Euroopan komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille esitellyssä raportissa todetaan, että EU:n kasvu on hidastunut tuottavuuden kasvun heikkenemisen vuoksi.

Raportissa yksilöidään kolme kiireellistä painopistettä: kiihdytetään innovointia ja etsitään uusia kasvumoottoreita, alennetaan korkeita energian hintoja ja jatketaan samalla hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja siirtymistä kiertotalouteen sekä reagoidaan epävakaamman geopolitiikan maailmaan, jossa riippuvuussuhteet ovat muuttumassa haavoittuviksi ja jossa Eurooppa ei voi enää luottaa muiden turvallisuuteen.

Näiden muutosten hallitsemiseksi raportissa ehdotetaan Euroopan uutta teollisuusstrategiaa, jossa keskitytään neljään pääalueeseen: Euroopan hidastuvan tuottavuuden kasvun korjaaminen kuromalla umpeen innovaatiokuilu, energian hintojen alentaminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen tarjoamien teollisten mahdollisuuksien hyödyntäminen, turvallisuuden lisääminen ja riippuvuuksien vähentäminen sekä investointien mobilisoiminen siirtymävaiheen edistämiseksi.

Cooperatives Europe, Euroopan osuuskuntien äänitorvi, suhtautui raporttiin myönteisesti ja totesi, että ”monet tämän raportin näkökohdat vastaavat Cooperatives Europen pitkäaikaisia huolenaiheita”.

Niitä ovat muun muassa sen tunnustaminen, että osaamisvaje on kurottava umpeen strategisilla teollisuudenaloilla, ja liiallisen hallinnollisen taakan tunnustaminen innovoinnin ja rahoituksen saatavuuden esteenä, jotka ovat ”tiiviisti linjassa” niiden asioiden kanssa, joiden puolesta huippukokouksessa on puhuttu.

Raportissa ei nimenomaisesti mainita osuus- ja yhteisötaloutta tai osuuskuntia, mutta Cooperatives Europe toteaa, että ”sen painotus sosiaalisen osallisuuden säilyttämisessä ja yritysten kilpailukyvyn parantamisessa vastaa hyvin osuustoiminnallisia arvoja ja käytäntöjä”. Osuustoimintajärjestö suhtautui myönteisesti raportin tasapainoiseen lähestymistapaan ja lisäsi, että se on ”lupaava suunta tulevalle politiikan kehittämiselle”.

Cooperatives Europe varoittaa kuitenkin myös, että ”joissakin asioissa on syytä noudattaa varovaisempaa lähestymistapaa”.

”Draghin näkemys ’EU:n hajanaisesta lähestymistavasta valtiontukeen’ ja ajatus ’uuden EU:n laajuisen innovatiivisia start-up-yrityksiä koskevan oikeudellisen perussäännön’ käyttöönotosta on yksi tällainen alue”, Cooperatives Europe toteaa. ”Vaikka se voi olla hyödyllinen, meidän on tehtävä työtä varmistaaksemme, että siinä otetaan huomioon osuustoiminnalliset periaatteet ja että se ei vahingossa aseta osuuskuntamallia epäedulliseen asemaan.

”Samoin EU:n valtiontukia koskevaan lähestymistapaan tehtävät muutokset vaativat meiltä tarkkaa huomiota, jotta voimme puolustaa osuuskuntien oikeudenmukaista kohtelua mahdollisissa uusissa puitteissa.”

Cooperatives Europe sanoo, että se aikoo seurata, miten raportin suositukset sisällytetään tuleviin EU:n poliittisiin päätöksiin.

”Olemme sitoutuneet ajamaan osuuskuntien etuja koko prosessin ajan ja varmistamaan, että jäsentemme ääni tulee kuulluksi”, etujärjestö lisäsi. ”Draghin raportti edustaa merkittävää hetkeä Euroopan talouden tulevaisuuden muotoilussa. Osuuskuntina meillä on ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa näihin ehdotettuihin muutoksiin ja hyötyä niistä, jotta voimme varmistaa, että Euroopan tuleva kilpailukyky rakentuu yhteistyön, kestävyyden ja sosiaalisen vastuun periaatteille.”

Lähde: https://www.thenews.coop/co-ops-respond-to-mario-draghis-report-on-eu-competitiveness/

Mikä on työntekijäosuuskunta?

Se on liikeyritys, jonka työntekijät omistavat, jota he valvovat demokraattisesti ja jota pyöritetään työntekijöiden hyväksi. Osuuskuntia on loputtomasti erilaisia, mikä tarkoittaa, että on monia kysymyksiä, joita kannattaa pohtia ennen oman ainutlaatuisen yritysmuodon perustamista. Muista, että olet perustamassa oikeaa yritystä, ja jos et ole koskaan aiemmin perustanut yritystä, tarvitset tukea.

Lue alta, miten osuuskunnan perustaminen tapahtuu, kysy neuvoja osuuskuntien kehittämisjärjestöiltä ja keskustele osuuskuntaystävällisten lakimiesten ja kirjanpitäjien kanssa. Tarvitset liiketoimintasuunnitelman, osuuskuntakohtaiset oikeudelliset perustamisasiakirjat ja alkupääomaa osuuskunnan rahoittamiseen. Lisäksi tarvitset järjestämissuunnitelman, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten aiot hoitaa osuuskuntaasi osuustoiminnallisesti.

Ovatko työntekijäosuuskunnat uusi juttu?

Suurilla ja pienillä työntekijäosuuskunnilla on pitkä ja rikas historia Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti. Rochdale Society of Equitable Pioneers -järjestö loi Rochdalen periaatteet vuonna 1844, ja sitä pidetään osuustoimintaliikkeen perustajana. Orjuutetut afroamerikkalaiset alkoivat harjoittaa osuustoiminnallista taloutta heti, kun heidät tuotiin väkisin Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen Rochdale-tyyppinen musta osuuskunta perustettiin vuonna 1901 Ruthvilleen, Virginiaan.

Espanjassa toimivaan Mondragon Corporationiin kuuluu nykyään yli 90 osuuskuntaa, ja se työllistää yli 70 000 ihmistä. Italian Emilia-Romagnan alueella suurin osa 4,5 miljoonasta asukkaasta kuuluu johonkin osuuskuntaan, ja osuuskunnat tuottavat noin 30 prosenttia alueen BKT:stä. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 612 todennettua työntekijäosuuskuntaa, mutta Democracy at Work Institute arvioi määrän olevan lähempänä 1 000 osuuskuntaa, jotka työllistävät noin 10 000 ihmistä.

Miksi perustaa työntekijäosuuskunta?

Työntekijäomisteiset osuuskunnat voivat olla tyydyttävämpiä kuin ”pomolle” työskentely. Työntekijäomistajia ei pakoteta hierarkiaan, ja heillä on enemmän sananvaltaa yrityksen toimintaan kuin perinteisillä työntekijöillä. Osuuskunnan hallinnoinnista on silti vastattava, mutta työtoverisi-omistajat ovat todennäköisesti mukavampia ja ymmärtäväisempiä henkilökohtaisia tarpeitasi ja omituisuuksia kohtaan kuin minkä tahansa yrityksen keskijohto.

Saat todennäköisesti enemmän rahaa, jos jätät sijoittajat ja johtajat pois. Tyypillisillä matalapalkka-aloilla työntekijäomistajat voivat tienata moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä he saivat työntekijöinä. Esimerkiksi Petalumassa, Kaliforniassa, Alvarado Street Bakery -leipomon työntekijät saavat noin 60 000 dollaria vuodessa – paljon enemmän kuin minimipalkalla työskentelevät. Työntekijä-omistajana irtisanominen on epätodennäköisempää, koska osuuskunnat pitävät vakaata työllisyyttä tärkeämpänä kuin lyhytaikaisia voittoja ja koska ne ovat kestävämpiä kuin perinteiset leipomot.

Kuinka perustaa työntekijäomisteinen osuuskunta?

Luettelo perustuu U.S. Federation of Worker Co-ops -järjestön julkaisemaan asiakirjaan).

1. Kootkaa alustava järjestäytymisryhmä ja tiedot ja selvittäkää sitten tarpeet.

• Ryhmän muodostaminen
  

Yksi ensimmäisistä vaiheista työntekijäosuuskunnan perustamisessa on löytää muita halukkaita osallistumaan aloittajaryhmään. Jos olet muuttamassa yritystä osuuskunnaksi, sinulla saattaa jo olla jäseniä.

• Tunnista ja kutsu koolle noin 5-15 ihmistä, joilla on yhteisiä tarpeita ja jotka ovat kiinnostuneita työntekijäosuuskunnan perustamisesta.
• Henkilöiden olisi oltava käytettävissä viikoittaisiin tai kahden viikon välein pidettäviin kokouksiin ja pystyttävä käyttämään paljon aikaa tarvittavien tutkimusten tekemiseen.
• Kartoita ryhmän taidot ja kokemukset roolien ja tehtävien arvioimiseksi.
• Valitse roolit ja jaa tehtävät.

• Kerää tarvittavat tiedot ja materiaalit.

• Suoritetaan markkinatutkimus liiketoimintaehdotuksen elinkelpoisuuden määrittämiseksi.
• Tutki osuuskunnan muuttamiseen tai perustamiseen liittyviä oikeudellisia seikkoja.
• Määritä oikeudellinen rakenne: LLC vai osuustoiminnallinen yhtiö?
• Päätä, mistä alkupääoma tulee:
  • Työntekijä-omistajilta ja/tai laina entiseltä omistajalta;
  • Laina pankista (kokeile pankkia, joka on myöntänyt lainaa osuuskunnille menestyksekkäästi);
  • Tai avustus työntekijöiden osuuskuntien perustamiseen.

2. Kokoa aloitusryhmä arvioimaan etenemistä.

• Jäsenet kokoontuvat keskustelemaan, suunnittelemaan ja organisoimaan seuraavia vaiheita.

• Käy läpi kaikki kerätyt materiaalit, anna aikaa keskustelulle ja äänestä sitten etenemisestä (tai siitä luopumisesta).
• Valitse keskeiset päätöksentekoprosessit ja hallintorakenteet.
• Perusta komiteoita, jotka työskentelevät liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi ja rahoituksen hankkimiseksi.

3. Vie organisaatio kaupparekisteriin, luo säännöt ja käynnistä rahoitus.

• Hahmottele yrityksesi tarkoitus (missio), yleiskatsaus tavaroista ja palveluista, organisaatiorakenne ja määrittele prosessi, jonka avulla uudet työntekijäomistajat voivat liittyä yritykseen.
• Viimeistele kaikki lakisääteiset asiakirjat.
• Varmista jäsenyys ja rahoitus.

4. Käynnistä uusi työntekijäosuuskuntasi!

• Aloita toiminta avaamalla ovet ja toteuttamalla liiketoimintasuunnitelma.

Vaikka tämä kuulostaa työläältä (ja sitä se onkin), työntekijäomistajat, joiden kanssa olen keskustellut, sanovat, että pitkällä aikavälillä se on täysin sen arvoista. Alla on lueteltu resursseja, jotka auttavat sinua pääsemään alkuun, mukaan lukien työntekijöiden osuuskuntien kehittämisorganisaatiot.

Uuden osuuskunnan perustaminen voi luoda työpaikkoja — ei vain sinulle, vaan myös ihmisille, joilla ei ehkä ole koskaan ollut mahdollisuutta omistaa yritystä tai ansaita elämiseen tarvittavaa palkkaa. Työntekijäosuuskunnat ovat osa laajempaa liikettä, jonka tavoitteena on luoda demokraattinen ja oikeudenmukainen talous, joka huolehtii kaikista. Se voi alkaa sinusta ja työtovereistasi.

Linkkejä ja lisätietoa

• Erilaisia osuuskuntamuotoja
• Osuuskunnan perustajan opas (Osuustoimintakeskus Pellervo)
• Att grunda ett andelslag (Pellervo Coop Center)
• Yrittäminen osuuskunnassa (YouTube-video)
• Osuuskunnan rekisteröinti (PRH)

Organisaatioita muualla:

• The U.S. Federation of Worker Cooperatives
• The National Cooperative Business Association
• Sustainable Economies Law Center 
• Canadian Worker Co-operative Federation
• International Cooperative Alliance

Lähde: https://www.shareable.net/how-to-start-a-worker-co-op

Kun perinteisiä osuuskuntia hallinnoi ja ne omistaa yhdenlainen omistajien joukko (esim. työntekijät), MSC:tä hallinnoi ja niitä usein myös omistaa useamman tyyppiset sidosryhmät. Jäsenluokkiin saattaa kuulua käyttäjät (esim. kuluttajat tai asiakkaat), tukihenkilöt (esim. yhteisön jäsenet tai sijoittajat) tai työntekijät, ja se voi saada monenlaisia muotoja: panimoravintola, jnka omistaa työntekijät ja kuluttajat; asuntokunta, jonka omistaa yhteisön jäsenet, sijoittajat, asukkaat ja työntekijät; supermarketti- ja päivittäistavarakauppaketju, jolla on yli 1000 kauppaa, 33000 työntekijäjäsentä ja 7 miljoonaa kuluttajajäsentä; tai “solidaarisuusosuuskunnat”, jotka tarjoavat hoivapalveluja ja niihin voi kuulua käyttäjiä, työntekijöitä tai tukijäseniä. MSC:t  käyttävät “yksi jäsen, yksi ääni”-sääntöjä valitsemaan johtokuntansa jäsenet, mutta jokaisella jäsenryhmällä (esim. työntekijät tai kuluttajat) normaalisti on kiinteä määrä paikkoja johtokunnassa.

Potentiaaliset vaikutukset

MSC:t voivat käyttää joustavaa hallintorakennettaan parantamaan palvelujaan tarjoamalla institutionalisoituja keinoja jäsenilleen, kuten terveydenhuoltoalan työntekijöille, kommunikoida omia tarpeitaan. Organisaatiot voivat pienentää transaktiokustannuksiaan lisääntyneellä luottamuksella ja parantuneella informaationkululla, joka syntyy kun monet eri sidosryhmät ovat mukana suunnittelussa, päätöksenteossa ja arviointiprosesseissa heti alusta alkaen — eikä niinkään kauan päätösten tekemisen jälkeen. Ottamalla mukaan toisia sidosryhmiä, MSC-muotoiset organisaatiot voivat ottaa käyttöön uudenlaista osaamista, asiantuntemusta, kokemuksia, sosiaalisia verkostoja ja rahoitusyhteyksiä lisäämään niille saatavilla olevien resurssien syvyyttä ja monipuolisuutta. Viimeisenä, MSC:t “vaikuttavat olevan yllättävän hyviä määrittelemään ja perustamaan uusia markkinoita” ja antamaan marginalisoitujen ihmisryhmien tulla mukaan “valvoviin ja hallinnollisiin instituutioihin, joilla on heidän elämiinsä tärkeä vaikutus”, sanoo MSC-tutkija Margaret Lund.

Transformatiivisia ominaisuuksia

Ottamalla sidosryhmät mukaan johtokuntaan, MSC:t institutionalisoivat niinkutsuttujen “asianomaisten etujen periaatteen”: sen että ihmisillä tulisi olla sanavaltaa instituutioiden päätöksentekoon, joka merkittävästi vaikuttaa heidän elämäänsä. Maailmassa jossa johtamisen ja omistamisen oikeudet on laajennettu niille, jotka kontribuoivat yhteiseen toimintaan, MSC:t voivat laajentaa “kontribuution” määritelmää ja näin laajentaa omistamisen maailmaa. Viimeisenä, MSC:t luovat strukturoituja (eli suunniteltuja) suhteita ryhmien välillä, jotka muuten ovat keskenään kanssakäymisissä markkinoiden tai kaoottisessa kilpailun kautta, tai ei ollenkaan (kun markkinat puuttuvat). MSC:ssä sen sääntöjä “valvotaan” määriteltyjen valtasuhteiden kautta. Suunniteltu struktuuri voi myös tukea pitkäaikaisempaa tai yhteisöllisempää järjestäytymistä, jossa jäsenet asettavat lyhytaikaiset intressinsä yritysten tai paikallisalueen pitkäaikaisen hyvinvoinnin alapuolelle.

Hylättyjen tehtaiden keskeltä Wisconsinin Viroquan maaseudulla ponnistava Fifth Season Cooperative tukee kestävää ja lokalisoitua alueellista ruoantuotantoa auttamalla pieniä ja keskisuuria maatiloja ja ruoantuottajia saamaan yhteyden ostajiin aina Madisonista Chicagoon asti. Tämän se tekee tuomalla yhteen kokonaisia toimitusketjuja yhdeksi demokraattiseksi struktuuriksi: tuottajat, tuottajaryhmät, ruoan jatkokäsittelijät, jakelijat, ostajat ja työntekijät muodostavat MSC:n kuusi jäsenluokkaa. Työntekijäjäsenet pyörittävät ruokapiiriä, joka kerää yhteen 140 erilaista ruokatavaraa — muunmuassa kurpitsoita, perunaa, porkkanoita, kananmunia, hilloja, hunajaa ja laadukkaita lihoja — sen tuottajajäseniltä. Näitä ruokatavaroita sitten jaellaan ostajille, muunmuassa ruokaosuuskunnille, ravintoloille, ruokakaupoille, sairaaloille, kouluille ja yliopistoille.

1980-luvun puolivälissä syrjäisellä Quebecin alueella (asukkaita arviolta 2100) Kanadassa sijaitseva saha oli sulku-uhan alla talousvaikeuksien ja kolmen konkurssin jälkeen. Paikalliset asukkaat pyrkivät pitämään työpaikat ja nuoret ihmiset alueella, ja he liittyivät yhteen ja ostivat sahan Desjardinsin luotto-osuuskunnan ja valtion avustuksella. Firman omistaa nykyään sahalla työskentelevien osuuskunta sekä ryhmä paikallisia yrityksiä. Jokaisella ryhmällä on veto-oikeus suuriin päätöksiin, millä pyritään edistämään konsensuspäätöksentekoa sidosryhmien keskuudessa. Melkein kolmannes sahatyöläisistä on joskus istunut johtokunnassa. Kun firma on saavuttanut kannattavuuden, MSC on suostunut jakamaan liikevoitosta 27% kolmelle osakkeenomistajalle, 18% työntekijöille bonuksina ja 55% tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Voitot on nyt investoitu muihin alueen yrityksiin ja Bosiacon saha auttaa tukemaan 600 työpaikkaa alueella.

Haasteita

Monipuoliset sidosryhmät voivat tehdä päätöksenteosta hankalaa. MSC:n johtaminen voi saada hyötyä ottamalla mukaan kaikki jäsenryhmän kun päätetään perussäännöistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, kun ratkaistaan konflikteja tasapuolisesti ja tasapainotetaan eri luokkien kontribuutioita (tai riskejä) ja heidän saamiaan hyötyjä. Jäsenryhmien äänimäärien minimit ja maksimit sekä säännöt sille miten suunnitellaan, osallistutaan, jaetaan informaatiota ja auditoidaan voivat myös fasilitoida intressien harmonisaatiota. Monenlaiset näkökulmat voivat tulla “kalliimmaksi” ajan mittaan tai konflikteissa, mutta tapaustutkimukset eivät tue väitettä, että kustannukset nousisivat merkittävästi. Viimeisenä, MSC:ltä usein puuttuu niitä tukeva juridinen tausta ja joissain amerikkalaisissa osavaltioissa ne ovat jopa kiellettyjä.

Lähteitä

• Margaret Lund, Solidarity as a Business Model (Kent, OH: Cooperative Development Center at Kent State University, 2011).
• Urban Sustainability Directors Network’s Sustainable Consumption Toolkit
• Catherine Leviten-Reid and Brett Fairbairn, “Multi-stakeholder governance in cooperative organizations: toward a new framework for research?,” Canadian journal of nonprofit and social economy research 2, no. 2 (2011).

Nykyään hän on startup-yrityksen perustaja. Hän kuuluu Spectrumin teknikkojen ryhmään, joka perusti viime keväänä Yhdysvaltojen pisimpään jatkuneen työtaistelulakon keskellä People’s Choice Communications -nimisen osuuskuntaomisteisen internet-palveluntarjoajan. Ryhmä, johon kuuluu tällä hetkellä noin 30 sähköalan työntekijöiden kansainvälisen veljeskunnan paikallisyhdistyksen Local 3:n teknikkoa, on pyrkinyt tuomaan uuden internet-vaihtoehdon Bronxiin, joka Walcottin mukaan on ollut pitkään sivuutettu alue.

”Ajattelimme, että kerätään yhteinen kokemuksemme yhteen. Olemme rakentaneet tämän järjestelmän jo kerran”, Walcott sanoi. ”Ihmiset eivät pidä kaapeliyhtiöistä. Tarjotaan jotain erilaista.” People’s Choice Communications on osa pientä mutta kasvavaa joukkoa yrityksiä, jotka tuovat vanhan mallin teknologiateollisuuteen: osuuskunnan. Tällaiset yksiköt ovat työntekijöiden, käyttäjien tai asiakkaiden demokraattisesti omistamia ja hallinnoimia. New Yorkissa työntekijöiden osuuskuntarakennetta sovelletaan muun muassa kyytien jakamiseen, asuntojen siivoukseen ja musiikin suoratoistopalveluihin.

Mallilla on edessään pitkä tie haastamaan teknologiateollisuuden status quo. Kannattajat kuitenkin mainostavat osuuskuntia keinona käyttää teknologiaa työntekijöiden voimaannuttamiseen ja paikallisten ongelmien ratkaisemiseen, sillä lainsäätäjät Albanysta Washingtoniin tutkivat Piilaakson nousun jättämää eriarvoisuutta ja vallan keskittymistä.

Annetaan ihmisille ääni

Tällä mantereella osuuskunnat juontavat juurensa Benjamin Frankliniin, joka perusti vuonna 1752 Philadelphian Contributionshipin, joka oli yhteisesti omistettu palovakuutusyhtiö. Luotto-osuuskunnat ovat kuluttajaosuuskuntia, jotka ovat jäsenten omistamia. Bronxissa toimivalla Cooperative Home Care Associatesilla on yli 2 200 kotisairaanhoitajaa, joten se on maan suurimpia työntekijöiden omistamia osuuskuntia.

”Osuuskuntia pidetään yleisesti ottaen erittäin myönteisenä asiana, joka antaa äänen ihmisille, joilla ei aina ole ääntä työpaikalla. Kysymys oli siitä, miten tämä malli voitaisiin tuoda internetiin”, sanoo Trebor Scholz, joka on New Schoolin Platform Cooperativism Consortiumin perustajajohtaja. Konsortio tukee teknologiapohjaisten osuuskuntien tutkimusta ja yrittäjyyttä.

Uusia malleja on syntymässä. Elintarvikekuriirit ovat järjestäneet osuuskuntia eri puolilla maailmaa, ja ne ovat keskittyneet voimakkaasti Eurooppaan. Brittiläisessä Kolumbiassa toimiva Stocksy on taiteilijoiden ja työntekijöiden omistama valokuvien verkkopalveluntarjoaja.

Sunset Parkin voittoa tavoittelemattoman Center for Family Life -järjestön perustama Up & Go tarjoaa asuntojen siivousta sovelluksen avulla, jonka siivoojat omistavat yhdessä. ”Kun joku palkkaa minut, hän saa pomon itsensä”, yksi työntekijöistä, Maria Carmen Tapia, kertoi New York Timesille vuonna 2020.

Brooklynin Ampled on taiteilijoiden omistama alusta, jonka avulla käyttäjät voivat tilata suoraan muusikoiden töitä.

New York City Network of Worker Cooperatives -verkoston jäsenjohtaja Emmanuel Pardilla kehystää työntekijöiden osuuskuntia vastauksena ”keikkatalouden epävarmuuteen, joka on hyödyntänyt teknologiaa ammattiliittojen ja työntekijöiden vallan kustannuksella”.

Digitaalinen kuilu

Sekä People’s Choice että Drivers Cooperative, joka on vaihtoehto Uberille, aloittivat toimintansa kaupungissa viime vuonna, ja ne ovat kasvussa.

People’s Choice toivoo voivansa auttaa kuromaan umpeen kaupungin varakkaiden ja vähävaraisten asuinalueiden väliset suuret erot internet-yhteyksissä, joita kutsutaan digitaaliseksi kuiluksi. People’s Choice keskittyy puuttumaan tähän kuiluun ja löytää samalla jäsenilleen kestäviä töitä. Suuri osa sen alkuvaiheen työstä tapahtuu Bronxissa, jossa kolmasosalla asukkaista ei ole koulunkäyntiin ja työntekoon tarvittavaa laajakaistainternetin nopeutta.

”Kaikki olivat pandemian aikana enemmän kotona”, Walcott sanoi, ”ja monet joutuivat kamppailemaan, koska heillä ei ollut pääsyä internetiin.”

People’s Choice on tehnyt yhteistyötä BlocPower-yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman MetroIAF-järjestön kanssa tarjotakseen nopeita laajakaistayhteyksiä noin 10 000:lle New Yorkin kaupungin asuntohallinnon asukkaalle noin 15-20 dollarin kuukausihintaan.

Asiakasmäärän kasvaessa People’s Choice aikoo luovuttaa verkon omistusoikeuden kunkin rakennuksen asukkaille. Näin asiakkaat voivat äänestää verkon toimintatapojen, kuten kerättävien henkilötietojen määrän, määrittelyssä. Walcott kutsui äänioikeutta valvontajärjestelmäksi.

”Asiakkailla on sananvaltaa järjestelmässä ja oikeudenmukaisissa hinnoissa”, hän sanoi. ”Työntekijät saavat oikeudenmukaisen palkan oikeudenmukaisesta työstä.”

Lähde:

https://www.crainsnewyork.com/technology/how-employee-owned-firms-hope-disrupt-new-york-citys-tech-industry

kirjoittaja: Antonio Blanco-Gracia

Kuten odotin aiemmassa postauksessani, mielestäni “Ours to Hack and to Own” on paras julkaistu kirja millä ymmärtää syntyvää alustaosuuskuntien alaa, ja kuitenkin jätin puhumatta muutamista tärkeistä asioista. Ehkä tämä on juuri kirjan hyve: se heijastelee tämän tuoreen liikkeen sekä saavutuksia että heikkouksia.

Ensimmäinen vastaan tullut ongelma on läsnä kaikissa kirjoituksissa koskien jakamis/osallisuustaloutta ja P2P-teoriaa: selkeän ja toimivan määritelmän puute siitä mikä on vertainen ja mikä on yhteisö. Totuus on, että me saatamme tarvita “taksonomiaa” vertaisille ja yhteisöille, sillä me kutsumme vertaisia ja yhteisöjä laajalti eri todellisuuksissa.

Miten tunnistamme jonkun olevan vertainen? Minua houkuttelee, kuten monesti arkikielessä useasti, määritellä vertaiseni henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella (eli sama hierarkkinen asema, samat tiedot, sama osaaminen, samat arvot jne.). Mutta homogeenisuus ei ole se mitä me löydämme vertaissuhteista. Itse asiassa, me löydämme enemmän arvoa erilaisuudesta. Vertainen ymmärretään paremmin sellaisena josta sinä pidät, ei niinkään sellaisena joka on kuten sinä. Ja jos me mietimme organisaatioita, sellaisena jonka kanssa haluaisit tehdä asioita.

Tämä kertoo tärkeistä seuraamuksista: vertainen voidaan määritellä vain niin kauan kuin sillä on vertainen, ja se mikä tekee mahdolliseksi kutsua heitä vertaisiksi on eräänlaisen suhteen olemassaolo. Tässä suhteessa molemmat tuntevat olonsa mukavaksi vertaisena olon idean suhteen, ja tämä vastavuoroisuus voidaan vain ylläpitää niin kauan kuin molemmat ovat samaa mieltä niistä ehdoista joilla vertaiset syntyvät. Täten keskeinen aspekti suhteessa on osapuolten vastavuoroinen toiminta.

Sana agency (toiminta) tulee latinan sanasta agere joka tarkoittaa “tehdä, toimia sellaisella tavalla jolla on vaikutus”.  Amy ja John ovat vertaisia niin kauan kunnes he kykenevät yhdessä määrittelemään sen mistä heidän “vertaisuutensa” koostuu, ja tämä on pääasiallista toimintaa joka sääntelee muuta toimintaa heti kun he tunnustavat toisensa vertaisiksi. Se mikä tekee heistä vertaisia on, että he kykenevät määrittelemään minkälainen vastavuoroisuus tekee heistä vertaisia, ja tämän seurauksena, mikä vaikutus sillä on siihen mitä he voivat tehdä ja mitä he eivät voi tehdä tässä suhteessa. Kaikki ihmisryhmät ovat olemassa koska he hyväksyvät koska he hyväksyvät listan siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kaikki ihmisryhmät ovat olemassa koska ne hyväksyvät listan hyväksytyistä ja ei-hyväksytyistä asioista. Mutta vertaisten ryhmät voivat luoda niitä keskenään. Koska tekeminen on koko vertaissuhteen olemuksen ytimessä, tuo suhde tulee vapaasti määrittymään sen mukaan mitä molemmat osapuolet kykenevät tekemään. P2P-organisaatio voimaannuttaa molempia osapuolia vastavuoroisuuden avulla. Tällä tavoin lopulta vertaisten yhteiset ominaisuudet, jotka muodostavat P2P-organisaation, eivät ole se syy mikä on tehnyt heistä vertaisia, vaan vertaisena olemisen seuraus. Mutta “vertainen” ja “yhteisö” ovat muotisanoja nykyään. Esimerkiksi on paljon yhteisöjä joissa osallistujia kutsutaan vertaisiksi, mutta he eivät ole sitä. Ihmiset liittyvät niihin ja hyväksyvät “vertais”leiman koska he saavat jotain arvoa mukanaolosta, eikä “vertaiseksi” kutsumisesta aiheudu kustannuksia.

Tämä vie meidät ongelman ytimeen. Tasapainon saavuttamiseksi suhteeseen ihmiset tarvitsevat luottamusta; järkevä luottamus siihen miten voimme odottaa toisten käyttäytyvän. Me tiedämme sosiologian perinteestä, että on kahdenlaisia siteitä jotka rakentavat luottamusta. Ensimmäisen tyyppiset siteet solmitaan sosialisaation ja emotionaalisen mukanaolon mekanismein, kun taas toisenlaiset solmitaan oletuksesta, että muut käyttäytyvät jonkin tietyn ihmisen piirteen mukaisesti (esim. rationaalinen päätöksenteko). Ensimmäinen tyyppi karakterisoi perinteisiä yhteisöjä, toinen on se joka on muokannut moderneja yhteiskuntia. Ensimmäisen tyypin yhteisöt ovat suojelevia ja lohduttavia mutta myös jäykkiä; toiset muokkaavat yhteisöjä jotka ovat vapauttavia ja innovatiivisia mutta myös vieraannuttavia. Yhteisöt ja yhteiskunnat esittävät, lopulta, kahden tyypin siteiden yhdistelmää, mutta nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pääosin toiseen tyyppiin, ja ne dramaattisesti rapauttavat ensimmäistä tyyppiä. Jotkut kirjoittajat ovat hypotetisoineet, että jännite näiden kahden välillä saa aikaan yhteistyön syntymistä. Toisille pelkkä yksinkertainen nykyisten yhteiskuntien romahdus tarkoittaa, että meidän ei tulisi pitää yhteistyötä itsestäänselvyytenä ellemme me työskentele sen eteen.

Vertaisuuden vastavuoroisuus on selvä tapa estää suhteiden muuttuminen jäykäksi tai vieraannuttavaksi. Tällä tavoin saatat havaita, että tarkoituksellisen egalitaarisilla yhteisöillä joilla on vahvoja siteitä (jonka jäsenillä on yhteinen asumus ja elinkeino) taikka torrent-käyttäjillä joiden väliset siteet ovat ohuet (jonka jäsenet tuskin tuntevat toisiaan) ei ole tunnetta siitä, että he olisivat loukussa tai vieraantuneita yhteisöistään.

Eli siis, mikä on yhteisö? Perinteisesti yhteisö ymmärretään ryhmänä ihmisiä joilla on jotain yhteistä, mutta lisäksi niinä varsinaisina olosuhteina sen yhteisen asian jakamiselle. Jos vertaisilla on yhteinen sopimus siitä mitä he haluavat tehdä yhdessä (ja koska yhteisöjen jäseniä tulee ja menee), silloin me paremmin ymmärrämme yhteisöä instituutiona joka rakentaa luottamusta yhdessä tekemiseen.

Me olemme valmiita paradigmaattisten yhteisöjen taksonomialle talousmaailmassa:

Me näemme neljän tyyppisiä yhteisöjä joille meillä ei ole nimeä, mutta niiden paradigmaattiset esimerkit ovat selkeät: perheyritys, korporaatio, kibbutsi ja kuluttajaosuuskunta. Ne ovat “ei vertaisia vahvoilla siteillä”, “ei vertaisia kevyillä siteillä”, “vertaisia vahvoilla siteillä”, ja “vertaisia kevyillä siteillä”. Saatat miettiä “entäpä sitten vertaiskollegani minun osastollani?”? No, sano sinä minulle. Millaiset ovat suhteenne? Kuin perhesuhteita? Kuin korporaation jäseniä? Kuin kibbutsin jäseniä? Vai sellaisia kuin osuuskunnassa?

Tähän mennessä jokaisen tyyppinen yhteisö on kohdannut omanlaisiaan rajoitteita. Yksinkertaisuuden vuoksi (ja määrittelen tätä uudelleen seuraavassa postauksessa) sanokaamme, että ne yhteisöt, jotka perustuvat “vahvoihin siteisiin”, ovat kooltaan rajoitettuja, joka on Dunbarin luku mikä rajaa niiden kasvun ilman vahvojen siteiden menetystä. Vaikka heillä on vahva sitoumus kaikkiin jäseniin, heillä ei koskaan ollut kriittistä massaa kohdata suuria investointeja suuriin operaatioihin joilla kilpailla suurempien yritysten kanssa. Toisaalta yhteisöt, jotka perustuvat “heikkoihin siteisiin”, ovat kukoistaneet ja saaneet uskomattoman vaikutusvallan, minkä seurauksena heidän jäsenensä kokevat ulkopuolisuutta. Huolimatta heidän kaikesta vaivannäöstään kehittää vahvoja kulttuureja (sic) ja samansuuntaisia missioita ja visioita ja niin edelleen, Gallupin mukaan “71% Amerikan työntekijöistä ei ole “mukana” tai “aktiivisesti poissa” työstään, mikä tarkoittaa että he ovat emotionaalisesti irti työpaikastaan ja näin todennäköisesti tuottamattomampia”.

Mutta teknologinen kehitys on muuttanut ja edelleen dramaattisesti muuttaa taloutta seuraavasti:

– Tuotannon optimiskaalan pienentäminen

– Transaktiokustannusten pienentäminen

Se mikä on mielenkiintoista on, että tuotannon optimiskaalan pienentäminen ja transaktiokustannukset vaikuttavat näihin neljään yhteisötyyppiin varsin eri tavalla. Perinteinen “sitoutumisskaalan” kompromissivalinta on katoamassa, ja tämä on todellinen kulmakivi niinkutsutulle yhteistyötaloudelle:

Joten kyllä, me voimme katsoa taaksepäin kirjan oivalluksia ja olla samaa mieltä näistä:

1. Keskitettyjen alustojen liiketoimintamallit ovat vanha viini uudessa leilissä, joka on uusien välistä vetävien liiketoimintamallien leili.

2. Keskitetyt alustat riistävät voiman käyttäjiltään, jotta ne voisivat kaapata kaiken arvon itselleen.

Mutta sitten muut ansaitsevat tulla analysoiduksi vähän lisää:

3. Keskitetyt alustat feikkaavat luottamusympäristöjä

Kyllä ja ei. Ne naamioivat niin paljon kuin ne voivat heikkoja luottamussiteitä vahvan luottamuksen ulkokuoreen. Mutta ne välittävät luottamusympäristön, muutoin ne eivät olisi olemassa.

Ja toiset muuttuvat ongelmallisiksi, koska ne selvästikään eivät sovellu kaikkiin osuusalustoihin…

4. Osuusalustojen aika on tullut

5. Osuuskunta-alustat voivat tarjota sitä mitä keskitetyt vain esittävät — mutta eivät kykene — tarjoavansa

 …koska ne riippuvat jokaisen osuuskunta-alustan tietystä arkkitehtuurista:

 6. Desentralisaatio ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvoa

7. Uudet desentralisoidut arkkitehtuurit tulee suunnitella vasta-antidisintermediationistisiksi

Suurin osa osuuskunta-alustoista, joista kirjassa puhutaan, ei ole suunniteltu vasta-antidisintermediationistisiksi. Tällä tavoin arvo kaapataan edelleen sentralisoidulla tavalla huolimatta, että:

8. Alustat olemme me: yhteisö on se mikä antaa arvon

Esimerkiksi osuusalustat kuten Fairmondo (joka on yritys jota RAKASTAN), ovat kehittäneet mekanismin jolla palauttaa arvo takaisin yhteiskunnalle, mikä jättää yhteisön pois kuviosta

Tavallinen oikeutus on se, että jotkut osuusalustat käyttävät erityisiä alustoja kommunikointiin yhteiskunnalle, koska:

9. Osuustoiminta-alustat eivät ole niin paljoa autonomian ja riippuvuuden asialla kuin monen sidosryhmän keskinäisen riippuvuuden asialla

Ja… tässä kohtaa meidän pitää pysähtyä. Mikä on yhteisön rooli monen sidosryhmän keskinäisen riippuvuuden skeemassa? Pelkään ettemme voi puhua monen sidosryhmän keskinäisestä riippuvuudesta jos me emme ensin tarkastele jokaisen yhteisön “hallintoa”. Miten muutoin voisimme oikein ymmärtää eri sidosryhmien välisiä riippuvaisuuksia?

Tämä tulee olemaan seuraavan postaukseni aihe.

Lähde: https://blog.p2pfoundation.net/platform-coops-heck-peer-community/2017/04/10

Minulla on muutamia vasta-argumentteja ja jotkut asiat puuttuvat. Seuraavassa postauksessa käsittelen kirjaa kriittisesti. Sillä aikaa saatat haluta lukea kriittisen perspektiivin jonka Las Indias Electrónicas juuri julkaisi Coop Platform -liikkeestä.

1. Keskitetyt alustabisnesmallit ovat vanhaa viiniä uudessa leilissä

• “Se on samaa vanhaa industrialismia, jota harjoitetaan tehokkailla uusilla digityökaluilla” (Douglas Rushkoff—Renaissance Now)
• “Jakamistalouden yritykset, jotka eivät itse omista välittämiään tuotteita tai palveluita, kaappaavat liikevoiton autojen ja asuntojen omistajilta, jotka tarjoavat omansa markkinoille. Nämä bisnesmallit eivät ole kauhean uusia” (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).
• “Keskeinen kysymys ei ole kuka omistaa minkäänlaisia tuotantovälineitä vaan kuka omistaa dominantin tuotantotavan. Nämä olivat ennen tehtaita, koneita. Nykyään ne ovat muuttumassa suuriksi algoritmeiksi, joita jatkuvasti säädetään, ja aina vain kehittyviksi virtuaalikoneiksi.” (Christoph Spehr)

2. Keskitetyt alustat tekevät käyttäjänsä voimattomiksi

• “Välikäsien poistamisen idea (disintermediaatio) oli keskeinen internetin emansipatorisille visioille, ja kuitenkin nykypäivän kentällä on välikäsiä enemmän kuin koskaan ennen” (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).
• “Kapitalistiset alustat, jotka perustuvat yleisön hyödykkeiden myyntiin ja markkinapaikan vuokrien kaappaamiseen, vaativat yksityisyyden ja autonomian uhraamista” (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).

3. Keskitetyt alustat väärentävät luottamusympäristöä

• “osoittautuu, että me käyttäydymme eri tavalla kun me arvioimme ihmisiä kuin silloin kun me arvioimme tuotteita […] Vääristynyt arviojakauma palvelee alustan omistajien intressejä, mikä saa alustan näyttämään korkeamman luottamuksen ympäristöltä kuin mitä se oikeasti on […] (Michel Bauwens and Vasilis Kostakis)

4. Osuusalustojen aika on tullut

• Ensinnäkin, disruptio. Mitään ei ole kiinnitetty. Uber kasvattaa dominanssia henkilökohtaisen kuljetuksen palveluissa USA:ssa, mutta Uber voisi silti olla Friendster, tai ainakin LinkedIn, kysyntätaloudessa jos osuustoimintaliike liikkuu nopeasti laajemmalti palvelujen piiriin. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)
• Toiseksi, me olemme yhteistyön kulttuuriliike. Wikipedia, ilmaisen ja avoimen lähdekoodin softat (FOSS), kansalaisjournalismi ja muut yhteisvaurauteen perustuvat vertaistuotannon muodot ovat saaneet normaalit ihmiset kohtaamaan yhteistyön ja sen tuotteet arkipäiväisenä asiana. Vuosikymmenten pituinen asiantuntijatalouden vaatimus siitä, että meidän tulisi ajatella itsekkäästi omia etujamme kavalina rationaalisina päätöksentekijöinä osoittautuu päivätodellisuudessamme vääräksi. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)
• Kolmanneksi, yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto on tarjonnut aihion ja kokemuksen, jolla on mahdollista suuren mittakaavan yrityksissä hallinnoida itseään verkon osuustoiminta-alustojen kautta. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)
• Lopuksi, verkot ovat epävakauttaneet yrityksen mallin. Transaktiokustannukset, jotka liittyvät sekä markkinavaihdantaan että sosiaaliseen jakamiseen, ovat pienentyneet; interaktiot, jotka ovat yhdistäneet pääoman työvoiman sopimussitoumuksiin, materiaaleihin ja jakeluun, voidaan nyt toteuttaa hajautetummassa muodossa (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)
• Alustaosuuskunnat voivat hyötyä sisältökuplan puhkeamisesta (David Carroll—A Different Kind of Startup Is Possible)
• App storen mahdollisuudet ovat kuivumassa kasaan (David Carroll—A Different Kind of Startup Is Possible).

5. Alustaosuuskunnat voivat tarjota sitä mitä keskitetyt vain esittävät — mutta eivät kykene — tarjoavansa

• “Dominantit pelurit jatkavat itsensä brändäämistä yhteisöinä, kun käyttäjät kokevat systeemit enemmänkin asiakkaina. Alustaosuuskunnan suunnittelijoille tarjoutuu mahdollisuus elvyttää projekti perustamalla aito yhteisö” (Cameron Tonkinwise—Convenient Solidarity: Designing for Platform Cooperativism)
• “Monin eri tavoin alustaosuusmalli sopii hyvin eräiden omistusta ja kestävyyttä koskevien ongelmien selättämiseen, jotka ovat sisäänrakennettuja riskirahoitusta saaviin yrityksiin joita me kohtasimme itse. Mutta lähitulevaisuudessa teknologia-alustat tullaan rakentamaan nopeasti kehittyvien infrastruktuurien päälle, ja se vaatii yhtäkkistä adaptaatiota uuteen kapasiteettiin” (David Carroll—A Different Kind of Startup Is Possible)
• Alustaosuuskunnat — osana suunnattua rintamaa alustamonopoleja vastaan, jotka määrittävät uutta digitaalista industrialismia — tarjoavat keinon sekä palauttaa takaisin luomamme arvo että työstää omaa kollektiivista hyväämme kohti työskentelyyn tarvitsemamme solidaarisuus ” (Douglas Rushkoff—Renaissance Now)
• “avoimet osuuskunnat sisäistävät negatiivisia ulkoisvaikutuksia; ottavat käyttöön monen sidosryhmän hallintamalleja; kontribuoivat immateriaalisen ja materiaalisen yhteisvaurauden luontiin; ja ovat sosiaalisesti ja poliittisesti järjestäytyneet globaalien huolenaiheiden ympärille, vaikka ne tuottaisivatkin lokaalisti” (Michel Bauwens and Vasilis Kostakis—Why Platform Co-ops Should Be Open Co-ops)

6. Desentralisaatio ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvoa

• Viime vuosikymmen on näyttänyt, että ei ole olemassa lineaarikausaalisuhdetta teknisten systeemien desentralisaation ja egalitaaristen tai tasa-arvoisten käytänteiden välillä sosiaalisesti, poliittisesti tai taloudellisesti. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että se olisi teknologisesti determinististä olettaa niin, tai koska verkostoihin kuuluu kerroksia, jotka kertovat uskomattomista käyttömahdollisuuksista, vaan myös koska ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että ominaisuudet kuten desentralisaatio tai rakenteettomuus olisivat minkäänlainen uhka kapitalismille. Itse asiassa, horisontaalisuus ja desentralisaatio — juuri ne ominaisuudet joita vertaistuotanto arvostaa niin korkealle — ovat syntyneet ideaaliratkaisuina moniin liberaalin taloustieteen umpikujiin. (Rachel O’Dwyer—Blockchains and Their Pitfalls)

7. Uudet desentralisoidut arkkitehtuurit tulee suunnitella vasta-antidisintermidiationistisiksi

• Jos mennään takaisin varhaiseen yhteistyölliseen, desentralisoitujen serverien internetarkkitehtuuriin, projekteihin kuten Diaspora, GNU Social ja muut, ne eivät toimi. Tämä on tasan tarkkaan sen tyyppistä arkkitehtuuria, jonka antidisintermediaation oli suunniteltu voittavan. Desentralisoidut systeemit tulee suunnitella vasta-antidisintermediationistisiksi. Keskeistä tälle designille on end-to-end -periaate; alustat eivät saa riippua servereistä ja ylläpitäjistä, silloinkaan kun niitä pyöritetään yhteistyössä, mutta niiden täytyy, mitä suurimmassa määrin, pyöriä alustojen käyttäjien tietokoneilla (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).

8. Alustat olemme me: yhteisö on se mikä antaa arvon

• Alustat olemme me: Alustat eivät ole vain softaohjelmia ja niitä hallinnoivia yrityksiä. Se mikä antaa alustalle arvon, useimmissa tapauksissa, on yhteisön käyttäjät jotka soveltavat alustaa, verkkojen, datan ja luomiensa ideoiden lisäksi (Janelle Orsi—Three Essential Building Blocks for Your Platform Cooperative)
• Osana projektiamme me kehitämme omaa konseptuaalista viitekehystä joka identifioi kuusi dimensiota joilla mitata arvoa: 1. Yhteisön rakentaminen, 2. Luotujen resurssien sosiaalinen käyttöarvo, 3. Maine, 4. Esitetyn mission saavuttaminen, 5. Rahallinen arvo, 6. Ekologinen arvo ja derivatiiviprosessit (Mayo Fuster Morell—Toward a Theory of Value for Platform Cooperatives)

9. Osuustoiminta-alustat eivät ole niin paljoa autonomian tai riippumattomuuden asialla kuin monen sidosryhmän keskinäisen riippuvuuden asialla

• Tällainen painopisteen muutos tarkoittaa, että jätetään sivuun osa siitä vaalimisesta, jonka viimeisin yhteistyöaalto asetti autonomialle ja itsenäisyydelle. Sen sijaan osuuskuntien kehittäjät ovat tutkineet innokkaasti tapoja tehdä yhteistyötä kaupunginhallitusten, ammattiliittojen, tulevaisuutta ajattelevan hyväntekeväisyyden ja sijoittajien kanssa saadakseen aikaan mekanismeja, joilla rahoittaa ja tukea demokraattisemman talouden rakentamista. Osuustoiminnan puhtaudesta voi helposti tulla este tarkoituksenmukaisen mittakaavan ja osallistavan vaikutuksen saavuttamiselle. Esimerkiksi vaatimalla, että jäsenet itse rahoittavat omaa yritystään, syntyy riski että luodaan suhteellisen taloudellisen etuoikeuden suljettu ympyrä sen sijaan, että siirryttäisiin todella demokratisoimaan pääomaa. Samoin autonomian vaatiminen hallituksen väliintulolta ja tuelta tarkoittaa, että perinteisen taloudellisen kehityksen taustalla olevat politiikat jatkavat hienostumistaan, yrityksien tukemista ja jättävät osuuskunnat puolustamaan itseään (John Duda—Beyond Luxury Cooperativism).

10. Hyvin suunniteltu osuusalusta voi tarjota arvostetun ja kestävän elinkeinon niille jotka niiden parissa työskentelevät

• Perustuen tähän tutkimukseen, me olemme alkaneet identifioida joitain periaatteita tai sääntöjä joiden tulisi ohjata suunnittelijoita saavuttamaan positiivisempia lopputuloksia työntekijöille: 1. Ansioiden maksimointi, 2. Stabiilius ja ennustettavuus, 3. Läpinäkyvyys, 4. Tuotteiden ja maineen siirrettävyys, 5. Täydennyskoulutus, 6. Sosiaalinen kytkeytyneisyys, 7. Vinoumien eliminointi, 8. Takaisinkytkentämekanismit. (Marina Gorbis—Designing Positive Platforms)
• Ne meistä jotka ponnistelevat organisoidakseen työntekijät verkkotaloudessa joutuvat rakentamaan teorian maineen siirrettävyydelle ja suojelulle meidän muuhun organisaatiotyöhön. (Kati Sipp—Portable Reputation in the On-Demand Economy)

11. Valtiot eivät voi jäädä sivustaseuraajiksi keskitettyjen alustojen suurille vaikutuksille

• “Kaupungit ja valtiot eivät ole vielä täysin käsittäneet, että valta sijaitsee, nykyään, datan tasolla”. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)
• “Alustakapitalismiin siirtymisen mittakaava on valtava. Uusien verkkoalustojen rakentajien tavoitteena on tunkeutua kaikille tuotantosektoreille, ja tunkeutua kaikille yhteiskunnan tasoille: yksilötasolle (älypuhelimilla ja puettavalla teknologialla, linsseillä, lasilla); kodin tasolle kodin tasolle (”älykkäät kodit”, älykkäät tehomittarit ja Internet-yhteyteen kytketyt anturit); ja älykaupunkien tasolle (kuljettajattomat autot, verkottuneet kuljetuspalvelut; energiaverkot, dronet, kaikkialle ulottuvat digitaaliset palvelut). Alustat muuttavat paitsi Internetiä myös koko taloutta, ja hallitusten velvollisuutena on varmistaa, että tämä uusi talous palvelee enemmän kuin pelkkää alustojen rakentajien liikevoittoa”. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)
• Monet liiketoimintamallit “jakamistaloudessa” perustuvat strategiseen lain mitätöintiin. Yritykset tieten tahtoen rikkovat kaupungin sääntöjä ja työlainsäädäntöä. Tämä sallii niiden horjuttaa kilpailua ja sitten osoittaa sormella suureen asiakaspohjaan vaatimaan muutoksia lakeihin, jotka hyödyttävät niiden kyseenalaista toimintatapaa. (Trebor Scholz—How Platform Cooperativism Can Unleash the Network)

12. Siviiliyhteiskunta ja valtiot joutuvat luomaan yhdessä ekosysteemin jolla alustaosuuskunnat voivat kukoistaa

• “Suuryritykset, jotka hallitsevat Internetiä, eivät pääse hallitsevaan asemaan vain siksi että heillä on hyvä idea ja karismaattinen perustaja; ne kasvavat ulos niitä tukevista ekosysteemeistä, joihin kuuluu mm. sijoittajia, lakimiehiä, symppaavia hallituksia ja teknisiä kouluja. Ehkäpä mahdollisesti kaikkein tärkeintä on niiden kulttuuri — festivaalit, tapaamiset, meemit, manifestit — jotka jakavat normeja siitä minkälaisia käytänteitä edellytetään ja mitä ylistetään. Näiden normien muuttamiseksi meidän tarvitsee kultivoida ekosysteemiä alustaosuustoiminnalle”. (Editors -Showcase 2: Ecosystem)
• “Alustakapitalismiin siirtymisen mittakaava on valtava. Uusien verkkoalustojen rakentajien tavoitteena on tunkeutua kaikille tuotantosektoreille, ja tunkeutua kaikille yhteiskunnan tasoille: yksilötasolle (älypuhelimilla ja puettavalla teknologialla, linsseillä, lasilla); kodin tasolle kodin tasolle (”älykkäät kodit”, älykkäät tehomittarit ja Internet-yhteyteen kytketyt anturit); ja älykaupunkien tasolle (kuljettajattomat autot, verkottuneet kuljetuspalvelut; energiaverkot, dronet, kaikkialle ulottuvat digitaaliset palvelut). Alustat muuttavat paitsi Internetiä myös koko taloutta, ja hallitusten velvollisuutena on varmistaa, että tämä uusi talous palvelee enemmän kuin pelkkää alustojen rakentajien liikevoittoa”. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)

13. Jotkut administraattorit alkavat tajuta osuustoiminta-alustojen potentiaalin, tai ainakin sallia niille syntyä uusia mahdollisuuksia

• Erittäin kiinnostava esimerkki kaupungista, joka esittelee vaihtoehtoisia käytänteitä ja eteenpäin katsovia sääntöjä on Barcelona. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)
• Securities and Exchange Commission on ottanut käyttöön uudet säännöt koskien joukkorahoitusta JOBS Actissa, jotka avaavat uusia tapoja joilla ihmiset voivat arkipäivässä investoida yrityksiin, jotka parhaiten ovat linjassa heidän arvojensa kanssa. Nämä uudet säännöt sallivat akkreditoimattomien sijoittajien sijoittaa, ja ne sallivat myös sijoitusten toteutua ilman välittäjiä. On muuttunut helpommaksi, tällä tavoin, meille vastata ihmisille joita pyrimme palvelemaan ja joiden kanssa muodostamaan kumppanuussuhteita. (Karen Gregory—Can Code Schools Go Cooperative?)

14 . Osuusalustat tarvitsevat alussa sekä moniosaavan tiimin ja laajan yhteisön onnistuakseen

• Olen havainnut, että innovaatio tapahtuu suurimmaksi osaksi pienissä tiimeissä, joissa kaikilla on yhteiset tavoitteet mutta eri osaaminen. Isot ryhmät, toisaalta, ovat hyviä koulutukseen ja työn organisointiin ja olemassaolevien alustojen kehittämiseen. Mutta innovoinnissa haluaisin työskennellä kolmesta kuuteen ihmisen ydinryhmissä, sillä tämä sallii syvät ihmissuhteet, yhteisen muistin ja suhteellisen nopean päätöksenteon, sillä jokainen ihminen voi puhua kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin tuntia kohden kokouksissa. (Caroline Woolard—So You Want to Start a Platform Cooperative…)
• Jos he eivät saa kerättyä 300 tuhatta dollaria vuodessa viiden ihmisen ydintiimiä varten, ei kannata rakentaa demosivustoa joka juuri ja juuri toimii tai bugista softaa joka ei kestä — organisoi hyviä tapahtumia ja rakenna yhteisö! (Caroline Woolard—So You Want to Start a Platform Cooperative…)

15. Osuusalustojen termein omistus on se mikä merkkaa

• Alle 10% amerikkalaisista tällä hetkellä omistaa yrityksensä ja työpaikkansa, nykypäivän “uusi, uusi organisointi” alkaa korjata epätasapainoa pääoman, työvoiman ja sen vallan välillä, jonka tämä vääristymä tuottaa ja jota se harjoittaa. (Michael Peck—Building the People’s Ownership Economy through Union Co-ops)
• Keväästä 2014 eteenpäin 1worker1vote.org on pyrkinyt esittämään, että laajalle levinnyt työpaikkojen tasa-arvo ja demokraattinen osallistuminen voivat paluttaa Amerikan sen alkuperäiseen yksilöllisen ja yhteisöllisen omistamisen jätjestelmään. (Michael Peck—Building the People’s Ownership Economy through Union Co-ops)
• Muutama kampanja johti Hochschildin sanoin “syvänäyttelyyn” — aitoihin emootioihimme työssä. Suurin osa kampanjoista taipuu “syvänäyttelyyn,” sellaiseen käyttäytymiseen joka liitetään feikkihymyyn. Nämä kampanjat rasittavat vapaaehtoisia, pelottavat tukijoita, ja epäonnistuvat tavoitteissaan. Ja jos projekti saa rahaa, mikä tahansa tulevaisuuden kollektiivinen toimi riippuu siitä kuka omistaa ja kontrolloi luotua arvoa. Ilman emotionaalista mukanaoloa yhteistoiminnan järjestelyssä kampanjalla on riski tuhota ihmissuhteet saavuttamattomien tavoitteiden takia (Danny Spitzberg—How Crowdfunding Becomes Stewardship).

16. Osuusalustat voivat tarjota laajalti vaihtoehtoja omistukseen ja jäsenyyteen

• Nämä DCO:t ovat intellektuaalisesti kytkeytyneet moniin hajautetun omistuksen malleihin. Ne vaihtelevat Karl Sjogrenin FairShare-mallista, joka ehdottaa erilaisten omistusluokkien rakennetta eri kontribuuttoreille, “crypto-pääoman” joukkorahoituksen Swarm-lähestymistapaan, jonka on kehittänyt Joel Dietz. Jos säännöt tasa-arvoiselle arvon jakelulle ovat hyvin määritellyt, yleisesti hyväksytyt ja muuttuvat “normaaleiksi”  samalla tavalla kuin palkkatyö osakeyhtiössä oli 1900-luvulla, mahdollisesti tarjoajat voivat silloin keskittyä enemmän arvonluontiin (Arun Sundararajan—Economic Barriers and Enablers of Distributed Ownership).

17. Osuusalustat kehittyvät nopeammin mikäli ne erottautuvat jo olemassaolevasta perinteisestä osuustoiminnasta ja liittotoiminnasta ja tekevät kokeiluja

• Osuusalustojen porukoille on tärkeää ymmärtää, että olemassaolevat työntekijöiden johtamat organisaatiot on perustettu toimimaan monen työnantajan erillisissä työtilanteissa —  ja että me voimme kehittää heidän malliaan sen sijaan että aloittaisimme alusta. (Kati Sipp—Portable Reputation in the On-Demand Economy)
• Se mitä nämä molemmat kulkusuunnat merkitsevät on potentiaali arvolle, työvoima ja työntekijät liittyvät yhteen “keikkataloudessa.” (Christoph Spehr—SpongeBob, Why Don’t You Work Harder?)
• Tässä on usein aliarvioitu haaste: yritä liittyä olemassaolevaan osuusalustaan ja lisätä siihen jotain, sen sijaan että rakentaisi omansa tyhjästä. (Caroline Woolard—So You Want to Start a Platform Cooperative…)
• Liikkeenä osuustoiminta onnistuu ainoastaan liikkumalla nopeasti ja päättäväisesti, oppimalla lähimenneisyydestä ja jakamalla kokemuksiaan ja tietoaan nopeasti ja toistuvasti osuuskuntien verkostossa. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)

18. Alustaosuuskuntien tulee ottaa mukaan “inhimillistävät” emootiot (joukkorahoitus on esimerkki tästä)

• Elizabeth Hoffmanin vuoden 2016 tutkimus työntekijäosuuskunnista havaitsi, että emootioiden mukaan ottaminen lopulta hyödyttää demokraattista osallistumista. Kun jäsenet tottuvat ilmaisemaan itseään, he kehittävät identiteettiä osuusomistajina — heidän työpaikkansa ja työkaverinsa tuntevat olevansa “kotona” ja yhtä “perhettä.” Sellainen transformatiivinen, inhimillistävä kokemus rinnastuu siihen miten me suhtaudumme toisiin markkinoinnin kautta. Nämä ovat myös se miten sijoittaminen kasvaa isännöinniksi. (Danny Spitzberg—How Crowdfunding Becomes Stewardship).
• Ilman emotionaalista mukanaoloa osuustoiminnassa kampanjoilla on riski tuhota ihmissuhteet toteutumattomien odotusten takia. Jotta joukkorahoitus muuttuisi isännöinniksi, me tarvitsemme harjannostajaisia — toistuvia aktiviteetteja joissa vieraat voivat luoda yhdessä mukana tuomiensa lahjojen kanssa, juhlia saavutuksiaan ja rakentaa uutta. Markkinoinnin strategiat riistävät anteliaisuuden kehittämällä yleisön, viestin, toimintakutsun ja pakottavat sen yksisuuntaiseksi. Harjannostajaiset ovat organisointistrategia osuustoiminnalle, jossa mukana ihmisiä, kutsu ja osallistuminen (mieti p-i-e): 1) Ota yhteys ihmisiin. Yleisöt ovat passiivisia, mutta ihmiset tuovat tunteensa yhteistyön ytimeen. Tutustu niihin jotka voivat tulla mukaan ja siihen mitä he yrittävät saada aikaiseksi. 2) Tee kutsu. Viestit ovat staattisia, mutta kutsut kultivoivat vapaaehtoista ja avointa jäsenyyttä. Määritelkää se mitä haluatte juhlia, yhdessä — kasvotusten tai verkossa. 3) Pitäkää yllä osallistumista. Toimintakutsu rajaa sen miten voi olla mukana, mutta osallistuminen tukee demokraattista omistusta ja kontrollia. Etsikää mukanaoloa enemmän kuin rahallisten kontribuutioiden muodossa (Danny Spitzberg—How Crowdfunding Becomes Stewardship).

19. Perinteiset osuuskunnat voivat olla etuoikeutetussa asemassa osuusalustoja rakennettaessa, mutta niiden tulee ymmärtää yhteisvaurauden voima sitä ennen

• Yleisesti osuuskunnat eivät luo, suojele tai tuota yhteisvaurautta, ja ne yleisesti toimivat patentti- ja kopiosuojajärjestelmien alaisuudessa. Lisäksi ne saattavat sulkeutua oman paikallisen tai kansallisen jäsenyytensä ympärille. Tämän seurauksena globaali areena on suurkorporaatioiden dominoima.

20. Parhaat alustaosuuskunnat voidaan nähdä infrastruktuureina Avoimille Arvoverkostoille, jotka on rakennettu “luonnollisen runsauden” päälle

• “Sellaisten kapasiteettien luonnollisessa laajennuksessa avoimet arvoverkostot (OVN) ovat pyrkimys mahdollistaa osallistujamäärältään rajoitetuille verkostoille joukkorahoitus, tiedon joukkoistaminen ja yhteisbudjetointi heidän identifioitavissa olevien osallistujien kesken. OVN:t kuten Enspiral ja Sensorica on kuvattu “käyttöjärjestelminä uudenlaiselle organisaatiolle” ja “pilottiprojekteina uudelle taloudelle.” (David Bollier—From Open Access to Digital Commons)
• Ensinnäkin on tärkeää tunnustaa, että suljetut liiketoimintamallit perustuvat keinotekoiselle niukkuudelle […] Avoimet osuuskunnat, tätä vastoin, tunnustavat luonnollisen runsauden ja kieltäytyvät tuottamasta tuloja tekemällä runsaista resursseista niukkoja. […] Toiseksi, tyypillinen yhteisvaurausperustainen vertaistuotannon projekti sisältää erilaisia hajautettuja työtehtäviä, joihin kukin voi vapaasti kontribuoida. […] Avoimet osuuskunnat, täten, harjoittavat avoimen arvon tai myötävaikuttavaa kirjanpitoa. […] Kolmanneksi, avoimet osuuskunnat voivat turvata yhteisesti luodun arvon siitä saatujen hyötyjen reilun jaon “CopyFair”-lisensseillä. […] Neljänneksi, avoimet osuuskunnat kykenevät käyttämään avoimia designeja kestävien tuotteiden ja palvelujen valmistuksessa. […] Viidenneksi, ja tähän liittyen, avoimet osuuskunnat vähentävät päästöjä. [… ] Kuudentena, avoimet osuuskunnat voivat keskinäistää sekä digitaalisen infrastruktuurin että fyysisen infran (Michel Bauwens and Vasilis Kostakis—Why Platform Co-ops Should Be Open Co-ops).

21. Alustaosuuskuntien, avoimien arvoverkostojen & yhteismaan hallinta vaatii omanlaisensa hallintakäytänteet

• 1) Löydä oikeat ihmiset, 2) Tutki eri strategioita itsensä johtamiseen, 3) Mieti konversiota, 4) Määrittele yhteistyöympäristön parametrit, 5) Liity osuustoimintaverkostoon, 6) Sijoita muihin osuuskuntiiin, 7) Valitse ilmaisia työkaluja yrityksen pyörittämiseen. (Micky Metts—Meet Your Friendly Neighborhood Tech Co-op)
• Our Good Work Code on kahdeksan yksinkertaisen periaatteen joukko joka toimii viitekehyksenä: 1) Turvallisuus, 2) Vakaus & Joustavuus, 3) Läpinäkyvyys, 4) Yhteinen vauraus, 5) Elämiseen riittävä palkka, 6) Inkluusio, 7) Tuki & Yhteys, 8) Kasvu & Kehitys (Palak Shah—A Code for Good Work).
• Me tarkastelimme seuraavaa kuutta toisiinsa liittyvää tekijää yhteisvaurauden hallinnoinnin ajureina: 1) Missio 2) Kontribuutioiden johtaminen.Osallistujien suurempi joustavuus tuntuu vaikuttavan suurempaan kontribuutioasteeseen. 3) Päätöksenteko koskien yhteisön interaktiota. Konsensukseen perustuva päätöksenteko on tavallista yhteisvaurauteen perustuvassa vertaistuotannossa, mutta keinot eroavat toisistaan. 4) Muodolliset käytänteet joita soveltaa yhteisön interaktioon. 5) Alustan suunnittelu. 6) Alustan varainjako. (Mayo Fuster Morell—Toward a Theory of Value for Platform Cooperatives)

22. Lohkoketjuteknologiat voivat olla itse asiassa tilaisuus osuusalustoille, mutta niitä ei tulisi käyttää osuustoiminnan edistämiseen ilman luottamusta

• Vaikka Bitcoin itse on suunniteltu palvelemaan tuttuja kapitalistisia toimintoja (verojen välttelyä, yksityistä akkumulaatiota spekulaation kautta), lohkoketjukirjanpito on merkittävä, koska se voi mahdollistaa erittäin luotettavia, monikäyttöisiä kollektiivisen toiminnan muotoja avoimissa verkoissa. Tämän se tekee validoimalla digitaalisen objektin aitouden (esim. yhden bitcoinin) ilman tarvetta kolmannen osapuolen takaajalle kuten pankille tai valtion elimelle. Tämä ratkaisee erityisen vaikean kollektiivisen toiminnan ongelman avoimen verkoston kontekstissa: miten tiedät että tietty digitaalinen objekti — bitcoin, juridinen dokumentti, digitaalinen sertifikaatti, datasetti, äänestyksen ääni tai digitaalinen identiteetti — on oikea eikä väärennös? (David Bollier—From Open Access to Digital Commons)
• USA:ssa entinen viestintäkomission johtaja Reed Hundt on ehdottanut blockchain-teknologiaa käyttäen hajautettujen aurinkovoimaverkostojen luomista taloyhtiöihin, joka toimii yhteisvaurautena (David Bollier—From Open Access to Digital Commons).
• Tämä kokeiluala voi tuoda meille toisen läpimurron digitaalisen yhteisvaurauden työstämisessä: älysopimukset. […] Nämä transaktiot voidaan, tottakai, ottaa käyttöön uudenlaisten markkinoiden luonnissa, mutta niitä voidaan käyttää myös uudenlaisen yhteisvaurauden luomiseen (David Bollier—From Open Access to Digital Commons).
• Tässä lohkoketju korvaa luotetun kolmannen osapuolen kuten valtion tai alustan kryptografisella todisteella. Tämän takia hardcore-libertaarit ja anarkokommunistit suosivat molemmat sitä. Mutta tehdään selväksi — se ei korvaa kaikkia instituution funktioita, vain sen funktion joka sallii meidän luottaa interaktioihimme toisten kanssa koska me luotamme tiettyihin juridisiin ja byrokraattisiin prosesseihin. Se ei auta kaikkeen hitaaseen ja sotkuiseen byrokratiaan ja väittelyyn ja inhimillisiin prosesseihin jotka kuuluvat rakentamisen yhteistyöhön, eikä se tule koskaan niihin auttamaankaan. (Rachel O’Dwyer—Blockchains and Their Pitfalls).

23. Ne jotka haluavat rakentaa osuustoiminta-alustan joutuvat ajattelemaan eri tavalla valtavirrasta

• Osuuskunnat ovat taipuvaisia keskittymään liikaa siihen miten arvoa voitaisiin jakaa sen sijaan että ne keskittyisivät saamaan aikaan kiinnostavan tarjoaman jolla luoda arvoa (Arun Sundararajan—Economic Barriers and Enablers of Distributed Ownership)
• Me sisällytämme arvoja teknologioihimme, ja nykyään sellaiset arvot ovat heijastus Piilaakson eetoksesta ja rahoitusmalleista (Marina Gorbis—Designing Positive Platforms).
• Alustoja ei tarvitse kohdella kuin hyödykkeitä: on helppoa kehittää alustafetissi perustuen niiden maagiselta näyttävään kykyyn luoda miljonäärejä. Ja kuitenkin juuri käyttäjät itse ja heidän maksamansa palkkiot alustafirmoille ovat ne jotka mahdollistavat alustojen rahallisen arvon (Janelle Orsi—Three Essential Building Blocks for Your Platform Cooperative)

24. Kirjassa on paljon kokemuksia joista oppia. Lainauksia olisi vaikka miten paljon. Lue kirja.

Lähde: https://artplusmarketing.com/why-you-should-read-ours-to-hack-and-to-own-the-book-in-24-powerful-insights-5f36397aacea

Kaksi liikettä on syntynyt hiljattain, jotka ehdottavat toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja Piilaakso-henkiselle ”jakamistaloudelle”:

Alusta- ja  Avoin Osuustoiminta. Alustaosuuskunnat vastaavat digitaalisen prekarisaation kiireelliseen ongelmaan, kun taas Avoimet Osuuskunnat katsovat tulevaisuuteen ja kysyvät: Minkälaisen talouden me haluamme?

Kaksi liikettä on syntynyt hiljattain, jotka ehdottavat toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja Piilaakso-henkisee ”jakamistalouden” turmiollisille käytännöille: alusta- ja avoimet osuuskunnat.

Voittoa tavoitteleva jakamistalous yrittää omia käsitteet ja mielikuvat Yhteisvauraudelta peittääkseen identiteettinsä liikevoittoa maksimoivana deregulatorisena kartellina, joka uhkaa vaarantaa työväenliikkeiden aikaansaannokset yhteiskunnassa ja luoda suuren, taipuvaisen alaluokan: Prekariaatin.

Tämän vastavoimaksi nämä kaksi liikettä tarjoavat strategisia vasteita.

Alustaosuustalous pyrkii demokratisoimaan digitaalisten alustojen omistusta ja hallintaa, jotka yhä enemmän toimivat päivittäisessä elämissämme. Avoin osuustoiminta tutkii konvergenssejä yhteisvaurauspohjaisen vertaistuotannon ja osuustoimintamaailman yhteisvaurauden sekä sosiaalisen ja solidaarisuustalouden välillä. Avoimet osuuskunnat eivät pyri luomaan parempia Ubereita tai eettisempiä AirBnb:tä, eikä välttämättä digitaalisia. Sen sijaan ne pyrkivät enemmän suoraan ottamaan kantaa laajempiin ongelmiin kuten julkiseen liikenteeseen ja asumiseen.

Nämä liikkeet ovat yhteensopivia, mutta eri suuntauksilla. Lyhyellä aikavälillä alustaosuuskunnat ottavat kantaa digitaalisen prekarisaation kiireelliseen ongelmaan, kun taas avoimet osuuskunnat katsovat tulevaisuuteen ja kysyvät millaisen talouden me haluamme.

Avoimia talouksia määrittää neljä ei-ohjailevaa, eettistä ohjesääntöä:

1. 1. Sääntömääräisesti suuntauduttu yhteiseen hyvään: Avoimissa osuuskunnissa tuotantoa ei ohjata liikevoitolla vaan yhteiskunnallisiilla ja ympäristöllisillä prioriteeteilla. Yksittäisten organisaatioiden säännöt ottavat nämä arvot huomioon kaikissa tuotannollisissa ja organisationaalisissa prosesseissa.
   2. Luonteeltaan moniääninen: Avoimet osuuskunnat laajentavat päätöksenteon ja omistuksen yrityksen rakenteen ulkopuolelle vapauttaakseen kaikki arvoketjussa mukana olevat kontribuuttorit tai ne joihin osuuskunnan toiminta vaikuttaa. Työntekijöiden lisäksi tähän voi kuulua viereiset yhteisöt, toimittajat, asiakkaat, lastenkasvatus ja affektiivinen työ, rahoittajat jne.
   3. Aktiivisesti yhteisvaurautta luova: Avoimet osuuskunnat eivät ole vain yhteisvaurauden muodossa, ne toimivat vastavuoroisesti isännöimällä olemassaolevaa yhteisvaurautta tai luomalla prosessin aikana uutta. Tämä voi olla digitaalista (koodi, design, dokumentaatio, juridiset protokollat ja parhaat käytännöt jne.) tai fyysistä (tuottava infra, tilojen käyttötarkoituksen suunnittelu, koneet jne.).
   4. Monikansallinen suuntautuneisuus: Vaikka fyysinen tuotanto pidetään paikallisena ja tarveperusteisena (seuraten “Design Global, Manufacture Local”-logiikkaa), avoimet osuuskunnat jakavat tietoa ja resursseja globaalilla tasolla samanhenkisten yritysten kanssa luodakseen poliittisen ja kulttuurisen vastavoiman nykypäivän korporaatiotaloudelle.

Näiden ohjeiden kelpoisuus tulee arvioida yhteisöjen ja osuustoimijoiden reaalisten, materiaalisten olosuhteiden pohjalta.

Avoimen osuuskunnan esimerkkeihin kuuluu Enspiral, monimuotoinen yhteiskunnallisten yritysten verkosto; Fairmondo, eettinen, avoimen lähdekoodin markkinapaikka verkossa; Sensorica, uudenlaisia arvonseurannan muotoja edistävä yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon avoimen arvon verkosto; ja Mutual Aid Network, paikallinen osuustoimintarakenne joka tarjoaa työkaluja generatiivisille talouksille. Kaikki nämä toimivat tällä hetkellä ja ne ovat kansainvälisesti järjestäytyneet.

Avoimen osuustoiminnan pitkäaikaisen tärkeyden paremmin ymmärtämiseksi tutkikaamme kahta tämän hetken tunnusomaista piirrettä: finansialisaatiota ja dekommodifikaatiota.

Finansialisaatio kiihdyttää aitaamisen prosessia (luonnon muuttamista hyödykkeiksi ja suhteiden muuttamista maksullisiksi palveluiksi) kohti rahoituksen abstraktioita, ja lappaa varallisuutta pois reaalitaloudesta. Dekommodifikaatio näyttää, että a) tietyt hyödykkeet (musiikki, elokuvat, digitaalisesti jaeltu kulttuuri, avoimet tietosanakirjat, ohjelmistojen käyttöjärjestelmät) eivät käy helposti kaupaksi ja b) ihmiset yhä enemmän kääntyvät toistensa puoleen tarpeittensa tyydyttämiseksi aurinkoenergian, asumisen, vertaisverkkojen, keskinäisten luottojärjestelmien tai yhteisömaatalouden tuluttajina (tuottajina ja kuluttajina).

Vähentämällä työllisyyttä, palkkaa ja verotusta finansialisaatio ja dekommodifikaatio vaarantavat keynesiläisen sopimuksen, joka lepää koko sosiaalidemokratian alla. Kuitenkin, vaikka dekommodifikaatio voi olla tuhoisaa nykytaloudelle, se voi signaloida siirtymästä niukkuusperustaisesta taloudesta kohti runsautta. Tässä kohtaa avoimet osuuskunnat astuvat mukaan kuvioihin: asettamalla yhteistekemisen elinkeinojemme luonnin keskelle, me pyrimme vähentämään riippuvuutta markkinoista, palkoista ja valtiosta tarjoamalla yhteisövetoisia, joustavia vaihtoehtoja.

Yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon periaatteet, joita sovelletaan hajautettuun valmistukseen ja avoimeen osuustoimintaan, tarjoavat pilkahduksen taloudesta joka voisi olla ja on vaivannäön arvoinen. Vaikka me emme voi varmasti ennustaa miltä laajempi, generatiivinen P2P-talous näyttäisi, me ehdotamme että sitä luonnehtii:

• Runsaus: Suljetut liiketoimintamallit perustuvat keinotekoiseen niukkuuteen. P2P-taloudet tunnustavat luonnollisen runsauden, joka löytyy digitaalisesti jaettavasta tiedosta, ja jakavat sitä kansainvälisesti. Yhteiskunnallisesti tuottava tieto tulee avoimesti mahdollistamaan uusia tiedontuotannon syklejä.
• Avoimuus: Toisin kuin hintasignalointi tai keskussuunnittelu, P2P-talous priorisoi läpinäkyvyyttä, keskinäistä koordinaatiota ja avoimia toimitusketjuja. Mikä on lopputulos? Sopeutuva ja verkottunut tuotantomuoto, joka perustuu aitojen tarpeiden reaaliolosuhteisiin, sen sijaan että ne perustuisivat pääoman vaatimuksiin ylituotannosta, haaskauksesta sekä boom&bust-sykleistä.
• Hoivatyö: Työvoiman erikoistamisen aikaansaaman työvoiman jaottelun pakottamisen sijaan, avoimet osuuskunnat voivat tarjota työkaluja dynaamiseen ja joustavaan osallistumiseen, vapauttaa kaiken tyyppiset kontribuutiot talouden arvoketjussa. Tähän kuuluu lastenkasvatus ja affektiivinen työ, joka jää nykytaloudessa jatkuvasti näkymättömäksi.
• Vastavuoroisuus: Copyleft-lisensointi mahdollistaa monikansallisille yrityksille yhteisvauraussisällön kaupallistamisen, mikä asettaa osuuskunnat ja yhteiskunnalliset sekä solidaarisuusyritykset kilpailulliseen altavastaajan asemaan. CopyFair-lisensointi vahvistaa kommonerien taloudellista mukautuvaisuutta sallimalla heidän kapitalisoida sisältöä ja samalla jakaa sitä täydellä teholla sekä vaatia vastavuoroisuutta (tai rahamaksuja) voittoa tavoittelevilta tahoilta.
• Yhteiset resurssivarannot: Tuotantomuotomme, joihin kuuluu tieto ja tuotantokapasiteetti, voidaan keskinäistää ja ne voivat olla kaikkien arvontuottajien yhteisomistuksessa. Strategiat kuten Avoin Osuustoiminta ja Hajautettu Valmistus voivat vahvistaa yhteisomistusta ja yhteishallintaa ja auttaa luomaan todellista Yhteisvauraus-Avunantotaloutta, jota määrittää tehokkaampi resurssien käyttö, esim. yhteinen data tai valmistustilat.

Tulevissa artikkeleissa tutkitaan sitä miten yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon, hajautetun valmistuksen ja avoimen osuustoiminnan logiikat voivat tarjota työkaluja yhteisvauraussiirtymän toteuttamiseksi, mitä voidaan soveltaa taloudellisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin ja tavoitteisiin. Erityisesti me tarkastelemme P2P/yhteisvaurauskehityksen roolia kansalaisten edistämässä politiikassa.

Yhteisvauraus-osuustoiminta-allianssin kehittäminen kohti yhteistyöllistä, oikeudenmukaista ja osallistavaa taloutta: Osuustoiminnalliset digitaaliset alustat

Tämä syväluotaava tiivistelmä on Nicole Alix:n kasaama ja alunperin julkaistu Commons Transition:ssa.

Digitaaliset alustat ovat niinkutsutun ”yhteistyöhön perustuvan” talouden ytimessä. Nämä ovat voimakkaita työkaluja verkostoitumiseen, jakamiseen ja osuustoimintaan. Digitaaliteknologian ja internetin avulla siviiliyhteiskunnan on nyt mahdollista itseorganisoitua ja luoda arvoa ilman välikäsiä. Tämä vertaistuotantoon perustuva yhteistyötalous saa kaksi päämuotoa Michel Bauwensin, P2P Foundationin perustajan, mukaan:

• “Yhteinen” vertaistuotanto, joka tuo ihmiset yhteen yhteisen tavoitteen ääreen (vapaat ohjelmistot, jaettu design jne.), yhteisön jakamana, ylläpitämänä ja suojaamana. Tällä on kolme peruselementtiä: resurssi, yhteisö joka hallinnoi tätä resurssia ja aktiivinen hallinto joka säätää säännöt;
• Hajautetut markkinasuhteet jossa ihmiset luovat, alustan kautta, markkinasuhteita korvaamalla tavalliset välikädet yksityistetyllä alustalla. Tämä “netarkinen kapitalismi” sallii markkinoiden luomisen keräämällä arvoa suoraan ihmisten välisestä yhteistyöstä sekä yhteisten vertaistahojen tuotannosta, ilman että palkitaan työvoimaa.

Ongelma ei välttämättä tule digitalisaatiosta tai automaatiosta, vaan luodun arvon uudelleenjaosta. Lisäksi automaatiosta ei ole aina saatavilla suoria hyötyjä, joten aina ei ole olemassa arvoa jota jakaa, sanoo Susana Martin Belmonte.

On relevanttia tehdä enemmän kuin pelkästään valittaa siitä miten jättiläismäiset digifirmat keskittävät markkinat ja kaappaavat luodun arvon, sekä näitä lain ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden yläpuolella toimivia korporaatioita suitsivien sääntöjen puutteesta. Joulukuun 5. päivän konferenssi EESC:ssä Brysselissä “Towards a Collaborative Equitable and Participatory Economy: the role and place of cooperative platforms” pyrki valaisemaan tulevaisuutta ja näyttämään monipuolistettuja malleja kollektiivisemmista, “yhteisistä” ratkaisuista julkisille päätöksentekijöille. Nämä tulevat usein solidaarisuustalouden ja yhteiskunnan kollektiivisten organisaatioiden muodossa: osuuskuntina, yhdistyksinä ja keskinäisinä yhtiöinä.

Läpi Euroopan ja ympäri maailman kansalaiset, yrittäjät ja yhteisöt keksivät uusia jakamisen ja yhteistyön muotoja joilla luodaan, säilytetään ja päästään käsiksi “yhteisiin” tavaroihin ja palveluihin. Ne pyrkivät oikeudenmukaisuuteen ja uudelleenjakamiseen kansalle. Tämä olennaisesti eroaa digitaalisista alustoista, jotka vetävät välistä käyttäjiensä luoman arvon.

Osuuskuntamallia käyttämällä digitaaliset alustat varmistavat reilun työläisten palkitsemisen ja edustuksen yhteistyötaloudessa. Jokainen käyttäjä voi olla alustan yksi pitäjä ja näin olla osa alustan sääntöjen muodostamista, eli sen demokraattista hallintoa. Jokainen käyttäjä voi hyötyä luodun arvon oikeudenmukaisesta uudelleenjaosta.

”Alustaosuustalouden” liike pantiin käyntiin New Yorkissa vuoden 2015 lopulla, tämän perspektiivin edistäessä osuustoimintaa harjoittavien alustojen asemaa, joita hallitsevat niiden käyttäjät ja jotka uudelleenjakavat arvoa niissä yhteisöissä joissa ne toimivat. Tämä on saanut vastakaikua Euroopassa joka peräänkuuluttaa oikeudenmukaisuuden ja jakamisen digitaalista taloutta. Osuustoimintamallia ylistetään oikeudenmukaisten ja solidaarisuuteen pohjautuvien digitaalisten alustojen rakentamisen lähtökohtana; jälkimmäinen voi myös mahdollistaa sosiaalisen ja solildaarisuuteen perustuvan talouden hajautetun hallintomallin uudelleenkeksimisen.

Cooperatives Europe toteutti yhden tutkimuksen, “Cooperative Platforms in a European Landscape: An Exploratory Study”, Louis Cousinin esittämänä, joka näytti että Euroopan osuuskuntaliike on tietoinen kollaboratiivisen talouden mahdollisuuksista, erityisesti sen potentiaalista luoda innovatiivisia talous- ja hallintomalleja.

Monimuotoisuus yrittämisen muodoissa oleellista Euroopan sosiaalimallissa, kuten on myös yhteiskuntadialogi, muistuttaa Luca Jahier, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Group III: puheenjohtaja. Monimuotoisen dynamiikan kannustaminen, yksi-sopii-kaikkeen -mallin ja köyhyyteen viittaavan polarisaation välttäminen, niistä huolehtiminen jotka ovat syrjäytyneet siirtymistä, uusien voittomallien keksiminen; nämä ovat aiheita jotka ovat osa yhteisvaurauden suojelua. Tämän “yhteisvaurauden” kaikkein haurain osa on selkeästi sosiaalisten linkkien rakentaminen. Osuustoiminnallisten ja keskinäisen hallitsevuuden mallien luominen, joita vievät eteenpäin eri tyyppiset sidosryhmät, todennäköisesti kasvattaa eurooppalaista yhteiskuntadialogin mallia ja sijoittaa sosiaalisen innovaation käsitteen näiden toimijoiden prosesseihin.

EESC täten mahdollisti kuuden yhteisvaurautta lähellä toimivien sosiaalisen ja solidaarisuustalouden organisaation ^[1] tuomaan yhteen, La Coop des Communsin aloitteesta joulukuun 5. päivänä ^[2] lähes 200 ihmistä EESC:n. Konferenssi “Towards a Collaborative Equitable and Participatory Economy: Cooperative Digital Platforms” on ollut mahdollisuus saada aikaan seuraavaa:

1. Löytää osuustoiminta-alustojen innovatiiviset kokemukset:

SCIC 1DLab, ensimmäinen oikeudenmukainen streamausalusta, on rakentanut ekosysteemin löytääkseen kollektiivisen vasteen useisiin tarpeisiin: kulttuurillisen monimuotoisuuden vahvistaminen ja niiden ihmisten taloudellinen avustaminen joilla on arvoa (luojat, tuottajat, julkiset levittäjät, julkiset ja yksityiset jäsenet). Kaikkien sidosryhmien “yhteinen” on 1Dtouch, ensimmäinen reilu streamausalusta, jossa ihmiset pääsevät kirjastoon käsiksi kirjastokortilla. Mobiiliappiakin suunnitellaan. Se sallii käyttäjien löytää kaupunkien monimuotoisuuden, eri tavalla AirBnb:stä ja tarjoaa vaihtoehdon kolmen suuren oligopolille (kuten Vivendi Universal joka keskittää 50% maailman luovasta materiaalista).

Beescoop (Brussels Ecological, Economical Supermarket), on osuuskunta joka pyrkii valmistamaan kestävää ruokaa kaikkien saataville. Jokainen asiakas osallistuu 3 tunnilla kuukaudessa. Dynamocoop, kiinteistöosuuskunta luoville tiloille palvelee luovan alan tekijöitä.

Nämä jakamisen muodot voidaan myös mobilisoida yritysten välillä. France Barter:ssa, suuryritykset ja pk-yritykset käyvät kauppaa keskenään yhteisellä valuutalla, nimeltään the Barter. Jotkut yritykset voivat käyttää muiden alikäyttämiä resursseja (huoneet, työvoima, varasto). Säädöt vaativat dialogia tarpeiden ja vasteiden välillä, jotta löydettäisiin tasapaino Bartereiden emission ja kulutuksen välillä. Tästä johtuu konsultaatioon ja etäpäätöksentekoon käytettyjen työkalujen tarve, kuten Loomio, ohjelmisto jonka on luonut Enspiral. Se voi luoda yhteisön, testata sitoutumisen tasoa ja ehdotuksien saamaa tuen määrää. Se täydentää oikean elämän dialogia ilman että korvaa sen, ja sallii erittäin voimakkaat asynkroniset dialogit mitä tulee eri aikavyöhykkeiden yli keskusteluun.

Kaikki nämä mallit tuovat luottamusta kahdella tavalla, ei toistensa pois sulkevasti:

1. yksi tarkastelee alustaa osuuskuntana, yhteisenä hyödykkeenä, jonka omistaa sitä hallinnoivat sidosryhmät. Ne kehittyvät ympäri maailmaa, ja mukana on työläisiä, köyhiä ja käsityöläisiä, sekä heidän ammattiyhdistyksensä. Tämä näkyy erityisesti alustaosuustalousliikkeessä;
2. toiset tavoitteet (esim. usean jäsenen osuuskuntien avulla) yhteisen hyvän luomiseksi ja säilyttämiseksi. Pelkkien työläisten ja käyttäjien intressien lisäksi he etsivät uudenlaista arvon jakoa. Tieto (kuten Enspiral) tehdä asioita, kontribuutiot jonka avulla tehdä (1DLab), tämä luo paikallisia työpaikkoja (esim. Terre de Liens, joka sallii luomuviljelijöiden kehittää, rakentaa rakennuksia; työkaluja suunnittelijoille kuten Dynamocoop). Tämä heijastuu liikkeessä  “avoimen osuustalouden” hyväksi.

Osallistavan hallinnon ongelmat ovat keskeisiä molempien kaltaisille kokemuksille, käyttäen uusia tekniikoita kuten sosiokratia ja/tai työkaluja kuten Loomio.

Markkinoiden sääntely ratkaiseva elementti osuustoiminta-alustojen kilpailulle vertaismarkkinoilla. Kuitenkin sellainen elementti on yleensä jätetty huomiotta keskustelussa, selittää Guido Smorto, vertailevan lakitutkimuksen professori Palermosta. Jotta saavutettaisiin Euroopan Unionin tavoitteet ”erittäin kilpailukykyisestä markkinataloudesta”, “solidaarisuudesta ja älykkäästä kehityksestä” ja ”sosiaalisesta koheesiosta”, meidän ei tule aliarvioida juridisia aspekteja jotka vaikuttavat:

• reiluuteen ja arvostuksen suuntaan: mitkä ovat distributiivisia seurauksia näistä talouden toiminnoista,  mitä alustat tekevät tuotannon ylijäämälle, kuinka ne palvelevat yhdyskuntaa sen tiukassa merkityksessä — käyttäjiä ja tuottajia — sekä yhteisuntaa kokonaisuutena? Ja mitä (ei-distributiivisia) arvoja nämä talouden käytännöt edistävät? Entäpä hintamekanismin ja metadatan periaatteiden noudattaminen?
• tehokkuus: yleisesti oletetaan, että alustat ovat paremmassa asemmassa kuin perinteiset yritykset vastatessaan markkinahäiriöihin ja että itsesääntelyllä tulisi olla suurempi rooli jakamistalouden sääntelyssä. Mutta tämä on vain osittain totta: silti on paljon asymmetrista informaatiota jota alustat eivät voi korjata tai niillä ei ole halua korjata. Ja asymmetrisesta informaatiosta eroavat markkinahäiriöt saattavat pysyä huolimatta alustojen luomasta itsesääntelevästä mekanismista, erityisesti ulkoisvaikutukset ja monopolit. Alustat yleensä esittävät ettei niitä voi pitää tarjontapuolen toimijoina, vaan pelkästään “markkinapaikkoina”, niin että palveluntarjoajia koskevat säännöt eivät koskisi niitä. Lisäksi on tärkeää määritellä kuka on  “pääri” (peer, vertainen) ja kuka on “ammattilainen”. Tämän takia ne väittävät että ulkoista sääntelyä ei tarvita.

Osuustoiminnalliset alustat voivat paremmin vastata markkinahäiriöihin voimaannuttamalla kuluttajat ja suojelemalla työntekijöitä. Sääntöjen tulee edistää demokraattista hallintoa, mutta jotta tähän tulokseen päästäisiin, osuustoiminta-alustat tarvitsevat suotuisamman ympäristön: tällä hetkellä nuo alustat, jotka yrittävät suojella työntekijöitä tai käyttäjiä tehokaammin, ovat heikossa asemassa. Päinvastoin me tarvitsemme “pelikentän” jossa sosiaalinen talous voi kilpailla tehokkaasti ja reilusti, ilman sääntelyn syrjintää. Tässä merkityksessä, Guido Smorton mukaan, itsesääntelyely ja ulkoinen sääntely eivät ole vastakkain toisaan vaan täydentävät toisiaan, ja itsesääntely on mahdollista ainoastaan jos sääntely antaa sille mahdollisuuden olla olemassa.

Itse asiassa, nykyinen lainsäädännöllinen ympäristö johtaa väistämättä monopolitilanteisiin, selittää Bruno Carballa, tohtoriopiskelija University Paris XIII:ssa, ainakin neljästä syystä:

• Verkostovaikutus: mitä enemmän käyttäjiä on alustalla, sitä enemmän sitä helpompi sen oletetaan olevan käyttää,
• Palaute käyttäjiltä: mitä useampi palaa takaisin, sitä tehokkaampia ovat algoritmit ja palvelun laatu kasvaa; kustannukset alustan vaihdolle (käytön opettelu, vakuutus ja erityisesti kerätyn maineen kadottamisen kustannut) voivat johtaa haluttomuuteen vaihtaa,
• Datan kerääminen on merkittävä investointi, ja siksi markkinoille pääsyn este,
• Suuret määrät dataa, josta tulee olennainen palvelu ja se blokkaa pääsy markkinoille. 

Tästä johtuu keskeinen kysymys datan omistuksesta. Tällä hetkellä laki tekee datan kerääjästä sen omistajan. Kerääjä voi olla myös sijoituspaikka, mutta kaikki ne jotka syöttävät dataa myös omistavat sen. Tässä mallissa pääsy yhteiseen kantaan on mahdollista aina kun tätä yhteistä kantaa syötetään; ei-osuustaloudellinen alusta voi olla yhteinen kanta ilman vastavuoroisuutta, mutta sen tulee maksaa. Tällä tavoin data tulee olemaan saatavilla hallituksille ja tutkimusta varten. Lisenssijärjestelmä palvelee itse systeemiä. Valtakirja sallii vaihtaa yhdestä alustasta toiseen.

Kysymys niiden tuotteiden kohtalosta, jotka eivät enää löydä jälleenmyyjää, jää ilman vastausta. Meidän tarvitsee silti tuottaa niitä, joko valtion tai yhteisöjen avustuksella. Susana Martin Belmonte, monetaarinen ekonomisti Institute of Social Currencies’ssa Madridissa, ehdottaa “kestävän menestyksen” etsimistä uudenlaisen raha- ja rahoitusjärjestelmän avulla jossa raha on yhteisvaurautta.

Jotta voitaisiin rahoittaa infrastruktuuri, jota tarvitaan yltäkylläisesti saatavilla oleviin tuotteisiin ja palveluihin käsiksi pääsyyn, kansalaiset voivat luoda rahaa. Tämä raha täytyy hyväksyä maksuvälineeksi (joka tarkoittaa luottamusta ja helppokäyttöisyyttä). Siksi ehdotukset (ja kokemukset) sosiaalisista valuutoista, jotka, paikallisviranomaisten tarjoamien takaisinosto- ja vaihdettavuustakuuiden myötä, tekevät mahdolliseksi kansalaisille rahoittaa julkisia infrainvestointeja. Jos järjestelmä ei synny, se tarkoittaa vain että paikallisviranomaiset loppujenlopuksi rahoittavat infran. Jos se toimii, sosiaalista valuuttaa voidaan käyttää maksuvälineenä, joka on uusi tapa hallinnoida luotto- ja maineriskiä.

Ja tottakai, kysymys yhteiskunnallisista oikeuksista ja työntekijöiden palkitsemisesta on keskeinen. Itsensätyöllistäjien lukumäärän kasvu on pienentänyt työttömyysastetta Britanniassa, selittää Pat Conaty, Co-operatives UK:n tutkija. Heidän vuotuiset tulonsa ovat kutistuneet €16,000:sta €10,000:n sitten vuoden 2008. Liitot ”liitto-osuuskuntien” kautta ovat auttaneet heitä pystyttämään osuuskuntia tarjoamalla neuvontaa ja apuja sopimusluonnosteluun, vakuuttamiseen ja koulutukseen. “Liiketoiminta- ja työllistämisosuuskuntien” sekä organisaatioiden kuten SMart apu näille liitto-osuuskunnille lupaa valoisaa tulevaisuutta.

EU, selittää Confrontations Europen tutkimusjohtaja Carole Ulmer, ei tee eroa jakamistalouden eri muotojen välillä. Euroopan Komission useat osiot ovat työssä: DG Connect, DG Grow, DG Internal Market, DG Social Affairs, DG Energy, DG Research and Innovation, DG Budget. Euroopan parlamentti, EESC, ja aluekomitea tuottavat myös raportteja. Euroopan unionin tuomioistuin, joka käsittelee haastetta Uberista, joutuu päättämään onko Uber kulkuvälinehanke vaiko digitaalinen yritys. Jäsenvaltiot ovat joko ”digimyönteisiä” ja ”digitaalisen liberalismin” puolesta (Viro, Alankomaat, Britannia näiden kärjessä), kun taas Espanja, Ranska ja Saksa ovat sosiaalisen markkinatalouden kannalla. EU kannustaa heitä välttämään turhia sääntöjä. Neljä teemaa korostuu:

• Data: henkilötiedot, datan vapaa liikkuvuus jne.
• Rahoitus: Euroopan budjetti, rakennerahasto, yrittäjyys, Junckerin suunnitelma, joukkorahoitus, digiraha, verkkokauppa,
• Sosiaalinen suoja: markkinoiden ja työvoiman lainsäädäntö, sosiaalisten innovaatioiden aloite, lisäksi pehmeä lainsäädäntö ka kokemusten jakaminen jäsenvaltioiden kesken,
• Markkinoiden sääntely: Digitaaliset sisämarkkinat, verotus, vakuutus, vastuunalaisuus, kuluttajansuoja, immateriaalioikeudet.

Näistä syntyy joitain keskeisiä tekstejä:

• Komission tiedonanto digitaalisista alustoista
• Yhteistyötaloutta koskeva toimintasuunnitelma. Allaoleva idea on, että ei ole tarvetta uudelle tekstille. Ne jotka ovat jo olemassa, voidaan muokata hienoisesti. Alustojen tulisi olla hyödyllisiä ja yhteistyötalouden toimijoita. Niiden odotetaan toimivan itsesääntelevästi.
• Kopiosuoja: tunnistusohjelmiston odotetaan varmentavan, että ei ole olemassa ongelmaa.

Caroline Ulmerin mukaan, loppuyhteenvetona, Komissio tuottaa suuren määrän tekstejä. Kansalaisyhteiskunnan odotetaan ilmaisevan sen odotukset. Esimerkit voivat ruokkia keskustelua. EU ei halua luoda lainsäädäntöä sen asteella, sanoo Marguerite Grandjean,Ouisharen tutkimusjohtaja, ja jättää tämän jäsenvaltioiden hommaksi.

Neil Kay, E3-yksikön johtaja, “sisämarkkinan digitalisaation” vastaava DG Grow:lla, selittää että jo tehdyn juridisen analyysin lisäksi hänen yksikkönsä työskentelee tämän yhteistyöllisen ”markkinan” talousanalyysin parissa, jonka määritelmä olisi: globaali joukko palvelumyyntiä joka toimitetaan lokaalilla tasolla. Tämä olisi digitaalisen talouden kolmas pilari. Sen kehitys riippuu kolmesta tekijästä: maan sisäisestä digitaalisen kehittämisen tilasta, kriittisen markkinan koosta ja suotuisasta makrotaloudellisesta ilmastosta jakamiselle.

Komissiolla on varaa myös teknologisiin ratkaisuihin jotka palvelevat sääntelytavoitteita, sekä uudenlaisiin, kestävämpiin malleihin. Todellakin, teknologia ei ole neutraalia, selittää Fabrizio Sestini, “Uuden sukupolven internetin” asiantuntija DG Networks:lla. Sillä on yhteiskunnallisia ja poliittisia seuraamuksia; valta kansalle -tyyppisestä ajattelusta Isoveli valvoo -menoon, keskitettyihin / desentralisaatiomalleihin. Yhteisvauraustalous ei vielä ole integroitu näihin argumentteihin, mutta sellaisia projekteja on peräänkuulutettu jo kaupungeissa kuten Barcelona. Uusi tutkimuspyyntö ICT-1162017 pyrkii edistämään kestävän elämäntyylin innovatiivisia malleja.

Iltapäiväsession tallenne (osa 1)

4 – Edistää mahdollisia kumppanuuksia yhteisvaurauden ja kaupunkien välillä

Parhaiten suoriutuvat alustat ovat ne, joilla on sijoituskykyä, sanoo Sandrino Graceffa, SMart:n toimitusjohtaja. Varat voivat tulla käyttäjiltä, valtiolta (yleisesti kiinnostavien palvelujen rahoittamiseksi) tai suurilta sosiaalisen ja solidaarisuustalouden (SSE, social and solidarity economy) yrityksiltä kuten osuuspankeilta. Alliansseja tarvitaan hoivaamaan kokeilua, siirtymän ja rikkomusten ratkaisemista. Esimerkiksi, SMart edistää vaihtoehtoja Uberille jotka muuntavat alistuneet työntekijät itsensä työllistäviksi työntekijöiksi sosiaaliturvan hinnalla. Turvaverkoille tehdyn työn verottaminen on tarpeellista. Kuluttajien ei tulisi olla heidän yhteistyökumppaneitaan.

Yhteistyömaailmaan liittyviä suuria odotuksia on ilmaistu, jotka Bruno Roelantsin, CECOP:n pääjohtajan, mukaan ovat tottuneet tarjoamaan monipuolistettuja ratkaisuja kaikissa ILO:n jäsenvaltioissa, joissa ne tunnustetaan. Nämä ratkaisut, jotka ovat vuosikymmenten aikana hyväksi havaittuja, perustuvat jäsenvaltioiden tarpeisiin. Näiden tulee olla tarkasti ilmaistu. Lisäksi, seitsemäs osuustoiminnan periaate, joka otettiin käyttöön vuonna 1995, edistää osuuskuntien mukanaoloa yhteiskunnissa. Bruno Roelants kannustaa yhteisvaurauden maailmaa identifioimaan ja ilmaisemaan tarpeensajotta löydettäisiin osuustoimintamalli tai -malleja jotka heille sopisivat. Jos tietyt osuustoiminnan muodot eivät vastaa yhteisvaurausmaailman identifioituja tarpeita, esimerkiksi ”markkinoiden sääntöjen muuttamisen” tarvetta, hän ehdottaa että aiheesta kiinnostuneet ihmiset voisivat jatkaa heidän tarpeidensa tarkan määritelmän etsimistä. Tämän pohjalta yhteisvaurausmaailma voi kehittää oman järjestelmänsä.

Hän näyttää että ei ole ”suljettua” osuustoimintamallia joka vastustaisi ”avointa” osuustoimintamallia. Osuuskunnat ovat avoimia kaikille jotka ovat soveliaita, eli niille joilla on tarpeita joita osuustoiminnan on tarkoitus tyydyttää. Siksi on tärkeää kunnolla identifioida tarpeet. ”Yhteisvauraus” hänelle tuntuu olevan alijoukko siitä mitä seitsemäs osuustoiminnan periaate kutsuu yhteisöksi. Viimeisenä hän painottaa ryhmien ja osuuskuntien välistä yhteistyötä, joka saisi aikaan investointirahastot.

Hallintokysymyksiin liittyen yhteisomistuksen kontrollointi muuttuu melkein tärkeämmäksi kuin itse omistamisen ongelma. Osuustoiminnallisten alustojen tulisi määrittää kuka tekee päätökset ja kuka hallitsee. Demokraattinen hallinta riippuu sekä ”yksi henkilö, yksi ääni”-periaatteesta (demokratian ”agora”-komponentti), sekä osuustoiminnan eri toimijoiden vallan tasapainosta (”tasavaltalais”demokratia, jota luonnehtii eri valtojen välinen tasapaino).

Kolmanteen osuustoiminnan periaatteeseen liittyen (jäsenten osallistuminen rahoitukseen) tulisi painottaa, että ylijäämän osittainen jakaminen jäsenille hyvityksen muodossa on olennaisesti erilaista kuin rahoitusinstrumenttien maksamat osingot omistajille. Se ei perustu sijoittajan osuuteen sijoitetusta pääomasta, vaan jäsenen transaktioon osuuskunnan kanssa (ostaminen, myyminen tai palkitseminen). Sitä täytyy täten pitää systeeminä joka säätää transaktioiden hintoja.

Louis Cousin painottaa, että osuustoimintamalli, yhteisvauraus ja yhteistyötalous ovat kolme laajaa — mutta silti selvästi erotettavaa — konseptia, jotka kattavat monia erilaisia organisaatiomuotoja ja erikoisuuksia. Konseptuaalinen tarkastelu, joka pyrkii kohtaamaan nämä kolme mallia, olisi kiinnostava, mutta tuntuu siltä niinkuin harjoittajat haluaisivat käytännön kokeiluja ja lähestymistapoja. Tässä suhteessa meidän tulisi keskittyä tiettyihin parhaisiin käytäntöihin, jotka näyttävät todeksi mahdollisuuden ja relevanssin yhteensulauttaa nämä kolme konseptia yhdeksi ainoaksi projektiksi ja organisaatioksi. Lisäksi tarvitaan kannatustyötä, ja tällä hetkellä sitä toteutetaan kaikilla kolmella tasolla: paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti. On tarve koordinoida sidosryhmien monimuotoisuutta yhteistyötalouden yhteisen vision ympärillä.

Benjamin Coriat, taloustieteen professori, “Encommuns”-projektin johtaja, ja La Coop des Commons:n toimitusjohtaja, ottaa kantaa kysymyksiin yhteisvaurauden tarpeiden kannalta. Yhteisvauraus kehittää olennaisesti palkkatyöläisten maailman ulkopuolta ja alistumisen linkkiä, joka valtuuttaa työnantajan ottamaan takaisin ylijäämäarvon ja luo työntekijälle sarjan oikeuksia, kuten sosiaaliturvan. Kommonerit ovat itsensä työllistäviä yhteistyökumppaneita, silloinkin vaikka yhteisvauraus toimisi markkinoilla. Yhteisvaurauden tuottaminen on liian tärkeää jotta sitä voitaisiin pitää harrastuksena. Tästä johtuu Ranskassa äärimmäinen kiinnostus toimintamalleihin kuten työosuuskunta: se säilyttää riippumattomuuden samalla kun nautitaan palkkatyön eduista. Työsopmusta ei pidetä palvelusopimuksena.

Osuuskunnat ovat todella inspiroivia mlleja. Ovatko ne riittäviä, erityisesti yhteisvauraudelle joka ei luo arvoa markkinoille? Tulisiko näitä tarpeita tyydyttämään luoda uusia juridisia instrumentteja?

1DLabin esimerkki käyttää Ranskan mallia yhteisten intressien osuuskunnille tuomaan yhteen eri intressien omaavat sidosryhmät, mukaanlukien paikallisyhteisöt (joka on olennaista sellaisilla aloilla kuin energia). Tarvitsemmeko uuden statuksen freelancereille tai itsensätyöllistäjille? Voimmeko mennä syvemmälle yhteiskunnallisten nautintaoikeuksien tutkimuksissa, kuten Alain Supiot ehdottaa, jotka antaisivat sosiaaliturvan oikeudet niille jotka ottavat osaa sosiaalisen hyvinvoinnin toimintaan?

Bruno Roelants selittää, että jäsenien lainsäädäntö ei ole yhdenmukainen kaikissa maissa: joskus heitä pidetään palkollisina, joskus itsensä työllistäjinä (Etelä-Amerikka), joskus molempina (Espanja). Ainoa maa, jossa on kolmas typologia, on Italia. On tarpeellista ottaa huomioon eri työlainsäädännön kategoriat eri maissa. Kaikissa tapauksissa osuustyöntekijän täytyy saada pääsy sosiaaliturvan kaikkein laajimpaan muotoon. Toinen ratkaisumahdollisuus, yhteisvaurauden tuotannolle jolla ei ole markkina-arvoa, voidaan löytää yhteiskunnallisista osuuskunnista. Paikallisviranomaiset voivat olla jäseniä. Niitä on jo olemassa Quebecissa, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja Italiassa. Yksi tarpeellinen ehto, Benjamin Coriat’n mukaan, on että uudenlainen yksityinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kirjanpito voi tilittää luodun arvon. Jos otetaan huomioon aikaansaadut positiiviset ulkoisvaikutukset, kommonerien koko toimintojen sarja voi olla tuottava.

Avoin debatti osallistujien kanssa osoittaa, että työ osuuskuntien ja yhteisvaurauden maailman välillä täytyy jatkuva jotta löydetään kaikkein mukautuvimmat työkalut eri skenaarioihin.

Stacco Troncoson (P2P Foundation) esiin nostamat kysymykset:

• Osuuskunnat demokratisoivat omistuksen ja hallinnon, mutta mitä ne oikeasti tuottavat?
• Osuuskunnat ovat markkinatoimijoita kun taas yhteisvauraus suurimmaksi osaksi on olemassa markkinoiden ulkopuolella tai reunoilla. Miten osuuskunnat voivat luoda uutta yhteisvaurautta?
• Voiko usean sidosryhmän osuuskunta antaa äänioikeuden kaikille talouden arvoketjuun osanottajille? Tämä tarkoittaa siirtymistä yksittäisten päätöksentekijöiden yli kokonaisten yhteisöjen kanssa työskentelyyn.

Pat Conaty vastasi, että joka kerta kun osuustoimintaliike pannaan liikekannalle, se tarkoittaa että me olemme kriisitilanteessa. On totta, että jos ei tarkastella tuotannon markkinoilla myymiskysymystä, osuustoimintaliikkeen tulisi käsitellä maan ja sen vuokran kysymystä. Usean sidosryhmän osuuskunnat mahdollistavat lähestyä uudelleenjakoratkaisuja vaakasuoralla demokratialla. Jos yhteisvaurautta luodaan, tulee myös taata että se pysyy yhteisenä, ja että sitä ei voida ”yksityistää”.  Se on osuustoiminnallista alustaa hallinnoivan yhteisön rooli. Benjamin Coriat peräänkuuluttaa ”yhteisvaurauden yhteisvaurautta”, ”osuuskuntien yhteisvaurautta” joka tarjoaa takeet yksityistä anastamista vastaan; tässä mielessä sillä on jotain tekemistä ”Tasavallan” kanssa sen vahvassa merkityksessä.

Mayo Fuster Morell, Barcelonan Procomunsista, havaitsee ulottuvuuden kahteen suuntaan: yhteisvauraus itsehallinnoituna, yhteistoiminnallisena yhteisönä joka saa sen näyttämään osuuskunnalta; ja yhteisvauraus mahdollisuutena päästä käsiksi yhteisiin resursseihin joka herättää kysymyksen siitä tuottavatko osuuskunnat julkishyödykkeitä.

Barcelona yrittää tällä hetkellä miettiä uusiksi julkisia palveluita saamalla kansalaiset liikkeelle: tulisiko heidän palata takaisin ”kuntalaisuuteen” vaiko ”yhteisvauraudellistaa”? Kysymys on vallasta. Osuuskunnassa päätökset tehdään demokraattisen ”yksi henkilö, yksi ääni”-periaatteen mukaan, mutta yhteisvauraus ei välttämättä ole demokraattista: vain ne jotka osallistuvat, tekevät päätöksiä. Jos 90% ei ota osaa, valta jää niille 10%:lle jotka ottavat osaa. Hänen mielestään open source -sektori ei ole niin tasa-arvoinen ja kaikki mukaan ottava, erityisesti naisille. Se ei välttämättä ole sopiva yhteisvaurauden malli.

Benjamin Coriat esittää, että julkisista palveluista tulee monesti yksityistettyjä julkishyödykkeitä. Veden, ilman jne. julistaminen julkishyödykkeeksi antaa ymmärtää hallintomuotoja jotka sulkevat pois yksityisen omistuksen hallintorakenteen avulla. Todellinen valta ei kuulu johdolle vaan yhteisölle.

On olemassa myös kysymys prekariaatin integraatiosta. Kuinka olemassaolevat osuuskunnat puolustavat tai jättävät puolustamatta tietyntyyppisiä työläisiä? Vastauksena Michel Bauwensin kysymykseen Sandrino Graceffa selittää, että SMart on perustamassa eettistä komiteaa. Työntekijät jotka vaihtavat SMartiin (esim. Airbnb-hostit tai lähettikuskit) ovat tervetulleita, mutta ei alusta joka pyrkii etsimään ratkaisua työn sääntelylle.

Paola Tubaro raportoi viimeaikaisesta tapahtumasta “How to coop the collaborative economy” Brysselistä. Alunperin julkaistu @ Data Big and Small.

Paola Tubaro: Olin eilen ja kivassa ja kiinnostavassa konferenssissa Brysselissä aiheesta “Kuinka osuustoiminnallistaa kollaboratiivinen talous“, jonka järjesti Belgian osuustoimintaliikkeen suuret toimijat, ja joka perustui kokemuksiin kasvavasta ihmisten ja organisaatioiden verkostosta joka ehostaa internetin osuustoiminnallista puolta. Useat teemat, jotka liittyivät yhteistyötalouden tutkimuksiini, tulivat vastaan, ja haluaisin summata tässä mitkä mielestäni ovat päivän pääopit.

1. On heräämässä konsensus “alustakapitalismin” ja “alustaosuustalouden” välisistä eroista. Ensimmäinen on vain perinteistä kapitalismia — tuotantovälineiden yksityisomistusta ja niiden käyttämistä liikevoiton yksityiseen tuottamiseen — uuden teknologian digitaalisten alustojen kautta, ennemminkin kuin perinteisten yritysten kautta. Jälkimmäinen on pyrkimys tuoda alustojen maailmaan perinteisen osuustoimintaliikkeen periaatteet — jaettu, kollektiivinen omistus. Kaikki ovat samaa mieltä, että kaksi tunnetuinta tämän päivän alustaa — AirBnb ja Uber — kuuluvat alustakapitalismiin.

2. Kiinnostava terminologinen hajaannus: kun hollannin ja englanninkieliset puhuvat ”jakamistaloudesta” ja aloittavat aiheen määrittelyn kuluttajista (ja heidän muuttuvista käyttäytymismalleistaan), ranskankieliset puhuvat mieluummin “yhteistyötaloudesta” ja ottavat tuottajat / työntekijät lähtökohdaksi määritelmälleen. Onko kyseessä vain sattuma vaiko periaatteellisempi erimielisyys? Vielä ei olla varmoja. Oli miten oli, kaikki johtavat siihen että AirBnb ja Uber suljetaan pois määritelmistä — oli fokus sitten “jakamisessa” tai “yhteistyössä”.

3. Kutsuimmepa sitä sitten “jakamistaloudeksi” tai “yhteistyötaloudeksi”, sen globaali vaikutus ei aina ole niin positiivinen kuin asian puuhamiehet väittävät. Koen Frenken University of Utrechtista näytti, että jos taloudelliset vaikutukset ovat yleisesti positiivisia, ympäristövaikutukset ovat ristiriitaisia ja sosiaaliset vaikutukset ovat varsin negatiivisia.

4. Kaupungit, ei valtiot. ovat relevantti hallinnon taso jakamis/yhteistyötaloudelle. “Jakavat kaupungit” ovat uusi hype ja ovat melkein korvanneet jo “älykkäät kaupungit” julkisessa keskustelussa. Tämä nostattaa uutta toivoa: Michel Bauwens, P2P Foundationin johtohahmo, kiinnostavalla tavalla puhui kaupunkien alliansseista uutena ratkaisuna jolla tuodaan yhteen lokaali ja globaali, ohittaen kansallisvaltiokehityksen joka on uuden aallon populismin keskiössä, sekä vasemmiston että oikeiston puolella. Kuitenkin keskittyminen kaupunkeihin tuo mukanaan riskin liiasta urbanisoitumisesta — maaseudun jakaannus, huomasi filosofi Edouard Delruelle University of Liègesta – on yhä huolestuttavampaa kun geografiset eriarvoisuudet tuntuvat olevan suuressa roolissa juuri populismin nousussa (Brexit-äänestys, Trumpin valinta).

5. Alustaosuustalouden yleistymiseksi maailmassa Trebor Scholz, liikkeen eräs johtohahmoista, vaatii uusien narratiivien keksimistä — vakuuttavien tarinoiden kertomista, aivan kuten AirBnb (yhteinen “vihollinen”?) on tehnyt itsensä asemoimiseksi.

6. Suurin osa nykypäivän digitaalisista alustoista, olivatpa ne kapitalistisia tai eivät, ovat kannattamattomia nykypäivänä. Mieti vaikka Twitteriä, joka yli 10 vuoden toiminnan jälkeen tekee siltikin suuria tappioita; ja niin tekevät monet muutkin. Kuitenkin suuret kapitalistialustat ovat onnistuneet houkuttelemaan tarpeeksi riskirahoitusta pysyäkseen pinnalla; tämä on usein vaikeampaa osuustalousmallilla toimiville alustoille, jotka kamppailevat tarvittavan rahoituksen saannin kanssa. Useat osuuskuntien edustajat ovat jakaneet kokemuksiaan yleisölle: julkinen rahoitus on yhä niukempaa ja yksityiset sijoittajat haluavat heidän tarjoavan näytteitä kestävyydestä liian aikaisin, kun taas oikeat tulokset ovat todennäköisemmin nähtävissä vasta pitkällä aikavälillä.

7. “Avoimen osuuskunnan” käsite on innostava, ja se tuntuu olevan parhaiten sopeutunut alustojen maailmaan, mutta se on silti edelleen varsin epäselvä. Perusidea on mennä jaetun omistamisen idean tuolle puolen ryhmän sisällä, ja kehittää todellinen yhteisvaurauden kulttuuri, joka on avoin ulkopuolisille. Esimerkiksi osuuskunnan varat olisivat sen jäsenien omaisuutta, mutta jotkut niistä (erityisesti immateriaaliset kuten koodi ja data) voitaisiin saattaa avoimesti kaikkien saataville. Tämä on usein vaikeaa toteuttaa, esimerkiksi datan kohteiden yksityisyyden ylläpitämiseksi. Vielä vakavammin on joskus vaikeaa vetää rajaa sen välille mitä voi ja ei voi jakaa, ja rajat “avoimen” ja “klassisen” osuuskunnan välillä ovat usein hämärtyneet.

8. Sekä kapitalististen että osuustoiminnallisten alustojen olemassaololle on haasteita. Työvoiman transformointi (silpputyön yleisyys, freelancerointi, työnantajien monimuotoisuus) ovat kaikki tunnusomaisia digitaalisen maailman ominaisuuksia ja koskettavat kaikkia sen toimijoita. Niin koskettavat myös dataan liittyvät ongelmat (yksityisyys, luottamuksellisuus, läpinäkyvyys…).

Paljon on työtä vielä tehtävänä — määritelmissä, teoriassa sekä myös konkreettisten kokemusten sekä empiirisen evidenssin keräämisen piirissä. Tämä oli jokatapauksessa hyvä ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Lähde: http://febecoop.be/fr/cases/conference-sur-les-plateformes-cooperatives/

Paradoksi: mitä enemmän “kommunistinen” digitaalisen yhteisvaurauden jakamisessa käytetty lisenssi on (ei rajoituksia jakamiselle), sitä kapitalistisempi on niiden käyttö (monikansalliset yritykset käyttävät sitä ilmaiseksi).

Kaksi merkittävää yhteiskunnallista edistysmielistä liikettä kohtaa muutaman ristiriidan ja paradoksin.

Yhtäältä me havaitsemme osuuskuntaliikkeen ja työntekijäomisteisten yritysten uudelleennousun, mikä kärsii kuitenkin muutamista rakenteellisista heikkouksista. Niillä on löyhät yhteydet keskenään ja näin ne epäonnistuvat muodostamaan globaalin vastavoiman joka kykenee vastustamaan ylikansallista pääomaa.

Toisaalta meillä on nousevat yhteisvaurauteen perustuvan vertaistuotannon aloitteet, kuten vapaat ja avoimet ohjelmistot, jotka luovat tiedon, kulttuurin ja designin digitaalista yhteisvaurautta koko ihmiskunnalle. Yhtä kaikki, sellaiset aloitteet ovat usein riskipääomarahoitteisten startupien ja suurten monikansallisten yritysten dominoimia, jotka hyväksykäyttävät samaa yhteisvaurautta.

Täten meillä on paradoksi: mitä enemmän “kommunistinen” digitaalisen yhteisvaurauden jakamisessa käytetty lisenssi on (ei rajoituksia jakamiselle), sitä kapitalistisempi on niiden käyttö (monikansalliset yritykset käyttävät sitä ilmaiseksi). Otetaan esimerkiksi GNU/Linux yhteisvauraus joka on muuttunut myös ”korporaatioyhteisvauraudeksi”, rikastuttaen voittoa tavoittelevia yrityksiä kuten IBM. On selvää että tämä toimii tietyllä tavalla ja tuntuu hyväksyttävältä monista softakehittäjistä. Mutta onko se optimitapa?

Argumenttimme keskittyy yhteiskuntalogiikkaan, joita digitaalisen yhteisvaurauden jakamisessa käytettävät lisenssit usein mahdollistavat. Ne sallivat kenen tahansa ottaa osaa, ja ne sallivat kenen tahansa käyttää. Itse asiassa tämä suhteiden dynamiikka on teknisesti ”kommunismin” muoto: kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan. Tämä paradoksaalisesti sallii, esimerkiksi, monikansallisen korporaation käyttää vapaan ohjelmiston koodia liikevoiton maksimointiin. Samaan aikaan suurin osa avustajista on mukana vapaaehtoisesti, ja ne jotka saavat tuloja ovat joko palkkatöissä tai liitoissa pääomavetoisten yhtiöiden kanssa.

Mitä voidaan siis tehdä?

Ehdotamme kaksivaiheista strategiaa tämän ”kommunistisen” paradoksin ratkaisemiseksi.

Ensinnäkin, väitämme että yhteivaurauteen pohjautuva vastavuoroinen lisensointi, jota myös copyfairiksi kutsutaan sanojen copyright ja copyleft sanaleikkinä, sallii yhteivaurauden eteen työtä tekevien käyttää yhteisiä materiaaleja ilmaiseksi, mutta ei-myötävaikuttavat kapitalistit joutuisivat maksamaan lisenssiä oikeudesta kaupallistaa tämä materiaali. Tässä lähestymistavassa säilytetään vapaa tiedon jakaminen, eli universaali digitaalisen yhteisvaurauden saatavuus, mutta kaupallistaminen on ehdollista vastavuoroisuudelle. Peer Production License esimerkillistää tätä argumenttia. Joten vastavuoroisuus luodaan kapitalististen markkinoiden ja yhteisvaurauden väliin. Tämä sallii samaan aikaan itsenäisten kokonaisuuksien ottaa osaa yhteisvaurauteen suuntautuneisiin yrittäjäkoalitioiden ekosysteemeihin yhdistääkseen ja keskinäistääkseen heidän digitaalisia resursseja ja hyötyäkseen niistä samaan aikaan.

Toiseksi, väitämme että yhteivaurauteen perustuvan vertaistuotantoliikkeen sekä osuuskuntaliikkeiden välillä on synergioita. Ehdotamme ”avoimen osuuskunnan” mallia, eli kokonaisuutta joka olisi juridisesti ja laillisesti sidottu luomaan yhteisvaurautta ja jakamaan resursseja. Avoimet osuuskunnat sisäistäisivät negatiivisia ulkoisvaikutuksia; ottaisivat käyttöön usean sidosryhmän hallintamalleja; myötävaikuttaisivat digitaalisen ja materiaalisen yhteivaurauden luomiseen; ja olisivat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti järjestäytyneet globaalien huolenaiheiden ympärille, vaikka ne tuottaisivatkin lokaalisti.

Ehkäpä hyvä tapa ymmärtää tätä kaksinaista ehdotusta on tarkastella toimivaa keskiajan kiltajärjestelmää. Ulkoisesti ne myivät omia hyödykkeitään markkinapaikalla, mutta sisäisesti ne olivat veljeskuntia ja solidaarisuusjärjestelmiä. Tämä on historiallinen analogia jolla ymmärtää uusien yhteisvaurauteen kytkeytyneiden tahojen kaksinaista logiikkaa. Yhteisvaurauskeskisessä taloudessa tämä saavutettaisiin avoimien osallistavien järjestelmien avulla, jotka yhdistäisivät tuottajat ja kuluttaja/käyttäjäyhteisöt keskinäisen solidaarisuuden kautta, kuten tiedämme kuluttajien tukeman maatalouden mallin esimerkistä. Avoimet osuuskunnat kietoisivat mukanaolijat eri rooleihin solidaarisuus-ekosysteemiin.

Vastavoiman rakentaminen

Ainoa tapa saavuttaa systeeminen muutos koko planeetan tasolla on rakentaa vastavoima, eli vaihtoehto globaalille hallinnolle. Ylikansallisen kapitalistiluokan täytyy tuta, että sen valtaa suitsii globaaleja kommonereja sekä heidän elinkeino-organisaatioitaan edustavat voimat. Siksi me täten suosimme yhteisvaurauteen suuntautuneita yrittäjäkoalitioita jotka vahvistavat yhteisvaurautta ja siinä vaikuttavia yhteisöjä, mikä luo talouden heille.

Tällaisisia translokaaleja ja transnationaalisia toimintakoalitioita on jo olemassa. Eräät parhaiten tunnetuista ovat Enspiral (alunperin Uudesta Seelannista); Sensorica (alunperin Montrealista, Kanadasta); Las Indias (suurimmaksi osaksi Espanjassa mutta monia espanjankielisiä jäseniä latinalaisesta Amerikasta); ja Ethos VO (sijaitsee UK:ssa). Uskomme tämän tyypin translokaalin organisaation olevan tulevaisuuden globaalien koalitioiden siemenmuoto yhteisvaurauteen perustuvalle osuustoimintaekosysteemille.

• Essee perustuu Bauwens, M., & Kostakis, V. (2014). From the Communism of Capital to Capital for the Commons: Towards an Open Co-operativism. tripleC, 12(1), 356-361.
• Ristiinpostattu OpenDemocracysta