kirjoittaja: Richard Stallman

Kaikki ihmisen tekemät päätökset perustuvat hänen arvoihinsa ja tavoitteisiinsa. Ihmisillä voi olla monia erilaisia tavoitteita ja arvoja; maine, liikevoitto, rakkaus, selviytyminen, hauskanpito ja vapaus ovat vain joitakin tavoitteita, joita hyvällä ihmisellä voi olla. Kun tavoite on periaatteellinen, kutsumme sitä idealismiksi.

Työtäni vapaiden ohjelmistojen parissa motivoi idealistinen tavoite: vapauden ja yhteistyön levittäminen. Haluan rohkaista vapaiden ohjelmistojen leviämistä, korvata yhteistyötä estävät omistusoikeudelliset ohjelmistot ja siten parantaa yhteiskuntaamme.

Tämä on perussyy siihen, miksi GNU General Public License on kirjoitettu niin kuin se on: copyleft-lisenssinä. Kaiken GPL:n piiriin kuuluvaan ohjelmaan lisätyn koodin on oltava vapaata ohjelmistoa, vaikka se olisi erillisessä tiedostossa. Annan koodini käytettäväksi vapaissa ohjelmissa, enkä käytettäväksi omistusoikeudellisissa ohjelmissa, jotta kannustaisin muita ohjelmistoja kirjoittavia ihmisiä tekemään niistä myös vapaita. Ajattelen, että koska omistusoikeudellisten ohjelmistojen kehittäjät käyttävät tekijänoikeuksia estääkseen meitä jakamasta, me yhteistyöhön osallistujat voimme käyttää tekijänoikeuksia antaaksemme muille yhteistyöhön osallistujille oman etunsa: he voivat käyttää koodiamme.

Kaikilla GNU GPL:ää käyttävillä ei ole tätä tavoitetta. Monta vuotta sitten erästä ystävääni pyydettiin julkaisemaan uudelleen copyleft-ohjelma ei-copyleft-ehdoin, ja hän vastasi suunnilleen näin:

“Joskus työskentelen vapaiden ohjelmistojen parissa, joskus taas omien ohjelmistojen parissa — mutta kun työskentelen omien ohjelmistojen parissa, odotan saavani palkkaa.”

Hän oli halukas jakamaan työnsä yhteisön kanssa, joka jakaa ohjelmistoja, mutta ei nähnyt mitään syytä antaa avustusta yritykselle, joka valmistaa tuotteita, jotka eivät kuuluisi yhteisöömme. Hänen tavoitteensa oli erilainen kuin minun, mutta hän päätti, että GNU GPL oli hyödyllinen myös hänen tavoitteensa kannalta.

Jos haluat saada jotain aikaan maailmassa, idealismi ei riitä — sinun on valittava menetelmä, joka toimii tavoitteen saavuttamiseksi. Toisin sanoen sinun on oltava ”pragmaattinen”. Onko GPL pragmaattinen? Katsotaanpa sen tuloksia.

Mieti GNU C++:aa. Miksi meillä on ilmainen C++-kääntäjä? Vain siksi, että GNU GPL:n mukaan sen piti olla ilmainen. GNU C++:n kehitti teollisuuden yhteenliittymä MCC lähtien GNU C -kääntäjästä. MCC tekee työstään yleensä niin omistusoikeudellista kuin mahdollista. Mutta he tekivät C++ -kääntäjän etuosasta vapaan ohjelmiston, koska GNU GPL:n mukaan se oli ainoa tapa julkaista se. C++ -kääntäjän etuosa  sisälsi monia uusia tiedostoja, mutta koska ne oli tarkoitus linkittää GCC:n kanssa, GPL koski niitä. Yhteisömme saama hyöty on ilmeinen.

NeXT halusi alun perin tehdä tästä kääntäjän etuosasta omistusoikeuden alaisen; he ehdottivat, että se julkaistaisiin tiedostoina ja että käyttäjät saisivat linkittää ne muuhun GCC:hen, koska he ajattelivat, että näin voitaisiin kiertää GPL:n vaatimukset. Mutta lakimiehemme sanoi, että tämä ei olisi kiertänyt vaatimuksia, eikä se ollut sallittua. Ja niin he tekivät Objective C -kääntäjän etuosasta vapaan ohjelmiston.

Nämä esimerkit tapahtuivat vuosia sitten, mutta GNU GPL tuo meille edelleen lisää vapaita ohjelmistoja.

Monet GNU-kirjastot kuuluvat GNU Lesser General Public License -lisenssin piiriin, mutta eivät kaikki. Yksi GNU-kirjasto, joka kuuluu tavallisen GNU GPL:n piiriin, on Readline, joka toteuttaa komentorivin muokkauksen. Kerran sain tietää eräästä ei-vapaasta ohjelmasta, joka oli suunniteltu käyttämään Readlinea, ja kerroin kehittäjälle, että tämä ei ole sallittua. Hän olisi voinut poistaa komentorivimuokkauksen ohjelmasta, mutta hän itse asiassa julkaisi sen uudelleen GPL:n alaisuudessa. Nyt se on vapaa ohjelmisto.

Ohjelmoijat, jotka kirjoittavat parannuksia GCC:hen (tai Emacsiin, tai Bashiin, tai Linuxiin, tai mihin tahansa GPL:n piiriin kuuluvaan ohjelmaan), ovat usein yritysten tai yliopistojen palveluksessa. Kun ohjelmoija haluaa palauttaa parannuksensa yhteisölle ja nähdä koodinsa seuraavassa julkaisussa, pomo saattaa sanoa: ”Hetkinen – koodisi kuuluu meille! Emme halua jakaa sitä; olemme päättäneet tehdä parannetusta versiostasi suojatun ohjelmistotuotteen.”

Tässä kohtaa GNU GPL tulee apuun. Ohjelmoija osoittaa pomolle, että tämä oma ohjelmistotuote rikkoisi tekijänoikeuksia, ja pomo tajuaa, että hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa: julkaista uusi koodi vapaana ohjelmistona tai olla julkaisematta sitä lainkaan. Lähes aina hän antaa ohjelmoijan tehdä niin kuin hän oli koko ajan aikonut, ja koodi otetaan mukaan seuraavaan julkaisuun.

GNU GPL ei ole Mr. Nice Guy. Se sanoo ei joihinkin asioihin, joita ihmiset joskus haluavat tehdä. On käyttäjiä, jotka sanovat, että tämä on huono asia — että GPL ”sulkee pois” joitakin omistusoikeudellisten ohjelmistojen kehittäjiä, jotka ”on saatava mukaan vapaiden ohjelmistojen yhteisöön”.

Emme kuitenkaan sulje heitä pois yhteisöstämme, vaan he päättävät olla tulematta. Heidän päätöksensä tehdä ohjelmistot omaksi on päätös pysyä yhteisömme ulkopuolella. Yhteisöömme kuuluminen tarkoittaa liittymistä yhteistyöhön kanssamme; emme voi ”tuoda heitä yhteisöön”, jos he eivät halua liittyä.

Se, mitä voimme tehdä, on tarjota heille kannustin liittyä. GNU GPL on suunniteltu niin, että olemassa olevat ohjelmistomme tarjoavat kannustimen: ”Jos teet ohjelmistasi vapaita, voit käyttää tätä koodia.” Se ei tietenkään voita kaikkia, mutta välillä se voittaa.

Omistusoikeudellisten ohjelmistojen kehittäminen ei edistä yhteisöämme, mutta sen kehittäjät haluavat usein saada meiltä avustuksia. Vapaiden ohjelmistojen käyttäjät voivat tarjota toisille vapaiden ohjelmistojen kehittäjille egon pöyhistelyä — tunnustusta ja kiitollisuutta — mutta voi olla hyvin houkuttelevaa, kun yritys sanoo sinulle: ”Anna meidän vain laittaa pakettisi meidän omaan ohjelmaamme, niin ohjelmasi on monien tuhansien ihmisten käytössä!” Houkutus voi olla voimakas, mutta pitkällä aikavälillä meidän kaikkien on parempi vastustaa sitä.

Kiusausta ja painostusta on vaikeampi tunnistaa, kun ne tulevat epäsuorasti, vapaiden ohjelmistojen organisaatioiden kautta, jotka ovat omaksuneet omistusoikeudellisia ohjelmistoja suosivan politiikan. X Consortium (ja sen seuraaja Open Group) tarjoaa esimerkin: omistusoikeudellisia ohjelmistoja valmistavien yritysten rahoittamana ne pyrkivät vuosikymmenen ajan taivuttelemaan ohjelmoijat olemaan käyttämättä copyleft-periaatetta. Kun Open Group yritti tehdä X11R6.4:stä ei-vapaan ohjelmiston, ne meistä, jotka olivat vastustaneet tätä painostusta, olivat iloisia siitä, että olivat vastustaneet.

Syyskuussa 1998, useita kuukausia sen jälkeen, kun X11R6.4 julkaistiin ei-vapaan jakelun ehdoilla, Open Group peruutti päätöksensä ja julkaisi sen uudelleen samalla vapaiden ohjelmistojen lisenssillä, jota käytettiin myös X11R6.3:ssa. Kiitos, Open Group — mutta tämä myöhempi peruuttaminen ei kumoa johtopäätöksiä, jotka teemme siitä, että rajoitusten lisääminen oli mahdollista.

Pragmaattisesti ajateltuna suurempien pitkän aikavälin tavoitteiden pohtiminen vahvistaa tahtoa vastustaa tätä painetta. Jos keskität mielesi vapauteen ja yhteisöön, jonka voit rakentaa pysymällä lujana, löydät voimaa tehdä sen. ”Puolusta jotain, tai lankeat mihin tahansa.”

Ja jos kyynikot pilkkaavat vapautta, pilkkaavat yhteisöä… jos ”kovan luokan realistit” sanovat, että liikevoitto on ainoa ihanne… jätä heidät huomiotta ja käytä silti copyleftia.

Lähde: https://www.gnu.org/philosophy/pragmatic.html