jälkikapitalismi – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Thu, 23 Oct 2025 11:11:15 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg jälkikapitalismi – Kapitaali.com / 32 32 FLOKin visio jälkikapitalistisesta taloudesta /flokin-visio-jalkikapitalistisesta-taloudesta/ /flokin-visio-jalkikapitalistisesta-taloudesta/#respond Thu, 23 Oct 2025 11:11:15 +0000 https://kapitaali.com/?p=2624 Lue lisää ...]]>

kirjoittaja: David Bollier

Neljä videota — kukin neljä-kuusiminuuttinen — ovat malliesimerkki ytimekkäästä selkeydestä. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto kustakin videosta, ja toivon, että se houkuttelee sinut katsomaan ne kaikki (linkit ovat alla olevissa otsikoissa):

Osa I: FLOK Society

Bauwens selittää FLOK Society -hankkeen merkitystä sillä, että ”ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kansallisvaltio on pyytänyt P2P-talouteen siirtymistä koskevaa ehdotusta”. Hän pyytää meitä ”kuvittelemaan, että jokaiselle ihmisen toiminnalle on olemassa yhteinen tietämys, jota jokainen kansalainen, yritys ja virkamies voi käyttää”. Tämä avoimen, jaettavissa olevan tiedon järjestelmä siirtyisi pois ajatuksesta, jonka mukaan yksityistetty tieto on vain niiden saatavilla, joilla on rahaa maksaa tekijänoikeuksilla suojattua ja patentoitua tietoa. Järjestelmä voitaisiin sovittaa muun muassa koulutukseen, tieteeseen, lääketieteelliseen tutkimukseen ja kansalaistoimintaan.

FLOK Society -hankkeessa etsitään aktiivisesti niin sanottuja ”ruokintamekanismeja”, jotka mahdollistavat ja voimaannuttavat yhteisvaurausperustaista vertaistuotantoa. Avoimen koulutuksen osalta esimerkiksi avoimet oppikirjat ja avoimet opetusresurssit auttaisivat ihmisiä pääsemään tähän vaihtoehtoiseen järjestelmään. On kuitenkin olemassa sekä aineellisia että aineettomia edellytyksiä, joihin on myös puututtava.

Yksi olennainen ehto on esimerkiksi suojattu laitteisto. Jos avoimilla järjestelmillä voitaisiin korvata nykyiset omistusoikeudellisten järjestelmien lukitukset, kaikki käyttäjät voisivat maksaa keskimäärin kahdeksasosan siitä, mitä he tällä hetkellä maksavat. Lisäksi kahdeksan kertaa useampi opiskelija voisi osallistua luomiseen ja jakamiseen, sanoi Bauwens, mikä itsessään toisi valtavia etuja. Mitä tulee ”aineettomiin olosuhteisiin”, joita on muutettava, tarvitaan ”avoimen sertifioinnin” kaltaisia innovaatioita, jotta voidaan tunnustaa perinteisten oppilaitosten ulkopuolella, kuten hakkeriyhteisöissä, oppineiden taidot.

Osa II: Perinnetieto

Tietämyksen jakamisesta perinneyhteisöille koituvien hyötyjen suojeluun liittyy erityisiä haasteita. Tällaiset yhteisöt ovat jakaneet tietämystään sisäisesti sukupolvien ajan, mutta viime vuosikymmeninä monikansalliset yritykset ovat ottaneet tämän tietämyksen korvauksetta patentoitujen siementen ja muiden patentoitujen tuotteiden tuottamiseksi. Perinne- ja alkuperäiskansojen yhteisöt suhtautuvat siis ymmärrettävän varauksellisesti ajatukseen ”jakamistaloudesta”. He ovat tehneet sitä aina, ja käytäntö on erittäin altis suurten markkinatoimijoiden ryöstöille (”biopiratismi”).

Yksi ratkaisu on Bauwensin mukaan se, että yhteisöt ottavat käyttöön vastavuoroisuuteen perustuvat lisenssit ja luovat omia ”eettisiä markkinayksikköjä”, jotka palvelevat yhteisöä omilla ehdoillaan. ”Vertaistuotantolisenssi”, sanoi Bauwens, ”on eräänlainen lisenssi, jossa vain muut yhteisöt, osuuskunnat ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt voivat päästä käsiksi lisensoituun aineistoon ja käyttää sitä.” Lisenssit estäisivät kaupallisia yhteisöjä saamasta voittoa commonsista ilman nimenomaista vastavuoroisuutta.

Osa III: Arvoregiimit

Bauwens kuvasi erilaisia ”arvoregiimejä” vaurauden tuottamiseksi ja jakamiseksi. Nykyajan vallitseva malli on Bauwensin mukaan ”kognitiivinen kapitalismi”, jossa lisäarvo otetaan henkisestä omaisuudesta, jota hallitsevat suuret yritykset, joiden tuotteita myydään suurella voittolisällä. Vain viidesosa suuryritysten pääomasta koostuu tunnistettavasta aineellisesta omaisuudesta, ja loput ovat jonkinasteista spekulaatiota. Tämä tarkoittaa, että on paljon ”puuttuvaa arvoa”, jolla on aineettomia ulottuvuuksia. Ja suuri osa tästä on selvästi peräisin yhteiskunnallisesta yhteistyöstä, johon arvonluonti liittyy, Bauwens sanoi.

On olemassa toinenkin arvoregiimi, jota Bauwens kutsuu ”netarkkiseksi kapitalismiksi”, kapitalistien käyttämien avointen verkostojen hierarkiaksi. Facebook on tästä hyvä esimerkki. Sen massiiviset osakkeiden arvot ovat peräisin käyttäjäyhteisöstä, jonka itseorganisoituminen ja jakaminen luovat ”huomiopääomaa”, jota Facebook sitten myy mainosmarkkinoille. ”Näemme käyttäjien itsensä tuottaman käyttöarvon eksponentiaalisen kasvun”, Bauwens sanoo, ”mutta rahaksi muuttaminen tapahtuu vain Facebookin kaltaisten suurten, omistettujen alustojen kautta.”

Kyseessä on jälleen eräänlainen yhteisvaurauden hyväksikäytön muoto. Joukkoistamisen arvoksi on esimerkiksi arvioitu 2 dollaria tunnilta, mikä on paljon alle tavanomaisen työn minimipalkan. ”Ihmiset ovat vapaita antamaan panoksensa”, Bauwens sanoi, ‘mutta monetisaation keinoja ei ole demokratisoitu’.

Vaihtoehto, jota meidän pitäisi rakentaa, on ”kansalaisyhteiskunnan P2P-talous, jossa arvo palaa arvon luojille”, hän kehotti. Meidän on kehitettävä uudenlaisia eettisiä markkinayksiköitä, jotka voivat tuottaa ”osuustoiminnallista kasautumista” ”pääoman kasautumisen” sijaan.

Osa 4:  Teknologiset regiimit

Vaikuttaa selvältä, että P2P-verkot laajenevat tulevaisuudessa, mutta on edelleen ongelmallista, voivatko tavalliset ihmiset hyötyä omasta työstään. Tämä johtuu siitä, että tekniikan rakenne voi vaikuttaa siihen, kuka voi hyötyä siitä.

Bauwens näytti kaavion, jossa on neljä kvadranttia. ”Netarkkisen kapitalismin” nurkassa järjestelmän taustasuunnittelua valvotaan keskitetysti, käyttäjien henkilötiedot yksityistetään ja yksityinen voiton tavoittelu on yksityistä. ”Tämä arvojärjestelmä on kirjattu teknologian suunnitteluun”, Bauwens totesi.

Toinen kvadrantti on ”anarkokapitalistinen suunnittelu” — kapitalistinen, mutta hajautettu, ei keskitetty. Koska resursseja on kuitenkin edelleen keinotekoisen niukasti saatavilla (esim. Bitcoin), on edelleen keinotekoisia rajoitteita sille, kuka voi hyötyä. Jos sinulla ei ole rahaa, et voi osallistua tai hyötyä.

Kolmas kvadrantti on ”paikallinen ja hajautettu”, joka tarjoaa hyödyn jakamisen kaikille. Esimerkkeinä voidaan mainita polkupyörien ja autojen yhteiskäyttö sekä tiedon avoin jakaminen. Tästä arvoregiimistä on esimerkkinä paikallinen joustavuus ja Transition Town -liike.

Tämä järjestelmä on varmasti parannus kognitiiviseen ja netarkkiseen kapitalismiin verrattuna, mutta sillä on rajansa, koska se on vain paikallinen. Se ei ole yhteydessä globaaliin.

Bauwensin mukaan toivottavin tulevaisuuden kvadrantti on se, jossa paikallinen tuotanto yhdistyy globaaliin yhteisvurauteen kaikkien hyödyksi. Ajatuksena on, että raskaan (fyysinen tuotanto) pitäisi olla paikallista, mutta kevyen (suunnittelu, tieto) pitäisi olla globaalia. Esimerkkeinä voidaan mainita FarmHack, Open Source Ecology ja muut hajautetut maatalouslaitteiden suunnittelujärjestelmät — ”avoin laitteisto”.

Tämä arvoregiimi tukisi rakenteeltaan hajautettuja mikrotehtaiden verkostoja, joissa tuotesuunnitelmat voitaisiin ladata ja valmistaa noin kahdeksasosalla perinteisten, patentoitujen tuotteiden kustannuksista. Tämä infrastruktuuri tukisi esimerkiksi perhe- ja kotimaisten maatilojen asianmukaisen teknologian paikallista kotimaista tuotantoa. On sanomattakin selvää, että tämä teknisen suunnittelun järjestelmä eroaa huomattavasti siitä keskitetystä valvonnasta ja omistusoikeudellisista kustannuksista, joita Monstanton ja Del Monten kaltaiset yhtiöt pyrkivät pakottamaan paikallisyhteisöihin eri puolilla maailmaa.

*   *    *

Tämän vision toteuttaminen edellyttää tietenkin monenlaista lisätyötä realististen etenemistapojen kehittämiseksi sekä poliittisen ja sosiaalisen infrastruktuurin rakentamiseksi. Mutta laatimalla johdonmukaisen ja yksityiskohtaisen vision, jossa hyödynnetään nykyisiä suuntauksia ja kansan toiveita, FLOK Society edistää vertaistuotannon ja yhteisötalouden visiota mittaamattomalla tavalla.

Mikä ihmeen FLOK Society?

kirjoittajat: Xabier E. Barandiaran (1)  & David Vila-Viñas (2)

Olemme julkaisemassa ecuatorialaista painosta (espanjaksi) kirjasta, joka kattaa lähes kahden vuoden yhteisen tutkimuksen ja osallistavan julkisen politiikan suunnittelun tulokset sekä kestävän mallin ilmaiselle ja vapaalle avoimeen tietoon perustuvalle sosiaalitaloudelle. On aika tehdä yhteenveto tähänastisesta hankkeesta.

FLOK on lyhenne sanoista Free/Libre Open Knowledge. Nimi on yleistetty abstraktio tietoyhteiskuntaan kokonaisuutena ymmärrettynä, ja se perustuu lyhenteeseen Free/Libre Open Source Software; liike on innoittanut (ja mahdollistanut digitaalisten infrastruktuurien ja juridisten välineiden kehittämisen kautta) lukemattomia muita laajenevia liikkeitä vapaasta kulttuurista avoimeen tieteeseen, avoimista opetusresursseista vapaaseen laitteistoon, siemenistä maataloudessa avoimen lähdekoodin suunnitteluun.

FLOK-yhteiskunta on jo täällä. Mutta se ei ole yhtenäinen kansakunta, alue tai valtio, jota hallitaan taloudellisesti ja poliittisesti suljettuna kokonaisuutena. Asumme FLOK-yhteiskunnassa hieman hajanaisesti, epävarmana mutta kestävänä hankkeiden, infrastruktuurien, yhteisöjen ja resurssien verkostona, joka on ristiriidassa (joskus poliittisesti, usein taloudellisesti, aina symbolisesti) perityn näkemyksen kanssa siitä, miten talous ja yhteiskunta tulisi järjestää. Buen Conocer / FLOK Society1 -nimellä kulkeva tutkimusyhteistyöhanke ja osallistava sosiaalinen ja poliittinen suunnitteluhanke käynnistyi Ecuadorissa lähes kaksi vuotta sitten (sen käynnisti Xabier E. Barandiaranin ja Daniel Vázquezin, josta tuli hankkeen johtaja, alun perin laatima avoin asiakirja, jossa yhdistettiin vapaan ja vapaan avoimen tiedon puolesta puhuvien ecuadorilaisten ja kansainvälisten yhteiskunnallisten liikkeiden tavoitteet, pyrkimykset ja sitoumukset). Sen tavoitteena oli koota yhteen tämä FLOK-verkosto ja laajentaa ja koordinoida näkemystään ja edistää uuden poliittisen talouden käynnistämistä Ecuadorissa (joka on uppoutunut hankkeeseen, jolla pyritään muuttamaan sen tuotantomatriisi).

Le Monde Diplomatiquen chileläinen painos kuvasi seuraavalla lauseella hankkeen laajuutta ja sen tarjoamaa historiallista mahdollisuutta: ”Uusliberalismi on vuosikymmenien ajan ollut shokkidoktriinin vallassa (kriisien hyödyntäminen kapitalistisen järjestelmän tehostamiseksi). Tästä lähtien maailmalla on helposti saatavilla ecuadorilainen vaihtoehto tuotantorakenteen muuttamiseksi ja talouskriisin voittamiseksi: FLOK-doktriini ”2.

]]>
/flokin-visio-jalkikapitalistisesta-taloudesta/feed/ 0
Johdatus solidaarisuustalouteen /johdatus-solidaarisuustalouteen/ /johdatus-solidaarisuustalouteen/#respond Sun, 15 May 2022 11:11:05 +0000 https://kapitaali.com/?p=2133 Lue lisää ...]]> COVID-19 pandemia on muuttanut maailmaa. Se on paljastanut kapitalismin eriarvoisuuden, rajoitteet ja epäonnistumiset. Ovi parempaan kapitalisminjälkeiseen tulevaisuuteen, jonka Suuri Taantuma avasi sepposen selälleen, on puskettu vielä hieman enemmän auki.

Muutama kuukausi sitten mahdottomilta tuntuneet asiat tuntuvat nyt mahdollisilta ja tarpeellisilta. Tämä historiallinen hetki kutsuu meitä puskemaan yhä kovempaa ja tuon oven läpi rakentamaan maailmaa, joka keskittyy ihmisiin ja planeettaan. Niin tehdäksemme meidän tulee olla tarkkoja siinä mitä me haluamme jättää taaksemme (kapitalismin) ja vielä tarkempia siinä mitä eteenpäin meno tarkoittaa (postkapitalismi ja solidaarisuustalous).

Vaihtoehdot kapitalismille ovat saaneet uusia kannattajia. Tuore gallup kertoo, että 43 prosenttia vastaajista ilmaisi tukensa sosialismille, jota Bernie Sandersin presidenttiehdokkuus ja hänen demokraattisen sosialismin ideansa tekivät tunnetuiksi.

Ja kuitenkin paljon on hämmennystä sen suhteen mitä sosialismi ja kapitalismi tarkoittavat. Tässä me tarkastelemme eri sosialismin, kapitalismin ja solidaarisuustalouden systeemejä.

Systeemimuutoksen parissa työskenteleville selkeys on tärkeintä. Sen puuttuminen tarkoittaa todennäköisesti kapitalismin “reformointia”, ilman että edes mietitään mahdollisuutta talouden ja maailman rakentamiselle ilman niitä. Me kunnioitamme niitä, jotka pyrkivät kestävämpään maailmaan reformoimalla kapitalismia. Me olemme vain eri mieltä siitä että reformaatio olisi mahdollista.

Taulukko 1 kuvaa viitekehystä, jossa näkyy kapitalismi ja postkapitalismi. Se identifioi pääasialliset modernin kapitalismin ja postkapitalismin talousjärjestelmät, joista me puhumme alempana. Postkapitalistisessa järjestelmässä solidaarisuustalous, joka on myös kuvattu alla, ei ota mukaan epädemokraattisia järjestelmiä kuten autoritääristä valtionsosialismia.

Table 1


Mutta mitä me tarkoitamme kun puhumme kapitalismista?

On liian tavallista sanoa, että kapitalismi on niin monimutkainen järjestelmä ettei sitä voida määritellä. Tämä ei ole totta. Tässä on yksinkertainen kapitalismin määritelmä, jota käyttää mm. Center for Popular Economics, radikaalien/edistysmielisten taloustieteilijöiden kollektiivi, joka pyrkii demystifioimaan sitä miten talous toimii (tai ei toimi), joka on kestänyt ajan hampaan yli 40 vuoden ajan.

Nämä ovat viisi toisiinsa liittyvää ominaisuutta, jotka määrittävät kapitalismia:

Yksi ominaisuus yksinään ei tee taloudesta kapitalistista. Esimerkiksi markkinat edeltävät kapitalismia tuhansia vuosia ja ne voivat olla olemassa myös sosialismissa. Sama pätee myös hyödykkeiden tuotantoon — myytävien tuotteiden tuottamiseen, eikä niinkään käytettävien tuotteiden tuottamiseen.

Kapitalismin tuotantomallin erikoisuus on sen jaossa tuotantovälineiden (maat, rakennukset, koneet, työkalut) omistajiin (kapitalistit) ja työntekijöihin, jotka tuottavat tuotteet ja palvelut. Kapitalistit maksimoivat tuotot monin eri tavoin, mutta usein puristamalla ne ulos työntekijöistä — ja tässä on luokkataistelun ydin. Työntekijäomisteinen osuuskunta voi tuottaa hyödykkeitä myyntiin markkinoille, mutta se ei ole kapitalistinen yritys, koska työntekijät ovat sen omistajia, mikä näin eliminoi luokkajaon.

On olemassa, tottakai, paljon mitä voidaan sanoa kapitalismista — sen taipumuksesta keskittää varallisuus ja valta, sen oman edun tavoittelun ylistyksestä sosiaalisena hyveenä, sen taipumuksesta kriisiytyä, sen lakkaamattomasta halusta kasvaa,

Lisäksi, huomaa että tämä kapitalismin määritelmä keskittyy luokkaan, Mutta kapitalistiset taloudet todellisessa maailmassa menevät päällekkäin monen muun laisen ylivallan kanssa, mikä tuottaa ja uusintaa sukupuolien, rodun, ihmisen ja luonnon välistä eriarvoisuutta ja hyväksikäyttöä, sekä myös luokkia.

Kapitalismin tyypit

Ei ole olemassa vain yhtä kapitalistista järjestelmää. Taulukko 1 identifioi kolmenlaista mallia: neoliberalismi, New Deal -kapitalismi ja sosiaalidemokratia. Nämä on asetettu spektrille, jossa oikea reuna esittää vapaita markkinoita, pientä hallintoa, kapitalismin kilpailullisia muotoja, ja vasen reuna esittää aktiivista hallintoa joka sääntelee ja uudelleenjakaa kansan ja planeetan suojelemiseksi, sisältäen mm. feministiset, rasisminvastaiset ja ekologiset periaatteet ja politiikat.

Neoliberalismi, mikä tällä hetkellä on dominantti talousparadigma USA:ssa ja monessa muussa maassa, laajalti edistää visiota valtiosta, joka on tarpeeksi pieni “hukkumaan ammeeseen” niinkuin Grover Norquist asian ilmaisi. Toki sitä tuskin tapahtuu, mutta neoliberalismia ideologiana on käytetty oikeuttamaan leikkauksia (eli leikkaamaan koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta), luomaan korporaatiomielisiä sääntöjä ja yksityistämiseen; verotaakan siirtoon yhdeltä prosentilta työläisille; sekä lisäämään investointeja poliisiin ja armeijaan (minkä johdosta valtio kasvaa). Kaikki tämä tehdään “vapaiden” markkinoiden nimissä, sivuuttaen sen faktan että valtio rakentaa nämä markkinat pääoman omistajia puoltaakseen ja ne ovat kaukana vapaista.

Ennen neoliberalismia kapitalismia dominoi New Deal -kapitalismi (jota joskus kutsutaan keynesiläisyydeksi) jossa valtio pyrkii rakentamaan yhteiskunnallista turvaverkkoa, korjaamaan markkinahäiriöitä, sääntelemään häikäilemätöntä liiketoimintaa, hajottamaan monopoleja ja ainakin nimellisesti ajamaan suurempaa taloudellista tasa-arvoa.

New Deal -kapitalismi syntyi presidentti Herbert Hooverin politiikan epäonnistumisesta toimia vuoden 1929 Suuressa Lamassa. Vuosi toisensa jälkeen lama syveni, kunnes Rooseveltin hallinto aloitti vuonna 1933 New Dealin ajamisen (idea joka varastettiin Eugene Debsilta ja sosialistipuolueelta), mikä, sosiaaliturvan, työttömyysvakuutuksen, antitrust-toimien, liittoon liittymisoikeuden ja monen muun asian lisäksi loi suuren mittakaavan ohjelmat kuten Works Progress Administration. Nämä toimet alkoivat nostaa taloutta lamasta, mutta vaadittiin vieläkin suuremmat toisen maailmansodan investoinnit ennenkuin talous pääsi jälleen täystyöllisyyteen ja nopean kasvun uralle.

New Deal -kapitalismi jatkui 1970-luvulle. Kuitenkin miljardöörit ja muut konservatiiviset voimat asteittain söivät maata sen jalkojen alta. Paradigmanmuutos tapahtui, jonka myötä neoliberalismista tuli dominantti diskurssi, ja veroleikkaukset rikkaille (ja asia josta vähemmän on puhuttu, veronkorotukset työläisille) muuttuivat normiksi. Viime vuosina New Deal -kapitalismi on tehnyt tuloaan takaisin, kun monet näkevät Bernie Sandersin presidenttikampanjan vuonna 2016 lumipalloefektin alkusysäyksenä takaisin New Dealin kaltaiseen paradigmaan.

Sosiaalidemokratia, josta skandinaaviset talousalueet ovat toimineet malliesimerkkinä, on vahvempi ja anteliaampi versio New Deal -kapitalismista (tai ehkäpä skandinaavit sanoisivat, että New Deal on laimennettu versio sosiaalidemokratiasta). Vaikka sosiaalidemokratia voi toimia siirtymävaiheena jälkikapitalismiin, se on edelleen kapitalismia, sillä kapitalistiset korporaatiot dominoivat taloutta ja poliittista kenttää.

On tärkeää huomata, että olipa dominantti talousparadigma mikä hyvänsä, siinä on aina elementtejä muista järjestelmistä. Joten neoliberaalissa kapitalismissa on myös elementtejä esikapitalistiselta ajalta (esim. ihmikauppa, joka on orjuuden muoto) sekä jälkikapitalismista (esim. työntekijäosuuskunnat).

Miltä “jälkikapitalismi” näyttää?

Kun olemme määritelleet kapitalismin, miltä sitten näyttää jälkikapitalismi? Se kirjaimellisesti tarkoittaa “kapitalismin jälkeen tulevaa”. Jälkikapitalistisen viitekehyksen mukaan, huolimatta siitä miten me “kesytämme” tai “humanisoimme” kapitalismin, sen peruslogiikka tekee mahdottomaksi harmonisen elämän toistemme ja luonnon kanssa. Kapitalismin kehitys on erottamattomasti kietoutunut rasismiin ja patriarkaattiin ja se jatkaa molempien riistoa. Kapitalismin halu “akkumuloida tai kuolla” vimmaisesti riistää lakkaamatta luonnonvaroja. Jälkikapitalismi pyrkii rakentamaan kapitalismin saavutuksille samalla transformoiden ja päästen yli sen ilmiselvistä vioista.

Autoritaariset jälkikapitalistiset järjestelmät

Varhaiset jälkikapitalistiset kokeilut, kuten Neuvostoliitto (1922-1991) ja Kiina (1949-1978), korvasivat feodaaliset ja nousevat kapitalistiset järjestlemät elitistisen kommunistipuolueen suunnitelmatalouksilla. Me nimitämme tämäntyyppistä taloutta autoritaariseksi valtionsosialismiksi. Talonpojat ja työntekijät saivat perusoikeudet, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen ja oikeuden työpaikkaan, mutta poliittinen ja taloudellinen demokratia oli tukahdutettu. Lisäksi nämä taloudet usein uusintivat patriarkiaa ja rodullista eriarvoisuutta, ja ne olivat usein luonteeltaan erittäin riistäviä.

Demokraattiset jälkikapitalistiset järjestelmät ja solidaarisuustalous

Solidaarisuustalous (Solidarity Economy, SE) jälkikapitalistinen viitekehys, joka on syntynyt Etelä-Amerikassa ja Euroopassa 1990-luvulla. Se hylkää autoritaristiset, valtiojohtoiset sosialismin muodot ja sen sijaan vahvistaa sitoutumistaan osallistavaan demokratiaan. Lisäksi se on eksplisiittisesti feminististä, rasisminvastaista ja ekologista, ja se ajaa talouden transformaatiota joka ylittää kaikki sorron muodot, ei ainoastaan luokan.

SE on iso sateenvarjo, joka kattaa monia samanaikaisesti olemassaolevia visioita — liian monia jotta niitä tässä voitaisiin kaikkia listata — demokraattisesta jälkikapitalistisesta talousjärjestelmästä. Systeemimuutoksen SE-viitekehys keskittyy prosessiin, jolla rakentaa talouskäytänteet ja instituutiot oikeudenmukaisuuden arvoille kaikissa dimensioissa (rotu, luokka, sukupuoli, seksuaalisuus jne.), yhteistyölle ja solidaarisuudelle, taloudelliselle ja poliittiselle demokratialle, kestävyydelle ja pluralismille.

Meidän ei tarvitse “odottaa vallankumousta” koska SE-käytänteet ovat jo olemassa meidän ympärillämme tällä hetkellä. Tehtävämme on tehdä näistä käytänteistä näkyviä, kasvattaa niitä ja yhdistää ne. SE-instituutioihin kuuluu osuuskunnat (työntekijäomisteiset, kuluttajien ja tuottajien), julkisomisteiset pankit, yhteisöllinen maanomistus, vaihtoehtovaluutat ja aikapankit.

SE-sektorit ja esimerkkejä SE-toiminnasta

Kapean omanedun tavoittelun, kilpailun ja muiden ylivallasta kamppailun, jotka ovat rasistisen, patriarkaalisen kapitalismin ytimessä, vastapainoksi solidaarisuustalous keskittyy solidaarisuuden, mutualismin, hoivan ja yhteistyön kulttuuriin, johon kuuluu yhteiskuntavastuu, taloudelliset ihmisoikeudet ja Maaemon oikeudet.

Onko Bernien alusta sosialistinen?

Senaattori Bernie Sanders (I-VT) ajaa kovin paisunutta julkista sektoria, jolla varmistetaan, että kaikilla on pääsy terveydenhuoltoon, korkeakoulutukseen ja työhön, sekä myös suitsitaan ilmastonmuutosta.

Onko tämä sosialismia? Meidän mielestämme se ei ole sosialismia. Bernie kommunikoi osittaisen vision sosialismista, mutta jättää pois keskeisen opinkappaleen: tarpeen siirtää tuotantovälineiden (maat, rakennukset, työkalut, koneet jne.) omistus työntekijöille, yhteisölle tai valtiolle.

Vaikka laajempi julkinen sektori, joka tuottaa terveyspalveluita, korkeakoulutusta, työpaikkoja ja halpaa asumista, on ansiokas tavoite, näistä kaikista ei synny sosialismia. Tämä on sosiaalidemokratiaa. Se on paljon parempaa kuin neoliberaali kapitalismi. Kuitenkin se on edelleen kapitalismia — yksityisomisteiset korporaatiot pitävät otteessaan maan taloutta, politiikkaa ja yhteiskuntaa. Omistuksen siirtäminen työntekijöille, yhteisöille ja/tai valtiolle mahdollistaa siirtää talouden koko fokus voitontavoittelusta palvelemaan kaikkia ihmisiä.

Oletko sinä demokraattinen sosialisti?

Tässä on hauska testi New York Timesilta jolla varmistaa tai saada selville oletko demokraattinen sosialisti. Tämä kysely pohjautuu Democratic Socialists of American (DSA) käyttämään määritelmään.


Onko systeemimuutos epärealistista?

Monet liberaalit ja sosiaalidemokraatit kinaavat siitä tulisiko edistysmielisten hylätä kapitalismista pois siirtymisen tavoite. Kapitalismi, he sanovat, on tullut tänne jäädäkseen.

Me olemme eri mieltä. Ensinnäkin, me uskomme, että kapitalismin viat — sokeasta kasvusta korruptoituneisiin hallitukseen ympäri maailman ja ympäristön tuhoutumiseen — ovat muuttumassa näkyvämmäksi. Nämä viat luovat ruohonjuuritason energiaa, jota tarvitaan kapitalismin tuolle puolen siirtymiseen kohti jotain parempaa.

Toiseksi, me uskomme kapitalistisessa järjestelmässä reformista kamppailemisen vahvistuvan jos New Deal -kapitalismi ja sosiaalidemokratia voidaan ymmärtää ohimenevinä — osana asteittaista kamppailua systeemimuutoksesta pois kapitalismista kohti jälkikapitalismia. Kamppailut auttavat meitä siirtymään kohti parempaa järjestelmää, mutta ne eivät saa sitä aikaan.

Kuten Rosa Luxemburg kuuluisalla tavalla esitti kirjassaan Reform or Revolution, reformit ovat tarpeen sosialismista kamppailtaessa, mutta ilman sosialismin tavoitetta ne ovat parhaimmillaankin vain väliaikavoittoja, ja pahimmillaan ottaa koko systeemin haltuunsa. Näin meidän tulee olla varovaisia reformiesityksissä joiden puolesta kamppailla osana suurempaa systeemimuutoksen prosessia. Tämä tarkoittaa, että aina pyritään sijoittamaan kamppailut reformien puolesta suurempaan, monisyisempään systeemimuutoksen strategiaan.

Toinen syy miksi me haluamme systeemimuutokselle viitekehyksen on, että se mahdollistaa meidän keskustella niistä monista toisiinsa kytkeytyneistä tavoista joilla tämä muutos täytyy tapahtua meissä itsessämme sekä taloudessa, jotta me voisimme rakentaa todellisen solidaarisuuden kulttuurin, ja päästä yli rasismista ja patriarkiasta. Systeemimuutoksen perspektiivi mahdollistaa meidän sijoittaa kaikki rasismin vastaiset, feministiset, ekologiset, luokkavastaiset ja työntekijän puolesta tehtävät toimet tarpeelliseksi (mutta riittämättömäksi) osaksi aikakausien globaalia siirtymää kapitalismista jälkikapitalismiin.

Viimeisenä, systeemimuutoksen viitekehyksen käyttö — ja alleviivaten kapitalismin rajoitteita — on tarpeen naisten, värillisten, ja luonnon vapauttamiseksi. Kamppailut partiarkaattia ja valkoisten ylivaltaa vastaan tuppaavat kaventuvan kamppailuiksi tasa-arvosta kapitalismin sisällä — esimerkiksi, ponnistelut luoda mustien tai naisten omistamia kapitalistisia yrityksiä. Kuitenkin sellaiset kamppailut jättävät suurimman osan naisia ja värillisiä edelleen loukkuun talouteen ja valtioon, joita huipulla oleva prosentti johtaa. Joten esimerkkinä, Barack Obaman valinta ei eliminoinut mustien ja valkoisten välistä tulotason, köyhyyden tai varallisuuden eriarvoisuutta. Todellakin, varallisuuserot mustien ja valkoisten välillä kasvoivat Obaman kaudella: valkoisten mediaanivarallisuus kasvoi 7-kertaisesta yli 10-kertaiseksi verrattuna mustiin!

Samalla tavoin, ympäristön suojelemiseksi järjestäytyminen ilman, että haastetaan kapitalismin voiton ja kasvun tavoittelun motiivia tulee epäonnistumaan. Kapitalismin halu “akkumuloida tai kuolla” tuhoaa luonnon tasapainon ja edistää ympäristön tuhoutumista.

Tie eteenpäin

Solidaarisuustalouden visio systeemimuutokselle vaatii meiltä sekä “vastustamista” että “rakentamista” — eli, vastustetaan kaikkia riiston muotoja, ja rakennetaan SE-arvoja ja -kulttuuria, -käytänteitä ja -instituutioita. Jotta päästäisiin yli kapitalismista, neljä päällekkäistä ja toisiinsa kytkeytynyttä ympyrää tulee olla mukana: yhteiskunnalliset liikkeet; vaalipolitiikka; kulttuuri ja henkilösuhteet; sekä solidaarisuustalouden instituutiot ja toimet.

SE-liike käyttää perhosen metaforaa esittämään rasistisen patriarkaatin ympäristöä tuhoavan kapitalismin muuttamista solidaarisuustaloudeksi. Kun toukka koteloituu, se alkaa muodostaa kuvitteellisia soluja, joista jokainen potentiaalisesti tulee osaksi syntyvää perhosta. Alussa toukan immuunijärjestelmä näkee solut vieraina ja tuhoaa ne. Mutta kun ne löytävät toisensa ja kiinnittyvät toisiinsa, ne saavat voimaa toisistaan ja yhdessä ne rakentavat perhosen.

Ottaen huomioon monet kriisit, vastustus on luonnollinen taipumus. Yhteiskunnalliset liikkeet yrittävät pitää toukan elossa ja terveenä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. SE-liikkeet pyytävät kaikkia meitä etsimään toisemme ja yhdessä luomaan perhosen. Ei kukaan meistä eikä yksikään organisaatioistamme tai liikkeistämme voi rakentaa uutta taloutta yksin. Mutta yhdessä yhteisten arvojen ja visioiden kera me tulemme niin tekemään.

Viitteet ja lisälukemistoa

 

Lähde:

https://nonprofitquarterly.org/system-change-a-basic-primer-to-the-solidarity-economy/

]]>
/johdatus-solidaarisuustalouteen/feed/ 0