Mikä on työntekijäosuuskunta?

Se on liikeyritys, jonka työntekijät omistavat, jota he valvovat demokraattisesti ja jota pyöritetään työntekijöiden hyväksi. Osuuskuntia on loputtomasti erilaisia, mikä tarkoittaa, että on monia kysymyksiä, joita kannattaa pohtia ennen oman ainutlaatuisen yritysmuodon perustamista. Muista, että olet perustamassa oikeaa yritystä, ja jos et ole koskaan aiemmin perustanut yritystä, tarvitset tukea.

Lue alta, miten osuuskunnan perustaminen tapahtuu, kysy neuvoja osuuskuntien kehittämisjärjestöiltä ja keskustele osuuskuntaystävällisten lakimiesten ja kirjanpitäjien kanssa. Tarvitset liiketoimintasuunnitelman, osuuskuntakohtaiset oikeudelliset perustamisasiakirjat ja alkupääomaa osuuskunnan rahoittamiseen. Lisäksi tarvitset järjestämissuunnitelman, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten aiot hoitaa osuuskuntaasi osuustoiminnallisesti.

Ovatko työntekijäosuuskunnat uusi juttu?

Suurilla ja pienillä työntekijäosuuskunnilla on pitkä ja rikas historia Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti. Rochdale Society of Equitable Pioneers -järjestö loi Rochdalen periaatteet vuonna 1844, ja sitä pidetään osuustoimintaliikkeen perustajana. Orjuutetut afroamerikkalaiset alkoivat harjoittaa osuustoiminnallista taloutta heti, kun heidät tuotiin väkisin Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen Rochdale-tyyppinen musta osuuskunta perustettiin vuonna 1901 Ruthvilleen, Virginiaan.

Espanjassa toimivaan Mondragon Corporationiin kuuluu nykyään yli 90 osuuskuntaa, ja se työllistää yli 70 000 ihmistä. Italian Emilia-Romagnan alueella suurin osa 4,5 miljoonasta asukkaasta kuuluu johonkin osuuskuntaan, ja osuuskunnat tuottavat noin 30 prosenttia alueen BKT:stä. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 612 todennettua työntekijäosuuskuntaa, mutta Democracy at Work Institute arvioi määrän olevan lähempänä 1 000 osuuskuntaa, jotka työllistävät noin 10 000 ihmistä.

Miksi perustaa työntekijäosuuskunta?

Työntekijäomisteiset osuuskunnat voivat olla tyydyttävämpiä kuin ”pomolle” työskentely. Työntekijäomistajia ei pakoteta hierarkiaan, ja heillä on enemmän sananvaltaa yrityksen toimintaan kuin perinteisillä työntekijöillä. Osuuskunnan hallinnoinnista on silti vastattava, mutta työtoverisi-omistajat ovat todennäköisesti mukavampia ja ymmärtäväisempiä henkilökohtaisia tarpeitasi ja omituisuuksia kohtaan kuin minkä tahansa yrityksen keskijohto.

Saat todennäköisesti enemmän rahaa, jos jätät sijoittajat ja johtajat pois. Tyypillisillä matalapalkka-aloilla työntekijäomistajat voivat tienata moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä he saivat työntekijöinä. Esimerkiksi Petalumassa, Kaliforniassa, Alvarado Street Bakery -leipomon työntekijät saavat noin 60 000 dollaria vuodessa – paljon enemmän kuin minimipalkalla työskentelevät. Työntekijä-omistajana irtisanominen on epätodennäköisempää, koska osuuskunnat pitävät vakaata työllisyyttä tärkeämpänä kuin lyhytaikaisia voittoja ja koska ne ovat kestävämpiä kuin perinteiset leipomot.

Kuinka perustaa työntekijäomisteinen osuuskunta?

Luettelo perustuu U.S. Federation of Worker Co-ops -järjestön julkaisemaan asiakirjaan).

1. Kootkaa alustava järjestäytymisryhmä ja tiedot ja selvittäkää sitten tarpeet.

• Ryhmän muodostaminen
  

Yksi ensimmäisistä vaiheista työntekijäosuuskunnan perustamisessa on löytää muita halukkaita osallistumaan aloittajaryhmään. Jos olet muuttamassa yritystä osuuskunnaksi, sinulla saattaa jo olla jäseniä.

• Tunnista ja kutsu koolle noin 5-15 ihmistä, joilla on yhteisiä tarpeita ja jotka ovat kiinnostuneita työntekijäosuuskunnan perustamisesta.
• Henkilöiden olisi oltava käytettävissä viikoittaisiin tai kahden viikon välein pidettäviin kokouksiin ja pystyttävä käyttämään paljon aikaa tarvittavien tutkimusten tekemiseen.
• Kartoita ryhmän taidot ja kokemukset roolien ja tehtävien arvioimiseksi.
• Valitse roolit ja jaa tehtävät.

• Kerää tarvittavat tiedot ja materiaalit.

• Suoritetaan markkinatutkimus liiketoimintaehdotuksen elinkelpoisuuden määrittämiseksi.
• Tutki osuuskunnan muuttamiseen tai perustamiseen liittyviä oikeudellisia seikkoja.
• Määritä oikeudellinen rakenne: LLC vai osuustoiminnallinen yhtiö?
• Päätä, mistä alkupääoma tulee:
  • Työntekijä-omistajilta ja/tai laina entiseltä omistajalta;
  • Laina pankista (kokeile pankkia, joka on myöntänyt lainaa osuuskunnille menestyksekkäästi);
  • Tai avustus työntekijöiden osuuskuntien perustamiseen.

2. Kokoa aloitusryhmä arvioimaan etenemistä.

• Jäsenet kokoontuvat keskustelemaan, suunnittelemaan ja organisoimaan seuraavia vaiheita.

• Käy läpi kaikki kerätyt materiaalit, anna aikaa keskustelulle ja äänestä sitten etenemisestä (tai siitä luopumisesta).
• Valitse keskeiset päätöksentekoprosessit ja hallintorakenteet.
• Perusta komiteoita, jotka työskentelevät liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi ja rahoituksen hankkimiseksi.

3. Vie organisaatio kaupparekisteriin, luo säännöt ja käynnistä rahoitus.

• Hahmottele yrityksesi tarkoitus (missio), yleiskatsaus tavaroista ja palveluista, organisaatiorakenne ja määrittele prosessi, jonka avulla uudet työntekijäomistajat voivat liittyä yritykseen.
• Viimeistele kaikki lakisääteiset asiakirjat.
• Varmista jäsenyys ja rahoitus.

4. Käynnistä uusi työntekijäosuuskuntasi!

• Aloita toiminta avaamalla ovet ja toteuttamalla liiketoimintasuunnitelma.

Vaikka tämä kuulostaa työläältä (ja sitä se onkin), työntekijäomistajat, joiden kanssa olen keskustellut, sanovat, että pitkällä aikavälillä se on täysin sen arvoista. Alla on lueteltu resursseja, jotka auttavat sinua pääsemään alkuun, mukaan lukien työntekijöiden osuuskuntien kehittämisorganisaatiot.

Uuden osuuskunnan perustaminen voi luoda työpaikkoja — ei vain sinulle, vaan myös ihmisille, joilla ei ehkä ole koskaan ollut mahdollisuutta omistaa yritystä tai ansaita elämiseen tarvittavaa palkkaa. Työntekijäosuuskunnat ovat osa laajempaa liikettä, jonka tavoitteena on luoda demokraattinen ja oikeudenmukainen talous, joka huolehtii kaikista. Se voi alkaa sinusta ja työtovereistasi.

Linkkejä ja lisätietoa

• Erilaisia osuuskuntamuotoja
• Osuuskunnan perustajan opas (Osuustoimintakeskus Pellervo)
• Att grunda ett andelslag (Pellervo Coop Center)
• Yrittäminen osuuskunnassa (YouTube-video)
• Osuuskunnan rekisteröinti (PRH)

Organisaatioita muualla:

• The U.S. Federation of Worker Cooperatives
• The National Cooperative Business Association
• Sustainable Economies Law Center 
• Canadian Worker Co-operative Federation
• International Cooperative Alliance

Lähde: https://www.shareable.net/how-to-start-a-worker-co-op

Olet varmasti nähnyt joitain artikkeleita niinkutsutun ”jakamistalouden” vioista ja epäonnistumisista. Kriitikot usein siteeraavat petollista sanan ”jakaminen” käyttöä, ja käyttäjien sulkemista pois potentiaalisina välittäjäalustojen sidosryhminä tai omistajina. Iso osa julkisesta kritiikistä näiden ja muiden ongelmien suhteen on suunnattu korkean profiilin verkkoalustoja kohtaan, yleensä Airbnb ja Uber, ihan hyvästä syystä.

Kaksi osuuskuntaliikettä on tärkeää ottaa tässä esiin: Alustaosuuskunnat ja Avoimet osuuskunnat. Toinen voi olla enemmän näkyvillä tällä hetkellä, mutta niillä on paljon yhteistä. Nämä liikkeet naittavat digitaalisten verkostojen voiman osuustoimintaliikkeen rikkaan historian kanssa. Miten nämä lähestymistavat suhtautuvat toisiinsa? Ovatko ne redundantteja, toisiaan täydentäviä, toisensa poissulkevia? Mitä ongelmia ne tarkkaan ottaen ratkaisevat, ja mitä lopputulemia ne etsivät? Tässä artikkelissa me selitämme niiden alkuperän ja ominaisuudet, ja miten näiden liikkeiden esittämät toimet voivat toimia yhdessä ja auttaa meidä muodostamaan mukaumiskykyisiä elinkeinoja verkottumisen aikakaudella.

Alustaosuustoiminta ja P2P vs. “Jakamistalous”

Jakamistalous sai aikaan paljon hypeä alussa, kun se sanoi olevansa P2P (person to person, people to people, peer to peer) -luonteista, mutta ei kestänyt kauaakaan kun sen lupaama ihmisten pyörittämä disruptio paljastettiin olevan sitä samaa laimentamatonta kapitalismia, vain nopeampaa ja vähemmän säänneltyä. Mike Bulajewski esitti asian artikkelissaan The Cult of Sharing (2014):

Paljon siitä mikä lasketaan jakamiseksi ei olekaan mitään muuta kuin tavallista taloudellista vaihdantaa yksilöiden kesken digialustoilla, jotka omistaa välimiehinä toimivat riskipääomaa saaneet yritykset, mikä sallii niiden kuoria kermat”.

Oikeasta kulmasta katsottuna kuitenkin “jakamistalous” ja sen digitaaliset alustat voidaan nähdä Troijan hevosena, sekä hyvässä että pahassa. Mikä paha? Yhä enemmän sääntelyn purkamista ja kiihtyvää prekarisaatiota. Mutta hyvä voi edistää keskustelua sen ulkopuolelle miten ihmiset jakavat hyödykkeitä ja palveluja, että korjattaisiin sen talouden arkkitehtuuri jossa nämä suhteet tapahtuvat. Todellisuudessa meidän tulisi kysyä itseltämme “Minkälaisen talouden me haluamme?” Jos näin, miten mahdollisia ovat tasapainon palauttavat ehdotukset, joista keskustellaan verkossa ja konferensseissa? Miten kiinnostuneita ihmiset ovat ottamaan osaa, tekemään yhteistyötä, ottamaan vastuuta — ja miltä se näyttäisi? Nyt kuvioon tulevat osuustoiminnan seuraavat vaiheet: Alustaosuuskunnat ja Avoimet osuuskunnat.

Ensin hieman historiaa. Näitä digitaalisia “jakamisen” alustoja edeltävinä vuosina kiehui pinnan alla jotain muuta: verkkoyhteisöt, jotka kokeilevat erilaisilla vaihdannan, yhteistyön ja tuottamisen muodoilla. “Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto”, termi jonka lainoppinut Yochai Benkler on ottanut käyttöön, kuvaa uutta tapaa luoda ja jakaa arvoa.

Internetperustaisissa P2P-infrastruktuureissa mahdollistetaan yksilöiden välinen kommunikaatio, järjestäytyminen ja runsaan, käytännöllisen arvon luonti digitaalisen yhteisvaurauden muodossa, joka usein on tietoa, softaa ja designia. Kaikkein tunnetuimpiin esimerkkeihin kuuluu mm. Wikipedia, open source -projektit kuten Linux, Apache HTTP-serveri, Mozilla Firefox ja WordPress, sekä avoimen designin yhteisöt kuten Wikihouse, RepRap ja Farm Hack.

Yhteisvaurausperustaisessa vertaistuotannossa tuottajayhteisöt luovat yhteisvaurautta. Niinkutsutut jakamistaloudet mahdollistavat prosessit, jotka lopulta päätyvät alustan omistajien käsiin, jotka vetävät välistä arvoa vuokrana tai maksuina P2P-interaktioista, jotka alustan kautta tapahtuvat. Yksinkertaisesti nämä interaktiot ovat P2P ainoastaan etupäässä. Tulisi olla selvää, että jakamisen konsepti tässä on pelkkää kuorrutusta, markkinointikikka.

Ei kuulosta hyvältä, mutta homma muuttuu vielä kauheammaksi ennen kuin se voi muuttua paremmaksi. Yhteismaan ja P2P:n sanastoa ja kuvitusta on otettu käyttöön välistä vetäville alustoille. Sanat ja konseptit (poislukien ”jakaminen”) ovat olleet laajalti ja petollisesti käytössä, mm.: yhteisö, vertaistoiminta ja access over property, muiden muassa. Näkymättömien sijoittajien ja osakkeenomistajien akkumulaation ajamina niinkutsuttu jakamistalous, kun sitä lähemmin tarkastellaan, paljastaa sääntelemättömän kartellin, joka uhkaa työväenliikkeen yli vuosisataista työn ja tuskan takana olevaa asemaa. Heidän asenteensa on epädemokraattinen ja isolationistinen kohti todellista arvonluontia alustoilla — tuottajat ja kuluttajat ovat kanssakäynnissä digitaalisen tullipuomin läpi. Tämä uhkaa kiihdyttää prekariaatin leviämistä kaikkialle, uudenlaista huono-osaisten yhteiskuntaluokkaa. Mutta vastatekona Piilaakson ajamalle ”keikkatalouden” normalisaatiolle on syntynyt Alustaosuuskuntaliike.

Vuoden 2014 lopulla Alustaosuustoiminta ilmaantui ensiksi kahdessa artikkelissa: Trebor Scholzin Platform Cooperativism vs. the Sharing Economy, ja Nathan Schneiderin Owning is the New Sharing. Liike pyrkii demokratisoimaan omistuksen ja hallinnoinnin alustoilla, jotka yhä enemmän ohjaavat elämäämme, mutta niiden fokus ei rajoitu ”jakamistalouteen”. Ne ovat kyseenalaistaneet välistä vetävät omistusmallit alustoilla kuten Twitter. Kaava on yksinkertainen: yhdistä tehokkuus ja matalammat transaktiokustannukset digitaalialustaan jolla on horisontaalinen omistusrakenne ja demokraattinen ohjaus joka työntekijäomisteisia osuuskuntia määrittää.

Siitä lähtien alustaosuustoiminta on ollut uskomattoman onnistunutta. On ollu kaksi korkean profiilin kansainvälistä konferenssia ja yhä suurempi määrä alustaosuuskuntia. Joitain esimerkkejä ovat Stocksy, artistien omistama valokuvayhteisö; FairMondo, eettinen verkkomarkkinapaikka; ja Loconomics, demokraattinen freelancerien palvelualusta.

Liike on myös saanut aikaan muutaman huomattavan julkaisun, etupäässä antropologinen kirja “Ours to Hack and to Own: the rise of platform cooperativism, a new vision for the future of work and fairer Internet”, Schneider ja Scholz päätoimittajina. Muihin kuuluisiin teksteihin lukeutuu “Platform Cooperativism: Challenging the corporate sharing economy”, johdanto joka on tuotettu ensimmäisen Trebor Scholzin konferenssin jälkimainingeissa, sekä hänen uudempi “Uberworked and Underpaid: How Workers Are Disrupting the Digital Economy”.

Liikkeellä on myös joitain tunnettuja verkkoresursseja kuten Internet of Ownership -lista, joka listaa olemassaolevat alustaosuuskunnat, sekä aiheeseen omistautunut verkkosivu. Toisen konferenssin jälkeen perustettiin Platform Cooperative Consortium, joka on tällä hetkellä työn alla.

Avoimen osuustoiminnan alkuperä

Alusta- ja avoin osuustoiminta menevät päällekkäin, mutta niillä on selkeitä eroja. Avoin osuustoiminta, sen lisäksi että se ehdottaa vaihtoehtoja keikkatalouden työntekijöille, keskittyy perinteisiin osuuskuntiin ja P2P/Commons-liikkeeseen.

Vuodesta 2014 lähtien useat avoimen osuustoiminnan edeltäjät sulautuivat yhteen tunnistettaviksi ehdotuksiksi. Pointti oli tutkia mahdollista yhteismaan ja yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon konvergenssia osuuskuntaliikkeessä. Josef Davies Coatesin artikkeli Open Co-ops: Inspiration, Legal Structures & Tools, Michel Bauwensin avoimen osuustoiminnan peräänkuulutus ja kolmipäiväinen Commons Strategies Groupin kokoontuminen (tässä David Bollierin ja Pat Conatyn raportti) olivat eräitä aiempia töitä.

Piilaakson tyylisen “jakamistalouden” kritisoinnin lisäksi avointen osuuskuntien liike kyseenalaistaa pääoman ylivallan vapaassa ja open source -taloudessa, ja se ehdottaa P2P-vahvisteisia digitaaliratkaisuja madaltamaan verkottuneen osuustuotannon transaktiokustannuksia. Alustaosuuskuntien esiin nostamien demokraattisen omistuksen ja hallinnoinnin ongelmien korollaarina avoin osuustoiminta kysyy suoraan kysymyksen: “Mitä me haluamme tuottaa?”

Se ottaa mukaan muutaman näkökulman, jossa yhtenä näkökantana on yhteismaa ja P2P-yhteisö, ja osuustoimintaliike toisella, ja sosaalisen ja solidaarisuustalouden näkökanta kolmantena. Sen sijaan että se olettaisia digitaalisen perustuksen toiminnalle, avoin osuustoiminta tutkii sitä miten avoin data, ekologinen isännöinti ja aktiivinen yhteisvaurauden tuottaminen saattaisivat laajentaa ja elävöittää olemassaolevaa osuustoiminnan perinnettä, ja jopa tuoda siihen mukaan idean osuustoiminnallisesta kansainyhteisöstä. Avoin osuustoiminta esittää, että ei riitä että Uber tai AirBnb muuttuvat demokraattisemmiksi; meidän tulee ratkaista ongelmat kuten asuminen tai joukkoliikenne suoraan sellaisinaan. Tuhoisan, vajaakuntoisen talouden juurisyyt eivät ole leikin asia.

Mitkä ovat avoimen osuustoiminnan toimintamuotoja?

Avoimen osuustoiminnan tavoitteet voidaan tiivistää neljään suositukseen, tai “kaavaan”, mutta nämä suositukset eivät ole tarkoitettu ohjaileviksi. Tavoitteena ei ole olla paras mahdollinen “avoin osuustoimijao”. Yksittäiset osuuskunnat ja kommonerien ryhmät joutuvat tarkastelemaan omia materiaalisia olosuhteitaan ja prioriteettejaan nähdäkseen sen mitkä näistä kaavoista saattavat sopia heidän tilanteeseensa.

1. Avoimet osuuskunnat tulee orientoida säännöillä (sisäisesti) kohti yhteistä hyvää

Tuotanto avoimissa osuuskunnissa määrittyy sosiaalisella ja ympäristöllisellä arvolla. Olemassaolevassa taloudessamme sosiaaliset oikeudet ja ympäristönsuojelu on tulkittu ulkoisvaikutuksiksi (jonkun muun kustannuksiksi tai ongelmaksi) ja niiden sääntely on oletettu olevan yhä vain enemmän poissaolevan valtion harteilla. Avoimessa osuuskunnassa nämä tekijät eivät ole ulkoistettu. Sen sijaan en on sisäänrakennettu operaatioiden lakimatriisiin tilivelvollisuuden ja generatiivisen talouden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Nämä vastuulliset periaatteet voivat olla motivaattoreita aloittaa avoin osuuskunta, jopa kunnia-asia sen jäsenille. Yhteiseen hyvään suuntautuneet lakipykälät voivat myös laajentaa seitsemää osuustoiminnan periaatetta, niitä voidaan päivittää digiaikaan ja ne voivat auttaa tietyissä osuuskunnissa ilmenevien ongelmallisten taipumusten hoidossa.^[1]

2. Avoimien osuuskuntien tulee olla luonteeltaan moniosaisia

Uusi, eettinen ja kestävä open source -osuustoiminta tuo mukanaan sitoutumisen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen demokratiaan, joka on enemmän kuin osuuskunnan oma organisaatiorakenne. Ekosysteemin tavoin talous ei toimi siilona. Avoin osuustoiminta pyrkii antamaan äänen kaikille talouden arvoketjuun osallistujille, ei ainoastaan osuuskuntajäsenille. Tähän kuuluu affektiivinen ja uusintava työ, yhteisvaurauden luominen ja muut tällä hetkellä “näkymättömissä” olevat työn muodot. Äänen antamisprosessi voi tapahtua materiaalisesti, joko tukien ja insentiivien kautta, tai päätöksentekovaltana, luomalla foorumi useammalle äänelle. Kuten yhteismaan ja osallisuuden järjestelmissä, avoimet osuuskunnat kukoistavat jäsenistön ekologiasta.

Olemassaolevia esimerkkejä inklusiivisemmasta lähestymistavasta ovat Fairshares Model, Enspiral Network sekä hoivatyön osuuskunnat Japanissa, Quebecissa ja Emilia Romagna.

3. Avoimet osuuskunnat ja tarve aktiivisesti tuottaa yhdessä aineetonta ja aineellista yhteisvaurautta

Avoimet osuuskunnat eivät vain ammenna yhteisvauraudesta, ne myötäilevät sitä vastavuoroisesti, tuottavat siinä samalla uutta yhteisvaurautta. Tämä yhteisvauraus voi olla aineetonta ja/tai aineellista, ja se voi  auttaa rohkaisemaan osuuskunnan (eikä niinkään pääoman) akkumulaatiota käyttämällä vastavuoroisuuslisenssejä ^[2]. Aiheettomasta yhteisvauraudesta puhuessamme me viittaamme koodiin ja designiin, mutta pääosin sosiaalisesti hyödylliseen tuottavaan tietoon. Sitä ei koskaan tulisi yksityistää keinotekoisen niukkuuden tai voitonmaksimoinnin vuoksi.

Avoimet yhteiskunnat voivat kehittää ja ylläpitää tuottavaa aineellista infraa hajautetulla tuotannolla sekä keskinäistämällä tiloja yhteiskäyttötiloiksi, organisoimalla retriittejä ja tarjoamalla keskinäistä tukea. Toisin kuin suljetut designit voittoa tavoittelevissa yrityksissä ja heidän läpikotaisen kaupallisuuden ja suunnitellun vanhenemisen kanssa, yhteisvaurausperustainen valmistus on modulaarisuuteen, kestävyyteen ja kustomoitavuuteen, ja tehokkaampaan resurssien käyttöön (esim. yhteinen data, tuotantolaitokset). Siinä on resepti jolla luodaan todellinen jakamistalous: yhteisvaurausperustainen valmistus plus yhteisomistus ja yhteishallinnointi.

4. Avoimet osuuskunnat on organisoitava sosiaalisesti ja poliittisesti globaalilla tasolla, vaikkakin ne tuottavat paikallisesti

Avoimet osuuskunnat tavoittelevat globaalia designia ja paikallista valmistusta, tällä saadaan aikaan resilienttejä paikallistalouksia, eikä niinkään skaalatalouksia. Tämä kasvokkain toimiva talous ja metataloudellisten paikallisverkostojen luominen ^[3] vahvistuu globaalista dimensiosta. Kohtaamamme haasteet ovat luonteeltaan kansainvälisiä, ja usein globalistiset korporaatiot kärjistävät niitä, taivutellen kokonaisia talousalueita kannibalistisiin tarpeisiinsa. “Vihreiden” monikansallisten kapitalistifirmojen läpinäkyvyyden sijaan avoimet osuuskunnat ovat täysin läpinäkyviä omasta tuotannostaan. Tämä mahdollistaa niiden keskinäisesti koordinoida tuotantoa, jotta se olisi mahdollisimman mukautuva todellisiin olosuhteisiin. Tuloksena on verkottunut tuotanto, joka tuottaa oikeisiin tarpeisiin, ei pääoman tarpeisiin.

P2P ja Commonstalous joutuvat luomaan vastahegemonian ja vastavoiman haastamaan ihmiskuntaa mahdollisesti tuhoavat voimat. Kuvittele liike, jolla on yli yhden miljardin osuustoimintajäsenen voima ympäri maailman, yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon hypertuottavat kyvykkyydet.

Nämä neljä kuviota ovat avoimen osuustoiminnan merkkipaalut, mutta missä ovat olemassaolevat avoimet osuuskunnat? Vaikka ne eivät välttämättä itseään sellaisiksi kutsukaan (ja joissain tapauksissa niiden juridiset rakenteet menevät paljon osuuskunnan ulkopuolelle), Enspiral, Fairmondo, Sensorica, L’Atelier Paysan ja AnyShare sisältävät monia avoimen osuustoiminnan piirteitä. Sillä aikaa projektit kutenCatalan Integral Cooperative, Xarxa d’Economia Solidària ja Mutual Aid Network ovat erinomaisia esimerkkejä metataloudellisista verkostoista, joissa avoimen osuustoiminnan logiikka vuotaa muille bioalueellisen talouden ja vertaistuotannon solidaarisuuden alueille.

Alustoista avoimiin osuuskuntiin

Takaisin kysymykseen alustoista “versus” avoimet osuuskunnat. Ovatko ne toisiaan täydentäviä, vastaan vai reduntantteja? Onko tämä tilanne kuin Brianin elämästä?

Vitsit sikseen, selvästikään ne eivät ole ristiriidassa eivätkä myöskään redundantteja. Huolimatta niiden alkuperästä tai tarkoituksesta, ne täydentävät toisiaan. Molemmilla ehdotuksilla on yhteiset eettiset huolet ja ideaalit: reilumpi talous: Jos tämä on yhteinen tavoite, lähestymistavoilla on moninaiset taktiikat, pyritään välttämään monokulttuureja ja rohkaisemaan positiivista redundanssia, jokaisen resilientin systeemin merkkipaalua. Niiden erot itse asiassa antavat niille käytännön modulaarisuutta.

Paras tapa kuvailla tätä sopivuutta on laittaa alustat ja avoimet osuuskunnat jatkumolle. Kiireellisyyden kysymykseen (puolustuskeinot Piilaakson digitaalin neofeodalismin tuhoja vastaan), me sanomme alustaosuuskunnat. Laajempaan kysymykseen resilientin tulevaisuuden rakentamisesta, eli “millaisen talouden me haluamme?”, me sanomme avoin osuustoiminta. Yksi taktiikka puskee eteenpäin, jota tukee kukoistava ja kasvava yhteisö; toinen vetää puoleensa kohti humaania taloutta.

Mutta tämä ei ole sekventialistinen ehdotus tyyliin “Ensin me otamme Manhattanin, sitten Berliinin”, ei. Vaikka jokaisella liikkeellä olisi eri ideat painopisteistä ja kiireellisyydestä, niiden ei tulisi olla sekventiaalisia, itse asiassa ne tulisi laittaa töihin samanaikaisesti. Paljon kuten väärä vastakkainasettelu institutionaalisen (“hakkeroidaan systeemi ja tehdään siitä reilumpi!”) ja esikuvallisen (“aletaan elää uudesta systeemistä heti nyt!) politiikan välillä, alustat ja avoimet osuuskunnat toimivat paremmin yhdessä ja molemminpuolisella tietoisuudella toistensa vahvuuksista. Itse asiassa, kaikki kirjallisuudessa alustaosuuskunnista mainittu löytyy myös avoimista osuuskunnista puhuttaessa, ja päinvastoin. Kyse on tietyistä puolestapuhumisen alueista, joissa on uniikit nyanssit.

Miksi me tarvitsemme avointa osuustoimintaa?

Miksi me tarvitsemme avointa osuustoimintaa? Miksi se on tärkeää pitkällä tähtäimellä?

Me emme voi puhua tulevaisuudesta ilman nykyhetken läheistä tarkastelua. Nykyisellä taloudellamme on kaksi tietynlaista taipumusta: finansialisaatio ja dekommodifikaatio. Nämä yleensä nähdään toistensa vastakohtina, mutta ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Finansialisaatiosta te olettekin jo kuulleet: se vie taloudellista toimintaa pois todellisesta, konkreettisesta taloudesta ja kohti abstraktimpia arvopapereita. Tämä kiihdyttää aitaamisen prosessia, ^[4] muuttaa ihmissuhteet palveluiksi ja hyödykkeiksi ja tukahduttaa yhteistekemistä. Se myös ajaa keinotekoista niukkuutta ja pakottaa meidät siirtämään tuottavat kykymme ja vastuumme luonnosta vastoin omia intressejämme.

Dekommodifikaatio on digitaalivallankumouksen tuote, ja se kuvaa vastakkaisen prosessin: on koko ajan enemmän asioita, joita ei voi myydä. Elokuvat, digitaalisesti levitetty kulttuuri, tietosanakirjat, käyttöjärjestelmät jne. ^[5] Kun omavaraisuudesta tulee tarpeellista selviytymiselle (enemmän kuin pelkkä elämäntyylin valinta), ihmiset kääntyvät toistensa puoleen tarpeidensa tyydyttämiseksi. Esimerkkejä on paljon: aurinkoenergia, asunto-osuuskunnat, mesh-verkot, keskinäiset luottojärjestelmät, yhteisöjen tukema maatalous jne. Tässä prosessissa he saavat selville, että heidän pitää kyetä suhtautumaan toisiinsa, ei luottaa persoonattomiin rahatransaktioihin, ja ottaa vastuu omasta talousympäristöstä. Tämä käytäntö asteittain hajoittaa kategoriat, jotka erottavat tuottajat kuluttajista. Jos tämä organisoidaan kunnolla, se voi madaltaa kustannuksia dramaattisesti ja lisätä innovaatiota ja luovuutta.

Sen lisäksi, että ne luovat hybridihirviöitä, jotka käyvät kauppaa käyttäjiensä digitaalisilla jäljennöksillä, tämä ruohonjuuritason taipumus kohti dekommodifikaatiota korkeamman tason finansialisaation kontekstissa voi olla tuhoisa taloudelle siten kuin me sen tunnemme. Jos yhä useampi asia ei ole myytävissä ja palvelut asteittain muuttuvat takaisin vastuullisiksi suhteiksi, palkkatyön määrä tulee vähenemään. Jos palkat laskevat, tuloverot seuraavat perästä. Jos me oletamme, että yritysverotus ei nouse tämän vajeen kattamiseksi, ensimmäinen uhri on sosiaalidemokratian taustalla oleva keynesiläinen sopimus.

Tässä on hyvä kysymys: Mitä Hawksbillin kilpikonnalla, Jaavan sarvikuonolla ja työpaikoilla on yhteistä? Ne ovat kaikki uhanalaisia. Aivan — ei ole hauskaa. Kaksi tekijää, jotka ovat kadottaneet työpaikat maailmasta niinkuin salametsästäjät ja luontotyyppien häviäminen ovat: finansialisaatio ja dekommodifikaatio. Ensimmäinen ajaa julkisen omaisuuden yksityistä huutokauppaa — sekä itseorganisoitua palvelun tuottamista, teknologista työttömyyttä, resurssiniukkuutta ja ympäristön kovia rajoitteita — ja vähentää tarvetta palkatulle työvoimalle ja keinotekoiselle kysynnän luonnille. Maa järkkyy jalkojemme alla; ei ole turvallista olettaa vakaata talousympäristöä, jossa me olemme vapaita demokratisoimaan omistuksen ja työvoiman amalla kun nautimme digitaalisen vallankumouksen hyödyistä. Me joudumme kehittämään enemmän joustavuutta, opettelemaan sopeutumaan muutoksiin.

Dekommodifikaatio voi olla tuhoisaa nykytaloudelle, mutta miksi rajata itsemme tuolle pelikentälle? Ehkäpä me näemme muutoksen niukkuuteen perustuvista talousjärjestelmistä runsauteen perustuviin. Kuten espanjalainen taloustieteilijä Susana Martín Belmonte sanoo:

Runsaus on uusi talousviitekehys, jossa niukkuus ei jatku. Taloustiede ennen liittyi niukkojen resurssien hallinnointiin, mutta niukkuus on osoittautunut sekä olosuhteeksi josta ei tarvitse päästä yli että Pyhäksi Graaliksi jolla jotkut tienaavat rahaa. Samaan aikaan se kuitenkin sivuuttaa muun tyyppisen niukkuuden, kuten kykymme saastuttaa ilmaa tuhoamatta planeettaa. Taloudellista arvoa ei ole ilman niukkuutta. Niukkuus on katoamassa kaikkein korkeimmilta innovaation tasoilta, digitaalisen vallankumouksen sydämestä. Ensimmäistä kertaa talousjärjestelmän evoluutio ei johda suurempaan tuottavuuteen tai myynteihin, vaan juuri päinvastaiseen.”

Miten sopeutamme talouskäyttäytymisemme saadaksemme eniten irti tästä tilanteestsa? Avoimella osuustoiminnalla.

Avoin osuustoiminta keskittää taloudellisen toiminnan yhteisvaurauden ympärille. Yhteistekemisen käytäntö vähentää riippuvuuttamme palkoista, markkinoista ja valtiosta ja luo resilientimpiä ja kestävämpiä talouksia. Tämä ei tarkoita, että me pääsisimme eroon markkinoista tai että valtio “kuihtuisi pois”. Sen sijaan yhteisvaurausmallissa on olemassa ratkaisuja, joilla saada aikaan toisenlaisia, vieläkin radikaalimpia asetelmia markkinoille ja valtioille.

Yhteiseen hyvään, monikomponenttiseen hallintoon, aktiiviseen yhteisvaurauden tuottamiseen ja ylikansalliseen orientaatioon kannattaisi keskittyä. Nämä ominaisuudet määrittävät avointa osuustoimintaa, mutta mikä niiden potentiaali on? Sitä voisi kutsua digitalouden kotiinpaluuksi, joka on enemmän linjassa avoimen internetin visionäärisempien ideoiden kanssa, jotka kehittyivät 90-luvun alussa, joka on tapa edistää nimensä veroista yhteistaloutta.

Osallistavan ja resurssit yhteen tuovan logiikan yhdistäminen yhteisvaurausperustaisessa vertaistuotannossa kelvollisten markkinatoimijoiden avulla (esim. osuuskunnat) voi varmistaa käynnissä olevan yhteisresurssien tuotannon ja isännöinnin, joita me tarvitsemme selviämiseen ja kukoistamiseen, joita nykyisessä talousparadigmassa ylenkatsotaan. Tämä on narratiivi, joka ottaa huomioon monet mahdollisuudet, joita alustaosuustoiminnan nykypäivän tehokkuus tarjoaa, ja vahvistaa niitä laajemmalti poliittisessa taloudessa.

Osana suurempaa siirtymää kohti voimaannuttavaa siviiliyhteiskuntaa suurimpana poliittisena ja tuottavana sidosryhmänä, avoin osuustoiminta voi avata ovet runsauden ja riittävyyden taloudelle, joka toimii yhteiskunnan kaikkien jäsenten, tulevien sukupolvien ja koko planeetan hyväksi. Tietoisuus tästä potentiaalista voi voimaannuttaa luovuuttamme osuustoimijoina, kommonereina ja kansalaisina käynnissä olevassa demokratisaatiossa.

Päätämme Yochai Benklerin sanoihin, hänen lopetuspuheenvuorostaan vuoden 2016 OuiShare Festeilla, kontekstina on luoda elinkelpo, eettisesti koherentti, yhteistoiminnallinen ja yhteisvauraussuuntautunut vaihtoehto:

Jos tämän haluaa rakentaa yhdessä, täytyy kiinnittää huomiota kaikkiin niihin jännitteisiin ja epäonnistumisen tapoihin, ja työskennellä niiden yhdessä ratkaisun puolesta, eikä sanoa, ‘Optimoin nyt tämän, optimoin tämän toisen jututn…’; kyse on monisysteemiogelmasta ja sille täytyy löytää monisysteemiratkaisu.”

Osia tästä artikkelista on käsitelty laajemmin tekstissä Commons Transition and P2P: a Primer, joka on P2P Foundationin ja Transnational Instituten lyhyt julkaisu, joka tarkastelee yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon potentiaalia, jolla radikaalisti suunniteltaisiin uusiksi talousjärjestelmä, politiikka ja luontosuhde. Voit ladata sen täältä.

Alaviitteet

^[1] Näihin kuuluu kapitalististen käytäntöjen käyttöönotto, millä varmistetaan kilpailukyky siten kuin markkinalogiikka sen määrittelee; eristäytynyt johtajien luokka, joka ei tiedä mitään yhteistoiminnallisista käytänteistä ja etiikasta; ja pahimmassa tapauksessa, osuuskuntien demutualisaatio. Nämä trendit ovat näkyvillä suuremmissa osuuskunnissa, mutta jotta hajautettu liike kykenisi skaalautumaan ja kohtaamaan “isot kalat”, yksinkertainen yhteisen hyvän artikulointi saattaa ehkäistä monia näistä ongelmista.

^[2] Yhteisvaurausperustaiset vastavuoroisuuslisenssit (eli “CopyFair”-lisenssit) antavat luvan vapaasti käyttää ja rajoittamasti kaupallistaa lisensoitua materiaalia yhteismaan sisällä, ja samalla vastustetaan liikevoittoa tavoittelevien tahojen ei-vastavuoroista omaan käyttöön omimista, elleivät sitten nämä tahot kontribuoi yhteismaahan lisensointimaksuilla tai muilla keinoin. Copyleft-lisenssit sallivat kaikkien käyttää mitä tahansa yhteismaan tietoa sillä ehdolla, että yhteismaahan annetaan vastineeksi takaisin parannuksia ja muutoksia. Tämä on hyvä idea, mutta sitä ei pitäisi abstrahoida reiluuden tarpeesta. Fyysiseen tuotantoon liittyy resurssien tai raaka-aineiden löytäminen ja kontribuuttoreille maksaminen. Välistä vetävät mallit hyötyvät tämän yhteisvaurauden rajoittamattomasa hyödyntämisestä. Siksipä, vaikka tiedonjakoa tulisi aina olla, meidän tulisi myös vaatia vastavuoroisuutta yhteisvaurauden kaupallisesta hyödyntämisestä. Tämä loisi pelikentän eettisille toimijoille, jotka tällä hetkellä itse maksavat kulut yhteiskunnalle ja ympäristölle.  CopyFair-lisenssien käyttö, joka mahdollistaa tiedonjaon, samalla kun edellytetään vastavuoroisuutta vaihdannassa kaupallistamisoikeuksista, auttaisi tämän tasapainon saavuttamisessa. Ensimmäinen toimiva esimerkki CopyFair-lisenssistä on Peer Production License, joka on käytännössä muunnos Creative Commons Non-Commercial Licensesta, mikä sallii työntekijäomisteisten osuuskuntien ja muiden ei-hyväksikäyttävien organisaatioiden kaupallistaa lisensoitua sisältöä, samalla kun he kieltävät tämän saman voittoa tavoittelevilta yrityksiltä.

^[3] Yhteisösuunteutuneesta liiketoiminnasta liiketoiminnalla parannettuihin yhteisöihin, metataloudelliset verkosot ovat affiniteettiperustaisia verkostoja, jotka yhdistelevät uudenlaisia työvoiman muotoja yhteismaata uusintaviin solidaarisuusrakenteisiin. Kuvittele yhteisjärjestelmä johon on kytketty keskinäiset luottojärjestelmät, lastenhoito-osuuskunnat, yhteisöpankki, ruokavarojen jakelukeskukset, koulutus ja juridinen neuvonanto, ja paljon muuta. Joitain tunnettuja esimerkkejä yhteistoiminnallisista projekteista ovat mm. Catalán Integral Cooperative eli CIC (Catalonia, Spain), Mutual Aid Network, (Madison, Wisconsin USA, joka nyt laajenee osavaltioiden yli), sekä Enspiral (New Zealand, jota kopioidaan nyt muuallekin).

^[4] Vuosina 1776-1825 Englannin parlamentti hyväksyi yli 4,000 lakia jotka pyrkivät viemään yhteismaan pois kommonereilta, pääosin maanomistajien hyväksi joilla oli poliittisia kytköksiä. Nämä yhteismaan aitaamiset ottivat haltuun arviolta neljänneksen kaikesta viljellystä maasta Englannissa, sanoo historioitsija Raymond Williams, ja keskittivät omistuksen pienelle vähemmistölle. Nämä “lailliset” aitaamiset veivät omaisuuden miljoonilta kansalaisilta, pyyhkivät pois perinteisen elämäntyylin ja pakolla ottivat käyttöön uuden teollisuustalouden, ammattinimikkeet ja suuren mittakaavan tuotannon. Nykyään me käytämme termiä “aitaaminen” (engl. enclosure) irtisanoutuakseen hirviömäisistä teoista kuten käynnissä olevan aineettoman omaisuuden yksityistäminen, maa-alueiden haltuunotto Afrikassa ja muissa maanosissa, digitaalisen omistusoikeuden pakottaminen digitaaliselle sisällölle, siemenien ja ihmisgeenien patentointi ja paljon muuta. Tämä moderni taipumus kohti aitaamista ja ihmissuhteiden muuttamista palveluiksi ja yhteismaan muuttaminen hyödykkeeksi on commonstutkija David Bollierin mukaan “Aikamme suuri näkymätön tragedia”.

^[5] Tämä on johtanut monenmoisiin DRM-pohjaisiin paniikkireaktioihin ja monimutkaisempiin monetisaatioskeemoihin, joilla varmistetaan välimiehen selviäminen, ja kuitenkin taipumus pysyy. Kysymys kuuluukin onko digitaalinen itsevaltius voimaannuttavaa ja voiko se tuoda elannon sisällöntuottajille vai käyttävätkö portinvartijat heitä edelleen hyväkseen. Tämä taas on yksi niistä syistä miksi alustaosuustoiminta on niin ratkaisevan tärkeää nykyaikana.

Lähde: commonstransition.org

Kaksi liikettä on syntynyt hiljattain, jotka ehdottavat toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja Piilaakso-henkiselle ”jakamistaloudelle”:

Alusta- ja  Avoin Osuustoiminta. Alustaosuuskunnat vastaavat digitaalisen prekarisaation kiireelliseen ongelmaan, kun taas Avoimet Osuuskunnat katsovat tulevaisuuteen ja kysyvät: Minkälaisen talouden me haluamme?

Kaksi liikettä on syntynyt hiljattain, jotka ehdottavat toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja Piilaakso-henkisee ”jakamistalouden” turmiollisille käytännöille: alusta- ja avoimet osuuskunnat.

Voittoa tavoitteleva jakamistalous yrittää omia käsitteet ja mielikuvat Yhteisvauraudelta peittääkseen identiteettinsä liikevoittoa maksimoivana deregulatorisena kartellina, joka uhkaa vaarantaa työväenliikkeiden aikaansaannokset yhteiskunnassa ja luoda suuren, taipuvaisen alaluokan: Prekariaatin.

Tämän vastavoimaksi nämä kaksi liikettä tarjoavat strategisia vasteita.

Alustaosuustalous pyrkii demokratisoimaan digitaalisten alustojen omistusta ja hallintaa, jotka yhä enemmän toimivat päivittäisessä elämissämme. Avoin osuustoiminta tutkii konvergenssejä yhteisvaurauspohjaisen vertaistuotannon ja osuustoimintamaailman yhteisvaurauden sekä sosiaalisen ja solidaarisuustalouden välillä. Avoimet osuuskunnat eivät pyri luomaan parempia Ubereita tai eettisempiä AirBnb:tä, eikä välttämättä digitaalisia. Sen sijaan ne pyrkivät enemmän suoraan ottamaan kantaa laajempiin ongelmiin kuten julkiseen liikenteeseen ja asumiseen.

Nämä liikkeet ovat yhteensopivia, mutta eri suuntauksilla. Lyhyellä aikavälillä alustaosuuskunnat ottavat kantaa digitaalisen prekarisaation kiireelliseen ongelmaan, kun taas avoimet osuuskunnat katsovat tulevaisuuteen ja kysyvät millaisen talouden me haluamme.

Avoimia talouksia määrittää neljä ei-ohjailevaa, eettistä ohjesääntöä:

1. 1. Sääntömääräisesti suuntauduttu yhteiseen hyvään: Avoimissa osuuskunnissa tuotantoa ei ohjata liikevoitolla vaan yhteiskunnallisiilla ja ympäristöllisillä prioriteeteilla. Yksittäisten organisaatioiden säännöt ottavat nämä arvot huomioon kaikissa tuotannollisissa ja organisationaalisissa prosesseissa.
   2. Luonteeltaan moniääninen: Avoimet osuuskunnat laajentavat päätöksenteon ja omistuksen yrityksen rakenteen ulkopuolelle vapauttaakseen kaikki arvoketjussa mukana olevat kontribuuttorit tai ne joihin osuuskunnan toiminta vaikuttaa. Työntekijöiden lisäksi tähän voi kuulua viereiset yhteisöt, toimittajat, asiakkaat, lastenkasvatus ja affektiivinen työ, rahoittajat jne.
   3. Aktiivisesti yhteisvaurautta luova: Avoimet osuuskunnat eivät ole vain yhteisvaurauden muodossa, ne toimivat vastavuoroisesti isännöimällä olemassaolevaa yhteisvaurautta tai luomalla prosessin aikana uutta. Tämä voi olla digitaalista (koodi, design, dokumentaatio, juridiset protokollat ja parhaat käytännöt jne.) tai fyysistä (tuottava infra, tilojen käyttötarkoituksen suunnittelu, koneet jne.).
   4. Monikansallinen suuntautuneisuus: Vaikka fyysinen tuotanto pidetään paikallisena ja tarveperusteisena (seuraten “Design Global, Manufacture Local”-logiikkaa), avoimet osuuskunnat jakavat tietoa ja resursseja globaalilla tasolla samanhenkisten yritysten kanssa luodakseen poliittisen ja kulttuurisen vastavoiman nykypäivän korporaatiotaloudelle.

Näiden ohjeiden kelpoisuus tulee arvioida yhteisöjen ja osuustoimijoiden reaalisten, materiaalisten olosuhteiden pohjalta.

Avoimen osuuskunnan esimerkkeihin kuuluu Enspiral, monimuotoinen yhteiskunnallisten yritysten verkosto; Fairmondo, eettinen, avoimen lähdekoodin markkinapaikka verkossa; Sensorica, uudenlaisia arvonseurannan muotoja edistävä yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon avoimen arvon verkosto; ja Mutual Aid Network, paikallinen osuustoimintarakenne joka tarjoaa työkaluja generatiivisille talouksille. Kaikki nämä toimivat tällä hetkellä ja ne ovat kansainvälisesti järjestäytyneet.

Avoimen osuustoiminnan pitkäaikaisen tärkeyden paremmin ymmärtämiseksi tutkikaamme kahta tämän hetken tunnusomaista piirrettä: finansialisaatiota ja dekommodifikaatiota.

Finansialisaatio kiihdyttää aitaamisen prosessia (luonnon muuttamista hyödykkeiksi ja suhteiden muuttamista maksullisiksi palveluiksi) kohti rahoituksen abstraktioita, ja lappaa varallisuutta pois reaalitaloudesta. Dekommodifikaatio näyttää, että a) tietyt hyödykkeet (musiikki, elokuvat, digitaalisesti jaeltu kulttuuri, avoimet tietosanakirjat, ohjelmistojen käyttöjärjestelmät) eivät käy helposti kaupaksi ja b) ihmiset yhä enemmän kääntyvät toistensa puoleen tarpeittensa tyydyttämiseksi aurinkoenergian, asumisen, vertaisverkkojen, keskinäisten luottojärjestelmien tai yhteisömaatalouden tuluttajina (tuottajina ja kuluttajina).

Vähentämällä työllisyyttä, palkkaa ja verotusta finansialisaatio ja dekommodifikaatio vaarantavat keynesiläisen sopimuksen, joka lepää koko sosiaalidemokratian alla. Kuitenkin, vaikka dekommodifikaatio voi olla tuhoisaa nykytaloudelle, se voi signaloida siirtymästä niukkuusperustaisesta taloudesta kohti runsautta. Tässä kohtaa avoimet osuuskunnat astuvat mukaan kuvioihin: asettamalla yhteistekemisen elinkeinojemme luonnin keskelle, me pyrimme vähentämään riippuvuutta markkinoista, palkoista ja valtiosta tarjoamalla yhteisövetoisia, joustavia vaihtoehtoja.

Yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon periaatteet, joita sovelletaan hajautettuun valmistukseen ja avoimeen osuustoimintaan, tarjoavat pilkahduksen taloudesta joka voisi olla ja on vaivannäön arvoinen. Vaikka me emme voi varmasti ennustaa miltä laajempi, generatiivinen P2P-talous näyttäisi, me ehdotamme että sitä luonnehtii:

• Runsaus: Suljetut liiketoimintamallit perustuvat keinotekoiseen niukkuuteen. P2P-taloudet tunnustavat luonnollisen runsauden, joka löytyy digitaalisesti jaettavasta tiedosta, ja jakavat sitä kansainvälisesti. Yhteiskunnallisesti tuottava tieto tulee avoimesti mahdollistamaan uusia tiedontuotannon syklejä.
• Avoimuus: Toisin kuin hintasignalointi tai keskussuunnittelu, P2P-talous priorisoi läpinäkyvyyttä, keskinäistä koordinaatiota ja avoimia toimitusketjuja. Mikä on lopputulos? Sopeutuva ja verkottunut tuotantomuoto, joka perustuu aitojen tarpeiden reaaliolosuhteisiin, sen sijaan että ne perustuisivat pääoman vaatimuksiin ylituotannosta, haaskauksesta sekä boom&bust-sykleistä.
• Hoivatyö: Työvoiman erikoistamisen aikaansaaman työvoiman jaottelun pakottamisen sijaan, avoimet osuuskunnat voivat tarjota työkaluja dynaamiseen ja joustavaan osallistumiseen, vapauttaa kaiken tyyppiset kontribuutiot talouden arvoketjussa. Tähän kuuluu lastenkasvatus ja affektiivinen työ, joka jää nykytaloudessa jatkuvasti näkymättömäksi.
• Vastavuoroisuus: Copyleft-lisensointi mahdollistaa monikansallisille yrityksille yhteisvauraussisällön kaupallistamisen, mikä asettaa osuuskunnat ja yhteiskunnalliset sekä solidaarisuusyritykset kilpailulliseen altavastaajan asemaan. CopyFair-lisensointi vahvistaa kommonerien taloudellista mukautuvaisuutta sallimalla heidän kapitalisoida sisältöä ja samalla jakaa sitä täydellä teholla sekä vaatia vastavuoroisuutta (tai rahamaksuja) voittoa tavoittelevilta tahoilta.
• Yhteiset resurssivarannot: Tuotantomuotomme, joihin kuuluu tieto ja tuotantokapasiteetti, voidaan keskinäistää ja ne voivat olla kaikkien arvontuottajien yhteisomistuksessa. Strategiat kuten Avoin Osuustoiminta ja Hajautettu Valmistus voivat vahvistaa yhteisomistusta ja yhteishallintaa ja auttaa luomaan todellista Yhteisvauraus-Avunantotaloutta, jota määrittää tehokkaampi resurssien käyttö, esim. yhteinen data tai valmistustilat.

Tulevissa artikkeleissa tutkitaan sitä miten yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon, hajautetun valmistuksen ja avoimen osuustoiminnan logiikat voivat tarjota työkaluja yhteisvauraussiirtymän toteuttamiseksi, mitä voidaan soveltaa taloudellisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin ja tavoitteisiin. Erityisesti me tarkastelemme P2P/yhteisvaurauskehityksen roolia kansalaisten edistämässä politiikassa.