuna arvona, projekti tarjoaa yhteiset osuudet organisaatiosta joka luo tuota arvoa — paljon samaan tyyliin kuin tarjottaisiin ihmiselle mahdollisuutta tulla mukaan kalastusretkelle sen sijaan että tarjottaisiin valmiiksi pyydettyä kalaa. Tarjous liittyä mukaan tuotantoon sen sijaan että käytettäisiin tai kulutettaisiin tuotetta. Tämän tyyppinen logiikka on, tottakai, soveltumaton kaikkiin tuotoksiin, mutta varmasti monet tuotokset ovat lopulta sekä tuotteen käyttäjien että tuottajien arvostamia. ”Tuottaja” ja ”käyttäjä” voivat olla eri rooleja samallakin yksilöllä.

Esimerkiksi, Wikipedialla ei olisi arvoa jos ihmiset eivät lukisi sitä ja luottaisi siihen, tai jos siinä ei olisi siältöä ollenkaan, ainoastaan tyhjä interaktion viitekehys kirjoitusten tuottamiselle. Jos tuotteen arvon tunnustaminen on linkittynyt tuotteen jakeluun, silloin molemmat teot, tuottaminen ja käyttö, ovat arvokkaita. Tämä syntyvän arvon linkittäminen organisaation rakentamiseen arvon ympärille saattaa olla kiinnostavaa yrityksille jotka ovat a) yhteisomistuksessa ja b) epäkaupallisia. Näitä malleja suunnittelavat horisontaaliset organisaatiot jotka toimivat alustoina tuotannolle. Nämä organisaatiot voivat myös olla hajautettujen bisnesmallien avulla kuvattuja, missä vertaistuotannon arvo jaetaan osuuksina organisaatiossa. Projektien näkeminen organisaatioina joilla on omat talousmallinsa (taloudelliset tilat) avaa uudenlaisia mahdollisuuksia rahoitukselle, tuotannolle ja käytölle — kaikki perustuvat ylläpidettyihin suhteisiin lahjoitusten sijaan, oli kyseessä sitten voluntaariset tai transaktionaaliset lahjoitukset (osto & myynti).

Oman pääoman kaltainen valuutta

Tuotettu arvo tunnustetaan interaktioprosessin kautta. Organisaatio fasilitoi vertaisinteraktiota jakamalla projektin sidosryhmille poletteja jotka esittävät heidän luomaansa arvoa. Nämä poletit esittävät sekä a) valuuttaa (organisaation sisällä sekä laajemmassa verkostossa) ja b) projektin omaa pääomaa. Poletit eivät ole maksuja palveluista tai yrityksen osakkeista, vaan suvereeneja mielikuvia organisaation sisällä sekä muiden kanssa yhdessä tuotetusta arvosta. Arvo voi olla mitä tahansa käyttö/pääsyoikeuksista ja ääni/kuraattorioikeuksista likviditeettiin. Lisäksi likviditeettiä voidaan luoda toisten organisaatioiden tarjoaman arvon kautta tai projektin luoman FIAT-arvon avulla. Kuten Fred Ehrsam huomautti, arvon tunnustaminen poletteina on yksi tapa jolla taloudellisia tiloja voidaan luoda. Tämä sallii sosiaalisen arvon kuten vapaan informaation tai koulutuksen saada organisaation muoto jonka ympärille yksilöt ja instituutiot voivat liittyä (antaa arvoa). Esimerkiksi, jos Wikipedia organisoituisi tällä tavoin, se voisi käyttää wikin interaktioprosessia jossa avointa tietoa tuotetaan, vastaanotetaan ja ylläpidetään, ja tunnustaa niissä kaikissa oleva arvo ja tuottaa insentiivejä yhteistyölle jaettujen osuuksien muodossa. Nämä osuudet voisivat olla sen arvoisia osakkeita jonka muut organisaatiot tai yksilöt antavat Wikipedialle ja/tai sisällön ylläpito-oikeuksille. Sellainen valuuttajärjestelmä voisi myös laajentua niin että wikivaluutta voisi olla myös käytössä uusien artikkelien ”rahoittamisessa” sijoittamalla se uusien artikkelien tuotantoesityksiin. Tämä antaa itse liikkeeseenlasketuille poleteille kaksi funktiota:

1. Arvon säilyttäminen projektissa itsessään
2. Likviditeetti kolmannen osapuolen arvon tunnustamisen kautta

Arvonluonti

Itse liikkeeseenlaskettujen polettien muuttuminen arvokkaaksi edellyttää, että täytyy olla kolmas osapuoli joka tunnustaa niiden arvon. Kolmas osapuoli voi olla kuka tahansa (henkilö tai organisaatio) joka tarjoaa jotain ei-natiivia (ulkoisesti tuotettua) arvoa organisaatiolle. Tämä voi tapahtua kahdella tapaa:

1. Etukäteen annettu arvo (bootstrapping)
2. Kasvava arvostus (tuotanto)

Bootstrapping-malli on käyttökelpoinen silloin kun merkittävä määrä omaisuuseriä vaaditaan organisaation pystyttämiseen ennenkuin sen kanssa voidaan olla interaktiossa. Etukäteen antamisessa organisaatio yksinkertaisesti myy poletteja kolmansille osapuolille sillä odotuksella että kolmansien osapuolien antama investointi/likviditeetti saa katetta käyttöarvona ja/tai liikkeeseenlasketun poletin arvon kasvuna. Bootstrappingia voidaan käyttää, esimerkiksi, hankkimaan yhteinen auto (jakamistalous), hankkimaan interaktioalusta (#buytwitter) tai rahoittamaan älysopimusalustan tuottamine (Ethereum).

Toisaalta organisaatio voi hypätä takaisin tuotantoon jos alkuvaiheen omaisuuseriä ei tarvita. Tässä tapauksessa arvo syntyy ajan mittaan ja se perustuu kontribuutioiden arvoon. Esimerkiksi, projekti kuten Ethereum olisi voinut olla bootstrapattu Github-projektina joka olisi laskenut liikkeelle Ethereitä koodereille heidän kontribuutioistaan. Myös jos Twitter olisi ollut yhteisvaurausprojekti joka olisi laskenut liikkeelle poletteja alustan koodereille sekä käyttäjille kommenttien twiittailusta, silloin noilla ihmisillä olisi nyt yhteistä arvoa jota Twitter tuottaa.

Arvonanto

Ennakkoon antaminen tai bootstrapping voidaan toteuttaa P2P-verkon tai -instituution avulla. Vastaanottaessa tarjousta nouseva verkko tarjoaa alkuvaiheen likviditeetin poleteille. Kehittämis/alullepanopyrkimykset voidaan palkita laskemalla ennakkoon liikkeelle poletteja joilla on ennakkomyyntiin perustuva alkuarvo. Eräs taho luo alkumarkkinat DPO-poletille, poletti saa myös markkinahinnan, ja näin tarjotaan likviditeettiä ensimmäisille tuottajille.

Tämä on ennen kuin projekti on toiminnassa ja siksi se siirtää suurimman osan spekulaatiosta bootstrapping-verkoston puolelle. Bootstrapping-verkosto voi koostua spekulaattoreista, sovelluskehittäjistä ja muista agenteista jotka näkevät arvoa toimivassa organisaatiossa, mutta todennäköisimmin bootstrappaajat ovat ihmisiä kjotka haluavat mahdollistaa tuotannon perustuen sen arvotarjoomaan ja saada likviditeettiä osalle tai kaikille tulevaisuuden investoinneille. Polettien haltijat, jotka päättävät olla likvidoimatta omaisuuseriään, pysyvät organisaation sidosryhminä niin kauan kuin heillä on poletteja. Tämä tarkoittaa, että he myös jakavat mahdolliset arvonnousut organisaation arvostuksessa.

Likviditeetin bootstrapping

1. Projekti suunnittelee ja toteuttaa DPO:n
2. Projekti tekee ennakkomyynnin projektin kumppanuudesta
3. Partnerit antavat rahaa tai resursseja kolmannen osapuolen haltuun uskottujen asiakirjojen varantoon
4. Rahoituskumppaneista tulee projektin sidosryhmiä
5. Varanto tarjoaa alkuvaiheen likviditeettiä projektipoleteille
6. Poletit lasketaan liikkeelle tuotantoon osallistujille
7. Osallistujista tulee projektin sidosryhmiä
8. Sidosryhmät voivat:
   1. Likvidoida poletit (markkinoilla joka on varannon takaama)
   2. Pitää poletteja hallussa

Kasvava likviditeetti

1. Projekti suunnittelee ja toteuttaa DPO:n
2. Poletit lasketaan liikkeelle projektiin osallistuville
3. Osallistujista tulee projektin sidosryhmiä
4. Sidosryhmät voivat:
   1. Pitää poletteja hallussa

Likviditeetti

Likviditeetin tarjoaminen yhteisvaurausprojektiin eroaa projektista toiseen, mutta joitain todennäköisiä vaihtoehtoja ovat seuraavat. Poletti voi saada likviditeettiä:

1. Organisaatioiden tai yksilöiden lahjoitusten, stipendien tai sitoumusten (altruistisella aikomuksella) kautta, jotka ovat osoitettu kaikkien poletinhaltijoiden yhteiseen likviditeettivarantoon. Tämä malli voi olla merkittävä työkalu julkisten instituutioiden tekemään takautuvaan arvostukseen, jotka arvostavat läpinäkyvää omistusrakennetta ja voidaan taata että kontribuuttorit ovat tunnustettuja ja sidosryhmästatus on pätevä. Lahjoitusten, stipendien tai sitoumusten rooli voi olla merkittävä, sillä projektin tuloksia todennäköisesti saa käyttää vapaasti tai epäkaupallisesti. Useimmat yhteisvaurausprojektit alkavat pienestä ja saavat muotonsa ajan mittaan kun sopeutuminen kasvaa, joka tekee minkä tahansa projektin bootstrappingista vaikeaa, mutta se sallii takautuvan arvon tunnustamisen.
2. Kolmannen osapuolen käyttöön luodun FIAT-rahan kautta tai sekoittamalla projektin tuloksia (kaupallinen tarkoitus). Vaihtoehtoiset kaupalliset lisenssit (esimerkiksi vertaistuotantolisenssi) voivat luoda käyttöliittymän eri talouksien yhteistyölle.
3. Toisen organisaation antaman likviditeetin kautta niiden oman arvotarjoaman muodossa. Esimerkiksi, projekt A:n arvo voi olla projekti B:n tunnustama hyväksymällä projekt A:n poletteja vaihdossa projekti B:n arvotarjoamasta. Tämä mallin ovat käyneet hyvin läpi Primavera De Filippi & Samer Hassan moneylab reader #10:ssa (s.84 “arvon mittaaminen yhteisvaurauteen perustuvassa ekosysteemissä”). Malli on erityisen kiinnostava kolmannen sektorin toimijoille sekä julkisille ja yksityisille instituutioille miettivät yhteisvaurauden tuottamisen rahoittamista. Se mahdollistaa interaktion yhteisvaurauden kanssa tekemällä vastatarjouksen. Esimerkiksi, kaupungit voivat hyväksyä (tarjota likviditeettiä) cDPO:n poletteja hyväksymällä ne joukkoliikenteen lippuina.

Lähde:

https://medium.com/@ecsa_team/programmed-decentralised-commons-production-2b1fac7cf9a8

Vertaistuotannon kapasiteetti suhteutua toisiinsa internetin välityksellä tuo mukanaan sen mitä Yochai Benkler kirjassaan The Wealth of Networks kutsuu ’yhteisvaurauteen perustuvaksi vertaistuotannoksi’ (commons-based peer production, CBPP). CBPP on uusi polku arvonluontiin ja jakamiseen, missä vertaistuotannon infrastruktuurit sallivat yksilöiden kommunikoida, itseorganisoitua ja lopulta yhteisluoda ei-kilpailuun perustuvaa käyttöarvoa, digitaalisen tiedon yhteisvaurauden, softan ja designin muodossa. Mieti tietosanakirja Wikipediaa, monia erilaisia vapaita/avoimen lähdekoodin projekteja tai avoimen designin yhteisöjä kuten Wikihouse ja Farmhack. Näissä avoimissa järjestelmissä on monia syitä ottaa osaa enemmänkin kuin pelkän rahapalkkion takia.

CBPP eroaa perustavanlaatuisestivirkaa tekevistä arvonluonnin malleista teollisen kapitalismin alla. Jälkimmäisessä tuotantovälineiden omistajat palkkaavat työntekijöitä, vetävät työntekoprosessia ja myyvät tuotteita voitolla. Sellainen tuotanto järjestetään allokoimalla resursseja hintasignaalien avulla, tai hierarkisen komentamisen avulla. Se on järjestelmä joka perustuu alistuneeseen työvoimaan joka on pakotettu myymään työtään niiden yritysten omistajille, jotka ovat heidän työnantajiaan.

CBPPon avoin kenelle tahansa jolla on taitoja joita käyttää yhteisessä projektisssa: jokaisen osallistujan tietämys pannaan tietovarantoon. Osallistujille saatetaan maksaa, mutta ei välttämättä. Tarkalleen siksi koska CBPP-projektit ovat avoimia järjestelmiä joissa tietoa voidaan jakaa vapaasti, kuka tahansa jolla on riittävät tiedot ja taidot voivat ottaa osaa, joko yritysten tai asiakkaiden palkkalistoilla, tai sitten ilman palkkiota. Näissä avoimissa järjestelmissä on monia syitä ottaa osaa enemmän kuin pelkkä rahapalkka.

CBPP sallii kaikenlaisiin motivaatioihin perustuvat kontribuutiot, mutta kaikkein tärkein on halu luoda jotain kaikkia hyödyttävää. Tämä voi yleisesti tarkoittaa että ihmiset ottavat osaa koska he pitävät sitä merkityksellisenä ja käyttökelpoisena. Osaa ottavien yhteisöjen näkövinkkelistä, kuten myös yksittäisten käyttäjien, heidän työnsä orientaatio on useimmiten käyttöarvon luontia, ei vaihtoarvon.

Läpinäkyvä heterarkia

Tottakai CBPP:ssä monet ihmiset saavat palkkaa, joko yhteistyötä tekevien ryhmien kautta, ja yksilöt jotka eivät saa, he tuottavat yhteisvaurautta Tämä tarkoittaaa että työtä yleisesti ei voida valvoa korporaatiohierarkialla, vaan yhteisen tuottavan yhteisön koordinaatiomekanismin avulla. Tämä on mahdollista koska CBPP perustuu avoimiin ja läpinäkyviin järjestelmiin, joissa jokainen voi nähdä toisten työn signaalit ja näin sopeutua systeemin tarpeisiin kokonaisuutena.

CBPP-projekteilla on laadunvalvontajärjestelmiä jotka esittävät tietynlaista hyväntahtoisen heterarkian hierarkiaa. Nämä ”ylläpitäjät” tai ”toimittajat” suojelevat systeemin lahjomattomuutta kokonaisuudessaan ja he voivat kieltää kontribuutiot jotka vaarantavat systeemin suoraselkäisyyden. Kuitenkin, ja tämä on ratkaisevan tärkeää, he eivät pakota työtä. CBPP perustuu: avoimeen panokseen; osallistavaan työn koordinoinnin prosessiin; ja yhteisvaurauteen tuotoksena.

CBPP:n kautta voimme havaita uusien instituutioiden luomisen. Ensimmäiset instituutiot ovat ”tuottava yhteisö”, joka koostuu projektien kontribuutioista. Yhteisön jäsenet voivat saada palkkaa tai he voivat tehdä vapaaehtoistyötä johtuen jonkinlaisesta kiinnostuksestatämän käyttöarvon tuotantoon.

Missä liikevoitto tulee mukaan kuvioihin ja missä ei

Toinen instituutio on ”yrittäjäkoalitio”. joka pyrkii luomaan joko liikevoittoa tai elinkeinon luomalla lisäarvoa markkinoille, perustuen näihin yhteisiin resursseihin. Mukana olevat yrittäjät voivat maksaa kontribuutioita. Mikä on ratkaisevan tärkeää näiden yrittäjien, yhteisön ja yhteisvaurauden, josta he ovat riippuvaisia, välisissä suhteissa, on se onko heidän suhteensa tuottavaa vai välistä vetävää.

Välistä vetävät yrittäjät pyrkivät maksimoimaan liikevoittonsa, ja yleisesti eivät riittävästi investoi takaisin tuottavien yhteisöjen ylläpitoon. Kuten Facebook, he eivät jaa liikevoittoaan yhteisluovien yhteisöjen kanssa, joista he ovat riippuvaisia omassa arvonluonnissaan ja arvon realisoinnissaan. Kuten Uber ja AirBnN, ne verottavat vaihdantaa mutta eivät kontribuoi liikenteen tai majoituksen infrastruktuurien luomiseen. Myötävaikuttajat rakentavat omat kulkuvälineensä luodakseen elinkeinon samalla kun he tuottavat yhteisvaurautta.

Tuottavat yrittäjät luovat lisäarvoa näiden yhteisöjen ympärille. Yhteisvaurausperusteisten yrittäjäkoalitioiden siemenmuodot luovat lisäarvoa heidän yhteiluomansa yhteisvaurauden päälle, josta he ovat riippuvaisia. Parhaassa tapauksessa yrittäjäyhteisö usein yhtyy tuottavaan yhteisöön. Myötävaikuttajat rakentavat omia kulkuvälineitään luodakseen elinkeinon samalla kun he tuottavat yhteisvaurautta. He investoivat omaan hyvinvointiinsa sekä sen yhteisvaurausjärjestelmän hyvinvointiin, jota he ovat mukana tekemässä.

Hyötyä tavoittelevat yhdistykset

Kolmas CBPP:n mukana tuleva instituutiotyyppi on ”hyötyä tavoitteleva yhdistys”. Monet CBPP-ekosysteemit ovat olemassa tuottavissa yhteisöissä ja yrittäjäkoalitioissa, mutta myös erillisissä hallintoinstituutioissa jotka tukevat yhteistyön infrastruktuuria ja, täten, voimaannuttavat CBPP:n kapasiteettia. Vaikka ne usein ovat voittoa tavoittelemattomien tahojen muodossa, ne eivät hallitse CBPP-prosesseja itsessään. Esimerkiksi, Wikimedia Foundation, hyötyä tavoittelevana Wikipedia-CBPP-projektin yhdistyksenä, ei pakota Wikipedian tuottajia mihinkään. Samalla tavoin, vapaan ja avoimen lähdekoodin säätiöt usein hallinnoivat projektien verkostoja ja infrastruktuuria.

Vastaesimerkkinä perinteiset kolmannen sektorin toimijat operoivat ”havaitun” niukkuuden maailmassa. Ne identifioivat ongelmia, etsivät resursseja ja allokoivat noita resursseja määräävällä tavalla heidän identifioimiensa ongelmien ratkaisuun. Tämä lähestymistapa luultavasti tarjoaa peilikuvan liikevoittoa maksimoivalle toimintatavalle.

Hyötyä tavoitteleva yhdistys toimii yltäkylläisyyden näkökulmasta. Ne tunnustavat ongelmat ja haasteet, mutta uskovat että on olemassa tarpeeksi myötävaikuttajia jotka haluavat auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa. Täten ne pitävät yllä yhteistyön infrastruktuuria joka sallii yhteistyötä tekevien yhteisöjen ja yrittäjäkoalitioiden olla mukana näiden haasteiden ratkaisuissa elintärkeissä CBPP-prosesseissa. Ne suojaavat tätä yhteisvaurautta lisenssien avulla, ja voivat myös auttaa sidosryhmien ja osallistujien välillä syntyvien konfliktien selvittelyssä, toimia varainhankinnassa, ja auttaa yleisen kapasiteetin rakentamisessa, jota tarvitaan yhteisvaurauden rakentamiseksi tietyillä toimialoilla (esimerkiksi koulutuksessa tai sertifioinnissa).

Joten tämä mikrotaloudellinen instituutioiden triarkia vastaa kolmeen sosiaalisen elämän alueeseen: siviiliyhteiskunta ja sen kansalais-myötävaikuttajat; markkinatoimijoiden taloudellinen yhteiskunta; ja valtion poliittinen yhteiskunta. Tässä kontekstissa hyötyä tavoittelevat yhdistykset ovat kuin poliisi tai jopa ”valtio” CBPP:lle, niin että teoria ja käytäntö palvelevat koko järjestelmän ”yhteistä hyvää”.

Enspiral

Esimerkkinä tällaisesta CBPP-ekosysteemistä me voimme ottaa Enspiral-verkoston. Laaja myötävaikuttajien yhteisö yhdistää kyvyt ja luovan energian varantoon ja luo yhteivaurautta, mm. tietoa ja softaa. Tämän yhteisvaurauden ympärille syntyy liiketoiminnan verkko joka luo elinkeinon myötävaikuttajille tarjoamalla työkaluja ja palveluita, jotka mahdollistavat luovat yhteisöt, kuten heidän omansa, vastaamaan tiettyihin demokraattisen hallinnoinnin haasteisiin. Esimerkiksi Loomio on osallistava alusta demokraattiselle päätöksenteolle, kun taas Enspiral Academy tarjoaa intensiivisikursseja verkkosivujen kehittämisestä.

Tätä kirjoitettaessa on noin 300 ihmistä jotka ottavat osaa yrittäjäkoalitioon ja palvelevat Enspiral Foundationia, joka koostuu yli 15 yhteiskunnallisesta yrityksestä. Nämä pyrkivät luomaan elinkeinoja ”tärkeiden asioiden” ympärille. Nämä yksilöt ja yritykset maksavat kontribuutioita säätiölle, joka on noin 40 jäsenen koko Enspiral-verkostoa ja sen infraa hallinnoiva osuuskunta. Lähes puolet varoista kattavat säätiön toimintakulut, kun taas loppu investoidaan projekteihin joita yhteisö ehdottaa, kollaboratiivisen rahoituksen avulla.

Selvästi Enspiral sopii hyvin kuvauksemme parametreihin, kuten myös monet muut avoimet/open source -softaprojektit sekä kasvava määrä avoimen designin projekteja jotka rakentavat heidän haluamaansa maailmaa, nykyisen maailman ympäröimänä josta ne haluavat päästä yli.

Lähde:

https://www.opendemocracy.net/michel-bauwens-vasilis-kostakis/new-post-capitalist-ecosystem-of-value-creation

Mikä on kaikkien maailmalla syntyvien ongelmien ytimessä? Syntyykö moninaisista kriiseistä mitään hyvää? Voiko uusi systeemi kasvaa vanhan sisältä? Onko se jo täällä, näkyvänä ja kukoistavana? Näitä kysymyksiä käsittelee Michel Bauwens ja Vasilis Niaros raportissaan Value in the Commons Economy, Heinrich Böll Foundationin sekä P2P Foundationin yhteisjulkaisuna. Kirjoittajien pääteesit kuvaavat ”arvokriisin” joka vaikuttaa nykyiseen maailmaamme, ja se toimii merkkinä allaolevasta ”arvojärjestelmämme” transformaatiosta. Yhteiskunta on siirtymässä (työvoiman ja pääoman kautta tapahtuvasta) markkinajärjestelmän arvonluonnista laajempien arvovirtojen järjestelmään. Nämä virrat ilmaistaan ”kontribuutioina” rakenteeseen joka perustuu jaettuihin resursseihin, jotka tunnetaan myös ”yhteisvaurauden” nimellä. Vaikka tämä uusi arvonluonnin ja distribuution järjestelmä toimii valtavirran puhdasoppisen arvon sisällä, Value in the Commons Economy -raportti painottaa sitä kuinka uraauurtavat yhteisöt työskentelevät laajentaakseen järjestelmäänsä sisältäpäin ja rakentaakseen potentiaalin jolla lopulta murtautua näistä rajoitteista vapaaksi.

Raportti sisältää oikean elämän tapauksia kuten Enspiral (uusiseelantilainen missiovetoisten tekijöiden yrittäjäkoalitioa), Sensorica (yhteisvaurauteen perustuva “Avoimen Arvon Verkosto” jolla on osittaiset markkinarajapinnat ja Backfeed (lohkoketjuun perustuva mahdollinen infrastruktuuri vertaistuotannon kannustamiseksi ja palkitsemiseksi). “Value in the Commons Economy” ottaa kantaa merkittäviin arvon evoluutiota koskettaviin kysymyksiin.

Bauwens ja Niaros tutkivat sitä kuinka arvoregiimit voivat esittää siirtymää kohti postkapitalistisia käytänteitä. Mitä jos yhteisvauraus esittääkin uutta taloutta joka on syntymässä vanhan sisälle? Me kutsumme sinut oppimaan lisää tästä valtavasta yhteiskunnallisesta siirtymästä, joka raportissa kuvataan.

Lähde:

http://commonstransition.org/value-commons-economy/

Video on puoliksi englantia ja puoliksi espanjaa. Kielivalinta tapahtuu äänikanavan kautta. Vasen kanava espanjaksi, oikea englanniksi.

Esitykset:

Julkishallinnon käytännöt commons-talouksissa

Avoin design ja teollisuus-commons

Mikä talous? Liikevoitto vs. kestävyys (I)

Commons ja kaupungit

Vapaat ja hajautetut teknologiat

Euroopan Komission kuulutus hajautetulle arkkitehtuurille ja rahoitusinstrumenteille

Mikä talous? Liikevoitto vs. kestävyys (II)

Julkishallinnon käytännöt commons-talouksissa (II)

Vertaisosuustalous: Yhteistyö, feminismi & sosiaalinen solidaarisuustalous

Lohkoketju ja julkishallinto

Open Source -kiertotalous

Arvonluonti ja yhteistuotanto

Voimmeko luoda talousjärjestelmän — lähtien paikallistasolta — joka luo vaurautta kaikille?

1. Paikka

Yhteisön vaurauden luominen lähtee uskollisuudesta geografiselle alueelle. Jos globalisaatio on nykytalouden valtavirran virstanpylväs, relokalisaatio on vaihtoehtoisen talouden virstanpylväs.

Globalisaatio toimii hyvin pääomalle joka voi liikkua rajojen yli tietokoneen napinpainalluksella. Mutta reaalitaloudessa työpaikat, perheet ja maapläntit ovat aina sidottuna paikkaan. Reaalitalous on siis paikkasidonnaista. Ja todellinen paikka on enemmän kuin vapaiden markkinoiden liukkaasti liikkuvat pelurit, jossa firmat ovat kuten vapaasti liikuteltavia nappuloita.

2. Omistus

Varojen omistus on kaiken taloudellisen toiminnan perusta, sillä se määrittää kenellä on kontrolli ja kuka saa leijonanosan hyödyistä. Yhteisön vaurauden luonti käyttää hyväkseen koko inklusiivisen omistajuuden mallien spektriä. Ei-inklusiivisessa päässä näemme poissaolevien omistajien omistamat firmat. Julkisesti noteeratut osakeyhtiöt ovat perustavalla tavalla poissaolevien omistuksessa.

Inklusiivisuus on isompi juttu paikallisyrityksille. Kun rahat käytetään paikallisomisteiseen yritykseen, tutkimusten mukaan liikevaihto kiertää paikallistaloudessa ainakin kolme kertaa niin paljon. Paikallisomistus on elintärkeää. Mutta paikallisomistus muutaman vauraan perheen osalta ei auta meitä vaurastumaan kollektiivisesti. Kun paikalliset omistajat eläköityvät tai myyvät, kuinka firmat saadaan pysymään paikallisina?

3. Kerroinvaikutukset

Jos omistus on yrityksen luuranko, kysyntä on sen lihat. Yhteisön vaurauden rakentajat kysyvät: missä on suuren mittakaavan kysyntä joka voi edistää paikallisten ja inklusiivisten yritysten kasvua? Minkälainen kysyntä kiinnostuu paikallisuudesta?

Kriittinen tekijä paikallisyrityksille on ankkuri-instituutioiden ostovoima, kuten julkiset laitokset (sairaalat, yliopistot, voittoa tuottamattomat tahot), joiden juuret ovat paikallisessa toiminnassa ja joilla on yleishyödyllinen tarkotus. Toisenlaisia ankkuri-instituutioita ovat museot, säätiöt ja paikallishallinto. Kun ankkurit käyttävät taloudellista voimaansa vahvistaakseen paikallisia yrityksiä, erityisesti inklusiivisia yrityksiä, ne toteuttavat sitä mitä The Democracy Collaborative kutsuu ”ankkurimissioksi”. Ankkurimissio tietoisesti linkittää institutionaalisen hyvinvoinnin sen ympärillä olevaan yhteisöön.

4. Yhteistyö

Perinteinen talouskehitys näkee yhteistyön kahdenvälisenä toimintana jossa toinen osapuoli on yksityisen sektorin toimija ja toinen taas julkisen sektorin toimija. Yhteisön vaurauden rakennus on taas laajemmassa kontekstissa kollaboratiivinen — mukana ovat voittoa tuottamattomat yhteisöt, hyväntekeväisyystahot, ankkuri-instituutiot, paikallisyhteisön asukkaat, paikalliset yritykset ja työntekijät.

5. Inkluusio

Inkluusio on yhteisön vaurauden rakennuksen keskiössä. Taloudellinen inkluusio tarkoittaa taloudellisten mahdollisuuksien avaamista aiemmin alipalvelluille sosiaalisille ryhmille. Se vaatii kohteiden ja indikaattorien luomista — kuten myös osallistavaa prosessia — varmistaakseen että jollain tavalla rajoitteiset yksilöt ja yhteisöt voivat osallistua talouteen tarkoituksenmukaisella tavalla.

6. Työvoima

Jos työntekijäomisteisuus on avain pitkäaikaiseen yhteisön vaurauden luontiin, työvoiman osallistuminen on usein välittömämpi askel kohti vaurautta. Talouden kehityksen ammattilaiset jotka palvelevat kokonaista kaupunkia eivät keskity täysin ideaalisiin malleihin. He joutuvat kovaan paikkaan auttaessaan niitä kenellä on esteitä työllistymisessä ja auttaessaan matalan tulotason työntekijöitä pääsemään pois palkkaloukusta.

Työvoiman kehitykseen yhteisön vaurauden viitekehyksen mukaan ottaminen tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin systeeminäkökulman mukaanotto tarkoittaa työnantajien tarpeeseen kouluttamista ja tukipalveluiden luomista. Toiseksi se tarkoittaa suunnitelmallista inklusiivisuutta — tarkoituksellista yhteiskunnan laitaryhmien mukaan ottamista ja niiden auttamista joilla on työllistymisongelmia.

7. Systeemi

Aikaan sidottujen ohjelmien ulkopuolella yhteisön vaurauden rakentamisen tavoite on kokonaan uuden systeemin luominen. Tämä saadaan aikaan rakentamalla instituutioita jotka kestävät pitkän aikaa, jotka luovat ekosysteemin toimivan paikallistalouden tukemiseksi. Tähän kuuluu esimerkiksi paikallisen osuustoiminnan kehittäminen rahoituksen keinoin.

Nämä instituutiot on suunniteltu tukemaan kuntia ja yhteisöjä, ei kiristämään niiltä tuottoja. Ne näyttävät kuinka — lähtien yritysten omistusmuodoista ja päätyen pankkijärjestelmään — me voimme suunnitella haluamamme lopputulemat.

Nämä seitsemän yhteisöjen vaurauden luomisen ajuria toimivat yhdessä. Tarkoitus on rakentaa paikallisia assetteja. Kaiken keskiössä on keskittyminen matalan tulotason perheiden, työttömien, sairaiden, vammaisten ja muuten työmarkkinoilla ulkona olevien tarpeisiin. Lopullinen tavoite on uuden systeemin rakentaminen joka auttaa laajassa omistuksessa olevaa vaurautta kukoistamaan.

Lähde: YES Magazine

Kaikki ne jotka tietävät mitä arvonluonti oikeasti sisältää, osaavat sanoa sen sisältävän työtä. Työ on lisäarvon tuottamista. Sota taas on arvon tuhoamista. Kun kapitaalin akkumulaatio on saavuttanut raja-arvonsa ja ollaan päästy sellaiselle plateaulle missä lisäarvoa on vaikea tuottaa, on asia ratkaistu menneisyydessä usein sodalla.

Sodan julistava osapuoli on suorittanut liikekannallepanon ja sitä ennen varustellut pitkän aikaa joukkojaan. Varustelu maksaa, ja siksi sitä onkin tehty velalla. Sitten tapetaan ihmisiä, varastetaan omaisuus ja tuotantovälineet, tuhotaan kaupungit ja vaivutaan muutenkin eläimen tasolle. Kaikki tämä sotaa haluavan tahon käskystä ja tämän hyödyksi.

Maailmansodat ovat kaikki olleet pankkiirien rahoittamia. Sotavelkakirjat on myyty markkinoille vuosia ennen itse sotaa, ja tuhoamisen jälkeen laskun maksaa häviäjä. Koska tuotantovälineet on tuhottu, joudutaan uusia tuottamaan. Koska osapuolet ovat kaikki tuhonneet oman kykynsä tuottaa, ja käyttäneet oman tuotantokykynsä vastustajan tuhoamiseen, ollaan päästy siihen tavoitteeseen mitä haluttiin, eli laskurin nollaamiseen lisäarvossa.

Nyt on taas tilaa tuottaa lisäarvoa kun ihmiset tarvitsevat perustarpeita ja haluavat jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä perustarpeiden tuottaminen toteutetaan tottakai velalla. Velkojana toimii tietysti se sama taho joka rahoitti sotaa, sillä nyt hän saa velkaansa kaupaksi rauhanomaisin keinoin ja kasvunvaraa riittää kun työn hedelmät on tuhottu.

Palataksemme nykyhetkeen ja alun lainauksiin kolmannesta maailmansodasta, kääntäkäämme huomiomme kohti keskuspankkeja. Sillä ne ovat niitä tällä hetkellä sotaa käyviä instituutioita, jotka tuhoavat työmme lisäarvon rahaa printtaamalla. Vaatii aikamoisia ponnisteluja pitää markkinahinnat manipuloituina niillä tasoillaan kun mitä ne nykyään ovat. Kuitenkin se mihin printatut rahat menevät, on juurikin tähän sotaan ihmiskuntaa vastaan ja lisäarvon tuhoamiseen.

Jos lisäarvo koostuu työstä, niin rahan printtaaminen tuhoaa lisäarvon tekemällä työstä kannattamatonta. Tämä voi tapahtua monella eri tapaa. Se voi tapahtua pääomavaltaistumisella, jossa haluttu työsuorite teetetään koneella joka heijastelee teknologian senhetkistä tasoa. Se voi tapahtua markkinoiden hintamanipulaatiolla, jolloin ajetaan esimerkiksi raaka-aineiden hinnat alas ja näiden tuotteiden jatkojalostuksesta tulonsa saavat yritykset ajetaan näin ahtaalle. Se voi tapahtua ajamalla korot nollaan jolloin ajetaan niiden kapitaaliresurssien hinnat taivaisiin, joita ei voida tuottaa uudelleen tai jotka ovat jo valmiiksi niukkoja (maa-alueet, asunnot, tilavuokrat). Se voi tapahtua tekemällä resursseista niukkoja vaikka niiden hinnat olisivatkin matalalla (kulta, hopea, muut metallit). Se voi tapahtua pumppaamalla markkina-anomalioista kuplia ja sitten puhkaisemalla niitä.

Se voi tapahtua ajamalla välilliset kulut ja verot ylös jolloin katteet pienenevät entisestään olemattomiin kun kilpaillaan globaalisti sellaisen tuotannon kanssa jonka hintarakenteessa tällaisia kuluja ei ole. Tämän ovat suomalaiset jo omalta osaltaan huomanneet. Työn tekeminen on kannattamatonta Suomessa. Tai se voisi olla kannattavaakin pelkän työvoiman hinnan (tuntipalkka) puitteissa, mutta ei muun lainsäädännön puitteissa, jonka hoitamisesta Coasen teoreeman mukaisesti aiheutuu kustannuksia. Kun kaikki nämä kulut ynnätään yhteen, on loppuhinta niin suuri ettei työtä kannata tehdä. Vastaus kilpailukykyongelmaan ei siis ole palkkojen leikkaaminen vaan lainsäädännön purkaminen.

Keskuspankit ovat köyhyyden lähteitä. Jos saataisiin aikaan jonkinlainen globaali master-levelin tase kaikesta taloudellisesta aktiviteetista, kävisi tilejä räknäämällä selväksi että keskuspankit ovat vaivaistalon asukkaitakin köyhempiä. Keskuspankit ovat köyhempiä kuin kadulla makaavat omaa kuolemaansa odottavat kerjäläiset. Keskuspankit ovat niin köyhiä, että niiden pitää projisoida tuota köyhyyttä muihin jotta jostain voitaisiin joskus saada irti jotain taseessa plussalla olevaa.

Keskuspankkien luova tuho joka syö tavallisen ihmisen työn hedelmät ei ota loppuakseen ennenkuin keskuspankkijärjestelmä lakkautetaan. Jos elettäisiin maailmassa ilman keskuspankkeja ja pankit saisivat vapaan markkinatalouden markkinavaikutuksista kaatua niinkuin vapaaseen markkinatalouteen kuuluu, köyhyys olisi tilapäistä. Tilapäinen konkurssi on sanansa mukaisesti vain hetkellistä. Siitä noustaan kun rakennetaan uutta. Mutta keskuspankit pitkittävät romahdusta aiheuttamalla köyhyyttä joka on pois tulevaisuudesta. Ne tekevät elämän todella vaikeaksi jälkeentulevillemme, joilla voisi tavallisessa markkinataloudessa olla asiat kunnossa ja mahdollisuus rehellisen kilpailun periaatteen mukaisesti luoda vaurautta ja elättää itsensä tuolla vauraudella.

Keskuspankit eivät tuota lisäarvoa, ne tuhoavat sitä. Markkinat eivät ole vapaat ennenkuin sosialististen keskuspankkiirien markkinainterventiot loppuvat ja lappu laitetaan keskuspankkien luukuille. Periaatteessa Marxin koko tuotannon voi lukea uudestaan niin, että vaihtaa sanan ’kapitalisti’ tai ’kapitalistien luokka’ tilalle sanat ’keskuspankkiiri’ ja ’keskuspankkiirien luokka’ ja pääsemme jälleen kerran askeleen lähemmäksi totuutta.

Mikä vielä pahempaa, mitä enemmän bisnesmaailma on alkanut omaksua yritysvastuun ideologiaa, sitä enemmän sitä on syytetty yhteiskunnan ongelmista. Bisnesmaailman legitimiteetti on tippunut tasoille jollaista ei olla nähty lähihistoriassa. Pienentynyt luottamus liiketoimintaan johtaa poliittisten johtajien tekemään päätöksiä, jotka uhkaavat kilpailua ja leikkaavat talouskasvua. Bisnes on noidankehässä.

Iso osa ongelmaa on itse yrityksissä, jotka pysyvät loukussa vanhanmallisessa arvonluonnin katsantokannassa joka on viime vuosikymmeninä ilmaantunut. Ne jatkavat kapeakatseista näkemystä arvosta, optimoivat lyhytaikaista finansiaalista tehokkuuttaan kuplassa, samalla kun niiltä jää välistä suurin osa asiakkaiden tarpeista ja laajemmat vaikutukset jotka määrittävät pitkäaikaisen menestyksen. Miten muuten yritykset voisivat katsoa läpi sormien asiakkaidensa hyvinvointia, liiketoiminnalle tärkeiden luonnonvarojen ehtymistä, avaintoimittajien elinkelpoisuutta tai niiden yhteisöjen taloudellista ahdinkoa jossa ne tuottavat tuotteita ja palveluita? Miten muuten yritykset voisivat ajatella että vain siirtämällä toiminnot toiseen sijaintiin jossa palkkataso on alempi saadaan aikaan kestävä ”ratkaisu” kilpailuongelmiin? Hallitukset ja siviiliyhteiskunta ovat pahentaneet ongelmaa yrittämällä korjata sosiaalisia heikkouksia liiketoiminnan kustannuksella. Oletettu valinta taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen edistyksen välillä on institutionalisoitu vuosikymmenten poliittisina päätöksinä.

Yritysten täytyy ottaa vetovastuu ja tuoda liiketoiminta ja yhteiskunta takaisin yhteen. Sofistikoitunut liiketoiminta ja intellektuaalit johtajat saavat tunnustusta, ja lupaavat elementit uusista malleista jäävät ”sosiaalisen vastuun” ajattelumallien jalkoihin, jossa yhteiskunnalliset ongelmat ovat jossain laitamilla eivätkä ytimessä.

Ratkaisu on jaetun arvon periaatteessa, joka pitää sisällään taloudellisen arvon luomista tavalla, joka luo arvoa myös yhteiskunnalle ottamalla huomioon sen tarpeet ja haasteet. Liiketoiminnan tulee yhdistää uudelleen yritysten menestys sosiaalisen edistyksen kanssa. Jaettu arvo ei ole sosiaalista vastuuta, filantropiaa tai edes kestävää kehitystä, vaan uusi tapa saavuttaa taloudellinen menestys. Se ei ole marginaalissa siinä mitä yritykset tekevät, vaan kaiken keskipisteessä. Me uskomme, että tämä voi olla seuraava suuri muutosvoima liiketoiminta-ajattelussa.

…

Korporaation olemassaolon tarkoitus täytyy määritellä uudelleen luomalla yhteistä arvoa, ei vain pelkkää liikevoittoa. Tämä on seuraavan innovaation ja tuottavuuden kasvun aallon veturi globaalissa taloudessa. Se muuttaa myös käpitalismin ja sen suhteet yhteiskuntaan. Ehkä kaikkein tärkeimpänä, jaetun arvon tuottamisen oppiminen on paras mahdollisuus legitimoida liiketoiminta jälleen uudestaan.

Lähde: Harward Business Review