”Muutos pitää tulla kuluttajien ja yksittäisten ihmisten kautta, tuottajien kimppuun ei pidä käydä”

Suomessa tuotetuista turkiksista 95-99% menee vientiin. Turkisten jälleenmyyntiä ja kulutusta vastaan on kampanjoitu vuosia onnistuneesti. Turkis on saanut verisen leiman, vaikkakin muotitalojen paineessa ailahtelevainen kuluttaja ottaa jälleen helpommin turkin ylleen… vaikka sitten somisteeksi Silti tällä boikotoinnilla ei ole sitä tahi tätä vaikutusta turkistalouden tulevaisuuteen. Toki kulutusta vastaan pitää kampanjoida, mutta suomalainen turkistalous ei muutu ”mielten vallankumouksella”. Sen taloudellista valtaa pitää saada laskettua, jotta voidaan luoda poliittinen ilmapiiri sen lakkauttamiseksi.

”Laillista elinkeinoa ei saa estää!”

Laki ei ole moraalin mitta. Laillisia elinkeinoja on lakkautettu maailman sivu, kun ne on todettu kestämättömiksi. Monissa maissa turkistarhaus on kielletty. Lait siis voivat muuttua.

”Jos Suomi lakkauttaisi turkistarhauksen, se siirtyisi Venäjälle ja muihin moraalisesti alikehittyneisiin maihin.”

Kuten suomalaisten toiminta Karjalan metsissä ja Indonesiassa kertoo, ei meidän tulisi liiemmältä kehuskella moraalimme ylemmyydellä. Ja turkistarha on aina eläinten teollista riistoa, vaikka se olisi kuinka ”eettisesti” hoidettua. Lisäksi turkistarhaus on jo olemassa Venäjällä, ja suomalainen tarhaus on joka tapauksessa kilpailuasetelmissa sen kanssa. Kuva elinkeinon ”siitymisestä” on naiivi ja yksinkertaistetti. Suomen tarhaajien avustuksella tarhausta ollaan jo nyt levittämässä Kiinaan maihin, joten siirtymisestä on vastussa turkistalous, ei lakkauttamisen vaatija.

Tärkeintä on esimerkin luominen, että radikaali eläinoikeusliike leviäisi ja vahvistuisi kaikissa niissä maissa, joissa eläinten teollista riistoa harrastetaan.

”Miksi te ette keskustele tarhaajien kanssa eläinten olojen parantamisesta?”

On aivan sama, onko eläimellä hieman isompi häkki, puruleluja ja makuuhylly, jos sen elämän ainoa merkitys on toimia voittoa tuottavana koneena. Vain konservatiivisin eläinsuojeluliikkeen edustaja hukkaa aikansa tällaisten pykälien viilaamiseen. Suomalainen turkistalous on JO NYT VOIMASSA OLEVIEN ELÄINSUOJELUPYKÄLIEN VASTAISTA! Monilla turkistarhoilla parannuksia ei ole tehty, ja tarhaajat ovat tunnustaneet tutustumiskäynneillä olleille ihmisille, että mm. maapohjaan ei olisi missään tapauksessa varaa. Turkistarhaus on erikoispykälien voimalla pystyssä horjuva elinkeino, joka elä laina-ajalla. Tarhat rikkovat usein myös ympäristösäädöksiä vastaan.

Kuvaavaa on että joitakin parannuksia, mm. häkkikoon suurenemista, on luvassa, mutta suomalaiseen tapaan lakiuudistus ei saa häiritä elinkeinon harjoittamista. Uusia häkkejä ei tarvitse ostaa heti, vaanvasta edellisen häkin elinkaaren päätyttyä!

”Turkis on luonnollinen ja perinteikäs vaate. On luonnotonta vastustaa sitä, mikä onkin city-luonnonsuojelijoille tyypillistä.”

Autoa käyttävien, hiilisähköllä tai öljyllä talonsa lämmittävien ja tehotuotettua ruokaa syövien ihmisten on turha vedota ”luonnollisuuteen” ja ”perinteisiin”. Elinvoimainen maaseutu on tärkeä asia, mutta maaseudun puolustaminen ei tarkoita sitä, että kaikki maaseudulla tapahtuva on automaattisesti hyvää. Nykyisessä yhteiskunnassamme niin kaupunkien kuin maaseudun asukkaat elävät kieroutuneessa suhteessa yhmpäröivään maailmaan.

”Eläinaktivisteille ei tule antaa sulkaa hattuun suostumalla heidän vaatimuksiinsa”

Tämän väitteeen isä lienee Karttulan koirakasvattamon Nevalainen, mutta samaa argumenttia on käytetty eduskunnassa myös turkiskeskustelussa. Eli toisin sanoen: poliittista toimintaa ja kansalaisaktivismia saa harrastaa vain, jos sillä ei ole mitään vaikutusta maailmaan!? Vai tarkoitetaanko sitä, ettei saa antaa periksi ”terrorismille”? Kaikkien vaatimusten automaattinen kieltäminen siksi, että kyse on ”aktivisteista”, viimeistään vakuuttaa ihmiset suoran toiminnan välttämättömyydeestä.

TURKIKSEN AIKA ON OHI.

Lähde:

https://kulma.net/mkevat/miksi_turkis.html

Arkikielessä eläinten oikeuksilla ei välttämättä tarkoiteta sen kummempaa kuin että eläimiä on kohdeltava hyvin. Niille ei saa tuottaa tarpeetonta kärsimystä eikä tuskaa. Tämän eläinten oikeuden useimmat hyväksyvät. Lainsäädäntömmekin tuomitsee suoranaisen eläinrääkkäyksen sekä asettaa muitakin perusvelvoitteita eläinten kohtelulle.

Filosofian näkökulmasta eläinten oikeuksissa on kuitenkin kyse perustavanlaatuisesta suhtautumistavasta eläimiin: mitä eläimet ovat ja millainen asema niillä pitäisi olla yhteiskunnassamme.

Eläinten oikeudet pohjautuvat kognitiiviseen teoriaan eläinten tietoisuudesta sekä moraaliseen teoriaan eläinten itseisarvoisuudesta. Eläimen tietoisuus tarkoittaa eläimen subjektiivisia kokemuksia ja tunnetiloja. Eläinten itseisarvoisuus pitää sisällään ajatuksen eläinten yksilöllisen elämän kunnioituksesta.

Eläinoikeusteoria luo uutta eläinkäsitystä, jossa eläimet ovat kanssaeläjiämme, joilla on oikeus omaan ruumiiseensa ja työhönsä sekä yksilöllisyytensä kunnioitukseen. Eläimen tärkeitä oikeuksia ovat oikeus tuskattomaan elämään, hyvinvointiin, lisääntymiseen ja ylipäänsä elämään.

Eläinten oikeudet tulisi toteuttaa myös lainsäädännön keinoin: Eläimet tulisi nähdä oikeussubjekteina eli niille tulisi myöntää oikeudellinen asema. Eläinten oikeuskelpoisuus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että eläinsuojelujärjestöt saisivat valtuudet ajaa eläinten etua tuomioistuimissa silloin, kun ihmiset ovat rikkoneet eläimen etua, intressiä tai hyvinvointia vastaan.

Filosofisten eläinoikeuksien näkökulmasta turkistarhaus on brutaali elinkeino, jota ei voi pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Yhtälailla tuomittavaa on muukin eläinten häkkikasvatus ja tehoeläintuotantomenetelmät. Tähän yhtyvät monet perinteisetkin eläinsuojelutahot ja ympäristöliikkeet radikaalien eläinoikeusaktivistien lisäksi.

Miksi eläinten oikeudet?

Nykyisin eläimet ovat oikeudettomia. Lainsäädäntömme ei hyväksy eläinten subjektiivista asemaa ja tästä seuraavia laajamittaisia muutoksia eläinten kohtelussa.

Voimme lähteä liikkeelle yksittäisistä eläinten pidon epäkohdista ja vaatia niihin parannusta perinteisen eläinsuojelutyön keinoin. Uskon kuitenkin, että on myös hyödyllistä nähdä se kokonaisuus, jonka seurausta nämä ongelmat ovat: Aikamme eläinsuojeluongelmat ovat looginen seuraus eläinten hyväksikäytön ideologiasta ja eläinten oikeudettomasta tilasta.

Eläinten oikeudeton tila näkyy mielivaltaisena suhtautumisena eläimiin. Se ilmenee loputtomina eläinten pidon epäkohtina erilaisissa eläinten hyväksikäytön muodoissa. Jos haluamme poistaa eläinsuojeluongelmat, tarvitsemme uudenlaisen, eläimiä kunnioittavan ideologian.

Oikeuksien myöntäminen eläimille merkitsisi niiden moraalisen aseman tunnustamista. Tämä muuttaisi perustavanlaatuista suhdettamme eläimiin. Muutokset näkyisivät sekä lainsäädäntöjärjestelmässä että koko yhteiskuntajärjestelmän muutoksina.

Laittoman toiminnan moraalinen oikeutus

Eläinoikeusteoriat sinänsä eivät oikeuta lainvastaista toimintaa eläinten puolustamisessa. Suoralle laittomalle toiminnalla on lisäksi oltava vankat yhteiskunnalliset ja poliittiset, käytännölliset perusteensa. Tarvitaan perusteellista harkintaa saavutettavista hyödyistä ja aiheutettavista haitoista ja toiminnan riskeistä. Mielenosoitukset ja lentolehtisten jakaminen puolestaan ovat täysin laillista suoraa toimintaa eläinten oikeuksien puolustamisessa ja on arveluttavaa, jos näitä kansalaisoikeuksia lähdetään kaventamaan.

Laittoman toiminnan moraalista oikeutusta voidaan kuitenkin puolustaa ennen kaikkea luonnon oikeudettoman tilan näkökulmasta. Tätä perustelen vapautuksen filosofialla: ihmisen vapaus ei voi olla täydellistä niin kauan kuin eläimet ja luonto ovat orjiamme. Yhteiskunnallistettuna tämä teesi merkitsee anarkismia, vapauden filosofiaa. Ekoanarkismi merkitsisi eläimille ja luonnolle nykyisenkaltaisen villin lännen sijaan uutta oikeudenmukaisuuden tilaa, jossa ihmisen hyvinvoinnin lisäksi eläinten ja luonnon hyvinvointi ovat itseisarvoja.

Millä oikeudella hankimme vaurautta toisten kustannuksella, käyttämällä hyväksemme eläinten työtä ja ruumista tai ottamalla haltuumme ja turmelemalla luonnonalueita? Suhteessamme eläimiin ja luontoon ei ole ollut kysymys oikeudesta, ei etiikasta ylipäänsä. Luonnon ja eläinten osalta yhteiskuntamme elää yhä oikeudettomassa tilassa. Toisenlaisen lainsäädännön tilassa asiat voisivat olla toisinpäin: eläimen pitäminen häkissä voisi olla rikos eikä eläimen vapauttaminen häkistä. Kun riittävän laaja ihmisjoukko rikkoo lakia, se lakkaa olemasta laki. Moraalin vastainen laki ei myöskään ansaitse kunnioitusta. On huomioitava sekin näkökulma, että laittomalle toiminnalle voi olla myös perusteltu moraalinen oikeutuksensa. Lakia voidaan noudattaa alhaisen moraalin tasolla. Ja lakia voidaan olla noudattamatta korkean moraalin hengessä.

Kun luonto ja eläimet ovat oikeudettomia ja asetun näiden puolelle, miksi kunnioittaisin sitä lakia, joka näiltä on oikeudet evännyt? Tietenkin ne, jotka hyötyvät toisen osapuolen oikeudettomasta asemasta ovat haluttomia myöntämään näille oikeuksia. Mutta myös oikeudettomien on syytä pitää kiinni oikeuksistaan: liittyessäni ei-ihmisten joukkoon, liityn oikeudettomiin vaatien heille oikeuksia. Luonto ja eläimet eivät pysty puolustautumaan hyväksikäyttäjiensä ylivaltaa vastaan. Siksi ihmisten on näiden oikeuksia puolustettava.

Laittomalle toiminnalle voidaan löytää erilaisia perusteluja riippuen toiminnan luonteesta ja päämääristä. Yksi toiminnan päämäärä on tarve muuttaa lakia: lain rikkominen on tie lain muuttamiseen. Rikkomalla lakia tuomme julki lain epäkohdat ja vaadimme uudistusta lainsäädäntöön. Tämä on periaatteessa lakia kunnioittavan kansalaisen tie: hyväksymme suurimman osan lainsäädännöstä ja vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän sinänsä, mutta vaadimme radikaaleja yksittäisiä uudistuksia lainsäädäntöön.

Toinen syy lain rikkomiseen on tarve tuoda julkisuuteen eläinten ja luonnon hyväksikäyttö. Aurantakojat-ryhmittymä rikkoo lakia julkisesti ja perustelee sen intressillään käydä keskustelua vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kanssa. Tekemällä ekotaasin avoimesti ja alistumalla oikeudenkäynteihin lain rikkojat saavat mahdollisuuden puolustaa näkemyksiään yhteiskunnallisessa prosessissa. Diskurssiin pyrkiminen on osoitus periaatteellisesta yhtymisestä vallitseviin yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Myös alistuminen lain rikkomista seuraaviin rangaistuksiin osoittaa sen, että Aurantakojat eivät kyseenalaista yhteiskunnan perusperiaatteita kuten yleistä lain noudattamisen tärkeyttä.

Kolmas mahdollisuus on puolustaa laittoman toiminnan moraalista oikeutusta suorana anarkistisena käytäntönä (tämä on ollut myös suomalaisen ALF-toiminnan tunnuspiirteenä kuten Muutoksen Kevään aiemmista numeroista voi päätellä). Tarkoituksena on aiheuttaa suoraa taloudellista vahinkoa eläinten ja luonnon väärinkäyttäjille ja siten saada heidät luopumaan epätoivotuista elinkeinoista. Tällöin lain rikkomista käytetään suorana taloudellisena painostuskeinona – eikä keinona lain muuttamiseen tai pyrkimyksenä diskurssiin yhteiskunnan kanssa. Ekotaaseilla kohdistetaan painostus suoraan tuottajiin ja pyritään näin vaikuttamaan yhteiskuntarakenteisiin. Tämän linjan kannattajaa ei ole kovin johdonmukaista pyytää asettumaan julkisesti vastuuseen teoistaan. Ellei hän ole masokisti, miksi ihmeessä hän asettuisi tämän yhteiskunnan (jota hän ei hyväksy) rankaisemaksi?

Nämä kolme erilaista katsantokantaa ovat kaikki perusteltuja syitä lain rikkomiseen luonnon ja eläinten oikeudettoman tilan näkökulmasta. Kaksi ensimmäistä, pyrkimys lain muuttamiseen rikkomalla lakia sekä pyrkimys diskurssiin vallitsevan järjestelmän kanssa, ovat varsin tuloksellisia keinoja eläinten ja luonnon puolustamisessa. Niiden etuna on juuri periaatteellinen sopuisa suhde vallitsevaan järjestelmään: näillä keinoilla otetaan vaikutusvaltaa vallitsevan järjestelmän sisällä.

Kolmas, anarkistinen tie, hylkää kommunikoinnin vallitsevan järjestelmän kanssa ja järjestää yhteiskunnan uudelleen ekologisten ja eettisten periaatteiden mukaisesti. Mutta miten saada kansakunta kapinaan eläinten ja luonnon puolesta? Toisaalta kapinaakaan ei tarvita: anarkismi ei ole keino mihinkään vaan elämäntapa, liike ja päämäärä itsessään. Anarkisesti elävät ihmiset pitävät vapautta ylimpänä arvonaan ja kunnioittavat toisten ihmisten, eläinten ja luonnon vapautta vastaavasti ylimpänä arvonaan. Eivätkä vapaat ihmiset tee rikoksia toisiaan, eläimiä tai luontoa vastaan. Vapauttamalla luonnon ja eläimet vapautamme ihmisen orjuuden viimeisestä muodosta.

Lähde:

https://kulma.net/mkevat/mita_eo.html