Tiivistelmä

Tämä tutkimus käsittelee sitä miten talonrakentamisen kysymykset voivat mullistaa rakennusalan. Se keskittyy yhteismaaperustaisiin organisaatioverkostoihin, teknologioihin ja käyttäjiin, jotka muodostavat niche-praktiikan dominantin paradigman reunamille. Tämä praktiikka voidaan käsittää olevan DGML (“Design Global, Manufacture Local”), ja siitä esimerkkinä toimii Hexayurt, Open Source Ecology Microhouse sekä WikiHouse. Käyttämällä näitä deskriptiivisiä tapaustutkimuksia valaistaan avoimien rakennusjärjestelmien haasteita ja mahdollisuuksia koskien teknologisia, institutionaalisia ja sosiaalisia aspekteja. Huolimatta positiivisesta dynamiikasta, joitain ongelmia tulee ratkaista, niin että kestävästi rakennettu ympäristö voisi kukoistaa.

Lainauksia

DGML-lähestymistapa

CBPP:n muotona DGML-lähestymistapa esittelee siirtymän massatuotetuista ratkaisuista kustomoituihin. Se kuvaa globaalin digitaalisen yhteisvaurauden konvergenssia paikallisten tuotantoteknologioiden (mm. 3D-tulostimet, CNC-laitteet, laserleikkurit ym.) sekä yksinkertaisempien työkalujen kanssa (kuten sahat, porat ym.). Se on syntynyt lupaavana hajautetun tuotannon mallina dominantissa kapitalistisessa järjestelmässä (Giotitsas & Ramos, 2017). DGML:n vaikutuksesta kulttuuriin on keskusteltu kosmolokalismin idean avulla (Ramos, 2017).

Myötäillen tutkimusta Kostakis, Latoufis Liarokapis, & Bauwens (2016a), DGML-paradigmaan kuuluu kolme omalaatuista komponenttia: suunnitellun vanhenemisen, joka kuvaa hyödykkeiden tarkoituksellista tuottamista rajoitetulla elinajalla voiton maksimoimiseksi (BBC, 2017; Guiltinan, 2009), poistaminen; on-demand -tuotanto, joka ottaa huomioon tuotantoprosessin tapahtuvan lokaalissa tuotantotilassa, minkä takia kuljetus ja ympäristövaikutukset oletetaan matalammiksi (Kohtala & Hyysalo, 2015; Kostakis, Fountouklis, & Drechsler, 2013); sekä digitaalisen (softat, design) että materiaalisen infran (hacklabit, tuotantotilat, yhteiset koneet ja laitteet) jakamiskäytännöt ja keskinäistäminen.

Ottaen huomioon viimeaikaiset huolet kestävyydestä (Taranic, Behrens, & Topi, 2016; Whicher, Harris, Beverley, & Swiatek, 2018), DGML-malli voi raivata tietä kestäville käytänteille rakennetuissa ympäristöissä. Tämä malli sisältää modulaarisen designin konseptin kierrätyselementtejä käyttämällä, jotka voidaan purkaa ja käyttää uudelleen ilman vaurioita. Täten voidaan saavuttaa valmistettujen komponenttien korjattavuus, purettavuus, kierrätettävyys ja uusittavuus (Bonvoisin, 2016).

DGML-lähestymistapaa määrittää joustavuus esineiden suunnittelussa käyttämällä parametrisia design-työkaluja. Digitaaliset 3D-mallit stimuloivat käynnissä olevia interaktioita design-prosessiin osallistujien kesken, sillä ne esittävät informaation myös aloittelijoiden helposti ymmärrettävässä muodossa (Yap, Ngwenyama, & Osei-Bryson, 2003). Rakennusgeometriaan voidaan lisätä lisäulottuvuuksia kuten rahoitusdataa, materiaalin ominaisuuksia tai energiaominaisuuksia BIM:n avulla (Building Information Modelling). BIM mahdollistaa kehittyneet simulaatiot — mm. rakenteen testaukset, energia-analyysit jne. — mitkä mahdollistavat rakennusten elinkaaren hallinnan parantamalla ennustettavuutta.”

Avoimien rakennusjärjestelmien teknologiset, institutionaaliset ja sosiaaliset aspektit

Esitetyt muutosesimerkit kolmessa tapaustutkimuksessa ovat merkittäviä tulevaisuuden rakennussektorille ja yhteiskunnan kehitykselle. Fokus asetetaan mahdollisuuksien ja ongelmien identifikaatioon, joita nämä yhteisöt kohtaavat, avoimien rakennusjärjestelmien käyttöönottamiseksi. Relevantit ongelmat analysoidaan liittyen kolmeen toisiinsa liittyvään aspektiin: teknologiaan, instituutioihin ja yhteiskuntaan.

Teknologinen aspekti

Parametriset design-työkalut voivat tukea avoimien rakennusjärjestelmien käyttöönottoa ja leviämistä, ottaen huomioon että yksi-sopii-kaikkeen -ratkaisut talonrakentamisessa eivät toimi (WikiHouse, 2018a). Rakennusten kompleksisuus yhdessä eri alueellisten kontekstien kanssa (ilmasto, maaperä, lait ym.) tekevät parametreistä korvaamattomia. Investointi informaationhallintaan BIM-teknologian avulla voi tukea pitkäaikaista päätöksentekoa, kun taas robustit suunnitteluprosessit vastaavat laatu- ja riskitekijöihin, joita rakentajayhteisöt ovat identifioineet (Open Source Ecology, 2018).

Lisäksi kommunikaatioprotokollat ovat tarpeen, jotta eri sidosryhmät voivat ottaa vastuun ongelmista ja tehdä yhteistyötä harmonisesti rakennusprosessin aikana. Transnationaalista yhteistyötä avittaaksemme BIM:n avulla, kansalliset luokittelujärjestelmät tulisi yhdistää kansainväliselle mittakaavalle avoimilla standardeilla (kuten Industry Foundation Classes). Tämä mahdollistaisi insinööritoimistojen osallistumisen avoimien rakennusjärjestelmien tutkimukseen ja kehittämiseen tarjoamalla teknistä tukea yhteisöille ympäri rakennusalan tarjontaketjun.

Mitä designiin tulee, kriittinen elementti kansainvälisen, yhteistyöhön perustavan rakenteiden joukon luomiselle avoimia rakennusjärjestelmiä käyttämällä on standardointi. Tämä termi viittaa globaaliin dimensionaaliseen viitekehyksen muutokseen jolla varmistetaan yhteiset design-suuntaviivat (Open Structures, 2018). Tällä tavoin niiden osien, joista rakennus koostuu, dimensiot voidaan valita perustuen yhteiseen globaaliin ruudukkoon. Nämä osat voidaan sen jälkeen kasata komponenteiksi, jotka taas voidaan yhdistää joustaviksi rakenteiksi ja superrakenteiksi. Rakennuksen rakentaminen voisi, täten, olla analogista organismin muotoutumiselle (Open Structures, 2018).

Toinen integraali osa prosessia on yksityiskohtainen open source -dokumentaatio sekä sen jatkuva päivittäminen. Arkkitehtoninen data (esim. digitaaliset piirustukset ja laskelmat), rakennusdata (esim. mallitestit ja rakennusmenetelmät), tekniset, kemialliset ja biofyysiset yksityiskohdat (esim. sääolosuhteet ja maaperä), kustannukset (esim. materiaalit ja laitteet) sekä ympäristön vaatimukset (esim. kierrätys, vesi ja sen ehtyminen) tulisi olla tarkasti dokumentoitu, mikä auttaa avoimen hardwaren ratkaisujen soveltamisen toistettavuutta helposti seurattavien manuaalien avulla (Bonvoisin, 2016).

Kokeilut uusilla materiaaleilla voivat parantaa avoimia rakennusjärjestelmiä. Monoliittisten materiaalien (kuten vaneri, pahvi jne.), joita pääosin käytetään näiden rakennusten alkuvaiheessa, käyttämisen sijaan kehittyneitä materiaaleja kuten nanoteknologiaa, biomuoveja ja komposiitteja voidaan myös testata. Kuitenkin ottaen huomioon erot orgaanisten ja teollisten materiaalien välillä, erityistä huomiota tulee kiinnittää varmistamaan uusien materiaalien kierrätettävyys. Tavoite on saavuttaa energiasäästöjä, rakenteellista kapasiteettia sekä korkeampi kosteuden ja lämmönkestävyys äärimmäisissä sääolosuhteissa ympäristöystävällisten ja kierrätettävien materiaalien avulla.

Institutionaalinen aspekti

Avoimet rakennusjärjestelmät ovat lupaavia, mutta alueellinen vaihtelu rakentamisen ja kaavoituksen säännöksissä on haasteellista. Vaikka International Building Codes kuvaakin rakennusalan kokemuksen ja teknologian parhaita käytänteitä, paikalliset säännökset vaihtelevat maittain ja kontekstista toiseen. Esimerkiksi osissa Missouria ei ole rakennussääntöjä ollenkaan (Open Building Institute, 2018), kun taas UK:n rakennusluvat voidaan kiertää tiettyjen lakien mukaisesti (Knight & Williams, 2012).

Yksinkertaistetun lainsäädäntödokumenttien tietokannan luomisen uskotaan tuovan merkitsevyyttä avoimen rakennusjärjestelmien rakentamiselle paikallisella tasolla (Open Building Institute, 2018). Lisäksi käyttämällä hyödyksi olemattomia tai epämääräisiä säännöksiä, porsaanreiät laeissa mahdollistavat yhteisöjen toimia vapaammin (Knight & Williams, 2012).

Avoimien rakennusjärjestelmien sisäänrakennettu modulaarisuus mahdollistaa spatiaalisten esteiden lieventämisen, jotka aiheutuvat eroista tiukoissa rakennussäännöissä. Siinä mielessä modulaarisuus mahdollistaa joustavuuden, mikä vuorostaan edistää määräystenmukaisuutta: korvaamalla tietyt moduulit toisilla; vaihtamalla materiaali toiseen; lisäämällä tai poistamalla moduuleita vastaamaan geometrisiin rajoitteisiin. Lisäksi modulaarinen design auttaa rakenteiden purussa takaisin rakennusmoduuleiksi, mitä voidaan muokata, korvata tai päivittää itsenäisesti. Lisäksi moduuleita voidaan testata eri olosuhteita varten.

Huolimatta kyvyttömyydestään vastata räjähtäneiden maan hintojen sekä eriarvoiseen resursseihin käsiksipääsyn ongelmiin, avoimen rakentamisen järjestelmät tuntuvat saavan poliittista tukea, kuten Wikihousen projekti Almeressa. Syy tälle voi olla kasvava kysyntä kestävälle asumiselle kehitysmaissa ja lisääntyneet matalatuloisten ihmisten määrät kehittyneissä maissa.

Sortavien leikkauspäätösten sisällä on mahdollista, että paikallistoimijat alkavat rahoittaaa avoimen rakentamisen järjestelmiä pienen kustannustason ratkaisuina. Muutoin yhteisöjen tulisi jatkaa kamppailua lahjoitus- ja muussa muodossa tulevan rahoituksen puolesta (esim. myymällä manuaaleja ja tarjoamalla tukipalveluja).

Lopuksi, epämuodollisten tiimien ja yksilöiden instituution tasolle pääsy on tärkeää näille aloitteille. Ryhmittymät pyrkivät edistämään alkuvaiheen ideoitaan ja toimimaan ammattiryhmissä projektien toteuttamiseksi. Kun ammattilaisia ja organisaatioita tulee ajan mittaan lisää mukaan, instituutiorajoitteet eliminoituvat (Molitor, 1977).

Sosiaalinen aspekti

Informaatioteknologioiden mahdollistamana avoimet rakennusjärjestelmät pyrkivät tuottamaan asumispalveluja luovalla, yhteisöllisellä ja seurallisella tavalla. Ihmiset nauttivat suuremmasta potentaalista kun he työskentelevät kollektiiveissa, mikä johtaa esiteollisen arkkitehtuurin renesanssiin yhteisöperustaisen rakentamisen avulla. Tässä kontekstissa kansalaisvetoiset aloitteet pyrkivät tarjoamaan huokeaa ja kestävää asumista.

Digitaalivalmistusteknologiat voivat olla avuksi tämän tavoitteen saavuttamisessa niitten muuntaessa digitaalidataa fyysisiksi esineiksi. Täten osaamisvaatimukset, kustannukset ja tarvittava aika rakentamiselle madaltuvat yhdessä siihen liittyvän logistiikan ja ympäristölle aiheutuvien kustannusten kanssa (Kostakis, Fountouklis, & Drechsler, 2013).

Markkinatalousjärjestelmistä pois siirryttäessä matalan kustannustason mukautuvat ja kestävät ratkaisut ovat mahdollisia lokaalisti. Yhteistä infrastruktuuria ruokkiva globaalin digitaalisen yhteisvaurauden maaperä laajentuu jatkuvasti eri puolilta maailmaa annettujen kontribuutioiden myötä. Sen lisäksi erilaisten rakennustyyppien saatavuus open source -lisenssien alla edistää kokeilukulttuuria ja kykyä kehittää parhaiden ja asianmukaisimpien elementtien yhdistelmiä jokaiseen eri tilanteeseen.

DGML-mallin käyttöönotto rakennussektroilla tuo mukanaan radikaalin eri lähestymistavan verrattuna dominanttiin malliin. Rakennusprosessin kaltaisissa tapauksissa, joissa eri intressit omaavat sidosryhmät ovat saman pöydän ääressä, konfliktit ovat väistämättömiä. Avoimet rakennusjärjestelmät saattavat olla pitkäikäinen kestävä ratkaisu globaaleihin ongelmiin open source -yhteisöille. Toisaalta yhteinen infrastruktuuri saattaa uhata lyhytaikaisia, voittoa tavoittelevia rakennusyritysten tavoitteita.

Roolien ja vastuiden uudelleenmäärittely kaikkien rakennusprosessissa mukana olevien osapuolten tapauksessa — mukaanlukien hallitukset, itsensä rakentavat yhteisöt, insinöörit ja omaisuuserien omistajat — on vaatimus. Esimerkiksi tukipalvelut ja konsultointi voidaan ostaa materiaalisten esineiden sijaan ja systeemejä voidaan kehittää ja monitoroida yhteiskäyttöympäristöissä kilpailuympäristöjen sijaan.

Kun tarkastellaan juuri julkaistua tietoa avoimesta rakentamisesta, sellaisten tavoitteiden skaalautuvuus ja niiden tulevaisuuden kyky voittaa kilpailu dominantista rakentamistavasta laadun tai turvallisuuden mittareilla voi olla kyseenalainen. Kuitenkin avoimen rakentamisen aloitteiden menestys on aikaisemmin antanut painoarvoa ihmisten mukanaololle. Sitä voidaan kasvattaa edistämällä globaalia tietoisuutta open source -liikkeen kestävyyspiirteistä, sekä kiertotalouspiirteistä, jotka ovat sisäänrakennettu avoimen rakentamisen järjestelmiin. Voimaannuttavalla proaktiivisia ja asiantuntevia kansalaisia globaalisti, useammat henkilöt, kollektiivit ja yritykset olisivat mukana parantamassa avoimen rakentamisen järjestelmiä ja siihen liittyvää lainsäädäntöä. Tällä tavoin joustavien, modulaaristen rakenteiden kehittäminen yhteisellä viitekehyksellä voisi olla palapelin viimeinen pala. Kuitenkaan kukaan ei voi kyseenalaistaa koulutuksen roolia osanottajien valmistelussa uusia rakentamisen käytäntöjä varten ja rakentamisen resilienssiin globaalilla skaalalla.

Huolimatta näiden open source -yhteisöjen vaivannäöstä ahdistavien tulevaisuuden ongelmien ratkaisussa, uusien liiketoimintastrategioiden muodostamisessa ja instituutioksi muuttumisessa, nämä projektit pysyvät marginaalisina. Niiden liikemäärämomentti tarjota huokeaa ja kestävää asumista vaikuttaa moneen. Niiden kasvavat yhteiskunnalliset vaikutukset kasvattavat näiden innovatiivisten aloitteiden mahdollisuuksia kehittyä tärkeäksi asiaksi.

Erityisesti ratkaisujen testaamista kiihdyttämällä globaalin kontribuuttoriverkoston avulla nämä yhteisöt voidaan integroida valtavirtaan ja haastaa status quo.

Ottaen huomioon huolet globaalista luottokriisistä ja kestävyydestä, DGML-malli luo uuden ekosysteemin, jolla on potentiaalia kasvaa laajemmalle. Keskeiset systeemiset tekijät, jotka mahdollistavat tämän leviämisen, ovat mm.: halvan ICT:n ja internetin käyttöönotto laajalti, relevantin kulttuurin kehittäminen avoimuuden ja jakamisen ympärille, jota voimistaa laajalle levinnyt informaation jakaminen, sekä ekologinen kriisi, joka luo suuremman kysynnän kestävämmille ja kiertotalouteen perustuville malleille.

Viimeisenä, DGML-mallilla on joustavuutta sopeutua eri tarpeisiin ja konteksteihin, sekä tarjota ratkaisuja eri ongelmiin, mitkä saattavat korreloida markkinahäiriöiden kanssa pohjoisella pallonpuoliskolla tai relevantin infrastruktuurin puutteen kanssa eteläisellä pallonpuoliskolla. Näin se voi täyttää umpeen markkinaperustaisten ratkaisujen jättämät aukot asumisessa kehittämällä vaihtoehtoisia asumisen tuottamisen järjestelmiä, samalla kun se tarjoaa huokeaa asumista ihmisille, jotka sitä tarvitsevat.”

Yhteenveto

“Tämä artikkeli tuo panoksensa ymmärrykseen siitä miten yksilöt, yritykset ja valtiot voivat tulla yhteen edistämään kestävästi rakennettua ympäristöä. Se on pyrkimys valaista syntyvän avoimen rakentamisen dynamiikkaa, jota toteutetaan DGML-mallilla. Koko keskustelu avoimista rakentamisen järjestelmistä on saanut vauhtia ahdistavien globaalien ongelmien aiheuttaessa enemmän huolta.

Tässä kontekstissa esiteltiin kolme case-tapausta havainnollistamaan niitä tapoja ja keinoja joilla DGML-malli voi edistää rakennussektorin kestävyyttä jakamalla fyysisiä ja digitaalisia infrastruktuureja. Nämä case-tapaukset näkevät rakennusprosessin yhteisövetoisena proseduurina, joka edistyy markkinatalouden ulkopuolella. Aiheeseen liittyviä relevantteja haasteita ja mahdollisuuksia käsiteltiin myös.

Yhteenvetona todetaan, että DGML-mallin käyttöönotto rakennusalalla vaatii huomattavia muutoksia nykykäytäntöön, eri sidosryhmien rooliin ja prosessien skaalaan.

Erityisesti syntyy uusia liiketoimintastrategioita, joissa on mukana neuvonantajia, liiketoiminta- ja organisaatioasiantuntijoita kansalaisvetoisissa projekteissa. He tarjoavat asiantuntemustaan kaikissa rakentamisen toimitusketjun eri vaiheissa. Yhteisöjen institutionalisoinnin tarpeellisuus, sekä standarding design-ruudukko suuren mittakaavan rakennuksiin voivat avittaa avointen rakennusjärjestelmien potentiaalia, mikä maksimoi niiden yhteiskunnallisen impaktin.

Tämän tutkimuksen rajoite on, että DGML-mallin rakennussektorilla tapahtuvan käyttöönoton mukana tulevat ongelmat ja mahdollisuudet identifioitiin, mutta niihin ei vastattu suoraan. Avointen rakennusjärjestelmien tekniset arvioinnit voivat arvioida näiden rakenteiden kestävyyttä. Toivottavasti tämä artikkeli saa aikaan keskustelua ja kokeiluja teollisuudenalalla ympäri maailman.”

Kirjoittajat

• Christina Priavolou. Ragnar Nurkse Department of Innovation and Governance, Tallinn University of Technology, Akadeemia street 3, 12618, Tallinn, Estonia.
• P2P Lab, Kougkiou 3A, 45221, Ioannina, Greece.

Lähde: P2P Foundation Blog

Tämä on DGML:n arvio, ‘fyysisestä’, ‘kosmo-lokaalista’ vertaistuotannosta; jonka Source Network on tuottanut, (verkosto joka tuo yhteen akateemikot, lainsäädännön ammattilaiset ja siviiliyhteiskunnan organisaattorit ympäri Eurooppaa), kirjoittanut Chris Giotitsas ja Jose Ramos P2P Foundationista/P2P Lab.

Lataa raportti täältä: A New Model of Production for a New Economy.

Tiivistelmä

Chris Giotitsas ja Jose Ramos: “DG-ML:n perusperiaatteet perustuvat open sourcen / avoimen designin tuotantologiikan yhteenliittymään globaalilla skaalalla, mihin liittyy tuotanto paikallisverkoston avulla alueellisella skaalalla. Perinteisesti korporaatioyritykset ovat yksinään omistaneet aineettoman pääoman joka heillä on käytössä tavaroiden tuotannossa. He saavat materiaalit tavaroihin kansallisten tai globaalien toimitusketjujen kautta. He tuottavat nuo tavarat käyttäen skaalaetuja valmistuskeskuksissa, joista valmiit tavarat toimitetaan kansallisesti tai globaalisti. DG-ML on tämän tuotantologiikan inversio.

Ensinnäkin, aineeton pääoma on avointa, joko open source tai creative commons tai copyfair, joten sitä voi kuka tahansa käyttää. Toiseksi, valmistus ja tuotanto voidaan tehdä aineettomasta pääomasta riippumatta, missä tahansa yhteisössä tai yrityksessä ympäri maailmaa vain halutaankin. Yhä vahvempien valmistusteknologioiden demokratisointi, kuten 3D-printterien, laserleikkurien, CNC-reitittimien ja automatisoitujen järjestelmien/robottien,  auttaa tätä. Tämän ei tarvitse mennä skaalaekonomian logiikan mkaan, vaan se keskittyy tuottamaan arvoa kriittiselle referenssiryhmälle (CRG), yhteisölle joka vaatii sellaisia tavaroita. Kolmanneksi, jakelu on lokalisoitu CRG:lle, tai CRG:n affiliaateille.

DG-MLei ole ainoastaan voittokulkua uusille teknologioille, joita voidaan yksinkertaisesti teipata neoliberaaliin globalisaatiokoneeseen. DG-ML itse asiassa esittää uuden talousjärjestelmän toteutusta ja toiminnallistusta, joka ammentaa nousevasta maailmankuvasta. DG-ML:ssa mukanaolleiden ihmisten välisistä suhteista ja heidän kokemuksistaan ammentaen me uskomme, että se esittää olennaista kulttuurillista siirtymää materiaalisessa tuottaja/kuluttajaorientaatiossa. Se hylkää tavan jolla teollistuminen on kontekstualisoinut panokset ja tuotokset ja niihin liittyvät ulkoisvaikutukset. Se näin liittyy visioon kiertotalouden rakentamisesta.

Idea on, että tuotantomateiraalit, joita käytetään DG-ML -prosessissa, ovat niin pitkälle paikallisesti hankittuja kuin mahdollista, ja jätevirtoja ulospäin käytetään joidenkin muoden syötteinä, mikä eliminoi tarpeettomien tuotantoketjujen kustannukset ja vaikutukset. Se on kytkeytynyt myös kutsuhuutoihin kasvun jälkeisista talousmalleista, hyvinvointimittareihin perustuvista kestävistä elinkeinoista korporaatioiden ja talouden kasvun sijaan. [10]

Se on nivoutunut open source -liikkeeseen, visioon digitaalisesta yhteisvauraudesta jossa ihmisluovuuden perintö on jaettavissa. Se ammentaa planetaarisesta kuvitelmasta jossa paikallishallitukset työskentelevät vastaten kohtaamiimme planeetan haasteisiin. [11] Se on itse asiassa osa liikettä, jolla luodaan vaihtoehtoinen globalisaatio, [12] ja emergentin maailmankuvan ilmaisu: globaali ekologinen integriteetti versus ylikulutus, vertaistyöntekijän solidaarius versus kansallinen kilpailukyky, moniarvoisuus versus BKT-monokulttuuri.”

Lainauksia

Loppulauselmasta: “Nämä kaksi tapausta tarjoavat ikkunan syntyvään talousmalliin, jota me vasta alamme ymmärtää. Nämä tapaukset demonstroivat yhteisen arvon ja yhteisten resurssien vertaistuotantoa. Kuitenkin, toisin kuin avoimen softan liike, vertaistuotanto näissä tapauksissa on erittäin paikallista, jäsenet yhteistyössä prototyyppaavat, suunnittelevat ja kokeilevat koneita. Nämä tapaukset voidaan tulkita olevan auttavasti aiheeseen liittyviä, ne ovat potentiaalisia indikaattoreita tulevaisuuden tapahtumista. Vertaistuotannon logiikka on osunut tärkeään rajaan, nyt sitä esiintyy fyysisenä/materiaalisena tuotantona. Kuitenkin tapaukset demonstroivat myös kasvukipuja. Farm Hackille jää edelleen kysymys rahoituksen toteuttamiskelpoisuudesta ja tuotantoyhteisöjen ylläpidon haasteista. Onko heikko ei-voittoa-tavoitteleva organisaatio riittävä fasilitoimaan vertaistuottajien verkoston tervettä kasvua? L’Atelier Paysansilla on vähemmän ongelmia toiminnan rahoittamisessa, mutta enemmän ongelmia siinä miten yrittäjäkoalitiota aktivoidaan. Tulevaisuudessa saatamme oppia näistä tapauksista niin, että saatamme nähdä heikkoja tulevaisuuden linjauksia poliittiselle taloudelle. Verkostomuodon ja DG-ML -käytäntöjen yhteistekemisen logiikan syntyminen on osoitettu näissä caseissa, ja ne antavat meille joitain siemeniä joita kylvää vaihtoehtoisen poliittisen talouden tulevaisuuden kasvattamiseksi.

DG-ML haastaa kilpailutoiminnan nollasummapelilogiikan, joka löytyy kansallisten (ja globaalisti kytkeytyneiden) kapitalististen järjestelmiemme ytimestä. Nykyjärjestelmässä me olemme tottuneet kansallisiin hallituksiin, jotka tukevat kansallisia teollisuudenaloja globaalissa kilpailussa, voittavat markkina-alaa ja ottavat johtoaseman teknologiassa ja innovaatioissa. DG-ML -malli on osa globaalin yhteistoiminnallisen järjestelmän syntymää, jossa design-innovaatioita yhdestä yhteisöstä jossain päin maailmaa voidaan käyttää ja soveltaa yhteisöön aivan toisella puolella maailmaa. Kilpailuetuun ja markkinaosuuksien kaappaukseen perustuvien järjestelmien sijaan teknologinen adaptaatio on yhteisöpohjaista ja sen on tarkoitus tukea kriittisten referenssiryhmien elinkeinoja. Vaikka DG-ML:lle on olemassa suurempi teoreettinen kehys, joka kykenee tuottamaan alueellisille markkinoille (noin 4-20 miljoonan ihmisen kaupungeille esimerkiksi), esimerkit tässä raportissa osoittavat sitoutumista designin ja teknologian mukautumiseen kriittisille paikallisille viiteryhmille, sen sijaan että puhuttaisiin kilpailullisista markkinointistrategioista.

Tämä voi auttaa meitä miettimään myös valtion roolia teollisuudessa ja materian tuotannossa. Jos DG-ML auttaa alueita irtautumaan kilpailun nollasummapelilogiikasta, valtiot voivat kehittää politiikkaa jossa tuki on taattu DG-ML:n vertaistuotantojärjestelmän molemmille mittasuhteille — globaalille ja paikalliselle. Globaalissa mittakaavassa kansallinen politiikka voi ohjata tiedon tuotantoa avoimeksi tavalla, joka mahdollistaa materiaalintuotantoteollisuuden yhteiskunnan laajuisesti ja todellakin maailmanlaajuisesti. Paikallisella skaalalla valtion politiikka voi tukea yhteisöjä ja paikallishallintoa bootsrappaamaan yrityksiä ja tuotantoyhteisöjä, jotka voisivat ottaa käyttöön DG-ML -prosessien potentiaalin ja arvon, osallistavan tutkimustoiminnan prosessien avulla. Tähän on viitattu partnerivaltiomallina. [24]

Viimeisenä, koska DG-ML kasvaa dominantissa kapitalistisessa taloudessa, on tärkeää että globaalin design-yhteisvaurauden arvo ei tule kapitalistisen teollisuuden riistämäksi keinona madaltaa sen toimintakuluja, ilman että tarvitsee myötäillä lähtemällä mukaan yhteisvaurauden yhteistuotantoon. Täten on tärkeää aloittaa miettimään miten luoda hyveellisiä syklejä arvon vaihdannassa eri toimijoiden välillä globaalissa DG-ML -metasysteemissä. Joitain tämänsuuntaisia ideoita on kehitetty copyfair-lisenssien parissa (commons-pohjainen vastavuoroinen lisenssi), [25] joka on hyödyllinen kun tehdään generatiivisesta yhteisvaurausaloitteiden arvon kierrättämisestä kansainvälistä — Dzopen osuustoiminnan muoto [26] — ja jonka kautta kapitalistinen/korporaatiosektori joutuisi olemaan vastavuoroinen jos se haluaa hyödyntää sitä alunperinkään. Tämä vaatisi selvästikin uusia globaaleja instituutioita jotka kykenisivät tarjoamaan laillista ja hallinnollista voimaa avoimen osuustoiminnallisen tiedon ja arvon vaihdannan regiimin tukea, lakien säätämistä tai suojaamista. DG-ML:n potentiaali on vapauttaa tiedon ihmisperintö ja -design, niin että yhteisöt ja ihmiset kaikkialla pääsevät käsiksi kaikkiin mahdollisiin teknologioihin ja kyvykkyyksiin joilla vastata elämän taloudellisiin ja ekonomisiin haasteisiin. Jos me haluamme kiihdyttää ihmisten kykyä säätää kestävän kehityksen strategioita ympäri maailman, oikeus globaaleihin designeihin ja käytännön tukeen paikallisten elinkeinojen kehittämiseksi ovat perustavia pilareita. Case-tapaukset tässä tarjoavat käytäntöön perustuvaa toivoa. Näiden rohkeiden pioneerien vaivannäön perustalle rakentaminen tulee olemaan seuraava haaste.”

Visualisaatio

Vertailu perinteisen ja DGML-pohjaisen vertaistuotannon välillä

• Kuvat: L’Atelier Paysan.
• Lataa koko raportti täältä: A New Model of Production for a New Economy.

Lähde:

A New Model of Production for a New Economy