maanviljely – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Mon, 07 Apr 2025 11:11:45 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg maanviljely – Kapitaali.com / 32 32 Talonpoikien oikeuksien suojelu osana yritysrikosten vastaista taistelua /talonpoikien-oikeuksien-suojelu-osana-yritysrikosten-vastaista-taistelua/ /talonpoikien-oikeuksien-suojelu-osana-yritysrikosten-vastaista-taistelua/#respond Mon, 07 Apr 2025 11:11:45 +0000 https://kapitaali.com/?p=3018 Lue lisää ...]]>

Haastattelu julkaistiin Cetimin verkkosivuilla 18. syyskuuta 2023, ja se löytyy täältä.

Cetim on yksi Defending Peasants’ Rights -järjestön perustajista, ja yksi sen taisteluista on ylikansallisten yritysten rankaisemattomuutta vastaan ja sitovan sopimuksen laatiminen ylikansallisista yrityksistä ja ihmisoikeuksista. Cetim on osa järjestöjen yhteenliittymää — The Global Campaign to Reclaim Peoples’ Sovereignty, Dismantle the Power of Transnational Corporations and Stop Impunity — joka osallistuu tätä sopimusta koskeviin neuvotteluihin YK:ssa. MultiWatch haastatteli osana näitä neuvotteluja Raffaele Morgantinia, Cetimin edustajaa YK:ssa. MultiWatch on sveitsiläisten järjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on valvoa Sveitsissä pääkonttoriaan pitävien monikansallisten yritysten toimintaa, dokumentoida ja julkistaa niiden tekemiä ihmisoikeusloukkauksia sekä tukea asianosaisten taistelua oikeuden saamiseksi. Tässä haastattelussa Raffaele Morgantini keskustelee UNDROPin merkityksestä monikansallisten yritysten rankaisemattomuuden torjunnassa.

Multiwatchin haastattelu Raffaele Morgantinin kanssa, joka on vaikuttamistyöntekijä ja CETIMin edustaja YK:ssa.

Teemme yhteenvedon jokaisesta osallistuvasta organisaatiosta. Muutamalla lauseella, mikä CETIM on?

CETIM on tutkimus-, selvitys- ja tiedotuskeskus, joka tutkii niin sanottujen kehityshäiriöiden taustalla olevia mekanismeja. ”Ei ole olemassa yhtä kehittynyttä maailmaa ja yhtä alikehittynyttä maailmaa, vaan vain yksi alikehittynyt maailma”. Tämän tunnuslauseen avulla CETIMin toiminnassa halutaan puuttua länsimaiseen kehitysmalliin yleisesti liitettyihin myönteisiin ennakkokäsityksiin ja vastata edessä oleviin suuriin haasteisiin, jotka liittyvät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, eriarvoisuuteen, pohjoisen ja etelän välisiin suhteisiin sekä tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja demokraattisen maailmanjärjestyksen luomiseen kansainvälisen solidaarisuuden ja todellisen yhteistyön pohjalta.

CETIMillä on neuvoa-antava asema Yhdistyneissä Kansakunnissa, ja se tukee globaalin etelän yhteiskunnallisia liikkeitä pääsyssä YK:n ihmisoikeussuojamekanismeihin ja osallistumisessa sellaisten uusien kansainvälisten ihmisoikeusnormien laatimiseen, jotka voivat tukea yhteiskunnallisia kamppailuja edistyksellisellä tavalla. Se tekee myös ihmisoikeuksia koskevaa tiedotus- ja koulutustyötä kumppaneidensa ja suuren yleisön kanssa.

UNDROP 2018 oli talonpoikaisliikkeiden suuri menestys. Mitä UNDROP merkitsee talonpojille maailmanlaajuisesti?

UNDROP on huipentuma pitkästä edunvalvonta- ja poliittisesta taisteluprosessista, jossa kiteytyy talonpoikaisliikkeen vaatimus sellaisen oikeudellisen kehyksen luomisesta, jossa talonpoikien oikeudet kirjataan kansainväliseen oikeuteen ja joka tarjoaa konkreettisia oikeudellisia ja poliittisia välineitä näiden oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi. Se vastaa maaseutuväestön oikeutettuihin ja kiireellisiin vaatimuksiin: mahdollisuus elää ja työskennellä ihmisarvoisissa oloissa ja kunnioittaa perusoikeuksiaan sekä samalla mahdollisuus valvoa tuotteidensa tuotanto- ja markkinointiprosessia.

Julistus koostuu 28 artiklasta, ja se sisältää innovatiivisia oikeuksia (oikeus maahan, siemeniin, biologiseen monimuotoisuuteen, perinnetietoon, terveelliseen ympäristöön, tuotantovälineisiin jne.). Sen on tarkoitus olla kattava, sillä se koskee perheviljelijöiden lisäksi myös pienimuotoista kalastusta harjoittavia kalastajia, paimentolaisia, maaseudun alkuperäiskansoja ja maataloustyöntekijöitä. Se sisältää myös kansalaisoikeudet, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, jotka on jo tunnustettu kansainvälisiksi normeiksi, mutta joita tarkistetaan UNDROPissa talonpoikien näkökulmasta, sekä valtioiden velvoitteet niiden konkreettiseksi toteuttamiseksi. Lisäksi julistuksessa korostetaan talonpoikien oikeutta osallistua vapaasti ja aktiivisesti päätöksentekoon sekä heidän oikeuttaan etsiä, vastaanottaa, tuottaa ja levittää heitä koskevaa tietoa.

On myös tärkeää korostaa ja ottaa huomioon seuraavat kaksi tekijää. Ensinnäkin UNDROP, ennen kuin se on kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön kodifioitu normatiivinen kehys, on projekti1 , joka on syntynyt talonpoikaisyhteisöissä suojana heidän oikeuksiensa loukkauksia vastaan ja sellaista talousjärjestelmää vastaan, jota on edistetty maailmanlaajuisesti useiden vuosikymmenten ajan ja joka riistää talonpojilta heidän toimeentulonsa maatalousalan yritysten hyväksi. Ilman liikkeen protagonismia ja aktiivisuutta emme olisi saaneet aikaan YK:n julistusta. Tai pikemminkin emme olisi saaneet tätä julistusta, eli välinettä, jonka sisältö heijastaa todellisuutta ja tarpeita paikan päällä. Talonpoikaisliikkeen kansainvälisen mobilisaation synnyttämä poliittinen paine UNDROP:n puolesta sekä liikkeen sosiaalinen voima paikallisella ja kansallisella tasolla tekivät mahdolliseksi saada aikaan talonpoikien vaatimuksia vastaavan sisällön. Tässä mielessä luonnehtisin tätä prosessia loistavaksi esimerkiksi kansainvälisen oikeuden rakentamisesta alhaalta käsin. Toiseksi korostan julistuksen edistyksellistä luonnetta, sillä julistus on selkeä väline taistelussa maatalousalan väärinkäytöksiä ja valtaa vastaan, ja näin ollen sosiaalisen ja taloudellisen muutoksen näkökulmasta.

Miten UNDROP vahvistaa jo nyt talonpoikien kamppailuja? Jos mahdollista, anna esimerkki.

UNDROPin tärkein vahvuus on se, että se on hyvin konkreettinen poliittinen, ei pelkästään oikeudellinen väline, joka on talonpoikien ja muiden maaseutuyhteisöjen käsissä. Kyse ei ole vain joukosta ihmisoikeusnormeja ja -määräyksiä, vaan ennen kaikkea joukosta periaatteita ja polkuja, jotka olisi tarkoitettu eräänlaiseksi uudeksi yhteiskuntasopimukseksi maaseutualueille, jossa kunnioitetaan maaseudulla asuvien ja työskentelevien ihmisten ja yhteisöjen erityisoikeuksia; ”yhteiseksi etenemissuunnitelmaksi” oikeudenmukaisten, tasa-arvoisten ja todella kestävien maaseudun elintarvikejärjestelmien luomiseksi, jotka perustuvat elintarvikeomavaraisuuteen ja pyrkivät sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään oikeudenmukaisuuteen.

Ollakseen tehokas ja tuottaakseen edistyksellisiä poliittisia tuloksia talonpoikien hyväksi poliittisen välineen on luotava kollektiivinen sosiaalinen dynamiikka UNDROPin omaksumiseksi. Juuri siksi tarvitaan ruohonjuuritason talonpoikaisliikkeiden UNDROP:n yleistä ja laajaa omaksumista, jos haluamme sen vahvistavan talonpoikien kamppailuja ja toteuttavan siihen kirjattuja oikeuksia.

Edellä esitetyn perusteella voimme helposti sanoa, että olemme oikealla tiellä. Itse asiassa sen jälkeen, kun UNDROP hyväksyttiin vuonna 2018, kansainvälinen talonpoikaisliike, erityisesti La Via Campesinan ja sen liittolaisten johdolla, aloitti välittömästi edunvalvonnan ja poliittisen työn edistääkseen sitä, että talonpoikaisjärjestöt ympäri maailmaa ottavat UNDROPin omakseen, ja vaati sen tehokasta täytäntöönpanoa kaikilla tasoilla. Tässä mielessä UNDROPin hyväksyminen vahvisti talonpoikaisliikettä entisestään, kun se alkoi järjestäytyä vaatien, että paikalliset, kansalliset ja alueelliset viranomaiset kunnioittavat ja panevat täytäntöön tämän uuden oikeudellisen kehyksen.

Talonpoikien – ja laajemmin maaseudun – järjestöt ovat nyt mukana laatimassa yhteisiä strategioita UNDROP:n puitteissa, alueilla ja alueiden välillä sekä kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä foorumeilla ja niiden välillä. Ne ovat rakentamassa liittoutumia muiden maaseutuelinkeinojen ja muiden tahojen (kansalaisyhteiskunnan järjestöt, edistykselliset säätiöt, korkeakoulut, viranomaiset jne.) kanssa.

Vielä enemmän toiveita ja visioita: miten toivotte, että talonpoikaisliikkeet ja solidaarisuusryhmät voivat käyttää UNDROPia konkreettisissa taisteluissa?

UNDROPin käyttöön ja toteuttamiseen eri maissa ei ole olemassa ennalta laadittua mallia tai suunnitelmaa. Jokaisen järjestön ja liikkeen on laadittava oma strategiansa. Haluaisin kuitenkin esittää joitakin kohtia, joita voidaan pitää yhteisinä nimittäjinä.

Ensinnäkin on kehitettävä UNDROPia koskevaa tiedotus- ja koulutustoimintaa mahdollisimman laajasti. Ei ainoastaan maaseutuyhteisöille vaan suurelle yleisölle yleensä. Asianosaisten on otettava UNDROP omakseen, heidän on ymmärrettävä sen sisältö ja hyöty, sillä nämä ovat edellytyksiä sille, että he voivat myöhemmin vaatia sen tehokasta täytäntöönpanoa.

Toiseksi on jatkettava edunvalvontatyötä talonpoikien oikeuksien puolustamiseksi ja edistämiseksi, jotta julistuksesta tulisi keskeinen poliittinen ja oikeudellinen voimavara kussakin maassa. Edunvalvontatyö olisi suunnattava noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseen kääntämällä UNDROP:n määräykset osaksi valtion lainsäädäntöä, politiikkaa ja käytäntöjä. Toisin sanoen paikallista ja kansallista lainsäädäntöä olisi tarkistettava UNDROPin sisällön perusteella. Jo nyt on monia esimerkkejä maista, jotka ovat edistyneet UNDROPin innoittamina tarkistamaan tai laatimaan uusia normeja. Jotta UNDROP:sta tulisi oikeudellinen viitekehys, sitä olisi alettava käyttää myös tuomioistuimissa, jotta oikeudenkäynneissä voitaisiin ratkaista talonpoikien oikeuksia puoltavia väitteitä. Myös tässä tapauksessa tuomarit eri kansallisissa oikeudellisissa mekanismeissa (ja jopa YK:n järjestelmään kuuluvissa ihmisoikeuksien suojelumekanismeissa) käyttävät UNDROP:ia viitteenä ja perusteluna päätöksenteossaan ja edistävät näin konkreettisesti talonpoikien oikeuksia ja tekevät niistä todellisuutta.

Kolmanneksi seurantatyö. Tämä tarkoittaa sitä, että UNDROPin täytäntöönpanoa on seurattava erityisesti ja jatkuvasti. Se on tapa tunnistaa oikeudelliset puutteet, väärinkäytökset ja rikkomukset. Seurantatyön edistäminen voisi tarkoittaa erilaisia aloitteita, kuten raporttien laatimista talonpoikien oikeuksien tilanteesta tai UNDROP:n ja siihen liittyvien kansallisten maaseutu- ja maatalouspolitiikkojen vertailevien analyysien laatimista, joiden avulla voidaan laatia ehdotuksia siitä, miten puutteet voidaan korjata tai täyttää. Seurantatyötä olisi laajennettava kansainväliselle tasolle. Tästä syystä talonpoikaisliike ja sen liittolaiset kannattavat UNDROP:n kansainvälisen seurantamekanismin perustamista, joka tehostaisi UNDROP:n täytäntöönpanon seurantaa eri maissa.

Edistyksellisessä kontekstissa ihmisoikeuksien välineellistämistä arvostellaan usein. UNDROPin myötä niistä tulee väline globaalissa talonpoikaisliikkeessä. Näettekö tämän mahdollisuutena myös muille yritysten vastaisille taisteluille?

UNDROPin ja kansainvälisten yritysten toiminnan aiheuttamien ongelmien välillä on läheinen suhde. Tämä johtuu ilmeisistä syistä: maatalousalan monikansalliset yritykset ovat nykyisten elintarvikejärjestelmien päätoimijoita, ja ne käyttävät monopolistista valtaa elintarvikeketjuissa talonpoikien kustannuksella. Yleisesti voidaan sanoa, että maatalousyritysten käytännöt ovat selvästi ristiriidassa UNDROPin määräysten kanssa. Julistusta laadittaessa pyrittiin siis luomaan vankat oikeudelliset normit yritysten vallan torjumiseksi ja tarjoamaan talonpojille konkreettiset normit ja periaatteet, joita voidaan käyttää perheviljelykäytäntöjen puolustamiseen.

Itse asiassa julistuksen 2 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että valtiot ryhtyvät toimiin näiden yksiköiden suhteen varmistaakseen, että ne kunnioittavat ja edistävät talonpoikien ja muiden maaseudulla työskentelevien oikeuksia. UNDROPissa on kuitenkin muitakin erityisaloja ja osia, jotka liittyvät suoraan yrityksiin liittyviin kysymyksiin. Esimerkiksi 17 artiklassa, jossa vahvistetaan oikeus maahan ja muihin luonnonvaroihin, tunnustetaan talonpoikien oikeus saada, käyttää ja hallita maata ja muita luonnonvaroja riittävän elintason takaamiseksi, turvallisen, rauhanomaisen ja ihmisarvoisen elämän ja kulttuurin kehittämisen mahdollistamiseksi. Maan, veden, metsien ja laidunten saanti on yksi tärkeimmistä ongelmista, joita maaseutuväestö (talonpojat, kalastajat, paimentolaiset, alkuperäiskansat jne.) joutuu kohtaamaan, koska heiltä puuttuu usein asianmukainen jakelu ja maatalousuudistukset. Maatalousalan monikansalliset yritykset valtaavat peltomaata ja käyttävät sitä tiettyjen kaupallisesti kannattavien tehoviljelykasvien viljelyyn, karjankasvatukseen tai yksinkertaisesti keinotteluun. Maaoikeuden tunnustaminen ja sen toteuttaminen tarkoittaa, että talonpojat voivat vaatia sitä oikeudessa esimerkiksi kaikkia yrityksiä vastaan, joilla heidät yritetään häätää alueeltaan, tai he voivat käyttää sitä kehottaakseen viranomaisiaan edistämään maatalousuudistuksia maan uudelleen jakamiseksi.

Myös 19 artikla, joka koskee oikeutta siemeniin, on hyvin tärkeä yritysten vastaisissa taisteluissa. Maatalousalan monikansalliset yritykset aiheuttavat itse asiassa suuria haasteita ja ongelmia teollisten siementen käyttöönotossa maaseutualueilla. Joukko monikansallisia yhtiöitä käyttää monopolivaltaansa maataloussiemeniin, ne määräävät valintansa ja hintansa. Talonpojat pakotetaan käyttämään teollisia siemeniä, jolloin he tulevat riippuvaisiksi tarvittavista tuotantopanoksista (lannoitteet, torjunta-aineet jne.). Toinen seuraus tästä on biologisen monimuotoisuuden kriittinen häviäminen standardoinnin vuoksi. Lisäksi näitä käytäntöjä suojellaan sitovilla kansallisilla laeilla ja immateriaalioikeuksia koskevilla kansainvälisillä sopimuksilla (erityisesti TRIPS-sopimuksella Maailman kauppajärjestössä ja UPOV-sopimuksella Maailman henkisen omaisuuden järjestössä). Tähän tilanteeseen vastaamiseksi UNDROP on laatinut oikeuden siemeniin, jotta voidaan taata talonpojille oikeus kehittää, tallentaa, käyttää, suojella, vaihtaa ja myydä siemeniään sekä hylätä siemenet, jotka eivät sovellu heidän tarpeisiinsa ja ympäristöönsä. Talonpojilla on nyt mahdollisuus käyttää tätä oikeutta oikeudellisissa mekanismeissa, joilla vahvistetaan heidän itsemääräämisoikeuttaan suhteessa monikansallisiin yhtiöihin.

Yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt voivat nykyään käyttää muita tässä historiallisessa välineessä tunnustettuja oikeuksia vastustaakseen yritysten valtaa: 14 artiklaa (oikeus terveelliseen ympäristöön), 20 artiklaa (oikeus biologiseen monimuotoisuuteen) ja 21 artiklaa (oikeus veteen) voidaan käyttää välineenä maaseutuyhteisöille, jotka kamppailevat luonnonvaroja ja ympäristöä uhkaavia monikansallisia yrityksiä vastaan. UNDROPin 2.4 artiklassa käsitellään myös vapaakauppasopimuksia, joita monikansalliset yritykset käyttävät markkinaosuuksien hankkimiseen ja valtioiden valtaamiseen talonpoikien oikeuksien kustannuksella. Artiklan mukaan valtiot ovat velvollisia kehittämään, tulkitsemaan ja soveltamaan kansainvälisiä normeja ja sopimuksia siten, että ne ovat johdonmukaisia niiden velvoitteiden kanssa, jotka koskevat talonpoikien oikeuksia.

Geneve on YK:n ihmisoikeuspäämaja. Millaisia mahdollisuuksia tämä voi tarjota sveitsiläisille yritysvastaisille ryhmille, kun ne toimivat solidaarisesti asianomaisten ryhmien kanssa myös muualla?

YK-järjestelmä tarjoaa erilaisia tiloja, joihin yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt voivat tarttua ruokkiakseen yritysten vastaista taistelua. On olemassa erilaisia ihmisoikeuksien suojelumekanismeja, joille voidaan toimittaa raportteja ja valituksia näiden tahojen tekemistä yksittäisistä rikkomuksista. Lisäksi on syytä muistuttaa, että ihmisoikeusneuvostossa on käynnissä kansainvälinen neuvotteluprosessi, jonka tarkoituksena on laatia sitova YK-sopimus monikansallisista yrityksistä ja ihmisoikeuksista. Yhteiskunnalliset liikkeet ja yhteisöt, joita asia koskee, ovat jo vuosien ajan vaatineet oikeudellisen kehyksen luomista, jolla voidaan suitsia näiden yritysten toimintaa ja rangaista niitä, jos ne eivät noudata sopimuksessa määrättyjä velvoitteita. Neuvotteluprosessi on kuitenkin jatkuvassa vaarassa, sillä yritysten etujärjestöt ja länsimaat vastustavat nimensä mukaisen sopimuksen laatimista. Meidän on laajennettava prosessin tukea ja jatkettava edunvalvontatyötä valtioiden tasolla.

Jos pienemmät ryhmät haluavat lähestyä YK:ta, kenen puoleen ne voivat kääntyä?

CETIM toimii Genevessä ja työskentelee YK:ssa edistääkseen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisempaa kansainvälistä järjestystä ajavien ihmisten oikeutta kehitykseen ja itsemääräämisoikeuteen. Kehitämme tätä työtä suoraan oikeuksien haltijoiden, yhteiskunnallisten liikkeiden ja järjestöjen kanssa, jotka ovat valmiita hyödyntämään YK:n mekanismeja paikallisten ja kansallisten kamppailujensa tukemiseksi.

Lue lisää:

[1] Itse asiassa on muistettava, että UNDROPiin johtanut prosessi on prosessi, joka syntyi talonpoikien ruohonjuuritason ideasta ja ehdotuksesta. Vuonna 1996 La Via Campesinan (LVC) II kansainvälisen konferenssin aikana talonpoikaisliike alkoi pohtia kansainvälisen oikeuden käyttämistä heidän oikeuksiensa suojelemiseksi, koska heihin kohdistuneet loukkaukset olivat järjestelmällisiä. Vuonna 2000, kolmannessa kansainvälisessä konferenssissa, perustettiin LVC:n ihmisoikeustoimikunta, joka totesi, että oli tarpeen täyttää olemassa oleva oikeudellinen tyhjiö, ja kehotti laatimaan kansainvälisen oikeuden normeja, jotka koskisivat erityisesti talonpoikien oikeuksia. Tämän jälkeen ajatus esiteltiin YK:ssa CETIMin kautta, ja Kuuba ja myöhemmin Bolivia määriteltiin maiksi, jotka voisivat ottaa kansainvälisen johtoaseman neuvotteluprosessissa. Näin todella tapahtui, erityisesti näiden kahden maan sitoutumisen ansiosta. Vuonna 2009 Kuuba oli vastuussa päätöslauselman antamisesta, jolla YK:n neuvoa-antavalle komitealle annettiin valtuudet valmistella tutkimus talonpoikien oikeuksista, ja tämä aloite käynnisti keskustelut YK:ssa. Jatkotoimena Bolivia suostui ottamaan johtoaseman neuvotteluprosessissa ja esitti päätöslauselman, jolla luotiin neuvotteluvaltuudet julistusta varten. Luonnos talonpoikien oikeuksia koskevaksi julistukseksi oli täysin linjassa Bolivian politiikan kanssa Evo Moralesin puheenjohtajakaudella.

 

Lähde: https://defendingpeasantsrights.org/en/the-protection-of-the-rights-of-peasants-as-part-of-the-fight-against-corporate-impunity/

]]>
/talonpoikien-oikeuksien-suojelu-osana-yritysrikosten-vastaista-taistelua/feed/ 0
Miksi ruoan toimitusketjua häiritään? /miksi-ruoan-toimitusketjua-hairitaan/ /miksi-ruoan-toimitusketjua-hairitaan/#respond Sat, 01 Feb 2025 11:11:37 +0000 https://kapitaali.com/?p=3035 Lue lisää ...]]>

kirjoittaja: Tracy Thurman

Vuoden 2020 karanteenien ja vuoden 2021 rokotepakkojen jälkeen useimmat amerikkalaiset ovat kuulleet lääketieteellisen vapauden ajatuksesta, ja monet ovat huolissaan tietoon perustuvasta suostumuksesta. Yksi neljästä maanmiehestämme sanoo tuntevansa jonkun, joka on loukkaantunut vakavasti tai kuollut Covid-rokotteiden vuoksi. Tietoon perustuvan suostumuksen tarve lääketieteessä on ilmeinen. Mutta paljon harvempi tietää mitään elintarvikkeiden vapaudesta tai siitä, miksi sillä on merkitystä.

Lääketieteellinen vapaus ja ruoan vapaus ovat saman kolikon kaksi puolta, ja jos emme taistele molempien suojelemiseksi, meillä ei ole kumpaakaan.

Vuonna 1951 ilmestyneessä kirjassaan The Impact of Science on Society Nobel-palkittu brittiläinen matemaatikko, filosofi ja eugeniikan kannattaja Bertrand Russell ennusti tulevaisuutta, jossa eliitti käyttäisi tiedettä keinona hallita väestöä: “Ruokavalio, injektionesteet ja käskyt yhdistyvät hyvin varhaisesta iästä lähtien ja tuottavat sellaista luonnetta ja uskomuksia, joita viranomaiset pitävät suotavina, ja kaikenlainen vallanpitäjien vakava kritisointi tulee psykologisesti mahdottomaksi. Vaikka kaikki olisivat onnettomia, kaikki uskovat olevansa onnellisia, koska hallitus kertoo heille, että he ovat onnellisia.” 

The Scientific Outlookissa Russell kirjoitti myös: ”[Tulevaisuudessa] [lasten] ruokavaliota ei jätetä vanhempien mielivallan varaan, vaan se on sellainen, jota parhaat biokemistit suosittelevat.”

Vaikka tämä kuulosti todennäköisesti kaukaa haetulta useimmista Russellin aikalaisista, hänen sanansa kuvaavat nykyistä aikakauttamme hälyttävän tarkasti. Viimeisten kolmen vuoden aikana miljoonat amerikkalaiset näkivät, kuinka heidän elämänsä ja toimeentulonsa tuhoutuivat injektioiden ja kieltojen vuoksi. Karanteenit tuhosivat pienyrityksiä. Kovasti työtä tekevien ihmisten legioonat joutuivat turmioon, koska he olivat vaatineet oikeuttaan tietoon perustuvaan suostumukseen — arvioida tosiasioita, jotka koskevat mitä tahansa niin sanottua lääketieteellistä hoitoa, ja päättää itse, haluavatko he sitä. He saivat potkut, koska kieltäytyivät rokotteesta. Heidät tapettiin remdesivirillä. He kuolivat, kun lääkärit ja byrokraatit kielsivät heiltä heidän vaatimansa todella turvalliset ja tehokkaat hoidot, kuten ivermektiinin.

Jotkut teistä kuuluvat niihin harvoihin rohkeisiin, jotka nousivat tuolla hetkellä seisomaan ja tekivät sen, mikä oli oikein, suojellakseen potilaita ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, vaikka se maksoi teille paljon. Onnittelen teitä tästä. Tiedätte omakohtaisesti, mitä tarkoittaa, kun pistosten ja kieltojen saappaat ovat kasvoillanne.

Nyt on keskityttävä Russellin laatiman valvontaruudukon kolmanteen osaan: ruokavalioon. Taistelu siitä, että sinua pyritään hallitsemaan syömisesi avulla, on hyvin todellinen. Se uhkaa tuhota sen suvereniteetin, joka meillä on jäljellä, ja sitä harjoittavat samat ihmiset, jotka toivat teille ”turvalliset ja tehokkaat injektiot” ja ”kaksi viikkoa aikaa hidastaa leviämistä”.

Covid-karanteenit paljastivat liian keskitetyn elintarvikeketjun heikkouden maailmanlaajuisesti. Hallituksen määräämät sulkemiset häiritsivät elintarvikkeiden jakelukeskuksia ja sulkivat lihanjalostuslaitoksia, mikä aiheutti kaaosta, mellakoita ja levottomuuksia kaikkialla maailmassa, kun ihmiset yrittivät löytää ruokaa perheilleen. Tilanne paheni entisestään, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Euroopan leipäkoriin; monet Aasian ja Afrikan maat olivat riippuvaisia Ukrainan viljasta. Sadon väheneminen nosti viljan hintoja kaikkialla maailmassa, mikä aiheutti miljoonille ihmisille kauheaa elintarvikepulaa.

Vuonna 2023 maailmanlaajuisesti 282 miljoonaa ihmistä kärsii akuutista nälästä, mikä on 8,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2022, jolloin nälänhätä oli jo ennestään korkea. Yhdysvalloissa joka kahdeksannella amerikkalaisella kotitaloudella ei ollut riittävästi ruokaa vuonna 2022, ilmenee Yhdysvaltain maatalousministeriön raportista.

Luulisi, että nyt olisi aika tukea maailman viljelijöitä, jotka yrittävät ruokkia nälkäisiä massoja, ja kannustaa paikallisia elintarvikejärjestelmiä, jotka kestävät toimitusketjun häiriöt. Sen sijaan Maailman talousfoorumiin sidoksissa olevat johtajat runnovat maa toisensa jälkeen itsenäisiä maanviljelijöitä ja pakottavat heidät noudattamaan ankaria uusia sääntöjä ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä.

Sri Lankassa Maailman talousfoorumiin kuuluva pääministeri Ranil Wickremesinghe kielsi kaikki kemialliset lannoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja pakotti maatilat siirtymään luonnonmukaiseen tuotantoon yhdessä yössä, minkä jokainen luonnonmukainen maanviljelijä voi kertoa teille, että se on resepti katastrofiin — tällaisen muutoksen tekeminen edes yhdellä tilalla vaatii suunnittelua ja aikaa. Yhdessä akuutin dieselpulan kanssa tämä määräys teki maatiloista toimintakyvyttömiä, mikä johti elintarvikkeiden hintojen nousuun ja nälänhätään. Tilanne oli niin vakava, että vuonna 2022 sadattuhannet srilankalaiset mellakoivat, valtasivat presidentinpalatsin ja syrjäyttivät hallituksensa.

Irlannissa maataloussektoria on määrätty vähentämään hiilidioksidipäästöjä 25 prosenttia seuraavien seitsemän vuoden aikana. Tämä vaatimus ajaa monet maatilat konkurssiin ja pakottaa lopettamaan satoja tuhansia lehmiä.

Kanadassa tavoitteena on vähentää lannoitteiden käyttöä 30 prosentilla, mukaan lukien lannan käytön vähentäminen luonnonmukaisilla tiloilla, jotka ovat ainoa käyttökelpoinen vaihtoehto kemiallisille lannoitteille. Maanviljelijät soittavat hälytyskelloja siitä, että tämä politiikka tuhoaa elintarvikehuollon. Vaikka maidon hinnat ovat ennätystasolla, Kanadan viranomaiset pakottavat edelleen maanviljelijät hävittämään maitonsa, jos he tuottavat mielivaltaista kiintiötä enemmän. Meijereiden omistajia kielletään antamasta maitoa naapureille tai kodittomien turvakoteihin. Ontariossa maanviljelijät eivät voi myydä maitoa suoraan kuluttajille, vaan heidän on myytävä se yhdelle hallituksen hyväksymälle elimelle, joka sitten päättää, miten maito jaetaan.

Alankomaissa hallitus vaatii, että karjankasvatusta on vähennettävä 30 prosenttia ja että typpeä on vähennettävä jopa 95 prosenttia — typpeä, jota vapautuu lehmien lannasta ja joka oikein käytettynä on ympäristöystävällinen lannoite. Hallitus aikoo myös takavarikoida ja sulkea jopa 3 000 maatilaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Alankomaalaisten maanviljelijöiden protesteihin on vastattu voimakeinoin, ja poliisi on muun muassa ampunut mielenosoittajia kovilla ammuksilla.

Tanska, Belgia ja Saksa harkitsevat vastaavia typen vähentämispäätöksiä. Sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa on jo otettu käyttöön järjestelmiä, joissa maanviljelijöille maksetaan siitä, että he eivät viljele. Keskilännen valtavilla alueilla suuret yhtiöt ottavat pakkolunastamalla haltuunsa parhaita viljelysmaita asentaakseen sinne aurinkopuistoja — laitoksia, jotka voitaisiin sen sijaan rakentaa aurinkoisille, kuiville aavikoille, joissa ne eivät häiritsisi elintarvikehuoltoa.

Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin tarvitsemme lisää ruokaa ja maatiloja, emme vähennyksiä.

Yhdysvalloissa on monia pieniä, uusiutuvia luomutiloja, jotka kasvattavat laidunlihaa, maitotuotteita ja siipikarjaa monivuotisilla laitumilla ilman kemiallisia lannoitteita ja käyttävät eläinten lantaa ruohojen ruokintaan kauniissa kokonaisvaltaisessa kiertokulussa, joka on ympäristöystävällinen ja jonka metaani- ja hiilidioksidipäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat kuin teollisen maatalouden. Se vähentää typen valumista jokiin ja puroihin ja ehkäisee eroosiota. Jos hallituksemme todella välittäisi ilmastonmuutoksesta ja ihmisten terveydestä, byrokraatit ja tiedemiehet vierailisivat näillä maatiloilla ja keräisivät oppia, miten heidän menetelmiään voidaan soveltaa planeetan pelastamiseksi. Sen sijaan nämä viljelijät joutuvat kohtaamaan lisääntynyttä häirintää ja aseistettujen agenttien ratsioita, joiden tarkoituksena on lopettaa heidän toimintansa.

Olet ehkä kuullut Amos Milleristä, Pennsylvanian Lancasterissa asuvasta amish-maatalousyrittäjästä, jota CDC, FDA ja USDA ovat vainonneet jo seitsemän vuoden ajan anteeksiantamattoman rikoksen vuoksi, koska hän on tarjonnut raakamaitoa ja maatilalla jalostettua, USDA:n tarkastamatonta lihaa asiakkaille, jotka tietävät, mitä he saavat, ja jotka haluavat sen juuri sellaisena. Käymme myöhemmin tässä sarjassa läpi, miksi hänen asiakkaansa haluavat muuta kuin USDA:n tarkastamaa lihaa. Mutta nyt kannattaa tietää, että tällaiset ratsiat ovat yleisiä ja uhkaavat kykyämme saada paikallista, terveellistä ja ympäristöystävällistä lihaa ja maitotuotteita.

Vuodesta 2020 lähtien selittämättömien tulipalojen ja muiden maatiloja, latoja, elintarvikevarastoja, ruokakomeroita ja yleensä elintarvikeketjua vahingoittaneiden tapahtumien määrä on lisääntynyt merkittävästi, minkä vuoksi FBI on varoittanut, että kyberhyökkäykset uhkaavat elintarvikejärjestelmää.

Miksi näin tapahtuu? Miksi ruokahuoltomme häiriintyy, ilmeisesti tarkoituksella? Ja kuka on tämän viljelijöihimme kohdistuvan maailmanlaajuisen hyökkäyksen takana?

 

 

Lähde: https://brownstone.org/articles/part-one-diet-injections-and-injunctions/

]]>
/miksi-ruoan-toimitusketjua-hairitaan/feed/ 0
Miten yhdenmukaistaa talous ja ekologia /miten-yhdenmukaistaa-talous-ja-ekologia/ /miten-yhdenmukaistaa-talous-ja-ekologia/#respond Fri, 15 Mar 2024 11:11:00 +0000 https://kapitaali.com/?p=1930 Lue lisää ...]]> 1. TEE TILAA TYÖPAIKKASIIRTYMÄLLE ihmisille, jotka jättävät työpaikkansa yrityksissä, jotka perustuvat tarpeettomaan tuottamiseen. Tee tilaa yrityksille, jotka suuntautuvat uudelleen ekologisemmin.

2. KESKITY NAAPURIYHTEISIIN. Hoivan ja ruoantuotannon palauttaminen yhteisiin siirtää rahan pois lapasesta lähteneestä kapitalismista takaisin yhteisvaurauteen, se keskittää elämän uudelleen naapurustoihimme niin, että tarvitsee matkustaa vähemmän ja käyttää vähemmän bensaa, ja se johtaa tavaroiden jakamiseen mikä vähentää kulutusta. Tämä helpottaa myös eriarvoisuutta. Katso lisää sivuilta Transition Towns ja Shareable.

3. TEE TALOUDESTA UUDELLEEN PAIKALLISTA. Asioiden tuottaminen paikallisesti vähentää öljyn kulutusta. Se auttaa joustavien paikallisyhteisöjen rakentamista ja vähentää eriarvoisuuttta. Paikalliset toimitusketjut eivät romahda niin usein kuin globaalit ketjut kriisitilanteissa (monet yritykset ovat riippuvaisia kiinalaisista osista ja ja aineksista, ja ne ovat olleet helisemässä koronakriisin aikaan).

4. HARJOITA KOSMOLOKALISMIA. Termissä kosmo-etuliite tarkoittaa, että me voimme jakaa tietoa avoimesti. Teknologia- ja tuotedesignit jaetaan ilman patentteja niin, että ihmiset jokaisessa paikallisyhteisössä voivat valmistaa ja korjata tuotteita paikallisesti. Verstaiden ja pajojen lukumäärä kasvaa. Tämä vähentää riippuvuuttamme monikansallisista korporaatioista ja siitä tavasta millä markkinointi vaikuttaa siihen mitä me ostamme. Siten voimme kehittää tuotteita ympäristöystävällisemmiksi. Tuotteita ei valmisteta tarkoituksella enää niin, että ne hajoavat muutaman käyttökerran jälkeen. Lue Michel Bauwensin tekstejä kosmolokalismista.

5. SYÖ PAIKALLISTA LUOMURUOKAA. Suurmaatiloista elävöittävän luomumaatalouden tekniikoihin siirtyminen tekee maaperästä terveempää ja mahdollistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen. Se parantaa myös veden kiertoa. Ruokapiirien avulla välitetty paikallinen luomuruoka tarkoittaa, että globaalisti käytetään vähemmän öljyä, vähemmän FC-kaasuja (pahimpia kasvihuonekaasuja), vähemmän pakkausmateriaaleja ja vähemmän prosessoitua ruokaa. Se tarkoittaa terveempiä ihmisiä ja vähemmän rahaa sairaanhoitoon. Se vahvistaa immuunijärjestelmäämme, joka on avuksi epidemia-aikoina. Laajalti yhteisöinvestoinnein tuettu ja ympäristöliikkeen promoama yhteisömaanviljely voi muuttua halvemmaksi kuin supermarketin ruoka skaalaeduista johtuen, koska se on yhteisön itsensä rahoittamaa (joka ei maksa itseään kipeäksi korkoina pankille), ja koska se leikkaa välistä välimiehen kulut. Kustannukset laskevat myös jos kunta tai valtio päättää tukea yhteisömaanviljelyä suurmaatalouden sijaan johtuen luomumaaperän ekologisista hyödyistä. Lue lisää tästä artikkelista

6. YHTEISOMISTEISET MAAT. Vuokrat nousevat inflaatiota nopeammin, koska ne muutetaan korporaatioiden ja ammattivuokraloordien kassavirraksi. Paikallishallinnot auttavat köyhiä löytämään asuntoja, mutta pitävät silti vuorkat korkeina. Rahan kanavointi maan yhteisomistukseen auttaa pitämään vuokrat matalana. Ekokylät ja tietoiset yhteisöt tarjoavat ekologista elämäntyyliä ja yhteisöllisiä paikkoja ihmisille siirtymän keskellä. Matalammat vuokrat mahdollistavat ihmisten siirtyä pois ympäristölle haitallisista korporaatiotyöympäristöistä. Yhteisöt voivat itse päättää miten maata hoidetaan. Lue lisää George Monbiot’n työstä maaomaisuutta ja omistuksen reformia koskien. Katso myös tämä artikkeli.

7. LUO EKOLOGISIA AUTOKATALYYTTISILMUKOITA. Nämä ovat itseään ylläpitäviä kehiä ekotalousjärjestelmässä. Esimerkiksi, jos sinulla on paikallinen ruokametsä, jonne yhteisö kokoontuu kokkaamaan ruokaa, tämä on itseään ylläpitävä autokatalyyttinen silmukka.

8. KÄYTÄ LUONNON ETEENPÄIN VIEVÄÄ VOIMAA JA RYTMEJÄ TALOUDEN VOIMANA: Esimerkiksi talot voidaan suunnitella keräämään passiivisesti lämpöä auringosta. Puiden varjo voi vähentää tarvetta ilmanvaihdolle. Vesialueet, kasvit ja maaperä voidaan ottaa käyttöön veden puhdistukseen vedenpuhdistuslaitosten sijaan. Lue lisää ekorakentamisesta ja permakulttuurista.

9. SIIRRY DEKONSTRUKTIOON JA TALOUDEN VILLIINNYTTÄMISEEN: Tämä liittyy teiden päällystysten purkuun ja sen korvaamiseen maaperällä. Se liittyy rakennusten purkuun ja siihen, että annetaan luonnon kasvaa sen tilalle. Teiden päällysteiden purku ja luonnon palauttaminen suojelee kaupunkeja (kuten New Orleans ja Houston) tulvilta veden imeytyessä maaperään. Urbaanin maaperän ja puiden takaisin tuominen auttaisi merestä tulevan veden vesikiertoa ja elävöittämään ekologiaa sisämaahan päin. Me voimme purkaa tiet ja laittaa viereen ruokayhteisvaurautta tuottavia ruokametsiä paikallisyhteisöille. Päällystysten purkuun keskittyviä yrityksiä voidaan perustaa purkamaan valtateitä, takapihojen, koulujen ja parkkipaikkojen asfalttia, jotta voidaan tehdä tilaa permakulttuuripuutarhoille.

10.  MULTIMODAALINEN TALOUS: Käytä aikapankkeja, lahjojen antamista, vaihtotaloutta ja paikallisvaluuttoja talouden muotoina. Meillä on enemmän kuin tarpeeksi tavaraa maailmassa, jotta kenenkään ei tarvitse kärsiä. Kyse on useasti uudelleenjaon ongelmasta, eikä niinkään uuden tuottamisesta. Useat modaliteetit mahdollistavat tavaroiden ja palvelujen virrata niitä tarvitseville. Esim. terveysruokakauppa voi antaa mahdollisuuden maksaa ostoksista myös työllä. Ja työn vaihtaminen voidaan tehdä jossain toisessa yrityksessä, jolla on sopimus terveysruokakaupan kanssa siitä miten se auttaa ruokakauppaa työllään.

11. SIIRRY KIERTOTALOUTEEN: Luo talous, joka tuottaa tuotteensa biohajoavaksi, jotta ne voisivat palata takaisin maahan. Kiertotalous ei tarkoita ettei tuotettaisi ollenkaan jätteitä. Tuotteet pidetään käytössä. Osia valmistetaan käytettäväksi uudelleen alkuperäisen tuotteen elinkaaren lopussa. Katso tämä kiertotaloussivusto sekä Cradle To Cradle

12. LUO ITSEORGANISOITUVA EKOTALOUSVERKOSTO: Ekoyrityksillä voi olla insentiivejä ja sopimuksia muiden yritysten kanssa, mikä palkitsee ekologisemmasta toiminntasta. Ne voivat myös luoda osallistavaa yhteisvaurautta, joka liittää yhteen ekoyritykset vapaaehtoisvoimiin.

14. SIJOITA YHTEISÖÖN JA YMPÄRISTÖÖN: Osakkeisiin sijoittamisen sijaan yhteisön kannattaa sijoittaa sinne mikä tuottaa yhteisölle ja ympäristölle. Esimerkiksi monet ihmiset voivat investoida rahaa yhteisömaanviljelyyn, muuttaa monokulttuurimaatilat permakulttuuritiloiksi, joiden sijoituksen tuottona voi toimia tulevaisuuden usean vuoden ruokalähetykset. Katso esimerkiksi Slow Money, jossa yhteisöverkosto edesauttaa tällaisia sijoituksia.

15. TERVEYDENHUOLTONA TOIMIVA BIODIVERSITEETTI. Yrtit ovat luonnon tapa parantaa ihmisiä. Yhteisön omat yrttitarhat jokaisessa naapurustossa ovat luonnon oma apteekki. Tutkimus on osoittanut, että kädet savessa palstalla kuokkiminen parantaa immuunijärjestelmää, monimuotoisemman luonnon keskellä olo parantaa immuunijärjestelmää. Maalla kasvavilla lapsilla on vähemmän allergioita ja parempi immuuniterveys kuin kaupunkilaislapsilla. Betonin ja asfaltin purkaminen teiltä ja biodiversiteetin ja ruokametsien istuttaminen tilalle toimivat osana universaalia terveydenhoitojärjestelmää. Mitä enemmän ympärillämme on luontoa, sitä vähemmän todennäköisiä ovat epidemiat ja sairaudet ylipäätään. Terveydenhuoltoon kulutetuista biljoonista voitaisiin kanavoida uudelleen kaupunkiemme villiinnyttämiseen.

16. LUO LUONTOYHTEYS TALOUTEEN, joka tuo ihmiset takaisin kuuntelemaan luontoa ja viettämään aikaa luonnon keskellä. Viettämällä enemmän aikaa luonnossa meillä on mahdollisuus purkaa omat markkinoinnin ja kulutuskulttuurin meille syöttämät ohjelmat ja pakottavat tarpeet. Luonto myös ohjaa meitä pois ilmastokriisistä, jos me vain kuuntelemme sitä.

17. KASVATA EKOYHTEISÖN TIETOTALOUTTA vaihtamalla fokus pois bruttokansantuotteesta mittareihin, jotka mittaavat yhteisön yhteisön varallisuutta ja ekologiaa.

Lähde:

https://opencollaboration.wordpress.com/2020/03/09/how-to-align-the-economy-with-ecology/

]]>
/miten-yhdenmukaistaa-talous-ja-ekologia/feed/ 0
Myyttejä geenimanipuloidusta ruoasta /2494-2/ /2494-2/#respond Fri, 01 Dec 2023 11:11:26 +0000 https://kapitaali.com/?p=2494 Lue lisää ...]]> Euroopan Unionin valmistautuessa päättämään aikovatko he purkaa GMO-lainsäädäntöä ja miten, me tarkastelemme tässä bioteknoalan sekä siementeollisuuden kaikkein useimmin promoamia väitteitä uusista geenimanipuloiduista kasveista ja niiden sääntelystä.

Spoiler: väitteet johtavat harhaan, ja ovat jopa suoria valheita.

Myytti #1: Uusien GM-tekniikoiden (eli “genominmuokkauksen”) aikaansaamat muutokset kasveihin ovat samoja kuin mitä luonnossa ja perinteisen lisääntymisen keinoin tapahtuisi

Biotekniikkateollisuus ja etujärjestöt käyttävät uusista geneettisen muuntelun (GM) tekniikoista, joihin CRISPR/Cas kuuluu, usein nimityksiä ”jalostusinnovaatio”, ”tarkkuusjalostustekniikka” ja ”uusi jalostustekniikka”. Ne välttelevät huolellisesti sellaisten termien kuin ”geneettinen muuntaminen” ja ”geenitekniikka” käyttöä, koska ne yrittävät selvästi saada nämä tekniikat kuulostamaan luonnollisilta ja saada suuren yleisön hyväksymään uusia muuntogeenisiä organismeja sisältävät elintarvikkeet.

EU:n lainsäädännössä GMO [1] määritellään kuitenkin organismiksi, jonka ”geneettistä materiaalia on muutettu tavalla, joka ei tapahdu luonnollisesti pariutumisen ja/tai luonnollisen rekombinaation avulla”. Uudet muuntogeeniset tekniikat eivät ole jalostustekniikoita, koska niissä käytetään keinotekoisia tekniikoita, jotka edellyttävät ihmisen suoraa puuttumista perimään.

Ne ovat teknisesti ja oikeudellisesti muuntogeenisiä tekniikoita, tuottavat muuntogeenisiä organismeja (GMO) ja kuuluvat EU:n muuntogeenisiä organismeja koskevan lainsäädännön soveltamisalaan, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen vuonna 2018 antamassa tuomiossa [2] vahvistetaan.

Vaikka muuntogeeniset tekniikat ja tavanomainen jalostus luovat molemmat uusia kasvilajikkeita, ne ovat erillisiä menetelmiä, eikä niitä pitäisi sekoittaa keskenään.

Mytti #2: Uudet geenimuunnellut organismit auttavat vähentämään kasvimyrkkyjen ja hyönteismyrkkyjen käyttöä

Uusien muuntogeenisten organismien puolestapuhujat väittävät, että uusien muuntogeenisten viljelykasvien avulla voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä tekemällä kasveista myrkyllisiä tuholaisille. Ensimmäisen sukupolven muuntogeeniset organismit ovat kuitenkin vuosikymmenten kuluessa lisänneet torjunta-aineiden käyttöä [3]. Esimerkiksi Yhdysvalloissa soija-, maissi- ja puuvillalajikkeita on muunnettu niin, että ne sietävät rikkaruohomyrkkyjä (torjunta-aineita, jotka kohdistuvat erityisesti rikkaruohoihin ja muihin ei-toivottuihin kasveihin), minkä ansiosta maanviljelijät voivat vapaasti ruiskuttaa viljelykasveja rikkaruohojen torjunta-aineilla, mikä osaltaan johti glyfosaatin (Monsanto Roundupin vaikuttava aine) käytön 30-kertaistumiseen vuosien 1990 ja 2014 välillä [4]. GMO-siementen ja niihin liittyvien rikkakasvien torjunta-aineiden myynti on siis siemenyhtiöille erittäin kannattavaa liiketoimintaa, joka todennäköisesti jatkuu uusien GMO:iden myötä.

Lisäksi uudet muuntogeeniset organismit kokevat todennäköisesti saman kohtalon kuin vanhemmat muuntogeeniset viljelykasvit: tuholaiset ja rikkaruohot voivat nopeasti tulla vastustuskykyisiksi ruiskutetuille torjunta-aineille, sisäänrakennetuille torjunta-aineille, kuten Bt-myrkkyille, tai kasveille, jotka on geneettisesti suunniteltu torjumaan tuholaisia, jolloin muuntogeeninen organismi muuttuu käyttökelvottomaksi ja torjunta-aineiden käyttö lisääntyy jatkuvasti. ”Superrikkaruohot” — rikkaruohot, jotka ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi rikkaruohomyrkkyjä vastaan — ovat yhä vaikeammin hallittavissa, ja ne vaativat jatkuvasti uusien rikkaruohomyrkkyjen kehittämistä. Toisena esimerkkinä on niin sanottu ”whiffy wheat”, joka on geneettisesti muunnettu vapauttamaan minttuöljyssä esiintyvää kemikaalia kirvojen (kasvien kimppuun hyökkäävä ötökkätyyppi) karkottamiseksi, mikä osoittautui epäonnistuneeksi, koska kirvat tottuivat nopeasti hajuun [5].

Euroopan komissio on myöntänyt [6], että rikkakasvien torjunta-aineita sietävien uusien muuntogeenisten organismien ei katsottaisi edistävän kestävyyttä ja että ne olisivat vastoin EU:n tavoitetta vähentää torjunta-aineiden käyttö puoleen vuoteen 2030 mennessä. Tämä on pieni lohtu, sillä komissio valmistelee uusien geenimuunneltujen lajikkeiden sääntelyn purkamista.

Agrokemian alan yritysten edistämät uudet muuntogeeniset organismit eivät ole vastaus tehokkaaseen tuholaistorjuntaan, mutta todistetusti menestyksekkäät agroekologiset käytännöt (kuten viljelykierto) ovat, ja ne olisi annettava viljelijöiden käyttöön [7][8][9].

Myytti #3: Me tarvitsemme geenimuuntelua ruokkimaan aina vain suurempaa populaatiotamme

Nälkä johtuu köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, ei niukkuudesta. Kahden viime vuosikymmenen aikana maailman elintarviketuotanto on kasvanut nopeammin kuin maailman väestönkasvu. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (2009a, 2009b) mukaan maailmassa tuotetaan yli 1 ½ kertaa niin paljon ruokaa, että se riittäisi ruokkimaan kaikki maapallon asukkaat. Se riittää jo nyt ruokkimaan 10 miljardia ihmistä, joka on maailman ennustettu väestöhuippu vuonna 2050. Mutta alle 2 dollaria päivässä ansaitsevilla ihmisillä — joista suurin osa on resurssiköyhiä maanviljelijöitä, jotka viljelevät elinkelvottoman pieniä maa-alueita — ei ole varaa ostaa tätä ruokaa.

Maailmassa tuotetaan jo nyt riittävästi ruokaa ruokkiakseen meidät kaikki, mutta YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön [10] mukaan vuonna 2021 nälästä kärsii kuitenkin 702-828 miljoonaa ihmistä. Nälänhätä johtuu kuitenkin köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, ei ruokapulasta.

Köyhillä ja vähäosaisilla väestöryhmillä eri puolilla maailmaa ei ole yhä useammin varaa ostaa tätä ruokaa. ”Lähes joka kolmannella maailman ihmisellä (2,37 miljardia) ei ollut mahdollisuutta saada riittävästi ruokaa vuonna 2020 – se tarkoittaa lähes 320 miljoonan ihmisen lisäystä vain yhdessä vuodessa”, FAO toteaa [11].

Todellisuudessa suurin osa teollisesti tuotetuista viljelykasveista käytetään biopolttoaineisiin ja eläinten rehuksi. Kehotus lisätä maailmanlaajuista maataloustuotantoa on järkevä vain, jos asetamme edelleen kasvavan karja- ja autokannan etusijalle nälkäisten ihmisten sijaan.

Toinen syy, joka selittää kyvyttömyytemme ruokkia koko maailman väestöä, on ruokahävikki. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, noin kolmannes kaikesta tuotetusta ruoasta menee vuosittain hukkaan [12].

Miten uudet muuntogeeniset organismit voisivat mahdollisesti auttaa ratkaisemaan nämä ongelmat? Spoileri: ne eivät voi, koska nälkäongelma ei johdu ruoantuotannosta. Uudet muuntogeeniset organismit ovat vain ”teknisiä korjauksia”, joita elintarviketeollisuus edistää pitääkseen liiketoimintansa kannattavana ja ylläpitääkseen teollista, saastuttavaa ja epäoikeudenmukaista elintarvikejärjestelmää.

Myytti #4: Uudet GM-tekniikat tekevät tarkkoja ja kontrolloituja muutoksia DNA:han, ja niiden tulokset ovat ennustettavissa

Maatalouden biotekniikkateollisuus väittää, että uudet muuntogeeniset organismit, kuten CRISPR/ Cas, aiheuttavat muutoksia perimässä tarkasti ja hallitusti. Se väittää, että uusia GMO:ita olisi siksi säänneltävä eri tavalla kuin vanhoja GMO:ita, joissa (useimmissa tapauksissa) DNA:ta tuodaan toisesta lajista johonkin genomin osaan.

Kuitenkin suuri ja jatkuvasti kasvava määrä tieteellisiä tutkimuksia [13][14] ihmis-, eläin- ja kasvisoluilla osoittaa, että uudet GMO:t ovat paljon epätarkempia kuin väitetään ja aiheuttavat lukuisia geneettisiä virheitä [15][16][17][18][19], ja tutkijat korostavat tarvetta testata näitä tahattomia mutaatioita [20] (DNA-vaurioita). Lisäksi kun uusia muuntogeenisiä organismeja on päästetty pelloille ja siten luontoon, on mahdotonta estää läheisten viljelykasvien saastumista ja niiden leviämistä.

Myytti #5: Uudet geenimuunnellut organismit ovat elintärkeitä, jotta maanviljely voitaisiin sopeuttaa ilmastonmuutokseen

Teollisuuden edunvalvojat [21][22] väittävät, että uusien muuntogeenisten organismien käyttö on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen, kuten peltomaan ja veden, niukkuuden torjumiseksi. Heidän mukaansa on tarpeen kehittää viljelykasveja, jotka ovat vastustuskykyisiä tuholaisia ja tauteja vastaan ja jotka pystyvät sopeutumaan vaikeisiin ilmasto-olosuhteisiin, kuten kuivuuteen, kuumuuteen ja suolapitoisuuteen.

Totuus on kuitenkin se, että uusia muuntogeenisiä organismeja edistävät maatalouden biotekniikkayhtiöt (esimerkiksi Corteva, Bayer, Syngenta ja BASF) ovat myös maatalouskemikaaliyrityksiä, ja niiden liiketoimintamalli perustuu siementen myyntiin paketissa torjunta-aineiden ja muiden kemiallisten tuotantopanosten kanssa.

Kemikaalipohjaisen maatalouden tehostaminen ja lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön lisääminen on todellinen uhka biologiselle monimuotoisuudelle, olipa kyse sitten muuntogeenisestä tai muusta maataloudesta. Perinteinen (ei-muuntogeeninen) jalostus on onnistunut erinomaisesti tuottamaan viljelykasveja, joilla on toivottuja ominaisuuksia, esimerkiksi kuivuutta sietäviä siemeniä.

Emme tarvitse lisää muuntogeenisiä, muka ”ilmastokelpoisia viljelykasveja”, vaan ilmastokelpoisia agroekologisia järjestelmiä, jotka perustuvat hyväksi todettuihin menetelmiin, jotka takaavat myös viljelijöiden itsemääräämisoikeuden ilman patentteja. Tämä edellyttää, että valitaan oikeat viljelykasvit oikeaan paikkaan ja oikeisiin olosuhteisiin, istutetaan erilaisia viljelykasveja ja rakennetaan terve maaperä, joka säilyttää kosteuden kuivissa olosuhteissa ja estää tulvimisen kosteissa olosuhteissa.

————————-

Lähdeviitteet

[1] Directive 2001/18/EC of the European Parliament and of the Council of 12 March 2001 on the deliberate release into the environment of genetically modified organisms and repealing Council Directive 90/220/EEC – Commission Declaration

[2] Court of Justice of the European Union PRESS RELEASE No 111/18 Luxembourg, 25 July 2018

[3] Russell K, Hakim D, Broken Promises of Genetically Modified Crops, The New York Times, October 29, 2016

[4] H. Claire Brown, How Superweeds like Palmer Amaranth are Changing Agriculture, The New York Times, August 18, 2021

[5] Cookson C., GM “whiffy wheat” fails to deter pests, £2.6m UK study finds, Financial Times, June 25, 2015.

[6] Online event “Gene-editing revamp: the solution to climate change and food security?”, presented by Bayer & organized by Politico, June 27, 2022

[7] Steven R. Belmain, Yolice Tembo, Angela G. Mkindi, Sarah E. J. Arnold, Philip C. Stevenson; Elements of agroecological pest and disease management. Elementa: Science of the Anthropocene 4 January 2022; 10 (1): 00099. doi: https://doi.org/10.1525/elementa.2021.00099

[8] Lechenet et al. (2017), Reducing pesticide use while preserving crop productivity and profitability on arable farms, Nature plants: https://www.inrae.fr/en/news/reducing-pesticide-use-agriculture-without-lowering-productivity

[9] van der Ploeg et al. (2019) The economic potential of agroecology: Empirical evidence from Europe. Journal of Rural Studies: https://hal.archivesouvertes.fr/hal-02625121/

[10] FAO, IFAD, UNICEF, WFP and WHO. 2022. The State of Food Security and Nutrition in the World 2022.
Repurposing food and agricultural policies to make healthy diets more affordable. Rome, FAO.
https://doi.org/10.4060/cc0639en

[11] idem

[12] European Commission, Food Waste webpage

[13] Heidi Ledford, “CRISPR gene editing in human embryos wreaks chromosomal mayhem, Nature 583, 17-18 (2020) doi: https://doi.org/10.1038/d41586-020-01906-4

[14] Jonathan Latham, PhD, “Gene-Editing Unintentionally Adds Bovine DNA, Goat DNA, and Bacterial DNA, Mouse Researchers Find”, Independent Science news for Food and Agriculture, September 23, 2019

[15] Tuladhar R, Yeu Y, Piazza JT, et al. CRISPR-Cas9-based mutagenesis frequently provokes on-target mRNA misregulation. Nat Commun. 2019;10(1):1-10. doi:10.1038/s41467-019-12028-5

[16] Mou H, Smith JL, Peng L, et al. CRISPR/Cas9-mediated genome editing induces exon skipping by alternative splicing or exon deletion. Genome Biology. 2017;18:108. doi:10.1186/ s13059-017-1237-8

[17] Smits AH, Ziebell F, Joberty G, et al. Biological plasticity rescues target activity in CRISPR knock outs. Nat Methods. 2019;16(11):1087-1093. doi:10.1038/s41592-019-0614-5

[18] Gene-Editing Unintentionally Adds Bovine DNA, Goat DNA, and Bacterial DNA, Mouse Researchers Find, Jonathan Latham, PhD; Independent Science News, September 23, 2019

[19] Heidi Ledford, CRISPR gene editing in human embryos wreaks chromosomal mayhem, Nature 583, 17-18 (2020) doi: https://www.nature.com/articles/d41586-020-01906-4

[20] Researchers call for greater awareness of unintended consequences of CRISPR gene editing”, The Francis Crick Institute, April 9, 2021

[21] https://www.corteva.com/our-impact/innovation/crispr.html

[22] https://www.politico.eu/sponsored-content/smart-and-sustainable-food-systems/

 

Lähde:

https://www.slowfood.com/busting-the-myths-on-new-gmos/

]]>
/2494-2/feed/ 0
Maatalous 3.0 eli älykäs agroekologia /maatalous-3-0-eli-alykas-agroekologia/ /maatalous-3-0-eli-alykas-agroekologia/#respond Mon, 01 Mar 2021 11:11:13 +0000 https://kapitaali.com/?p=1691 Lue lisää ...]]>

Kun ruoka- ja maatalouden transformointi kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisiksi on muuttumassa yhä kiireellisemmäksi, ’älyviljely’ on monille houkutteleva tapa saavuttaa kestävyys, eikä vähiten liikevoiton takia. Euroopan komission suunnitelmassa uusi Yhteinen Maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP) on tarkoitettu rahoittamaan tämän 3.0 agrivallankumouksen vaatimia jättiläisinvestointeja. Muuttuvan ympäristön ja maatalouden kontekstissa tämä visio tuntuu olevan sopiva tarpeen kanssa modernisoida ja tehdä maataloudesta ”ilmastoälykästä”. Mutta mitkä ovat tämän vision riskit ja todelliset mahdollisuudet? Voisivatko synergiat agroekologian ja digitaalisten työkalujen kanssa tyydyttää modernisaation tarpeet samalla kun varmistetaan, että viljelijät ovat riippumattomia ja julkisia varoja käytetään legitiimisti?

”Älymaatalous” on tehnyt itseään tykö Euroopan maatiloille ja poliittiseen agendaan. Euroopan Unioni näyttää haluavan tarjota sopivaa ympäristöä politiikalla ja rahoituksella, samalla kun se vahvasti ajaa älymaatalouden ja datavetoisten bisnesmallien kehittämistä maataloudessa. CAP:n lakiesityksessä tarkkuusmaatalous ja digitalisaatio saivat ylistäviä lausuntoja maatalouskomissaari Phil Hoganilta suurena mahdollisuutena kehittää maaseutukuntia ja pienentää ympäristölle ja ilmastolle maataloudesta aiheutuvia vaikutuksia. Uudenlainen fokus maanviljelyn neuvonantojärjestelmiin — rakenteisiin jotka tarjoavat koulutusta maanviljelijöille — on tarkoitettu tarjoamaan maanviljelijöille tämä teknologinen harppaus eteenpäin.

Mitä älymaatalous (tarkkuusmaatalous) on?

Älymaatalous, tai tarkkuusmaatalous, on moderni maanviljelyn hallinnointikonsepti, joka hyödyntää digitaalitekniikkaa monitoroimaan ja optimoimaan maanviljelyn tuotantoprosesseja. Esimerkiksi, sen sijaan että annettaisiin sama määrä lannoitetta pellolle tai ruokittaisiin suurta eläinpopulaatiota samalla määrällä rehua, tarkkuusmaatalous auttaa mittaamaan ja sovittamaan tarpeen mukaan lannoitteet, hyönteismyrkyt ja sadonkorjuustrategiat. Tarkkuusmaatalous on lähinnä yhdistelmä sensoriteknologioita, satelliittinavigointia, paikannusteknologiaa ja datankeruuta joilla vaikuttaa maatilojen päätöksentekoon. Tavoite on kustannussäästöt, vähentää ympäristön kuormitusta ja tuottaa enemmän ruokaa.

Epäilemättä tehokkaampi maanviljelys, suuremmat sadot ja ympäristön kestävyys kuulostavat houkuttelevilta. Mutta joku voisi ihmetellä miten sellainen markkinaorientoitunut meininki vaikuttaa maatalousalaan. Megakoneet, kemialliset lannoitteet ja siemenlobbarit puskevat rahoitusta näille innovaatioille CAP-rahaston kautta, ja herää vakavia kysymyksiä siitä kenellä on pääsy näihin teknologioihin, kuka kontrolloi dataa ja mikä näiden innovaatioiden ympäristönsuojelun taso.

Onko tarkkuusmaatalous tie kohti kestävyyttä?

Monet EU-päätöksentekijät kuvaavat älymaataloutta vastauksena maatalouden kestävyysongelmaan. Vaikka se ei jätäkään epäilyksiä sille etteikö se pärjäisi paremmin tuotannossa kuin perinteinen maatlaous ympäristön kannalta, silti tuntuu olevan epäselvyyttä siinä mitä kestävyys yleensäkään tarkoittaa. Tieteellinen konsensus on syntynyt vuosien mittaan, että kestävyyden käsitteen tulisi kattaa ekologiset, ekonomiset ja sosiaaliset aspektit. Näiden aspektien alaisuudessa lyhyt analyysi näyttää tarkkuusmaatalouden vaikutusten rajoitteet kestävyydestä puhuttaessa.

Ensinnäkin, tämä uusi paradigma sivuuttaa ekologiset prosessit, ja se perustuu yksinkertaisesti perinteisen tuotannon optimointimalleihin ja turhien tarpeiden luomiseen. Esimerkiksi kemiallisen maaperän lannoittamisen tietylle alueelle ruiskutettavien hyönteismyrkkyjen määrien optimointi voivat olla hyödyllisiä työkaluja perinteisen tuotannon kontekstissa. Tarkkuusmaatalous saattaa auttaa lannoitteiden ja hyönteismyrkkyjen käytön vähentämisessä, mutta sen perusoletus on steriili maaperä ja köyhä biodiversiteetti. Sitä vastoin tasapainoisessa maatalousekosysteemissä elävä maaperä toimii puskurina sekä tuhohyönteisten että ravinteiden säädölle, mikä tarkoittaa että ei ole tarvetta sortua hyönteismyrkkyihin tai lannoitteisiin.

Maanviljelijät olisivat jumissa hierarkiaan perustuvien työkalujen ja ”teknosentrisen” maailmankuvan kanssa, mikä selvästikin on sopivaa vain liikevoiton tuottamistavoitteeseen

Toiseksi, älymaatalous, siten kuin sitä nykyisellään kehitetään, ei ole taloudellisesti kestävää useimmille maanviljelijöille. Viimeisen 50 vuoden ajan valtavirran maatalouskehitys on edistynyt ”enemmän on parempi”-kaarta, ja se on pakottanut ylhäältä käsin kemiallisia ja bioteknologioita sekä energiaintensiivisiä koneita. Logiikka sen taustalla, että kasvatetaan tuotantoa kaikin mahdollisin keinoin on saanut maanviljelijät kasvattamaan velkataakkaansa. Euroopan maatilat ovat katoamassa, ja muutama suuri maatila on nielemässä ne. Vuodesta 2003 vuoteen 2013 yksi neljästä maatilasta on kadonnut Euroopan kartalta. Saman paradigman mukaisesti digitalisaatio uhkaa upottaa maanviljelijät yhä syvempään velkasuohon ja riippuvuuteen. Maanviljelijät joutuisivat ostamaan koneita ja antamaan dataa. Kerättyä dataa sitten myytäisiin eteenpäin. Nämä uudet markkinaorientoituneet teknologiat, joita tiedon hyödykkeellistämisen ja yksityistämisen trendit ohjailevat, kasvattaisivat riippuvuutta kalliista koneista, jotka olisivat suuremmaksi osaksi liian kalliita pienviljelijöille, mikä kiihdyttäisi niiden katoamista.

Viimeisenä tarkkuusmaatalouden lähestymismalli ei ole sosiaalisesti kestävä. Tarkkuusmaatalouden tiedonsiirtomalli pääosin seurailee ylhäältä-alas -prosessia, jossa innovaatio tulee yksityisiltä yrityksiltä, jotka kehittävät ja tarjoavat teknologiaratkaisuja. Maanviljelijät olisivat vangittuina hierarkisiin työkaluihin ja ”teknosentrisiin” tapoihin tehdä asioita, mitkä selvästikin palvelisivat suurpääoman liikevoittotavoitetta, pahentaisivat riippuvuutta ja sivuuttaisivat käytännön tiedonjakamisen ja osallistavan tutkimuksen. Lisäksi digiteknologian ja big datan lupaukset ovat pääosin osoitettu perinteisille teollisen mittakaavan maatiloille, mikä mahdollistaa yksistään niiden menestyä pienten kustannuksella.

Älykäs ja todella kestävä maatalouden toimintamalli on jo täällä

Viimeisen vuosikymmenen aikana agroekologia on kasvanut suureksi menestykseksi, ja se on saanut aikaan siirtymän EU:ssa. Agroekologia on tapa suunnitella ruokajärjestelmät uudelleen aidosti ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden saavuttamiseksi. Monialaisuuden, osallistavuuden ja siirtymäorientoituneen tutkimuksen kautta agroekologia linkittää yhteen tieteen, käytännön ja yhteiskunnalliseen muutokseen keskittyneet liikkeet. Vaikka se onkin kaukana ”menneen ajan maataloudesta”, niinkuin jotkut sen vastustajat ovat sitä nimittäneet, agroekologia yhdistelee tieteellistä tutkimusta ja yhteisöperustaista kokeilua, painottaen teknologiaa ja innovaatiota jotka ovat tietointensiivisiä, edullisia ja helposti käyttöönotettavia pienillä ja keskisuurilla maatiloilla. Agroekologia tarkoittaa metodologioita, joilla kehitetään vastuullisia innovaatioita, joilla mahdollistetaan teknologioita joilla vastata todellisiin käyttäjien tarpeisiin. Se kehittää systemaattista lähestymistapaa ekologisten prosessien, matalien ulkoisten panosten, biodiversiteetin käytön ja maataloustiedon kultivoinnin täydelliseen harmonisointiin.

Tästä syntyvä teknologia on yhtä ”älykästä” ja ”tarkkaa” ja toimii yhtä hyvin kuin big data -firmojen hehkuttamat jutut. Tiputuskastelu (eräänlainen mikrokastelu), typpilannoittaminen sienillä, adaptiiviset monen aitauksen laiduntamisjärjestelmät (systeemi jossa karjaa liikutellaan toistuvasti yhdestä laitumelta toiselle ylilaiduntamisen ehkäisemiseksi) sekä bokashi-kompostointi (fermentoitu orgaaninen jäte) ovat vain muutamia esimerkkejä kehittyneistä agroekologisista teknologioista, jotka vastaavat adaptiivisuuden, tehokkuuden ja saavutettavuuden tarpeisiin. Matalan teknologian menetelmät voivat olla yhtä tehokkaita, ja ne voivat olla jopa soveliaampia pienille ja kaukaisille maatiloille, ja ne vaativat vähemmän velanottoa ja aiheuttavat vähemmän riippuvuutta panoksista. Suurin osa useimpien maanviljelijöiden tarvitsemista laitteista on edullisia, mukautuvia ja helppoja korjata.

Ovatko agroekologia ja digitalisaatio vastakkaisia napoja?

Kun mietitään nykyistä big datan ja suurkoneyritysten agendaa, kyllä ne ovat. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että digitaaliset innovaatiot eivät sovi agroekologiaan. Suurin este digitaalisten innovaatioiden käytölle agroekologiassa liittyy niiden saavutettavuuteen ja maanviljelijöiden autonomian puutteeseen. Agroekologia perustuu inklusiivisuuteen, se painottaa dialogin tärkeyttä tuottajien, tutkijoiden ja yhteisöjen välillä osallistavassa oppimisprosessissa. Alhaalta-ylös -lähestymistapa, vaakatason integraatio ja täydellinen informaation vapaus ovat tarpeen kun tuetaan agroekologian innovaatioita.

Näin agroekologian ja digitaaliteknologian asettaminen vastakkain olisi kriittinen virhe. Valtavasti potentiaalia voidaan vapauttaa yhdistämällä digitaaliteknologiaa saavuttamaan kestävän maanviljelystuotannon tavoitteita. Viljelijältä viljelijälle -menetelmät, jotka perustuvat open source -informaation horisontaaliseen vaihdantaa, voidaan käyttää demokratisoimaan datankäyttö. Joukkoistettu maaperädata voi auttaa maanviljelijöitä jakamaan informaatiota ja hyötymään siitä. Esimerkkinä vaikka mySoil-applikaatio, joka pyrkii edistämään vapaasti saatavilla olevan datan jakelua digitaaliteknologian avulla. Tämä projekti on kehittänyt kansalaisroolin datankeruuseen, mikä mahdollistaa käyttäjien ladata omia havaintojaan maaperästä alueillaan. Sensorit voivat mitata kasvien tai eläinten tarpeita, informaatiota voidaan välittää ja jakaa eri yhteisöjen välillä nopeasti, ja uusia applikaatioita voidaan ottaa käyttöön maanviljelijöille myymään heidän tuotteitaan suoraan ja kehittämään tehokkaampia yhteisöperustaisia maanviljelystapoja. Kustannukset erikoistuneista laitteista, jotka hallinnoivat kestävää maaperää, tai kompostointia, voidaan saada madalletuksi edistämällä osuustoiminnallisia malleja ja yhteisöjen kontakteja bioalueilla.

Agroekologia on tapa suunnitella ruoantuotanto uudelleen todellisen ekologisuuden, taloudellisuuden ja yhteiskunnallisen kestävyyden saavuttamiseksi.

Esimerkkejä maanviljelijöiden teknologia- ja innovaatioyhteistyöprojekteista ovat sellaiset kuten l’Atelier Paysan Ranskassa, ja niitä löytyy ympäri Eurooppaa. Nämä paikalliset innovaatiot vaativat ympäristön, joita valtiot eivät tällä hetkellä onnistu tarjoamaan. Atelier Paysan on maanviljelijöiden, tieteentekijöiden ja tutkijoiden verkosto, joka on kehittänyt alhaalta-ylös -lähestymistavan innovaatioon maanviljelijöiden tiedon integroimiseksi uusien teknologioiden kehittämiseen agroekologiseen maanviljelykseen. Tavoite on voimaannuttaa maanviljelijöitä ottamaan takaisin haltuun tekniset valinnat. Lähtökohta on, että maanviljelijät ovat parhaassa asemassa vastata maanviljelyksen kehittämisen haasteisiin. Teknisten fasilitaattoreiden ja monialaisen ja kollektiivisen älyn tukemana maanviljelijät kehittävät asianmukaisia innovaatioita. Teknologian kehittää ja omistaa maanviljelijät, ja investoinnit ja hyödyt ovat kollektiivisia. Digiteknologian käyttöönotto samanlaisiin prosesseihin voi innostaa siirtymään paljon tehokkaammalla tavalla kuin vanhentunut ylhäältä-alas -teknokratia. Jos me haluamme todellista innovaatiota, meidän tulee alkaa kiinnostua itse innovaatioprosessista.

Käyttäjien mukaanottaminen agrolaitteiden suunnitteluun, luomaan rahoitusinsentiivejä innovatiivisille laitteille, kustannusten jakamiseen osuuskuntien ja viljelijäyhtesöjen välillä ja loppukäyttäjien kouluttamiseen näiden teknologioiden potentiaalista ovat käänteentekeviä aspekteja agroekologian digitaalisten työkalujen käyttöönotossa. Nämä prosessit tarvitsevat julkisrahoitteista tukea skaalaamiseen investointien avulla. Tämä tulee olemaan uuden CAP:n rooli, jotta sen suuret kassavirrat voitaisiin legitimoida. CAP-rahat palvelevat inklusiivista innovaatiota, saavutettavan ja adaptoituvan tiedon kehittämistä. Tulevien CAP-neuvottelujen aikana tuleva 38 prosenttia Euroopan budjetista tulee olemaan päätöksenteon kohteena. Kansan julkista rahaa tulee käyttää julkishyödykkeisiin. Kyse ei ole siitä millaista teknologiaa me haluamme maatalouteemme; kyse on siitä kuka hyötyy tästä teknologiasta, maanviljelijät vaiko yksityiset yritykset.

 

Lähde: https://www.greeneuropeanjournal.eu/agriculture-3-0-or-smart-agroecology/

]]>
/maatalous-3-0-eli-alykas-agroekologia/feed/ 0
Kuinka kaupunkiviljely on muuttamassa Detroitia /kuinka-kaupunkiviljely-on-muuttamassa-detroitia/ /kuinka-kaupunkiviljely-on-muuttamassa-detroitia/#respond Sun, 21 Jan 2018 11:11:19 +0000 http://kapitaali.com/?p=1185 Lue lisää ...]]>

Devita Davidson puhuu siitä miten Detroit ottaa käyttöön suuria urbaaneja alueita yhteisöviljelyyn.

Detroitissa on kasvamassa ihme: terveellistä, saatavilla olevaa, herkullista, tuoretta ruokaa. Peloton viljelijä Devita Davison kertoo tässä esityksessä kuinka Detroitin hajoaminen on tehnyt siitä ideaalin paikan kaupunkiviljelylle. Tule mukaan Davidsonin kierrokselle läpi muuttuvan naapuruston jossa hän kertoo tarinoita mahdollisuuksista ja toivosta. ”Nämä eivät ole maaplänttejä joissa kasvaa vain tomaatteja ja porkkanoita”, Davison sanoo. “Me rakennamme sosiaalista yhteenkuuluvuutta samalla kun tarjoamme terveellistä, tuoretta ruokaa.”

Lähde:

https://www.ted.com/

]]>
/kuinka-kaupunkiviljely-on-muuttamassa-detroitia/feed/ 0