kirjoittaja: Tracy Thurman

Kahdessa aiemmassa (ensimmäinen, toinen) artikkelissani käsittelimme maailmanlaajuista sotaa maanviljelijöitä vastaan ja syyllisiä tämän agendan takana. Tänään perehdymme taktiikkaan, jota nämä järjestöt käyttävät tyrkyttääkseen dystooppista visiotaan meille muille.

Ehkä muistat Event 201:n, vuoden 2019 lopulla toteutetun pandemiasimulaation, joka toimi vuoden 2020 Covid-vastatoimien kenraaliharjoituksena. Tällaisia simulaatioita on käytetty myös ruokasodassa. Otetaan esimerkiksi Food Chain Reaction Game, vuonna 2015 toteutettu sotapeli, jossa simuloitiin ajanjaksoa 2020-2030. Cargill ja muut osallistujat ovat poistaneet Food Chain Reaction Game -tiedot verkkosivuiltaan, mutta riippumattomat tutkijat arkistoivat Cargillin version, joten sen voi edelleen nähdä täällä.

Simulaatiossa vuosikymmen toi mukanaan ”kaksi suurta elintarvikekriisiä, joiden hinnat olivat lähes 400 prosenttia pitkän aikavälin keskiarvosta, useita ilmastoon liittyviä äärimmäisiä sääilmiöitä, Pakistanin ja Ukrainan hallitusten kaatumisen sekä nälänhädän ja pakolaiskriisit Bangladeshissa, Myanmarissa, Tšadissa ja Sudanissa”. Kun peli päättyi, sen järjestäjät olivat asettaneet Euroopassa lihaveroja, rajoittaneet hiilidioksidipäästöjä ja ottaneet käyttöön maailmanlaajuisen hiilidioksidiveron. Ruokaketjureaktiopelin aikajakso osuu kätevästi yksiin vuoden 2020 Covid-kriisin kanssa ja päättyy Agenda 2030:n huipentumaan. Jos et pidä näitä päivämääriä merkittävinä, et ole kiinnittänyt huomiota.

Simulaation takana ovat muun muassa World Wildlife Fund, Center for American Progress, Center for Naval Analyses ja Cargill. Huomaa, että simulaatiossa on mukana Yhdysvaltain armeijan ja tiedustelupalvelun alaisia organisaatioita, aivan kuten ne esiintyivät koko Covidin vallankaappauksen ajan. Cargill, kuten aiemmin mainitsin, on yksi globaalin Big Ag -kartellin vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, ja se on onnistunut erinomaisesti murskaamaan itsenäiset viljelijät maailmanlaajuisesti saadakseen elintarvikehuollon täydellisen hallinnan. Center For American Progress on Sorosin ja Podestan ajatushautomo.

Maailman luonnonsäätiöllä on hämärä malthusilainen historia, joka juontaa juurensa sen eugeenisiin perustajiin, kuten Alankomaiden prinssi Bernhardiin, joka on Bilderberg-ryhmän perustaja, transhumanisti Julian Huxleyyn (Uljas uusi maailma -kirjan kirjoittajan Aldous Huxleyn veli) ja Ison-Britannian prinssi Philipiin, joka kertoi haluavansa reinkarnoitua ”kuolettavaksi virukseksi, jotta voisin vaikuttaa jotenkin liikakansoituksen ratkaisemiseen”.

Huomaa, että näiden salaliittolaisten keksimillä toimenpiteillä — lihaveroilla ja maailmanlaajuisella hiilidioksidiverolla — ei ole mitään tekemistä elintarviketarjonnan lisäämisen kanssa nälänhädän lopettamiseksi — aivan kuten Event 201:n osanottajilla oli pakkomielle rokotteista ja väärän tiedon hallinnasta sen sijaan, että he olisivat tarjonneet tehokasta varhaista hoitoa sairauksiin. Ilmiselvästi totean, että kummassakaan simulaatiossa ei oikeastaan ole kyse nälänhädän tai virustartuntojen ratkaisemisesta. Ne on suunniteltu peliksi, jossa selvitetään, miten agenda voidaan tunkea alas vastentahtoisen kansan kurkusta.

Molemmat harjoitukset ovat klassisia esimerkkejä ongelma-reaktio-ratkaisu –strategiasta, jossa ongelma luodaan tai sitä käytetään ratkaisun julkisen kysynnän stimuloimiseksi. Ratkaisuun liittyy aina ennalta suunniteltuja toimia tai lainsäädäntöä, jotka eivät olisi koskaan saaneet julkista hyväksyntää ennen ongelman syntymistä. Presidentti Obaman esikuntapäällikköä Rahm Emanuelia lainatakseni: ”Älä koskaan anna vakavan kriisin mennä hukkaan. Tarkoitan tällä, että se on tilaisuus tehdä asioita, joita ei ole ennen voinut tehdä.”

Elintarvikeketjureaktiopelin ja sen vision jakavan globaalin eliitin tavoite on yksinkertainen mutta tuhoisa: nykyisen elintarvikehuollon ja toimitusketjuverkoston hallittu tuhoaminen — ei tehtaanviljelyn lopettaminen ja korvaaminen uusiutuvalla, Maapalloa parantavalla maanviljelyllä — vaan sen korvaaminen maailmanlaajuisella, keskitetyllä, täydellisesti valvotulla ja tiukasti kontrolloidulla elintarvikejärjestelmällä, jonka perustana ovat laboratoriossa valmistetut ja teollisesti prosessoidut niin sanotut elintarvikkeet, joissa on vain vähän valinnanvaraa ja joiden terveystulokset ovat surkeat kaikille muille, paitsi eliitille, ja joissa käytetään ilmastonmuutoksen tekosyynä kaikkeen.

Kuten Bertrand Russell ennusti, ruokavaliota ei jätetä yksilöiden varaan, vaan se on sellainen, jota parhaat biokemistit suosittelevat.

Jos olet untuvikko tämän aiheen parissa, saatat pitää tätä lausumaa liioiteltuna. On vaikea käsittää, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat jotakin näin kauaskantoista ja pirullista — se on yhtä kaukaa haettua kuin globaalin eliitin verkosto, joka käyttää laboratoriosta karannutta virusta tekosyynä tuhota maailman taloudet ja ruiskuttaa miljardeihin ihmisiin väkisin kokeellisia myrkkyjä. Mutta se on todellisuutta, ja kuten Bertrand Russellin ja Monsanton toimitusjohtajan lainaukset vihjaavat, tämä agenda on ollut työn alla vuosikymmeniä.

Seuraavassa artikkelissani tarkastelemme joitakin julkisesti tunnustettuja hankkeita, jotka ovat valmisteilla tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Lähde: https://brownstone.org/articles/their-strategy-in-the-war-on-food/

Seinäkirjoituksista soppatykkeihin

Kuuluisan Massachussetts Institute of Technologyn (MIT) seiniin ilmestyi vuonna 1980 asevarustelun vastustajien iskulause ”More money for food, no money for bombs”. Käytössä se tiivistyi iskevämpää muotoon ”Food Not Bombs”. Graffitikampanjan aloittajiksi on nimetty liikkeen kaksi perustajajäsenistä, Keith McHenry ja CT Butler. Asevarustelukritiikin lisäksi ensimmäiset aktivistit olivat mukana paikallisessa ydinvoimalan vastaisessa kampanjassa.

McHenry perusti San Fransiscon Food Not Bombs-ryhmän vuonna 1988. Liikkeen perustaksi muotoutui kolme periaatetta: väkivallattomuus, vegetarismi ja yhteinen päätöksenteko. Ihanteena on se, että ryhmien jäsenet löytäisivät saman toimintakulttuurin muiden aktiivien parista minne tahansa he menevätkin.

Liikkeen aatetta voi toteuttaa monin tavoin, mutta suurin osa FNB-ryhmistä jakaa ruokaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jäsenet keräävät lahjoituksina ruokaa, joka muussa tapauksessa heitettäisiin pois. Näistä aineksista valmistetaan yksinkertaista ruokaa, yleensä soppaa, mutta myös lahjoitettua valmisruokaa jaetaan. Ruoka jaetaan tarvitseville ihmisille julkisilla paikoilla. Tämä työ pyritään tekemään yhteistyönä ja liittämään se paikallisten yhteisöjen rakentamiseen. Eräänä pyrkimyksenä on korostaa sitä, että rakentavat ratkaisut eivät ole aina kalliita.

Auttaminen vei putkakierteeseen

San Fransiscon FNB-ryhmä joutui alusta lähtien hankaluuksiin Yhdysvaltain hämärän lainsäädännön ja lainvalvojien kanssa. Kuten Muutoksen kevään numeron 5 MOVE-artikkelista näimme, maan virkavalta ei katso suopealla silmällä aitoon paikalliseen omaehtoisuuteen pyrkiviä liikkeitä. Yhdysvalloissa on ylipäänsä laitonta jakaa ruokaa ilmaiseksi! Ensimmäisen seitsemän vuoden aikana noin 300 aktivistia joutui pidätetyksi yhteensä tuhatkunta kertaa.

Pidätysruljanssiin ovat joutuneet muutkin Yhdysvaltain FNB-ryhmät lukuisissa kaupungeissa, mutta suurin paine on aina kohdistunut San Fransiscoon. On kuvaavaa, että McHenry puhuu neljästä suuresta pidätysaallosta: 1989 Golden Gate-puiston pidätykset, 1991 Persianlahden sodan aikaiset pidätykset pormestati Agnosin toimesta, 1993-94 pormestari Jordanin määräämät pidätykset sekä pidätykset vuoden 1995 YK-kokouksen aikana. Tämän jälkeen muutamia pidätyksiä on ”erehdyksessä” tapahtunut, mutta viime vuosina kaupungin johtoasemiin on päässyt liikkeelle sympaattisia virkamiehiä.

Food Not Bombs Euroopassa

Yhdysvalloista liike on levinnyt Eurooppaan. Sen luonne on pysynyt samana. Minkäänlaista keskusjärjestöä ei ole, vaan järjestäytyminen tapahtuu spontaanisti perustettavien ryhmien kautta. Sähköpostilistoilla keskustellaan käytännön asioista sekä hiotaan niin paikallisiin kuin kansainvälisiin ongelmiin puuttuvaa retoriikkaa. Keith McHenry julkaisee lehteä nimeltä The Menu, jota painetaan neljännesvuosittain 4000 kappaletta.

FNB-ryhmien tarkkaa lukumäärää on vaikea tietää, sillä ryhmän tarkkaa määritelmää ei ole olemassa. Jotkut niistä ovat uinuvia, jotkut ovat kokoontuneet mutteivät vielä jaa ruokaa, ja jotkut jakavat ruokaa lähinnä mielenosoituksissa varsinaisen avustustyön sijaan. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on tällä hetkellä yhteensä noin 100 ryhmää, jotka jakavat ruokaa vähintään kerran viikossa. Euroopassa ryhmiä on Englannissa, Saksassa, Tshekissä, sekä ilmeisesti Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa

Minkälaista ruokaa tarjotaan?

Kuten sanottua, eräs liikkeen perusajatuksista on vegetarismi. San Fransiscossa soppa on takuuvarmasti vegaanista, muu ruoka ovolakto-vegetaristista (myös kananmunaa ja maitoa). Tärkein syy tälle on se, että näin ryhmät voivat käyttää lahjoitetut muna- ja maitotuotteet. Ainakin San Fransiscossa jaetaan myös satunnaisesti lahjoitettu liharuoka, lähinnä käytännön syistä. Suurin osa ryhmän ”asiakkaista” ei ole vannoutuneita kasvissyöjiä, joten lahjaruoan heittäminen pois olisi liikkeen edustajien mielestä sen perusidean vastaista. Jokainen FNB- ryhmä toki tekee päätöksen tästä asiasta itsenäisesti.

Ruokaa saadaan lahjoituksina ruokakaupoista, jotka kannattavat liikkeen ajatuksia. Monet liikkeet ovat vakilahjoittajia. Myös liikkeet hyötyvät tästä, sillä ne pääsevät eroon varastoissaan makaavasta tavarasta, säästyvät ainakin Yhdysvalloissa korkeilta jätemaksuilta ja saavat hyvän omantunnon. Eipä tarvitse heittää ruokaa pois, kun ”siellä jossain” on nälkäisiä ihmisiä.

Food Not Bombs poliittisena liikkeenä

Yhdysvaltalaisten aktivistien mukaan liike osuu hyvin maan asukkaiden sisäiseen ristiriitaan. Heidän mukaansa maassa tunnetaan syyllisyyttä omaa vaurautta kohtaan muuhun maailmaan ja maan köyhiin kansanosiin verrattuna, mutta toisaalta suuri osa ihmisistä käyttää kaiken aikansa vaurautensa lisäämiseen. Etenkin pidätysaallot ovat herättäneet monen ihmisen nukkuvan poliittisen innon, ja heistä on tullut vapaaehtoistyöntekijöitä. Täysimittaisen FNB-toiminnan ylläpitäminen vaatii kuitenkin aikaa ja vaivaa, joten motivoitujen vapaaehtoisten löytäminen on vaikeaa.

Vaikka FNB on väkivallaton liike, se on tukenut julkisesti monia Keski-Amerikan vapautusliikkeitä, kuten Meksikon zapatistaliikkettä. Liikkeen edustajat osallistuvat kansalaistottelemattommuteen, ja hyväksyvät ylipäänsä radikaalin poliittisen toiminnan. He kuitenkin haluavat korostaa, että väkivallalle on aina olemassa vaihtoehtoja.

Liike on elinvoimainen, ja tulevaisuudessa se tullee kehittämään ryhmien välistä tiedotusta ja lisäämään poliittista toimintaa. San Fransiscon aktivistit peräänkuuluttavat asevarustelun kritiikin elvyttämistä (joka ainakin Yhdysvalloissa on jäänyt hieman muiden asioiden varjoon) sekä omien päämäärien selkeyttämistä. Heidän mukaansa liike ei vaadi kasvissyöntiä kaikkialle maailmaan. Ruoan tuotanto ja ruokakulttuuri eri muodoissaan on keskeinen osa yhteisöjä koossa pitävää voimaa, ja eläinten syöminen voi olla joissakin kulttuureissa vahva osa henkistä perintöä. Mutta eläinten teollinen tuottaminen ja teurastaminen on instituutio, jonka lakkauttamiseen liike ehdottomasti tähtää.

RUOKAA EI ASEITA!

Suomessa https://akl-web.fi/fi/yhdistys/toiminta/ruokaa-ei-aseita

Lähde:

https://kulma.net/mkevat/fnb.html