Kirjoittanut Cynthia Chung

Great Resetin agendan juuret ulottuvat selvästi 80 vuoden taakse, jolloin James Burnham kirjoitti kirjan “The Managerial Revolution”.

Klaus Schwab, Maailman talousfoorumin (perustettu 1971) perustaja ja maailman eräs johtavista ellei kovin ulkoparlamentaarinen vaikuttaja, on saanut aikaan paljon porua ja kyräilyä ilmoittamalla “Great Reset”-agendasta WEFin 50. juhlavuosikokouksessa kesäkuussa 2020.

Great Reset -aloite on aika ylimalkainen kutsuhuuto sille, että maailman sidosryhmät alkaisivat koordinoida samanaikaisesti COVID-19 -pandemian vaikutuksia globaaliin talouteen, jolle he ovat kuumottavasti antaneet nimen “pandenomics”. Meille sanotaan, että tämä tulee olemaan uusi normaali, uusi todellisuus johon me nyt vain joudumme sopeutumaan.

Tulisi panna merkille, että lähes jo syntymisensä aikaan Maailman talousfoorumi oli linjannut itsensä Rooman Klubin kanssa, think tankin jonka jäseniin kuuluu eliittiä, joka perustettiin vuonna 1968 ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmia. Rooman Klubi totesi heidän äärimmäisen vaikutusvaltaisessa “Kasvun Rajat”-kirjassaan, joka julkaistiin 1972, että sellaisia ongelmia ei voitaisi ratkoa itsekseen ja että kaikki ongelmat liittyivät toisiinsa. Vuonna 1991 Rooman Klubin eräs perustajista, Sir Alexander King, totesi Rooman Klubin ensimmäisen 30-vuotiskauden toimintakertomuksessa “The First Global Revolution” että:

Etsiessämme yhteistä vihollista, jota vastaan me voisimme kaikki yhdistyä, me keksimme idean, että saasteet, ilmaston lämpenemisen uhka, vesikatkokset, nälänhädät ja sensellaiset olisivat hyviä. Niiden kokonaisvaltaisuus ja kytkökset näihin ilmiöihin ovat yhteinen uhka, joka meidän tulee yhdessä ratkoa. Mutta nimittäessämme näitä uhkia viholliseksi lankeamme ansaan, josta me olemme jo lukijoita varoittaneet, joka on oireiden sekoittaminen oireiden aiheuttajaan. Nämä vaarat aiheutuvat ihmisten puuttumisesta luonnon prosesseihin, ja ainoastaan muuttamalla asenteita ja käyttäytymistä niistä voidaan päästä yli. Todellinen vihollinen on siis ihmiskunta itse. [korostus lisätty]

Ei tule siis yllätyksenä, että tällaisella toteamuksella tarkoitetaan ratkaisuna väestönkasvun rajoittamista.

Minkälaisia väestönkasvun rajoittamisen keinoja Klaus Schwab mietti?

1960-luvun lopulla Schwab kävi Harvardia, ja eräs hänen opettajistaan oli Henry Kissinger, jota hän pitää yhtenä huippunimistä, jotka hänen omaan elämäänsä ovat vaikuttaneet.

Jotta saisimme paremman käsityksen siitä, millaisia vaikutteita Henry Kissingerillä oli nuoreen Klaus Schwabiin, meidän on syytä tutustua Kissingerin pahamaineiseen NSSM-200-raporttiin: Implications of Worldwide Population Growth for US Security and Overseas Interests, joka tunnetaan myös nimellä ”Kissingerin raportti” ja joka julkaistiin vuonna 1974. Tämä raportti, jonka salassapito paljastettiin vuonna 1989, vaikutti ratkaisevasti siihen, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikka muuttui kehitysmyönteisestä/teollisuutta tukevasta politiikasta alikehityksen edistämiseksi totalitaarisilla menetelmillä, joilla tuetaan väestönvalvontaa. Kissinger toteaa raportissa:

… jos tulevat luvut halutaan pitää kohtuullisissa rajoissa, on kiireellisesti aloitettava ja tehostettava toimenpiteitä hedelmällisyyden vähentämiseksi 1970- ja 1980-luvuilla … [Taloudellista] apua annetaan muille maille ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin väestönkasvu … Elintarvike- ja maatalousapu on elintärkeää missä tahansa väestöherkässä kehitysstrategiassa … Niukkojen resurssien kohdentamisessa olisi otettava huomioon, mihin toimiin maa ryhtyy väestövalvonnassa … Vaihtoehtoisena näkemyksenä voidaan pitää sitä, että saatetaan tarvita pakottavia ohjelmia … [korostus lisätty].

Kissingerin mielestä Yhdysvaltojen ulkopoliittinen suuntaus oli virheellinen, kun se painotti nälänhädän poistamista tarjoamalla köyhille kansoille teollisen ja tieteellisen kehityksen välineitä. Kissingerin mukaan tällainen aloite johtaisi vain maailmanlaajuisen epätasapainon lisääntymiseen, koska uusi keskiluokka kuluttaisi enemmän ja tuhlaisi strategisia resursseja.

Thomas Malthus kirjoitti vuonna 1799 ilmestyneessä teoksessaan ”Essay on the Principle of Population”:

Sen sijaan, että hölmösti ja turhaan pyrkisimme estämään luonnon toimintaa tämän kuolevuuden tuottamisessa, meidän tulisi helpottaa sitä; ja jos pelkäämme nälänhädän kauhistuttavan muodon liian tiheää esiintymistä, meidän tulisi rohkaista muita tuhon muotoja, joita luonto on pakotettu käyttämään. Kaupungeissamme meidän pitäisi tehdä kaduista kapeampia, ahtaa enemmän ihmisiä taloihin ja houkutella ruttoa takaisin. [korostus lisätty]

Kissinger uskoi vakaumuksellisena malthusilaisena, että ”luonto” oli tarjonnut keinot karjan karsimiseksi, ja käyttämällä talouspolitiikkaa, jossa hyödynnettiin ruttojen, nälänhädän ja muiden vastaavien ilmiöiden lietsomista, he yksinkertaisesti pakottivat luonnon hierarkiaa, jota maailmanlaajuinen vakaus edellytti.

Tämän äärimmäisen huolestuttavan ideologian lisäksi, joka on vain kivenheiton päässä eugeniikasta, on myös herättänyt suurta levottomuutta Maailman talousfoorumin vuonna 2016 julkaisema video, jossa käydään läpi heidän kahdeksan ”ennustetta” siitä, miten maailma muuttuu vuoteen 2030 mennessä, ja jonka iskulause on ”Et omista mitään, ja olet onnellinen”.

Juuri tämä iskulause on luultavasti aiheuttanut eniten paniikkia keskivertoihmisten keskuudessa, jotka kyselevät, miltä Suuren uudelleenkäynnistyksen lopputulos todella näyttää. Se on myös aiheuttanut paljon hämmennystä siitä, kuka tai mikä on tämän hyvin aavemaisen, orwellilaisen tulevaisuusennusteen taustalla.

Monet ovat tulleet ajatelleeksi, että tämä perusta on Kiinan kommunistinen puolue. Olivatpa ajatuksenne Kiinan hallituksesta ja presidentti Xin aikeista mitä tahansa, Great Reset -ohjelman juuret voidaan kuitenkin hyvin selvästi jäljittää 80 vuotta sitten, kun amerikkalainen entinen trotskilainen James Burnham, joka myöhemmin liittyi OSS:ään, jota seurasi CIA, ja josta tuli uuskonservatismin perustajaisä, kirjoitti kirjan visiostaan ”Managerial Revolution”.

Itse asiassa juuri Burnhamin The Managerial Revolution -teoksen ideologiat saivat Orwellin kirjoittamaan teoksensa ”1984”.

James Burnhamin outo tapaus ja monet kasvot

[James Burnham on] uuskonservatiivisen liikkeen todellinen älyllinen perustaja ja ”totalitarismiteorian” alkuperäinen käännynnäinen Amerikassa.

— Christopher Hitchens, “For the Sake of Argument: Essay and Minority Reports”

Se on ymmärrettävästi hämmennyksen lähde siitä, miten entisestä korkean tason trotskilaisesta tuli uuskonservatiivisen liikkeen perustaja; trotskilaiset kutsuvat häntä kaltaistensa petturiksi ja uuskonservatiivit kuvaavat sitä lähes Damaskoksen tiellä tapahtuneeksi ideologiseksi kääntymiseksi.

Totuus on kuitenkin se, että se ei ole kumpaakaan.

Toisin sanoen James Burnham ei koskaan muuttanut uskomuksiaan ja vakaumuksiaan missään vaiheessa matkallaan trotskilaisuuden, OSS/CIA-tiedustelun ja uuskonservatismin kautta, vaikka hän on saattanut puukottaa monia selkään matkan varrella, ja tässä kaksiosaisessa sarjassa käydään läpi, miksi näin on.

James Burnham syntyi vuonna 1905 Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa, ja hänet kasvatettiin roomalaiskatolisena. Myöhemmin hän hylkäsi katolilaisuuden opiskellessaan Princetonin yliopistossa ja tunnusti ateismia koko loppuelämänsä ajan, kunnes vähän ennen kuolemaansa hän tiettävästi palasi takaisin kirkkoon. 1 Hän valmistui Princetonin yliopistosta ja sen jälkeen Oxfordin yliopiston Balliol Collegesta, ja vuonna 1929 hänestä tuli filosofian professori New Yorkin yliopistossa.

Tänä aikana Burnham tapasi Sidney Hookin, joka oli myös New Yorkin yliopiston filosofian professori ja joka omaelämäkerrassaan väitti käännyttäneensä Burnhamin marxilaisuuteen. Vuonna 1933 Burnham auttoi yhdessä Sidney Hookin kanssa järjestämään sosialistisen järjestön American Workers Party (AWP).

Ei kestäisi kauan, ennen kuin Burnham piti nerokkaana Trotskin ”Venäjän vallankumouksen historiassa” käyttämää ”dialektista materialismia” selittämään inhimillisten ja historiallisten voimien välistä vuorovaikutusta. Puna-armeijan perustajana Trotski oli omistanut elämänsä maailmanlaajuisen kommunistisen vallankumouksen leviämiselle, jota Stalin vastusti Trotskin ”pysyvän vallankumouksen” ideologian muodossa. Tässä ideologiassa trotskilaiset koulutettiin taktisesti taistelutahtoisiksi sisäisen taistelun, soluttautumisen ja häirinnän asiantuntijoiksi.

Näihin taktiikoihin kuului ”entryismi”, jossa järjestö rohkaisee jäseniään liittymään toiseen, usein suurempaan järjestöön yrittäen ottaa haltuunsa kyseisen järjestön tai käännyttää suuren osan sen jäsenistöstä omilla ideologioillaan ja ohjeillaan.

Tunnetuin esimerkki tästä tekniikasta on nimeltään Ranskan käänne, kun ranskalaiset trotskilaiset soluttautuivat vuonna 1934 Section Francaise de l’International Ouvriere (SFIO, Ranskan sosialistinen puolue) -järjestöön tarkoituksenaan saada taistelutahtoisemmat elementit puolelleen.

Samana vuonna Amerikan kommunistiliiton (CLA) trotskilaiset tekivät ranskalaisen käänteen Amerikan työväenpuoluetta vastaan, mikä nosti AWP:n James Burnhamin trotskilaisen luutnantin ja pääneuvonantajan rooliin.

Burnham jatkaisi muiden vasemmistopuolueiden soluttautumisen ja horjuttamisen taktiikkaa ja yritti vuonna 1935 tehdä ranskalaisen käänteen paljon suurempaan Sosialistiseen puolueeseen (SP). Vuoteen 1937 mennessä trotskilaiset kuitenkin erotettiin sosialistipuolueesta, mikä johti vuoden lopulla sosialistisen työväenpuolueen (SWP) muodostamiseen. Hän erosi SWP:stä huhtikuussa 1940 ja perusti työväenpuolueen, mutta erosi vain alle kaksi kuukautta myöhemmin.

Burnham pysyi ”trotskilaisena intellektuellina” vuodesta 1934 vuoteen 1940, ja hän käytti militantteja trotskilaisia taktiikoita kilpailevia marxilaisia liikkeitä vastaan kääntämällä niiden lojaalisuuden ja ryöstämällä niiden parhaat lahjakkuudet. Vaikka Burnham työskenteli kuusi vuotta trotskilaisille, uuden vuosikymmenen alkaessa hän luopui kokonaan sekä Trotskista että ”marxilaisen filosofian” dialektisesta materialismista”.

Ehkä Burnham oli tietoinen siitä, että muurit olivat sulkeutumassa Trotskia vastaan ja että Burnhamin ensimmäisestä luopumisesta olisi vain kuuden kuukauden kysymys, ja että Trotski murhattaisiin elokuussa 1940 hänen tilallaan Mexico Cityn ulkopuolella.

Helmikuussa 1940 Burnham kirjoitti ”Tiede ja Tyyli: Vastaus toveri Trotskille”, jossa hän irrottautui dialektisesta materialismista ja korosti Bertrand Russellin työn ja Alfred North Whiteheadin lähestymistavan merkitystä:

Toveri Trotski, haluatteko minun laativan lukulistan? Se olisi pitkä, ulottuen viime vuosisadan puolivälin loistavien matemaatikkojen ja loogikkojen työstä Russellin ja Whiteheadin monumentaaliseen Principia Mathematicaan (modernin logiikan historiallinen käännekohta), ja levittäytyisi sen jälkeen moniin suuntiin – yksi hedelmällisimmistä on tiedemiehet, matemaatikot ja loogikot, jotka nyt tekevät yhteistyötä uudessa Encyclopedia of Unified Science -teoksessa. [korostus lisätty]

Hän kiteytti tunteensa 21. toukokuuta 1940 päivätyssä kirjeessä, jossa hän ilmoitti eroavansa työväenpuolueesta:

Hylkään, kuten tiedätte, ”marxilaisen filosofian”, dialektisen materialismin. …

Nykyaikainen historiallinen ja antropologinen tutkimus näyttää minusta kumoavan marxilaisen yleisen teorian ”universaalista historiasta”, sikäli kuin sillä on mitään empiiristä sisältöä.

Marxilainen taloustiede vaikuttaa minusta suurimmaksi osaksi joko väärältä tai vanhentuneelta tai merkityksettömältä sovellettaessa sitä nykyisiin taloudellisiin ilmiöihin. Ne marxilaisen taloustieteen näkökohdat, jotka säilyttävät pätevyytensä, eivät mielestäni oikeuta taloustieteen teoreettista rakennetta.

Mielestäni ei ole vain merkityksetöntä sanoa, että ”sosialismi on väistämätöntä” ja väärin, että sosialismi on ”ainoa vaihtoehto kapitalismille”, vaan katson, että nykyisin käytettävissämme olevien todisteiden perusteella uusi riistoyhteiskunnan muoto (jota kutsun nimellä ”manageriaalinen yhteiskunta”) ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan myös todennäköisempi lopputulos nykyhetkessä kuin sosialismi. …
En voi siis millään ideologisella, teoreettisella tai poliittisella perusteella tunnustaa tai tuntea mitään sidettä tai uskollisuutta työväenpuoluetta (tai mitään muutakaan marxilaista puoluetta) kohtaan. Näin yksinkertaisesti on, enkä voi enää teeskennellä sitä itselleni enkä muille. [korostus lisätty]

Vuonna 1941 Burnham julkaisi teoksen The Managerial Revolution: What is Happening in the World, joka toi hänelle mainetta ja onnea ja jonka Henry Lucen Life-lehti listasi yhdeksi sadasta merkittävimmästä kirjasta vuosina 1924-1944.²

Manageriaalinen vallankumous

Emme voi ymmärtää vallankumousta rajoittamalla analyysimme sotaan [toiseen maailmansotaan]; meidän on ymmärrettävä sota vaiheena vallankumouksen kehityksessä.

– James Burnham, The Managerial Revolution: What is Happening in the World, published April 24, 1972

Burnhamin teoksessa The Managerial Revolution hän esittää, että jos sosialismi olisi ollut mahdollinen, se olisi toteutunut bolshevikkivallankumouksen seurauksena, mutta sen sijaan ei tapahtunut paluuta kapitalistiseen järjestelmään eikä siirtymistä sosialistiseen järjestelmään, vaan pikemminkin muodostui uusi organisaatiorakenne, joka koostui johtajien eliittiluokasta, jonka hän uskoi olevan syrjäyttämässä kapitalismia koko maailman mittakaavassa.

Hän jatkaa, että kuten feodaalivaltiosta kapitalistiseen valtioon siirtyminen on väistämätöntä, myös siirtyminen kapitalistisesta valtiosta managerivaltioon tapahtuu. Ja hän kirjoittaa, että tuotantokapasiteetin omistusoikeudet eivät enää ole yksilöiden vaan valtion tai instituutioiden omistuksessa:

Tehokas luokkaherruus ja etuoikeudet edellyttävät toki tuotantovälineiden hallintaa, mutta sitä ei tarvitse toteuttaa yksilön yksityisomistusoikeuksien kautta. Se voidaan toteuttaa niin sanottujen yritysoikeuksien kautta, jotka eivät ole yksilöiden vaan instituutioiden hallussa: kuten tapahtui silmiinpistävästi monissa yhteiskunnissa, joissa pappisluokka oli hallitseva…

Burnham jatkaa:

Jos manageriaalisessa yhteiskunnassa kenelläkään yksilöllä ei ole vertailukelpoisia omistusoikeuksia, miten mikään ryhmä yksilöitä voi muodostaa hallitsevan luokan?

Vastaus on verrattain yksinkertainen, ja kuten jo todettiin, se ei ole vailla historiallisia analogioita. Johtajat käyttävät määräysvaltaansa tuotantovälineisiin ja saavat etusijan tuotteiden jakelussa, mutta eivät suoraan heille yksilöinä kuuluvien omistusoikeuksien kautta, vaan epäsuorasti valvomalla valtiota, joka puolestaan omistaa ja valvoo tuotantovälineitä. Valtio — toisin sanoen valtioon kuuluvat instituutiot — on, jos niin halutaan sanoa, johtajien ”omaisuutta”. Ja se riittää täysin asettamaan heidät hallitsevan luokan asemaan.

Burnham myöntää, että tämän siirtymän helpottamiseksi tarvittavia ideologioita ei ole vielä täysin selvitetty, mutta toteaa, että niitä voidaan lähestyä:

useista eri mutta samankaltaisista suunnista, esimerkiksi: Leninismi-stalinismi, fasismi-natsismi ja primitiivisemmällä tasolla New Dealismi ja sellaiset [tuolloin] vähemmän vaikutusvaltaiset amerikkalaiset ideologiat kuin ”teknokratia”. Tämä on siis teorian luuranko, joka on ilmaistu valtataistelun kielellä.

Kohta on tosin melko sekava, mutta se selkiytyy, kun ymmärrämme sen Burnhamin näkökulmasta. Burnhamin näkemyksen mukaan kaikki nämä eri väylät ovat menetelmiä, joilla hän pyrkii saavuttamaan visionsa manageriaalisesta yhteiskunnasta, koska jokaisessa muodossa korostetaan valtion merkitystä keskeisenä koordinoivana voimana ja sitä, että tällaista valtiota hallitsevat hänen ”managerinsa”. Burnham pohtii kunkin skenaarion erilaisia moraalisia seurauksia, jotka eivät ole merkityksellisiä, ja kuten hän tekee kirjansa alkupuolella selväksi, hän on päättänyt irrottautua tällaisista kysymyksistä.

Burnham jatkaa selittämällä, että massojen tuki on välttämätöntä minkä tahansa vallankumouksen onnistumiselle, ja siksi massat on saatava uskomaan, että ne hyötyvät vallankumouksesta, vaikka todellisuudessa vallankumouksen tarkoituksena on vain korvata hallitseva luokka toisella, eikä mikään muutu altavastaajan kannalta. Hän selittää, että näin on sosialistisen valtion unelman kohdalla, että sosialismin lupaama yleinen tasa-arvo on vain satu, jota kerrotaan ihmisille, jotta he taistelevat uuden hallitsevan luokan perustamisen puolesta, ja sitten heille kerrotaan, että sosialistisen valtion saavuttaminen vie vuosikymmeniä ja että sillä välin on otettava käyttöön lähinnä hallintojärjestelmä.

Burnham väittää, että näin tapahtui sekä natsi-Saksassa että bolshevikkien Venäjällä:

Siitä huolimatta voi vielä käydä niin, että uutta talouden muotoa kutsutaan ”sosialistiseksi”. Niissä kansakunnissa — Venäjällä ja Saksassa — jotka ovat edenneet pisimmälle kohti uutta [johtavaa] taloutta, käytetään tavallisesti termiä ’sosialismi’ tai ’kansallissosialismi’. Tämän terminologian motiivina ei tietenkään ole halu tieteelliseen selkeyteen, vaan päinvastoin. Sanaa ”sosialismi” käytetään ideologisiin tarkoituksiin, jotta voidaan manipuloida massojen suotuisia tunteita, jotka liittyvät historialliseen sosialistiseen ihanteeseen vapaasta, luokatonta ja kansainvälisestä yhteiskunnasta, ja peittää se tosiasia, että johtamistalous on todellisuudessa uudenlaisen riistävän luokkayhteiskunnan perusta.

Burnham jatkaa:

Ne kansakunnat — [bolshevikkien] Venäjä, [natsi]Saksa ja [fasistinen] Italia — jotka ovat edenneet pisimmälle kohti johtavaa yhteiskuntarakennetta, ovat tällä hetkellä kaikki totalitaarisia diktatuureja…Totalitaarisen diktatuurin erottaa siitä, kuinka moni elämän osa-alue on diktatuurin vaikutuksen alainen. Kyse ei ole vain poliittisista toimista suppeassa merkityksessä, vaan lähes kaikki elämän osa-alueet, liike-elämä, taide, tiede, koulutus, uskonto, vapaa-aika ja moraali eivät ole vain totalitaarisen hallinnon vaikutuksen alaisia vaan suoraan sen alaisia.

On huomattava, että totalitaarinen diktatuuri ei olisi ollut mahdollista millään aikaisemmalla aikakaudella. Totalitarismi edellyttää nykyaikaisen tekniikan, erityisesti nopean viestinnän ja liikenteen, kehittymistä. Ilman näitä jälkimmäisiä ei millään hallituksella, olivatpa sen aikomukset mitkä tahansa, olisi ollut käytettävissään fyysisiä välineitä, joilla olisi voitu koordinoida niin läheisesti niin monia elämän osa-alueita. Ilman nopeita kuljetuksia ja viestintää ihmisten oli suhteellisen helppo pitää monet elämänsä osa-alueet hallituksen ulottumattomissa. Tämä ei ole enää mahdollista, tai se on mahdollista vain paljon pienemmässä määrin, kun hallitukset nykyään käyttävät tietoisesti hyväkseen nykyaikaisen teknologian mahdollisuuksia.

Orwell empii mielipidettään Burnhamista

Burnham totesi myöhemmin kirjassaan ”The Managerial Revolution”, että Venäjän vallankumous, ensimmäinen maailmansota ja sen jälkimainingit sekä Versailles’n sopimus antoivat lopullisen todisteen siitä, että kapitalistinen maailmanpolitiikka ei enää toimi ja että se oli tullut tiensä päähän. Hän kuvasi ensimmäistä maailmansotaa kapitalistien viimeiseksi sodaksi ja toista maailmansotaa manageriaalisen yhteiskunnan ensimmäiseksi, mutta ei viimeiseksi sodaksi. Burnham teki selväksi, että toisen maailmansodan jälkeen olisi käytävä vielä monta sotaa, ennen kuin manageriaalinen yhteiskunta voisi lopullisesti ottaa täyden vallan.

Tämä jatkuva sota johtaisi suvereenien kansallisvaltioiden tuhoutumiseen siten, että vain pieni määrä suuria kansakuntia jäisi henkiin, mikä huipentuisi kolmen ”supervaltion” ytimeen, joiden Burnham ennusti keskittyvän Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Japaniin. Hän jatkaa ennustamalla, että nämä supervaltiot eivät koskaan pystyisi valloittamaan toisiaan ja että ne kävisivät jatkuvaa sotaa johonkin ennalta arvaamattomaan aikaan asti. Hän ennustaa, että Venäjä hajoaisi kahtia, jolloin länsiosa liitettäisiin Saksan ja itäosa Japanin alaisuuteen. (Huomattakoon, että tämä kirja julkaistiin vuonna 1941, joten Burnham oli selvästi sitä mieltä, että natsi-Saksa ja fasistinen Japani olisivat toisen maailmansodan voittajia).

Burnham toteaa, että ”suvereniteetti rajoittuu muutamiin supervaltioihin”.

Itse asiassa hän menee niinkin pitkälle, että hän toteaa kirjansa alkupuolella, että managerivallankumous ei ole ennustus jostakin, joka tapahtuu tulevaisuudessa, vaan se on jotain, joka on jo alkanut ja on itse asiassa viimeisessä vaiheessa, että se on jo menestyksekkäästi toteuttanut itsensä maailmanlaajuisesti ja että taistelu on periaatteessa ohi.

James Burnhamin ja William F. Buckleyn perustama National Review (tästä lisää toisessa osassa) haluaa esittää, että vaikka Orwell suhtautui kriittisesti Burnhamin näkemyksiin, hän oli lopulta luovasti inspiroitunut kirjoittamaan siitä romaanissaan 1984. Kyllä, inspiroitunut on yksi tapa ilmaista se, tai osuvammin sanottuna, että hän oli kauhuissaan Burnhamin näkemyksestä ja kirjoitti romaaninsa jyrkkänä varoituksena siitä, mitä tällaisista hirvittävistä teorioista lopulta seuraa, Hän järjestäisi vielä tänäkin päivänä ajattelun ajanhengen suhtautumaan epäilevästi kaikkeen, mikä muistuttaisi hänen käyttämiään neologismeja, kuten ”Isoveli”, ”Ajatuspoliisi”, ”Kahden minuutin viha”, ”Huone 101”, ”Muistiaukko”, ”Newspeak”, ”kaksoisajattelu”, ”unperson”, ”ajatusrikollisuus” ja ”ryhmäajattelu”.

George Orwell (oikealta nimeltään Eric Arthur Blair) julkaisi ensimmäisen kerran toukokuussa 1946 tekstinsä Second Thoughts on James Burnham. Orwellin 1984 julkaistiin vuonna 1949. Esseessään hän analysoi Burnhamin ehdottamaa ideologiaa, jota hän hahmottelee teoksissaan ”The Managerial Revolution” ja ”The Machiavellians” alaotsikolla ”Defenders of Freedom”.

Orwell kirjoittaa:

On selvää, että Burnhamia kiehtoo vallan näyttämö, ja että hänen sympatiat olivat Saksan puolella niin kauan kuin Saksa näytti voittavan sodan…Kun tarkastellaan ennusteita, jotka Burnham on perustanut yleisteoriaansa, huomataan kummasti, että sikäli kuin ne on voitu todentaa, ne on väärennetty…Nähdään, etteivät Burnhamin ennusteet ole osoittautuneet vääriksi vain silloin, kun ne ovat olleet todennettavissa, vaan että ne ovat toisinaan olleet ristiriidassa toistensa kanssa kohua herättävällä tavalla…. Poliittiset ennusteet ovat yleensä vääriä, koska ne perustuvat yleensä toiveajatteluun… Usein paljastava tekijä on ajankohta, jolloin ne on tehty… Nähtäväksi tulee, että Burnham ennustaa jokaisessa vaiheessa tapahtuvan asian jatkumista… taipumus tähän ei ole vain huono tapa, kuten epätarkkuus tai liioittelu… Kyseessä on merkittävä psyykkinen sairaus, jonka juuret ovat osittain pelkuruudessa ja osittain vallanpalvonnassa, joka ei ole täysin erotettavissa pelkuruudesta…

Vallanpalvonta hämärtää poliittista arvostelukykyä, koska se johtaa lähes väistämättä siihen, että uskotaan nykyisten suuntausten jatkuvan. Se, joka voittaa tällä hetkellä, vaikuttaa aina voittamattomalta. Jos japanilaiset ovat valloittaneet Etelä-Aasian, he pitävät Etelä-Aasian ikuisesti, jos saksalaiset ovat valloittaneet Tobrukin, he valloittavat erehtymättömästi Kairon… Imperiumien nousun ja tuhon, kulttuurien ja uskontojen katoamisen odotetaan tapahtuvan järisyttävän äkillisesti, ja prosesseista, jotka ovat tuskin alkaneet, puhutaan ikään kuin ne olisivat jo päättyneet. Burnhamin kirjoitukset ovat täynnä apokalyptisia näkyjä… Burnham ennusti viiden vuoden kuluessa Saksan hallitsevan Venäjää ja Venäjän hallitsevan Saksaa. Kussakin tapauksessa hän totteli samaa vaistoa: vaistoa kumartaa hetken valloittajan edessä, hyväksyä vallitseva suuntaus peruuttamattomana.

Mielenkiintoista on, että George Orwell ei pidä Burnhamin ennustuksia johtajien vallankumouksesta kiveen hakattuina, vaan se on pikemminkin osoittanut lyhyessä ajassa olevansa hieman liian täynnä toiveajattelua ja taipuvainen palvomaan hetken valtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei meidän pitäisi kuunnella tällaisten hullujen miesten orkestrointeja.

Tämän sarjan toisessa osassa käsittelen Burnhamin liittymistä OSS:ään ja sen jälkeen CIA:han, sitä, miten hänestä tuli uuskonservatiivisen liikkeen perustaja, ja sitä, mitä seurauksia sillä on nykypäivän maailmaan, erityisesti Great Reset -aloitteen osalta.

1. James Burnham 1905–1987, National Review, July 11, 1987, p. 35. []
2. Canby, Henry Seidel. “The 100 Outstanding Books of 1924–1944”, Life, 14 August 1944. []

Lähde:

https://dissidentvoice.org/2021/09/the-great-reset-how-a-managerial-revolution-was-plotted-80-years-ago-by-a-trotskyist-turned-cia-neocon/

30. lokakuuta 2020

kirjoittanut Cory Morningstar

2Africa: Digitaalinen siirtomaavalta kohtaa valkoisen paternalismin

“Zuckerbergin tiimillä on toinen tähän liittyvä projekti nimeltään 2Africa. Sen “missio”, niinkuin he sitä kutsuvat… Kansalaistoimintaryhmät ovat olleet tästä aika hiljaa, mutta ei siksi että heillä ei olisi asiasta mielipidettä. Näyttää siltä että monet kansalaisryhmät Afrikassa ovat Facebookin itsensä rahoittamia. Ironista, eikö totta? No, ilmeisesti saarnamiehet pohjoisesta aikovat pelastaa Maapallon jälleen kerran.” — 18.8.2020, “There’s a 2.0 form of colonialism happening under our very eyes” “Facebook tajuaa, että siltä loppuu tila kesken kasvattaa markkinoita. Sen sijaan että se odottaisi kehittyvien maiden rakentavan infrastruktuuria sen applikaatioille, Facebook haluaa kehittää infrastruktuurin ja lukita käyttäjät sen ekosysteemiin.” — 22.5.2020, Facebook Will Bring Expanded Internet Access to Africa in $1 Billion Project “Big Tech -korporaatiot ovat tekemässä tuhojaan Globaalissa Etelässä. Teknologiaekosysteemi on kriisissä, ja kriisin nimi on digitaalinen siirtomaavalta.” — 13.3.2019, “Digital colonialism is threatening the Global South”

“Monet maat tulevat kärsimään kutistuvasta populaatiosta. Euroopassa haaste voi tulla vastaan jo aiemmin. Alueen on ennustettu kohtaavan kaikkein suurinta ongelmaa ikääntyvän väestön kanssa — työmarkkinoiden ulkopuolella olevien (yli 65v) lukumääräinen suhde työssäkäyviin — vuoteen 2050 mennessä. 75 prosenttia on suhdeluku, joka on korkeampi kuin missään muulla alueella… Populaatiot ikääntyvät ja kutistuvat. Afrikka — ainoa alue jonka populaation odotetaan kasvavan yli 1 prosenttia vuosittain — tulee olemaan nuorin mediaani-iältään vuonna 2050, 25 vuotta.” [lähde: International Monetary Fund, Finance & Development, maaliskuu 2020] Nykyään neljä kymmenestä ihmisestä eli 42 prosenttia maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita. Mieti nyt, että 76 prosenttia 18-24-vuotiaista nuorista käyttää Facebookia. [Lähde] ”Vaikka suurin osa useimmista väestöistä globaalissa pohjoisessa vähenee tai pysyy ennallaan, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa väestö kasvaa, ja lähes puolet maailman nuorista asuu Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa.” [Lähde]

“Kun Afrikka kohtaa neljännen teollisen vallankumouksen, sen nuoriso on yksi sen tärkeimmistä voimavaroista.” —25.8.2020, World Economic Forum, How can Africa succeed in the Fourth Industrial Revolution?

Pew Research Centerin vuonna 2019 tekemän analyysin mukaan ensimmäistä kertaa nykyhistoriassa maapallon väestömäärän odotetaan ”käytännössä lakkaavan kasvamasta tämän vuosisadan loppuun mennessä, mikä johtuu suurelta osin maailmanlaajuisen hedelmällisyysluvun laskusta”. [Lähde] Vain kymmenen vuoden kuluttua, vuoteen 2030 mennessä, joka viidennen ihmisen odotetaan olevan afrikkalainen. [Lähde] Vuoteen 2100 mennessä puolet kaikista maailmassa syntyvistä lapsista syntyy Afrikassa. [Lähde]

Kilpailu afrikkalaisten uudelleensijoittamisesta teknologiakolonialistisiksi alamaisiksi on alkanut. Väestöstä on vuosikymmenien ajan tehty ilmastonmuutoksen, kasvihuonekaasupäästöjen ja biologista monimuotoisuutta ja kestävyyttä koskevien huolenaiheiden kätevä syntipukki. Sen suosio on kasvanut, kun New Deal For Nature -vaikuttajat David Attenborough ja Jane Goodall (jotka Maailman talousfoorumi, WWF ja muut ovat valinneet) ovat edistäneet tätä narratiivia (narratiivia, jolla on fiksaatio mustiin ja ruskeisiin kehoihin). Vaikka länsimaat ovat vastuussa suurimmasta osasta päästöjä ja ekologisesta tuhosta kaikkialla maailmassa, afrikkalaiset ryhmät tai mustat akateemikot eivät ole vaatineet länsimaiden väestövalvontaa. Pikemminkin länsimaiset ja eurooppalaiset ryhmät, jotka ovat pääasiassa valkoihoisia ja miehiä, ovat hellittämättä kohdistaneet hyökkäyksensä Afrikan kansakuntiin ja afrikkalaisten naisten suvereeneihin elimiin. Ajatelkaapa, että vuonna 1900 Euroopassa oli 25 prosenttia maailman väestöstä, kolminkertainen osuus Afrikkaan verrattuna. Vuoteen 2050 mennessä Euroopassa on kuitenkin vain 7 prosenttia maailman väestöstä (joka on kolmannes Afrikan väestöstä). Kun valkoinen ylivalta on hallitsevan luokan perusrakenne, teeskennelty huoli sekä ekologiasta että köyhyydestä kuulostaa ontolta. Kilpailu Afrikan kansalaisten uudelleen kolonisoimiseksi teknologiakolonialistisina subjekteina on alkanut.

“Vuoteen 1950 asti yli puolet historiallisista hiilidioksidipäästöistä oli peräisin Euroopasta. Valtaosa Euroopan päästöistä oli tuolloin peräisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta; kuten tiedoista käy ilmi, vuoteen 1882 asti yli puolet maailman kumulatiivisista päästöistä oli peräisin pelkästään Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Seuraavalla vuosisadalla Yhdysvaltojen teollistuminen lisäsi nopeasti sen osuutta. Vasta viimeisten 50 vuoden aikana kasvu Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa on lisännyt näiden alueiden osuutta kokonaispäästöistä.”

Vuonna 2013 laaditun kartan mukaan neljätoista maata vastaa noin 80 prosentista maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Vuonna 2019 ennen YK:n pääsihteerin ilmastotoimintahuippukokousta julkaistun vuoden 2019 päästökatsausraportin ennakkoluvussa kerrottiin, että G20-maiden osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on lähes 80 prosenttia. [Lähde] Kolme suurinta kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajaa — Kiina (jossa on 1,4 miljardia asukasta), Euroopan unioni ja Yhdysvallat — aiheuttavat yli puolet maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä, kun taas sadan alimman maan osuus on vain 3,5 prosenttia. [Lähde]

Bob Collymore (1958-2019), Safaricomin entinen toimitusjohtaja ja The B Teamin johtaja

Ennusteiden mukaan tänä vuonna (2020) vain yksi muu kuin afrikkalainen maa — Afganistan — on 20 suurimman nuorisoväestön maan joukossa. [Lähde] Näistä syistä Afrikka on ollut sekä ”neljännen teollisen vallankumouksen” teknologioiden (digitalisoitu terveydenhuolto, koulutus, henkilöllisyydet jne.) että YK:n ja Maailman talousfoorumin kestävän kehityksen tavoitteiden kohteena. Myös Etelä-Aasia (Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Sri Lanka) on tunnustettu keskeiseksi kohdemarkkinaksi. Köyhyyden lievittämisen sekä ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden suojelun varjolla kestävän kehityksen tavoitteet ovat todellisuudessa kehittyviä markkinoita, joiden toteuttamista ohjaa YK:n kumppanina toimiva Maailman talousfoorumi. Lapsista ja nuorista tulee lohkoketjussa olevia inhimillisiä datahyödykkeitä. Tämä on ponnahdus uuden maailmanlaajuisen köyhyystalouden taustalla oleviin juonitteluihin. Suurin osa ilmastoinvestoinneista, jotka on varattu liitteen 1 valtioihin globaalissa pohjoisessa, sijoitetaan globaalin etelän kehittyville markkinoille — länsimaat ovat luoneet ne länsimaita varten.

“Teknologiajätit ovat keksineet uusia tapoja kerätä tietoja kansalaisilta, ja tällä kertaa ne ovat tehneet suuria investointeja eteläisen maailman yhteysinfrastruktuuriin.” — 18.8.2020, Digital Colonialism

Facebook ilmoitti 13. toukokuuta 2020 suunnitelmistaan ympäröidä koko Afrikan mantere merenalaisella kaapelilla. 2Africa-kaapeli on 37 000 kilometriä pitkä, ja sen pituus vastaa lähes koko maapallon ympärysmittaa. 2Africa-hanketta, jonka arvo on noin miljardi Yhdysvaltain dollaria, pidetään yhtenä maailman suurimmista merenalaisista kaapelihankkeista. Se yhdistää 16 Afrikan, Lähi-idän (Saudi-Arabian kautta) ja Euroopan maata.

“Facebook ei ole paljastanut, kuinka paljon rahaa se osallistuu hankkeeseen, mutta se ei ole merkittävä osa sen tämän vuoden 78 miljardin dollarin tuloista.” [lähde]

Facebookin 2Africa-kumppaneihin kuuluu eräitä maailman suurimpia teleyrityksiä, kuten brittiläinen Vodafone Group, ranskalainen Orange SA, kiinalainen Mobile, stc (Saudi Telecom), eurooppalainen GlobalConnect ja afrikkalainen West Indian Ocean Cable Company (WIOCC). Hankkeeseen osallistuvat kaksi afrikkalaista langatonta operaattoria ovat MTN Group (Johannesburg) ja Telecom Egypt. Nokia Oyj:n Alcatel Submarine Networks on saanut sopimuksen kaapelin rakentamisesta. [Lähde]

“2Africa, jonka tavoitteena on ympäröidä koko Afrikan mantere merenalaisilla valokuitukaapeleilla, on infrastruktuuritekninen saavutus, jota tavanomaisissa olosuhteissa pidettäisiin hallitusten yksinoikeutena.” — 17.8.2020, Inside Facebook’s new power grab, From cables to internet cafes, Mark Zuckerberg is leaving his mark on the global South

Bloombergin mukaan ”teknologiajätit, joiden kärjessä ovat Facebook ja Alphabet Inc:n Google, ovat noin 80 prosenttia viimeaikaisista investoinneista Atlantin ylittäviin kaapeleihin, koska kysyntää lisäävät nopeat tiedonsiirrot, joita käytetään elokuvien suoratoistoon ja sosiaaliseen viestinvälitykseen.” Jos tällaisia prioriteetteja asettaa vastakkain planeettamme vakavan ekologisen kriisin ja ennennäkemättömän biologisen monimuotoisuuden häviämisen kanssa, voi nähdä vilauksen älyllisessä ja eettisessä vapaapudotuksessa olevasta yhteiskunnasta. Kun olemme siirtymässä ”neljänteen” teolliseen vallankumoukseen, kannattaa ottaa huomioon, että noin 260 vuoden ”edistyksen” jälkeen 30 prosentilla maailman väestöstä ei vieläkään ole puhdasta juomavettä ja noin puolella maailman väestöstä ei ole mahdollisuutta käyttää turvallisia sanitaatiopalveluja. Yhdessä ruokavalion, ravitsemuksen ja suojan kanssa nämä perustarpeet ehkäisevät sairauksia ja tauteja. ”Arviolta 801 000 alle 5-vuotiasta lasta kuolee vuosittain ripuliin, enimmäkseen kehitysmaissa. Tämä on 11 prosenttia alle viisivuotiaiden lasten 7,6 miljoonasta kuolemantapauksesta ja tarkoittaa, että noin 2 200 lasta kuolee päivittäin ripulitautien seurauksena. Epäterveellinen juomavesi, puutteellinen veden saatavuus hygienian kannalta ja puutteelliset sanitaatiopalvelut aiheuttavat yhdessä noin 88 prosenttia ripulitautikuolemista.” Koska nämä mustien ja ruskeiden kuolemat tapahtuvat globaalissa etelässä, globaalin pohjoisen väestö on suurelta osin ja ilmeisesti tahallisesti sokea tälle normalisoidulle julmuudelle, kun taas maaliskuun 27. päivänä 2020 The Lancet -lehti raportoi, että lukuun ottamatta kahta raportoitua kuolemantapausta Kiinassa, joissa lapset olivat saaneet positiivisen COVID-19-testin, julkaistussa kirjallisuudessa ei ollut yhtään raporttia lasten kuolemista COVID-19:n takia. Tämän jälkeen COVID-19:n aiheuttamat/sairastamat kuolemantapaukset lapsilla ovat edelleen erittäin harvinaisia.

Vaikka ensi silmäyksellä sitä, että COVID-19 asetetaan etusijalle puhtaan juomaveden ja turvallisen sanitaation tarjoamisen sijasta, on pidettävä järjettömänä, tämä on itse asiassa ymmärrettävä markkinointina: ”Ehdottaessaan, että digitaalinen maailma ”vahvistaa olemassa olevaa eriarvoisuutta”, YK:n virkamies totesi, että kiireellisimpiä haasteita on puuttua internet-yhteyksien puutteeseen maailman köyhimmissä maissa — joissa alle joka viidennellä ihmisellä on säännöllinen sähkö.”” [Lähde] Internetillä ei voi ruokkia lapsiaan. Lapsiaan ei voi kylvettää virtuaalimaailmassa. Huoli internetin epätasa-arvoisesta saatavuudesta — pyrkimys yhtäläiseen saatavuuteen kaikille — ei ole mitään muuta kuin suhdetoimintaa ja strategista markkinointia, jolla haetaan sosiaalista lupaa. Tämä teeskennelty huoli eriarvoisuudesta on tarinankerronta, joka samanaikaisesti peittää ja ohjaa kehittyviä markkinoita. Sorto nimetään voimauttamiseksi. Tieto on uutta öljyä.

Syökööt leivoksia – älypuhelimillaan.

“’Olemme pystyneet tekemään yhteistyötä paikallisten kumppaneiden kanssa, jotka tarjoavat internet-palveluja kaikkein vaikeimmilla alueilla’, Facebookin Rabinovitsj sanoo. ’Jotkut näistä paikoista ovat todella laajoja slummeja suurten kaupunkikeskusten sisällä ja ympärillä, ja tyypillisesti kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat alle muutaman dollarin kuukaudessa. ’Pystymme kumppaniemme kanssa kehittämään kestävän mallin, joka tarjoaa [näille] perheille internet-yhteyden’.” [lähde]

[lähde: Smart Growth Is Colonialism Reinvented]

Myönnä digitaalisia merkkejä ”älykkäästä oppimisesta”. Louhi tiedot. Syötä tekoälyä ja koneoppimista. Jatka resurssien (biologisten yhteisöjen) varastamista ryöstetyltä Afrikan mantereelta — jotka tukevat keisarillista ”great resetiä”. Orjuutetaan lapset teknologian avulla. Älykäs orjuus. Älykäs orjuuttaminen. Älykolonialismi.

“Facebook on jo pitkään yrittänyt johtaa kilpajuoksua yhteyksien parantamiseksi Afrikassa hyödyntääkseen nuorta väestöä, parempia yhteyksiä ja älypuhelinten lisääntyvää saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta.” — Bloomberg, May 14, 2020, Faster Internet Coming to Africa With Facebook’s $1 Billion Cable

12.9.2016: “NAIROBI, Kenia, “Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on Keniassa Nigerian Lagosissa viettämänsä kolmen päivän vierailun jälkeen, joka on hänen ensimmäinen vierailunsa Afrikassa. Zuckerbergin odotetaan tapaavan teknologiayrittäjiä ja kehittäjiä sekä puhuvan tieto- ja viestintätekniikka-alan sidosryhmien kanssa. Zuckerberg: ”Laskeuduin juuri Nairobiin! Olen täällä tapaamassa yrittäjiä ja kehittäjiä sekä tutustumassa mobiiliin rahaan, jossa Kenia on maailman johtava maa.” [lähde] [kuva]

17.5.2017: “Mustien Facebook-käyttäjien tilit on kielletty, koska he ovat puhuneet rasismia vastaan: Vaikuttaa siltä, että mustien ihmisten vaikenemisen tarkoitus ei ole muuttunut muutamassa sadassa vuodessa. Ja vaikka Mark Zuckerberg ei ole vielä tuominnut minua ”kolmekymmentäyhdeksään ruoskaniskuun paljaalle selälleni”, en voi sanoa varmaksi, etteikö rangaistus olisi piilotettu jonnekin… Olen menettänyt laskennan siitä, kuinka monen mustan järjestäjän Facebook-tili on kielletty väliaikaisesti tai pysyvästi, koska he ovat julkaisseet sisältöä, joka edes etäisesti kyseenalaistaa valkoisen ylivallan.”

Facebookin ilmoitus 2Africa-hankkeesta seurasi ”ennennäkemättömän samanaikaisen kaapelikatkoksen aiheuttamaa pitkää ja monimutkaista palautusprosessia”. Kahden Atlantin valtamerellä sijaitsevan 16 000 kilometrin pituisen kaapelijärjestelmän (joka yhdistää Etelä-Afrikan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) katkeaminen tapahtui varhain aamulla 16. tammikuuta 2020. Vain kahdeksan vuotta vanhojen kaapeleiden katkeamiset tapahtuivat noin 1 964 kilometrin päässä toisistaan – toinen katkeaminen tapahtui Librevillen lähellä Gabonissa, kun taas toinen katkeaminen tapahtui Gabonin eteläpuolella, Luandan lähellä Angolassa. [Lähde] Samana päivänä ilmoitettiin myös 18 vuotta vanhan SAT-3-kaapelin rikkoutuneen, joka kulkee samaa reittiä.

“Oli ennennäkemätöntä, että kaksi maantieteellisesti täysin erillistä kaapelia, joita ylläpitävät täysin eri yritykset, vioittuisivat muutaman tunnin sisällä toisistaan,” — Afrihostin toimitusjohtaja Gian Visser puhumassa Business Timesille

Katastrofaalisiksi kutsutut katkokset, joiden syytä ei ole vielä määritetty, aiheuttivat turhautumista käyttäjillä yli 24 Saharan eteläpuolisessa Afrikan maassa. Ilmoittaessaan täydellisestä palauttamisesta 19. helmikuuta 2020 Openserve, Etelä-Afrikan Telkom-yhtiön infrastruktuurihaarukka, jonka tehtävänä oli koordinoida kahden vaurioituneen kaapelilinjan (WACS ja SAT3/WASC) korjauksia, totesi, että se ”analysoi täysin epätavallisen kaksoiskaapelikatkoksen”. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että helmikuussa 2008 eräs YK:n virkamies syytti sabotaasiksi viiden erillisen Lähi-idässä sijaitsevan merenalaisen kaapelin katkoksia. Tällaiset sabotaasit eivät ole niin harvinaisia kuin luullaan:

“Mikä on vähiten monimutkainen, mutta luultavasti idioottivarmin tapa katkaista maan internet-liikenne? Kirjaimellisesti katkaisemalla merenalaiset internetkaapelit. Egyptin laivasto sai keskiviikkona kiinni kolme sukeltajaa tekemässä sitä 750 metrin päässä Aleksandrian satamakaupungin edustalla… Kaapelin katkaisevan aluksen vaikutukset koettiin niinkin kaukana kuin Pakistanissa ja Intiassa…” — Divers Caught Cutting Internet Backbone Cable, March 28, 2013

Kaapelin katkeaminen Afrikassa loi hyvin ajoitetun välikohdan Facebookin 2Africa-hankkeen ilmoitukselle, joka muuten olisi saattanut herättää vastareaktioita: ”Valmistuttuaan tämä uusi reitti tarjoaa kipeästi kaivattua internet-kapasiteettia, redundanssia ja luotettavuutta kaikkialla Afrikassa, täydentää nopeasti kasvavaa kapasiteetin kysyntää Lähi-idässä ja tukee 4G-, 5G- ja laajakaistayhteyksien kasvua satojen miljoonien ihmisten keskuudessa.” [13. toukokuuta 2020] Aivan nappiin, eikä jätä kiveäkään kääntämättä, Facebook on ottanut mallia kapitalistisilta edeltäjiltään ja maksanut kaiken mahdollisen vastustuksen hiljaiseksi:

“Tämä tuskin on ainoa syy siihen, että vastareaktiot ovat olleet hiljaisia. Afrikan mantereen aktivistit kamppailevat usein internetin sulkujen, yhteyksien ja muiden ongelmien kanssa — ja heillä on myös vaikeuksia päästä otsikoihin länsimaisissa tiedotusvälineissä vielä enemmän kuin heidän kollegoillaan Intiassa. On myös yksi lisävaikeus: monet afrikkalaiset kansalaisyhteiskuntaryhmät ovat itse Facebookin rahoittamia.” [lähde] “Heillä on tällä hetkellä niin paljon hankkeita”, van der Spuy huomauttaa. ”He rahoittavat niin monia kansalaisyhteiskunnan ihmisiä, myös sellaisia, joita ei tule ajatelleeksi, ja he saavat rahoitusta konferensseihin ja muihin asioihin. Mantereella on paljon pehmeää ja kovaa lobbausta.” — Tohtori Anri van der Spuy, vanhempi työntekijä Research ICT Africa -hankkeessa, joka on politiikan ja sääntelyn ajatushautomo. [lähde]

Älykolonialismi

“Samoin kuin klassisen kolonialismin tekninen arkkitehtuuri, myös digitaalinen kolonialismi perustuu teknisen ekosysteemin suunnitteluun voittoa ja ryöstöä varten. Jos rautatiet ja merikauppareitit olivat aikoinaan globaalin etelän ”avoimia suonia”, nykyään digitaalinen infrastruktuuri on samassa roolissa: Suuret teknologiayhtiöt käyttävät omia ohjelmistoja, yritysten pilvipalveluja ja keskitettyjä Internet-palveluja käyttäjien vakoiluun, heidän tietojensa käsittelyyn ja valmistettujen palvelujen tarjoamiseen tietovaltaisten läänitysten kohteille.” — 13.3.2019, “Digital colonialism is threatening the Global South”

21.8.2020, Algorithmic Colonisation of Africa: “Algoritmien aikakaudella tämä hallinta ja herruus ei tapahdu raa’an fyysisen voiman vaan pikemminkin näkymättömien ja vivahteikkaiden mekanismien, kuten digitaalisten ekosysteemien ja infrastruktuurin hallinnan, avulla.”

2Africa-kaapelihankkeen odotetaan olevan toiminnassa vuoteen 2024 mennessä. Se ylittää kaikkien nykyisten Afrikkaa palvelevien merenalaisten kaapeleiden yhteenlasketun kapasiteetin. Jotta saisi käsityksen tiedonkeruusta saatavista valtavista voitoista, tarvitsee vain tarkastella rahallisia menoja, joita yritykset ovat valmiita maksamaan etukäteen. Afrikan St Helenan väkiluku on 5 000. Tutkimusten mukaan noin 60 prosenttia näistä 5 000 asukkaasta käyttää Internetiä, eli yhteensä 3 000 Internetin käyttäjää. Tätä pientä väestöryhmää varten Google käyttää 30 miljoonaa dollaria. [lähde]

Kuituoptiikka-asiantuntija ja alan sisäpiiriläinen Sunil Tagare valittiin Wired-lehden toimesta yhdeksi ”Wired 25:stä” vuonna 1999; Maailman talousfoorumi valitsi hänet Global Leader for Tomorrow -järjestön jäseneksi, ja hän on New Yorkin TiE:n (The Indus Entrepreneurs) perustajajäsen. Tagaren mukaan Facebookin osuus 2Africa-hankkeesta on noin 80 miljoonaa dollaria, ja se käyttää 10-20 prosenttia kaistanleveydestä. Tämä osuus kaistanleveydestä tuottaa 21 miljardin dollarin vuosittaiset tulot, mikä kasvattaa Facebookin markkina-arvoa 178 miljardilla dollarilla. [lähde] Tagaren mukaan 2Africa on ”ensimmäinen älykaapeli, jossa on antureita ja joka ylittää Atlantin”. [Lähde]

Todellinen palkinto ei ole pelkästään Facebookin miljardien dollarien tulot ja kasvava maailmanlaajuinen valta-asema. Kyse on pikemminkin infrastruktuurista, joka tukee sekä 5G:n eli laajakaistaisen matkaviestinverkon viidennen sukupolven teknologiastandardin (joka otetaan nyt käyttöön käytännössä ilman eriäviä mielipiteitä) että 6G:n (joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2030) laajentumista. 5G-verkot tukevat esineiden internetin, big datan, tekoälyn, biometriikan, globaalin digitalisaation, digitaalisen tunnistamisen, autonomisten tappavien aseiden, kyberturvallisuuden, automatisoidun globaalin työvoiman jne. maailmanlaajuista laajentumista. Teoriassa 5G:n sanotaan olevan 10 gigabitin sekuntinopeudella jopa sata kertaa tehokkaampi kuin nykyinen 4G-teknologia. 6G:n odotetaan tukevan 1 teratavun sekuntinopeutta. Tämä kapasiteetin ja viiveen taso tulee olemaan ennennäkemätön, mikä laajentaa 5G-sovellusten ominaisuuksia. [Lähde]

Yhdysvaltojen ja Kiinan yritykset omistavat alustat, mutta Eurooppa, Kiina ja Etelä-Korea johtavat 5G:tä. Ne, jotka hallitsevat 5G:tä, hallitsevat kaikkea infrastruktuuria, johon 5G-teknologia perustuu. Kiina (#1), Yhdysvallat (#2) ja EU (#3) edustavat yhdessä maailman kolmea suurinta taloutta (vaikka niiden järjestys on joskus kiistanalainen). Näiden kolmen yhteenlaskettu osuus maailmantaloudesta on 48 prosenttia.

Google ilmoitti 28. kesäkuuta 2019 ”Equianosta”, uudesta yksityisestä merenalaisesta kaapelista, joka yhdistää Afrikan Eurooppaan. [Lähde] Nimetty Olaudah Equianon, nigerialaissyntyisen, lapsena orjuutetun kirjailijan ja kansankiihottajan, mukaan, nykypäivän lasten wokeorjuus on tarkoitus paketoida uudelleen digitaalisten merkkien avulla, jotka ansaitaan heidän ikiomaa, ainutlaatuista, digitaalista passiaan varten. Ehkä tällainen omiminen ja ironia on jopa liian rikasta Facebookille. Ajatelkaapa, että 2Africa-hanke oli alun perin nimeltään ”Simba” Leijonakuningas-hahmon mukaan. (Alustavan osallistumisen jälkeen Google jätti Simba-konsortion.) Googlen Equiano-hankkeen ensimmäisen vaiheen, joka yhdistää Etelä-Afrikan Portugaliin, odotetaan valmistuvan vuonna 2021. Vuosina 2016-2018 Google investoi 47 miljardia dollaria pääomamenoihin, mikä sisältää miljardeja, jotka sijoitetaan sen maailmanlaajuisen infrastruktuurin laajentamiseen edelleen.

“Kun Facebookin ydintuote (sosiaalinen media) alkaa kääntyä merkittävään laskuun, ja se ei varmasti menesty millenniaalien keskuudessa, sen on yhä enemmän turvauduttava muihin vertikaalisiin tuotteisiin, jotka kilpailevat Googlen kanssa.”

Afrikkalaiset teleoperaattorit ovat varoittaneet, että Facebookin ja Googlen hankkeet uhkaavat paikallisten ja valtavirran operaattoreiden selviytymistä:

“Facebookin kaltaiset virtuaalioperaattorit ovat organisaatioita, joita valtavirtaoperaattoreiden on varottava, koska monet niiden nykyisin tarjoamista palveluista ovat maksuttomia. Niiden tulot tulevat pääasiassa mainoksista. Niillä ei ole verovelvoitteita, eikä niillä ole samanlaisia velvoitteita kuin perinteisillä toimiluvanhaltijoilla on hallitusta kohtaan.” — 8.6.2020, Telcos Threatened As Facebook, Google Plan Subsea Cable “Piilaakson yritykset valtaavat digitaalitalouden globaalissa etelässä, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Etelä-Afrikassa Google ja Facebook hallitsevat verkkomainonnan alaa, ja niitä pidetään eksistentiaalisena uhkana paikallisille tiedotusvälineille.” — 13.3.2019, “Digital colonialism is threatening the Global South”

Facebookin “Internet.org” — Uudelleenbrändätty nimellä “Free Basics”

“Tärkeintä on, että Free Basics -palvelun käyttäjille Facebookista tulee internetin etusivu. Free Basics rakentaa käyttäjien brändiuskollisuutta. Se edistää Facebookin hallitsevaa asemaa kehittyvillä markkinoilla, joilla väestömäärän kasvu on valtavaa.” — Inside Facebook’s new power grab, From cables to internet cafes, Mark Zuckerberg is leaving his mark on the global South, 17.8.2020

Free Basicsin kotisivu

Yhteistyössä Samsungin, Ericssonin, MediaTekin, Opera Softwaren, Nokian ja Qualcommin kanssa Facebook käynnisti Internet.orgin vuonna 2013:

“Perusdataltaan kevyet verkkopalvelut olisivat saatavilla ilmaisen sovelluksen kautta, jonka Facebook omistaa ja kuratoi. Markkinoimalla uutta tuotettaan ”internetinä” Facebook voisi tehdä itsestään verkkomaailman keskuksen. Tarjolla ei ollut sähköpostipalveluja, Google-palveluja tai muita sosiaalisen median alustoja — eikä useinkaan sisältöä kyseisen maan äidinkielellä. Käytännössä Facebook tarjosi vahvasti sensuroidun version amerikkalaisesta internetistä, jota käytettiin Facebook-sovelluksen kautta, joka ohjasi kaiken takaisin sen omiin palveluihin.” [Lähde]

Vuonna 2014 Internet.org lanseerasi Internet.org-sovelluksen neljässä Afrikan maassa. Käyttäjät pääsivät käyttämään 13 verkkosivustoa ilman datamaksua, mukaan lukien Google, Facebook, Wikipedia ja Johnson & Johnsonin sponsoroima äitiysterveyssivusto.

Helmikuun 10. päivä 2015, Internet.org ilmoitti, että sen sovellus lanseerataan pian kuudessa Intian osavaltiossa. Voimakkaiden vastareaktioiden jälkeen (*”Facebook toimi internetin portinvartijana valitsemalla Internet.orgissa saatavilla olevat palvelut ennalta, ilman avoimuutta ja länsimaista ennakkoluuloa, joka haittasi paikallisia palveluja ja start-up-yrityksiä”) yritys nimettiin syyskuussa 2015 ”Free Basicsiksi” ennen maanlaajuista käyttöönottoa. [*Lähde]

“Facebookin nykyisten lukujen mukaan noin 2,99 miljardia ihmistä käyttää kuukausittain vähintään yhtä Facebookin sovellusta. Worldometerin mukaan koko maailman väkiluku on noin 7,8 miljardia, joten kun otetaan huomioon edellä mainittu luku, jonka mukaan 3,5 miljardia ihmistä ei pääse verkkoon, ja kun tähän lisätään se tosiasia, että 1,4 miljardia Kiinan kansalaista ei teknisesti pysty käyttämään Facebookia hallituksen asettamien rajoitusten vuoksi, Facebookin sovelluksia käyttävät näiden laskelmien perusteella lähes kaikki, jotka pystyvät käyttämään niitä jossain muodossa. Tämän perusteella on ymmärrettävää, miksi Facebook haluaa maksimoida läsnäolonsa Intiassa ja saavuttaa 1,4 miljardia ihmistä.” [lähde]

Helmikuussa 2016 sääntelyviranomaiset kielsivät Facebookin Free Basics -palvelun Intiassa. Kansalaiset väittivät valtakunnallisissa mielenosoituksissa, että Free Basics laajensi Facebookin monopoliasemaa ja samalla altisti käyttäjät sekä sensuurille että valvonnalle. Tämä oli valtava isku Facebookille. Intia oli 1,4 miljardin asukkaan väestömäärällään Facebookin suurin kohdemarkkina. Tämän jälkeen Facebook on hiljaa käynnistänyt uuden aloitteen Intiassa ja muissa kohdennetuissa väestöryhmissä, joissa on Wi-Fi-hotspotteja, nimeltään Express Wi-Fi. Tämä aloite antaa jälleenmyyjille mahdollisuuden tarjota käyttäjilleen avoimen pääsyn Free Basics -palveluun. Käytännössä Free Basics ohjattiin uudelleen Express Wi-Fi:n kautta.

“Vuonna 2015 tutkijat havaitsivat, että 65 prosenttia nigerialaisista ja 61 prosenttia indonesialaisista oli samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan ”Facebook on internet”, kun taas Yhdysvalloissa vain 5 prosenttia.” [lähde]

3. marraskuuta 2016 Facebook ilmoitti, että 40 miljoonaa ihmistä käyttää internet.org-sivustoa. Huolimatta helmikuussa 2016 Intiassa tapahtuneesta Free Basicsin kieltämisestä Facebook jatkaa hiljaisesti monoliittista laajentumistaan, suhteellisen vapaasti, useimpiin kehitysmaihin, myös Intiaan, samalla kun Free Basics leviää kymmenissä maissa. [Lähde: 13. maaliskuuta 2019, Digital colonialism is threatening the Global South] Jotta Free Basicsin laajentuminen Afrikkaan olisi onnistunut, Facebook lakkasi julkistamasta Free Basics -hankkeitaan ja keskittyi sen sijaan sitoutumiseen ja ”kansalaisyhteiskunnan” (NGO) rahoittamiseen. Tämä toteutettiin suurelta osin Praekelt-säätiön kautta — jota rahoittavat suuret vaikuttajat, kuten Bill ja Melinda Gates -säätiö, Omidyar Network, Johnson & Johnson, Clinton Health Access Initiative, Ford Foundation, YK:n väestörahasto ja USAID. Kesäkuussa 2019 Free Basicsin raportoitiin olleen läsnä 65 maassa, ja suuri osa laajentumisesta oli kohdistunut Afrikan maihin, mikä jäi suurelta osin huomaamatta, raportoimatta ja kiistämättä. [lähde]

Heinäkuussa 2020 Intiassa oli yli 290 miljoonaa Facebook-käyttäjää, ja sen väkiluku lähestyy 1,4 miljardin asukkaan rajaa.

Kuvio: Johtavat maat Facebook-yleisön koon perusteella heinäkuussa 2020 (miljoonina). Lähde Statista

“Väitän, että Free Basicsin hiljaisen leviämisen Afrikkaan mahdollisti erityisesti kahden keskeisen toisiinsa liittyvän ilmiön yhdistelmä: (1) Facebookin kehittyvä strategia, erityisesti sen kasvava sitoutuminen kansalaisyhteiskunnan järjestöihin, ja (2) digitaalisia oikeuksia puolustavien aktivistien keskittyminen eri puolilla maanosaa muihin asioihin, kuten internetin sulkemiseen, hallituksen harjoittamaan sensuuriin ja yksityisyydensuojaa koskevien puitteiden puuttumiseen.” — Access granted: Facebook’s free basics in Africa, 22.4.2020

Kuvio: ”Free Basicsia ja Internet.orgia käsittelevien uutisjuttujen määrä 1 500 globaalissa englanninkielisessä lähteessä, kesäkuu 2013 – heinäkuu 2019″ [Lähde].

“Free Basics sopii myös digitaalialan kahteen laajempaan ja toisiinsa liittyvään suuntaukseen: syrjäytyneisiin väestöryhmiin kohdistuviin digitaalisiin kokeiluihin ja tietojen louhintaan. On yhä enemmän näyttöä siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat ja heikommassa asemassa olevat väestöryhmät, kuten vähemmistöt, pakolaiset ja köyhtyneet yhteisöt, ovat ensisijaisia, vaikkakin suurelta osin suostumuksettomia digitaalisten kokeilujen kohteita — olipa niiden tarkoituksena sitten ”auttaa” tai valvoa näitä yhteisöjä (Latonero ja Kift, 2018; Madianou, 2019; Mann ja Daly, 2018). Tiedonlouhinta on puolestaan keskeistä digitaalisessa taloudessa (Zuboff, 2019). Se on avainasemassa, kun rakennetaan ainutlaatuisia, rikkaita tietokokonaisuuksia, joilla koulutetaan kilpailukykyisiä algoritmeja, joita sitten yleisesti käytetään yritysten ja asiakkaiden yhdistämiseen.” — Access granted: Facebook’s free basics in Africa, 22.4.2020

Vuonna 2015 Facebook ilmoitti, että internet.org toimii 11 maassa, ja noin miljardi ihmistä voi käyttää sen palveluja ilmaiseksi. [Lähde] 25. huhtikuuta 2018 Mark Zuckerberg selvensi todellista käyttäjämäärää. Vastauksena Facebookin Q1 2018 tulospuheluun Zuckerberg totesi: ”Internet.org-toimintamme on auttanut lähes 100 miljoonaa ihmistä pääsemään internetiin, jotka eivät ehkä muuten olisi saaneet sitä”. [Lähde] Tämä oli enemmän kuin 40 miljoonaa käyttäjää marraskuussa 2016, mikä tarkoittaa 60 miljoonan käyttäjän lisäystä noin 16 kuukaudessa.

“Kolonialismin vastainen toiminta on ollut Intialle taloudellisesti katastrofaalista vuosikymmenien ajan. Miksi lopettaa nyt?” — Facebookin hallituksen jäsen Marc Andreessen, February, 2016

Facebookin valloitus Intiassa on vasta alkanut. Vuonna 2019 Facebook osti intialaisen verkkokauppa-alusta Meeshon. Facebook pyrkii myös ottamaan lähikuukausina käyttöön kryptovaluuttansa, joka aluksi keskittyy varainsiirtoihin Intian markkinoilla. Globalcoin on Facebookin perustama uusi kryptovaluutta ”Libra” yhdessä digitaalisen lompakon ”Novi” kanssa. ”Vaikka Libra itsessään on kryptovaluutta, jota voi käyttää ostosten tekemiseen tai palveluiden käyttämiseen Facebookin kautta, Calibra on lompakko, jota käytetään Libran ja minkä tahansa muun kryptovaluutan tallentamiseen, mitä käyttäjällä voi olla, mutta tällä kertaa lompakkoa ei enää tunneta nimellä Calibra, vaan nimellä Novi… Osana todentamisprosessia Libran ja Facebookin asiakkaiden on ladattava valtion myöntämä henkilökortti.” [Bitcoin News, 1. kesäkuuta 2020] [Forbes, 17. elokuuta 2021: ”Between Crypto, Libra, Stablecoins, And Digital Dollars, Congress Introduced 35 ’Blockchain’ Bills'”].

22. huhtikuuta 2020: ”Jos halusit tietää, kuinka paljon arvoa Facebook näkee Intian kehittyvillä markkinoilla, tämä kauppa antaa siitä viitteitä.” ”Jos haluat tietää, kuinka paljon arvoa Facebook näkee Intian kehittyvillä markkinoilla, tämä kauppa antaa siitä viitteitä. Viimeaikaisten raporttien jälkeen, joiden mukaan Facebook pyrki hankkimaan osuuden intialaisesta internet-palveluntarjoajasta Jiosta, somefirma on nyt vahvistanut ostaneensa enemmistöosuuden Reliance-yhtiön omistamasta yrityksestä huikealla 5,7 miljardilla dollarilla… yrityskauppa tarjoaa Facebookille uuden väylän Intian markkinoille, joilla se on pyrkinyt saamaan jalansijaa jo vuosien ajan vaihtelevalla menestyksellä.” [lähde] Intia ja sen 1,4 miljardia asukasta ovat teknologiajättien seuraava keskeinen taistelukenttä, ja sekä Facebook että Google pyrkivät saamaan jalansijaa Intian markkinoilla laajentaakseen yleisöpohjaansa, tarjotakseen uusia liiketoimintatyökaluja ja rakentaakseen tuloja tuottavia kumppanuuksia, jotka helpottavat merkittäviä mahdollisuuksia laajentaa omia imperiumejaan… Intia on nyt maailman toiseksi suurin älypuhelinmarkkina Kiinan jälkeen, ja internetin käyttäjien määrän odotetaan ylittävän 850 miljoonaa vuoteen 2022 mennessä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yhdysvalloissa odotetaan olevan samassa vaiheessa noin 300 miljoonaa internetin käyttäjää.” [lähde]

Syyskuun 6. 2017 video: “Facebook luo digitaalisen kartan, joka näyttää, missä jokainen ihminen asuu”: https://www.youtube.com/watch?v=4zua6S7TGck

Avaruuden ja taivaiden kolonisaatio

Koska Facebookin kasvu hidastuu länsimaissa, yrityksen on monipuolistettava toimintaansa. 17. elokuuta 2020: ”Nykyään internetillä arvioidaan olevan noin neljä miljardia käyttäjää. Heistä yli kaksi miljardia käyttää Facebookin tuotteita. Kasvu on kuitenkin hidastumassa, ja somefirma on suunnannut katseensa tiukasti kolmeen miljardiin ihmiseen, joilla ei ole yhteyttä, tulevaisuuden toivona.” [lähde]

Syyskuun 1. päivänä 2016 SpaceX-raketti räjähti ennen suunniteltua laukaisua. Facebook oli tehnyt SpaceX:n kanssa sopimuksen ensimmäisen Internet.org-satelliitin lähettämisestä kiertoradalle varmistaakseen uusia internet-asiakkaita suuressa osassa Saharan eteläpuolisen Afrikan aluetta. Tämä olisi avainasemassa, jotta Internet.orgin kautta voitaisiin tarjota perusyhteys koko maailman väestölle. [Lähde] Amos-6-satelliitin rakensi israelilainen viestintäyritys Spacecom Ltd., ja sen omistaa ja operoi ranskalainen Eutelsat.

Toukokuussa 2019 IEEE Spectrum kertoi, että Facebook oli perustanut tytäryhtiön nimeltä PointView Tech kehittämään ”matalan kiertoradan satelliitteja” koodinimellä Athena.

Business Insider kertoi 12. helmikuuta 2020, että Facebook jatkaa suunnitelmaansa rakentaa tuhansista satelliiteista koostuva verkosto, josta ensimmäinen laukaistaan avaruuteen maaliskuussa 2020.

Viime kuussa, 3. syyskuuta 2020, Facebook laukaisi ensimmäisen satelliittinsa kiertoradalle. ”700 000 kilon työntövoiman” omaava raketti (joka on mahdollista vain valtavilla määrillä fossiilisia polttoaineita) laukaistiin onnistuneesti Ranskan Guayanan yllä:

”Ensimmäinen satelliitti, jonka Vegan AVUM-ylävaihe vapautti 320 mailin (515 kilometrin) korkeuteen kiertoradalle, oli Athena, 138 kiloa painava avaruusalus, jonka Maxar rakensi Kaliforniassa. Athena on Facebookin tytäryhtiön PointView Techin pieni kokeellinen tietoliikennesatelliitti, jolla testataan teknologioita, joita voitaisiin käyttää tulevassa pienten satelliittien muodostamassa tähdistössä maailmanlaajuisten laajakaistainternetpalvelujen tarjoamiseksi. Athena on PointView Techin ensimmäinen satelliitti.”

—

Watch replays of tonight’s Vega launch showing rocket darting into the night sky over French Guiana with nearly 700,000 pounds of thrust.

Continuing coverage: https://t.co/9mmCmdKVgO pic.twitter.com/xkt5fEfGA7

— Spaceflight Now (@SpaceflightNow) September 3, 2020

3.9.2020: Facebook laukaisi ensimmäisen satelliittinsa kiertoradalle

Tällä hetkellä Facebookilla on noin 2,7-3 miljardia käyttäjää (tilastot vaihtelevat), mikä tarkoittaa, että Facebook lähestyy lähes puolta maailman väestöstä. Esteitä ovat muun muassa se, ettei käyttäjiä ole Kiinassa, jonka väestömäärä on noin 1,4 miljardia, Intiassa, koska alle 20 prosentilla Intian kansalaisista, jonka väestömäärä on samaa luokkaa Kiinan kanssa, on pääsy Internetiin, ja suvereeneissa valtioissa, jotka kieltävät Facebookin, koska ne katsovat, että se toimii ulkomaisen sekaantumisen ja epävakauden aiheuttamisen välineenä. Tällaisia geopoliittisia kriisipesäkkeitä ovat muun muassa Kiinan, Iranin, Syyrian ja Pohjois-Korean suvereenit valtiot (suurin osa Pohjois-Korean kansalaisista ei pääse Internetiin). Tämä on linjassa länsimaista ulkopolitiikkaa ja pääomaa palvelevien ulkomaisten ja länsimaisten kansalaisjärjestöjen uhan kanssa. Ajatelkaapa Access Now -järjestöä, joka on Avaaz-järjestön (joka oli johtavassa asemassa Libyan tuhoamisessa ja Syyrian tuhoamisyrityksessä) haara, joka perustettiin nimenomaan Iranin horjuttamiseksi. [Linkki] (Voidaan olla varmoja, että jos Lähi-idän maat yrittäisivät kaataa länsimaita ja sosiaalinen media toimisi keskeisenä välineenä — jota Irania, Pohjois-Koreaa, Syyriaa jne. palvelevat kansalaisjärjestöt hallitsisivat — sosiaalinen media olisi estetty myös meidän maissamme.).

Näin ollen satelliittikilpajuoksu avaruudessa on alkanut, jotta voidaan tavoittaa maailmanlaajuinen väestö, joka on edelleen poissa rajojen ulkopuolella, ja varmistaa 5G:n perusta ja laajeneminen, josta ”neljännen teollisen vallankumouksen” arkkitehtuuri on täysin riippuvainen. Vaikka se on täysin järjetöntä, ihmiskeskeistä ja lyhytnäköistä, avaruuteen on tarkoitus laukaista noin 57 000 satelliittia tällä vuosikymmenellä. Kun otetaan huomioon, että teollisuus on sitoutunut suunniteltuun vanhenemiseen ja että teknologia kehittyy nopeasti, satelliiteista tulee lopulta paljon tärkeämpiä kuin merikaapeleista. Ei niinkään kaukaisessa tulevaisuudessa (mahdollisesti 6G-aikakaudella) merikaapelit saattavat tulla täysin tarpeettomiksi.  

Lähde:

https://www.theartofannihilation.com/its-not-a-social-dilemma-its-the-calculated-destruction-of-the-social-the-enclosure-of-africa-part-ii/

Tämän esimerkillisen katsauksen on kirjoittanut Paul Cudenec, jonka kanssa työskentelen No Deal For Nature -kampanjassa — joka on projekti kouluttaa kansalaisia pysäyttämään tuleva globaalin mittakaavan luonnon aitaaminen ja finansialisaatio. (World Economic Forum on sen luonut yhteistyössä YK:n, Maailman luonnonsäätiön ja Al Goren Climate Reality Projectin kanssa, ja lainsäädäntöä ollaan luomassa vuodelle 2021). “Ekosysteemipalveluja” tullaan ostamaan, myymään ja seuraamaan Wall Streetilla. Kirjanpito korvataan “Luonnonpääoman tilinpidolla”. Ne jotka ovat tuhonneet planeettamme biodiversiteetin omistavat tämän jälkeen jäljelle jääneet varat. Tähän kuuluu myös meret. Yhteismaan aitaukset tulevat siirtämään alkuperäiskansat pois asuinpaikoiltaan. Käynnissä oleva kansanmurha kiihtyy. Luonnon täydellistä hyödykkeellistämistä/yksityistämistä seuraa kaiken inhimillisen ja sosiaalisen finansialisaatio. Tämä kuuluu uuteen “globaalin hallinnon” infrastruktuuriin, joka on neljännen teollisen vallankumouksen taustalla, jota ollaan tuomassa julki kansalle “suurena uudelleenkäynnistyksenä”. COVID-19 on sen katalyytti. [seuraa No Deal For Naturea twitterissä] [No Deal For Nature UK -sivut]

Kaikki tämä on paketoitu holistiseen kielenkäyttöön, keskeisiin avainsanoihin (kukoistaa, kukoistaa, kuvitella, mielikuvitus, reimagine, build back better), uusiin diileihin ja tunteita herättäviin kuviin, joita pääomaa ja nykyisiä valtarakenteita palvelevat on komennettu rakentamaan ja joille heidät on patistettu hankkimaan yhteiskunnallinen lupa.

Mutta mikä oikein tämän kaiken visio onkaan? Tässä Paul vie teidät matkalle, lainaten Klaus Schwabin sanomisia, mm. tuoreesta kirjasta “COVID-19, The Great Reset”.

Teksti on mukaansatempaava ja kauhistuttava, johtuen siinä kuvattujen ideologioiden ja tavoitteiden turmeltuneisuudesta, ja suosittelenkin ihmisille etsimään hiljaisen paikan ja lukemaan jokaisen sanan tästä yleiskatsauksesta. Levittäkää sitä myös muille piireille.

Ravensburgissa vuonna 1938 syntynyt Klaus Schwab on Adolf Hitlerin Saksan lapsi, poliisivaltiohallinnon, joka perustui pelkoon ja väkivaltaan, aivopesuun ja valvontaan, propagandaan ja valheisiin, teollistumiseen ja eugeniikkaan, epäinhimillistämiseen ja ”desinfiointiin” sekä hyytävään ja mahtipontiseen visioon ”uudesta järjestyksestä”, joka kestäisi tuhannen vuoden ajan.

Schwab näyttää omistaneen elämänsä tuon painajaisen uudelleen keksimiselle ja pyrkimykselle muuttaa se todellisuudeksi paitsi Saksassa myös koko maailmassa.

Vielä pahempaa on se, että kuten hänen omat sanansa kerta toisensa jälkeen vahvistavat, hänen teknokraattinen fasistinen visionsa on myös kieroutunut transhumanistinen visio, jossa ihmiset ja koneet sulautuvat yhteen ”digitaalisen ja analogisen elämän kummallisissa sekoituksissa”, jotka tartuttavat kehoihimme ”älypölyä” ja joissa poliisi ilmeisesti pystyy lukemaan aivojamme.

Ja kuten tulemme näkemään, hän ja hänen rikoskumppaninsa käyttävät Covid-19-kriisiä ohittaakseen demokraattisen vastuuvelvollisuuden, ohittaakseen vastustuksen, vauhdittaakseen agendaansa ja pakottaakseen sen muulle ihmiskunnalle vastoin tahtoamme ”suuressa uudelleenkäynnistyksessä”, kuten hän sitä kutsuu.

Schwab ei tietenkään ole natsi klassisessa mielessä, sillä hän ei ole kansallismielinen eikä antisemitisti, mistä on osoituksena Israelin hänelle vuonna 2004 myöntämä miljoonan dollarin Dan David -palkinto.

Mutta 2000-luvun fasismi on löytänyt erilaisia poliittisia muotoja, joiden avulla se voi jatkaa ydinhankettaan eli ihmiskunnan muokkaamista kapitalismille sopivaksi räikeän autoritaarisin keinoin.

Tätä uutta fasismia edistetään nykyään globaalin hallinnon, bioturvallisuuden, ”uuden normaalin”, ”luonnon uuden sopimuksen” ja ”neljännen teollisen vallankumouksen” varjolla.

Schwab, kahdeksankymppinen Maailman talousfoorumin perustaja ja toimitusjohtaja, istuu tämän matriisin keskellä kuin hämähäkki jättimäisessä verkossa.

Alkuperäisessä fasistisessa hankkeessa Italiassa ja Saksassa oli kyse valtion ja liike-elämän yhdistämisestä.

Kommunismissa valtio ottaa haltuunsa liike-elämän ja teollisuuden, mikä — teoriassa! — toimii teoriassa kansan etujen mukaisesti, fasismissa oli kyse valtion käyttämisestä rikkaan eliitin etujen suojelemiseen ja edistämiseen.

Schwab jatkoi tätä lähestymistapaa toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, kun hän perusti vuonna 1971 Euroopan johtamisfoorumin, joka kokoontui vuosittain Davosissa Sveitsissä.

Täällä hän edisti ideologiaansa ”sidosryhmäkapitalismista”, jossa yritykset tehtiin tiiviimpää yhteistyötä hallitusten kanssa.

Forbes-talouslehti kuvaa ”sidosryhmäkapitalismia” seuraavasti: ”yritys keskittyy kaikkien sidosryhmiensä tarpeiden täyttämiseen: asiakkaiden, työntekijöiden, kumppaneiden, yhteisön ja koko yhteiskunnan tarpeisiin”.

Jopa tietyn yrityksen yhteydessä se on poikkeuksetta tyhjä etiketti. Kuten Forbesin artikkelissa todetaan, se tarkoittaa itse asiassa vain sitä, että ”yritykset voivat jatkaa yksityisesti rahan jakamista osakkeenomistajilleen ja johtajilleen ja samalla pitää julkisuudessa yllä hienoa sosiaalista herkkyyttä ja esimerkillistä altruismia”.

Yleisessä yhteiskunnallisessa kontekstissa sidosryhmien käsite on kuitenkin vielä häijympi, sillä se hylkää kaiken ajatuksen demokratiasta, kansan vallasta, yritysten etujen hallinnan hyväksi.

Yhteiskuntaa ei enää pidetä elävänä yhteisönä vaan liiketoimintana, jonka kannattavuus on ihmisen toiminnan ainoa pätevä tavoite.

Schwab esitti tämän ohjelman jo vuonna 1971 kirjassaan Moderne Unternehmensführung im Maschinenbau (Moderni yritysjohtaminen koneenrakennuksessa), jossa hän käytti termiä ”sidosryhmät” (die Interessenten), jossa hän määritteli ihmiset uudelleen, ei kansalaisiksi, vapaiksi yksilöiksi tai yhteisöjen jäseniksi, vaan toissijaisiksi osallistujiksi massiivisessa kaupallisessa yrityksessä.

Jokaisen ihmisen elämän tavoitteena oli ”saavuttaa pitkän aikavälin kasvu ja vauraus” tälle yritykselle — toisin sanoen suojella ja lisätä kapitalistisen eliitin varallisuutta.

Tämä kaikki kävi vielä selvemmäksi vuonna 1987, kun Schwab nimesi Euroopan johtamisfooruminsa uudelleen Maailman talousfoorumiksi.

WEF kuvailee itseään omalla verkkosivustollaan ”julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön maailmanlaajuiseksi foorumiksi”, ja sen ihailijat kuvaavat, kuinka se luo ”kumppanuuksia liikemiesten, poliitikkojen, älymystön ja muiden yhteiskunnan johtajien välille, jotta voidaan määritellä, keskustella ja edistää globaalin asialistan avainkysymyksiä”.

WEF:n luomien ”kumppanuuksien” tarkoituksena on korvata demokratia käsin valittujen ja valitsemattomien henkilöiden globaalilla johdolla, jonka tehtävänä ei ole palvella yleisöä, vaan pakottaa 1 prosentin johto määräämään yleisölle mahdollisimman vähän meidän muiden puuttuessa asiaan.

Kirjoissaan, joita Schwab kirjoittaa julkiseen kulutukseen, hän ilmaisee itseään kaksinaamaisilla kliseillä, jotka liittyvät yritysten pyörittelyyn ja viherpesuun.

Samoja tyhjiä termejä levitetään kerta toisensa jälkeen. Kirjassa Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: A Guide to Building a Better World Schwab puhuu ”sidosryhmien osallistamisesta ja hyötyjen jakamisesta” sekä ”kestävistä ja osallistavista kumppanuuksista”, jotka johtavat meidät kaikki ”osallistavaan, kestävään ja vauraaseen tulevaisuuteen”! (1)

Tämän räksytyksen takana hänen ”sidosryhmäkapitalisminsa” todellinen motiivi on liikevoitto ja hyväksikäyttö, ja sitä hän ajoi hellittämättä WEF:n Davosin konferenssissa vuonna 2020.

Esimerkiksi vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan The Fourth Industrial Revolution Schwab kirjoittaa työn Uberisoitumisesta ja siitä yrityksille ja erityisesti digitaalitalouden nopeasti kasvaville startup-yrityksille koituvista eduista: ”Koska ihmisten pilvipalvelualustat luokittelevat työntekijät itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, he ovat — toistaiseksi — vapautettuja vähimmäispalkkojen, työnantajaverojen ja sosiaalietuuksien maksamisesta”. (2)

Sama kapitalistinen sydämettömyys näkyy hänen suhtautumisessaan ihmisiin, jotka ovat työuransa loppupuolella ja tarvitsevat ansaittua lepoa: ”Ikääntyminen on taloudellinen haaste, sillä ellei eläkeikää nosteta huomattavasti, jotta ikääntyneet yhteiskunnan jäsenet voivat jatkaa työelämässä (mikä on taloudellisesti välttämätöntä ja mistä on monia taloudellisia hyötyjä), työikäisen väestön määrä vähenee samaan aikaan, kun huollettavien vanhusten osuus kasvaa.” ”Ikääntyminen on taloudellinen haaste, sillä ellei eläkeikää nosteta huomattavasti, jotta ikääntyneet voivat jatkaa työelämässä (mikä on taloudellisesti välttämätöntä ja mistä on monia taloudellisia hyötyjä). (3)

Kaikki tässä maailmassa pelkistyy taloudellisiin haasteisiin, taloudellisiin välttämättömyyksiin ja hallitsevan kapitalistiluokan taloudellisiin etuihin.

Edistyksen myyttiä on jo pitkään käyttänyt 1 prosentti ihmisistä suostuttelemaan ihmisiä hyväksymään teknologiat, joiden tarkoituksena on riistää ja hallita meitä, ja Schwab käyttää tätä hyväkseen, kun hän julistaa, että ”neljäs teollinen vallankumous on merkittävä toivon lähde inhimillisen kehityksen jatkumiselle, joka on johtanut miljardien ihmisten elämänlaadun dramaattiseen nousuun vuodesta 1800 lähtien”. (4)

Hän innostuu: ”Neljäs teollinen vallankumous on uusi luku ihmiskunnan kehityksessä, joka on samaa luokkaa kuin ensimmäinen, toinen ja kolmas teollinen vallankumous ja jonka taustalla on jälleen kerran poikkeuksellisten teknologioiden lisääntyvä saatavuus ja vuorovaikutteisuus”. (5)

Hän on kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että teknologia ei ole ideologisesti neutraalia, kuten jotkut haluavat väittää. Hänen mukaansa teknologia ja yhteiskunta muokkaavat toisiaan. ”Loppujen lopuksi teknologia on sidoksissa siihen, miten tiedämme asioita, miten teemme päätöksiä ja miten ajattelemme itsestämme ja toisistamme. Ne ovat yhteydessä identiteettiimme, maailmankuvaamme ja mahdollisiin tulevaisuuksiimme. Ydinteknologiasta avaruuskilpaan, älypuhelimiin, sosiaaliseen mediaan, autoihin, lääketieteeseen ja infrastruktuuriin — teknologioiden merkitys tekee niistä poliittisia. Jopa käsite ”kehittynyt” kansakunta perustuu epäsuorasti teknologian käyttöönottoon ja siihen, mitä se merkitsee meille taloudellisesti ja sosiaalisesti”. (6)

Teknologian takana oleville kapitalisteille teknologia ei ole koskaan ollut yhteiskunnallista hyvää vaan puhtaasti voittoa, ja Schwab tekee varsin selväksi, että sama pätee myös hänen neljänteen teolliseen vallankumoukseensa.

Hän innostuu: ”Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat ovat todella häiritseviä — ne mullistavat nykyiset tavat havaita, laskea, organisoida, toimia ja toimittaa. Ne edustavat täysin uusia tapoja luoda arvoa organisaatioille ja kansalaisille”. (7)

Jos ”arvon luomisen” merkitys ei ollut selvä, hän antaa muutamia esimerkkejä: ”(8) ja ”yhä älykkäämpien algoritmien käyttö laajentaa nopeasti työntekijöiden tuottavuutta — esimerkiksi chat-robottien avulla, jotka täydentävät (ja yhä useammin korvaavat) live-chat-tuen asiakaskohtaamisissa”. (9)

Schwab käsittelee yksityiskohtaisesti hänen uljaan uuden maailmansa kustannuksia leikkaavia ja voittoja lisääviä ihmeitä kirjassaan The Fourth Industrial Revolution.

Hän selittää: Niinkin erilaisten ammattien kuin lakimiesten, rahoitusanalyytikkojen, lääkäreiden, toimittajien, kirjanpitäjien, vakuutuksenvälittäjien tai kirjastonhoitajien työ saattaa olla osittain tai kokonaan automatisoitua…”.

”Teknologia kehittyy niin nopeasti, että automaattiseen kerronnan tuottamiseen erikoistuneen Narrative Science -yrityksen perustaja Kristian Hammond ennustaa, että 2020-luvun puoliväliin mennessä 90 prosenttia uutisista voisi olla algoritmin tuottamia, ja suurin osa niistä ilman minkäänlaista inhimillistä väliintuloa (algoritmin suunnittelua lukuun ottamatta)”. (10)

Juuri tämä taloudellinen välttämättömyys on Schwabin innostus ”vallankumoukseen, joka muuttaa perusteellisesti tapaa, jolla elämme, työskentelemme ja suhtaudumme toisiimme”. (11)

Schwab puhuu lyyrisesti 4IR:stä, joka on hänen mukaansa ”erilainen kuin mikään muu, mitä ihmiskunta on ennen kokenut”. (12)

Hän pursuaa: ”Ajatelkaa, millaisia rajattomia mahdollisuuksia miljardeilla ihmisillä on, jotka ovat yhteydessä toisiinsa mobiililaitteilla ja jotka mahdollistavat ennennäkemättömän prosessointitehon, tallennuskapasiteetin ja tiedonsaannin. Tai ajatelkaa uusien teknologisten läpimurtojen huikeaa yhtymäkohtaa, joka kattaa laajoja aloja, kuten tekoälyn, robotiikan, esineiden internetin, autonomiset ajoneuvot, 3D-tulostuksen, nanoteknologian, bioteknologian, materiaalitieteen, energian varastoinnin ja kvanttilaskennan, vain muutamia mainitakseni”. Monet näistä innovaatioista ovat vasta alkuvaiheessa, mutta ne ovat jo saavuttamassa käännekohdan kehityksessään, kun ne rakentuvat toistensa päälle ja vahvistavat toisiaan fysikaalisen, digitaalisen ja biologisen maailman tekniikoiden yhdistymisessä.” (13)

Hän odottaa myös enemmän verkko-opetusta, johon liittyy ”virtuaalisen ja lisätyn todellisuuden käyttö”, jolla ”parannetaan merkittävästi koulutustuloksia” (14), sekä ”koteihin, vaatteisiin ja asusteisiin, kaupunkeihin, liikenne- ja energiaverkkoihin” (15) asennettavia antureita ja älykkäitä kaupunkeja ja niiden tärkeitä ”tietoalustoja”. (16)

”Kaikki asiat ovat tulevaisuudessa älykkäitä ja yhteydessä internetiin”, Schwab sanoo, ja tämä koskee myös eläimiä, sillä ”karjaan kytketyt anturit voivat kommunikoida keskenään matkapuhelinverkon kautta”. (17)

Hän rakastaa “älypuhelintehtaiden” ideaa, joka voisi mahdollistaa “kiihdytetyn rokotetuotannon” (18) sekä “big-data -teknologiat”. (19)

Hän vakuuttaa meille, että nämä ”tarjoavat uusia ja innovatiivisia tapoja palvella kansalaisia ja asiakkaita” (20), ja meidän on lakattava vastustamasta sitä, että yritykset hyötyvät henkilökohtaisen elämämme jokaista osa-aluetta koskevien tietojen hyödyntämisestä ja myynnistä.

”Luottamuksen luominen päätöksenteossa käytettäviin tietoihin ja algoritmeihin on elintärkeää”, Schwab vaatii. ”Kansalaisten huoli yksityisyydestä ja vastuullisuuden vakiinnuttaminen liike-elämän ja oikeudellisten rakenteiden osalta edellyttää ajattelutavan muuttamista”. (21)

Loppujen lopuksi on selvää, että kaikki tämä teknologinen jännitys pyörii puhtaasti voiton tai ”arvon” ympärillä, kuten Schwab mieluummin kutsuu sitä 2000-luvun yrityskieltä käyttäen.

Lohkoketjuteknologia on siis fantastinen ja aiheuttaa ”räjähdysmäisen kasvun vaihdettavissa olevissa omaisuuserissä, koska kaikenlainen arvonvaihto voi tapahtua lohkoketjussa”. (22)

Hajautetun pääkirjateknologian käyttö, lisää Schwab, ”voi olla liikkeellepaneva voima digitaalisten tuotteiden ja palvelujen massiivisten arvovirtojen taustalla, sillä se tarjoaa turvallisia digitaalisia identiteettejä, joiden avulla uudet markkinat voivat olla kaikkien internetiin yhteydessä olevien ulottuvilla”. (23)

Yleisesti ottaen 4IR on hallitsevan liike-elämän eliitin kannalta kiinnostava, koska se ”luo täysin uusia arvonlähteitä” (24) ja ”synnyttää arvonluonnin ekosysteemejä, joita on mahdotonta kuvitella kolmanteen teolliseen vallankumoukseen jämähtäneellä ajattelutavalla”. (25)

4IR:n teknologiat, jotka otetaan käyttöön 5G:n kautta, aiheuttavat ennennäkemättömiä uhkia vapaudellemme, kuten Schwab myöntää: ”Neljännen teollisen vallankumouksen välineet mahdollistavat uudenlaisen valvonnan ja muut valvontakeinot, jotka ovat vastoin terveitä ja avoimia yhteiskuntia”. (26)

Tämä ei kuitenkaan estä häntä esittämästä niitä myönteisessä valossa, kuten silloin, kun hän julistaa, että ”julkinen rikollisuus todennäköisesti vähenee sensoreiden, kameroiden, tekoälyn ja kasvojentunnistusohjelmistojen lähentymisen ansiosta”. (27)

Hän kuvailee hieman nautiskellen, miten nämä teknologiat ”voivat tunkeutua tähän asti yksityiseen mielemme tilaan, lukea ajatuksiamme ja vaikuttaa käyttäytymiseemme”. (28)

Schwab ennustaa: ”Lainvalvontaviranomaisten ja tuomioistuinten houkutus käyttää tekniikoita rikollisen toiminnan todennäköisyyden määrittämiseksi, syyllisyyden arvioimiseksi tai jopa muistojen hakemiseksi suoraan ihmisten aivoista kasvaa, kun tämän alan valmiudet paranevat. Jopa valtion rajan ylittämiseen saattaa jonain päivänä liittyä yksityiskohtainen aivoskannaus, jonka avulla arvioidaan henkilön turvallisuusriski”. (29)

Toisinaan WEF:n johtaja innostuu innostuksestaan sci-fi-tulevaisuuteen, jossa ”ihmisen pitkän matkan avaruusmatkailu ja ydinfuusio ovat arkipäivää” (30) ja jossa ”seuraava trendikäs liiketoimintamalli” voisi olla se, että joku ”vaihtaa ajatuksensa ajatuksiaan aikaa säästävään vaihtoehtoon, jossa hän voi kirjoittaa sosiaalisen median viestin pelkällä ajatuksella”. (31)

Puheet ”avaruusturismista” otsikolla ”Neljäs teollinen vallankumous ja viimeinen raja” (32) ovat lähes hauskoja, samoin kuin hänen ehdotuksensa siitä, että ”maailma täynnä lennokkeja tarjoaa maailman täynnä mahdollisuuksia”. (33)

Mutta mitä pidemmälle lukija etenee Schwabin kirjojen kuvaamaan maailmaan, sitä vähemmän naurettavalta kaikki vaikuttaa.

Totuus on, että tämä erittäin vaikutusvaltainen henkilö, joka on parhaillaan perustettavan uuden globaalijärjestyksen keskipisteessä, on suoranainen transhumanisti, joka haaveilee luonnollisen, terveen ihmiselämän ja -yhteisön loppumisesta.

Schwab toistaa tätä viestiä yhä uudestaan ja uudestaan, ikään kuin varmistaakseen, että meitä on varoitettu asianmukaisesti.

”Neljännen teollisen vallankumouksen käynnistämät mielettömät innovaatiot bioteknologiasta tekoälyyn määrittelevät uudelleen, mitä tarkoittaa olla ihminen”, hän kirjoittaa (34).

”Tulevaisuus haastaa käsityksemme siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen, sekä biologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta”. (35)

”Jo nyt neuro- ja bioteknologian edistysaskeleet pakottavat meidät kyseenalaistamaan, mitä tarkoittaa olla ihminen”. (36)

Hän selittää sen yksityiskohtaisemmin kirjassaan Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: ”Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat eivät pysähdy siihen, että niistä tulee osa meitä ympäröivää fyysistä maailmaa — niistä tulee osa meitä. Joistakin meistä tuntuu jo nyt, että älypuhelimesta on tullut osa meitä itseämme. Nykyisistä ulkoisista laitteista — puettavista tietokoneista virtuaalitodellisuuskuulokkeisiin — tulee lähes varmasti kehoihimme ja aivoihimme istutettavia. Ulkoiset luurangot ja proteesit lisäävät fyysistä voimaamme, ja neuroteknologian kehitys parantaa kognitiivisia kykyjämme. Pystymme entistä paremmin manipuloimaan omia ja lastemme geenejä. Tämä kehitys herättää syvällisiä kysymyksiä: Mihin vedämme rajan ihmisen ja koneen välille? Mitä tarkoittaa olla ihminen?” (37)

Kirjan kokonainen osa on omistettu aiheelle ”Ihmisen muuttaminen”. Siinä hän kuolaa ”uusien teknologioiden kyvystä tulla kirjaimellisesti osaksi meitä” ja puhuu kyborgien tulevaisuudesta, johon liittyy ”digitaalisen ja analogisen elämän outoja sekoituksia, jotka määrittelevät uudelleen luontomme”. (38)

Hän kirjoittaa: ”Nämä teknologiat toimivat omassa biologiassamme ja muuttavat sitä, miten olemme yhteydessä maailmaan. Ne pystyvät ylittämään kehon ja mielen rajat, parantamaan fyysisiä kykyjämme ja jopa vaikuttamaan pysyvästi itse elämään”. (39)

Mikään rikkomus ei tunnu menevän liian pitkälle Schwabille, joka haaveilee ”aktiivisista implantoitavista mikrosiruista, jotka rikkovat kehomme ihoesteen”, ”älykkäistä tatuoinneista”, ”biologisesta tietojenkäsittelystä” ja ”räätälöidyistä organismeista”. (40)

Hän on iloinen voidessaan kertoa, että ”anturit, muistikytkimet ja virtapiirit voidaan koodata ihmisen tavallisiin suolistobakteereihin”, (41) että ”älypölyt, antenneilla varustetut täydelliset tietokoneet, jotka ovat kukin paljon hiekanjyvää pienempiä, voivat nyt järjestäytyä kehon sisällä” ja että ”istutetut laitteet auttavat todennäköisesti myös viestimään ajatuksista, jotka tavallisesti ilmaistaan sanallisesti sisäänrakennetun älypuhelimen avulla, ja mahdollisesti ilmaisemattomista ajatuksista tai mielialoista lukemalla aivoaaltoja ja muita signaaleja”. (42)

Schwabin 4IR-maailmassa on näköpiirissä ”synteettinen biologia”, joka antaa maailman teknokraattisille kapitalistisille hallitsijoille ”kyvyn muokata organismeja kirjoittamalla DNA:ta”. (43)

Ajatus neuroteknologiasta, jossa ihmisten aivoihin istutetaan täysin keinotekoisia muistoja, saa jotkut meistä voimaan pahoin, samoin kuin ”mahdollisuus yhdistää aivomme virtuaalitodellisuuteen aivokuoren modeemien, implanttien tai nanorobottien avulla”. (44)

Ei ole kovin lohdullista kuulla, että tämä kaikki on — tietenkin! — kapitalistisen voitontavoittelun etujen mukaisesti, koska se ”enteilee uusia teollisuudenaloja ja järjestelmiä arvon luomista varten” ja ”tarjoaa mahdollisuuden luoda kokonaan uusia arvojärjestelmiä neljännessä teollisessa vallankumouksessa”. (45)

Entä ”orgaanisten kudosten bioprinttaus” (46) tai ehdotus, jonka mukaan ”eläimiä voitaisiin mahdollisesti muokata tuottamaan lääkkeitä ja muita hoitomuotoja”? (47)

Eettisiä vastalauseita, onko ketään?

Kaikki on ilmeisesti hyvin Schwabille, joka on iloinen voidessaan ilmoittaa: ”Päivä, jolloin lehmät muunnetaan tuottamaan maidossaan [sic] veren hyytymistä estävää ainetta, jota hemofiliaa sairastavilta puuttuu, ei ole kaukana. Tutkijat ovat jo alkaneet muokata sikojen genomia, jotta niistä voitaisiin kasvattaa ihmiselle siirrettäväksi sopivia elimiä”. (48)

Tilanne muuttuu vieläkin huolestuttavammaksi. Schwabin synnyinseudun natsi-Saksan synkästä eugeniikkaohjelmasta lähtien tätä tiedettä on pidetty ihmisyhteiskunnan kannalta mahdottomana.

Nyt hän kuitenkin ilmeisesti uskoo, että eugeniikka on herättämässä henkiin, ja hän ilmoittaa, että se koskee geneettistä muokkausta: ”Se, että ihmisen perimää on nyt paljon helpompi manipuloida tarkasti elinkelpoisissa alkioissa, tarkoittaa, että tulevaisuudessa syntyy todennäköisesti design-vauvoja, joilla on tiettyjä ominaisuuksia tai jotka ovat vastustuskykyisiä tietylle sairaudelle”. (49)

Vuonna 2002 julkaistussa pahamaineisessa transhumanistisessa teoksessa I, Cyborg Kevin Warwick ennustaa: ”Ihmiset pystyvät kehittymään valjastamalla tulevaisuuden koneiden tarjoaman superälyn ja ylimääräiset kyvyt ja liittymällä niihin. Kaikki tämä viittaa uuden ihmislajin kehittymiseen, joka tieteiskirjallisuuden maailmassa tunnetaan nimellä ”kyborgit”. Se ei tarkoita, että kaikkien on tultava kyborgeiksi. Jos olet tyytyväinen oloosi ihmisenä, niin olkoon niin, voit pysyä sellaisena kuin olet. Mutta olkaa varuillanne — aivan kuten me ihmiset erosimme simpanssiserkuistamme vuosia sitten, niin myös kyborgit tulevat erkaantumaan ihmisistä. Niistä, jotka pysyvät ihmisinä, tulee todennäköisesti alalaji. Heistä tulee käytännössä tulevaisuuden simpansseja”. (50)

Schwab näyttää vihjailevan samasta tulevaisuudesta, jossa ”ylivoimainen” paranneltu keinotekoinen transhumanistinen eliitti erottautuu luonnostaan syntyneestä väkijoukosta, tässä erityisen tuomitsevassa kohdassa Neljännestä teollisesta vallankumouksesta: ”Olemme sellaisen radikaalin systeemisen muutoksen kynnyksellä, joka vaatii ihmisiltä jatkuvaa sopeutumista. Tämän seurauksena saatamme todistaa, että maailma polarisoituu yhä enemmän, ja sitä leimaavat ne, jotka omaksuvat muutoksen, ja ne, jotka vastustavat sitä.

”Tämä aiheuttaa epätasa-arvoa, joka ylittää aiemmin kuvatun yhteiskunnallisen epätasa-arvon. Tämä ontologinen eriarvoisuus erottaa ne, jotka sopeutuvat, ja ne, jotka vastustavat — aineelliset voittajat ja häviäjät sanan kaikissa merkityksissä. Voittajat saattavat jopa hyötyä jonkinlaisesta radikaalista inhimillisestä parannuksesta, joka syntyy neljännen teollisen vallankumouksen tietyillä osa-alueilla (kuten geenitekniikka) ja josta häviäjät jäävät paitsi. Tämä saattaa aiheuttaa luokkakonflikteja ja muita yhteenottoja, jollaisia emme ole ennen nähneet”. (51)

Schwab puhui ”suuresta muutoksesta” jo vuonna 2016 (52), ja hän on selvästi päättänyt tehdä kaiken voitavansa saadakseen aikaan eugeniikasta inspiroituneen transhumanistisen maailman, jossa vallitsee keinotekoisuus, valvonta, valvonta ja eksponentiaalinen liikevoitto.

Mutta kuten edellä mainitussa viittauksessa ”luokkakonflikteihin” käy ilmi, hän on selvästi huolissaan ”yhteiskunnallisen vastarinnan” (53) mahdollisuudesta ja siitä, miten edetä, ”jos teknologia saa suuren vastarinnan yleisöltä”. (54)

Schwabin vuotuiset WEF-tapahtumat Davosissa ovat jo pitkään saaneet vastaansa antikapitalistisia protesteja, ja radikaalivasemmiston nykyisestä halvaantumisesta huolimatta hän on hyvin tietoinen siitä, että hänen hankettaan vastaan voi tulla uutta ja ehkä laajempaa vastustusta, mikä voi aiheuttaa ”mielipahaa, pelkoa ja poliittisia vastareaktioita”. (55)

Tuoreimmassa kirjassaan hän tarjoaa historiallisen kontekstin ja toteaa, että ”globalisaation vastaisuus oli voimakasta ennen vuotta 1914 ja vuoteen 1918 asti, sitten vähemmän 1920-luvulla, mutta se syttyi uudelleen 1930-luvulla suuren laman seurauksena”. (56)

Hän toteaa, että 2000-luvun alussa ”globalisaation vastaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset vastareaktiot voimistuivat hellittämättä”, (57) sanoo, että ”yhteiskunnalliset levottomuudet” ovat olleet laajalle levinneet eri puolilla maailmaa viimeisten kahden vuoden aikana, ja mainitsee muun muassa Gilets Jaunes -liikkeen Ranskassa, ja viittaa ”synkkään skenaarioon”, jonka mukaan ”sama voi toistua”. (58)

Miten rehellisen teknokraatin pitäisi siis suunnitella maailmalle haluamansa tulevaisuus ilman maailmanlaajuisen yleisön suostumusta? Miten Schwab ja hänen miljardööriystävänsä voivat pakottaa meidät muut haluamaansa yhteiskuntaan?

Yksi vastaus on armoton aivopesupropaganda, jota 1 prosentin eliitin omistamat joukkotiedotusvälineet ja akateemiset oppilaitokset levittävät — sitä, mitä he kutsuvat mielellään ”narratiiviksi”.

Schwabin mielestä ihmiskunnan enemmistön haluttomuus hypätä hänen 4IR-pikajunansa kyytiin kuvastaa sitä tragediaa, että ”maailmasta puuttuu johdonmukainen, myönteinen ja yhteinen kertomus, jossa hahmotellaan neljännen teollisen vallankumouksen mahdollisuudet ja haasteet. Tämä kertomus on olennaisen tärkeä, jos aiomme antaa erilaisille yksilöille ja yhteisöille vaikutusvaltaa ja välttää kansan vastareaktion meneillään olevia perustavanlaatuisia muutoksia vastaan”. (59)

Hän lisää: ”Siksi on ratkaisevan tärkeää, että kiinnitämme huomiota ja panostamme energiaa sidosryhmäyhteistyöhön yli akateemisten, sosiaalisten, poliittisten, kansallisten ja alakohtaisten rajojen. Tällaista vuorovaikutusta ja yhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan luoda myönteisiä, yhteisiä ja toivoa herättäviä kertomuksia, joiden avulla yksilöt ja ryhmät eri puolilta maailmaa voivat osallistua meneillään oleviin muutoksiin ja hyötyä niistä”. (60)

Yksi näistä ”kertomuksista” peittää alleen syyt, joiden vuoksi 4IR-teknologia on asennettava kaikkialle maailmaan mahdollisimman pian.

Schwab on turhautunut siitä, että ”yli puolet maailman väestöstä — noin 3,9 miljardia ihmistä — ei vieläkään pääse internetiin” (61), ja 85 prosenttia kehitysmaiden väestöstä on edelleen verkkoyhteyden ulkopuolella ja näin ollen tavoittamattomissa, kun taas kehittyneissä maissa vastaava osuus on 22 prosenttia.

4IR:n todellinen tavoite on näiden väestöryhmien hyväksikäyttö voittoa varten globaalin teknoimperialismin avulla, mutta sitä ei tietenkään voida mainita suunnitelman myymiseen tarvittavassa propagandan ”narratiivissa”.

Sen sijaan heidän tehtävänsä on esitettävä, kuten Schwab itse tekee, pyrkimyksenä ”kehittää teknologioita ja järjestelmiä, jotka palvelevat taloudellisten ja sosiaalisten arvojen, kuten tulojen, mahdollisuuksien ja vapauden jakamista kaikille sidosryhmille”. (62)

Hän esiintyy hurskaasti heränneiden liberaalien arvojen vartijana ja julistaa: ”Osallistava ajattelu ei tarkoita sitä, että köyhyyttä tai syrjäytyneitä yhteisöjä pidettäisiin vain poikkeavuutena — asiana, jonka voimme ratkaista. Se pakottaa meidät tajuamaan, että ”meidän etuoikeutemme sijaitsevat samalla kartalla kuin heidän kärsimyksensä”. Se ei tarkoita vain tuloja ja oikeuksia, vaikka ne ovatkin edelleen tärkeitä. Sen sijaan sidosryhmien mukaan ottaminen ja etuuksien jakaminen laajentavat kaikkien vapauksia”. (63)

Samaa tekniikkaa, väärennettyä ”narratiivia”, jonka tarkoituksena on huijata hyväuskoisia kansalaisia tukemaan imperialistista kapitalistista järjestelmää, on käytetty laajasti ilmastonmuutoksen yhteydessä.

Schwab on tietysti suuri Greta Thunbergin fani, joka oli hädin tuskin noussut jalkakäytävältä yhden tytön mielenosoituksen jälkeen Tukholmassa, ennen kuin hänet vietiin puhumaan WEF:lle Davosiin.

Hän tukee myös ehdotettua maailmanlaajuista New Deal for Nature -aloitetta, erityisesti Voice for the Planet -aloitteen kautta, jonka Global Shapers -järjestö, Schwabin vuonna 2011 perustama nuorisoa kasvattava järjestö, lanseerasi Davosin WEF-tapahtumassa vuonna 2019 ja jota tutkiva journalisti Cory Morningstar kuvaili osuvasti ”irvokkaaksi näytökseksi hyviksi naamioiduista yritysten väärinkäytöksistä”.

Vuonna 2020 ilmestyvässä kirjassaan Schwab itse asiassa kertoo, miten valheellista ”nuorisoaktivismia” käytetään hänen kapitalististen tavoitteidensa edistämiseen.

Hän kirjoittaa huomattavan suorasukaisessa kohdassa: ”Nuorten aktivismi lisääntyy maailmanlaajuisesti, ja sitä mullistaa sosiaalinen media, joka lisää mobilisaatiota siinä määrin, mikä olisi ollut ennen mahdotonta. Se ilmenee monissa eri muodoissa, jotka vaihtelevat ei-institutionalisoituneesta poliittisesta osallistumisesta mielenosoituksiin ja protesteihin, ja siinä käsitellään niinkin erilaisia kysymyksiä kuin ilmastonmuutos, talousuudistukset, sukupuolten välinen tasa-arvo ja LGBTQ-oikeudet”. Nuori sukupolvi on vahvasti yhteiskunnallisen muutoksen eturintamassa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se olisi muutoksen katalysaattori ja ratkaisevan tärkeän vauhdin lähde suurelle uudelleenkäynnistykselle”. (64)

Itse asiassa Schwabin ehdottama ultrateollinen tulevaisuus on kaikkea muuta kuin vihreä. Hän ei ole kiinnostunut luonnosta vaan ”luonnonpääomasta” ja ”investointien kannustamisesta vihreille ja sosiaalisille rajamarkkinoille”. (65)

Saastuminen merkitsee voittoa ja ympäristökriisi on vain yksi liiketoimintamahdollisuus lisää, kuten hän tarkentaa kirjassaan The Fourth Industrial Revolution: ”Tässä vallankumouksellisessa uudessa teollisessa järjestelmässä hiilidioksidi muuttuu kasvihuoneen saastuttajasta omaisuuseräksi, ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin taloudellisuus muuttuu kustannusten ja saasteiden nielujen sijaan kannattaviksi hiilidioksidin talteenotto- ja käyttö-tuotantolaitoksiksi. Vielä tärkeämpää on, että se auttaa yrityksiä, hallituksia ja kansalaisia tiedostamaan ja sitoutumaan strategioihin, joilla luonnonpääomaa voidaan aktiivisesti elvyttää, jolloin luonnonpääoman älykäs ja uudistuva käyttö voi ohjata kestävää tuotantoa ja kulutusta ja antaa tilaa luonnon monimuotoisuuden elpymiselle uhanalaisilla alueilla”. (66)

Schwabin ”ratkaisut” teollisen kapitalismin luontoympäristöllemme aiheuttamiin sydäntäsärkeviin vahinkoihin sisältävät lisää samaa myrkkyä, mutta pahempaa.

Geomekaniikka on yksi hänen suosikeistaan: ”Ehdotuksiin sisältyy jättimäisten peilien asentaminen stratosfääriin auringonsäteiden ohjaamiseksi, ilmakehän kemiallinen kylväminen sateiden lisäämiseksi ja suurten koneiden käyttäminen hiilidioksidin poistamiseksi ilmasta”. (67)

Ja hän lisää: ”Uusia lähestymistapoja kuvitellaan parhaillaan neljännen teollisen vallankumouksen teknologioiden, kuten nanohiukkasten ja muiden kehittyneiden materiaalien, yhdistämisen avulla”. (68)

Kuten kaikki yritykset ja kapitalismimyönteiset kansalaisjärjestöt, jotka tukevat uhkaavaa New Deal for Nature -hanketta, Schwab on täysin ja perusteellisesti vihertymätön.

Hänen mielestään ”puhtaan” ja ”kestävän” energian ”perimmäinen mahdollisuus” on ydinfuusio (69), ja hän odottaa innolla päivää, jolloin satelliitit ”peittävät planeetan viestintäkanavilla, jotka voivat auttaa yhdistämään ne yli neljä miljardia ihmistä, joilla ei vielä ole verkkoyhteyttä”. (70)

Schwab pahoittelee myös suuresti kaikkea sitä byrokratiaa, joka estää muuntogeenisten elintarvikkeiden esteettömän etenemisen, ja varoittaa, että ”maailmanlaajuinen elintarviketurva saavutetaan kuitenkin vain, jos muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevia säännöksiä mukautetaan vastaamaan todellisuutta, jonka mukaan geenimuokkaus tarjoaa tarkan, tehokkaan ja turvallisen menetelmän viljelykasvien parantamiseen”. (71)

Schwabin kaavailema uusi järjestys kattaa koko maailman, joten sen toteuttaminen edellyttää globaalia hallintoa, kuten hän toistuvasti toteaa.

Hän vaatii, että hänen toivomansa tulevaisuus ”toteutuu vain parantuneen globaalin hallinnon avulla” (72). Tarvitaan ”jonkinlaista tehokasta globaalia hallintotapaa” (73).

Tämänhetkinen ongelmamme on mahdollinen ”globaalin järjestyksen vaje” (74), hän väittää ja lisää epätodennäköisesti, että Maailman terveysjärjestön ”resurssit ovat rajalliset ja hupenevat”. (75)

Todellisuudessa hän tarkoittaa, että hänen 4IR- ja suuri reset-yhteiskuntansa toimii vain, jos se otetaan käyttöön samanaikaisesti kaikkialla planeetalla, sillä muuten ”lamaannumme pyrkimyksissämme käsitellä maailmanlaajuisia haasteita ja vastata niihin”. (76)

Hän myöntää: ”Lyhyesti sanottuna globaali hallinto on kaikkien näiden muiden kysymysten ydin”. (77)

Tämä kaikkialle ulottuva imperiumi paheksuu kovasti ajatusta siitä, että jokin tietty väestö päättäisi demokraattisesti valita toisen tien. Nämä ”ovat vaarassa eristäytyä globaaleista normeista, jolloin nämä kansakunnat ovat vaarassa jäädä uuden digitaalisen talouden jälkeenjääneiksi”, (78) Schwab varoittaa.

Kaikenlaista autonomian ja ruohonjuuritason yhteenkuuluvuuden tunnetta pidetään Schwabin imperialistisesta näkökulmasta uhkana, ja se on tarkoitus hävittää 4IR:n myötä.

Hän kirjoittaa: ”Ennen yksilöt tunnistivat elämänsä läheisimmin paikkaan, etniseen ryhmään, tiettyyn kulttuuriin tai jopa kieleen. Verkkosivistyksen ja muiden kulttuurien ideoille altistumisen lisääntyminen tarkoittaa, että identiteetit ovat nyt aiempaa helpommin vaihdettavissa… Historiallisten muuttoliikkeiden ja halpojen yhteyksien yhdistelmän ansiosta perherakenteet määritellään uudelleen.” Näin ollen on myös mahdollista, että identiteetti on muuttunut. (79)

Aito demokratia kuuluu Schwabille pohjimmiltaan samaan kategoriaan. Hän tietää, että suurin osa ihmisistä ei suostu vapaaehtoisesti suunnitelmiin, joiden tarkoituksena on tuhota heidän elämänsä ja orjuuttaa heidät globaaliin teknofasistiseen riistojärjestelmään, joten sananvapauden antaminen heille ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Siksi ”sidosryhmien” käsite on ollut niin tärkeä Schwabin hankkeelle. Kuten edellä on todettu, se on demokratian kumoaminen, ja sen sijaan siinä korostetaan ”sidosryhmien tavoittamista ratkaisujen löytämiseksi”. (80)

Jos yleisö, ihmiset, otetaan mukaan tähän prosessiin, se on vain pinnallisella tasolla. Asialista on jo ennalta laadittu ja päätökset tehty kulissien takana.

Schwab myöntää tämän tehokkaasti kirjoittaessaan: ”Meidän on käynnistettävä uudelleen vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien välillä, jotta varmistetaan keskinäinen ymmärrys, joka edelleen rakentaa luottamuksen kulttuuria sääntelyviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, ammattilaisten ja tutkijoiden välille. Myös yleisö on otettava huomioon, koska sen on osallistuttava yhteiskuntaan, yksilöihin ja kulttuureihin vaikuttavan bioteknologisen kehityksen demokraattiseen muotoiluun”. (81)

Yleisö on siis otettava huomioon ”myös”, jälkikäteen ajateltuna. Ei edes suoraan kuultu, vain ”otettu huomioon”! Ja kansan, kansanjoukkojen rooli on vain ”osallistua” bioteknologisen kehityksen ”muotoiluun”. Mahdollisuus siihen, että kansalaiset itse asiassa torjuisivat bioteknologian kehityksen ajatuksen, on poistettu kokonaan sidosryhmien kaavan tarkoituksellisesti sisäänrakennettujen oletusten ansiosta.

Sama viesti sisältyy Schwabin neljännen teollisen vallankumouksen tulevaisuuden muotoilua käsittelevän teoksen johtopäätökseen: ”What You Can Do to Shape the Fourth Industrial Revolution”. (82) Teknologiatyranniaa ei voida haastaa tai pysäyttää, sitä voidaan vain ”muokata”.

Schwab käyttää termiä ”systeemijohtaminen” kuvaamaan sitä syvästi epädemokraattista tapaa, jolla 1 prosentti tyrkyttää asialistaansa meille kaikille antamatta meille mahdollisuutta sanoa ”ei”.

Hän kirjoittaa: ”Systeemijohtajuudessa on kyse jaetun muutosvision kehittämisestä — työskentelemällä yhdessä kaikkien globaalin yhteiskunnan sidosryhmien kanssa — ja sen jälkeen toimimalla sen mukaisesti muutetaan sitä, miten järjestelmä tuottaa hyötyjä ja kenelle. Systeemijohtajuus edellyttää toimia kaikilta sidosryhmiltä, kuten yksilöiltä, yritysjohtajilta, yhteiskunnallisilta vaikuttajilta ja poliittisilta päättäjiltä.”. (83)

Hän kutsuu tätä ylhäältä alaspäin suuntautuvaa kokonaisvaltaista hallintaa ”ihmisten olemassaolon järjestelmäjohtamiseksi” (84), vaikka toiset saattavat pitää termiä ”totalitarismi” parempana.

Yksi Italian ja Saksan historiallisen fasismin erityispiirteistä oli sen kärsimättömyys demokratian ja poliittisen liberalismin hallitsevalle luokalle (fasistien kielellä ”kansalle”) asettamia epämukavia rajoituksia kohtaan.

Kaikki tämä oli pyyhkäistävä pois tieltä, jotta nopeutetun ”modernisaation” salamasota olisi mahdollista.

Sama henki herää henkiin Schwabin vaatimuksissa ”ketterän hallinnon” puolesta, joissa hän väittää, että ”teknologisen kehityksen vauhti ja eräät teknologian ominaisuudet tekevät aiemmista poliittisista päätöksentekosykleistä ja -prosesseista riittämättömiä”. (85)

Hän kirjoittaa: ”Ajatus hallintomallien uudistamisesta uusien teknologioiden huomioon ottamiseksi ei ole uusi, mutta sen kiireellisyys on paljon tärkeämpää nykyisten uusien teknologioiden voiman vuoksi… ketterän hallinnon käsitteellä pyritään vastaamaan itse teknologioiden ja niitä käyttöön ottavien yksityisen sektorin toimijoiden ketteryyttä, sujuvuutta, joustavuutta ja sopeutumiskykyä”. (86)

Ilmaisu ”hallintomallien uudistaminen uusien teknologioiden mukaisiksi” antaa tässä yhteydessä todella paljon osviittaa. Kuten fasismissa, yhteiskunnalliset rakenteet on keksittävä uudelleen, jotta ne sopivat kapitalismin ja sen voittoa lisäävien teknologioiden vaatimuksiin.

Schwab selittää, että hänen ”ketterään hallintoonsa” kuuluisi niin sanottujen politiikkalaboratorioiden perustaminen — ”suojattujen tilojen luominen hallintoon, joilla on nimenomainen toimeksianto kokeilla uusia politiikan kehittämismenetelmiä ketteriä periaatteita käyttäen” — ja ”hallitusten ja yritysten välisen yhteistyön kannustaminen kehittämishiekkalaatikoiden ja kokeellisten testialustojen luomiseksi sääntelyn kehittämiseksi iteratiivisten, monialaisten ja joustavien lähestymistapojen avulla”. (87)

Schwabille valtion tehtävänä on edistää kapitalistisia tavoitteita, ei asettaa niitä minkäänlaisen tarkastelun kohteeksi. Vaikka hän kannattaa valtion roolia, joka mahdollistaa yritysten valtauksen elämässämme, hän ei ole yhtä innostunut sen sääntelytehtävästä, joka saattaisi hidastaa voittojen valumista yksityisiin käsiin, ja niinpä hän kaavailee ”markkinoilla kilpailevien yksityisten sääntelyviranomaisten ekosysteemien kehittämistä”. (88)

Vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassaan Schwab käsittelee ärsyttävien säännösten ongelmaa ja sitä, miten nämä rajoitukset voidaan parhaiten ”ylittää” tietojen ja yksityisyyden yhteydessä.

Hän ehdottaa ”julkisen ja yksityisen sektorin datanjakosopimuksia, jotka ’rikkovat lasin hätätilanteessa'”. Nämä sopimukset tulevat voimaan vain ennalta sovituissa hätätapauksissa (kuten pandemian yhteydessä), ja ne voivat auttaa vähentämään viivästyksiä ja parantamaan ensivasteyksiköiden koordinointia sallimalla tilapäisesti tietojen jakamisen, joka normaalioloissa olisi laitonta”. (89)

Hassua kyllä, kaksi vuotta myöhemmin oli todellakin ”pandemia” ja nämä ”ennalta sovitut hätäolosuhteet” toteutuivat.

Tämän ei olisi pitänyt olla Schwabille kovin suuri yllätys, sillä hänen WEF:nsä oli lokakuussa 2019 järjestänyt yhdessä surullisenkuuluisan Event 201 -konferenssin, jossa mallinnettiin kuvitteellista koronaviruspandemiaa.

Hän ei myöskään tuhlannut aikaa uuden kirjan, Covid-19, julkaisemiseen: The Great Reset, joka on kirjoitettu yhdessä Thierry Malleret’n kanssa, joka ylläpitää Monthly Barometer -nimistä julkaisua, joka on ”tiivis ennakoiva analyysi yksityisille sijoittajille, globaaleille toimitusjohtajille sekä mielipide- ja päätöksentekijöille”. (90)

Heinäkuussa 2020 julkaistavassa kirjassa pyritään edistämään ”arveluja ja ajatuksia siitä, miltä pandemian jälkeinen maailma voisi ja ehkä sen pitäisi näyttää”. (91)

Schwab ja Malleret myöntävät, että Covid-19 on ”yksi vähiten tappavista pandemioista, joita maailma on kokenut viimeisten 2000 vuoden aikana”, ja lisäävät, että ”COVID-19:n seuraukset terveyden ja kuolleisuuden kannalta tulevat olemaan lieviä verrattuna aiempiin pandemioihin”. (92)

He lisäävät: ”Se ei muodosta eksistentiaalista uhkaa tai iskua, joka jättäisi jälkensä maailman väestöön vuosikymmeniksi”. (93)

Silti, uskomatonta kyllä, tämä ”lievä” sairaus esitetään samanaikaisesti tekosyynä ennennäkemättömälle yhteiskunnalliselle muutokselle ”Suuren uudelleenkäynnistyksen” nimissä!

Ja vaikka he nimenomaisesti ilmoittavat, että Covid-19 ei ole suuri ”sokki”, kirjoittajat käyttävät samaa termiä toistuvasti kuvaamaan kriisin laajempia vaikutuksia.

Schwab ja Malleret asettavat Covid-19:n osaksi niiden tapahtumien pitkää perinnettä, jotka ovat mahdollistaneet äkilliset ja merkittävät muutokset yhteiskunnissamme.

He vetoavat erityisesti toiseen maailmansotaan: ”Toinen maailmansota oli käänteentekevä muutossota, joka käynnisti perustavanlaatuisia muutoksia paitsi maailmanjärjestyksessä ja maailmantaloudessa myös aiheutti radikaaleja muutoksia yhteiskunnallisissa asenteissa ja uskomuksissa, jotka lopulta tasoittivat tietä radikaalisti uusille toimintalinjoille ja yhteiskuntasopimuksen määräyksille (kuten naisten liittyminen työelämään ennen kuin heistä tuli äänestäjiä). Pandemian ja sodan välillä on luonnollisesti perustavanlaatuisia eroja (joita tarkastelemme yksityiskohtaisesti seuraavilla sivuilla), mutta niiden muutosvoima on vertailukelpoinen. Molemmat voivat olla ennen näkemättömiä mittasuhteita omaavia muutoskriisejä”. (94)

He yhtyvät myös moniin nykyajan ”salaliittoteoreetikoihin”, jotka vertaavat suoraan Covid-19:a ja 9/11:ää: ”Näin tapahtui 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen. Kaikkialla maailmassa otettiin käyttöön uusia turvatoimia, kuten laajalle levinneet kamerat, sähköisten henkilökorttien vaatiminen sekä työntekijöiden ja vierailijoiden kirjaaminen sisään ja ulos. Tuolloin näitä toimenpiteitä pidettiin äärimmäisinä, mutta nykyään niitä käytetään kaikkialla ja niitä pidetään ’normaaleina’.” (95)

Kun kuka tahansa tyranni julistaa oikeudekseen hallita kansaa ottamatta sen näkemyksiä huomioon, hän haluaa perustella diktatuuriaan väittämällä, että hänellä on siihen moraalinen oikeus, koska hän on ”valistunut”.

Sama pätee myös Schwabin suuren nollauksen Covid-pohjaiseen tyranniaan, joka kirjassa luokitellaan ”valistuneeksi johtajuudeksi” ja lisätään: ”Jotkut johtajat ja päätöksentekijät, jotka olivat jo ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa, saattavat haluta hyödyntää pandemian aiheuttamaa järkytystä toteuttaakseen pitkäaikaisia ja laajempia ympäristömuutoksia. He käyttävät pandemiaa hyväkseen antamatta kriisin mennä hukkaan”. (96)

Maailmanlaajuinen kapitalistinen valtaeliitti on varmasti tehnyt parhaansa ”hyödyntääkseen paniikin aiheuttamaa järkytystä” ja vakuuttanut meille kaikille heti taudin puhkeamisen alkupäivistä lähtien, että jostain käsittämättömästä syystä mikään elämässämme ei voisi enää koskaan olla ennallaan.

Schwab ja Malleret käyttävät väistämättä innokkaasti New Normal -kuvausta, vaikka he myöntävätkin, että virus oli aina vain ”lievä”.

”Tämä on ratkaiseva hetki”, he kerskuvat. ”Monet asiat muuttuvat ikuisesti”. ”Uusi maailma syntyy”. ”COVID-19:n aiheuttama yhteiskunnallinen mullistus kestää vuosia, mahdollisesti jopa sukupolvia”. ”Monet meistä pohtivat, milloin asiat palaavat normaaliksi. Lyhyt vastaus on: ei koskaan”. (97)

He menevät jopa niin pitkälle, että he ehdottavat uutta historiallista erottelua ”pandemiaa edeltävän aikakauden” ja ”pandemian jälkeisen maailman” välille. (98)

He kirjoittavat: ”Tulevat radikaalit muutokset ovat niin merkittäviä, että jotkut asiantuntijat ovat viitanneet ’ennen koronavirusta’ (BC) ja ’koronaviruksen jälkeen’ (AC) -aikakauteen. Meidät yllättää jatkossakin sekä näiden muutosten nopeus että odottamattomuus – kun ne yhdistyvät toisiinsa, ne aiheuttavat toisen, kolmannen, neljännen ja useamman asteen seurauksia, kaskadivaikutuksia ja odottamattomia tuloksia. Näin ne muovaavat ”uutta normaalia”, joka eroaa radikaalisti siitä, jonka olemme asteittain jättämässä taaksemme. Monet uskomuksistamme ja oletuksistamme siitä, miltä maailma voisi tai sen pitäisi näyttää, murtuvat prosessin aikana.” (99)

Vuonna 2016 Schwab odotti ”uusia tapoja käyttää teknologiaa käyttäytymisen muuttamiseen” (100) ja ennusti: ”Käynnistymässä olevan teknologisen vallankumouksen mittakaava ja laajuus tuovat mukanaan taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, joiden mittasuhteet ovat niin ilmiömäiset, että niitä on lähes mahdotonta kuvitella”. (101)

Yksi tapa, jolla hän toivoi teknokraattisen agendansa etenevän, oli, kuten olemme todenneet, valheellisten vihreiden kapitalistien ehdottamat valheelliset ”ratkaisut” ilmastonmuutokseen.

Schwab ja Malleret toteavat otsikolla ”Ympäristön uudelleenkäynnistäminen” seuraavaa: ”Ensi silmäyksellä pandemia ja ympäristö saattavat vaikuttaa vain kaukaisilta sukulaisilta, mutta ne ovat paljon läheisempiä ja kietoutuneempia toisiinsa kuin luulemme”. (102)

Yksi yhteyksistä on se, että WEF ja sen kaltaiset tahot ovat käyttäneet sekä ilmasto- että virus ”kriisejä” edistääkseen globaalia hallintoa koskevaa agendaansa. Kuten Schwab ja hänen kanssakirjoittajansa sanovat, ”ne ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia, ja siksi niihin voidaan puuttua asianmukaisesti vain maailmanlaajuisesti koordinoidulla tavalla”. (103)

Toinen yhteys on tapa, jolla ”pandemian jälkeinen talous” ja ”vihreä talous” (104) merkitsevät valtavia voittoja suurelta osin samoille suuryritysten sektoreille.

Covid-19 on ilmeisesti ollut loistava uutinen niille kapitalisteille, jotka toivovat saavansa rahaa ympäristötuhosta, kuten Schwab ja Malleret raportoivat: ”Useat tutkimukset ja raportit vahvistavat vakaumuksen siitä, että ESG-strategiat hyötyivät pandemiasta ja todennäköisesti hyötyvät siitä edelleen. Varhaiset tiedot osoittavat, että kestävyyssektori tuotti perinteisiä rahastoja paremmin vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä”. (105)

Niin sanotun ”kestävyyssektorin” kapitalistihait hierovat käsiään riemuissaan siitä, että he voivat tienata kaiken sen rahan, jonka he voivat saada Covidin esittelemästä suuresta fasistisesta uudelleenkäynnistyksestä, jossa valtiota käytetään välineenä heidän tekopyhän voitontavoittelunsa rahoittamiseen.

Huomautus Schwab ja Malleret: ”Avain yksityisen pääoman saamiseksi uusiin luontoa hyödyttäviin taloudellisiin arvolähteisiin on siirtää keskeisiä poliittisia vipuja ja julkisen rahoituksen kannustimia osana laajempaa talouden uudelleensuuntausta”. (106)

”Systemiqin yhteistyössä Maailman talousfoorumin kanssa laatimassa toimintapoliittisessa asiakirjassa arvioidaan, että luontopositiivisen talouden rakentaminen voisi olla yli 10 biljoonaa dollaria vuodessa vuoteen 2030 mennessä… Ympäristön uudelleensuuntaamista ei pitäisi nähdä kustannuksena vaan pikemminkin investointina, joka luo taloudellista toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia”. (107)

Kun otetaan huomioon Schwabin esittämät ilmasto- ja Covid-kriisien yhteenkietoutuminen, voidaan arvella, että alkuperäisen suunnitelman mukaan uuden normaalin palauttaminen oli tarkoitus toteuttaa ilmastokriisin avulla.

Ilmeisesti Greta Thunbergin ja suuryritysten tukeman Extinction Rebellionin saama julkisuus ei kuitenkaan herättänyt riittävästi paniikkia, jotta tällaiset toimenpiteet olisivat olleet perusteltuja.

Covid-19 palvelee Schwabin tarkoituksia täydellisesti, sillä sen tarjoama välitön kiireellisyys mahdollistaa koko prosessin nopeuttamisen ja kiirehtimisen ilman asianmukaista tarkastelua.

”Tämä ratkaiseva ero pandemian sekä ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofin aikajänteiden välillä tarkoittaa, että pandemiariski edellyttää välittömiä toimia, joista seuraa nopea tulos, kun taas ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofi edellyttävät myös välittömiä toimia, mutta tulos (tai taloustieteilijöiden jargonissa ”tuleva palkkio”) seuraa vasta tietyllä viiveellä”. (108)

Schwabille ja hänen ystävilleen Covid-19 on suuri kiihdytin kaikelle sille, mitä he ovat halunneet tyrkyttää meille jo vuosia.

Kuten hän ja Malleret sanovat: ”Pandemia pahentaa ja kiihdyttää selvästi geopoliittisia suuntauksia, jotka olivat ilmeisiä jo ennen kriisin puhkeamista”. (109)

”Pandemia merkitsee käännekohtaa kiihdyttämällä tätä siirtymää. Se on kiteyttänyt asian ja tehnyt paluun pandemiaa edeltävään status quoon mahdottomaksi”. (110)

He pystyvät tuskin peittämään iloaan siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on nyt menossa: ”Pandemia kiihdyttää innovointia entisestään, katalysoi jo käynnissä olevia teknologisia muutoksia (mikä on verrattavissa sen pahentavaan vaikutukseen, joka sillä on ollut muihin taustalla oleviin globaaleihin ja kotimaisiin ongelmiin) ja ”turboahdattaa” minkä tahansa digitaalisen liiketoiminnan tai minkä tahansa liiketoiminnan digitaalisen ulottuvuuden”. (111)

”Pandemian myötä ”digitaalinen muutos”, johon monet analyytikot ovat viitanneet jo vuosia, mutta eivät ole olleet aivan varmoja siitä, mitä se tarkoittaa, on löytänyt katalysaattorinsa. Yksi merkittävä rajoituksen vaikutus on digitaalisen maailman laajentuminen ja eteneminen ratkaisevalla ja usein pysyvällä tavalla.

”Huhtikuussa 2020 useat teknologiajohtajat havaitsivat, kuinka nopeasti ja radikaalisti terveyskriisin luomat tarpeet olivat saaneet monenlaisen teknologian käyttöönoton nopeutumaan. Vain yhden kuukauden aikana näytti siltä, että monet yritykset olivat teknologian käyttöönotossa siirtyneet useita vuosia eteenpäin”. (112)

Kohtalo ilmeisesti hymyilee Klaus Schwabille, sillä tämä Covid-19-kriisi on onneksi onnistunut edistämään lähes kaikkia niitä asioita, joita hän on edistänyt vuosikymmenien ajan.

Niinpä hän ja Malleret raportoivat tyytyväisinä, että ”pandemia nopeuttaa automaation käyttöönottoa työpaikoilla ja lisää robottien käyttöönottoa henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässämme”. (113)

Lukitukset eri puolilla maailmaa ovat, sanomattakin on selvää, antaneet suuren taloudellisen sysäyksen niille yrityksille, jotka tarjoavat verkko-ostoksia.

Kirjoittajat kertovat: ”Kuluttajat tarvitsevat tuotteita, ja jos he eivät voi tehdä ostoksia, he turvautuvat väistämättä verkkokauppaan. Kun tottumus alkaa kehittyä, ihmiset, jotka eivät ole koskaan aiemmin tehneet verkko-ostoksia, alkavat tehdä sitä mielellään, kun taas ihmiset, jotka olivat aiemmin osa-aikaisia verkko-ostajia, luottavat siihen oletettavasti enemmän. Tämä kävi selväksi lukitusten aikana. Yhdysvalloissa Amazon ja Walmart palkkasivat yhteensä 250 000 työntekijää pysyäkseen kysynnän kasvussa mukana ja rakensivat massiivisen infrastruktuurin verkkokaupan toimituksia varten. Tämä sähköisen kaupankäynnin kiihtyvä kasvu tarkoittaa, että verkkokaupan jättiläiset selviävät kriisistä todennäköisesti entistä vahvempina kuin ennen pandemiaa”. (114)

He lisäävät: ”Kun yhä useammat ja erilaisemmat asiat ja palvelut tuodaan meille kännyköiden ja tietokoneiden välityksellä, yritykset niinkin erilaisilla aloilla kuin sähköinen kaupankäynti, kosketuksettomat toiminnot, digitaalinen sisältö, robotit ja lennokkitoimitukset (vain muutamia mainitakseni) tulevat menestymään. Ei ole sattumaa, että Alibaban, Amazonin, Netflixin tai Zoomin kaltaiset yritykset ovat nousseet ’voittajiksi’ lukituksista.” (115)

Vastaavasti voisi sanoa, että ”ei ole sattumaa”, että hallitukset, jotka suuryritykset ovat WEF:n kaltaisten tahojen ansiosta ottaneet haltuunsa ja valvoneet niitä, ovat luoneet ”uuden todellisuuden”, jossa suuryritykset ovat ”voittajia”….

Covidin innoittamat hyvät uutiset eivät lopu koskaan kaikilla niillä liiketoiminta-aloilla, jotka hyötyvät neljännestä teollisesta sorrosta.

”Pandemia voi osoittautua siunaukseksi verkkokoulutukselle”, Schwab ja Malleret raportoivat. ”Aasiassa siirtyminen verkko-opetukseen on ollut erityisen huomattavaa, sillä opiskelijoiden digitaalinen ilmoittautuminen on lisääntynyt voimakkaasti, verkko-opetusyritysten arvostus on noussut huomattavasti ja ’ed-tech’-start-up-yrityksille on tarjolla enemmän pääomaa… Kesällä 2020 suuntaus näyttää selvältä: koulutusmaailmasta, kuten niin monista muistakin teollisuudenaloista, tulee osittain virtuaalinen”. (116)

Myös verkko-urheilu on lähtenyt liikkeelle: ”Jonkin aikaa sosiaalinen etäisyys voi rajoittaa tiettyjen urheilulajien harrastamista, mikä puolestaan hyödyttää e-urheilun yhä voimakkaampaa leviämistä. Tekniikka ja digitaalisuus eivät ole koskaan kaukana!”. (117)

Pankkialalta on vastaavia uutisia: ”Verkkopankkivuorovaikutukset ovat nousseet kriisin aikana 90 prosenttiin 10 prosentista, eikä laatu ole heikentynyt ja sääntöjen noudattaminen on lisääntynyt”. (118)

Covidin innoittama siirtyminen verkkotoimintaan hyödyttää ilmeisesti Big Tech -yrityksiä, jotka tekevät valtavia voittoja kriisistä, kuten kirjoittajat kuvaavat: ”Johtavien teknologiayritysten yhteenlaskettu markkina-arvo saavutti lukitusten aikana ennätyksen toisensa jälkeen ja nousi jopa yli tasojen, jotka olivat ennen epidemian alkua… tämä ilmiö ei todennäköisesti hellitä lähiaikoina, päinvastoin”. (119)

Mutta se on myös hyvä uutinen kaikille mukana oleville yrityksille, joiden ei enää tarvitse maksaa ihmisille töitä. Automaatiossa on aina ollut ja on aina ollut kyse kustannussäästöistä ja siten kapitalistisen eliitin voittojen kasvattamisesta.

Fasistisen uuden normaalin kulttuuri tarjoaa myös tuottoisia oheishyötyjä tietyille liiketoiminta-aloille, kuten pakkausteollisuudelle, selittävät Schwab ja Malleret.

”Pandemia lisää varmasti keskittymistä hygieniaan. Uusi pakkomielle puhtauteen johtaa erityisesti uusien pakkausmuotojen luomiseen. Meitä kannustetaan olemaan koskematta ostamiimme tuotteisiin. Yksinkertaisia nautintoja, kuten melonin tuoksua tai hedelmän puristamista, paheksutaan, ja niistä voi tulla jopa menneisyyttä”. (120)

Kirjoittajat kuvaavat myös sitä, mikä kuulostaa hyvin paljon teknokraattiselta voittoon liittyvältä agendalta, joka on ollut keskeinen osa Covidin ”uudelleenkäynnistystä”.

He kirjoittavat: ”Sosiaalisia ja fyysisiä etäisyyksiä vähentävät toimenpiteet jatkuvat todennäköisesti muodossa tai toisessa pandemian häviämisen jälkeen, mikä oikeuttaa monien eri alojen yritysten päätöksen nopeuttaa automatisointia. Jonkin ajan kuluttua jatkuva huoli teknologisesta työttömyydestä väistyy, kun yhteiskunnat korostavat tarvetta järjestää työpaikat uudelleen siten, että läheinen ihmiskontakti minimoidaan. Automaatioteknologiat soveltuvat nimittäin erityisen hyvin maailmaan, jossa ihmiset eivät pääse liian lähelle toisiaan tai ovat halukkaita vähentämään vuorovaikutustaan. Pitkään jatkuva ja mahdollisesti pysyvä pelkomme saada virus (COVID-19 tai jokin muu virus) nopeuttaa näin ollen automaation armotonta etenemistä erityisesti automaatiolle alttiimmilla aloilla”. (121)

Kuten aiemmin mainittiin, Schwab on jo pitkään ollut turhautunut kaikkiin niihin rasittaviin säännöksiin, jotka estävät kapitalisteja tekemästä niin paljon rahaa kuin he haluaisivat keskittymällä taloudellisesti merkityksettömiin asioihin, kuten ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Mutta – hurraa! – Covidin kriisi on tarjonnut täydellisen tekosyyn poistaa suuri osa näistä vanhentuneista hyvinvoinnin ja kasvun esteistä.

Yksi ala, jolla häiritsevästä byrokratiasta ollaan luopumassa, on terveydenhuolto. Miksi kukaan järkevästi ajatteleva sidosryhmä voisi kuvitella, että minkään erityisen huolellisuus- ja huolellisuusvelvoitteen pitäisi antaa vaikuttaa tämän erityisen liiketoiminta-alan kannattavuuteen?

Schwab ja Malleret ovat iloisia voidessaan todeta, että telelääketiede ”hyötyy huomattavasti” Covidin hätätilanteesta: ”Tarve torjua pandemiaa kaikin käytettävissä olevin keinoin (ja lisäksi epidemia-aikana tarve suojella terveydenhuollon työntekijöitä sallimalla heidän työskennellä etänä) poisti joitakin telelääketieteen käyttöönottoon liittyviä lainsäädännöllisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä”. (122)

Kuten Schwab ja Malleret kertovat, sääntelystä luopuminen on yleinen ilmiö uuden normaalin globaalin järjestelmän aikana:

”Tähän mennessä hallitukset ovat usein hidastaneet uusien teknologioiden käyttöönottoa pohtimalla pitkään, millainen sääntelykehyksen tulisi olla paras mahdollinen, mutta kuten telelääketieteen ja lennokkitoimitusten esimerkki nyt osoittaa, pakon pakottama dramaattinen kiihtyminen on mahdollista. Lukitusten aikana sääntelyä, joka oli aiemmin haitannut kehitystä aloilla, joilla teknologia oli ollut käytettävissä jo vuosia, lievennettiin lähes maailmanlaajuisesti, koska parempaa tai muuta vaihtoehtoa ei ollut saatavilla. Se, mikä vielä äskettäin oli mahdotonta, tuli yhtäkkiä mahdolliseksi… Uudet säännökset pysyvät voimassa.”. (123)

He lisäävät: ”Nykyinen pakko vauhdittaa ”kontaktittoman talouden” kehitystä kaikin keinoin ja sääntelyviranomaisten halukkuus nopeuttaa sitä tarkoittavat, että mitään ei ole kielletty”. (124)

”Ei mitään esteitä”. Älkää erehtykö: tämä on kapitalismin käyttämää kieltä, kun se luopuu liberaalin demokratian teeskentelystä ja siirtyy täysin fasistiseen tilaan.

Schwabin ja Malleret’n teoksesta käy selvästi ilmi, että valtion ja liike-elämän fasistinen sulautuminen jälkimmäisen eduksi on heidän suuren nollauksensa taustalla.

Kuten he myöntävät, julkisista varoista on siirretty ilmiömäisiä summia 1 prosentin paisuviin taskuihin Covidin kriisin alusta lähtien: ”Huhtikuussa 2020, juuri kun pandemia alkoi nielaista maailmaa, hallitukset eri puolilla maailmaa olivat ilmoittaneet useiden biljoonien dollarien suuruisista elvytysohjelmista, aivan kuin kahdeksan tai yhdeksän Marshall-suunnitelmaa olisi otettu käyttöön lähes samanaikaisesti”. (125)

He jatkavat: ”COVID-19 on kirjoittanut monet julkisen ja yksityisen sektorin väliset pelisäännöt uudelleen. … Hallitusten hyväntahtoinen (tai muuten) suurempi tunkeutuminen yritysten elämään ja liiketoiminnan harjoittamiseen riippuu maasta ja toimialasta, ja siksi se saa monia eri muotoja.”. (126)

”Toimenpiteistä, jotka ennen pandemiaa olisivat tuntuneet mahdottomilta, voi hyvinkin tulla tavanomaisia kaikkialla maailmassa, kun hallitukset yrittävät estää talouden taantumaa muuttumasta katastrofaaliseksi lamaan.

”Yhä useammin vaaditaan hallitusta toimimaan ”viimeisenä maksumiehenä” estääkseen tai pysäyttääkseen pandemian aiheuttamat joukkoirtisanomiset ja yritystuhot. Kaikki nämä muutokset muuttavat talous- ja rahapolitiikan ’pelisääntöjä’.” (127)

Schwab ja hänen kirjoittajakollegansa suhtautuvat myönteisesti siihen, että valtion lisääntyviä valtuuksia käytetään suuryritysten voitontavoittelun tukemiseen.

He kirjoittavat: ”Yksi viimeisten viiden vuosisadan suurista opetuksista Euroopassa ja Amerikassa on tämä: akuutit kriisit lisäävät valtion valtaa. Näin on aina ollut, eikä ole mitään syytä, miksi sen pitäisi olla toisin COVID-19-pandemian kohdalla”. (128)

Ja he lisäävät: ”Tulevaisuutta ajatellen hallitukset todennäköisesti päättävät, joskin eriasteisesti, että on yhteiskunnan edun mukaista kirjoittaa joitakin pelisääntöjä uudelleen ja lisätä pysyvästi omaa rooliaan”. (129)

Ajatus pelisääntöjen uudelleenkirjoittamisesta muistuttaa taas hyvin paljon fasistista kielenkäyttöä, kuten tietysti myös ajatus valtion roolin pysyvästä lisäämisestä yksityisen sektorin auttamisessa.

Schwabin kantaa tässä asiassa kannattaa verrata Italian fasistidiktaattorin Benito Mussolinin kantaan, joka vastasi talouskriisiin vuonna 1931 perustamalla yritysten auttamiseksi erityisen hätäapuelimen, L’Istituto mobiliare italiano.

Hän julisti, että tämä oli ”keino ajaa Italian taloutta tarmokkaasti kohti korporatiivista vaihetta eli järjestelmää, joka kunnioittaa pohjimmiltaan yksityisomaisuutta ja aloitteellisuutta, mutta sitoo ne tiukasti valtioon, joka yksin voi suojella, valvoa ja ruokkia niitä”. (130)

Epäilyt Schwabin suuren resetin fasistisesta luonteesta saavat tietysti vahvistusta poliisivaltiollisista toimenpiteistä, joita on toteutettu kaikkialla maailmassa sen varmistamiseksi, että Covidin ”hätätoimenpiteitä” noudatetaan.

Se raaka voima, joka ei koskaan ole kaukana kapitalistisen järjestelmän pinnan alla, tulee yhä selvemmin näkyviin, kun se siirtyy fasistiseen vaiheeseen, ja tämä on hyvin selvästi nähtävissä Schwabin ja Malleret’n kirjassa.

Sana ”voima” esiintyy kerta toisensa jälkeen Covid-19:n yhteydessä. Joskus tämä tapahtuu liike-elämän kontekstissa, kuten lausunnoissa, joiden mukaan ”COVID-19 on pakottanut kaikki pankit nopeuttamaan digitaalista muutosta, joka on nyt tullut jäädäkseen”, tai että ”mikroresetti pakottaa jokaisen yrityksen jokaisella alalla kokeilemaan uusia tapoja tehdä liiketoimintaa, työskennellä ja toimia”. (131)

Joskus sitä kuitenkin sovelletaan suoraan ihmisiin tai ”kuluttajiin”, kuten Schwab ja hänen kaltaisensa meistä mieluummin ajattelevat.

”Lukitusten aikana monet kuluttajat, jotka eivät aiemmin halunneet luottaa liikaa digitaalisiin sovelluksiin ja palveluihin, joutuivat muuttamaan tottumuksiaan lähes yhdessä yössä: katsoivat elokuvia verkossa sen sijaan, että olisivat menneet elokuvateatteriin, hankkivat ateriat toimitettuna sen sijaan, että olisivat menneet ravintolaan, juttelivat ystäviensä kanssa etäyhteyden välityksellä sen sijaan, että olisivat tavanneet heidät henkilökohtaisesti, puhuivat kollegoidensa kanssa ruudulta sen sijaan, että olisivat jutelleet kahviautomaatilla, harrastivat liikuntaa verkossa sen sijaan, että olisivat menneet kuntosalille, ja niin edelleen…”.

”Monet tekniikkakäyttäytymiset, jotka meidän oli pakko omaksua vankeuden aikana, muuttuvat tottumuksen myötä luonnollisemmiksi. Kun sosiaalinen ja fyysinen etäisyys jatkuu, digitaalisten alustojen käyttäminen viestinnässä, työskentelyssä, neuvojen hakemisessa tai tilaamisessa yleistyy pikkuhiljaa, ja entiset tottumukset yleistyvät”. (132)

Fasistisessa järjestelmässä yksilöille ei tarjota mahdollisuutta valita, haluavatko he noudattaa sen vaatimuksia vai eivät, kuten Schwab ja Malleret tekevät varsin selväksi niin sanotun kontaktin jäljittämisen osalta: ”Mikään vapaaehtoinen kontaktinseurantasovellus ei toimi, jos ihmiset eivät halua antaa omia henkilötietojaan järjestelmää valvovalle valtion virastolle; jos joku yksilö kieltäytyy lataamasta sovellusta (ja näin ollen pidättelemästä tietoja mahdollisesta tartunnasta, liikkeistä ja kontakteista), se vaikuttaa haitallisesti kaikkiin”. (133)

Tämä on heidän mukaansa toinen Covid-kriisin suuri etu verrattuna ympäristökriisiin, jota olisi voitu käyttää uuden normaalin määräämiseksi: ”Kun pandemian tapauksessa kansalaisten enemmistö on yleensä samaa mieltä siitä, että pakkotoimenpiteitä on toteutettava, he vastustavat rajoittavia politiikkoja ympäristöriskien tapauksessa, kun todisteet voidaan kiistää”. (134)

Nämä ”pakkotoimet”, joihin meidän kaikkien odotetaan suostuvan, tarkoittavat tietenkin käsittämättömän suurta fasistista valvontaa, joka kohdistuu elämäämme ja erityisesti rooliimme palkkaorjina.

Kirjoita Schwab ja Malleret: ”Yritykset tarkkailevat ja toisinaan tallentavat, mitä työntekijänsä tekevät, niin hyvässä kuin pahassa. Suuntaus voi saada monia eri muotoja, ruumiinlämmön mittaamisesta lämpökameroilla siihen, että sovelluksen avulla seurataan, miten työntekijät noudattavat sosiaalista etäisyyttä”. (135)

Jonkinlaisia pakkokeinoja tullaan todennäköisesti käyttämään myös pakottamaan ihmiset ottamaan nyt jonossa olevat Covid-rokotteet.

Schwabilla on tiiviit yhteydet tähän maailmaan, sillä hän juttelee Bill Gatesille ”etunimellä”, ja Pfizer Inc:n pääjohtaja Henry McKinnell on kehunut häntä ”todella jalolle asialle omistautuneeksi ihmiseksi”.

Ei siis ole yllättävää, että hän vaatii Malleret’n tavoin, että ”täyttä paluuta ”normaalitilaan” ei voida kuvitella ennen kuin rokote on saatavilla”. (136)

Hän lisää: ”Seuraava este on poliittinen haaste, joka liittyy siihen, että rokottaa tarpeeksi ihmisiä maailmanlaajuisesti (olemme yhdessä yhtä vahvoja kuin heikoin lenkki) ja että rokotuksia noudatetaan riittävän hyvin rokotevastustajien noususta huolimatta”. (137)

”Anti-vaxxerit” liittyvät näin Schwabin hankettaan uhkaavien uhkien luetteloon yhdessä globalisaation ja kapitalismin vastaisten mielenosoittajien, Gilets Jaunesin ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat mukana ”luokkakonflikteissa”, ”yhteiskunnallisessa vastarinnassa” ja ”poliittisessa vastareaktiossa”.

Suurin osa maailman väestöstä on jo suljettu päätöksentekoprosessien ulkopuolelle demokratian puutteen vuoksi, jota Schwab haluaa korostaa sidosryhmäpainotteisella yritysvaltaisuudellaan, ”ketterällä hallinnollaan” ja totalitaarisella ”ihmisten olemassaolon järjestelmähallinnallaan”.

Mutta miten hän aikoo suhtautua ”synkkään skenaarioon”, jossa ihmiset nousevat hänen suurta newnormalistista uudelleenkäynnistystään ja transhumanistista neljättä teollista vallankumousta vastaan?

Minkäasteisen ”voimankäytön” ja ”pakkokeinojen” hän olisi valmis hyväksymään, jotta hänen teknokraattinen uusi aikakautensa koittaisi?

Kysymys on pelottava, mutta meidän on myös pidettävä mielessä historiallinen esimerkki 1900-luvun järjestelmästä, johon Schwab syntyi.

Hitlerin uuden natsinormaalin oli tarkoitus kestää tuhat vuotta, mutta se romahti 988 vuotta ennen tavoitetta.

Se, että Hitler sanoi kaikella vallan itsevarmuudella, että hänen valtakuntansa kestäisi vuosituhannen, ei tarkoittanut, että se olisi totta.

Vaikka Klaus Schwab ja Thierry Malleret ja heidän ystävänsä sanovat, että olemme nyt siirtymässä neljänteen teolliseen vallankumoukseen ja että maailmamme muuttuu ikuisiksi ajoiksi, se ei tarkoita, että se on totta.

Meidän ei tarvitse hyväksyä heidän uutta normaaliaan. Meidän ei tarvitse myötäillä heidän pelonlietsontaansa. Meidän ei tarvitse ottaa heidän rokotteensa. Meidän ei tarvitse antaa heidän istuttaa meihin älypuhelimia tai muokata DNA:tamme. Meidän ei tarvitse kävellä kuonokopassa ja alistuneina suoraan heidän transhumanistiseen helvettiinsä.

Voimme tuomita heidän valheensa! Paljastamaan heidän agendansa! Kieltäytyä heidän kertomuksestaan! Hylätä heidän myrkyllinen ideologiansa! Vastustaa heidän fasismiaan!

Klaus Schwab ei ole jumala, vaan ihminen. Vain yksi iäkäs mies. Ja niitä, joiden kanssa hän työskentelee, globaalia kapitalistista eliittiä, on vähän. Heidän tavoitteensa eivät ole ihmiskunnan suuren enemmistön tavoitteita. Heidän transhumanistinen näkemyksensä on vastenmielinen lähes kaikille heidän pienen piirinsä ulkopuolella, eikä heillä ole suostumusta teknokraattiselle diktatuurille, jota he yrittävät tyrkyttää meille.

Tämän vuoksi heidän on loppujen lopuksi pitänyt nähdä niin paljon vaivaa pakottaakseen meidät siihen viruksen torjunnan väärän lipun alla. He ymmärsivät, että ilman ”hätätilan” perusteluja emme koskaan suostuisi heidän kieroutuneeseen suunnitelmaansa.

He pelkäävät potentiaalista voimaamme, koska he tietävät, että jos nousemme esiin, voitamme heidät. Voimme kaataa heidän hankkeensa ennen kuin se on edes kunnolla alkanut.

Me olemme kansa, me olemme 99 prosenttia, ja yhdessä voimme napata vapautemme takaisin fasistisen koneiston tappavista leuoista!

Lisäluettavaa

Resist the Fourth Industrial Repression!

Fascism, newnormalism and the left

Liberalism: the two-faced tyranny of wealth

Organic radicalism: bringing down the fascist machine

Viitteet

1. Klaus Schwab with Nicholas Davis, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: A Guide to Building a Better World (Geneva: WEF, 2018), e-book.
2. Klaus Schwab, The Fourth Industrial Revolution (Geneva: WEF, 2016), e-book.
3. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
4. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
5. Ibid.
6. Ibid.
7. Ibid.
8. Ibid.
9. Ibid.
10. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
11. Ibid.
12. Ibid.
13. Ibid.
14. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
15. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
16. Ibid.
17. Ibid.
18. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
19. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
20. Ibid.
21. Ibid.
22. Ibid.
23. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
24. Ibid.
25. Ibid.
26. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
27. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
28. Ibid.
29. Ibid.
30. Ibid.
31. Ibid.
32. Ibid.
33. Ibid.
34. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
35. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
36. Ibid.
37. Ibid.
38. Ibid.
39. Ibid.
40. Ibid.
41. Ibid.
42. Ibid.
43. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
44. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
45. Ibid.
46. Ibid.
47. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
48. Ibid.
49. Ibid.
50. Kevin Warwick, I, Cyborg (London: Century, 2002), p. 4. See also Paul Cudenec, Nature, Essence and Anarchy (Sussex: Winter Oak, 2016).
51. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
52. Ibid.
53. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
54. Ibid.
55. Ibid.
56. Klaus Schwab, Thierry Malleret, Covid-19: The Great Reset (Geneva: WEF, 2020), e-book. Edition 1.0.
57. Ibid.
58. Ibid.
59. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
60. Ibid.
61. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
62. Ibid.
63. Ibid.
64. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
65. Ibid.
66. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
67. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
68. Ibid.
69. Ibid.
70. Ibid.
71. Ibid.
72. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
73. Ibid.
74. Ibid.
75. Ibid.
76. Ibid.
77. Ibid.
78. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
79. Ibid.
80. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
81. Ibid.
82. Ibid.
83. Ibid.
84. Ibid.
85. Ibid.
86. Ibid.
87. Ibid.
88. Ibid.
89. Ibid.
90. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
91. Ibid.
92. Ibid.
93. Ibid.
94. Ibid.
95. Ibid.
96. Ibid.
97. Ibid.
98. Ibid.
99. Ibid.
100. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
101. Ibid.
102. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
103. Ibid.
104. Ibid.
105. Ibid.
108. Ibid.
107. Ibid.
108. Ibid.
109. Ibid.
110. Ibid.
111. Ibid.
112. Ibid.
113. Ibid.
114. Ibid.
115. Ibid.
116. Ibid.
117. Ibid.
118. Ibid.
119. Ibid.
120. Ibid.
121. Ibid.
122. Ibid.
123. Ibid.
124. Ibid.
125. Ibid.
126. Ibid.
127. Ibid.
128. Ibid.
129. Ibid.
130. Benito Mussolini, cit. Pierre Milza and Serge Berstein, Le fascisme italien 1919-1945 (Paris: Editions de Seuil, 1980), p. 246.
131. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
132. Ibid.
133. Ibid.
134. Ibid.
135. Ibid.
136. Ibid.
137. Ibid.

Lähde:

Klaus Schwab and His Great Fascist Reset – An Overview

Social Dilemma -dokumentti

“Koosteena haastatteluja, jonka sekaan laitettu muutama fiktionaalinen klippi, tämä dokumentti ei ole niin tehokas kuin se olisi halunnut olla, ja todellakaan se ei ole niin informatiivinen kuin sen tulisi olla.” — Syys 9, 2020, The Social Dilemma On Netflix Review: Doesn’t Say More Than You Already, Probably, Know On Addiction, Social Media, And Civil War

Center for Humane Technology, entinen “Time Well Spent”

“Koskaan aiemmin ei pikkusektorilla ole ollut valtaa koko maailmasta yhtä paljon, jolla monitoroida nykyistä ja ennustaa tulevaa käyttäytymistä, ei pelkästään yksilöiden, vaan kokonaisten populaatioiden. Ongelma on hälyttävämpi kun me mietimme sitä miten julkinen ja yksityinen sektori sulautuvat yhteisprojekteiksi tavoittelemaan globaalia ylivaltaa, tunteutumaan jokaiseen hallitukseen, jokaiseen kansalaisliikkeeseen, toimien jokaisen toimen välikappaleena jokaisen yhteenkytketyn ihmisen elämässä digitaalilaitteiden ja datankeruun avulla.” — heinäkuu 2018, Defining the problem: digital colonialism and technological feuds

“Harris toivoo, että yritykset tarjoaisivat terveempiä vaihtoehtoja nykyiselle teknoroskaruoalle — mahdollisesti priimahintaan.” — The Atlantic, marraskuun 2016 numero

“Harris toivoo luovansa Time Well Spent -sertifikaatin — samanlaisen kuin luomumerkintä — joka kertoisi ohjelmistoista, jotka on tuotettu tällaiset arvot mielessä.” — The Atlantic, marraskuun 2016 numero “Monille yrittäjille tämän tajuaminen on tapahtunut lapsien ja iän myötä, sekä sen mielenrauhan kautta joka syntyy siitä kun pankissa on monta miljoonaa.” — Soren Gordhamer, Wisdom 2.0:n perustaja

Tammikuun 26. päivä 2016, Tristan Harris, Thrive Global, Mediumissa. Huhtikuun 7. päivänä 2017 Thrive Global, viisi kuukautta sen jälkeen kun mediamoguli Arianna Huffington sen perusti, julkaisi ensimmäiset kaksi artikkelia Time Well Spentista sen verkkosivuilla, jotka Harris on kirjoittanut.

Huhtikuun 9. 2017, Arianna Huffinton Twitterissä.

July 28, 2017, Ruslan Tovbulatov citing Thrive partnership with Harris.

Rusian Tovbulatov, markkinointipäällikkö, Thrive Global, heinäkuun 28. päivänä 2017.

Time Well Spentin Twitter-tili, 2014-2018

Time Well Spentin markkinointia Tristan Harrisin alaisuudessa

“Uusi teknologia on aina disruptiivista. Se tuhoaa työpaikkoja, luo uusia ja saa aikaan yhteiskunnallista muutosta. Mutta tämän teknisen muutoksen nopeus ja laajuus on jotain muuta — se uhkaa koko sitä määritelmää mitä ihmisenä olo tarkoittaa. Meille esitetään suuri määrä eettisiä ongelmia. Miten me voimme tulla yhteen sopimaan säännöistä sellaisiin ilmiöihin kuten geenimuokatut vauvat, taistelurobotit ja algoritmit jotka määrittävät elämäämme?” — Tech For Good, World Economic Forumin verkkosivut

“Amnesty on ottanut kumppanikseen filmintekijät”, Amnesty New Zealandin Twitter-tili

Center For Humane Technology & Avaaz: “korjaamme huomiotalouden”

Tristan Harris World Economic Forumin kokouksessa, tammikuun 27. 2020

“Businessjohtajien tulee ajatella ja käyttäytyä eri tavalla ja löytää paikkansa näissä uusissa digitaalisissa ekosysteemeissä, jotka luovat markkinoita joita tällä hetkellä ei ole olemassa. Innovaattorien tulee asettaa itsensä asemaan jossa he nappaavat osuuden $12 biljoonien markkinoista vuoteen 2030 mennessä.” — Accenture, [“Accenture has partnered with the World Economic Forum  on researching Globalization 4.0, which is being driven by the Fourth Industrial Revolution”, lähde]

“Tekoälyjärjestelmien kyvykkyyksien kasvaessa ulos tylsistä automaatiotoistotehtävistä ja niiden tehdessä päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten elämiin suoraan, se että monet näistä järjestelmistä ovat edelleen “black-box” jättää ihmisille paljon varaa olla skeptisiä niiden reiluuden ja tehokkuuden suhteen. Tämä ongelma tulee ratkaista, tai 20 vuoden kehitys tulee pysähtymään.” — Technology Vision 2020 | We, the Post-Digital People, Accenture, Civil Society in the Fourth Industrial Revolution Initiative partner

“Time Well Spent” — Thrive Globalin kumppani

Time Well Spent sulautuu Thrive Globaliin.

“Thrive Global Is Leading Through The New Normal and Beyond” — Thrive Globalin verkkosivut

“Kävin Thrive Globalin popupissa Broomessa tänään. Kaunista… Ihmiset etsivät tasapainoa, minä mukaanlukien. Lepohuone oli hieno. Mukava, rento, aistikas… istuin matalammalla tasolla ystävän kanssa, harmaassa munatuolissa lähes tunnin — joimme teetä ja juttelimme. Me nautimme kovasti siitä vaikka olikin joulushoppailun paineet niskassa ja loppuvuoden työt kuumottivat. Tykkäsin kuulla ääntäsi ja aksenttiasi kaiuttimesta: ‘good night Instagram.’” — My Trip To The Thrive Global Pop Up Store, A note from Megan Meany, SAP TV Global Anchor, to Arianna Huffington, December 26, 2016

Salesforcen kumppanuus Thrive Globalin kanssa.

Thrive Globalin asiakkaita

Kaikki tiet vievät riistoon — neljännen teollisen vallankumouksen “Great Reset”

UNICEF (YK), OHCHR (YK) & Maailman ruokaohjelma (YK) olivat ensimmäiset kansainväliset järjestöt, jotka liittyivät mukaan Centre for the Fourth Industrial Revolution -verkostoon. Alkuvaiheen korporaatioihin kuului Amazon, Cognite, Deloitte, Guardian Life, JD.com, Vara Tech, Netflix ja Visa.

“Tietoinen ja älykäs ihmismassojen käyttäytymisen ja mielipiteiden manipulointi on demokraattisen yhteiskunnan tärkeä elementti. Ne jotka manipuloivat tätä näkymätöntä yhteiskunnan mekanismia muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellisessa vallankahvassa… Meitä hallitaan, mieliämme muokataan, makujamme muokataan, ideoita vihjaillaan meille suurelta osin ihmisjoukon voimin, joista emme ole koskaan kuulleetkaan… Lähes jokainen elämämme teko, olipa kyse sitten politiikasta tai liiketoiminnasta, sosiaalisessa tai eettisessä kanssakäymisessä, on pienen ihmisjoukon ylivallan alla… jotka ymmärtävät massojen mentaalisia prosesseja ja sosiaalisia kuvioita. He vetelevät naruista, jotka kontrolloivat kansan mieltä. — Edward Bernays, Propaganda

Lokakuu 2020, TIME, The Great Reset -numero: “COVID-19 pandemia on tarjonnut uniikin mahdollisuuden miettiä uusiksi sitä millaista tulevaisuutta me haluamme.”

“Kaikki kertomukset julkkiksista tulee perustaa tunnustukseen siitä, että ‘palvellut intressit ovat ensinnäkin pääoman intressejä.’” — Celebrity Culture, 2006 lainaus Graeme Turnerilta

“Uskottava julkkissuosittelija voi olla erittäin tehokas yritettäessä päästä vaikeille markkinoille ja taisteltaessa vaikeimpia kuluttajauskomuksia vastaan.” —Celebrity Culture, 2006

Tammikuu 2020: Benioff Ocean Initiative ja Coca-Cola Foundation ilmoittavat $11 miljoonan rahoituksesta. Pennejä heidän tuottamiensa suurten jätemäärien viherpesuun.

“1970-luvulta lähtien lähes 90% tutkijoiden löytämistä uusista lajeista Clarion Clipperton -merenpohjan kaivosalueella oli aiemmin tieteelle tuntemattomia.” “Me emme voi vastuullisesti arvioida merenpohjan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia ennen kuin ymmärrämme mitä lajeja kaivosalueilta löytyy, “miten globaalisti uniikkeja tai harvinaisia nämä lajit ovat…”

Benioff, syyskuun 9. päivä 2020: “Kaikkien tulee katsoa tämä.” Twitter.

Harris lainaa Benioffia toukokuun 16. 2018: “On tullut aika maalaisjärkiselle sääntelylle”.

Harris, maaliskuun 22. 2020, Twitter.

Twitter, elokuun 23. 2018. Harris liittyy yhdessä Al Goren, Unileverin CIOn Jane Moranin ja Will.I.Amin kanssa all-star “Dreamforce”-jengiin.

Center for Humane Technologyn allianssit

“Voisi odottaa, että Facebook, joka saa liikevoittonsa siitä kuinka paljon ihmiset käyttävät palvelussa aikaa mainoksia katsellen, hylkäisivät Time Well Spentin teesin. Sen sijaan yritys otti sen omakseen. Tammikuun 11. päivän postauksessa Mark Zuckerberg mainitsi aloitteen nimeltä. “Keskittymällä siihen mikä ihmisiä yhdistää — oli se sitten perhe ja ystävät tai tärkeät tapahtumat ympäri maailmaa — me voimme auttaa varmistamaan, että Facebook on hyvin käytettyä aikaa”, he kirjoittaa. — tammikuun 17. 2018, “Time well spent” is shaping up to be tech’s next big debate, A War of Words”

Center for Humane Technologyn rahoittajat

Christiana Figueres, Twitter, toukokuun 21. 2019

Sosiaalinen media — meidän mielestä se on sen arvoista

“Digitaalisen hyödykkeellistämisen shokit kirjoittavat uuden luvun kapitalismin pitkään sijoiltaanmenon historiaan.” — Dan Schiller, historioitsija [lähde]

Tekoäly, Automaatio & Kybersodankäynti

Global Inclusive Growth Summitissa lokakuun 21. 2019 ilmoitettu Imperative 21:n RESET-kampanja käynnistettiin julkisesti syyskuun 13. päivänä 2020. The Business Roundtablen kulissikampanjan kuusi perustajakoalition kumppania ovat The B Team, JUST Capital, B Lab, Chief Executives for Corporate Purpose (CECP), Inclusive Capitalism ja Conscious Capitalism. [Lue lisää: The Business Roundtable/CURT a Systematic Destruction of Labor]

“Se on ennennäkemätön bisnesverkostojen koalitio, joka on kokoontunut yhteen nostattamaan ambitiotamme. Ei ainoastaan auttamaan yksittäisten toimitusjohtajiemme menestymistä, me kyllä teemme niin. Mutta ihan oikeasti tuomaan äänet yhteen auttamaan kulttuurinmuutoksessa. Niin että BRT:n [Business Roundtable] vastustus eri bisnesjulkaisuilta tai muilta ihmisiltä liiketoimintayhteisössä vähenisi. Niin että on vähemmän vastatuulta tämäntyyppiselle johtajuudelle kulttuurillisesti.”

— Jay Coen Gilbert, B Labin ja B Corporationsin eräs perustajista [lähde]

Tekoälyä (AI) kuvataan, “systeemeiksi jotka yhdistelevät sofistikoitunutta laitteistoa ja softaa laajoihin tietokantoihin ja tietoon perustuviin prosessointimalleihin mukailemaan tehokkaan ihmispäätöksenteon ominaisuuksia.” [lähde] World Economic Forum tunnustaa AI:n “neljännen teollisen vallankumouksen moottoriksi”. [lähde] AI:lle opetetaan sosiaalisen median alustoilla tavoitteeksi: kohdistaa käyttäjiin mainoksia mainostulojen maksimoimiseksi, tuomalla niitä uutisvirtaan niin, että varmistetaan käyttäjien pysyminen alustalla niin monta tuntia, minuuttia ja sekuntia kuin mahdollista. Tämä toiminto kuvataan dokumentissa The Social Dilemma, jonka funktio on loppujenlopuksi sama kuin jokaisella korporaatiolla, kassavirran ja liikevoiton maksimointi — jatkuvasti — ja se pidetään läpinäkymättömissä.

Mikä tahansa teknologia, jolla on valtaa, voidaan korruptoida. Tässä suhteessa AI on mahdollisesti kaikkein vaarallisin. Hakkerointia (PC, kännykät, virukset) tehdään injektoimalla lähdekoodia — koodia joka voidaan sitten havaita. Syväoppiminen, josta puhutaan tekoälynä, on jättiläismäinen numeroiden taulukko. AI-mallit itsessään muokkaavat itseään jatkuvasti, ja noin ei ole tiedossa miten tekoälyn hakkerointi voidaan — tai tullaan — havaitsemaan tehokkaasti. [Lähde: lokakuun 5. 2018, The Artificial Intelligence Race and the New World, Order, Council on Foreign Relations – The Malcolm and Carolyn Wiener Lecture on Science and Technology]. “Kuvittele kymmeniä miljoonia numeroita syväoppivassa algoritmissa, joka päivittää itseään kaikin tavoin, koska aina kun se saa lisää dataa, se opettaa itseään uudelleen. Jotkut pahat ihmiset vain muuttavat muutamaa lukua ja yhtäkkiä se saattaa lähteäkin täysin lapasesta.” [lähde] Tämä tarkoittaa, että hakkeri voi esimerkiksi onnistua muuttamaan itseään ajavan auton itseään toteuttavaksi aseeksi, joka tappaa ihmisiä joukoittain. Kuvittele tehokas autonominen ydinase tai autonominen ydinvoimala, jonka hakkerointi — tai vikaantuminen — voi johtaa kokonaisen kansakunnan, tai koko planeetan, tuhoon.

Jälleen kerran on tärkeää se mitä The Social Dilemma ja Center for Humane Technology eivät paljasta, sen sijaan mitä he kertovat. Neljäs teollinen vallankumous ei voi toteutua ilman 5G-infrastruktuuria, joka pyörittää Esineiden Internetiä. “Älykkäät” kaupungit tulee ymmärtää globaalin poliisitoiminnan ja sotateollisen kompleksin kontekstissa. Kyberturvallisuus tulee olemaan 21. vuosisadan taistelukenttä.

“Perinteisen konfliktin eskaloituminen ydinkonfliktiksi autonomisilla järjestelmillä pahenee siitä tavasta miten autonomiset systeemit kykenevät mahdollistamaan taistelijoiden taistella nopeammin kuin ei-autonomisia järjestelmiä käyttävät taistelijat tällä hetkellä… Sotavoima joka on vahvasti kiinni AI:ssa saattaa mahdollistaa nopeammat operaatiot autonomisten järjestelmien avulla suhteessa etäohjattuihin tai ihmisten järjestelmiin. Jotkut kiinalaistutkijat ovat hypotetisoineet tämän trendin johtavan “taistelukentän singulariteettiin”, jossa toiminnan nopeus taistelukentällä ylittää ihmisen päätöksentekokyvyn.” [lähde]

Varapuolustusministeri Bob Workin Association of the U.S. Army Annual Conventionissa lokakuun 4. 2016 esitettämät väitteet:

Q: “Ette maininneet autonomisia järjestelmiä. Kolmannen off-set -strategian valossa, mitkä ovat ajatuksenne siitä, että annetaan tulevaisuudessa autonomisten järjestelmien tehdä kuolettavuuspäätöksiä ilman, että ihmiset ovat välissä?”

A: “En tarkoituksella puhunut paljoakaan teknologiasta kolmannen off-setin taustalla, koska tällaisessa yleisössä tärkein asia on operationaaliset konseptit ja organisaatiorakenteet, joita teknologiassa käytetään. Mutta sanon tämän, sanotaan vaikka näin. Tulee olemaan tilanteita, joissa operaatiot tapahtuvat konemaisilla nopeuksilla, ja me joudumme luottamaan tekoälyyn ja autonomiaan taistellaksemme oikeasti.” [lähde]

Automaatiovinouma (automation bias) esiintyy silloin, kun ihmiset käytännöllisesti katsoen luovuttavat päätöksentekokykynsä koneille:

“Älykkäiden päätöksenteon tukijärjestelmien erityinen huolenaihe on ihmisten taipumus kohti automaatiovinoumaa, mitä esiintyy kun ihmispäätöksentekijä sivuuttaa tai ei tarkastele ristiriitaista informaatiota tietokoneiden tuottamista ratkaisuista, joita pidetään asianmukaisina. Operaattorit todennäköisesti antavat päätöksentekoprosessinsa automaatiolle niin paljon kuin mahdollista kognitiivisen säästämisilmiön johdosta, ja sekä yksilöt että ihmistiimit ovat molemmat alttiita automaatiovinoumalle.” [Lue lisää: Automation Bias in Intelligent Time Critical Decision Support System, AIAA 1st Intelligent Systems Technical Conference, 20-22 September, 2004]

Tämän riskin kokonaisvaltaiseksi, kognitiivisen konservaatioilmiön, ymmärtämiseksi täytyy pohtia Stanislav Petrovin tapausta. Vuonna 1983 satelliittiteknologian avulla toimiva neuvostoliittolaisen Okon ydinvoimalan hälytysjärjestelmä alkoi hälyttää sen havaitessa mannertenvälisen ballisteisen ohjuksen, joka oltiin laukaistu USA:sta. Automatisoitu järjestelmä raportoi, kaikkein “suurimmalla” luottamuksella, että amerikkalaisten ohjushyökkäys oli käynnissä. Everstiluutnantti Stanislav Petrov oli tuolloin palveluksessa, ja hänen vastuullaan oli hälyttää esimiehiään hyökkäyksestä. Sireeni soi ääneen, kun suurella ruudulla esitettiin “laukaise”-komento punaisin tikkukirjaimin. Sireeni jatkoi ulvontaansa kun tietokone identifioi toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen ohjuslaukaisun, muuttaen sen komentoa “laukaisusta” “ohjushyökkäykseksi”. Tämän tietojärjestelmän tarkkuutta epäillessään Petrov ei heti vastannut ohjuksia lähettämällä, ja hän myöhemmin selitti, “minulla oli omituinen tunne mahassa”. Hän vastusti automaatiovinouman uhriksi joutumista ja raportoi systeemin vikaantumisesta ylemmilleen, sen sijaan että olisi käynnistänyt vastahyökkäyksen. Jos tämä olisi ollut täysin autonominen järjestelmä, sellainen mitä globaalit teknokraatit haluavat, vastahyökkäys olisi ollut automaattinen, mikä todennäköisesti olisi saanut edetä täysin ilman ihmisten interventiota.

[Lähde – In his own words: Ex-Soviet officer Stanislav Petrov reported a possible 1983 US missile launch as a false alarm: https://www.youtube.com/watch?v=L7EmLf4Xlq0]

Vuonna 2003 USA:n armeijan tutkijat saivat selville, että automaatiovinoumaa esiintyi laajalti “patrioottiyhteisössä”, mikä sai aikaan “kyseenalaistamatonta systeemiin luottamisen kulttuuria”. “Patrioottioperaattoreilla” oli “epäansaittu ja epäkriittinen luottamus automaatioon. Olennaisesti vastuu kontrollista [oli] annettu koneelle. [lähde]

“Mitä enemmän maa pelkää, maailmassa joka ei käytä autonomisia järjestelmiä, ydinaseiskuun vastaamiskykynsä vaarantuvan, sitä houkuttelevammalta autonomiset systeemit näyttävät.”

— A Stable Nuclear Future? The Impact of Autonomous Systems and Artificial Intelligence, joulukuu 2019

6G lupailee suurempaa biokyberneettistä identiteettiä (kriittinen palveluarkkitehtuuri, aistimukseen perustuva koneoppiminen, luottamuksen jakelu) sekä kyberturvallisuutta. Tarkastellaan nyt aktiviteettia, jota suurempi yhteiskunta pitää rikollisena. Sen sijaan, että otettaisiin haltuun fyysisiä avaimia ja/tai salasanoja pääsyn varmistamiseksi, vaaditaankin biometristä tunnistautumista. Eli päätä (kasvontunnistus), silmiä (verkkokalvon skannaus) ja/tai käsiä.

AI-kilpajuoksu Kiinan ja Amerikan välillä on jo hyvässä käynnissä (Kiina on startannut lohkoketjunsa huhtikuussa 2020 globaaliin kaupalliseen käyttöön). Idea siitä, että sääntelyä ja suojatoimia sovelletaan tekoälyyn, mikä varmistaa sekä yksityisyyden että datan suojan, on kollektiivisen psykoosin rajamailla. Sellaiset ovat valheet, joita kerromme itsellemme nukkuaksemme paremmin öisin.

“The Fourth Industrial Revolution and Its Impact on Occupational Health and Safety, Worker’s Compensation and Labor Conditions”, syyskuu 2019:

“Neljännessä teollisessa vallankumouksessa epästandardi työllisyys tulee olemaan yleistä. Sen seurauksena on vaikeaa vastaanottaa työturvapalveluita ja tukia. Ylenpalttinen luottamus uusiin teknologioihin voi johtaa suuren mittakaavan onnettomuuksiin tai uudenlaisiin sellaisiin. Globaalit liiketoimintaverkostot tulevat aiheuttamaan tuhoa työntekijöiden biorytmeille, syöpää, ylitöitä ja työtehtävien monimutkaistumista. Riippumattomasta työstä aiheutuva sosiaalinen irrallisuus tulee olemaan riski työntekijöiden mielenterveydelle. Liittojen siteitä heikennetään, ja tulee olemaan vaikeaa soveltaa työturvallisuuslainsäädäntöä monikansallisiin yrityksiin.”

Unfinished Networkiin kuuluu Ashoka, Aspen Institute, Ford Foundation, For Freedoms, Georgetown University, Imperative 21, Max Steinbeck Charitable Trust, McCourt, Mil M2, PolicyLink, ja The Shed.

Tristan Harris, eräs perustajista, The Center for Humane Technology. ”Hyödyntämällä yhteisöjen, luovan median ja uuden teknologian voimaa, Unfinished yhdistää johtavat ajattelijat, kulttuurinmuokkaajat, päättäjät ja innovaattorit kehittelemään ideoita, tuomaan esiin hiljennettyjä ääniä ja tavoittelemaan yhteistyötä suuremman impaktin aikaansaamiseksi. Unfinishedin päämaja on New York Cityssa ja sen partnerit ovat ympäri maailmaa.” [lähde]

Sen sijaan, että kansalaiset kollektiivisesti vaatisivat lopettaa kokeilun sen ajautuessa tuntemattomille vesille, mitä näitä teknologioita ajavat pitävät äärimmäisen vaarallisena ja riskejä sisältävänä, diskurssia tuotetaan. Globaalia vastarintaa pelkäävä kansa ohjataan, ja sitä myös rohkaistaan, turvallisesti “vaatimaan” tulevaisuutta, joka kunnioittaa “humaania teknologiaa”, joka pitää kiinni varovaisuusperiaatteesta, niin että se pysyy sekä poissa silmistä että poissa mielistä. PR:ssä tätä kutsutaan “kriisinhallinnaksi”. Eli, että päästään askeleen edelle kriisiä — tarkkailemaan, kontrolloimaan ja muokkaamaan kansan mielipidettä kaikkina aikoina. “Humaanin teknologian” toive on sellainen joka ei tule toteutumaan.

Älypuhelimet paskaksi

Heinäkuusta 2020 lähtien Intiassa oli yli 290 miljoonaa Facebook-käyttäjää. 2.6 miljardilla aktiivisella käyttäjällä 98% aktiivisista käyttäjistä käyttää alustaa kännykällä, ja yli 90% Facebookin mainostuloista tulee puhelimien kautta. [lähde] Mobiilimainonta on muuttunut Facebookin leijonanosaksi kokonaistuloista viime vuosina, ja se kasvoi vuoden 2012 11%:sta vuoden 2018 92%:iin. Se tarkoittaa yli 50 miljardia dollaria vuosittaisena mobiilimainontatulona.” [lähde]

Kuvaaja: Facebookin mobiilimainonnnan tulot vuosina 2012-2018, lähde: Statista

Maaliskuun 31, päivänä 2020 päättyneen kvartaalin aikana 98% Facebookin tuloista tuli mainonnasta. Sosiaalisen median globaali mobiilitoiminta käsittää arviolta puolet mainostuloista — samalla kun arviolta 50% Apllen tuloista tulee yhdestä yksittäisestä laitteesta, iPgonesta. [lähde] [lähde]

Facebookin tulot:

-Arviolta 2.7 miljardia aktiivista kuukausittaista käyttäjää

-98% Facebook-käyttäjistä käyttää sitä puhelimella

– Yli 90% mainostuloista tulee puhelimesta

– 98% tuloista oli peräisin mainonnasta vuonna 2020

Harris huomauttaa, “Ratkaisu ei ole pidättäytyminen, ratkaisu on yhteydenpito.” [Thrive Global haastattelee Tristan Harrisia, huhtikuun 9. 2017] Kuitenkaan mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Ratkaisu ei ole yhteydenpito kännykällä, ratkaisu on siitä pidättäytyminen.

Enemmän kuin pelkkä pidättäytyminen, ratkaisu on, että jokainen joka omistaa älypuhelimen luopuu siitä — eikä koskaan katso taakseen. Se on se seikka, että “neljäs teollinen vallankumous [Great Reset] virtaa puhelimen lävitse”. [lähde] Älypuhelin on sen johdin. Vaikka älypuhelin on avain tulevien painajaisten irti päästämiseksi, se on myös paljon kaksiteräinen miekka. Samalla tavoin kuin se ylläpitää neljännen teollisen vallankumouksen arkkitehtuuria, joka kansalle on paljastettu “Great Reset”-nimellä, ilman älypuhelinta tämän koko perusta romahtaisi kuin korttitalo. Totuus on, että jos kukaan ei ostaisi älypuhelimia, he antaisivat niitä ilmaiseksi.

Mutta tämä ikkuna on sulkeutumassa.

Vuonna 2030, 6G-aikakaudella, “älypuhelimet todennäköisesti korvataan kaikenkattavilla XR-kokemuksilla kevytlasien kautta”. [“Virtuaalisen (VR), laajennetun (AR) ja sekatodellisuuden (MR) teknologiat sulautuvat yhteen XR:ksi, joihin kuuluu päällepuettavat ruudut ja interaktiomekanismit, jotka luovat ja ylläpitävät illuusioita.”] [lähde: 6G Research Visions 1, syyskuu 2019]

“Kaikkein kehittyneimmissä maissa nykypäivän digitaaliset kuluttajat (tietokoneita ja älypuhelimia käyttäen) muuttuvat todenäkköisesti huomisen laajennetuiksi kuluttajiksi, ja ottavat käyttöön tulevia teknologioita kuten tekoälyn ja immersiivisen todellisuuden.”

— The Mobile Economy 2019, GSMA Intelligence, [lähde]

Kriittistä on havaita, että suurin osa internetin käyttäjistä (91%) nyt käyttää mobiililaitteita pelkästään internetiin pääsemiseksi. [lähde] Tämä on merkittävää paristakin syystä. Ensinnäkin, se kertoo paljon siitä miksi lännessä mobiilikäyttäjien kriittisen ajattelun kyky huononee eniten niillä, joihin älypuhelin vaikuttaa kaikkein eniten ja jotka sitä eniten käyttävät. Kriittisen ajattelun vaatima yksityiskohtainen informaatio on suurelta osin mahdotonta tulkita ja analysoida käyttäen pientä kannettavaa laitetta.

Tähän mennessä tulisi olla selvää, että korporaatioiden tuotteiden menestys, joiden nimien edessä on termi ”äly-” tai ”smart”, perustuu toiveisiin siitä että “kuluttaja”, eli kohdeyleisö, on elotonta ja merkityksetöntä. Mikä tahansa “älykäs” palvelee aivan ensimmäisenä pääomaa. Ihmiset ovat selvinneet menestyksekkäästi vuosituhansia ilman kännyköitä. Ainoa selviytymisellemme vaadittava on terveellinen ruoka, puhdas vesi, asuinpaikka ja käymälä. Sosiaalisina eläiminä me etsiydymme fyysiseen yhteisöön, etsimme kumppanuutta, iloa ja rakkautta.

Internet Society, Yhdistyneet Kansakunnat & World Economic Forum

Syyskuun 25. päivänä 2018 Internet Society (ISOC), joka sijaitsee USA:ssa ja Sveitsissä, liittoutui Facebookin kanssa laajentaakseen afrikkalaisten pääsyä internetiin. [lähde] Siitä lähtien IXP [internet exchange points] -työpajoja on pidetty Marokossa, Nigeriassa, Burkina Fasossa, Zimbabwessa, Togossa, Lesothossa, Burundissa, Mauritiuksella, Guineassa, Beninissä ja Chadissa. [lähde] Internet Societyn kumppaneihin kuuluu Access Now (Avaazin lonkero) [1] sekä Center for Democracy & Technology. Johtokuntaan, joka toimii Center for Democracy & Technologyn hallintoelimenä, kuuluu Julie Brill, varajohtaja & apulaisneuvonantaja, Microsoftista ja Philippa Scarlett, entinen patenttikoordinaattori Valkoisesta talosta. Neuvoa-antavaan komiteaan kuului jäseniä mm. Charles Koch Institutesta, RAND Corporationista, Walmartista, Facebookista, Twentieth Century Foxista, Amazonista, MasterCardilta ja Verizonilta. [Koko lista]

Centerin on perustaneet vuonna 1992 internet-pioneerit Vint Cerf ja Bob Kahn. “Internetin isinä” tunnetut Cerf ja Kahn suunnittelivat yhdessä TCP/IP-protokollat ja internetin arkkitehtuurin”, ja molemmilla heillä on ollut johtava asema DARPAssa (Defense Advanced Research Projects Agency). Cerf on toiminut Googlella varajohtajana ja Chief Internet Evangelistana lokakuusta 2005 lähtien, ja hän on keskittynyt tulevaisuuden teknologioihin kuten tekoälyyn. Vuodesta 2010 lähtien Cerf on toiminut komissaarina YK:n digitaalisen kehityksen laajakaistakomissiossa kun taas Kahn on hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja National Research Initiativesissa. Cerf on myös YK:n digitaalisen yhteistyön korkea-arvoisessa paneelissa, ja hän oli läsnä paneelin ensimmäisen raportin, “The Age of Digital Interdependence”, julkaisun aikaan kesäkuun 10, 2019. [lähde]

Internet Society “johtaa ja avustaa usean neuvottelukierroksen sidosryhmien dialogitapaamisia, joissa kerätään, koostetaan ja työstetään globaalien ammattilaisten ja asiantuntijoiden mietteitä internetin tulevasta hallinnoinnista.”

“Ennen pidin sitä hauskana vitsinä sanoa [että] minua kuumottaa se, että 100,000 jääkaappia hyökkäisi Bank of American kimppuun. Se ei ole enää vitsi.”

— Vint Cerf, 2020

Tammikuussa 2019 YK:n digitaalisen yhteistyön korkea-arvoinen paneeli kokoontui. YK:n pääsihteerin käskystä vuotta aiemmin luotu paneeli on niin korkea-arvoisena harvinainen. Sellaisia on kokoontunut ainoastaan parikymmentä YK:n 70-vuotisen historian aikana. 20-päistä paneelia vetää yhdessä Jack Ma, Alibaban perustaja, WEF:n perustajakunnan jäsen, World Economic Forum Global Shapers Communityn perustajakunnan jäsen, World Economic Forumin johtokunnan jäsen, The Nature Conservancyn johtokunnan jäsen, Breakthrough Energy Venturesin yksi perustajista ja hallituksen puheenjohtaja, sekä Melinda Gates:

“Vetoomuksessaan YK:n asiantuntijapaneelille, jota vetää filantropisti Melinda Gates ja Alibaban perustaja Jack Ma, pääsihteeri António Guterres pyysi sen jäseniä pohtimaan digitaalisen aikamme riskejä ja hyötyjä — niinkutsuttua neljättä teollista vallankumousta. ‘Me tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja innovatiivisia ideoita tämän digitaalisen ajan hyötyjen saamiseksi ja riskien hallitsemiseksi‘, hän sanoi videokonferenssissa, samalla kun hän kehoitti digitaalisen yhteistyön korkea-arvoista paneelia pohtimaan sitä miten teknologia voisi kiihdyttää kestävän kehityksen 2030 Agendaa.”

Digitaalisen yhteistyön paneelin loppuraportin luovutus pääsihteeri Antonio Guterresille.

20-päisessä paneelissa oli “Hänen korkea-arvoisuutensa” Mohammad Al Gergawi, Yhdistyneiden Arabiemiraattien tulevaisuus- ja kabinettiministeri, UAE:n neljännen teollisen vallankumouksen neuvoston puheenjohtaja; Fadi Chehadé, private equity -sijoitusfirma ABRY:n partneri Bostonista, WEF:n Center for the Fourth Industrial Revolutionin neuvonantajien jäsen; tri. Cathy Mulligan, vieraileva tutkija Imperial College Centre for Cryptocurrency Research and Engineeringissa, vanhempi tutkija University College London in Blockchainissa ja stipendiaatti ja asiantuntijajäsen World Economic Forumin Blockchain Councilissa; Marina Kolesnik, internet venturesin yksi perustajista ja World Economic Forumin Young Global Leader. [lista kokonaisuudessaan]

“Digitaaliteknologioiden soveltaminen tuottaa yhä suurempia mahdollisuuksia, mitä seuraa ruokottomat väärinkäytökset ja tahattomat seuraamukset. Digitaalinen osinko on olemassa yhtäaikaa digitaalisen esteen kanssa. Ja teknologisen muutoksen kiihtyessä tämän toimintaympäristön yhteistyömekanismit ja sen hallinta eivät ole pysyneet perässä.”

— kesäkuun 10. 2019, “The Age of Digital Interdependence” — Digitaalisen yhteistyön korkea-arvoisen paneelin loppuraportti

Samaan aikaan Global Commission on the Stability of Cyberspace -tapaaminen pidettiin rehellisemmissä, synkemmissä ja varovaisemmissa tunnelmissa, kun YK:n Fabrizio Hochschild, strategisen koordinaation apulaispääsihteeri, kommentoi:

“Vuosien lakkaamattoman optimismin — aivan oikeutetun optimismin — jälkeen kyberavaruuden digitaaliteknologioiden kehittämistä koskeva keskustelu on johtanut selväpäiseen havahtumiseen siitä, että noilla positiivisilla kehityskuluilla on varjopuolensa.

Me olemme pisteessä, jossa me kysymme itseltämme, tulevatko kehittyvät teknologiat auttamaan meitä saavuttamaan rauhan vai tulevatko ne vaarantamaan sen? Tulevatko ne yleisesti parantamaan pääsyä kestävään kehitykseen vai tulevatko ne pahentamaan eriarvoisuutta? Tulevatko ne auttamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisessa vai ovatko ne vain uusia työkaluja niille, jotka haluavat rikkoa tai rajata ihmisoikeuksien toteutumista?

Noin 30 valtiolla on kyky puolustaa itseään ja niitä kyvykkyyksiä rakennetaan päivittäin. Mutta mihin jäävät muut 163 maata, joilla ei ole sellaista kykyä, tai rahallisia keinoja, tai poliittisia keinoja puolustaa itseään?” [lähde]

Gatesin ja Man vetämä korkea-arvoinen paneeli ehdotti kolmea mallia: Digitaalisen Yhteisvaurauden arkkitehtuuria (Digital Commons Architecture, DCA), hajautetun yhteishallinnoinnin arkkitehtuuria (Distributed Co-Governance Architecture, CoGov) (vapaaehtoisia ratkaisuja eikä niinkään juridisia työkaluja), ja reformoitua Internet Governance Forumia (IGF+) (parantaa ja laajentaa vuonna 2005 perustettua IGF:ää). Ehdotettu “Digitaalisen yhteisvaurauden arkkitehtuuri” pyrkisi synergisoimaan valtioiden, kansalaisyhteiskunnan ja firmojen vaivannäköä takaamaan sen, että digitaaliteknologiat edistävät SDG:tä yhteiskunnallisten haittojen ehkäisijöinä, sen lisäksi että kehitetään sertifikaatioskeemoja suuren riskin teknologioille kuten “autonomiset älykkäät järjestelmät”, joita tekoäly (AI) pyörittää. [lähde: The Age of Digital Interdependence Report of the UN Secretary-General’s High-level Panel on Digital Cooperation, kesäkuun 10. 2019] AI ja kyberturvallisuuden sertifikaatioskeemat ovat jälleen yksi tuottoisa syntyvä markkina, jossa miljardien dollarien sertifikaatteja käytetään viherpesemään jatkuvaa planeetan ryöstämistä. Sellaiset skeemat voivat toimia keskeisenä koneistona hankittaessa ja/tai ylläpidettäessä vaadittua yhteiskunnallista toimintalisenssiä. [The EU cybersecurity certification framework]

“Mieti henkilökohtaista dataa digitaalisena arkistona “kaikesta siitä mitä henkilö tekee verkossa ja maailmassa.”

– Personal Data: The Emergence of a New Asset Class, World Economic Forum, January 2011

Paneeli painotti myös lohkoketjua. Vuonna 2017 YK:n World Food Programme (WFP) pilotoi “Building Blocks”-projektia Sindhissa, Pakistanissa, ja otti käyttöön Ethereum-lohkoketjun avun jakelussa ja biometrisessa testauksessa. Tämä ohjelma menee SDG #2:n alle, “ei yhtään nälkää” (syntyvä markkina köyhyystaloudessa) sekä #17:n alle, kumppanuudet. Sadan kansalaisen testiryhmän jälkeen toinen vaihe käynnistettiin Jordaniassa kahdella pakolaisleirillä. Tämä vaihe aloitettiin 10 tuhannen pakolaisen voimin, sitten skaalattiin 100 tuhanteen. Seuraava vaihe on kasvattaa osallistuvien pakolaisten määrää 500 tuhanteen. Siinä missä Pakistanin pilotissa käytettiin älypuhelimia transaktioihin, Jordanian projekti vaihtoi yksityiseen lohkoketjuun — silmän skannauslaite varmensi avunsaajan identiteetin. Pakolaiset saivat saldoa “virtuaalilompakkoon” — jota sai käyttää WFP:n yhteistyömarketeissa (“hypermarketit). Maksun varmensi IrisGuard “EyePay”.

“Syyrialainen pakolainen saa ruokaa World Food Programin silmäskannerilaitteen avulla Tazweedin keskuksessa Al-Zaatarin pakolaisleirillä Mafraqissa, Jordaniassa, lähellä Syyrian rajaa, marraskuun 23. 2016.” Reuters/Muhammad Hamed [lähde]

Ensimmäinen suuri koekäyttöalue, Zaatarin pakolaisleiri, asuttaa noin 80,000 kodistaan paennutta (150,000 vuonna 2013) — joista lähes 60% (55.8%, tammikuussa 2020) alle 17-vuotiaita. Zaataria valvoo 44-45 organisaatiota kuten USAID, UKAID ja kolmannen sektorin toimijoita kuten Oxfam, ACTED ja IRD. Zaatariin viitataan nyt yhtenä monista kasvavista pysyvistä asutuksista: tuhansia eekkereitä maata, kymmeniä tuhansia syrjäytettyjä ihmisiä, piikkilanka-aitojen sisällä, joita poliisi ja armeija paimentaa. Nykypäivänä nämä avovankilat, jotka ovat syntyneet imperialistisen aggression seurauksena suvereeneja valtioita vastaan, suunnitellaan olemaan tulevaisuuden “elinkelpoisia kaupunkeja” ja “älykaupunkeja. Vuonna 2014 raportoitiin, että Zaatari maksaa arviolta puoli miljoonaa dollaria päivässä pyörittää (puoli miljoonaa leipäpalaa ja 4.2 miljoonaa litraa vettä jaellaan päivittäin). Toinen testialue, Azraqin leiri (jossa on noin 40,000 kodistaan paennutta ihmistä vuonna 2020) tuottaa 100 tuhatta lohkoketjutransaktiota (yhteensä 1 miljoonaa dollaria) silmäskannauksina. WFP:llä on tallessa jokainen transaktio —  data on uusi omaisuuseräluokka. Nämä transaktiot ja iiriksen skannaukset pysyvät käytetyissä lohkoketjuissa (sekä julkisissa että yksityisissä) ikuisesti. Tällä videolla käydään läpi miten imperiumi epävakautti Syyrian ja yritti sen tuhoamista, mikä yritettiin lavastaa “sisällissodaksi”, samalla kun datankeruu itsessään koitetaan lavastaa etuoikeudeksi. Building Blocks kasvaa ja sen on tarkoitus laajentua. [lähde][lähde] [lähde][lähde] Jordania pysyy toiseksi suurimpana pakolaisten sijoituspaikkana maailmanlaajuisesti, jossa on arviolta noin 650,000 – 750,000 kodistaan paennutta. [lähde]

World Food Programmella on kolme säätiökumppania: Bill & Melinda Gates Foundation, Children’s Investment Fund Foundation ja Rockefeller Foundation. Korporaatiotukijoihin kuuluu PepsiCo, MasterCard ja Unilever. [korporaatiokumppanit]

“Henkilödata on internetin uusi öljy ja digitaalisen maailman uusi valuutta.”

— Meglena Kuneva, Euroopan kuluttajakomissaari, maaliskuussa 2009, Personal Data

Kesäkuun 11. päivänä 2020 YK:n pääsihteeri Guterres ilmoitti hänen raporttinsa Roadmap for Digital Cooperation julkaisusta, joka käsittelee “nopean teknologisen muutoksen vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteisiin”. Korkea-arvoisiin puhujiin lukeutui: sheikki Hamdan bin Mohammed bin Rashid Al Maktoum, Dubain kruununprinssi, Klaus Schwab, World Economic Forumin hallituksen puheenjohtaja, Ajay Banga, MasterCardin toimitusjohtaja, Nick Read, Vodafone Groupin toimitusjohtaja, Fekitamoeloa Katoa ‘Utolkamanu, kolmannen maailman maiden arvostettu edustaja (UN-OHRLLS), “paronitar” Joanna Shields OBE, BenevolentAIn toimitusjohtaja sekä Andrew Sullivan Internet Societyn johtaja. [lähde]

Kesäkuun 11. päivänä 2020 The State of the Digital World Today / Roadmap for Digital Cooperation, Klaus Schwab sanoi:

“Koronaviruksen puhkeamisen jälkeen internetin käyttö on kasvanut 70% kommunikaatiosovellusten käyttö on kasvanut 300% ja virtuaalinen työskentely on kasvanut 600 prosenttia. Ja jotkut videopalvelut ovat kasvaneet 20-kertaisesti.”

Schwab jatkaa kertomalla kasvusta, että se on saatavilla ainoastaan niille, jotka ovat yhteydessä internetiin. Ja että 30 vuotta Timothy John Berners-Leen world wide webin (1989) keksimisestä globaali internetin käyttäjämassa on ainoastaan 53% koko maailman populaatiosta. Internetiin pääsyn kiihdyttämiseksi ja kaikkien Maapallon ihmisten internetin kulutuksen kasvattamiseksi WEF on kehittänyt yhteissuunnitelman ITUn, Maailmanpankin, GSMAn ja firmakumppanien kanssa. Suunnitelma pyrkii välittömästi kasvattamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia 170 maassa ja keskittymään infrastruktuuriin, käyttäjien määrän lisäämiseen, digitaaliseen identiteettiin ja digimaksujärjestelmiin sekä -valuuttoihin. Schwab: “Tämä pikareitti kumppanuuksiin on erittäin rohkaiseva. Useat kumppanimme ovat esittäneet, että olemme edistyneet viimeisen neljän kuukauden aikana enemmän kuin kymmenen viime vuoden aikana.” [kesäkuun 10. 2020]

“On selvää, että COVID-19 -kriisi vedenjakaja digitaalisen infrastruktuurin ja -palveluiden kohdalla. Digitaalisuus on COVIDin jälkeisten elämiemme perusta. Me jatkamme teknologiaan luottamista yhä vain enemmän. Ellemme nopeasti tartu haasteeseen ja tuo laadukasta internetyhteyttä jokaiselle, me emme kykene rakentamaan kaikkia mukaan ottavia talouksia.”

— World Economic Forumin perustaja ja toimitusjohtaja Klaus Schwab, kesäkuun 10. 2020

Datakeskukset: Hypermittakaavan uusiutuvan energian kulutuksen tsunami

ANSHUN, KIINA – maaliskuun 13: Ilmakuva Tencentin suurimmasta rakenteilla olevasta datakeskuksesta vuoristoalueella maaliskuun 13. päivänä 2018 Anshunissa, Kiiann Guizhoun provinssissa. Kuten Tencentin johtaja Pony Ma Huateng sanoi Pekingissä pidetyssä briiffauksessa, hänen firmansa jatkaa suuren mittakaavan datankeruuta auttaakseen yrityksiä toimimaan paremmin, mukaanlukien omaansa. (kuva: VCG/VCG via Getty Images)

“On saatu selville, että dataintensiiviset algoritmit, kuten skaalautuvat koneoppimisalgoritmit, syövät paljon enemmän energiaa kuin aiemmin oletettiin.”

— The Hyperconnected World of 2030–2040, 2019 [lähde]

“The international data corporation arvioi, että 152,000 uutta laitetta kytketään internetiin jokainen minuutti vuonna 2025.”

“Tämä tulee olemaan täysin kestämätöntä vuoteen 2040 mennessä.”

— Anders Andrae, Senior Expert of Energy Efficiency, Emission Reduction, Sustainability and Life Cycle Assessment, Huawei Technologies, Ruotsi

Länsimainen akatemia, tiedemaailma sun muut ovat täysin irrallaan luonnollisesta maailmasta, ja ne jatkavat teknologialle sellaisten leimojen antamista, jotka siltä on jo kauan kadonnut tai systemaattisesti tuhottu: “aidattu puutarha” (“suljettu ekosysteemi, jossa kaikkia operaatioita kontrolloi ekosysteemin operaattori” eli Facebook ja Google), “aidattu asioiden puutarha” (rajoite), “asioiden hämähäkinverkko” (transformaatio), “asioiden asteroidivyöhyke” (romahdus), asioiden saarekkeet (kasvu), datakeskusten serveri“farmit”, internetin ja digitaalimaailman “ekosysteemit”, “apple”, Amazon, “pilvi”, “pölyttäjät”. Lista on loputon.

“Kauniiden valkoisten kumulus-pilvien taustalla on vähemmän kaunopuheinen todellisuus, datakeskukset, jotka koostuvat tuhansista servereistä, jotka tarvitsevat paljon energiaa pyöriäkseen, säilöäkseen ja varmuuskopioidakseen tiedostojasi, mutta myös ilmanvaihtoa, 24 tuntia päivässä.”

— What Colour is the Cloud, kesäkuun 21. 2019

The Social Dilemma, Center for Humane Technology ja yhteiskunta laajemmaltikin voivat puhua ilmastonmuutoksesta, mutta kuitenkaan se mihin ei puututa, sen lisäksi että asevoimat on suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja, on kasvava informaatioteknologian (ICT) energiavaatimus, johon kuuluu perinteiset datakeskukset (serverifarmit), verkkopalvelut ja hyperskaalan datakeskukset. Hätä kasvaa yhä suuremmaksi ICT-teollisuuden eksponentiaalisen kasvun energiankulutuksesta ja kasvihuonepäästöistä. Erityistä huolta aiheuttaa hypeskaalan datakeskukset, joita Microsoft, Google, Apple jne. omistavat [“Hyperskaala viittaa IT-systeemin kykeen tai arkkitehtuuriin, joka skaalautuu eksponentiaalisesti vastaamaan kasvun vaatimuksiin.”][lähde] Maailmassamme on jo nyt yli 8 miljoonaa datakeskusta saastuttamassa planeettaamme, joista 541 on hyperskaalan datakeskuksia. Tällä hetkellä on kehitteillä 176 uutta hyperskaalan datakeskusta.

Vuonna 2017 data ylitti öljyn, ja siitä tuli maailman arvokkain hyödyke.

Usein termillä “pilvi” kuvatut — mielikuva tuo mieleen rohkaisevan idean siitä, että läppärisi ulkopuolella ei ole mitään — serverit ovat olemassa reaalimaailmassa oikean elämän datakeskuksissa. Informaatioteknologian investoinnit datakeskusjärjestelmiin maailmanlaajuisesti pelkästään vuonna 2020 olivat arviolta 208 miljardia. [lähde] Tammikuun 15. päivänä 2020, Technavio julkaisi raportin, jossa sanottiin “hyperskaalaajien” investoineen arviolta USD 200 miljardia kapasiteetin laajentamiseen ja uusien datakeskusten avaamiseen. Mieti pelkästään hetki sitä, että ne, jotka lupaavat illusionääristä “sidosryhmäkapitalismia”, kuluttavat miljardeja datan varastoimiseen, samalla kun riistetyt ja alistetut ovat ilman asuntoja.

“Me käytämme uskomattoman määrän energiaa tämän datavallankumouksen ajamiseen. Sillä on oikeita vaikutuksia ilmastoomme.”

— Jane Kearns, ympäristö- ja teknologia-asiantuntija, MaRS Discovery District, Toronto

Hypermittakaavan datakeskusten pelkkä koko asettaa uskomattomia sähkövoimavaatimuksia globaaleille energiaresursseille. Cisco arvioi, että vuoteen 2021 mennessä hypermittakaavan datakeskusten liikenne on nelinkertaistunut, ja hyperskaalan datakeskukset ovat vastuussa arviolta 55 prosentista kaikesta dataliikenteestä. [lähde] Paikallistasolla hyperskaalan datakeskukset kuluttavat sähköä älyttömillä kuormilla, mikä lisää painetta sähköverkoille, jotka toimivat jo nyt rasituksen alaisina. Tämä on erittäin totta erityisesti pienemmissä ja köyhemmissä maissa. Irlanti ennustaa, että 30% heidän kansallisen energiaverkkonsa tuotannosta on korvamerkitty datakeskusten tehonkulutukselle vuoteen 2028 mennessä. Ei tarvitse kuin hetken miettiä näiden laitosten massiivisuutta, joita ympäri planeettaa nousee, ja tunnistaa heti niiden globaalin ekologisen jalanjäljen ja suorat seuraamukset jotka tulevaisuudessa odottavat — jo nyt ryövätyille ja tuhotuille maa-alueille ja biosfäärille.

Ekologisen rasituksen huomiotta jättäminen ICT:n ja infrastruktuurin eksponentiaalisen kasvun alle neljäs teollinen vallankumous on itsessään tarkoituksellinen ja kavala vehkeily. Tekopyhä ilmastodenialismin laatu, jota itseään liberaalieiksi ja edistysmielisiksi identifioituvat harjoittavat. Hetken mielijohteesta tämä kusetusvasemmisto voi järjestäytyä niiden käskystä, jotka hallitsevat kolmannen sektorin teollista kompleksia (non-profit industrial complex).

2017: Yhden miljardin dollarin hyperskaalautuvan Facebookin datakeskuksen 0.9 hehtaarin rakennustyömaa. 328 eekkerin laitosalue otettiin käyttöön vuonna 2019. Tällä hetkellä Facebookilla on 12 hyperskaalautuvaa datakeskusta, yhdeksän USA:ssa ja kolme ulkomailla, jotka ovat yhteensä 140 hehtaarin verran datakeskustilaa, ja useita lisähehtaareja on suunnitteilla. [lähde]

ICT (Information and Communications Technology)

ICT-teollisuus on nopeimmin kasvava energiankuluttaja planeetalla, jonka kasvihuonepäästöt ovat tasoissa lentämisen kanssa, ja todennäköisesti paljon suuremmat. Riippuen mittakaavasta vuoden 2020 ICT kuluttaa arviolta 8% koko maailman sähköstä. [lähde] Nykyisellä kasvunopeudella, joka on arviolta 9% joka vuosi (2018), ICT:n kokonaissähkönkulutus arvioidaan olevan 20% maailman sähköstä vuoteen 2025 mennessä ja 30% kaikesta tuotetusta sähköstä vuoteen 2030 mennessä. [lähde]

Huolet datakeskusten energiankulutuksen ympärillä kasvavat, ja datan, jolla arvioida datakeskusten aiheuttamia ekologisia vaurioita, hankkiminen muuttuu vieläkin vaikeammaksi. Kritiikin kasvaessa teollisuudenalaa kohtaan datakeskusten globaali sähkön kysyntä vääristellään tarkoituksella liian pieneksi. Liian pienet estimaatit kykenevät sietämään tiukkaa tarkastelua johtuen yksinkertaisesti siitä, että datakeskuksista ei ole raportoituja tietoja kansallisella tasolla — eikä globaalisti. Globaalissa korporatokratiassa, joissa hyperkeskukset omistaa yksityisesti Facebook, Amazon, Google, Apple, Microsoft, et al., ei ole kauhean yllättävää, että näiden suurten infrastruktuurien ylläpitoon kuluvat massiiviset energiamäärät pidetään tarkoituksellisesti piilossa. [3]

Vuonna 2010 oli maailmanlaajuinen konsensus siitä, että dataksekusten kulutus oli arviolta 194 TWh (terawattituntia sähköä) energiaa, mikä oli arviolta 1% globaalista kysynnästä. Tämä on tasoissa koko Iranin valtion energiankulutuksen kanssa samana vuonna. Vuonna 2017 EIA toisti tämän vuosilukeman vuodelle 2014: “Datakeskukset maailmanlaajuisesti kuluttivat arviolta 194 terawattituntia (TWh) sähköä vuonna 2014, eli arviolta 1% kokonaiskysynnästä. Vaikka datakeskusten työkuorma on arvioitu kolminkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä, suhteellinen energiankulutus arvioidaan kasvavan vain 3%, kiitos jatkuvan tehokkuuden kasvun.” Vuonna 2018 datakeskusten globaalin energiakulutuksen sanottiin olevan 205 TWh. [“6%:n kasvu energiankäytössä samaan aikaan kun laskentateho kasvaa 550%”] [lähde]

Nyt me voimme tarkastella mennyttä vuosikymmentä. Datakeskukset ovat “lisänneet liikennemääriään kymmenkertaisesti ja kasvattaneet tallennuskapasiteettiaan maailmanlaajuisesti 25-kertaisesti.” [lähde] Kuitenkin vuonna 2020 datakeskusten energiankulutus arvioidaan jatkuvasti arviolta 200 TWh:ksi vuodessa — (1% globaalista energiankulutuksesta).

Vuonna 2011 Emerson Network Power sanoi, että maailmassa on 509147 datakeskusta, jotka veivät tilaa yhteensä 2655 hehtaaria — noin 5955 jalkapallokenttää.

Mieti jälleen vuosittaista datakeskusten kulutusta kymmenessä vuodessa: 194 TWh vuonna 2010 ja kymmenen vuotta myöhemmin 2020, 200 TWh. Arvio 1%:n globaalista energiankäytöstä on molempina sama, sekä 2010 että 2020 –- huolimatta noin arviolta 7.5 miljoonasta uudesta datakeskuksesta.

Väite 200 TWh:n vuosittaisesta energiankulutuksesta (joka pysyy muuttumattomana) joutuu vieläkin epäilyttävämpään valoon European Unionin omien tutkimusväitteiden pohjalta, joissa todettiin että Euroopan datakeskukset kuluttivat 130 TWh vuonna 2017, 25%:n kasvu vuodesta 2014 (104 TWh), ja Greenpeace raportoi Kiinan datakeskusteollisuuden määriksi 160 TWh vuonna 2018. Yhteensä nämä kaksi lukemaa pelkästään ovat jo 290 TWh. [lähde] Mieti lisäksi, että kulutus ei pysy tasaisena EU:ssa huolimatta kaikkein uusimmista ja tehokkaimmista datakeskuksista.

Vuonna 2015 Siemens raportoi globaalin datakeskusten energiakulutuksen olevan 416.2 TWh (mikä ylittää reilusti Britannian kulutuksen 300 TWh:lla).

Ylimääräiset 100 TWh tuohon 290 TWh lukemaan (EU & Kiina), vuonna 2016, lisää Berkeleyn raportti Yhdysvaltain hallituksesta, jossa arvioitiin että maan datakeskukset vaatisivat yli 100 TWh sähköä vuonna 2020, arviolta 10 ydinvoimalan verran. [lähde] Vuonna 2017 datakeskukset pelkästään USA:ssa kuluttivat yli 90 TWh, 34 500-megawattisen hiilivoimalan verran. [lähde]

Vuoden 2015 kuvaaja, Siemens

Vuonna 2017 Hewlett Packard esitti datakeskusten energiankulutukseksi 400 TWh:

2017 Hewlett Packard Presentation [lähde]

Vuonna 2018 “Nature”, Bloomberg, IEA, jne. jatkoivat lukeman 200 TWh pakottamista.

2018 Naturen kuvaaja

Tammikuun 6. päivänä 2020 Uptime Institute arvioi datakeskusten globaalin kulutuksen niinkin suureksi kuin 500 TWh per annum. [Bashroush & Lawrence, 2020]. Jos verrataan hieman, 500 TWh on sama kuin 50 suurta ydinvoimalaa:

“Tuntuu todennäköiseltä että datakeskusten vuosikulutus on jossain 400 terawattitunnin (TWh) ja 500 TWh:n välillä, riippuen siitä mikä datakeskukseksi lasketaan. Kulutuksen asettamiseksi johonkin perspektiiviin, Uptime Instituten tutkimus näytti, että joka kerta kun portugalilaisen Cristiano Ronaldon kuva postataan Instagramiin (joka tämän kirjoittamisen aikaan oli alustan seuratuin pelaaja), yli 195 miljoonaa hänen seuraajaansa kuluttivat lähes 30 megawattituntia (MWh) energiaa kuvan katselemiseen.”

— Beyond PUE: Tackling IT’s wasted terawatts, Uptime Institute Intelligence report, tammikuun 6. 2020

Kaikkein kuumottavin arvio tietoteknologian kasvavasta energiankulutuksesta on peräisin Anders Andraelta, Huawei Technologiesin vanhemmalta tutkijalta Ruotsista. Lokakuun 2017 Nordic Digital Business Summitissa Andrae ennusti, että kommunikaatioteknologia voi olla vastuussa yli 20 prosentista kaikesta globaalista energiakulutuksesta (20.7%) vuoteen 2025 mennessä, ja se on vastuussa yli 5.5%:sta kaikista maailman kasvihuonepäästöistä. Nämä luvut ovat odotettavussa kun ottaa huomioon tulevaisuuden energiatehokkuudet.

Datakeskusten eksponentiaalisen kasvun myötä Andrae varoittaa, että datakeskusten energiankulutus voi kasvaa hävyttömästi 15-kertaiseksi vuoteen 2030 mennessä, arviolta 11% kaikesta maailman energiankulutuksesta.

“Globaali ICT:n sähkönkulutus: 2015-2025 globaalien tehokkuusparannusten kanssa ja ilman niitä” [s. 18, Andrae, Anders, 2017/10/05, Total Consumer Power Consumption Forecast]

[p. 18, Andrae, Anders, 2017/10/05, Total Consumer Power Consumption Forecast]

Andraen pahimman tapauksen skenaariossa ehdotetaan, että kommunikaatioteknologiat kuluttaisivat jopa 51% kaikesta planeetan energiasta vuoteen 2030 mennessä. Tässä skenaariossa “CT [kommunikaatioteknologioiden] sähkönkulutus voi olla jopa  23% globaalisti kaikista kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2030”.

[Vuosittaiset sähkön tehokkuusparannukset (EE) laskettiin 15%:iin (paras), 10% (odotettu) ja 5% (huonoin). Vuodesta 2022 pelkäslle EE:lle 5% oletetaan mahdolliseksi kaikissa skenaarioissa, sillä tutkija odottaa sähkötehokkuuden parantamisen muuttuvan vaikeammaksi Mooren laista johtuen.] [s. 28, Andrae, A.S.G.; Edler, T. On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030. Challenges 2015, 6, 117-157.]

“Tulokset ovat nähtävillä kuvaajassa 9c, ja ne vihjaavat siitä, että datakeskukset ja FANit [Fixed Access Networks, kiinteät kuituverkot] voivat olla huimaavat 66% globaalista CT-sähkönkulutuksesta vuonna 2030, joista kuituverkon Wi-Fi 15% ja datakeskukset 26%.” [s. 24, Andrae, A.S.G.; Edler, T. On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030. Challenges 2015, 6, 117-157.]

Kuva 8. “Kommunikaatioteknologian osuus globaalista sähkönkulutuksesta 2010-2030. Kuten kuvassa 8 näkyy, CT-sektorien osuus riippuen skenaariosta on, vuonna 2010 8%–14%, vuonna 2020 6%–21% ja vuonna 2030 8%–51%.’ [s. 22, Andrae, A.S.G.; Edler, T. On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030. Challenges 2015, 6, 117-157.]

[s. 21, Eri ICT-sektoreiden sähkönkulutus globaalisti vuosina 2015 ja 2025, Andrae, Anders, 2017/10/05, Total Consumer Power Consumption Forecast]

[Andrae, Anders, 2017/10/05, Total Consumer Power Consumption Forecast]

Esineiden Internetin suhteen Andrae ehdottaa, että miljardit internetiin kytketyt laitteet yksistään voivat tuottaa 3.5% globaaleista ilmastopäästöistä seuraavan kymmenen vuoden aikana, ja ne kasvaisivat 14%:iin globaaleista päästöistä vuoteen 2040 mennessä.

Niin nihkeiltä kuin nämä skenaariot vaikuttavatkin (kaikkein parhaimmassakin skenaariossa ennustetaan huomattavaa kasvua päästöihin), yleistilanne on paljon huonompi yhdestä yksinkertaisesta syystä: tutkijan luottamuksesta uusiutuvien energianlähteiden kykyyn lievittää kokonaisvaurioita:

“Kuitenkin vuoteen 2030 mennessä globaalisti tuotettu uusiutuva sähkö todennäköisesti ylittää kaikkien verkkojen ja datakeskusten sähkönkulutuksen.” [Abstract, On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030]

“Me uskomme, että CT-vetoinen sähköjärjestelmien optimointi on vahva trendi ja vaatimus uusiutuville voimanlähteille.” [s. 17, On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030]

“Mutta, uusiutuvan sähkön käytön trendi on vahva [157,158] ja todennäköisesti monet datakeskukset pyörivät uusiutuvilla, vaikka ne eivät saisikaan kehitettyä keinoa vähentää absoluuttista sähkönkulutusta.” [s. 17, On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030]

“Pahimman mahdollisen skenaarion ilmastovaikutuksien lieventämiseksi täytyy päästä yli haasteista ottaa käyttöön uusiutuvia energianlähteitä CT:n.” [s. 27, On Global Electricity Usage of Communication Technology: Trends to 2030]

“Vaikuttaa siltä, että suunnitellut voimansäästötoimet ja -innovaatiot kykenevät myös säästämään ICT:n ja koko maailman kuluttamaa sähkö.” [s. 25, 2017, Total Consumer Power Consumption Forecast]

“Huolimatta ilmiselvistä riskeistä, vaikuttaa siltä että suunnitellut voimansäästötoimet kykenevät pitämään ICT:n ja koko maailman sähkönkulutuksen jonkinlaisissa rajoissa.” [s. 2, 2019, Projecting the chiaroscuro of the electricity use of communication and computing from 2018 to 2030]

Ja kuitenkin, kun tunnustetaan se todellisuus että teollisen mittakaavan uusiutuva energia ei ole kestävää — keskeinen premissi datakeskusten ekologisten vaikutusten mallintamisessa — kaikki sellaiset oletukset voidaan heittää suoraan ikkunasta.

Tässä lisäämme, että Andrae ennusti, että datakeskukset itsessään voisivat tuottaa 1.9Gt (eli 3.2% koko maailman määrästä) hiilidioksidipäästöjä vuonna 2025. DXC Technologyn paperi, joka julkaistiin marraskuussa 2016 [Data centers play key role in Reducing GHG emissions] estimoi, että vaikka ne kuluttavatkin arviolta 3 prosenttia globaalisti kaikesta sähköstä, datakeskukset maailmanlaajuisesti olisivat jo vastuussa arviolta 2% kaikista kasvihuonepäästöistä:

“Maailmanlaajuisesti arvioidaan, että datakeskukset kuluttaisivat arviolta 3 prosenttia globaalista sähköstä ja tuottaisivat arviolta 2 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Se on arviolta sama kuin mitä ilmailuteollisuus tuottaa. Sähkön tuottaminen datakeskuksille tulee päästämään 100 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (CO2) ilmakehään vuoteen 2020 mennessä, Natural Resources Defense Council arvioi.” [lähde]

Keskustelussa jää huomiotta, kaiken julistetun hätätilan keskellä, että me kasvatamme eksponentiaalisesti energiankulutustamme, ja siinä samalla kumoamme kaikki reaaliset päästövähennykset. Datakeskusten massiivinen kasvu alkoi USA:sta ja se on nyt standardi Euroopassa, ja hypermittakaavan datakeskukset laajenevat nyt Etelä-Aasiaan, jossa keskiarvoisesti ympäri vuoden lämpötila on kosteilla alueilla noin 27 astetta. Kaikki tämä silloinkin kun tutkimusten mukaan arviolta 40 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta datakeskuksissa menee niiden jäähdytykseen [4]. Heinäkuun 9. 2019: “Ennustetun vuosittaisen 13 prosentin kasvun myötä APAC [Asia Pacific] saattaa lopulta ohittaa USA:n ja Euroopan markkinat.” [lähde] Etelä-Aasiassa alueen köyhyys on suurta ja 20% maailman asukkaista asuu siellä. Vuoden 2017 tutkimuksen mukaan “tämän vuosisadan loppuun mennessä ilmastonmuutos on voinut johtaa kesäisiin helleaaltoihin, joiden kuumuus ja kosteus ylittää ihmisten sietokyvyn ilman suojaa.” [lähde]

Toukokuussa 2018 Around the World Conferencessa Kanadassa Andrae toisti sen, että ICT-infra ei voi vähentää kokonaissähkönkulutustaan vuoteen 2025 mennessä, edes kaikkein optimistisimmilla parannuksilla datakeskuksissa ja verkkoteknologiassa. Vuonna 2019 Andrae kasvatti ennustettaan: “ICT-infra ei voi hidastaa sen kokonaissähkönkulutustaan kuin vasta 2030 ja se tulee käyttämään monen monta kertaa terawatteja kuin nykyään. [s. 3, Projecting the chiaroscuro of the electricity use of communication and computing from 2018 to 2030, February, 2019]

Perustuen yllämainittuun informaatioon (sekä siihen mitä alempana mainitaan), on turvallista ehdottaa, että datakeskusten kuluttama energia maailmanlaajuisesti äärimmäisen konservatiivisesti arvioituna on 400-600 TWh — tämä on linjassa 3-4%:n kanssa kaikesta planeetalla tuotetusta energiasta — ja se ylittää suuresti lentämisen tuottamat päästöt.

Helmikuussa 2019 Andrae julkaisi päivityksen vuonna 2015 esitettyihin laskelmiinsa ja ennuseihinsa. Tässä tutkimuksessa Andrae ehdottaa, että saatamme nähdä datakeskuksen energiakysynnän kasvavan maailmanlaajuisesti 1929 TWh:iin vuoteen 2030 mennessä. Tätä laskelmaa varten Andrae laski datakeskusten globaalin energiankulutuksen vuonna 2018 olevan 211 TWh. [Andrae, Anders, 2019/02/28, Predictions on the way to 2030 of internet’s electricity use]

Tammikuussa 2020 CBC News raportoi, että Andrae odottaa nyt, että maailman datakeskukset yksinään kuluttaisivat järkyttävät 651 TWh sähköä ensi vuonna:

“Anders Andrae, tutkija Huawei Technologiesilla Ruotsissa, jonka estimaatteja usein lainaillaan, kertoi CBC Newsille sähköpostissa, että hän odottaa maailman datakeskusten yksinään syövän jopa 651 terawattituntia sähköä ensi vuonna. Se on lähes yhtä paljon kuin Kanadan koko energiasektori tuottaa. Ja tuo on vasta alkua.”

[tammikuun 2. 2020, ‘Completely unsustainable’: How streaming and other data demands take a toll on the environment] [International Journal of Green Technology, 2019, Comparison of Several Simplistic High-Level Approaches for Estimating the Global Energy and Electricity Use of ICT Networks and Data Centers, Anders S.G. Andrae]

Vuonna 2018 teollisuuden tuottama sähkön kokonaismäärä tuulivoimalla oli 1 263 TWh, ja aurinkovoiman kokonaismäärä oli 562 TWh. [5]

Korporaatioiden damage control — Hyperskaalan viherpesua

“Me tarvitsemme myös uusien teknologioiden tiukkaa kehittämistä ja käyttöönottoa — kuten energian säilöntä, kehittynyt ydinvoima, hiilisieppaus ja -säilöntä — jotka auttavat hiilivapaan energian tuotannossa ympäri vuorokauden.”

— Google: Moving toward 24×7 Carbon-Free Energy at Google Data Centers: Progress and Insights, Oct 2018

“Hyperskaalaajat” kuten Amazon, Google ja Microsoft näyttävät kintaalla heidän suuren energiankulutuksensa huolille tekemällä uusiutuvien energianlähteiden ostosopimuksia. Kohtuullisen isoilla PR-kampanjoilla, kommunikaatiostrategioilla, brändäyksellä ja markkinoinnilla korporaatiot kovasti tuovat julki sitoutumistaan suuren mittakaavan uusiutuvan energian aloitteisiin. Ne kertovat tarinaa “nettonollasta” ja “hiilinegatiivisesta”. Korporaatioiden lehdistötiedotteet hehkuttavat sitoumuksia 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiaan sekä mainostavat investointeja “*hiilivapaisiin” energialähteisiin. Syyskuun 19. päivänä 2019 Google, joka identifioi itsensä “suurimmaksi uusiutuvan energian yritysostajaksi maailmassa”, ilmoitti että he olivat tehneet “suurimman uusiutuvan energian yritysoston uusiutuvan energian historiassa”. Nämä investoinnit mahdollistavat Googlen julistaa, että se sovittaa 100% sen globaaleista vuosittaisesta sähkönkulutuksestaan (kaikki globaalit operaatiot, mukaanlukien datakeskukset), suorilla uusiutuvan energian ostoilla. Maallikon termein — tätä kutsutaan kasvihuonepäästöjen päästökompensaatioksi — ilman sanan itsensä mainitsemista. Siinä ei ole mitään uutta eikä niinkään kiinnostavaa kuin Google haluaisi sinun uskovan. Alkuperäiskansat käyttävät tästä nimeä “CO2-kolonialismi”, mutta päästökompensointi tarkoittaa vain keinoa, jolla voidaan yksityistää Maapallon taivaat ja metsät samalla kun jatketaan päästöjen tuottamista.

[“Jokainen Googlen laitos on kytketty alueelliseen sähköverkkoon aivan kuten mikä tahansa muukin sähkön kuluttaja; portfolioon kuuluu yleensä joitain hiilivapaita resursseja (esim. tuulivoima, aurinkovoima, vesivoima, ydinvoima), mutta myös hiilipohjaisia lähteitä kuten hiili, maakaasu ja öljy. * Me määrittelemme hiilivapaan energian miksi tahansa sähköntuotannon muodoksi, joka ei suoraan tuota hiilidioksidia. Näihin kuuluu uusiutuvat kuten aurinko, tuuli, maalämpö, vesivoima ja biomassa. Ydinvoima on myös hiilivapaata. Tulevaisuudessa viitekehyksemme voidaan laajentaa muihin teknologioihin kuten hiilisieppaus ja -tallentaminen, joita ei vielä oteta käyttöön laajalti, mutta jotka voivat mahdollistaa hiilivapaan sähköntuotannon.] [Lähde: Google: Moving toward 24×7 Carbon-Free Energy at Google Data Centers: Progress and Insights, lokakuu 2018]

Apple ilmoitti vuonna 2018 että kaikki sen laitokset ympäri maailman, mukaanlukien datakeskukset, ovat nyt uusiutuvalla energialla pyöriviä. Saturoimalla PR-tiedotusspinnauksen lakkaamattomilla viittauksilla tuuli- ja aurinkovoimaan, tämä viherpesu uppoaa liberaaliluokkaan kuin kuuma veitsi voihin — kolmannen sektorin teollinen kompleksi on onnistuneesti eksyttänyt ihmisiä sanomalla näitä “puhtaiksi”. “Hiilivapaat” energian lähteet, jotka eivät pääse otsikoihin, ovat niitä joita korporaatiot eniten tavoittelevat: biomassa, ydinvoima ja hiilisieppaus ja -säilöntä (CCS).

“Amazon sitoutui “nettonollatavoitteeseen” päästöissään vuoteen 2040 mennessä, mikä tarkoittaa että sen pitäisi kompensoida päästöjään sen toiminnasta investoimialla hiilenpoistoprojekteihin… Amazon seuraa toista Seattlen alueen jättiläistä sen toiminnassaan. Aiemmin tänä buonna Microsoft ilmoitti, että se käyttäisi $1 miljardia “hiilivähennyksiin, -sieppaukseen ja sen poistamisen teknologioihin” osana kompensaatiotoimintaansa, joka kattaa yrityksen koko historian.”

— kesäkuun 23. 2020, Amazon creates a $2 billion climate fund, as it struggles to cut its own emissions

Ja huolimatta siitä, että “uusiutuva energia” ei ole “puhdasta” eikä “vihreää” eikä “päästövapaata”, jollaisena sitä koitetaan myydä, syyskuun 18. päivänä 2019 Fortune raportoi, “ainoastaan 12 prosenttia Amazonin Loudoun Countyn datakeskuksesta ja 4.0 prosenttia Googlelta pyörii uusiutuvalla energialla, huolimatta heidän lupauksistaan siirtyä 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiaan”.

Amazon omistaa lähes puolet pilvipalvelinmarkkinoista. Heinäkuussa 2019 raportoitiin Amazon Web Servicesin vuosittaisten tulojen kasvaneen $15.5 miljardiin globaaleilla pilvipalvelinmarkkinoilla, josta liikevaihtoa oli $32.4 miljardia. Datakeskusteollisuuden johtajat pitävät Amazon Web Servicesia (AWS) “näkymättömänä perustana suurelle osalle internetiä.” Microsoft on toisena 15%:n markkinaosuudella. [lähde] Samalla viikolla Amazon otti käyttöön uusien datakeskusten verkoston Bahrainissa, kasvattaen “saatavuusalueita”, niinkuin Amazon niitä kutsuu, 69 alueeseen 22 maantieteellisellä alueella, ja suunnitelmissa on rakentaa yhdeksän uutta aluetta Indonesiaan, Italiaan ja Etelä-Afrikkaan. Nykyään Amazon Web Services kattaa “77 saatavuusaluetta  24 maantieteellisellä alueella ympäri maailman, ja se on suunnitellut 15 uutta saatavuusaluetta ja 5 muuta AWS-aluetta Intiaan, Indonesiaan, Japaniin, Espanjaan ja Sveitsiin.” [lähde] Amazonin perustaja Jeff Bezos on yksi Breakthrough Energyn perustajista, perustettu vuonna 2015 (Mission Innovation vanavedessä Pariisin COP21:ssa), jonka tavoite on sekä ydinvoima että hiilisieppaus ja -säilöntäteknologia, jota nyt markkinoidaan rahvaalle (joka on keskeinen datakeskusten energiakulutuksen kasvun aspekti). Maaliskuun ja lokakuun 2020 välillä pandemian aikaan  amerikkalaismiljardöörit kasvattivat “nettoarvoaan” lähes $1000 miljardilla, joista Bezos on kärjessä arviolta 200 miljardilla USDollarilla. Näin voimme päätellä, että henkilö jonka korporaatio on johtava maanpinnan eroosion, resurssien ylikäytön, energian ylikulutuksen ja kasvihuonepäästöjen aiheuttaja, on myös samalla kaikkein rikkain. Kaikki tämä samalla kun Amazon jatkaa massiivista työntekijöidensä hyväksikäyttöä. Samaan aikaan Globaalissa Etelässä nähdään kirjaimellisesti nälkää. Tämä on uutta “sidosryhmäkapitalismia”, jota World Economic Forum et al hehkuttavat.

Syyskuun 14. päivänä 2020 Google julkisti kaikkein härskeimmän lausuntonsa tähän päivään mennessä: “Tästä päivästä eteenpäin me olemme eliminoineet Googlen koko hiilipäästöerinnön (joka kattaa kaikki operationaaliset päästöt ennenkuin meistä tuli hiilineutraaleja vuonna 2007) ostamalla laadukkaita päästökompensaatioita. Tämä tarkoittaa, että Googlen elinikäinen nettohiilijalanjälki on nyt nolla. Me olemme mielissämme ollessamme ensimmäinen suuryritys, joka tämän on saanut aikaan, tänään.”

Tässä pitää mainita, että “nettonolla” ei liity mitenkään nollapäästöisyyteen. Päästökompensaatio, imperialismin ja kolonialismin instrumentti, ei tee mitään kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi — ja että Amazonin perustaja Jeff Bezos, Facebookin Mark Zuckerberg, Microsoftin Bill Gates ovat kaikki Breakthrough Energy Coalitionin perustajia (vuonna 2015), joka pyörittää $1 miljardin energiarahastoa. Muihin perustajiin kuuluu edellämainittu Jack Ma sekä Marc Benioff. Breakthrough’n Mission Innovation, keskittymällä ydinvoimaan, on liittoutunut 24 EU-jäsenvaltion kanssa.

“[Googlen] white paper puhuu myös siitä miten muita teknologioita voidaan käyttää kuromaan umpeen juopa uusiutuvien energiamuotojen ajoittaisuus ja sen laitosten tarpeet kuten “kehittynyt ydinvoima, kehittynyt maalämpö, vähävaikutteinen vesivoima, pitkäaikainen säilytys, vihreä vetyvoima sekä hiilisieppaus ja -säilöntä.” Nämä ovat sama lista teknologioista, joita valtioilla on käytössään kun ne pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa.”

— Sept 14, 2020, Google Pledges 24/7 Carbon-Free Energy by 2030 [Emphasis added]

Lisäksi — vaikka skaalautuvat uusiutuvat energiat olisivatkin itse asiassa ratkaisu (mitä ne eivät ole), fossiilisten polttoaineiden tehokas korvaaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen — tämä uusi energia tehokkaasti kuluu kaikki ICT-sektorilla. Tässä meillä on Jevonsin paradoksi: mitä helpompaa on kuluttaa tuotetta, sitä enemmän sitä kulutetaan. Vuonna 2019 hiilivoima oli maailman suurin energianlähde, yhteensä 35.18% kaikesta sähköntuotannosta (huolimatta 3% osuuden pienenemisestä), tämän jälkeen maakaasu (23.52%), vesivoima (16.54%), ydinvoima (10.52%), tuulivoima (5.44%), muut fossiiliset (3.47%). Aurinkovoima oli 2.71%, biomassa ja jäte 2.24% ja “muut uusiutuvat” 0.4% kaikesta tuotannosta. [lähde]

Kolmannen sektorin teollisen kompleksin damage control

Tiedemaailma, jota media tukee — jota omistava luokka rahoittaa ja jonka se omistaa — reagoi nopeasti sellaisiin tapauksiin. He saavat apua niiltä, jotka palvovat pääoman alttarilla. [6] Laaja konsensus on siitä, että huolet eksponentiaalisesti kasvavasta energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä — jotka vastaavat eksponentiaalisesti kasvavia datakeskusten lukumääriä — ovat perusteettomia. Näihin huoliin vastaamiseksi he siteeraavat nopeaa kasvua uusiutuvissa energiamuodoissa (joita näihin oletuksiin paketoidaan sisään). Mitä enemmän huolta informaatio saa aikaan, sitä kovemmin vastaavat informaation portinvartijat. Keskustelu ongelmasta suunnataan nopeasti muualle, käyttämällä argumenttia siitä, että massiivinen energiankulutus tulee johtamaan tulevaisuuden tehokkuuksiin, tai että kasvuun vastataan nopealla tehokkuuden kasvulla, ja että pilvipalvelujen (kuten Microsoft Azure, Amazon Web Services, Google Cloud, Salesforce, jne.) tarjoajat ovat nopeasti siirtymässä nollanettolähteisiin. Vuoden 2008 raporrti, jonka on koostanut WWF, on esimerkki sellaisesta paperista jota lainataan vastauksena Andraen synkkään arvioon: ”World Wildlife Fundin raportti [toukokuulta 2008] estimoi, että vuoteen 2030 mennessä tehokkuudet älylaitteissa voivat potentiaalisesti vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 8 gigatonnia, luku joka on arviolta neljännes kaikista globaaleista päästöistä vuonna 2018.” Tässä tulee huomata, että WWF, jonka vastuulla on alkuperäiskansojen pakkosiirtäminen ja kidutus (katso Survival International), on vastuussa luonnon finansialisaatiosta yhdessä World Economic Forumin ja muiden konservaattoritahojen kanssa.

“Täytyy etsiä tosi kovasti löytääkseen totuuden siemenen WWF:n sanomisista. Valheet ovat muuttuneet heidän kauppatavarakseen.”

—konservaatioekologi tri. Mordecai Ogada

“Lisäenergiankulutuksen ajurit ovat yksinkertaisesti liian suuria voidakseen tulla kompensoiduiksi tehokkuutta parantamalla.”

— tammikuu 2020, Data center energy use goes up and up and up

Talouskasvun ja kasvihuonekaasupäästöjen välinen “irtikytkentä” (decoupling) on muuttunut preferoiduksi tarinankerronnan muodoksi globaaleilla instituutioilla kuten YK ja WEF et al., jota toistelevat pääomaa palvelevat tahot.

Toinen hyvä esimerkki on Ericsonin PR-temppu: “Ericson, ICT ja ilmastonmuutos — oletko koskaan olleet huolissasi siitä miten nettisurffailusi vaikuttaa ilmastoon? Tämän raportin mukaan todellinen vaikutus voi olla paljon pienempi kuin kuvittelet. [lähde] ICT-sektorin hiilijalanjälki saattaa pienentyä yli 80 prosentia jos kaikki sähkö tulee uusiutuvista lähteistä. [s. 3] 50 vuotta — jotta Atlantin yli lentävän hiilijalanjälki kompensoitaisiin, hän joutuisi käyttämään kännykkäänsä 50 vuotta.” [s. 5] [Ericsson: A quick guide to your digital carbon footprint — Deconstructing Information and Communication Technology’s carbon emissions, helmikuu 2020] Teoriassa älypuhelin (vanhaksi mennyttä designia) voisi olla käytössä yli 50 vuotta, totta — ja kuitenkin todellisuudessa länkkärit joilla on rahaa (ja vieläkin tärkeämpänä, saatavilla luottoa), korvaavat älypuhelimensa uudemmilla keskimäärin kahden vuoden välein.

7.5 miljoonan datakeskuksen verkkoon kytkeytymisen taikatempun — vähä tai ei yhtään vaikutusta globaaliin energiankulutukseen tai kasvihuonekaasupäästöihin — lisäksi tulee suurten “luonnonvarojen” (biologiset yhteisöt) ja sitoutuneen energian täysi sivuuttaminen, joita kaivetaan maasta (ryöstetään) infrastruktuuria varten. Datakeskusteollisuuden huikea kasvu ja sen kasvava kysyntä energialle on suuri ja vaikea ekologinen kustannus luonnonmaailmallemme — jossa ekosysteemit ovat jo romahtamassa johtuen teollisten sivilisaatioiden aiheuttamista vaikutuksista, joita kapitalistinen talousjärjestelmä puskee eteenpäin. On traaginen ironia, että tämä kiihtyvyys saa alkunsa samaan aikaan kun ilmastonmuutoksesta aletaan huolehtia ja kun teollisuus ja johtava luokka teeskentelee suojelevansa biodiversiteettiä.

[Kuvaajan lähde: Estimating a Data Center’s Electrical Carbon Footprint, White Paper 66, 2010. Note the 10-year life cycle of the data center itself.]

Woke Imperialismi

Jos tarkastellaan sitä, että älypuhelinten tuotantovaihe vastaa 90% suorasta energiankulutuksesta — me voimme turvallisesti olettaa hyperskaalautuvien datakeskusteknologioiden tuotannon ja niistä aiheutuvien vaikutusten olevan massiivisia.

“Vihertalous” voi kukoistaa vain imperialismiin perustuen. Sähkölaitteet tehdään harvinaisista maametalleista, ja niitä voidaan kaivaa maasta ja jalostaa ainoastaan kun käytössä on järkyttäviä määriä energiaa. Useammin kuin ei nämä prosessit vaativat paljon vettä. Resurssien ryöstön prosessissa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja köyhät ovat niitä, jotka maasta metalleja kaivavat — maissa joita pidetään tarkoituksella ja ikuisesti ulkomaisten korporaatiointressien ja kolonialistivaltioiden epävakauttamina. Sellainen epävakaus ja ulkomaiden väliintulo jatkuu kunnes kohdevaltiosta loppuu resurssit. Lisäksi maat, metsät ja vesi muuttuvat myrkyllisiksi joutomaiksi, myrkyttäen kaiken elämän ja biosfäärin itsensä. Globaalin talouden “great reset” tarkoittaa Globaalin Etelän imperialismin ja kolonialismin uudelleenkäynnistystä.

Tähän voidaan lisätä neljännen teollisen vallankumouksen arkkitehtuuri, joka on rakennettu 5G:n ja 6G:n varaan, ja se voi hyvin vaatia vielä enemmän maametalleja kuin mitä Maapallolla on tarjota. Sen seurauksena teollisuus on jo alkanut etsiä uusia markkinoita — suuren mittakaavan merikaivaukset.

Oligarkkien puskiessa eteenpäin suunnitelmiensa kanssa alkaa kaivaa planeettamme meriä kun maa-alat on jo ryöstetty tyhjiksi, globaalit teknojätit ovat saaneet jälleen yhden vision siitä miltä täysi merien kolonisaatio näyttäisi. Syyskuun 14. päivänä 2020 Microsoft lanseerasi “vedenalaiset datakeskukset” sen tutkijoiden noudettua prototyyppinen suljettu datakeskuskapseli Orkney-saarten lähivesiltä Skotlannista, jonne se oltiin upotettu keväällä 2018. [lähde] Project Natick -niminen koe oli toinen jonka Microsoft oli tehnyt. Ensimmäinen kapseli upotettiin Kalifornian rannikkovesiin vuonna 2014.

Energiaintensiivinen kierrätys, melkein kaikilla tasoilla, on osoittautunut järkyttäväksi epäonnistumiseksi — ja kuitenkin se on muuntunut uudeksi biljoonan dollarin teollisuudenalaksi. Tästä syystä tarinankerronta, jolla vakuutellaan kansalaiset uskomaan kierrätyksen olevan yksi kehityksen päässä olevan tuhon lievennyskeinoista, pysyy vahvasti kehissä.

Yllämainittuja ongelmia kärjistää suunniteltu vanhentuminen, jolle me olemme kollektiivisesti sokeita. Useimmissa tapauksissa datakeskuksen elinikä on korkeintaan 10 vuotta. Hyperskaalan datakeskusten odotetaan kestävän 15-20 vuotta. Nämä lyhyet eliniät eivät ole linjassa informaatioteknologioiden paljon nopeamman kehityksen kanssa, jotka vaativat että keskusten komponentteja uusitaan 2-5 vuoden syklillä: “Hyperskaalaajat käyttävät IT-laitteistoa ainoastaan pari ensimmäistä vuotta sen paljon pidemmästä käyttöiästä, ja siinä kaikki. Sitten siirrytään aina vain parempaan prosessoriin, tai parempaan tallennusteknologiaan.”[lähde]

Tämän kiihtyvän painajaisen lisäksi datakeskusten jäähdytys vaatii myrkyllisiä/vaarallisia kemikaaleja, kun suuret diesel-generaattorit tuottavat niille sähköä palvelukatkosten aikoina. Mieti, että Applen datakeskus, joka suunniteltiin Galwayn piirikunnan Athenryyn Irlannissa, mutta joka peruttiin vuonna 2018, olisi vaatinut 144 suurta diesel-generaattoria varavoimaksi kun tuulta ei ollut ollenkaan tai kun uusiutuvia ei tuoteta riittävästi.  [lähde] Dieselin lisäksi vara-akut ovat vaatimus katkojen varalta. Tämä johtaa toiseen painajaiseen, joka nyt on kehittymässä.

Litiumiin.

Tässä pitää ottaa huomioon eksaloituvat globaalit jännitteet suurvaltojen kuten Kiina taholta. Harvinaiset maametallit ja mineraalit sijaitsevat maailman voimakkaimpien suurvaltojen maankuoressa. Pääsy näille maantieteellisille alueille, joissa metalleja ja mineraaleja on yltäkylläisesti, on nykypäivänä kaukana poissa imperialistivaltioiden neuvottelujen asialistoilta ja niiden ylikansallisten korporaatioiden agendoilta, joita nämä valtiot palvelevat.

“Vuoden 2018 Bloomberg New Energy Finance -raportti ennusti, että litiumioniteknologia tulee esiintymään 40%:ssa kaikkien datakeskusten varmuuskopioakuista, ja että hyperskaalasektorilla litiumakut tulevat olemaan yleisimmin käytetty teknologia, 55% UPS-akuista [Uninterruptible Power Supply].” [lokakuun 23. 2019]

Tammikuun 11. 2020: “Keskeytymätön virtalähde (UPS) on modernin datakeskuksen kivijalka, ja pääasiallinen syypää tehottomaan laitteiston käyttöön. Perinteiset lyijyakut ovat muuttumassa yhä vain enemmän turhiksi… Huawein SmartLi UPS -ratkaisu vastaa kutsuun tehostamalla yrityksen litiumioniakkuteknologiaa ja ‘keksii uudelleen’ voimavirtalähteen seuraavan sukupolven datakeskuksille… Luotettavuus paranee lisää tuotteessa sen 10-vuotisen, 5000-syklisen elinkaaren aikana.” [lähde: The importance of the lithium-ion battery for future data centers]

Ei enää tarvetta etsiä “siirtymää vihreään energiaan”, sillä marraskuun 11. päivän 2019 vallankaappaus Boliviassa, maassa jossa on suuret litiumesiintymät, näytti imperialismin ensikädeltä. (Yksittäinen suurin litiumesiintymä on Salar de Uyuni, suolapannu, joka on niin massiivinen että se näkyy avaruudesta.)

Heinäkuun 25. päivänä 2020 miljardööri ja SpaceX:n perustaja Elon Musk vastasi hänelle esitettyyn kommenttiin Twitterissä. Kommentissa luki: “Tiedätkö mikä ei ollut kansan parhaaksi eduksi? USA:n valtion järjestämä vallankaappaus Evo Moralesia vastaan Boliviassa, jotta saataisiin maan litiumit haltuun.” Musk vastasi,
“Me otamme haltuun mitä haluamme! Diilaa sen kanssa.” Evo Morales, Bolivian ensimmäinen alkuperäiskansaa edustava presidentti, jonka valta kaapattiin,
vastasi Muskille, mikä sai huomion keskittymään vallankaappauksen tuottamiin kuolonuhreihin, muistolla Bolivian kansan itsevaltiudesta ja itsemääräämisoikeudesta: “Me tulemme aina puolustamaan luonnonvarojamme!” Muskin groteski olemus ihmisenä, jota kuitenkin hehkutetaan nopeasti kehittyvässä länsimaisessa kulttuurissa, ja myös hänen olemustaan ihmisenä sekä ihaillaan että jäljitellään, kertoo meidän heikentyvästä kyvystämme tunnustaa maailman ongelmia, puhumattakaan että osaisimme ratkaista niitä. Länsimainen maailmankuva, jonka Musk et al. ovat omaksuneet, perustuu valkoihoisten ylivertaisuuteen, ideologiaan joka on iso tekijä niiden keskuudessa, jotka tunnustautuvat liberaaleiksi tai edistyismielisiksi. Satojen vuosien ehdollistamiselle altistumisen seurauksena, sukupolvi toisensa jälkeen, tämä rasistinen ideologia on globaalin, kapitalistisen talousjärjestelmän taustalla. Ehdollistettu kansa ei enää tunnusta tätä.

Lisäksi globaali ryntäys lohkoketjuteknologiaan, joka riippuu jättiläismäisestä aseistetun 5G-verkon laajentumisesta, on jo alkanut. Huhtikuun 25. päivänä 2020 Kiina lanseerasi maailman suurimman lohkoketjuverkon (Blockchain network, BSN), kun maa on nopeasti siirtymässä digitaaliseen keskuspankkivaluuttaan, digilompakoihin, digitaaliseen henkilötunnukseen, automaatioon, esineiden internetiin, tekoälyyn ja biometriikkaan suuressa mittakaavassa. Elokuun 10. 2020 Kiina otti käyttöön oman kansainvälisen verkkosivunsa Googlne ja Amazon Web Servicesin pilvipalvelujen päälle. Tämä massiivinen etumatka digitaalisessa keskuspankkivaluutassa (CBDC), digitalisaatiossa ja 4IR-teknologioissa tunnustetaan USA:ssa suureksi turvallisuusuhaksi. [lähde]

Datakeskukset ovat internetin kiukaita. Kahdeksan miljoonaa sellaista jauhaa 24/7 globaalin kysynnän tyydyttämiseksi. Kysynnän ennustetaan kasvavan eksponentiaalisesti neljännen teollisen vallankumouksen digitalisaation vaikutuksesta. Mitä enemmän dataa tuotetaan, sitä enemmän tallennuskapasiteetin tulee kasvaa. Tämä kasvu on ennennäkemätöntä.

Tässä pitää hetki pohtia World Economic Forumin sidosryhmien kertomaa tarinaa. Sitä parhaiten voisi kuvata PR-uudelleenbrändäykseksi. Datakeskukset kukoistavat, kun arviolta 1 miljardia ihmistä, 270 vuoden teollisuudenkaan jälkeen, ei pääse käsiksi edes sähköön.

IEA ennustaa, että data ja digitaalipalvelut johtavat globaaliin internet-liikenteen tuplaantumiseen vuoteen 2022 mennessä. Esineiden internetin yhteydet (“systeemi jossa ihmiset, prosessit, data ja asiat kytkeytyvät internetiin ja toisiinsa”, Cisco), triplaantuvat vuoden 2018 9.1 miljardista vuode 2025 25 miljardiin, ja esineiden internetin liikevaihto nelinkertaistuu $1.1 biljoonaan (vuodesta 2018). Näiden laitteiden eksponentiaalista kasvua siivittää “tarkoituksellinen vanhentuminen”. Mobiililaitteiden käyttäjien odotetaan kasvavan 6 miljardiin vuoteen 2025 mennessä. 79% kaikista internet-käyttäjistä ennustetaan käyttävän pelkästään älypuhelimia internet-sisältöjen hakuun (60 prosentin kasvu vuodesta 2018).  [“Kaikkein kehittyneimmissä maissa nykypäivän digitaalikuluttajat (PC:llä ja älypuhelimilla) ovat todennäköisesti huomisen laajennettuja asiakkaita, ottaen käyttöön kehittyviä teknologioita kuten tekoälyn ja immersiivisen todellisuuden.”] [lähde: The Mobile Economy 2019, GSMA Intelligence] Digitalisaation eksponentiaalinen kasvu [7] yhdistettynä älypuhelinten ja sosiaalisen median kasvuun Aasiassa ja Afrikassa tulee nostamaan datakeskusten ja verkkopalvelujen kysyntää ennennäkemättömällä tavalla.

Ciscon mukaan 60% maailman koko populaatiosta tulee olemaan verkossa vuoteen 2022 mennessä. Mutta se oli vuoden 2018 ennuste — ennen COVID-19 “great resetiä”. Kesäkuun 11. päivään 2020 mennessä verkon käyttö oli saavuttanut 53% (Klaus Schwab), ja heinäkuussa 2020 globaali internetin käyttäjien määrä maailmanlaajuisesti raportoitiin olevan 59% (Statista). Se on kaksi vuotta edellä aikataulusta.

“ICT-järjestelmät lisäävät oman merkittävän osuutensa maailman energiankulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin. Tämä osuus tulee pysymään johtuen jatkuvasta käyttäjien yhteydenpidon vaatimuksesta ja liikennevolyymien kasvusta, joita nykyiset ICT-palvelut ja uuden infrastruktuurin ja teknologioiden kehittäminen vaativat.”

— marraskuun 8. 2019, Greener, Energy-Efficient and Sustainable Networks: State-Of-The-Art and New Trends

Erityistä huolta aiheuttaa videon striimaamisen ja pelaamisen nopea kasvu. Vuoteen 2022 internet-videon liikennemäärien ennustetaan tuplaantuneen vuodesta 2019, ja verkkopelaamisen ennustetaan nelinkertaistuvan — mikä on jo 87% kaikesta kuluttajien verkkoliikenteestä vuoteen 2022 mennessä. [lähde] Tähän surkeaan todellisuuteen päälle neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat (5G, lohkoketju, virtuaalitodellisuus) rasittavat kollektiivista hyvinvointiamme ja luontoa vieläkin enemmän ja kasvattavat energiankulutusta. Näiden analyysien ja datan lukemisen ja pohtimisen keskellä on tärkeää pitää mielessä, että nämä on kaikki koostettu ennen suurta “COVID-19:ia, Great Resetia“. Muistetaan, että Schwab kesäkuun 11. päivänä 2020 ylpeänä kertoi että jotkut videopalvelut ovat jo kasvaneet 20-kertaisiksi tämän “vedenjakajahetken” aikaan.

“Lohkoketjusovellusten levittäytyessä laajemmalle, niiden energiankäytön aiheuttamien vaikutusten ymmärtäminen saattaa olla yhä vain tärkeämpää energia-analyytikoille ja virkamiehille.”

— Data Centres and Data Transmission Networks, On track, International Energy Agency, June 1, 2020

Graafi: “Tuore IDC:n tutkimus väittää, että vuoteen 2025 mennessä maailmanlaajuinen dataliikenne on kasvanut 61 prosenttia 175 zettatavuun, ja arviolta 75 prosenttia populaatiosta suorittaa jonkin datatoiminnon 18 sekunnin välein.” [lähde]

Energia-intensiiviset 5G-kännykkäverkot toimivat uuden globaalin arkkitehtuurin perustana, kuten johtava luokka on suunnitellut. ICT-asiantuntijat puhuvat siitä miten “kiitos massiivisten MIMO-antennien, vanhakantaisten monikaistaverkkojen ja massiivisten piensolujen yhteiskäytön”, 5G-verkko jatkaa energian syömistä kolmesta kolmeen ja puoleen kertaa sen verran kuin nykyiset 4G-verkot. [Lähde, lokakuun 30. 2019] Neljännen teollisen vallankumouksen toteuttamisen välineenä World Economic Forum etsii yhteiskunnallista toimilupaa hyödyntämällä biodiversiteettikriisiä (jonka nämä samat ihmiset, olennot ja instituutiot ovat saaneet aikaan) keinona hankkia yhteiskunnallisen toimiluvan. Tuo teeskennelty huoli planeetan ekologiasta ja kaiken elämän terveydentilasta nopeasti paljastuu huijaukseksi kun tulee tietoiseksi 5G:n mukanaan tuomista ympäristöuhista sekä siihen liittyvistä terveysriskeistä kaikille elämänmuodoille. Vaikka 403 tieteilijää ja lääkäriä (syyskuun 23. päivään 2020 mennessä) ympäri Euroopan unionia ovat kin allekirjoittaneet julistuksen, joka vaatii 5G:n käyttöönottosuunnitelman pysäyttämistä, sellaiset EU:n ja WHO:n suuntaan esitetyt vetoomukset kaikuvat kuuroille korville. “Kuunnelkaa tiedeasiantuntijoita” ja “yhdistykää tieteen taakse”, mutta aihoastaan sellaisen tieteen joka palvelee pääomaa. Vuonna 2018 kehittyvien riskien raportti Euroopan komission SCHEER-komitealta (Scientific Committee on Health, Environmental and Emerging Risks) kehoittaa kiinnittämään huomiota potentiaalisiin vaikutuksiin luonnon elämälle johtuen sähkömagneettisen säteilyn lisääntymisestä.

Vieläkin pahempana mutta toki aiheeseen liittyvänä ne, joiden tehtäväksi on annettu pääoman puolustaminen, heidän palvellessaan ruokkivaa kättä, ovat tarkoituksellisesti värikynäilleet todelliset 5G-huolet “salaliittoteorioiksi“ laskelmoidussa projektissa ottaa 5G käyttöön niin pienellä vastarinnalla kuin mahdollista.

“Kokonaisenergiankulutus ja päästövaikutukset 5G:stä ovat edelleen epävarmoja.”

— Data Centres and Data Transmission Networks, On track, International Energy Agency, June 1, 2020

“Itseohjautuvan auton datavirta tulisi täysin täyttämään keskimääräisen läppärin 240GB kovalevyn alle minuutissa.” [lähde]

Laajamittainen automaatio, tekoäly, koneoppiminen, 3D-tulostus, lohkoketjut, kryptovaluutat, itseohjautuvat autot, virtuaalinen ja laajennettu todellisuus, esineiden internet, teollinen esineiden internet, tarkkuusmaatalous, geenimuokkaus, robotiiikka, “äly”kaupungit: lista on loputon ja vain pitenee kun maailman voimakkaimmat teknokraatit johtavat siirtymää kivijalkaliikkeistä verkon digitalisoituun neljännen teollisen vallankumouksen koulutukseen lapsillemme, neljännen teollisen vallankumouksen terveydenhoitoon (e-terveys, digitaalinen lääketiede) ja automatisoituun globaaliin työvoimaan. Digitaalisuuden myötä tulee ihmisen sulautuminen koneeseen: laajentaminen ja neuroteknologiset aivoparannukset. Kyberturvallisuus tulee olemaan 21. vuosisadan taistelukenttä. Kehittyvät teknologiat, jotka edistävät militarismia, mm. tappavat autonomiset asejärjestelmät (Lethal Autonomous Weapons Systems, LAWS), dronekohdennus ja hyperääniaseet kaikki ennustetaan muuttuvan normiksi, mikä vain pahentaa juopaa ja tuhoa.

Lohkoketjuekosysteemi on keskeinen infrastruktuurien infrastruktuuri, joka mahdollistaa pilvilaskennan, 5G-viestinnän, esineiden internetin, tekoälyn ja bid data vertikaalisen integraation, missä fintech ja muut sovellustason palvelut on pinottu kaikki päällekäin”. [lähde] 5G-laajakaista on keskeinen verkko, joka kuljettaa dataa — datakeskusten lämmetessä kiukaan lailla. Yhdessä ne luovat digitaalisen teknosfäärin, joka tarkoituksella vaurioittaa biosfääriämme, yhdessä tulevan ennennäkemättömän mittakaavan ekologisen painajaisen kanssa. Kaikki tämä esitetään ilmaston ja biodiversiteetin suojeluna.

Alla on lainaus artikkelista “The World in 2030. Hyper-connected and Hyper-fragmented”, jonka on kirjoittanut Mark Leonard, Euroopan neuvoston ulkosuhteiden johtaja ja WEF:n geotalouden globaalin agendan aiempi puheenjohtaja:

“Yhteydenpito voi aiheuttaa konflikteja… sen sijaan että ne loisivat harmonisen globaalin kylän, me yhä vain enemmän tunnustamme, että ne samat voimat jotka ovat tuoneet ihmiset yhteen ja purkaneet rajat väliltämme, johtavat nationalismiin, protektionismiin ja kontrollinhaluun. Vuoden 2030 maailma tulee siksi todennäköisemmin olemaan lähemmin yhteennivoutunut kuin koskaan aiemmin historiassa, vaikka myös poliittinen sirpaloituminen on suurempaa kuin koskaan aiemmin. Se on maailma, jossa yhteydet ihmisten ja maiden välillä ovat muuttuneet instrumentoiduiksi ja aseistetuiksi… Digitaalinen vallankumous on tuonut ihmiset yhteen yksittäiseen kytkeytyneeseen verkkoon ja se tulee johtamaan yhteiskuntien sirpaloitumiseen…

Muuttoliike ja ihmisten liikkeet tullaan muuttamaan aseiksi ja se tulee olemaan politiikan keskeinen aihe, yhä tiukemmin tulevaisuudessa kuin nyt, molemmat niistä maissa jotka ovat huolissaan omasta olemassaolostaan johtuen väestönmuutoksesta ja maissa jonne muutetaan suurina virtoina. Lisäksi kansainvälinen laki ja instituutiot muuttuvat yhä vain aseistetummiksi: lakisodankäynnin idea, näiden instituutioiden normeja ja prosesseja käyttäen vihollisten vahingoittamiseksi, tulee olemaan erittäin hyvin tiedossa oleva konsepti. Me pidimme lakeja ja instituutioita kilpailun rajoitteina ja tapana hallinnoida suhteitamme menneinä aikoina. Nyt ne ovat muuttuneet samaan aikaan keskeisiksi kilpailutekijöiksi ja kilpailun kentäksi.” [lähde]

Demonstroidakseen lisää biodiversiteettikriisin illusionaarisia huolia COVID-19:n pahentamana, World Economic Forum et al., keinona toteuttaa “great reset” niin nopeasti kuin mahdollista, laukaisee satelliitteja jo nyt avaruuteen jotka tukevat 5G- ja 6G-verkkoja, kytkien yhteen biljoonia laitteita. Marraskuun 11. päivänä 2019 SpaceX:n Starlink-laajakaistaverkko, jonka omistaa Elon Musk, lähetti raketeilla yli 60 satelliittia kiertoradalle. Tätä edelsi 60 SpaceX-satelliitin laukaisu toukokuussa 2019. Helmikuuhun 2020 mennessä SpaceX oli laukaissut viisi 60 satelliitin sarjaa kiertoradalle — pitkäaikaisena tavoitteenaan sillä on laukaista yhteensä 30 tuhatta satelliittia.

Mutta Musk ei ole todellakaan yksin aikeissaan ottaa taivas haltuun. 57,000 satelliittia on suunniteltu laukaistavaksi vuoteen 2029 mennessä. “Kun taivaalla on 50,000 satelliittia, ‘näkee taivaan kuhisevan,’ sanoo Tony Tyson, University of California Davisin astronomi ja fyysikko. ‘Jokaisessa neliöasteessa tulee olemaan jotain kuhisemassa.’” Lisäksi sääntelemättömien rakettilaukaisujen päästöt tulevat vaikuttamaan globaaliin ilmakehään samalla kun ne syytävät avaruuteen suuria määriä avaruusromua. [lähde] Vaikka “corona” vie rahvaan huomion muualle, Klaus Schwabin kuvaama virus on “lievä” hänen kirjassaan COVID-19 The Great Reset. Yksi asia on selvää — miljardöörit ovat kaikkein vaarallisin virus.

“Pian Maa saattaa olla kymmenien tuhansien satelliittien peittämä, ja niitä on paljon enemmän kuin arvioidut 9,000 tähteä, jotka paljaalle ihmissilmälle ovat näkyvissä.”

— tammikuu 29, 2020, The night sky is increasingly dystopian

Täysi silmien ummistaminen niille haitoille, joita tämä tulee aiheuttamaan yöeläimille ja kasvillisuudelle on patologisuuden tuolla puolen. Ylimielisyys on räikeää, uskomatonta ja yksiselitteistä. Fysiologisten haittojen lisäksi tämä uusi valosaasteen ennennäkemätön muoto tulee häiritsemään navigaatiota ja muuttokäyttäytymistä monilla eläimillä, linnuilla ja hyönteisillä, joka on kehittynyt tuhansien vuosien evoluution aikana.” Elämän rytmi pyörii valon ja varjon päivittäisten kuvioiden pohjalta, joten näiden kuvioiden häiriintyminen vaikuttaa ekologiseen dynamiikkaan.” [The Hague]

Suorat ekologiset vaikutukset, jotka meitä odottavat tulevaisuudessa

Tässä tärkeintä on havaita vallan keskittämisen tapahtuminen reaaliajassa. World Economic Forumin perustaja ja toimitusjohtaja Klaus Schwab viittaa tähän konsolidaatioon uutena globaalina arkkitehtuurina; uutena globaalina hallitusmuotona. Seuraavat päivämäärät ovat äärimmäisen tärkeitä. Toukokuun 18. päivänä 2018 Maailmanpankki pariutui Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Kesäkuun 13. päivänä 2019 World Economic Forum pariutui Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Maaliskuun 11. päivänä 2020 World Economic Forum pariutui Maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa (YK:n alainen organisaatio) ja käynnisti COVID Action Platformin, kahden sadan maailman voimakkaimman korporaation koalition. Tämä luku pian paisui yli 700:ksi. Samana päivänä, Maaliskuun 11. 2020, WHO julisti COVID-19:n pandemiaksi. YK-WEF -kumppanuus asettaa WEF:n kestävän kehityksen tavoitteiden ruoriin (SDG:t, joihin viitataan myös Global Goalseina), joiden toteuttamista he yhdessä kuolaavat. Tämä ei johdu siitä, että heitä kiinnostaisi köyhyys, biodiversiteetti, ilmasto tai maailman nälkäongelma. Holistisella kielenkäytöllä myyty ja kauniiden ruskeiden lapsien kuviin puetut SDG:t edustavat uudenlaista köyhyystaloutta (impaktisijoittaminen / yhteiskunnallisen vaikutuksen velkakirjat) sekä uusia markkinoita. Lapset nähdään ihmispääomana, ja heitä hyödykkeellistetään lohkoketjuihin jotka kytkevät käytöksen hyötyihin. Pakottaminen paketoidaan voimaantumiseksi. Ihmispopulaatioita kontrolloidaan digitaalisilla henkilöllisyysjärjestelmillä, jotka on sidottu tukimaksujärjestelmiin ilman käteistä rahaa aseistetun 5g:n IoT:n ja laajennetun todellisuuden ympäristön kontekstissa. Maailma, jossa kaikki luonnon toiminnot on monetisoitu, ostettavissa, myytävissä ja kaupankäynnin alaisina Wall Streetilla.

Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat, erityisesti 5G ja ICT, menevät SDG #9:n alaisuuteen: “Resilientin infrastruktuurin rakentaminen, kestävän teollisuuden edistäminen ja innovaatioiden vaaliminen”; 9c: “ICT:hen käsiksi pääsyn lisääminen merkittävästi ja universaalin ja huokean käsiksipääsyn tarjoaminen internetiin vähiten kehittyneille maille vuoteen 2020 mennessä”. Nämä ovat keskeisiä United Nations Industrial Development Organization:n (UNIDO) tavoitteita. Kriittinen komponentti mentäessä kohti neljännen teollisen vallankumouksen (“Industry 4.0”) täydellistä toteuttamista on digitalisaatio. EU:ssa 4.0 digitalisaatiota ollaan ottamassa käyttöön EU Green Dealin alaisuudessa, mikä palvelee Klaus Schwabia.

“Arviolta $6 biljoonaa vuodessa pitää investoida saadaksemme SDG:t toteutettua, suurin osa tästä köyhien maiden markkinoille.”

— At Last… Climate Consensus on the Magic Mountain, February 3, 2020, SYSTEMIQ

Neljäs teollinen vallankumous on termi, joka on suurelta osin liitetty Schwabiin. Hän kuvaa sille olevan “tunnusomaista useiden teknologioiden yhteensulautuminen, mikä häivyttää rajat fyysisen, digitaalisen ja biologisen maailman väliltä.” World Economic Forumin verkkosivut lisäävät, että se vaikuttaa “kaikkiin tieteen, talouden ja teollisuuden aloihin, ja jopa haastaa idean siitä mitä ihmisenä olo tarkoittaa.” [lähde] Voidaan kysyä miksi kollektiivisesti me hyväksyisimme arkkitehtuurin, joka vain tuhoaisi lisää luonnonmaailmaamme. Maailmaa, joka tuhoutuu vielä enemmän siitä samasta globaalista arkkitehtuurista, jonka pitäisi pelastaa se.

“Kun meillä on pääsy ihmisten ajatuksiin ja emootioihin, meidän tulee luoda digitaalinen tila joka mahdollistaa ihmisten ajatella vapaasti, ajatella eri tavoin ja ajatella luovia ajatuksia. Ja yhteiskunnassa, jossa ihmiset pelkäävät noiden ajatusten ajattelua, todennäköisyys kyetä nauttimaan edistyksestä merkittävästi heikkenee.” [The Fourth Industrial Revolution | Full Version, World Economic Forum, huhtikuun 13. 2016]

“Koko idea ihmisistä jonkinlaisena luonnollisena konseptina tulee todella muuttumaan. Kehomme tulee olemaan niin high–techia, että meidän ei tarvitse todella kyetä tekemään eroa sen mikä on luonnollista ja sen mikä on keinotekoista välillä”

— The Fourth Industrial Revolution | Full Version, World Economic Forum, huhtikuun 13. 2016

Tämän osion lopuksi me voimme rinnastaa Andraen ehdotuksen siitä, että viestintäteknologiat saattavat kuluttaa enemmän kuin 20% globaalisti kaikesta energiasta vuoteen 2025 mennessä, The Guardianin John Vidalin tekemään huomioon vuonna 2017: “Teollisuus on rohkaissut ideaa siitä, että talouden digitaalinen transformaatio ja suuren mittakaavan energiatehokkuus tulisivat leikkaamaan päästöjä globaalisti 20%:lla tai enemmän.”

Valtaeliitti aikoo murskata epäviralliset alat ja kokonaiset yhteiskunnat eteläisellä pallonpuoliskolla — ja ympäri maailman, puskeakseen neljättä teollista vallankumousta, COVID-19:a katalyyttina hyväksikäyttämällä. Biosfäärin suojelemisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisen nimissä (“Great Reset”) homma on ollut työn alla jo vuosikymmenet, ja sen on johtava luokka tuonut niskoillemme. Uusi globaali arkkitehtuuri peittää sen todelliset aikeet illuusiohuolella ekologisista kriiseistä, jotka he ovat itse luoneet. Joita he pahentavat. Leikatakseen “globaaleja päästöjä 20% tai enemmän” ottamalla käyttöön infrastruktuurin, joka saattaa hyvin tuottaa 23% kaikista globaaleista päästöistä vuoteen 2030 mennessä. Sen hinnalla että ryöstetään Maapalloa vielä vähän lisää. Kasvavan, kollektiivisen henkisen pakottamisen hinnalla.

Imperative 21: Allies for System Change, a Virtual Convening of the Skoll World Forum – huhtikuun 1. 2020

Tämä turmeltunut psykoosi on järkeenkäypä ainoastaan silloin kun ymmärtää, että “ilmastoteot” eivät liity ilmastonmuutoksen lieventämiseen. Sen sijaan ne palvelevat eräänlaisena mahdollisuutena “resetoida” kapitalismi sen häilyessä romahduksen partaalla globaalin velan paisuttua huikeaan 253 biljoonaan dollariin. [Globaali velka on sen jälkeen paisunut käsittämättömään 272 biljoonaan dollariin.] Me olemme kulkemassa kohti väistämätöntä ja peruuttamatonta teknologista orjuutta.

“Kuka selviää? Amazon, Netflix, Google, Comcast, Facebook, et al. Ne jotka kontrolloivat maailman ruutuja, kontrolloivat maailmaa. Se on uusi aamu helvetissä.”

— John Steppling, Morning in Hell, October 7, 2020

Mitä enemmän valtiot, teollisuudenalat, instituutiot, alustat ja laitteet luottavat toisiinsa kytkeytymiseen toimiakseen, sitä enemmän sähkönkulutus kasvaa globaalisti.

“Piijäljen, [ja] hyperkytkettyjen teknologioiden ympäristövaikutusten” arvioinnissa Institute for the Future tulee seuraavaan päätelmään, “Nämä faktat yhdessä tulkittuina kasvattavat mahdollisuutta, että hyperkytketyn maailman nettoympäristövaikutus olisi negatiivinen.” [The Hyperconnected World of 2030–2040; tuotettu Office of Director of National Intelligencen tuella; IFTF kokosi teknologia-asiantuntijoiden ja tutkijoiden tiimin tarkastelemaan hyperkytketyn maailma tulevaisuutta päivän mittaisessa työpajassa vuonna 2019.]

Johtava luokka aikoo antaa luonnolle rahallisen arvon, globaalisti. “Sosiaalisen ja inhimillisen pääoman” monetisaatio seuraa. Tämä tarkoittaisi suurinta transformaatiota modernin ajan talousjärjestelmässä. “Luonnon pääoman” valuaation odotetaan korvaavan bruttokansantuotteen, jotta luontoa voitaisiin ostaa, myydä ja vaihtaa Wall Streetilla. Tämä yhdessä “suojeltujen alueiden” kanssa ajaisi alkuperäiskansoja kodeistaan yhä vain lisää. Sen lisäksi, että data on uusi öljy, luonnon luokittelu omaisuuseräksi edustaa globaalia yhteisvaurauden kaappausta. Kapitalismin saavuttaessa rajansa ja fyysisen työn ollessa nyt korvattavissa automaatiolla/robotiikalla, data ja luonto edustavat uutta ja koskematonta kasvumarkkinaa. Käyttämällä sitä todellista faktaa, että luonto on kaikelle elämälle elintärkeää, meille syötetään uskomusta että ihmiset kykenisivät arvioimaan sen arvon oikein jos se monetisoitaisiin (esim. “luonnon pääoma” ja “maksut ekosysteemipalveluista”). Kuitenkin, mietipä tätä: Vain muutamassa kuukaudessa WHO (WEF-kumppanuus maaliskuun 13. päivä 2020) sekä YH (WEF-kumppanuus kesäkuun 11. päivä 2019) — yhdessä niitä palvelevien jeesmies-instituutioiden, -akatemian, -median ja kolmannen sektorin kanssa — tehokkaasti ottivat käyttöön kognitiiviset tieteet, psykologian, vaatimustenmukaisuuden ja pelon vakuutellakseen koko globaalille populaatiolle, että maskeja on pakko pitää jotta elämät pelastuisivat. Tällä samalla tavalla, jos he todella olisivat halunneet vakuuttaa populaatiolle, että on kriittistä suojata luontoa kehitykseltä, teollisuudelta, yksityistämiseltä, korporaatioiden kaappaukselta ja monetisaatiolta — onhan luonto elintärkeää kaikelle elämälle, ja sitä pitää sellaisena kunnioittaa — he voisivat sen hyvin tehdä. Mutta he eivät tee niin, koska juuri he ovat niitä jotka ovat täysin vastuussa suurimmasta osasta ryöstöä jota he haluavat jatkaa. Globaali luonnontuho on se minkä päälle he rakentavat omaisuutensa ja statuksensa.

Neljäs teollinen vallankumous on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan suurmullistuksia, kodeista pakenemista, vakavia vaikutuksia ja talonpoikien, alkuperäiskansojen, työväenluokan ja kaikkien epäviralliseen talouteen kuuluvien vakavaa kärsimystä. Keskiluokka ei tule säästymään. Kuitenkin tätä turmeltunutta uutta globaalia arkkitehtuuria, joka on vaarallinen ihmiselämälle, älykkäälle ja biologiselle elämälle, puskentaan eteenpäin huolimatta ennustetusta tragediasta — pelkästään rahan, liikevoiton ja vallan saamiseksi. Juuri se seikka näyttää meille yksiselitteisesti ja peruuttamattomasti, että lupaukset oikeudenmukaisesta siirtymästä, ekologisista sopimuksista, uusista sopimuksista, build back better -soppareista ovat pelkkää käsienheiluttelua, tyhjiä vakuutteluja, vailla mitään konkreettista. Nämä ovat heidän valheitaan. Lupauksia ja väitteitä jotka eivät ole muuta kuin alibeja.

Länsimaiset ja johtavat ideologiat ovat olleet keskeisessä ja kriittisessä roolissa kansojen, ekosysteemien ja biosfäärin väkivaltaisessa transformaatiossa. Neljäs teollinen vallankumous edustaa kaikkein väkivaltaisinta niistä. Sillä niin kauan kun johtavan luokan annetaan olla olemassa, sosiaaliset ja ympäristölliset oikeuskysymykset jäävät pelkiksi toiveuniksi.

Johtava luokka on käyttänyt sekä pelkoa että joukkoon mukautumista aseina meitä vastaan. COVID-19 on katalyytti toteuttaa uusi globaali arkkitehtuuri, neljäs teollinen vallankumous. Se ei ole pelkkä konjektuuri tai “salaliittoteoria“, vaan fakta. Tavoitteena on täysi suostuvaisuus. Fyysistä transformaatiota pois fyysisestä maailmastamme kohti täydellisen keinotekoisuuden, digitaalisen, virtuaalisen maailman syleilyä on kehitetään paraikaa silmiemme edessä. Se on kollektiivisen tajuntamme sosiaalista manipulointia. Yhteiskunnallinen toimilupa hankitaan resetoimaan kapitalistinen järjestelmä — ilmastokriisin ja planeetan pelastamisen verukkeella. Tämän me tiedämme: planeettaa eivät pelasta ne jotka sen ovat tuhonneet.

Viitteet:

[1] Syyskuun 11. päivän 2020 artikkeli “The Social Dilemma Wants You to Delete Facebook” on hieman vääristelevä, filmin painotus oli notifikaatioiden poistossa, eikä niinkään koko sosiaalisen median poistossa. Ja kuitenkin kiinnostavaa, ja aivan korrektisti ilmaistuna, on viittaus Eli Pariserin TED-esitykseen, jossa selitetään “filtterikuplien olevan seurausta internet-alustojen ryntäyksestä ruokkia käyttäjiä informaatiolla, joka saa heidät tulemaan takaisin.” Pariserin tulisi tietää — hän on sekä Avaazin että Upworthyn yksi perustajista — yhdessä Facebook-perustaja Chris Hughesin kanssa.

[2] “Rönsyilevä leiri, joka on jakautunut 12 alueeseen 13 neliökilometrin alalle, on piikkilanka-aidan ympäröimä ja sitä vartioi poliisi ja armeija. Pakolaiset eivät saa tulla eikä mennä ilman lupaa. Jos he haluavat liikkua toiseen kaupunkiin muualla maassa, he tarvitsevat sponsorin Jordaniasta, joka tarjoaa heille rahallista tukea — mikä on jättänyt monet jumiin leirille.” [lähde]

[3] Gov.UK: “Me pyysimme meidän hostauksen toteuttajilta, Amazon Web Services, UKCloud sekä Carrenza, kertomaan meille miten paljon sähköä me käytämme, miten paljon hiilidioksidia tuotamme. Ainoastaan yksi meidän hostaajistamme, UKCloud, suostui antamaan meille dataa sähkönkulutuksestamme. Amazonin ja Carrenzan tapauksessa arvasimme sen miten paljon sähköä käytämme, olettaen sen olevan tietty prosenttiosuus meille lähetetystä laskusta. Lisäksi Amazon tai Google ei kumpikaan tällä hetkellä jaa tietoa siitä miten paljon hiilidioksidia heidän datakeskuksensa tuottavat.” [lähde]

[4] “Lawrence Berkeley National Laboratoryn, International Energy Agencyn (IEA) ja Rocky Mountain Instituten (RMI) tutkijat ovat tulleet tulokseen, että huoneilmastointilaitteet yksinään — tyypilliset laitteet jotka laitetaan ikkunan viereen tai asunnon ulkopuolelle useimmissa kodeissa — tuottavat yli 130 gigatonnia (GT) CO2-päästöjä nykyhetkestä vuoteen 2050 asti. Se olisi 20–40% maailman jäljelle jääneestä “hiilibudjetista” (se määrä mitä voimme maksimissaan päästää jos halutaan pitää ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa verrattuna tasoihin ennen teollistumista — tavoite joka asetettiin Pariisin ilmastokonferenssissa vuonna 2015).” [lähde] “Jos huoneilman ilmastointilaitteet tuottavat noin paljon päästöjä, silloin on vaikeaa kuvitella miten suuret päästöt ovat teollisessa mittakaavassa.”

[5] Vuonna 2018 uusiutuvilla tuotettu kokonaissähkömäärä oli 6 586 TWh. Uusiutuva vesivoima oli 63% kaikesta tästä (4 149 TWh), sen jälkeen tuulivoima (1 263 TWh), aurinkovoima (562 TWh), bioenergia (523 TWh), maalämpö (88 TWh) ja merisähkö (1 TWh). [Lähde: IRENA – Renewable energy highlights, heinäkuun 1. 2020]

[6] “Mutta datakeskukset ovat nopeasti muuttumassa energiatehokkaammiksi, ja uusi tutkimus viittaa siiihen että ei enää ole läheistä linkkiä pilvilaskennan ja energiankäytön välillä. Sciencessa julkaistu raportti hehkuttaa tehokkaampien laitteiden ja teknojättien “hyperskaalan” datakeskusten edistystä… Datakeskusteollisuuden 20%:n vuosittainen parannus energiatehokkuudessa ylittää kaikki muut talouden osat. Nykyään käytetty sähkö datakeskuksissa, 1% globaalista sähköstä, on arviolta sama kuin vuonna 2010… tämä uusi tutkimus on ensimmäinen suuri yritys koostaa alhaalta-ylös kuva datakeskusten energiankäytöstä vuosikymmenen ajalta. Tutkijat pohjaavat työnsä Cisco Systemsin, Lawrence Berkeley National Laboratoryn ja International Energy Agencyn julkaisemiin raportteihin, muiden muassa.” [lähde]

[7] Cisco Annual Internet Report, 2018-2023 ennustaa, että vuoteen 2023 mennessä mobiiliapplikaatioita tulee olemaan ladattu globaalisti 299.1 miljardia kertaa, kasvanut vuoden 2018 194 miljardista. Vuoteen 2023 mennessä tulee olemaan 29.3 miljardia laitetta ja yhteyttä (3.6 laitetta ja yhteyttä per henkilö), kasvua vuoden 2018 lukemasta 18.4 miljardia (2.4 laitetta ja yhteyttä per henkilö). Samalla tavoin Gartner ennustaa, että vuonna 2019 tulee olemaan käytössä 14.2 miljardia laitetta, ja yhteensä niitä tulee olemaan kytkettynä 25 miljardia vuoteen 2021 mennessä, mikä tuottaa suuret määrät dataa. [lähde]

Lähde: