oikeudenmukaisuus – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Sat, 01 Mar 2025 11:11:11 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg oikeudenmukaisuus – Kapitaali.com / 32 32 Agroekologia edistää ruoantuotannon omavaraisuutta /agroekologia-edistaa-ruoantuotannon-omavaraisuutta/ /agroekologia-edistaa-ruoantuotannon-omavaraisuutta/#respond Sat, 01 Mar 2025 11:11:11 +0000 https://kapitaali.com/?p=3016

Mikä on agroekologia talonpoikien ja maaseututyöntekijöiden oikeuksien puolesta — Johdanto maataloustyöläisten oikeuksien puolustamiseen

Esitämme uudelleen Friends of the Earth Internationalin julkaisun, jossa pyritään määrittelemään agroekologia elintarvikeomavaraisuutta varten. Agroekologia, elintarvikeomavaraisuus ja talonpoikien oikeudet liittyvät läheisesti toisiinsa. Yhdessä ne muodostavat poliittisen ja käytännöllisen perustan sekä vallitsevan ja tuhoisan kapitalistisen maatalousjärjestelmän torjumiselle että muiden maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmien rakentamiselle nyt. Elintarvikeomavaraisuus ja agroekologia on kirjattu julistukseen La Via Campesinan ja sen liittolaisten YK-neuvotteluissa tekemien ponnistelujen ansiosta.

Nyt kun nämä kaksi käsitettä on liitetty talonpoikien oikeuksiin, meidän on varmistettava, että niitä ei kaapata oikeuksien haltijoiden niille antamasta merkityksestä. Kapitalistisen järjestelmän puolustajat ovat jo osoittaneet kykynsä käyttää uudelleen ja tyhjentää opposition poliittisia käsitteitä niiden merkityksestä. Vastapainoksi meidän on jatkettava näiden käsitteiden määrittelyä ja levitettävä näitä määritelmiä.

Maan ystävät -järjestön esittämä määritelmä vastaa La Via Campesinan UNDROP-neuvottelujen aikana esittämää poliittista näkemystä, ja siihen olisi siksi viitattava UNDROP-ohjelmaa luettaessa ja sitä toteutettaessa. Termi agroekologia esiintyy UNDROPissa kahdesti, 17 ja 20 artiklassa, jotka koskevat oikeuksia maahan ja biologiseen monimuotoisuuteen. Molemmissa tapauksissa sillä viitataan valtioiden velvollisuuksiin edistää ja suojella agroekologisia käytäntöjä. Näitä artikloja käytettäessä voimme kaikki viitata alla olevaan julkaisuun.


Agroekologia on tapa tuottaa ruokaa, elämäntapa, tiede ja liike, jonka tavoitteena on muuttaa ruokajärjestelmiä kohti ekologista, sosiaalista, sukupuolten välistä, taloudellista, rodullista ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.

Tämä määritelmä on peräisin merkittävästä Nyélénin julistuksesta. Pienimuotoista elintarviketuotantoa harjoittavien järjestöjen ja kansainvälisten liikkeiden edustajat, työntekijät ja kuluttajat kokoontuivat vuonna 2015 Nyéléniin, Maliin. Ne sopivat yhteisestä käsityksestä agroekologiasta, joka on ratkaisevan tärkeä elintarvikeomavaraisuuden rakentamisessa. Ne myös kehittivät yhteisen vision sen edistämiseksi.

Agroekologia on saanut alkunsa talonpoikien, perheviljelijöiden, alkuperäiskansojen, kalastajien, paimentolaisten ja monien muiden pientuottajien käytännöistä, tiedosta, innovaatioista ja tutkimuksesta.

Tapa tuottaa ruokaa

Agroekologiset käytännöt noudattavat luonnollisia prosesseja itseään ylläpitävässä tuotannossa. Esimerkkeinä mainittakoon perinteinen kalastus, paimentolaisuus sekä viljelykasvien, puiden, karjan ja kalojen yhdistämisen, lannoituksen, kompostin, paikallisten siementen ja eläinrotujen käyttö. Näin saadaan aikaan suurempi viljelykasvien ja rotujen monimuotoisuus, vähennetään huomattavasti ulkopuolelta ostettujen tuotantopanosten käyttöä ja kierrätetään ravinteita. Se myös estää maatalousmyrkkyjen, antibioottien, keinotekoisten hormonien, geneettisesti muunnettujen organismien (GMO) ja muiden vaarallisten uusien teknologioiden käytön.

Agroekologialla on ilmeisiä etuja. Esimerkiksi kustannusten aleneminen, riippumattomuus yrityksistä, tulovirtojen monipuolistuminen, riskinhallinta satovahinkojen varalta ja monipuoliset tuotteet, jotka parantavat ravitsemusta. Sillä on myös mahdollisuus elvyttää teollisen maatalouden tuhoamia ekosysteemejä.

Tiede

Agroekologia tarjoaa elävän, johdonmukaisen, poikkitieteellisen ja kokonaisvaltaisen kehyksen, jonka avulla sen käytäntöjä ja tuloksia voidaan tutkia. Tämä sisältää ihmisten erilaiset tiedot ja tietämystavat. Se auttaa meitä ymmärtämään, miten elintarvikejärjestelmien on sopeuduttava biokulttuurisiin järjestelmiin, joista ne ovat riippuvaisia, ja palautettava ne.

Elämäntyyli tai sosioekonominen järjestelmä

Agroekologiassa kansojen ja planeetan elämä on tärkeämpää kuin voitot. Se perustuu pitkän aikavälin visioon, joka ulottuu maataloutta pidemmälle ja muuttaa koko elintarvikejärjestelmän. Se perustuu sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja ekologisiin tieteenaloihin ja yhdistää ne talonpoikien, alkuperäiskansojen ja muiden pienimuotoisten ruoantuottajien perimätietoon ja tavanomaisiin käytäntöihin. Agroekologia perustuu yhteisiin periaatteisiin, joita harjoitetaan kunkin alueen todellisuuden ja kulttuurin mukaisesti kunnioittaen samalla luontoa ja yhteisiä, jaettuja arvoja.

  1. Se esimerkiksi muokkaa markkinoita oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja vastuullisen tuotannon ja kulutuksen etiikan pohjalta ja edistää suoria ja oikeudenmukaisia lyhyitä jakeluketjuja. Se luo naisille ja nuorille tilaa ja valtaa ottaa johtoasema. Se takaa oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon työntekijöille.
  2. Se merkitsee kansojen itsemääräämisoikeuden ja itsemääräämisoikeuden täysimääräistä tunnustamista, ja se rakentuu kollektiivisten oikeuksien ja yhteisten hyödykkeiden saatavuuden pilareille.

Yhteiskunnallinen liike

Agroekologia haastaa ja muuttaa aktiivisesti yhteiskunnan valtarakenteita. Se antaa siementen, biologisen monimuotoisuuden, maan ja alueiden, vesien, tiedon, kulttuurin ja yhteisten hyödykkeiden hallinnan kansojen käsiin elintarvikeomavaraisuuden saavuttamiseksi. Sitä johtavat talonpoikien, perheiden, alkuperäiskansojen ja käsityöläisten ruoantuottajat sekä työntekijät ja heidän liittolaisensa.

Tämä kasvava liike pyrkii täysin muuttamaan elintarvikejärjestelmämme sen sijaan, että se uudistaisi teollisia malleja. Taistelu sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja patriarkaatin purkaminen on myös olennaisen tärkeää, sillä se on väylä naisten autonomian ja oikeuksien saavuttamiseen. Kollektiivinen toiminta mahdollistaa agroekologian laajentamisen, paikallisten ruokajärjestelmien rakentamisen ja ruokajärjestelmämme yritysvalvonnan kyseenalaistamisen.

Agroekologiset käytännöt perustuvat useisiin periaatteisiin, kuten:

  • talonpoikien, perheviljelijöiden ja muiden pienimuotoisten ruoantuottajien osalta: viljelykasvilajikkeiden, paikallisten siementen ja kotieläinrotujen monipuolistaminen; viljelykasvien, puiden, kotieläinten ja kalojen yhdistäminen; lannan käyttö ja kompostointi; biologisen vuorovaikutuksen tehostaminen koko järjestelmässä; uusiutumattomien ulkoisten resurssien ja tuotantopanosten (esimerkiksi ravinteiden ja maatalousmyrkkyjen) käytön minimoiminen; riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista; sadeveden keräys; ekosysteemien yhteisöllinen tarkkailu; ruoan aurinkokuivaus ja -varastointi; yhteisöllinen metsänhoito;
  • perinteisen, pienimuotoisen tai pienimuotoisen kalastuksen osalta: yhteisöpohjainen hoito kalakantojen, kalastusalueiden, koralliriuttojen, mangrovensuiden ja muiden kalojen elinympäristöjen säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi;
  • perinteisen vaelluspaimentolaisuuden ja rajat ylittävän paimentolaisuuden osalta: laidunalueiden säilyttäminen ja niiden hyödyntäminen lihan, maidon, kuidun, polttoaineen ja muiden tuotteiden tuottamiseen;
  • metsäasukkaaiden osalta: eläminen muiden kuin metsäpuutuotteiden monimuotoisuudesta ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen;
  • alkuperäiskansojen osalta: luonnonvarojen saatavuus niiden alueella, erityisesti metsästys- ja keräilymahdollisuudet.

Agroekologian tunnustus ja harjoittaminen

Useissa tieteellisissä ja YK:n raporteissa tunnustetaan agroekologian muutospotentiaali maailman ruokkimiseksi ja tuhoisan teollisen elintarvikejärjestelmän korvaamiseksi.

“Agroekologiasta [on] useita hyötyjä, muun muassa elintarviketurvan ja sietokyvyn parantaminen, toimeentulon ja paikallistalouden edistäminen, elintarviketuotannon ja ruokavalion monipuolistaminen, terveyden ja ravitsemuksen edistäminen, luonnonvarojen, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimintojen turvaaminen, maaperän hedelmällisyyden ja terveyden parantaminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen sekä paikalliskulttuurien ja perinteisen tietämyksen järjestelmien säilyttäminen.” – Chair of the Second International Symposium on Agroecology, April 2018.

Tutustu agroekologiakarttaamme saadaksesi tietoa siitä, miten ihmiset harjoittavat agroekologiaa eri puolilla maailmaa.

 

Lähde: https://defendingpeasantsrights.org/en/agroecology-for-food-sovereignty/

]]>
/agroekologia-edistaa-ruoantuotannon-omavaraisuutta/feed/ 0
Ympäristönsuojelua ja oikeudenmukaisuutta /ymparistonsuojelua-ja-oikeudenmukaisuutta/ /ymparistonsuojelua-ja-oikeudenmukaisuutta/#respond Wed, 15 Dec 2021 11:11:45 +0000 https://kapitaali.com/?p=2202 Lue lisää ...]]> USA:ssa on toiminut viimeisen parin vuosikymmenen ajan Environmental Justice -nimeä kantava liike, joka on levinnyt myös Meksikoon, Kanadaan, Puerto Ricoon, Havaijille ja Alaskaan. Liikkeen nimeä on vaikeaa kääntää suomeksi, mutta sen perusideana on ihmisten omien asuinalueiden puolustaminen esimerkiksi ympäristön tuhoutumista edistäviä tehtaita ja myrkkyjätteiden sijoittamista vastaan. Liikkeelle on ominaista yhteiskunnallisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden vaatiminen ympäristönsuojelun rinnalla, eikä näitä käsitellä erillisinä ongelmina. Environmental olisi suomeksi käännettynä ympäristöllinen ja justice tarkoittaa oikeudenmukaisuutta, joten suora käännös olisi ympäristöllisen oikeudenmukaisuuden liike. Mielestäni tämä tuntuu hieman hankalalta, ja käytän tästä eteenpäin Environmental Justice -liikkeestä vain ilmausta liike.

Yksi liikkeen synnyn kannalta keskeisistä kamppailuista käytiin Warrenin piirikunnassa Pohjois-Carolinassa syksyllä 1982, kun asukkaat estivät yli 7000 rekkakuorman kokoisen vahvasti PCB-pitoisen maalastin dumppaamisen lähelle erästä asuinaluetta. Joka päivä yli kuuden viikon ajan noin 300 ihmistä esti, osa kansalaistottelemattomuutta käyttäen, myrkkymaakuljetusten pääsyn perille. Yhteensä yli 500 ihmistä pidätettiin tuona aikana, ja paikalle kutsuttiin myös synkän maineen omaava kansalliskaarti. Paikalliset asukkaat, joista noin 75 % on mustia, voittivat kamppailun. He myös osoittivat, että mustat ja valkoiset voivat toimia yhdessä asuinalueensa ympäristön puolesta sellaisillakin alueilla, jotka olivat pitkään olleet rodullisesti jakautuneita.

Liikkeen tausta on edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa. Useimmat kampanjoihin osallistuneet ihmiset eivät olleet koskaan aikaisemmin olleet mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. He olivat huolissaan omista alueistaan sekä omasta ja perheidensä terveydestä. Tästä syystä lehdistö ja viranomaiset yrittivät väittää, että kampanjoihin osallistujien ympäristöhuoli päättyy siihen, kun myrkkyjätteet rahdataan muualle. Mustamaalaajat olivat kuitenkin väärässä. Monet kampanjaryhmät jäivät elämään, vaikka ne synnyttäneet tapahtumat olivat jo takanapäin.

Vuonna 1987 USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan rotu oli keskeinen tekijä, kun tutkittiin asuinalueita, joille oli sijoitettu vähintään yksi kaupallinen haitallisten jätteiden sijoituspaikka tai maantäyttöpaikka: 60 % mustista asui alueilla, joille varastoitiin myrkyllisiä jätteitä. Rotu oli merkittävämpi tekijä kuin tulotaso, omaisuuden määrä tai muut sosiaaliset ja taloudelliset mittarit. Kyseinen tutkimus vahvisti jo aikaisemmin saatuja samansuuntaisia tuloksia. Vuonna 1994 tehty seurantatutkimus osoitti, että tilanne ei ole mennyt parempaan vaan jopa huonompaan suuntaan. Muilla kuin eurooppalaista syntyperää olevilla oli 47 % suurempi todennäköisyys asua lähellä haitallisten jätteiden sijoituspaikkaa. Ympäristörasismin käsite alkoi muodostua yhä vain tärkeämmäksi.

Monirotuisuus on liikkeen selkeä tunnusmerkki ja vahvuus. Osa ryhmistä voidaan luokitella mustien, latinoiden, intiaanien tai aasialaista syntyperää olevien ryhmiksi, eli jotakin etnistä ryhmää edustavat ihmiset muodostavat niiden jäsenistöstä enemmistön, kun taas loppuja ryhmiä ei voida tällä perusteella luokitella. USA:ssa on hyvin paljon intiaanien ja mustien ryhmiä, Kanadassa intiaanien ja Meksikossa taas ymmärrettävistä syistä latinoryhmiä.

Ryhmät ovat erityisesti 1990-luvulla verkostoituneet tehokkaasti, ja jotkut näistä verkostoista ylittävät myös valtioiden rajoja. Liikkeeseen kuuluvien ihmisten tai ryhmien määrästä on vaikeaa esittää arviota, mutta erilaisiin suurempiin kokoontumisiin saapuu aina sadoittain ihmisiä. Meksikon ja USA:n rajan läheisyydessä olevien halvan työvoiman tuotantoalueiden kasvun myötä sinne on alkanut muodostua ryhmiä vaatimaan parempia ja turvallisempia työoloja ja ympäristöasioiden huomioonottamista. Toiminta työpaikoilla ja yhteistyö esimerkiksi kemianteollisuuden työntekijöiden kanssa on tullut yhä tärkeämmäksi. Kalifornian Piilaaksossa tällainen yhteistyö paljasti ”puhtaan” korkean teknologian tuotannon seurauksia, esimerkiksi pohjavedessä olevat syanidin, arseenin ja raskasmetallit, sekä ammattisairaudet. Eräs liikkeen suurimmista voitoista saavutettiin 1980-luvulla, kun USA:han suunniteltiin yli 280 jätteenpolttolaitosta. Paikallistason aktivistit estivät yli 75 % näistä hankkeista.

Liikkeen edustajat ovat arvostelleet suuria ympäristöjärjestöjä, joista useimmat eivät ole tunnetun aktivistin ja tutkijan Robert Bullardin mukaan ymmärtäneet, ettei ympäristökriisiä voi ratkaista ilman yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Liikkeelle on organisoitumisen kannalta ollut oikeastaan eduksi, että se on ollut erillään suurista järjestöistä. Näin niiden hierarkkiset järjestäytymis- ja toimintatavat eivät ole saaneet jalansijaa. Useimmat ryhmät toimivat ruohonjuuritason demokratian periaatteiden mukaisesti, vallan keskittymistä vältetään ja kaikkien osallistumismahdollisuudet pyritään turvaamaan. Tämä on hyvin tärkeää ja olennaista, koska ryhmissä on paljon esimerkiksi lapsiperheiden äitejä, joille ei usein juuri tarjoudu mahdollisuuksia toimia. Toimintamahdollisuuksia parantaa myös se, että ryhmät toimivat asuinalueilla ja kaupungeissa. Hyvin pitkään mukana olleen aktivistin Lois Gibbsin mukaan useimmat ihmiset tulevat liikkeeseen, koska heille itselleen on tehty vääryyttä. Tämä on selkeä ero verrattuna moniin muihin ympäristöliikkeisiin.

Ajan kuluessa mukaan on tullut yhtiövallan suora haastaminen ja pyrkimys kohti yhteiskunnallista ja asiantuntevaa massaliikettä. Liikkeen tavoitteisiin kuuluvat yhä voimakkaammin demokratian parantamisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset, ei-keskitetyt paikalliset ja alueelliset lähestymistavat kehitykseen, kaupunkiympäristöjen vihertäminen, kaupunkiviljelyn lisääminen ja myös erämaiden suojelu. Liike asettuu myös jo olemassaolollaan vastaan yhteiskunnassa etenevää eristäytymistä ja sirpaleistumista. Se tuo yhteen samalla alueella eläviä ihmisiä, jotka muuten saattaisivat viettää paljon eristäytyneempää elämää.

 

Lähde:

https://kulma.net/mkevat/mk17/ympoik.html

]]>
/ymparistonsuojelua-ja-oikeudenmukaisuutta/feed/ 0
Algoritminen epäoikeudenmukaisuus /algoritminen-epaoikeudenmukaisuus/ /algoritminen-epaoikeudenmukaisuus/#respond Fri, 23 Jun 2017 11:11:52 +0000 http://kapitaali.com/?p=856 Lue lisää ...]]> Kirjoittanut David Casacuberta

14. maaliskuuta 2017

Keinoäly on tehnyt mahdolliseksi automatisoida päätökset joista ihmisolennot ovat tähän asti olleet vastuussa. Vaikka monet näistä päätöksistä tehdään viihteen ja sosiaalisen medioiden aloilla, automatisoitu päätöksenteko on käytössä myös rahoituksen, koulutuksen, työmarkkinoiden, vakuuttamisen, lääketieteen ja oikeustieteen aloilla. Tällä ilmiöllä on kauaskantoiset yhteiskunnalliset seuraukset, ja se herättää monenlaisia kysymyksiä, esim. ”mitä tapahtuu työpaikoille jotka huolehtivat näiden päätösten tekemisestä aiemmin” ja ”kuinka me takaamme että nuo algoritmit tekevät reiluja päätöksiä?”

Mary Bollender on rahan kanssa kamppaileva yksinhuoltajaäiti Las Vegasista. Yhtenä aamuna vuonna 2014, kun hänen kymmenvuotias tyttärensä oli kuumeessa joka ei mennyt pois, Mary päätti viedä hänet päivystykseen. Mutta kun he pääsivät autoon, se ei suostunut käynnistymään. Ongelma ei ollut moottorissa tai tyhjässä tankissa: pankki oli etänä aktivoinut laitteen joka esti hänen autoaan käynnistymästä koska hänen autolainansa lyhennys oli kolme päivää myöhässä. Heti kun hän maksaisi sen, hänen autonsa lähtisi liikkeelle. Valitettavasti hänellä ei ollut tuona aamuna rahaa.

Yhteiskuntamme jatkaa monimutkaisemmaksi muuttumistaan, datan digitalisoinnin laajentuessa massiivisesti. Mary Bollenderin kaltaiset tapaukset tulevat yhä yleisemmäksi: automatisoidut päätökset, jotka perustuvat systemaattisen henkilökohtaisen datan keräämiseen, millä on mahdollisesti negatiivinen vaikutus elämiimme. Algoritmit kontrolloivat sitä ketkä ystävistämme näkevät ensimmäisenä postauksen Facebookin uutisvirrassa ja suosittelevat elokuvia joita saattaisimme katsoa Netflixissä, mutta algoritmit päättävät myös antaako pankki meille lainan, voidaanko joku oikeuskäsittelyä odottava päästää vapaaksi takuita vastaan, ansaitsemmeko tohtoriväitösstipendin ja olemmeko sen arvoisia että tulisimme yrityksen palkkaamaksi.

Nämä tietokoneohjelmat tai algoritmit eivät ole tehty niin, että ihmis-ohjelmoijat analysoivat ja ratkaisevat ongelmia ja sitten syöttävät ohjeet tietokoneelle. Ne ovat monimutkaisten matemaattisten operaatioiden hedelmää, jotka etsivät digitoidun datan merestä kuvioita. Ne eivät ole niinkuin resepti joka esittää listan aineita ja sitten kertoo meille mitä tehdä niillä askel askeleelta. Kyse on enemmänkin tapauksesta ”avaa jääkaappi, katso mitä siellä on, pyöri keittiössä ja etsi kattiloita joita voit käyttää, ja tee sen jälkeen minulle illallinen kuudeksi.” Tämän tyypin algoritmit jotka eivät ole eksplisiittisesti ohjelmoijan suunnittelemia sijoittuvat ”koneoppimisen” konseptin alle.

Koneoppivia algoritmeja tällä hetkellä käytetään datan prosessointiin ja määrittämään kykeneekö henkilö maksamaan lainan takaisin. Henkilö, joka ohjelmoi algoritmin, kasaa tietokannan ihmisistä jotka ovat pyytäneet aiemmin lainaa, johon kuuluu kaikenlaista muutakin dataa: hakijan ikä ja sukupuoli, maksoivatko he summan kokonaisuudessaan takaisin, oliko heillä ja kuinka paljon myöhästyneitä takaisinmaksuja, keskimääräinen palkka, kuinka paljon veroa he maksoivat, missä kaupungissa ja kaupunginosassa he asuvat, ja niin edelleen. Algoritmi käyttää tilastollisia kaavoja kaikkeen tähän dataan ja sen jälkeen generoi kuvioita jotka estimoivat todennäköisyyden sille, että uusi potentiaalinen asiakas maksaa lainan takaisin. Luotettavuus on usein ainoa kriteeri jota käytetään näiden algoritmien kehittämiseen. Onko ohjelma tarpeeksi tarkka korvaamaan ihmisen? Jos vastaus on kyllä, sille näytetään vihreää valoa.

What’s an algorithm? | David J. Malan | Ted Ed

Ei ole helppoa määrittää luotettavuutta. Todella luotettavan algoritmin kehittäminen on osittain tiedettä ja osittain taidetta. Kun me mietimme tietokoneohjelmia tai tekoälyä, me väistämättä tuppaamme inhimillistämään ja kuvittelemaan jonkinlaisen olennon, joka käyttäytyy mentaalisten prosessien mukaan samalla tavoin kuin me itse. Mutta se ei ole miten homma toimii. Automatisoitu algoritmi ei analysoi esimerkkejä jotka me sille annamme ja sitten yritä saada aikaan jonkinlaista kausaalista linkkiä datan ja lopputuloksen välillä. Algoritmi itsessään ei tiedä mitään sukupuolesta, iästä, rahoitustilanteesta, työttömyydestä jne. Se yksinkertaisesti on sarja numeroita ja se yrittää löytää kuvioita jotka sallivat sen keksiä oikean tuloksen niin usein kuin mahdollista.

Ja tämä on se missä ongelmat tulevat mukaan. Perinteinen ihmisen kehittämä ohjelma seuraa tiettyä logiikkaa, joten on mahdollista ymmärtää mitä se tekee. Automatisoitu algoritmi on kuin musta laatikko. Me annamme sille tiettyä syötettä (lainanhakijan henkilötiedot) ja se antaa tietyn ulostulon (todennäköisyys että henkilö maksaa lainan takaisin). On erittäin vaikeaa — tai lähes mahdotonta — tietää miksi ohjelma päätti hylätä tai hyväksyä tietyn lainahakemuksen.

1980-luvulla USA:n armeija antoi toimeksiannon tiedemiehille kehittää automaattinen kuvantunnistusohjelma joka voisi havaita naamioituja tankkeja reaaliaikaisesti. Tiedemiehet pyysiivät armeijan upseereita tarjoamaan useita valokuvia eri kohteista joka oli järjestetty pareiksi: toisessa näkyy kohde ilman tankkia ja toisessa näkyy sama kohde puskiin naamioitu tankki vierellä. Idea oli kehittää algoritmi joka keksisi sarjan kriteereitä tankkien havaitsemiselle. Ohjelma toimi huomionarvoisen hyvin.

Se oli sataprosenttisen oikeassa. Itse asiassa, se havaitsi tankkeja, jotka olivat niin hyvin naamioituneita että ihmisetkään eivät niitä kyenneet havaitsemaan. Tutkijat olivat niin yllättyneitä, että he päättivät analysoida mitä kriteerejä algoritmi käytti. Syväluotaavan valokuvien ja algoritmin analysoinnin jälkeen he tajusivat, että ohjelma ei itse asiassa tunnistanut tankkeja tai edes mitään sinne päin. Oletetaan että armeija oli ottanut valokuvia paikoista ilman tankkia keskipäivällä. Valokuvat, joissa naamioitu tankki oli, oli otettu kuudelta iltapäivällä. Joten jotta päätettäisiin oliko kuvassa tankki, ainoa mitä algoritmin tuli tehdä, oli tarkastella auringon sijaintia.

Toinen esimerkki on itseohjautuvat autot. Me haluaisimme kuvitella että autoa ajavilla algoritmeilla on jonkinlainen idea tien, liikennevalojen, suojatien, pyöräilijän, toisen auton jne jne ideasta. Mutta todellisuudessa ne ovat vain kehittyneitä versioita tankin havaitsevasta algoritmista. Niiden oppimiskyky on erittäin kontekstiriippuvaista ja riippuu täysin sen ympäristön vasteesta, jossa algoritmia on opetettu. Ja koska ne ovat mustia laatikoita, me emme koskaan voi tietää varmasti miten itseään ajava auto reagoi kontekstissa joka on merkittävästi erilainen kuin se jossa sitä alunperin on opetettu.

Kun annetaan tarpeeksi opetusta erilaisissa konteksteissa, me voimme keksiä algoritmeja jotka ovat todella robusteja ja luotettavia. Muta silti on vieläkin salakavalampi ongelma: oikeudenmukaisuus, tai reiluus. Ottaen huomioon että puhumme ohjelmista jotka tunnistavat kontekstuaalisia kuvioita rajoitetussa datajoukossa, ja jotka eivät perustu oikeaan tietoon ympäristöstä, yksikään algoritmi ei koskaan voisi harkita aktivoivansa Mary Bollenderin autoa jotta hän voisi ajaa tyttärensä sairaalaan. Se vain tietää kuka maksaa lainanlyhennyksensä ja kuka ei. Köyhillä alueilla ei ole paljon korkeampi velkatappiosuhde. Suuri prosenttiosuus yksinhuoltajaäideistä maksaa asuntolainan ja muiden lainojen lyhennyksiään myöhässä. Automatisoitu algoritmi epäilemättä hylkäisi yksinhuoltajaäidin lainahakemuksen köyhästä kaupunginosasta. Päätös olisi epäilemättä tilastollisesti oikea. Mutta olisiko se reilu? Haluammeko elää maailmassa jossa elämän kriittiset päätökset perustuvat kontekstiriippuviin tilastollisiin malleihin?

Koneoppimisen algoritmit, joita tällä hetkellä kehitetään, tarvitsevat humaanisuutta. Meidän tulee rakentaa infrastruktuureja yhteistyölle softakehittäjien ja humanistien välillä. Meidän tarvitsee kehittää yhteinen kieli jolla sosiologit, antropologit, filosofit ja taiteilijat voivat ymmärtää tällaisen uudenlaisen softan perustoimintoja, ja tietokoneinsinöörien ajatella sitä miten sisällyttää etiikka, rauhallinen yhteiselo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus uuteen softaan. Ehkä jonain päivänä meidän onnistuu kehittää keinotekoinen superäly josta Elon Musk on niin innoissaan. Mutta tällä hetkellä meidän tulee olla enemmän huolestuneita siitä kuinka olemassaolevat ohjelmat voivat kasvattaa rasistisia, ksenofobisia ja seksistisiä vinoumia joita yhteiskunnassamme esiintyy.

 

Lähde:

http://lab.cccb.org/en/algorithmic-injustice/

 

]]>
/algoritminen-epaoikeudenmukaisuus/feed/ 0