Peter Joseph: Kilpailuharha — Kuinka markkinat synnyttävät tehottomuutta ja monopoleja

Tässä artikkelissa Peter Joseph käsittelee kapitalistisen markkinakilpailun luontaisia ristiriitoja ja keskittyy siihen, miten kilpailuvoimat, joita usein pidetään taloudellisen tehokkuuden kulmakivenä, sen sijaan johtavat monopolien ja järjestelmän tehottomuuden syntymiseen. Hän aloittaa kyseenalaistamalla klassiset talousteoriat, erityisesti Adam Smithin ajatukset, jotka edistivät kilpailua itsesäätelymekanismina, joka ylläpitää markkinoiden tasapainoa. Joseph väittää, että vaikka kilpailu voi tarjota lyhytaikaisia etuja yksittäisissä tilanteissa, se johtaa lopulta yritysten keskittymiseen, markkinoiden monopolisoitumiseen ja innovaatioiden tukahduttamiseen.

Joseph osoittaa historiallisten esimerkkien, kuten Standard Oilin, ja nykyajan tapausten, kuten Googlen ja Amazonin, avulla, että monopolit eivät ole poikkeuksia vaan kapitalistisen järjestelmän rakenteeseen väistämättä kuuluvia seurauksia. Hän kritisoi liian yksinkertaistettua käsitystä tarjonnasta ja kysynnästä ja selittää, miten markkinahinnoittelussa jätetään huomiotta reaalimaailman dynamiikka, mukaan lukien ulkoisvaikutukset, kuten ympäristön pilaantuminen ja vaurauden epätasa-arvo.

Artikkelissa tarkastellaan myös valtion sääntelyn epäonnistumista ja huomautetaan, että vaikka valtion toimet ovat välttämättömiä, yritysten edunvalvonta ja lyhyen aikavälin voittomotiivit heikentävät niitä jatkuvasti. Lopuksi Joseph hylkää ajatuksen siitä, että kilpailu edistäisi todellista innovointia ja tehokkuutta, ja kannattaa sen sijaan yhteistyöhön perustuvaa talousmallia, jossa otetaan huomioon syvemmät sosiaaliset ja ympäristökustannukset, joita ei oteta huomioon kilpailumarkkinoilla. Hänen analyysinsä edellyttää talouden rakenteen perusteellista uudelleenarviointia ja kyseenalaistaa pitkään vallalla olleen oletuksen, jonka mukaan kilpailu on yhteiskunnallisen edistyksen liikkeellepaneva voima.

Stigmergia

Stigmergia on epäsuoran agenttien tai toimintojen välisen koordinaation mekanismi. Periaate on, että ympäristöön toiminnan seurauksena jäänyt jälki stimuloi seuraavan teon suoritusta, jonka sama tai eri agentti suorittaa. Tällä tavoin toimien sarja pyrkii vahvistumaan ja rakentamaan jo tehtyjen tekojen päälle, mikä johtaa koherentin, ilmeisen systeeemisen toiminnan syntymiseen spontaanisti. Stigmergia on itseorganisaation muoto. Se tuottaa monimutkaisia, älykkäältä näyttäviä rakenteita, ilman tarvetta suunnittelulle, kontrollille tai edes suoralle kommunikaatiolle agenttien välillä.

Onko talous (hölmöläisten) peli?

Kirjoittanut Esko Kilpi Kun tasavertainen käyttäytyminen tapahtuu ilman keskeistä auktoriteettia tai pakottavaa sääntelyä, me usein luemme johdonmukaisen toiminnan toimivan markkinatalouden ansioksi. Se on maailma, joka joidenkin mielestä muistuttaa peliä. Peliteorian lähestymistapa talouteen olettaa, että ihmiset valitsevat sellaisen käyttäytymistavan joka antaa Lue lisää …