big data – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Tue, 21 Jan 2025 11:11:26 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg big data – Kapitaali.com / 32 32 Kuinka estää datakeskuksen rakentaminen /kuinka-estaa-datakeskuksen-rakentaminen/ /kuinka-estaa-datakeskuksen-rakentaminen/#respond Tue, 21 Jan 2025 11:11:26 +0000 https://kapitaali.com/?p=2836 Lue lisää ...]]> Viime vuosina tietoisuus siitä, että datakeskukset, jotka pyörittävät kaikkea, mitä teemme verkossa, käyttävät valtavia määriä vettä ja energiaa, on kasvanut – ja se on vain voimistunut, kun teknologiayritykset ovat alkaneet tuoda markkinoille tekoälytyökaluja, jotka vaativat entistä enemmän laskentatehoa. Tämä on johtanut kaikkialla maailmassa vastustuksen lisääntymiseen, kun yritykset ehdottavat massiivisten palvelinrakennusten rakentamista palvelinten varastoimiseksi lähelle ihmisten yhteisöjä.

Halusin tietää tästä lisää, kun puhuin Sebastián Lehuedén kanssa, joka on eettisyyden, tekoälyn ja yhteiskunnan lehtori King’s College Londonin digitaalisten humanististen tieteiden laitoksella. Hän on tutkinut tekoälyn ja ympäristöoikeudenmukaisuuden välistä yhteyttä, mikä johti hänet tutustumaan chileläisiin aktivisteihin, jotka kampanjoivat Santiagon teollisuusalueelle suunniteltua datakeskusta vastaan ja pysäyttivät sen kertomalla yhteisölle, mitä Google yritti salata.

Tämä tarina saa meidät pohtimaan laskennan aineellisia vaikutuksia ja kompromisseja, joita teemme, kun yritykset painostavat meitä ottamaan käyttöön yhä resursseja vievämpiä digitaalisia työkaluja. Ovatko yhteisövaikutukset ja resurssivaatimukset sen arvoisia, jotta voimme esittää chatbotille tyhmiä kysymyksiä tai kopioida taiteilijan työn? Pohdin asiaa lisää myöhemmin tällä viikolla, mutta nauttikaa nyt tästä Sebastiánin haastattelusta!


Mitä havaitset tutkimuksissasi, kun yhteisöt vastustavat näitä datakeskuksia? Miksi ne kääntyvät niitä vastaan?

Tutkimani tapaus oli Cerrillosissa, joka on työväenluokkainen alue Santiagossa, Chilessä. Tämän yhteisön suurin huolenaihe oli vedenkäyttö. Chilessä oli tuolloin ollut suuri kuivuus noin 10 vuoden ajan. Jotkin Chilen yhteisöt saivat jo vettä vesiautojen kautta meteorologisista syistä, mutta myös siksi, että Chilessä vesioikeudet ovat perustuslain vuoksi yksityisiä. Niinpä voi olla tilanteita, joissa kaivosyhtiöt voivat käyttää paljon vettä, mutta sen vieressä asuvalla ihmisyhteisöllä ei ole perusoikeuksia veden saantiin.

Kun he katsoivat tätä tilannetta, he olivat huolissaan omasta yhteisöstään. He kuulivat hankkeesta tuntemansa viranomaisen kautta ja lukivat Googlen toimittaman ympäristöraportin sitä edustavan paikallisen yrityksen kautta. He lukivat tämän luvun: 169 litraa vettä sekunnissa. Aluksi he eivät tienneet, kuinka paljon se oli, joten heidän oli tutkittava asiaa. Siihen meni jonkin aikaa. He etsivät apua insinööreiltä, he tarkistivat, voisivatko poliittinen puolue tai viranomaiset auttaa heitä, mutta he eivät löytäneet juurikaan tukea. Kyseessä on huomattava määrä vettä.

Datakeskukset käyttävät paljon vettä, ja vesi on ongelma siksi, että datakeskuksen palvelimia on jäähdytettävä. Yksi tapa tehdä se on saada vesi kiertämään, jolloin lämpötila laskee. Toinen tapa on jäähdyttää ilmaa. Muissa paikoissa käytetään veden sijasta ilmaa, mikä vaatii enemmän sähköä, koska tarvitaan ilmastointijärjestelmiä. Chilessä näin ei ole, koska vesi on halvempaa.

Vaikka joillakin alueilla saattaa olla vähän vettä, Googlen kaltaiset yritykset eivät välttämättä tee päätöksiä sen perusteella, mikä on ympäristön kannalta kestävämpää, vaan mikä on halvempaa. Ja tässä tapauksessa se oli vesi. Esimerkiksi Euroopassa käytetään enemmän energiaa vaativia järjestelmiä, jotta voidaan käyttää ilmavirtoja, joilla voidaan jäähdyttää datakeskuksia. Jos siis tarkastellaan Latinalaisessa Amerikassa, tässä tapauksessa Chilessä tai Uruguayssa, syntyvää vastarintaa verrattuna Saksaan tai Irlantiin, mielestäni Euroopassa energiankulutus on tällä hetkellä suurin ongelma.

Puhuit siitä, miten tämä chileläinen yhteisö katsoi, tekeekö joku muu tätä työtä tai ovatko poliittiset puolueet mukana. Kun he alkoivat vastustaa datakeskusta, olivatko vaaleilla valitut virkamiehet avoimia heidän vaatimuksilleen? Saivatko he paljon tukea?

Se muuttui ajan myötä. He selittivät minulle, että aluksi ihmiset yhteisössä olivat hyvin iloisia tästä ilmoituksesta. Sanoisin, että suurin osa heistä, koska he näkivät sen mahdollisuutena. Kun nämä datakeskukset saapuvat johonkin paikkaan — eikä tämä koske vain Santiagoa, vaan olen kuullut vastaavia tapauksia myös muista kaupungeista — ne lupaavat uusia työpaikkoja tai paikalliset viranomaiset alkavat miettiä, että ehkä he voivat muuttaa alueen innovaatiokeskukseksi. Monet paikalliset asukkaat olivat iloisia siitä, että Google valitsi heidät datakeskuksen rakentajaksi. He pitivät sitä edistyksen ja kehityksen symbolina.

Chilen silloinen presidentti Sebastián Piñera, joka oli oikeistolainen presidentti, ilmaisi tukensa hankkeelle. Paikalliset viranomaiset ja Cerrillosin kunnan pormestari eivät myöskään vastustaneet sitä. Mosacat-nimisen ryhmän aktivismi onnistui vakuuttamaan naapurit tilanteesta. He kävivät katumarkkinoilla, järjestivät työpajoja paikallisyhteisön kanssa ja kiinnittivät julisteita bussipysäkeille tiedottaakseen yhteisölle tilanteesta. He kertoivat minulle, että strategisesti he päättivät nimenomaan vedestä, eivätkä he maininneet juurikaan muita aiheita, kuten yksityisyyttä. He eivät tienneet, mitä muita huolenaiheita voi tulla esiin, kun naapurina on Google. He valitsivat veden, koska se oli paikallisyhteisöille järkyttävämpää.

Tapahtui niin, ja tämä on mielestäni keskeistä, että he eivät tienneet, voisivatko he tietokeskuksen rakentamisen jälkeen saada vettä putkistoista, kuten kerroin teille. Tämä yhteisö saa vetensä pohjavedestä, eikä ole olemassa tutkimusta, joka kertoisi, kuinka paljon vettä siellä on vielä saatavilla. Voi siis olla, että Google aikoo rakentaa datakeskuksen ja yhteisö joutuu turvautumaan vesiautoihin. Kun aktivistit kertoivat tästä naapureilleen, he alkoivat muuttaa mielensä datakeskuksesta.

Vuonna 2019 järjestettiin paikallinen kansanäänestys muista aiheista, mutta tämä ryhmä onnistui sisällyttämään siihen tietokeskusta koskevan kysymyksen, ja 49 prosenttia — joka on lähes enemmistö mutta paljon enemmän kuin toinen ryhmä — ei hyväksynyt tietokeskuksen rakentamista. Tämä kansanäänestys ei ollut sitova, mutta se osoitti, että tämä ryhmä onnistui vakuuttamaan yhteisön. He kertoivat minulle, että sen jälkeen paikallisviranomaiset ja muut toimijat alkoivat muuttaa näkemyksiään. He kutsuivat näitä aktivisteja virallisiin tilaisuuksiin, ja heitä alettiin kunnioittaa enemmän, mutta se oli heille hyvin vaikea tehtävä, koska heillä ei ollut paljon tietoa.

Paikallinen yhteisö siis vastustaa Googlen kaltaisen massiivisen maailmanlaajuisen yrityksen halua rakentaa datakeskus yhteisöönsä. Miten yhtiö reagoi, kun se alkoi kohdata tätä vastareaktiota?

Yhtiö ei tietääkseni ole tiedottanut hankkeesta julkisesti. Suurin osa viestinnästä tapahtui tämän ryhmän aktivistien, Googlea Chilessä edustavien yhtiön edustajien ja joskus Googlen itsensä edustajien välillä, koska yhtiöllä on viestintätoimisto Chilessä. Googlen kohdalla on kuitenkin todella silmiinpistävää, miten vähän avoimuutta ja tietoa näistä hankkeista on. Ei ole tietoa siitä, onko Google yhä kiinnostunut rakentamaan datakeskuksen.

Näiden tapahtumien jälkeen Google ilmoitti jossain vaiheessa rakentavansa toisen datakeskuksen Uruguayhin, mutta sama tapahtui: toinen yhteisö alkoi protestoida datakeskuksen rakentamista Uruguayhin. Ei ole tietoa siitä, onko kyseessä korvaava vai vaihtoehtoinen ratkaisu Santiagossa sijaitsevalle keskukselle, kun he näkivät kaiken tämän vastustuksen ja myös sääntelykysymykset, koska yhteisö otti asian esille Chilen valtion eri virastojen kanssa. Hanke kestäisi siis todennäköisesti kauemmin kuin alun perin odotettiin.

Julkinen tiedottaminen tästä hankkeesta oli täysin puutteellista. Googlesta ei löytynyt yhtään lähdettä, joka olisi puhunut siitä. He toimittivat ympäristöviranomaisten vaatimat tiedot, mutta eivät sen enempää. Chilessä ja Latinalaisessa Amerikassa, monissa globaalin etelän maissa, ympäristönormit ovat alhaisemmat, koska yritykset asettavat maat tilanteeseen, jossa ne tarvitsevat investointeja, ja yritykset käyttävät sitä hyväkseen.

Kumpaakaan näistä Googlen Santiagossa tai Uruguayssa sijaitsevista datakeskuksista ei ole rakennettu, eikö totta?

Santiagossa on jo toinenkin Googlen datakeskus, mutta tätä Cerrillosiin ei ole vielä rakennettu. Uruguayssa ilmoitus tuli vasta äskettäin, mutta näin tapahtuu usein ympäristöaktivismissa: estetään yhden hankkeen rakentaminen jonnekin, ja sitten se tapahtuu jossakin muualla. Se on siis myös suuri ongelma datakeskusten osalta.

Mainitsit, että yritysten reaktio tai yritysten käyttämä taktiikka oli aivan erilainen globaalissa etelässä kuin Euroopassa. Voitko puhua siitä hieman?

Jos tarkastellaan esimerkiksi Googlen tai Microsoftin kaltaisten yritysten ympäristöraportteja, niissä on yhä useammin otettu huomioon vesi. Näissä raporteissa ei kuitenkaan eritellä vedenkulutusta alueittain, kuten ne jo tekevät muiden lukujen, kuten kasvihuonekaasupäästöjen, osalta. Niissä annetaan myös hyvin vähän tai ei lainkaan yksityiskohtaisia tietoja menetelmistä, joita on käytetty näiden lukujen saamiseksi. Niissä hyödynnetään niin paljon kuin mahdollista eri maiden ympäristösääntelyn puutteita ja rajoituksia. Ne toimivat läpinäkymättömämmin globaalissa etelässä ja ovat vähemmän halukkaita sisällyttämään tämän ympäristöraportteihinsa.

Jos tarkastellaan Latinalaista Amerikkaa, useimmat datakeskukset rakennetaan Brasiliaan, São Pauloon, jos en ole väärässä. Jos sen sijaan tarkastellaan Eurooppaa, datakeskusten rakentaminen esimerkiksi Ruotsiin tai Pohjoismaihin on erittäin kiinnostavaa energiatehokkuuden parantamiseksi. Mielestäni tämä huoli ei ole läsnä Latinalaisessa Amerikassa. Olen kuullut, että São Paulossa on parhaat yhteydet Latinalaisessa Amerikassa, joten siellä on helpompi siirtää dataa, kun taas etelässä, Patagoniassa, ei ole paljon infrastruktuuria. Google ilmoitti uudesta kaapelista, joka kulkee Australiasta Chileen, mutta mielestäni Latinalaisen Amerikan datakeskusten tehokkuuden parantaminen ei ole yhtä tärkeää.

Viime vuoden aikana olemme nähneet tekoälyn suuren buumin. Nämä työkalut vaativat toimiakseen melko paljon laskentatehoa, ja yritykset suunnittelevat tai ovat parhaillaan laajentamassa datakeskusverkkojaan massiivisesti tämän helpottamiseksi. Luuletko, että tämä on lisännyt huomiota datakeskuksiin ja niiden merkitykseen yhteisöille?

Nämä yhteisöt eivät välttämättä tiedä paljoa teknologiasta tai erityisesti infrastruktuurista. Jos ajattelemme datakeskusten resurssiallokaatiota koskevaa mahdollista sääntelyä, minusta olisi olennaisen tärkeää tarjota näille yhteisöille asiantuntemusta ja teknistä tukea, jotta ne ymmärtäisivät vaihtoehtoja ja sitä, miksi nämä datakeskukset käyttävät niin paljon vettä, energiaa ja niin edelleen. Tämä auttaa niitä paitsi vastustamaan näitä hankkeita myös esittämään vaihtoehtoja ja parantamaan neuvottelukykyä.

Tekoäly lisää veden ja energian käyttöä datakeskuksissa, mutta myös siksi, että se on uutisissa ja siitä keskustellaan julkisesti, on tulossa uusia säännöksiä. Se on suuri tilaisuus tuoda esiin tällaisia kysymyksiä. En ole varma, ovatko yhteisöt itse niin tietoisia tästä. Yhdysvalloissa on joitakin datakeskuksia, jotka on varattu nimenomaan tekoälyalgoritmien tai tekoälydatan kouluttamiseen. On ratkaisevan tärkeää tarjota yhteisöille lukutaitoa, jotta ne ymmärtäisivät paremmin tekoälyn ja muiden vastaavien muutosten myötä tapahtuvat muutokset.

Monet näistä yhteisöistä käyttävät näitä tekniikoita, joten niillä on myös affektiivinen suhde niihin. Joskus ei ole helppoa vastustaa Googlea, koska silloin ajattelee, että minäkin käytän Googlea. Monet aktivistit, joiden kanssa puhuin, käyttävät esimerkiksi Gmailia. He käyttävät jopa Meetiä toimintaansa ja kokouksiinsa. Se luo heille monimutkaisen tilanteen. Olisi hienoa, jos joku voisi tarjota heille lukutaitoa, ei ylhäältä alaspäin tai journalistisesta näkökulmasta, vaan pikemminkin keskustella heidän kanssaan siitä, miten tämä kaikki toimii. Jos he pystyvät ymmärtämään tekoälyä paremmin, on erittäin tärkeä tilaisuus luoda uutta vastarintaa ja myös voimaannuttaa heitä.

Se on todella tärkeää. Puhut joissakin datakeskuksia koskevissa töissänne siitä, miten tekoäly esitetään ilmastoratkaisuna, vaikka se edellyttää resursseja vaativia datakeskuksia ja tietojenkäsittelyä. Mikä on mielestäsi riski, kun resurssi-intensiivinen tekoäly esitetään ratkaisuna ilmastonmuutokseen?

Tämä on jotakin, mikä on jo tapahtumassa, eli pohjimmiltaan muutamien harvojen, erityisesti globaalissa pohjoisessa sijaitsevien yksityisten etujen ajajien ekologisten visioiden määräämistä muulle maailmalle. Voimme nähdä tämän toimivan paitsi datakeskusten myös litiumin louhinnan osalta. Litiumia käytetään ladattavissa akuissa, jotka ovat keskeinen osa niin sanottuja siirtymäteknologioita, kuten sähköautoja.

Jos haluamme suunnitella siirtymää kohti uusia energiamuotoja tai vähemmän hiili-intensiivisiä energiamuotoja, meidän on tehtävä yhteistyötä näiden yhteisöjen kanssa, ja erittäin tärkeä toimija ovat tekoälyn arvoketjuun osallistuvat yhteisöt. Yrityksillä on suuri intressi piilottaa tämä arvoketju ja varmistaa, että näillä yhteisöillä ei ole ääntä tiedotusvälineissä, sääntelykeskusteluissa ja niin edelleen, koska tämä on ratkaisevan tärkeää niiden liiketoimintamallin ja niiden tarvitsemien teknisten valmiuksien kannalta. Niiden hiljentäminen on erittäin tärkeää. Siksi ne eivät anna tietoa siitä, mitä ne tekevät.

On myös hyvin tärkeää, että kun keskustelemme tekoälyn hallinnosta tai sääntelystä, kysymme, miten voimme ottaa nämä yhteisöt mukaan. Jos tarkastellaan, mitä Euroopassa tapahtuu, siellä on tulossa sääntelyä, jossa vaaditaan yrityksiä olemaan avoimia energiankäytön osalta. Mutta entä jotain radikaalimpaa? Entä jos nämä yhteisöt sisällytettäisiin datakeskusten hallintoon? Tai jos todella haluamme oikeudenmukaisempaa teknologiaa ympäristön muuttamiseksi, miksi emme voisi käydä kollektiivista keskustelua, johon osallistuisi toimijoita eri yhteyksistä ja maailman eri alueilta ja jossa keskusteltaisiin siitä, mikä olisi tehokkain — jos haluatte käyttää tätä sanaa — tapa allokoida datakeskuksia.

Atacaman autiomaan alkuperäisyhteisöille vesi on pyhää. Heillä on erityinen suhde veteen. Yksi harvoista sanoista, joita heillä vielä on, on puri, joka tarkoittaa vettä. Miten voimme siis varmistaa, että yritykset kunnioittavat näiden yhteisöjen tapaa suhtautua ympäristöön? On mahdotonta ajatella minkäänlaista siirtymää ottamatta huomioon ja kunnioittamatta näiden ryhmien ekologisia näkemyksiä. En oikeastaan usko mihinkään teknologisesti intensiiviseen siirtymävaiheeseen, jonka toteuttavat pohjoisen globaalin alueen teknokraatit ja jossa ei oteta huomioon näiden infrastruktuurien vaikutuksia muuhun maailmaan ja näiden yhteisöjen näkemyksiä.

 

Lähde: https://disconnect.blog/how-to-stop-a-data-center/

]]>
/kuinka-estaa-datakeskuksen-rakentaminen/feed/ 0
Yhteinen platta: Datan ja alustojen kehittäminen /yhteinen-platta-datan-ja-alustojen-kehittaminen/ /yhteinen-platta-datan-ja-alustojen-kehittaminen/#respond Wed, 01 Feb 2023 11:11:51 +0000 https://kapitaali.com/?p=2118 Lue lisää ...]]>

Lokakuun 20. 2020, Yhdysvaltain oikeusministeriö jätti markkina-aseman väärinkäyttöjutun Googlea vastaan, joka on ensimmäinen askel vuosisadan suurimmassa monopolien vastaisessa oikeusjutussa. Kun Google kontrolloi yli 87%:a Amerikan hakukonemarkkinoista emoyhtiönsä Alphabetin kautta, joka on nyt suurimpia ja arvokkaimpia yrityksiä historiassa, tämä toimi on antanut odottaa itseään jo pitkään. Kuitenkaan Google/Alphabet ei ole yksin. Vain viikkoja tämän jälkeen Euroopan Komissio virallisesti syytti Amazonia EU:n monopolisääntöjen rikkomisesta vääristämällä verkon vähittäiskauppamarkkinoiden kilpailua.

Tässä kohtaa on suhteellisen hyväksyttävää huomauttaa, että “Big Tech”-jättiläiset kuten Google ja Amazon dominoivat yhä enemmän talouksiamme ja niillä on valtavasti vaikutusvaltaa kulttuuristamme, sosiaalisesta kanssakäymisestämme ja poliittisista järjestelmistämme. Esimerkiksi, “Big Five” — Facebook, Apple, Amazon, Microsoft, Google — edustavat yli 20% S&P 500:n markkinoista, ja yritykset kuten Uber, Lyft, Airbnb ja Paypal ovat kaikki kymmenien miljardien dollarien arvoisia. [1] Lisäksi kun näiden teknoyritysten arvo on kasvanut COVID-pandemian aikana, niiden suurimpien osakkeenomistajien varallisuus on noussut lähes uskomattomille tasoille. Jeff Bezos, Amazonin perustaja, on esimerkiksi nähnyt henkilökohtaisen omaisuutensa nousevan yli $73 miljardia kriisin alusta lähtien ennätykselliseen  $200 miljardiin asti.

Näiden yritysten ennennäkemätön kasvu kytkeytyy digitaalisten alustojen käyttönottoon. Alustat liiketoimintamalleina — joissa tuote tai plavelu keskittyy interaktioiden välittämiseen kahden tai useamman käyttäjien joukon välillä — ei ole mitään uutta. Mutta nykypäivän alustajättiläisten uskomattoman suuren varallisuuden ja vallan akkumulointi on yhdistelmä digitaalisia yhteyksiä ja kilpailunvastaista toimintaa. Venturepääoman (VC) melkein rajattomalta näyttävän virran nostattamina nämä alustakorporaatiot ovat hankkineet dominantin aseman yhä useammassa osassa talouttamme, hakupalveluista sosiaalisiin verkostoihin ja liikkuvuuspalveluihin, ja käyttävät niiden valtaa luovimaan ohi työntekijöiden oikeuksien ja demokraattisten prosessien laeista ja säädöksistä. Lisäksi tämä valta konsolidoituu ja laajenee alustatalouden ominaisuuksien johdosta: alustan käyttäjien tuottaman datan eksponentiaalinen kerääminen, analyysi ja monetisaatio, joita alustafirmat keräävät.

Tämä on johtanut tilanteeseen jossa suurten alustojen pienilukuinen joukko — jotka ovat digitaalisen, ja yhä enemmän myös fyysisen, talouden transaktioiden ja toiminnan ytimessä — ovat muuttuneet aikamme suuriksi rosvoparoneiksi ja koroillaeläjiksi. Heidän pääfokuksensa on nykyään vuokran kerääminen, potentiaalisten kilpailijoiden pois hätyyttely ja sääntöjen ja lakien ja julkishallinnon käytänteiden purkaminen, jotka pyrkivät rajoittamaan niiden valtaa. Ei mitenkään yllättävästi ne kytkeytyvät myös useisiin negatiivisiin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ilmiöihin, sekä datan keruun ja käytön johdosta että siitä riippumatta.

Näihin kuuluu seuraavat, lista ei missään nimessä ole täydellinen:

  • Taloudellisen eriarvoisuuden ja taloudellisen vallan keskittäminen, jotka ovat väistämättömästi seurausta dominanttien alustojen monopoliasemasta
  • Sosiaaliturvan ja työntekijöiden oikeuksien tasainen rapautuminen ja uusien, vahingollisten sosiaalisten kontrollien käyttöönotto
  • “Valvontakapitalismin” paheneminen, jossa jokainen elämän ja yhteiskunnan aspekti on käytössä tiedonlouhintaan, dataa sekä ostetaan että myydään ja sen lisäksi sitä käytetään suoraan muokkaamaan ihmisten käyttäytymistä
  • Algoritmijohtamisen (ja puolueellisuuden) lisääntyminen, mikä sisäänrakentaa syrjiviä, epäreiluja ja rasistisia lopputulemia nykyiseen talousjärjestelmäämme
  • Demokraattisten ja siviilinormien heikentäminen lisäämällä misinformaation ja manipulaation muotoja
  • Alustafirmojen veronkierron ja sääntelyarbitraasin (esim. siirtämällä toiminta maahan jossa suotuisammat lait) käyttö liikevoiton kasvattamiseksi
  • Negatiiviset ympäristövaikutukset, jossa digitaalimaailma kytkeytyy aineelliseen maailmaan ja luonnonjärjestelmiin.

Ja kuitenkin, vaikka monopolivalta jättiläismäisten voittoa tavoittelevien yritysten käsissä tuottaa monenlaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita, alustoilla on silti suuri potentiaali. Infrastruktuurina joka yhdistää ihmiset tuotteisiin ja palveluihin, alustat voivat tarjota suuren määrän käyttökelpoisia toimintoja, ja kuten COVID on näyttänyt, ne ovat korvaamattomia nykyiselle elämän, työnteon ja vapaa-ajan käytöllemme. Lisäksi kun otetaan huomioon niiden kollaboratiivinen ja verkostoitunut luonne, alustoilla on suuri potentiaali kun ne organisoidaan usean sidosryhmän hallinta- ja omistusmalleilla, ja annetaan alustojen tuottajille ja käyttäjille aito ääni ja kontrolli.

Haasteena on vapauttaa alustojen demokraattinen ja elävöittävä potentiaali korporaatio-omistuksen ja liikevoiton maksimoinnin keskitetystä logiikasta. Keskeistä on, että vaikka alustat ovat rohkaisseet teknologisen väistämättömyyden tuntua, se tapa jolla digitalous toimii ei ole kiveen hakattu eikä myöskään satavarma. Alustat ovat laillisia niinkuin ovat digitaaliset instituutiot; me voimme koodata uudelleen ja muuttaa sen miten ne toimivat ja kenen intressien hyväksi. Me voimme hajauttaa ja demokratisoida taloudellisen ohjausoikeuden, joka tällä hetkellä on alustojen monopoli, ja voimme varmistaa että yksityinen valta ei ulotu demokraattisen sääntelyn ulkopuolelle. Tälle kaikelle keskeistä on uusi omistamisen ja kontrollin arkkitehtuuri.

Tämä raportti kuvaa nykyistä alustojen ja datan poliittista taloutta Yhdysvalloissa ja Britanniassa, sekä keskeistä politiikkaa, lakeja ja säädöksiä muunmuassa monopolivallan ja kilpailusääntöjen rikkomisen, työntekijöiden oikeuksien ja suojelun, verkon sananvapauden, datan yksityisyyden ja kontrolloinnin sekä rahoitusteknologian aloilla. Se esittää viisi perusperiaatetta, joiden meidän mielestä tulisi ohjata alustojen ja datan transformatiivista agendaa. Nämä ovat:

  1. Yksityisyys ja valvonnanvastaisuus: Päätöksiä siitä miten kerätä dataa, mitä dataa kerätä ja miten dataa voidaan käyttää ei tulisi jättää yksityisten korporaatioiden tai valtion päätettäväksi, niinkuin nyt on. Sen sijaan tarvitaan uusia demokraattisten ja monen sidosryhmän organisaatioiden viitekehyksiä.
  2. Aitaamisesta yhteismaahan: Alustat ja data tulisi konseptualisoida uudelleen julkishyödykkeinä ja omaisuuserinä, joilla on uudenlaiset yhteiset julkiset omistamisen ja hallinnoinnin muodot.
  3. Globaali monen sidosryhmän hallinnointi: Kaikkien ehdotusten, joilla demokratisoitaisiin alustojen ja datan omistus ja kontrolli, tulee ottaa huomioon globaali dynamiikka, ja niiden tulee luoda prosessit ja käytänteet joilla kansat ympäri maailman (eikä ainoastaan USA ja UK) voisivat osallistua merkityksellisellä tavalla.
  4. Korporaatioiden vallan keskittämisen vähentäminen: Big Techin monopolivallan haastaminen ja vähentäminen on keskeistä, mutta markkina-aseman strategiat tulisi kytkeä syvempiin rakenteellisiin muutoksiin alustojen ja Big Tech -firmojen omistuksessa ja kontrollissa.
  5. Julkisen rahoituksen lisääminen: Korporaatiovallan vähentämiseksi ja kilpailun lisäämiseksi tehtyjen valtion toimien lisäksi (kuten kilpailurajoitukset ja sääntelystrategiat), julkista rahoitusta tulisi lisätä ja suunnata monisidosryhmäisten, julkisomisteisten alustojen ja muiden vaihtoehtojen kehittämiseen.

Näille periaatteille ja olemassaolevalle poliittistaloudelliselle kentälle perustava raportti päättää esityksensä tarjoamalla kattauksen toimintapolitiikkaa ja ratkaisuja, jotka meidän mielestämme vastaavat hyvin nykypäivän data- ja alustaregiimien aikaansaamien kriisien laajuuteen ja dynamiikkaan. Näihin kuuluu:

  • Suurten alustojen demokraattinen julkisomisteisuus: Jotta riittävästi voitaisiin ratkaista luonnollisen monopolin haaste sekä muut ongelmat, joita dominantit alustafirmat aiheuttavat, Yhdysvaltojen tulisi harkita näiden digitaalisten julkishyödykkeiden tuomista julkisen omistuksen piiriin (mahdollisesti yhdessä laajemman kilpailurajoitusstrategian kanssa). Britanniassa alustoja — tai erityisesti alustojen tytäryhtiöitä — tulisi säännellä julkisena palveluna, joka operoi monopoliolosuhteissa.
  • Keskuspankkien digivaluutta ja postipankkijärjestelmä: Yhdysvaltojen erityisesti tulisi päästä alustakapitalistien ja rahoitusalan yritysten ohi perustamalla demokraattisesti tilivelvollinen digitaalisten maksujen infrastruktuuru, johon kuuluu keskuspankin digivaluutta digitaalisena ja postipankkijärjestelmä fyysisenä arkkitehtuurina.
  • 21. vuosisadan “New Deal” työntekijöille ja liitoille: Uudet työntekijöiden oikeudet tulisi ottaa käyttöön, jotta varmistetaan alustavälikäsien kautta tapahtuvan työn organisoinnin olevan turvallista ja kunnollista. Lisäksi työntekijöiden kykyä organisoitua kollektiivisesti tulisi parantaa.
  • Uusi monen sidosryhmän välimies, joka asettaa standardit ja periaatteet datan keruulle ja käytölle: USA:ssa ja Britanniassa uusi monen sidosryhmän välimiehen tai organisaation tulisi määrittää se milloin ja miten data tulisi kerätä, jossa työntekijöillä ja yhteisöillä on uudet oikeudet, joilla kollektiivisesti määrittää se miten dataa kerääviä teknologioita otetaan käyttöön, mm. valvontateknologioiden käyttöönotto ja käyttö työpaikoilla.
  • “Dataomistusyhteisöjen” verkosto, joilla annetaan kansalaisille pääsy ja demokraattinen kontrolli datasta, joka voi parantaa heidän elämää: Useita alakohtaisia ja paikkakuntakohtaisia dataomistusyhteisöjä tulisi perustaa. Nämä autonomiset juridiset tahot toimivat tietyn datan haltijoina ja isännöitsijöinä, ja ne varmistavat että dataa jaetaan turvallisesti ja demokraattisesti. Sellaiset dataomistusyhteisöt voisivat, esimerkiksi, olla suunniteltu tuomaan yhteen liikennedataa tai parantamaan työntekijöiden neuvotteluvoimaa antammalla heille pääsy tiettyyn oman alan dataan. [2]
  • Julkiset alustakiihdyttimet (PPA), Yhteisödatan kansallinen laboratorio (NLCD), sekä Julkiset digiosuuskunnat (PDCs): USA:n ja Britannian tulisi vaatia suoraa julkista rahoitusta datan ja alustan kehittämiseen (sekä ekosysteemiin niiden ympärille) joka on desentralisoitu ja demokraattisessa omistuksessa usean RD&P (Research, Development, & Production) instituution ja viitekehyksen kautta.
  • Kansalliset investointipankit: USA ja Britannia tulisi kuroa umpeen alustaosuuskuntien ja muiden demokraattisten vaihtoehtojen rahoitusvaje laajemmalla julkisella rahoituksella, kuten julkisomisteisten pankkien verkoston perustaminen kansallisella tasolla, jota johtaa kansallinen investointipankki.
  • Digitaalinen yhteisövarallisuuden kehittäminen: Kuntien, kaupunkien ja alueiden tulisi olla eturintamassa kartoittamassa uudenlaista digitaalista tulevaisuutta. Yhdessä, tai lisäksi, monien yllä esitettyjen ehdotusten kanssa (mm. datan yhteismääräämisoikeus, dataomistusyhteisöt, PPA, NCLD ja PDC), paikallisen digitaalivarallisuuden kehittämisen strategioiden tulisi olla eturintamassa siinä miten me suunnittelemme uudelleen miten dataa tuotetaan ja käytetään ja miten digialustoja ja infrastruktuuria tulisi kehittää ja omistaa — jonka kaikenkattava tavoite on säilyttää ja kasvattaa arvoa.

» Lue koko raportti Common Wealthilla

Lataa PDF

Lähde:

https://thenextsystem.org/learn/stories/common-platform-reimagining-data-and-platforms

]]>
/yhteinen-platta-datan-ja-alustojen-kehittaminen/feed/ 0
TMAPista Warp Speediin: Kuinka Big Pharman algoritmit toivat salaa markkinoille lääkkeitä ja rokotteita /tmapista-warp-speediin-kuinka-big-pharman-algoritmit-toivat-salaa-markkinoille-laakkeita-ja-rokotteita/ /tmapista-warp-speediin-kuinka-big-pharman-algoritmit-toivat-salaa-markkinoille-laakkeita-ja-rokotteita/#respond Mon, 15 Feb 2021 11:11:21 +0000 https://kapitaali.com/?p=2098 Lue lisää ...]]> Viisi COVID-19 -rokotetta kehittävää lääkefirmaa Yhdysvaltain Operation Warp Speedissa on maksanut “miljardeja” (vuosien mittaan) sovitellakseen niitä vastaan nostettuja oikeusjuttuja, jotka liittyvät epätyypillisten psykoosi- ja masennuslääkkeiden “off-label” -markkinointiin, joille on antanut luvat Texas Medication Algorithm Project (TMAP, laitettu käyntiin Bushin hallinnon aikaan), josta myöhemmin tuli presidentti George W. Bushin liittovaltiollinen “New Freedom Commission on Mental Health.” AstraZeneca, GlaxoSmithKline, Johnson & Johnson, Janssen Pharmaceutical sekä Pfizer, jotka tällä hetkellä saavat rahaa yli $7 miljardia Operation Warp Speedin kautta, rahoittivat rikollisten TMAP-algoritmien valtiotason käyttöönottoa lypsääkseen rahaa Medicaid-ohjelmista ja muista julkisesti rahoitetuista projekteista rahoittaakseen lääkkeitä kuten Risperdal, Seroquel, Geodon, Paxil ja Wellbutrin, joista aiheutuu vakavia sivuvaikutuksia, mm. kuolema.

Nämä samat lääkekorporaatiot ovat nyt mukana toisessa algoritmiprojektissa, sillä ne ovat liittoutuneet Yhdysvaltain liittovaltionhallinnon sekä jättiyritysten kerman kanssa, joihin kuuluu mm. IBM, Amazon, Dell, Google, Hewlett Packard, Microsoft ja Intel, jotka käyttävät big dataa kiihdyttämään rokotteen kehittämistä Valkoisen talon alinhankintana COVID-19 High Performance Computing Consortiumissa. Tekoälyalgoritmien avulla AstraZeneca, Moderna ja Pfizer kehuvat, että heidän rokotekokeilunsa ovat tuottaneet rokotteita, jotka ovat 70%-95% tehokkaita. Kuitenkin, näillä yrityksillä on historiaa omien tuotteiden kehumisessa, aivan kuten ne tekivät TMAP:n algoritmien tapauksessa kääriessään rahat omille tileilleen ja liioitellessaan heidän uusien “epätyypillisten” mielialalääkkeittensä vaikutuksia.

Nyt kun World Economic Forum (WEF) sekä Bill and Melinda Gates Foundation ovat käytännössä ajamassa pakkorokotusta puskemalla digitaalista immuniteettipassia, on tärkeää näyttää miten Operation Warp Speedia johtaa Moncef Slaoui, entinen GlaxoSmithKlinen rokotejohtaja sekä entinen Modernan pomo, ja Pfizerin, Modernan sekä AstraZenecan rokotteita rahoittaa Gates Foundation, joka on WEF:n jäsen yhdessä Pfizerin, AstraZenecan, Johnson & Johnsonin, Modernan, Microsoftin, IBM:n, Googlen, Amazonin, Dellin ja Hewlett Packardin kanssa.

Aivan kuten Big Pharma puski TMAP-algoritminsa pakolla mielialalääkkeidensä tuotantoon, vaikuttaa siltä että sama lääkekartelli on nyt yhdessä vehkeilemässä teknojättien kanssa WEF:ssa, joka on ajamassa Great Resetia, hypettämässä COVIDin terveysvaaroja ja pakottamassa uusia kokeellisia mRNA-rokotteita, DNA-plasmidirokotteita sekä geneettisesti manipuloituja adenovirusrokotteita, jotka laittavat käyntiin “resetin” avulla tekoälyperustaisen bioteknologian neljännen teollisen vallankumouksen.

Big Data, Big Pharma, Big Government: Tekoälybioteknoa SOTE-alalle

World Economic Forum raportoi, että normaalisti rokotteiden kehittäminen kestää parista-kolmesta vuodesta ylöspäin, jopa kymmeneen vuotta kehittää. Mutta nyt Maailman terveysjärjestö (WHO), joka saa rahaa Gates Foundationilta, on soittanut pandemiahälytyskelloja, ja normaali Yhdysvaltain lääketeollisuuden valvonta on leväperäisempää niin, että rahaa voidaan syytää teknojäteille big data -algoritmien avulla SARS-Cov2:n 3D-tekoälymallintamiseen, jonka avulla digitaalisesti tuottaa RNA-proteiineja ja DNA plasmideja, jotka vastaavat immunologisesti virtuaalimallinnetun viruksen patogeenisia rakenteita.

CORD-19 Project

Maaliskuun 16. päivänä 2020 Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikasta vastaavat julkistivat “toimintakutsun” “kansakunnan tekoälyasiantuntijoille” seurata COVID-19 Open Research Databasen (CORD-19) esimerkkiä, jota on ollut kehittämässä yhteistyössä julkisen ja yksityisen puolen toimijat Microsoft, Chan Zuckerberg Initiative, Oren Etzioni’s Allen Institute for AI, Georgetown University’s Center for Security and Emerging Technology, sekä National Library of Medicine at the National Institutes of Health.

Institute for Electronics and Electrical Engineersin julkaiseman Spectrum-lehden mukaan Valkoisen talon sponsoroima CORD-19 -projekti louhii dataa yli “130,000 tieteellisestä COVID-19 -artikkelista koneluettavaan muotoon.” Google Cloudin Kagglen “koneoppimisen” avulla skannattu CORD-19 -kansio täynnä tieteellisiä julkaisuja tukotetaan täyteen AI-algoritmeja, jotta voitaisiin ekstrapoloida ennusteanalytiikkaa COVID-19:sta kirjoitetusta lääketieteellisestä kirjallisuudesta. CORD-19:n tekoälyanalytiikan edistämiseksi Googlen Kaggle lanseerasi Covid-19 Research Challengen maaliskuun 16. päivänä. Samaan aikaan Googlen DeepMind AlphaFold “hermoverkko” on mallintanut “SARS-CoV-2-proteiinien kolmiulotteista muotoa perustuen viruksen geenisekvenssiin”, Spectrum raportoi.

Pian Valkoisen talon CORD-19 “toimintakutsun” jälkeen maaliskuun 23. päivänä Office of Science and Technology Policy lanseerasi COVID-19 High Performance Computing Consortiumin (HPC): julkis-yksityisen yhteisprojektin USA:n liittovaltion, kansainvälisten yliopistojen ja teknokorporaatioiden välillä, jolle on annettu tehtäväksi tutkia ja kehittää COVID-19-rokotetta.

COVID HPC Consortiumin jäsenistöön kuuluu IBM; Microsoft; Google Cloud; Amazon Web Services; Dell Technologies; Hewlett Packard Enterprise; Intel; NVIDIA; D. E. Shaw Research; NASA; National Center for Supercomputing Applications; Massachusetts Institute of Technology; Massachusetts Green High Performance Computing Center; Pittsburgh Supercomputing Center; Texas Advanced Computing Center; San Diego Supercomputer Center; Indiana University Pervasive Technology Institute; Ohio Supercomputer Center; Open Science Grid; Rensselaer Polytechnic Institute; UK Digital Research Infrastructure; Swiss National Supercomputing Centre; Center for High Performance Computing at the Swedish National Infrastructure for Computing; Korea Institute of Science and Technology Information; sekä Japanin RIKEN Center for Computational Science.

Tiivistettynä, Valkoinen talo on puskemassa CORD-19 -tietokantaa, COVID HPC Consortiumia ja Operation Warp Speedia rahoittaakseen Big Pharman kokeellista rokotetutkimusta jota kiihdytetään Big Pharman ohjelmoimilla 3D AI-malleilla SARS-CoV-2 -virusrakenteista, joihin voidaan kohdistaa biotuotettuja synteettisiä mRNA-proteiineja ja DNA-plasmideja, joita on tuotettu koneoppimalla ja muilla tekoälyalgoritmeilla. Liittovaltion verorahoilla rahoitettu Warp Speed sisältää seuraavat lääkejätit: Pfizer, GlaxoSmithKline, AstraZeneca, Johnson & Johnson sekä Inovio. He käyttävät yksityisten ja julkisten tahojen suurtietokantoja käynnistämään mRNA-rokotteiden, DNA-plasmidirokotteiden ja geenimuunneltujen adenovirusrokotteiden kokeiluvaiheet, jotka tuovat maailmaan World Economic Forumin bioteknologisen neljännen teollisen vallankumouksen, jota tekoälyalgoritmit pyörittävät.

Ehkäpä suurin hyppy eteenpäin bioteknorokotteiden kehityksessä saattaa kuulostaa siltä kuin se olisi tarpeen taistelussa COVIDia vastaan. Kuitenkin tulee huomata, että Yhdysvaltain Food and Drug Administration (FDA) ei ole koskaan hyväksynyt minkään aiemman koronaviruslajikkeen käyttöä rokotteessa johtuen suurelta osin siitä, että eläinkokeissa on esiintynyt vakavia sivuvaikutuksia autoimmuunisairauksien muodossa. Samaan aikaan ei mRNA-rokotteita, ei DNA-plasmidirokotteita eikä geenimuunneltuja adenovirusrokotteita ole koskaan aiemmin hyväksytty ihmiskäyttöön Yhdysvalloissa. Selvästikin tämä saa meidät kysymään: miten on mahdollista, että nämä kokeelliset rokotteet, joita FDA ei ole koskaan hyväksynyt, yhtäkkiä muuttuvat turvallisiksi ja tehokkaiksi ensimmäistä kertaa historiassa vähemmän perusteellisissa olosuhteissa kun standardit koeprotokollat ohitetaan hätätilassa “warp-nopeudella”? Miten rokotteen hosuminen markkinoille kaikkein nopeinta vauhtia historiassamme lisää sen turvallisuutta ja tehokkuutta?

Varmuuden vuoksi mikään määrä Big Dataa ei voi kuroa umpeen virhemarginaaleja aikaa vieviltä standarditestiprotokollilta ja kiirehdityiltä hätätestausprotokollilta, ei edes silloin kun ohituskaistalla pikavauhtia kiitävät protokollat saavat tukea kaikkein tehokkaimmilta supertietokoneilta ja kehittyneimmiltä tekoälyalgoritmeilta.

Warp Speedin lääkekorporaatiot pakottivat “lääkitysalgoritmiprojekteja” kavaltamaan rahaa Medicaidista

Vaikka Big AI:n algot voisivatkin potentiaalisesti päästä näitä virhemarginaaleja lähelle digitaalisen teorian ja kliinisen testauksen reaalimaailman välillä, pitää huomioida että useimmat Warp Speedin korporaatiot, mm. Pfizer, AstraZeneca, GlaxoSmithKline, Janssen Pharmaceutical ja Johnson & Johnson ovat menneisyydessä puskeneet vilpillisiä “lääkintäalgoritmiprojekteja” pumpatakseen osakkeidensa hintoja kusettamalla Medicaidista rahaa näiden firmojen mielialalääkkeiden maksamiseksi, joista on aiheutunut vakavia sivuvaikutuksia, mm. kuolemaa.

Ensimmäinen näistä Big Pharman rahoittamista algoprojekteista oli Texas Medication Algorithm Project (TMAP), jota suurelta osin rahoitti Robert Wood Johnson Foundation: Johnson & Johnson -korporaation verovapaa filantropiaosasto. USA:n voimakkaimman lobbaajan rahoittama TMAP oli malli muille osavaltioille, mm. Kalifornia, Colorado, Illinois, Kentucky, Maryland, Missouri, New Mexico, New York, Nevada, Ohio, Pennsylvania, South Carolina ja Washington D.C. Sisäpiirissä toimineen Pennsylvania’s Office of Inspector Generalin Allen Jonesin mukaan,

“rahoittamassa ja/tai suoraan mukana olleet ja ja TMAPia markkinoineet lääkeyhtiöt ovat: Janssen Pharmaceutical, Johnson & Johnson, Eli Lilly, Austrazeneca [sic], Pfizer, Novartis, Janssen-Ortho-McNeil, GlaxoSmithKline, Abbott, Bristol Myers Squibb, Wyeth-Ayerst Forrest Laboratories sekä U.S. Pharmacopeia.”

Nämä yritykset tehostivat TMAPin toimintaa kansalliselle tasolle, jossa se paketoitiin uudelleen liittovaltiotason “New Freedom Commission on Mental Healthiksi”, jota johti presidentti George W. Bush, joka käynnisti TMAPin Teksasin kuvernöörinä ollessaan.

TMAPin tavoite oli standardisoida lääkintäalgoritmit julkisille terveydenhuollon palveluille, joissa käytettäisiin TMAP-kartellin mielenterveyslääkehoitoja. Kun kliiniset kokeet epäonnistuivat näyttämään, että Big Pharman uudenlaiset epätyypilliset psykoosilääkkeet olisivat olleet parempia kuin vanhat perinteiset, TMAPin lääkelobbarit maksoivat paneelillisen lääkäreitä ja psykiatreja kuten Jack Gorman New York Psychiatric Institutesta luomaan “asiantuntijoiden konsensus-ohjeistuksen”, joka valheellisesti edisti Risperdalin (Johnson & Johnson), Seroquelin (AstraZeneca), Geodonin (Pfizer) ja muiden uusien lääkkeiden käyttöä “turvallisempina” ja “tehokkaampina” kuin niiden vanhempia verrokkeja. TMAPin lääkelobbarit maksoivat hiljaisiksi julkisterveydenhuollon viranomaisia kuten Steven Karp ja Steven Fiorello Pennsylvania Office of Mental Healthista, jotka ottivat käyttöön samanlaiset lääkealgoritmit omissa osavaltio9issaan, perustaen mielenterveysohjelmia jotka veivät rahoja Medicaidista ja muista verorahoitteisista ohjelmista maksattamaan epätyypilliset psykoosilääkkeet, joita Big Pharman rahoittamat lääkealgoritmit sitten määräsivät ihmisille.

Kun TMAP muutettiin presidentti Bushin New Freedom Commissioniksi Executive Order 13623:n avulla, joka ohjeistaa kouluja “haravoimaan” oppilaista “mielenterveysongelmia”, joita voitaisiin sitten lääkitä TMAP-lääkkeillä, 14 22:sta komissaarista oli sidonnaisuuksien kautta kiinni TMAPissa ja muiden osavaltioiden MAP-projekteissa. Näihin komissaareihin kuuluu Charles Currie (Pennsylvania); Michael F. Hogan (Ohio); Stephen W. Mayberg (California); Henry Harbin (Maryland); Randolf Townsend (Nevada); Anil Godbole (Illinois); Robert Pasternak (New Mexico); Rodolfo Arredondo (Texas); Nancy Carter Speck (Texas); Deanna Yates (Texas); Patricia Carlile (Texas); Norwood Knight-Richardson (Texas); Robert Postlehwait (Eli Lilly) ja Larke Nahme Huang (National Asian American Pacific Islander Mental Health Association). Bushin kampanjoidessa itseään presidentiksi hän sai taskuihinsa ainakin $709,440 TMAPin lääkeyhtiöiltä, mm. Pfizer ($160,109), Eli Lilly ($239,331), GlaxoSmithKline ($10,000), sekä Johnson & Johnson ($300,000).

TMAPin kusetuksen johdosta Johnson & Johnson maksoi $158 miljoonaa sovitellakseen oikeusjuttua Teksasissa, joka väitti yrityksen kavaltaneen osavaltion Medicaid-järjestelmän maksuja “hyväksymättöminä” tai Risperdal-reseptien “lääkekopioiden” (off-label) määräyksinä. Samalla tavoin AstraZeneca päätyi maksamaan $520 miljoonaa sovitellakseen oikeusjuttua sen vilpillisestä markkinoinnista Seroquel-lääkekopioiden reseptien kirjoituksina, kun taas Pfizerin valheelliset väitteet Geodon-lääkekopioiden määräyksistä maksoivat yritykselle $2.3 miljardia Yhdysvaltain oikeusjuttujen historian suurimmassa terveydenhuoltoalan petosjutussa. GlaxoSmithKline päätyi ylittämään Pfizerin ennätyksen maksamalla $3 miljardia sen petollisista lapsille määrätyistä Paxil- ja Wellbutrin-resepteistä, joita myös TMAP-algoritmit suosivat. Eli, Warp Speed Pharmalla on pitkä historia miljardien dollarien maksajana selvitellessään oikeudenkäyntejä petollisestä valtion lypsämisestä maksattaakseen sen “algoritmisesti varmennetut” lääkkeet, jotka ovat johtaneet vakaviin sivuvaikutuksiin, myös kuolemaan.

TMAP-algoritmit, jotka ovat periaatteessa vuokaavioita joiden avulla määrätä lääkkeitä epäilyttävillä diagnostisilla kriteereillä, eivät ole niin sofistikoituneita kuin Big AI:n algoritmit, joita IBM, Google, Microsoft, Amazon ja muut lääkealan kanssa tällä hetkellä samassa pedissä olevat tahot puskevat Operation Warp Speedin kautta. Lääkintäalgoritmit saattavat olla kehittyneet huomattavasti TMAPin monimutkaisuuden yli, kun Big Pharma ja Big Data ovat sulautumassa yhteen bioalan kumppanuuksissa Pfizerin ja IBM Watsonin; AstraZenecan ja BenevolentAIn; Johnson & Johnsonin sekä BenevolentAIn; ja GlaxoSmithKlinen ja sekä Exscientian että Insilicon tapauksissa. Yhtä kaikki, vaikka Operation Warp Speedilla on pääsy suurempaan datamassaan ja parempiin algoritmeihin CORD-19 -tietokannan ja COVID HPC Consortiumin kautta, se ei muuta näiden lääkejättien modus operandia, jossa heidän data-analytiikkansa hyvyyttä liioitellaan aivan kuin he tekivät TMAP-algoritmien tapauksessa.

AI-Bioteknorokotteet tuovat mukanaan transhumanistisen neljännen teollisen vallankumouksen

Vain muutama päivä Britannian Medicines and Healthcare Regulatory Agencyn (MHRA) muuttuessa ensimmäiseksi valtion virastoksi, joka on antanut hätäkäyttöluvan Pfizer-BioNTechin COVID-19 mRNA-rokotteelle, UK MHRA on jo varoittelemassa siitä, että ihmisten, joilla on ollut allergisia reaktioita, ei tulisi ottaa mRNA-rokotetta huolimatta Pfizer-BioNTechin väitteestä että rokotteella olisi väitetty 95%:n tehokkuusaste. Tuolloin paljastettiin myös, että kaksi ihmistä jotka osallistuivat Pfizer-BioNTechin COVID-rokotekokeiluihin kuolivat sen jälkeen, kun he saivat annoksen kokeellista mRNA-rokotetta. Nämä raportit eivät tule yllätyksenä koska lääketeollisuus on käyttänyt koko viime vuosikymmenen kamppaillessaan vastaan epäonnistuneita yrityksiä saada hyväksytettyä mRNA-rokotteet. Ainoa syy miksi nämä biotekno-rokotteet saavat nyt luvat, kiitos WHO:n ja WEF:n PR-kampanjoinnin, on se että julkisterveydenhuollon viranomaiset ovat uhitelleet COVID-19:n uhan olevan suurempi kuin näiden kokeellisten mRNA-rokotteiden.

Nyt kun globaali lääkekartelli, joka on lyönyt hynttyyt yhteen WEF:n kanssa, on kapitalisoinut COVID-paniikin saadakseen jalan oven väliin mRNA-rokotteiden hyväksymiseksi, kaupallinen ennakkotapaus on avannut pandoran lippaan uusille mRNA-“lääkkeille”, joita Elon Muskin mukaan voidaan käyttää geneettisesti muokkaamaan ihmislajia.

Itse asiassa jo nyt on phetta mRNA-rokotteista, joita on geneettisesti manipuloitu ehkäisemään syöpää lähitulevaisuudessa, ja mRNA-teknologioille on muitakin käyttökohteita jotka tuottavat kantasoluja. Sillä aikaa Muskin Tesla-korporaatio on kehittänyt “bioreaktorin”, joka on “RNA-printteri” jolla auttaa CureVacin mRNA-COVIDrokotteen kehittämistä. COVID-pelkoa käytetään hyväksi ohittamaan normaali rokotteiden sääntely Warp Speedin mRNA-rokotteiden tapauksessa, kera plasmidirokotteiden ja geenimanipuloitujen adenovirusrokotteiden, jotta laitettaisiin täyttä höyryä käyntiin kokeellinen bioteollisuus, joka tulee toimimaan neljännen teollisen vallankumouksen perustana. Tämä kaikki WEF:n Klaus Schwabin mukaan tulee tuomaan mukanaan transhumanistisen “fyysisen, digitaalisen ja biologisen identiteetin yhteensulautumisen” tekoälyvetoisella biogeneettisellä manipuloinnilla.

Ei ole sattumaa, että Pfizer, Moderna, AstraZeneca, Johnson & Johnson ja Gates Foundation, jotka kaikki haluavat hyötyä geenimanipuloiduista COVID-rokotteista, ovat kaikki hypänneet samaan kelkkaan World Economic Forumin kanssa, joka on usuttamassa korporaatioita ja valtioita käyttämään COVID-19:a “mahdollisuutena” käynnistää neljäs teollinen vallankumous, jota nämä Warp Speed Pharma -lafkat ja heidän Big Tech partnerinsa tulevat dominoimaan, mm. Microsoft, IBM, Google, Amazon, Dell sekä Hewlett Packard, jotka kaikki ovat samoin WEF:n jäseniä. Nämä ovat räikeitä eturistiriitoja, joita voidaan verrata korruptoituneeseen TMAP:n sekä New Freedom Commission on Mental Healthiin.

Aivan samalla tavalla kun TMAP:n lääkefirmat lypsivät rahaa Yhdysvaltain hallituksen virkamiehiltä puskeakseen ohituskaistalla valtion ja liittovaltion rahoja hyväksymättömien uusien mielenterveyslääkkeiden käyttökohteisiin, jotka aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia kuten kuolemaa, vaikuttaa siltä että Warp Speedin lääkefirmat samalla tavalla ovat liittoutuneet WEF:n kanssa kiihdyttääkseen kansainvälistä rahoitusta uusille biorokotteille, joita ei ole koskaan aiemmin hyväksytty, avatakseen uudet geenimanipulaatiomarkkinat, jotka laskevat WEF:n transhumanistisen neljännen teollisen vallankumouksen perustukset.

*

John Klyczek on opettanut yliopistossa retoriikkaa ja tutkimusargumentaatiota yli kahdeksan vuoden ajan. Hän on kirjoittanut kirjan School World Order: The Technocratic Globalization of Corporatized Education (TrineDay Books); ja hän kirjoittaa mm. julkaisuihin Centre for Research on Globalization, OpEdNews, the Intrepid Report, the Dissident Voice, Blacklisted News, the Activist Post, Counter Markets, News With Views, The Saker, Rense News, DavidIcke.com, sekä Natural News.

Lähde:

https://www.globalresearch.ca/tmap-warp-speed-big-pharma-algorithms-fast-track-unapproved-drugs-vaccines/5732060

 

]]>
/tmapista-warp-speediin-kuinka-big-pharman-algoritmit-toivat-salaa-markkinoille-laakkeita-ja-rokotteita/feed/ 0