Vuotta myöhemmin Kumpulan vaihtopiiri muutti nimeään Stadin Aikapankiksi, ja se alkoi houkutella enemmän kansalaisia, jotka halusivat osallistua tähän tyydyttävään vaihtoehtoisen talouden muotoon nimeltään aikapankkitoiminta. Aikapankkitoiminnan pääperiaate on, että kaikkien aika, työ ja tarpeet ovat samanarvoisia. Tunti lapsenvahtimista on yhtä arvokas kuin tunti vanhuksen avustamista tai kirjanpitotyötä. On reilua sanoa, että tämä aikapankin olennainen periaate on räikeässä ristiriidassa nykyisen rahajärjestelmän ja kapitalististen markkinoiden kanssa, joka arvostaa kunkin aikaa ja vaivaa  erittäin eriarvoisin tavoin. Aikapankki on vaihtoehto, joka auttaa ihmisiä tyydyttämään henkilökohtaiset ja kodin tarpeet sosiaalisesti tyydyttävimmin, samanarvoisin tavoin.

Vuoteen 2014 mennessä Stadin Aikapankkiin oli rekisteröitynyt noin 3000 jäsentä, ja kolmannes oli osallistunut ainakin yhteen vaihtoon. Tähän päivään mennessä noin 19 tuhatta tuntia on vaihdettu Stadin Aikapankin kautta, johon kuuluu myös aikapankin sisäinen työ ja toiminnan kehittäminen. Maailmanlaajuisesti on tuhansia aikapankkeja, jotka ovat mahdollistaneet henkilöiden ja monenlaisten organisaatioiden vaihtaa palveluja, joskus hyödykkeitä, aikapankin periaatteiden mukaisesti. Aikapankki on osa Community Exchange Systemiä (www.ces.org.za), joka antaa ihmisten vaihtaa tavaroita ja palveluja ilman rahaa tai markkinoita. (Verkosto toimii palvelimena aikapankeille ja paikallisvaluutoille, ja auttaa niiden välisessä keskinäisessä “treidauksessa”.)

Aikapankit nähdään usein epärelevantteina “reaalitaloudelle”, koska ne eivät käsittele “taloudellisia ongelmia” tai markkinoita. Ne kuvataan yleensä self-help -työkaluina, tiettyjen sosiaalisten ongelmien ratkaisijoina, niinkuin hyväntekeväisyys, tai uudenlaisena vapaaehtoistyön muotona. Ne nähdään alustoina ihmisille kehittää kykyjään ja vaihtaa epäammattimaisia palveluja, samalla kun ne vahvistavat yhteisöllisen yhteyden tuntoa. Aikapankit rakentavat niinkutsuttua ”sosiaalista pääomaa” tyydyttämällä todellisia tarpeita ilman rahaa. Ne tulee ottaa yhtä vakavasti kuin markkinat.

Valuutasta yhteisvaurauteen

Stadin Aikapankki on perustamisestaan lähtien pyrkinyt olemaan pohdiskeleva alusta. Sitä pyörittää ydinryhmä, joka on avoinna kaikille jäsenille, joka keskustelee siitä miten kehittää aikapankin toimintaa ja ratkoa käsillä olevia haasteita. Kaikki suuremmat ja merkittävämmät päätökset tehdään aikapankin jäseniä konsultoiden tai äänestämällä. Esimerkiksi, päätös konvertoida paikallisvaihtorinki Stadin Aikapankiksi vuonna 2010 ja antaa sen paikallsivaluutalle nimi “Tovi” tehtiin jäsenistön kesken äänestämällä.

Kun suuri kosmetiikkayhtiö omalla vaihtoringillään halusi liittyä Stadin Aikapankkiin, se herätti innokasta keskustelua siitä minkälaisia palveluja ja suhteita tulisi tukea ja miten Aikapankin rajat määritellään. Solidaarisuustalousliikkeen inspiroimana jäsenet toukokuussa 2013 luonnostelivat Stadin Aikapankin ABC:n, eli aikapankkitoiminnan arvot ja työtavat. ABC määrittelee Aikapankin “vastavuoroisuuden, Me-hengen, ekologisen kestävyyden, taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja paikallisen ja osallistavan kulttuurin” alustaksi. Myös muita periaatteita määriteltiin, jotka ohjaavat osallistujia päättämään minkä tyyppiset organisaatiot Stadin Aikapankkiin voivat liittyä.

Kun paikallinen ruokaosuuskunta halusi liittyä Stadin Aikapankkiin, se sopi sinne täydellisesti — nerokas tapa sekoittaa paikallismarkkinoita paikallisvaluuttaan. Osuusmarkkinat paikallisesti tuottavat ruokaa ihmisten saataville toveissa — ja sen vastineeksi annetaan pääsy yhteisöön ja resursseihin joilla tovit voidaan vaihtaa.

Toinen esimerkki yhteistekemisestä löytyy “Aika Parantaa”-verkostosta, joka on kasvanut Stadin Aikapankista.¹  Tämä vertaisverkosto tarjoaa emotionaalista tukea ihmisille, kun he kokevat elämässään kovia; palveluja saa toveissa. Vertaistukijat ovat itse saattaneet saada osaamisensa muodollisen koulutuksen, työkokemuksen tai elämänkokemuksien kautta. Systeemi perustuu vastavuoroisuuteen — joskus joku auttaa toista, joskus itse tarvitsee apua. Verkosto käyttää myös aikapankkia auttaakseen ihmisiä tyydyttämään konkreettisia tarpeita kuten kodinhoito ja lastenhoito.

Aikavaluutta itsessään, Tovi, ei ole hyödyke, vaan “yhteisvaurauskrediitin” yksikkö, joka mahdollistaa ihmisten vaihtaa palveluja, ansaita ja käyttää krediittejä. Periaatteiden ja sääntöjen määrittelyprosessi krediittivaluutalle on itsessään yhteistekemisen prosessi, termi jota historioitsija Peter Linebaugh käsittelee puhuessaan keskiaikaisesta englantilaisesta yhteismaasta. Tässä mielessä Stadin Aikapankin aikakrediitti toimii pedagogisena työkaluna, joka auttaa ihmisiä oppimaan yhteistyön tekemisestä ja järjestäytymisestä. Tuntemattomat voivat tavata keskenään ja kehitellä uusia tapoja suhtautua toisiinsa. Kiitos Aikapankin, ihmisillä olevat arvokkaat kyvyt saadaan hyvään käyttöön — silloinkin kun ihmiset ovat työmarkkinoiden ulkopuolella, kuten vanhukset ja vajaakuntoiset. Aikapankit auttavat ihmisiä uusintamaan tavallista elämää ilman markkinoiden väliintuloa. Aikapankki sellaisenaan on yhteistekemisen alusta.²

Stadin Aikapankin eräs suuri yhteistekemisen ponnistus oli sisäisen verojärjestelmän kehittäminen. Kun palveluntarjoaja saa toveja, prosenttiosuus toveista siirretään automaattisesti halutun eettisen taloustoimijan tilille Stadin Aikapankissa. Kyseessä voi olla ruokaosuuskunta, toinen osuuskunta tai Aika Parantaa -verkosto esimerkiksi. Aikavero mahdollistaa aikapankin jäsenten vahvistaa toimijoita ja organisaatioita, jotka toimivat esimerkillisesti ABC-arvojen mukaan. Se myös tukee työtä, joka on tärkeää aikapankin jäsenille, ja vahvistaa ja kehittää yhteisöä. Suuremmassa kontekstissa aikavero ja tovit voidaan nähdä tapoina joilla Stadin Aikapankki tukee soliraadisuustalouden rakentamista ja yhteisvaurautta Suomessa.

Valtion politiikka vastassa

Vuoden 2013 lopulla Suomen veroviranomaiset kehittelivät uudet verotussäännöt, jotka vaativat aikapankkitoiminnassa tuotettujen osaamista vaativien palvelujen verottamista niiden markkina-arvossaan (euroissa). Stadin Aikapankki kiisti tämän päätöksen, esittäen että se tuhoaa aikapankkitoiminnan ytimessä olevan samanarvoisuuden periaatteen. Aikapankki pyysi poikkeusta euroissa verottamisesta niin, että aikapankkitoiminnan varsinainen potentiaali Suomessa — mukaanlukien myös (sisäisen) aikaverotuksen hyödyt — voitaisiin arvioida. Stadin Aikapankki ryhtyi dialogiin Helsingin kaupungin kanssa vuonna 2014, ja keskustelua käydään edelleen.

Stadin Aikapankin kamppailu oli ylläpitää sen omaa autonomiaa harkinnanvaraisena yhteismaana, jota ohjaa vahvat eettiset arvot, samalla kun se pyrki etsimään muodollista juridista tunnustusta ja kunnioitusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Eräs aloite pyrkii etsimään keinoja Helsingin kaupungille tunnustaa aikapankin sisäinen verotusjärjestelmä ja ottaa se mukaan paikallistalouteen. Jos tämä onnistuu, aikaveroa voidaan käyttää tukemaan monia erilaisia yhteistoiminnan muotoja (aikapankkilaisten ja kaupungin välillä). Sitä voidaan käyttää myös käynnistämään monenlaisia autonomisia luovia projekteja yhteisvaurauden muodossa, tavaroiden ja palvelujen luomiseen joita pidetään tärkeänä sekä kaupungilla että aikapankin jäsenten keskuudessa. Tärkeää on, että tämä voi avata uudenlaisia vallansiirron ja jakamisen muotoja kaupungissa — julkisen sektorin yhteisvauraudellistaminen!³

Kiinnostava tulevaisuuden kysymys on voidaanko aikapankkia käyttää työkaluna eettisen yritystoiminnan yrittäjien keskeiseen resurssienjakoon ja autonomian lisäämiseen markkinoista. Tämä voisi auttaa uutta taloutta vahvistamaan yhteismaata ja vähentämään riippuvuutta erittäin pääomavaltaisista markkinoista ja kilpailusta. Valitettavasti Suomessa tämä tie on nyt poikki jäykkien verosääntöjen takia, jotka estävät ammattimaisten palvelujen vaihdannan aikapankkien kautta. Vaikuttaa siltä, että säännöt on tarkoitettu estämään aikapankkitoiminnan kasvu ja markkinoiden ja valtion, sekä koko kapitalisten järjestelmän itsessään haastaminen.

Viitteet

1 https://www.aikaparantaa.net/english.html

2 Historioitsija Peter Linebaughin mukaan yhteistekemisellä vaikuttaa olevan neljä historiallista käytännön dimensiota. Ensinnäkin yhteismaa esiintyy tietyn yhteisön tietyssä ekologiassa tai inhimillisessä asenteessa. Kommonerit, tai esimodernin työväenluokan jäsenet, eivät rakentaneet elämäänsä lain tai itsevaltiaan tahdon mukaisiksi, vaan kysymällä ja tutkimalla käytännön kysymyksiä siitä miten järjestää yhteismaa, jotta taataan leipä jokaisen yhteisön jäsenen pöytään. Toiseksi, yhteistekeminen oli syvästi juurtunut työvoimaprosessiin. Kolmantena, yhteistekeminen muodosti kollektiivin ja se oli sellainen. Neljäntenä, yhteistekeminen järjestäytyi ruohonjuuritasolta ylöspäin, ja se oli riippumatonta valtiosta tai keskusauktoriteetista. Kts. Linebaugh, Peter. The Magna Carta Manifesto. Berkeley: University of California Press, 2008, pp. 44-45, 72.

3 Tämä resonoi sen kanssa mitä P2P Foundationin Michel Bauwens on sanonut  “Partnerivaltiosta”, joka takaisi elinkeinon perusasiat kaikille samalla kun se tarjoaa infrastruktuurin kansalaisille, jolla toteuttaa omia aloitteitaan. Sellainen kansalaisten mahdollistaminen ja tukeminen ei olisi yksityistämistä tai marketisaatiota, vaan julkisalan yhteisvauraudellistamista.

Lähde:

Helsinki Timebank: Currency as a Commons

Occupy-liike ehkä ensimmäisenä nostatti globaalia tietoisuutta kasvavasta epätyytyväisyydestä markkinaperusteiseen kapitalistiseen talouteen. Liian suuret kaatumattomat pankit, hallituksen bailoutit ja kasvava eriarvoisuus tuloissaon herättänyt närää miljoonien keskuudessa ympäri maailmaa. Siitä lähtien kutsuhuudot keksiä talousparadigmamme uudelleen ovat muuttuneet kovemmiksi. Eräs potentiaalinen tapa esittää asia, joka on saanut seuraajia, on Postkapitalismi, Paul Masonin popularisoima samannimisessä kirjassa Postcapitalism. Postkapitalismi ei ole paluuta marxismiin, vaan  sen sijaan se yrittää ymmärtää kolmatta tapaa joka ei keskity vahvasti hallituksen kontrolliin tai yksityisomisteisen venture-pääoman tukemiin ja julkisesti treidattuihin goljatteihin. Sen sijaan postkapitalistisessa taloudessa vetovastuu on enemmän kollektiivisilla, osuustoiminnallisilla tai jopa autonomisilla organisaatioilla, jotka usein käyttävät hallituksen tukemattomien (fiat) valuuttojen vipuvoimaa.

Tähän asti kuitenkin on ollut riittämättömästi keskustelua yrittäjyyden roolista postkapitalistisessa taloudessa. Vaikka se saattaa tuntua oksymoronilta keskustella yrittäjyydestä postkapitalismissa, esitän että tämä johtuu vain kapeasta näkökannastamme siihen mitä yrittäjyys on. Kirjassa Post-Capitalist Entrepreneurship alleviivaan useita nousevia yrittäjyyden muotoja, mukaanlukien yhteisvaurausperusteinen vertaistuotanto, alustaosuuskunnat, vaihtoehtoiset valuutat, initial coin offerings (ICO:t) ja lohkoketjuihin perustuvat hajautetut autonomiset organisaatiot, muiden muassa.

Kohti uutta, paikallista mutta globaalisti kytkeytynyttä, digitaalista, yhteistyöllistä, urbaania jaetun vaurauden talousmallia

Paikallishallinto ja postkapitalismi

Jotta PCE toimisi paikallistasolla, me tarvitsemme paikallishallintoa luomaan tämän mahdollistavat olosuhteet. Paikallishallinnon tulee miettiä uudestaan talouden kehityspolitiikka, hyvinvointipolitiikka ja kansalaiset osallistamisstrategiat. Uskon, että me näemme kaupunkien yhä enemmän siirtyvän pois yrittäjyyspolitiikasta ja keskittyvän työpaikkojen luontiin ja verovarojen kohdistamisen kansalais- ja PCE-keskeiseen toimintaan tukien suuremman nopeuden paikallisia transaktioita yhteisön sisällä.

Fab-kaupungit

Fab-lab -yhteisön keskeiset jäsenet tunnustavat todellisen Fab Lab -mallin vallan holistisempana resurssina paikallisille tuotantosysteemeille, joka on saanut aikaan uuden liikkeen Fab Labs -yhteisön sisällä: Fab Cities. Fab Cities -liikkeeseen mukaan tulevien kaupunkien uskalias päämäärä on tuottaa vähintään 50% kaikesta kaupungissa kulutetusta kaupungissa itsessään vuoteen 2054 mennessä, mikä pienentää riippuvuutta tuotteiden tuonnista ulkomailta. 16 kaupunkia ovat lähteneet mukaan tähän sitoumukseen, mm. Amsterdam, Barcelona, Boston, Detroit, Santiago ja Shenzhen. Jos nyt ei oteta huomioon sitä, että mahdollisesti saadaan aikaan kiertotalouskaupunki joka käytännössä kykenee eliminoimaan hukkajätteen, fab-kaupungit voivat tarjota vaihtoehtoja katoaville työntekomahdollisuuksille perinteisillä teollisuudenaloilla. Lisäksi visio fab-kaupungeista ylittää sen mitä voidaan printata fab labissa, ja se keskittää huomion kaiken kaupungissa tuotetun paikallistuotantoon, mukaanlukien ruoan ja energian.

Paikallisperustulo

Perustulo jossain muodossa tulee lähes varmasti olemaan osa kansallista päätöksentekoa kymmenissä ellei kaikissa tulevaisuuden maissa. Sen lisäksi uskon paikallishallintojen muuttuvan aktiivisiksi perustulo-ohjelmien kehittäjiksi. USA:ssa kansallisten voimien devoluutio valtioksi ja paikallisvalloiksi on ollut keskustelun aihe Ronald Reaganin presidenttikaudesta lähtien. Monista syistä keskitytään yhä enemmän paikallishallintoon ja niiden kykyyn ratkoa monimutkaisia ongelmia kuten ilmastonmuutos ja eriarvoisuus. Vaikka jotkut perustulosäädökset ovat olleet mietinnässä kansallisella tasolla (esim. vuoden 2015 äänestys Sveitsissä), useat perustulokokeilut tapahtuvat suurimmaksi osaksi paikallisesti.

2 vuoden minimitulokokeilu, joka starttaa lokakuussa Barcelonassa esittää yhden suunnan sellaiselle paikalliselle perustulomallille. Barcelonan kokeilussa 1000 matalatuloista perhettä saa tietyn suuruisen summan 24 kuukauden ajan. Jotkut saavat ehdottomasti tuloa kun taas toisille asetetaan ehtoja, esimerkiksi oppisopimuskoulutus, jolla pyritään tarkastelemaan sitä miten perustulon saajat käyttäytyvät erilaisten ohjelmien alaisuudessa. Mutta ehkäpä kaikkein mielenkiintoisimpana komponenttina Barcelonan kokeilulle on paikallisen, digitaalisen sosiaalivaluutan kehittäminen, jossa osa perustulosta maksetaan 250:sta 500:n perheelle. Eräs tavoista joilla me pystymme puuttumaan kansallisen hallinnon selvään kyvyttömyyteen rahoittaa perustuloa on maksaa osa perustulosta paikallisessa digitaalisessa valuutassa. Sen sijaan että maksettaisiin 1000 dollaria joka kuukausi jokaisen täysi-ikäisen kansalaisen tilille liittovaltion tasolla (Andy Sternin ehdotus kirjassa Raising the Floor), mahdollisesti 600 dollaria maksaa kansallinen hallinto ja 400 dollaria vaihtoehtoisessa valuutassa kaupunginhallinto.

Kiinnostavaa kyllä, Barcelonan kokeilussa kaupunki pyrkii asettamaan ehtoja paikallisvaluutalle, mm. vaatimalla joidenkin tai kaikkien varojen käyttöä itsensä työllistämiseen tai yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen, ja vaatimalla työskentelemään paikallisten vähittäiskauppiaiden ja pienyritysten kanssa jotta nämä hyväksyisivät valuutan maksuksi itsensä työllistämiseen liittyvistä tarvikkeista.

Paikallisvaluutta

Vaikka Colu, israelilainen paikallisia digitaalisia valuutta-aloitteita tukeva startup, on usein päättänyt tehdä aloitteen paikallisvaluuttaprojektille ilman hallinnon tukea, toiset kaupungit ovat tehneet aloitteita omille paikallisvaluutoilleen. Yli 5000 paikallista valuuttaa toimii eri kaupungeissa ympäri maailman, monet näistä ilman suoraa kaupunginhallituksen tukea. Pariisi esimerkiksi pääsi otsikoihin vuonna 2016 kun he ilmoittivat aikeestaan kehittää paikallisvaluutan, nimeltään Siene, ”kannustaakseen kuluttajia ja yrittäjiä käyttämään paikallisia tuotteita ja palveluja, joilla parannetaan paikallista työtilannetta ja vähennetään joukkoliikenteen päästöjä.”

Vaihtoehtovaluutat voivat kannustaa PCE:n ja totta kai valuuttojen paikallinen luonne monissa tapauksissa tarkoittaa myös sitä, että valuutat voivat muodostaa osan siirtymästä kohti postkapitalistista taloutta paikallisella tasolla. Vaihtoehtovaluutat, ei ainoastaan digitaaliset valuutat, mutta myös aikapankit esimerkiksi, mahdollistavat nopeat transaktiot kansalaisten ja paikallistuottajien välillä. Paikallisvaluutat, niin kuin on asian laita Barcelonan kokeilussa, voivat olla jopa osa perustuloa (UBI) tai taattua minimituloa (GMI).

Lohkoketjukaupungit

Me olemme vasta varsin alkuvaiheessa siinä mitä lohkoketjut voivat tarkoittaa kaupungeille. Selvästikään älykaupunkien liike vahvalla IoT-fokuksella, big ja open datalla ja sensoriteknologioilla todennäköisesti hyödyttää lohkoketjuratkaisujen kasvua. Mutta kaikkein kiinnostavinta on se miten lohkoketjua voidaan käyttää tukemaan sosiaalista inkluusiota ja postkapitalistista taloutta. Jos nyt ei puhuta sen transformaatiopotentiaalista paikallisissa kryptovaluutoissa, lohkoketju voi tukea myös monia muita tärkeitä elämän ja hallinnon muutoksia kaupungeissa. Lohkoketju voi tukea vaihtoehtoisia jakamistalouden muotoja, jotka haastavat alustatalouden. Otetaan esimerkiksi Arcade City. Arcade City on lohkoketjulla (ethereum) toimiva organisaatio joka haluaa haastaa Uberin ja muut alustakapitalistit. Se on vertais-appi, joka on perustettu Texasin Austinissa vuonna 2016, joka aittaa ihmisiä saamaan kyytejä autolla ajajilta. Toisin kuin Uberin malli, Arcaden kuskit kykenevät veloittamaan omia maksujaan ja prosessoimaan transaktiot suoraan asiakkaiden kanssa. Sen julkaisun jälkeen kyytejä on ollut jaossa muissakin USA:n kaupungeissa, Euroopassa ja Afrikassa. Arcade City on julkistanut ICO:n vuonna 2016 luodakseen Arcade Tokenit, joita voidaan käyttää appin maksuvälineenä.

Loppusanat

Odotan tulevaisuudelta, ainakin siltä jonka toivon itse näkeväni, että me todistamme kaupunkien ottavan käyttöön kaikkea digitaalisista valuutoista kolmiportaisiin tekijäyhteisöihin (kotona, fab labissa, kaupunkitasolla), perustulon käyttöönottoon (mahdollisesti sidottuna kansalaisten kontribuutioihin), toivottavasti kaikille edullista asumista maan yhteisomistuksen ja muiden asumisen innovaatioiden kautta (esim. Vancouverin täyttöasuminen), lohkoketjujen mahdollistamat hajautetut jakamisalustat jotka kilpailevat, tai mahdollisesti korvaavat, alustakapitalistit, yrittäjien ja käsityöläisten koulutuksen kaikissa kouluissa ja saatavilla kaikille aikuisikäisille, sekä merkittäviä määriä kansalaisten joukkorahoittamia projekteja.

Se mistä olen varma, on että uudet yhteisvaurauteen perustuvat, avoimen yrittäjyyden muodot, jotka teknologia mahdollistaa, ja jotka ovat tukevasti jalat maassa paikallisyhteisöissä ovat tulleet jäädäkseen ja ne transformoivat kaupunkimme ja elämämme.

Lainaus kirjasta Post-Capitalist Entrepreneurship: Startups for the 99%.  Kirjoittanut Boyd Cohen, CRC PRESS

Aloite toimii muiden ryhmittymien kuten New Economics Foundation thinktank, Castlemilk Timebank,yhteisöllinen tietotaidon jakoryhmä ja People’s Bank of Govanhill kanssa yhdessä.

Pidettyään konferenssin otsikolla People Powered Money: Building a community currency for Glasgow jota Glasgowin kaupunki tuki, ryhmä on kutsunut ihmisiä tapahtuhmaan helmikuun 2. päiväksi 2017 kehittämään ideoita paikallistalouden edistämiseksi paikallisvaluutalla.

Puhuessaan CommonSpacessa GPWG:n edustaja sanoi: “Ympäri maailman yhteisöryhmät ovat ‘ottamassa talouden takaisin omiin käsiinsä’ ja suunnittelevat uudelleen rahan jotta se palvelisi paremmin heidän tarpeitaan.

“Me haluamme näyttää kaikille kuinka monia eri muotoja yhteisövaluutat voivat saada, sekä mitä yhteistä niillä kaikilla on — auttaaksemme ihmisiä saamaan takaisin tiedon ja vallan talouksistamme pois suurpankeilta ja suunnittelemaan vaihtojärjestelmämme tasapainoisempaa, kestävämpää ja yhteenliittyneempää yhteiskuntaa varten.

“Me haluamme sinun inspiroituvan paikallistalousaloitteiden menestyksestä Skotlannissa ja muualla ja sitten ottaa osaa omilla ideoillasi siihen kuinka me voisimme työskennellä yhdessä miettiäksemme Glasgow’n rahajärjestelmän uusiksi. ”

Kaupungin sisällä olevia muita esimerkkejä tarkastellessa, Skotlannissa ja muualla Britanniassa, ryhmä sanoo että paikallistalous on avain monien alueiden uudistamiseen jotka kärsivät investointien puutteesta. Ensi vuoden tapahtumasta ihmiset löytävät Theory of Change (ToC) -workshopit jotka auttavat heitä ajattelemaan niitä lopputuloksia joita he haluavat luoda kaupunkiin.

Esimerkiksi Bristolin punta oli Britannian ensimmäinen kaupunginlaajuinen paikallisvaluutta ja sitä käytetään tällä hetkellä maksamaan liiketoimintaveroa, kunnallisveroa, sähkölaskuja ja junalippuja. Valuutan vuoden 2012 julkaisun jälkeen lähes 2 miljoonaa Bristolin puntaa on pantu kiertämään paikallistaloutta kasvattamaan.

People Powered Money event, Glasgow 2016 käyttäjältä Ailie Rutherford palvelussa Vimeo.

Lähde:

https://www.commonspace.scot/articles/10010/glasgow-group-puts-money-where-its-mouth-alternative-currency

Maailmassa on jo joitain maita jotka ovat aika tehokkaasti käteisettömiä. Käteistä on epäkätevää käyttää Pohjoismaissa, ja kun eräs ystävä kävi Amerikassa, hän tuskaili käteisen käytön tarpeesta, erityisesti kolikoiden. Suurin osa tästä muutoksesta tulee Pohjoismaiden teknologiapakkomielteestä. Siirtymä on ollut vähemmän hallituksen sanelemaa mitä Euroopassa ja USA:ssa ehdotetaan. Se on silti arveluttavaa, ja sen tulisi sitä ollakin. Kiitettävästi bitcoin on nyt auttanut pitämään yllä elektronista maksujärjestelmää. Voidaan kuitenkin mietiskellä mitä tapahtuisi, jos sähköverkko menisi matalaksi pitkäksi aikaa. Käteisestä tulisi yhtäkkiä todella arvokasta.

Mutta miten me voimme taistella tätä kehitystä vastaan? He tulevat yrittämään kaikkensa jotta tämä kehitys saataisiin ajetuksi läpi. Ja kuinka me voisimme myös heikentää ja supistaa hallintoa? Aivan aluksi, käteisen käyttäminen on helpoin tapa. On hyvin mahdollista että jonain päivänä käteisellä on suurempi arvo kuin bittirahalla. Todellakin, jos hommat olisivat kunnollisia, paperidollarin tulisi olla noin 10 kertaa sen arvoinen kuin elektroninen dollari. Jo nyt bensa-asemilla on käteinen etusijalla, mutta se johtuu suurimmaksi osaksi luottokorttien käytöstä aiheutuvista maksuista. Joten käteisen pitäminen käsillä fyysisesti antaa paljon etua.

Toinen hieno valinta on arvometallit. Hopea on halvempaa ja käytännöllisempää useimmille ihmisille, mutta kulta on myös tärkeäää. Aiemmin on tullut kirjoitetuksi hopean tärkeydestä ja miten valita mitä ostaa. Hopea ja kulta ovat paljon vahvempia kuin käteinen, ja paljon kestävämpiä pitkällä aikavälillä, vaikka ne saattavat kohdata manipulaatiota ja niiden hinta saattaa muuttua dollareissa. Hopealla ja kullalla on historiallinen arvo ja tunnettuus myös nykypäivänä, huolimatta Mark Dicen videoista. Ne ovat paljon kestävämpiä kuin käteinen, joka tekee niistä ylivertaisen Paska-Osuu-Tuulettimeen -tyyppisessä skenaariossa.

Bitcoin, tottakai, on kasvava vaihtoehtovaluutta joka yhdistää arvometallien ja elektronisen rahan hyödyt. Sillä on muutama ilmiselvä haitta (sitä ei voi käyttää jos sähköt menevät poikki), mutta se on hyvä valinta. Se on laskenut hieman viimepäivinä (koska dollari on vahvistunut ja forkkauskriisin takia), mutta se pysyy vahvana ja kykenevänä. Sillä on laaja hyväksyntä libertaarissa yhteisössä New Hampshiressa JA paikallisten yritysten keskuudessa. Hyvä määrä yrityksiä hyväksyy bitcoinin, vaikka suurin osa ei pidä tileistään kirjaa bitcoinissa sen volatiiliuden takia.

Päittäinen vaihtokauppa on vaikeampaa, mutta käytännöllinen vaihtoehto. Voit vaihtaa pellillisen keksejä automatkaan jolla pääsee kauppaan. Minkäänlaista rahaa ei käytetä, tuotteita ja palveluja vaihdetaan suoraan. Tämä ei aina välttämättä ole ratkaisu, mutta se auttaa.

Kun käytät näitä vaihtoehtoisia valuuttoja, jopa käteistä, pienennät dollarin arvoa, vaikkakin pienellä tavalla. Näin tekemällä teet siitä vaikeampaa hallitukselle maksaa asioista. Jokainen inflaation jyvä tekee heidän pakottamisestaan kalliimpaa. Tottakai heillä on kyky vain luoda valuuttaa niin paljon kuin heidän tarpeensa ovat, mutta tulee aika jolloin ihmiset alkavat kyseenalaistaa tämän, ja silloin se ei enää ole kestävää. Käyttämällä vaihtoehtovaluuttoja pääsemme tuohon aikaan nopeammin. Vaihtoehtovaluuttojen käyttäminen on vallankumouksellinen teko.

Toinen syy on, että suurinta osaa tästä vaihdannasta ei voida monitoroida mitenkään helpolla tavalla. Bitcoinissa on kyllä mahdollisuutensa tulla tunnistetuksi, mikäli osoitteesi on julkisesti yhteydessä henkilöllisyyteesi, mutta se asia ei ole niin paha kuin sähköisessä rahassa, ja se on enemmän tai vähemmän oma valinta julkistaa oma henkilöllisyytensä.

Yhdessä nämä syyt vaihtoehtovaluuttojen käyttämiselle tuovat vallan takaisin meille. Hallituksella tulee olemaan vaikeampaa hallita meitä, varastaa vaurauttamme veroilla ja inflaatiolla, jatkaa sen barbaarisia tapoja. Vaikka yhdellä yksilöllä ei olisikaan paljoa vaikutusta, kaikkien ponnistelujen yhteisvaikutuksella on. Ja se ei maksa paljon mitään käyttää vaihtoehtovaluuttoja. Pientä epäkäytännöllisyyttä voi esiintyä, mutta jos se on hinta joka pitää maksaa askeleesta kohti vapautta, silloin se on sen arvoista. Tämä tarkoittaa myös, että on tärkeää antaa insentiivi vaihtoehtojen käytölle ja kannustaa siihen.

Kannustamme kaikkia vetäytymään eleltronisesta ja paperisesta FIAT-valuutasta. Sen ei tarvitse olla kaikki kerralla. Aloittaaksesi voit asettaa rajan tilillesi tiettyyn summaan. Pidä loput käteisenä, metalleina ja bitcoinina. Asiaan liittyy ilmiselviä turvallisuuskysymyksiä, ja niitä tulee analysoida erikseen. Paras tapa välttää varkaus on jättää kertomatta kenellekään mistään ja antaa kämpän olla normaali tai sotkuinen, ei ainakaan näyttää siltä että siellä säilytetään kultaa ja hopeaa ja käteistukkoja. Varkaat ajattelevat yleensä saavansa uhriltaan jotain, ja heillä on pohjatietoa siitä että kämpässä on jotain, tai siellä voisi olla jotain. Kassakaappi voi olla vahva, mutta se on myös näkyvä. Kenkäparissa ei ehkä ole lukkoa, mutta aina kenkien ei oleteta sisältävän arvoesineitä. Kavereille ja ystäville voi tulle hinku kertoa hopeasta ja käteisestä, mutta kannattaa jättää kertomatta. Se ei ole sen arvoista. Joskus ystävien kanssa voi puhua hopeasta, ja silloinkin kannattaa välttää suoraan vastaamasta kysymykseen missä sitä säilyttää.

Askel askeleelta voit muuttaa suuremman osan vauraudestasi ja käymästäsi kaupasta vaihtoehtoihin. Ja ole valmiina hyväksymään vaihtoehdot kannustaaksesi niiden käyttöä. On tärkeää pitää tileistä kirjaa vaihtoehdoissa. Jos käytät vain bitcoinia, ja se muunnetaan takaisin ”viralliseksi valuutaksi”, tämä osittain lyö vastaan tavoitetta. Aloita yhdellä tilitapahtumalla viikossa, ja nosta siitä tasoa ylöspäin. Jokainen pieni askel vie meidät kohti rajoitettua tai olematonta hallintoa.

Lähde:

The Importance of Alternative Currencies

Mutta tärkeällä tavalla Bitcoin kääntää myös joitain perinteisten valuuttojen haittoja digitaalisen maailman eduksi. Se jättää ottamatta kantaa kasaan kysymyksiä joita voitaisiin kuvitella rahan korostavan: Minkälainen raha kannustaa hyvään ihmiskäyttäytymiseen? Minkälaiset rahajärjestelmät edistävät luottamusta, elävöittävät paikallista kauppaa, suosivat arvon vertaisvaihdantaa, ja pääsevät yli kasvuvaatimuksesta? Lyhyesti sanottuna, miten raha voi olla vähemmän arvon välistävetäjä ja enemmän vaihdannan hyöty?

Ympäri maailman ihmiset ovat ehdottaneet kokeellisia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Seurauksena on kolme tapaa joilla ihmiset ovat leikkineet transaktioiden prioriteettien uudelleenjärjestelyllä — kaikki jotka kannustavat radikaalisti toisenlaiseen ajatteluun siitä mitä rahalla voi tehdä ja mitä ei.

* * *

Yksinkertaisin lähestymistapa on rajata rajat ylittävä ja välistävetävä keskusvaluutan voima johonkin. Yhteisöt voivat ottaa käyttöön omia paikallisrahojaan, jotka on kiinnitetty jollain tavalla keskusvaluuttaan. Yksi ensimmäisistä ja onnistuneimmista kokeiluista on Massachusettsin BerkShare, joka kehitettiin estämään rahan virtaamista ulos Berkshiren alueelta.

Sata BerkSharea maksaa 95 dollaria ja niitä saa alueen paikallisista pankeista. Ottamalla osaa tähän paikalliset kaupat sitten hyväksyvät niitä kuin ne olisivat dollareita — tarjoten asiakkaille paikallisrahaa käyttämällä noin 5%:n alennuksen. Vaikka tämä johtaakin siihen että ruokaa myydään jatkuvalla alennuksella, kauppiaat voivat tehdä ostoksia paikallisrahalla muista yrityksistä samalla alennuksella. Ei-paikalliset ja turistit ostavat tuotteita ja palveluja dollareilla täydellä hinnalla, ja ne jotka vaivutuvat ostamaan tuotteita BerkShareilla lähtevät kaupungista jonkin verran voittoa tehden.

5:n prosentin paikallinen alennus voi tuntua suurelta haitalta — mutta vain jos bisnekset ajattelevat itseään kilpailevina yksilöinä. Pitkällä aikavälillä alennus kompensoidaan enemmän kuin tarpeeksi sillä että BerkSharet kiertävät paikallisesti. Ne jäävät alueelle ja tulevat kauppoihin takaisin uudestaan ja uudestaan. Vaikka ei-paikalliset kaupat kuten Walmart hyväksyisivät paikallisvaluuttaa, ne eivät voi toimittaa tätä valuuttaa osakkeenomistajilleen osinkoina, tai jättää sitä staattisesti tilille. Paras mitä Walmart voi tehdä on käyttää tätä paikallisvaluuttaa maksamaan sillä työntekijöidensä palkat tai ostaa paikallisia tuotteita ja palveluja paikallisilta muilta toimijoilta.

Monet muut yhteisöt — Detroit, Santa Barbara ja muut paikat Euroopassa — kokeilevat samanlaisia malleja. Monet näistä paikallisvaluutoista ovat silti enemmän kustannus kuin hyöty. Joissain tapauksissa se johtuu progressiivisten talousajattelijoiden halusta käyttää niitä. Toisissa taas se johtuu keskitetyn systeemin edelleen vahvasta asemasta muiden ihmisten palvelussa — tai siitä että se on tarpeeksi dominantti hiljentämään muut vaihtoehdot. Kytkemällä itsensä keskusvaluuttaan nämä paikalliset valuutat voivat eristää itsensä kroonisista ongelmista kuten inflaatio, deflaatio, kuplat ja velka.

* * *

Toisin kuten paikallisvaluutat, yhteistyölliset yhteisövaluutat eivät vaadi kiinnitystä dollariin ollenkaan. Niitä ei osteta jotta niitä saataisiin käsiin, vaan ne tuotetaan työllä. Niiden voisi ajatella olevan vähemmän rahankaltaisia mutta enemmän vaihtokauppaa.

Yksinkertaisin yhteistyövaluutan muoto on palveluspankki, kuten sellaiset kuin Kreikassa ja muualla eteläisessä Euroopassa eurokriisin aikaan ovat syntyneet. Koska töitä ei ollut missään, eikä rahaakaan, ihmiset useassa paikassa menettivät kyvyn vaihdantaan. Vaikka suurin osa siitä mitä he tarvitsivat olisi voitu tuottaa paikallisesti, heillä ei ollut rahaa jolla käydä kauppaa. Joten he rakensivat yksinkertaisen ja turvallisen verkkosivun jonka avulla he vaihtoivat tuotteita ja palveluksia ilman valuuttaa. Verkkosivut eivät tallentaneet vaihdannan hintaa, mutta ne pitävät kirjaa siitä kuka tekee mitäkin yhteisön eteen ja näin varmistavat vaihdannan reiluuden. Tämä läpinäkyvä ratkaisu toimii varsin hyvin yhteisössä jossa ihmiset tuntevat toisensa ja vapaamatkstajia voidaan painostaa mukaan ottamaan osaa toimintaan.

Suuremmissa yhteisöissä on käytetty ”aikadollareita”, valuuttajärjestelmää joka pitää kirjaa siitä kuinka monta tuntua ihmiset tekevät töitä toisilleen. Jälleen kerran yksinkertainen vaihdantamekanismi on järjestetty verkkosivuille, jossa ihmiset kirjaavat listaan mitä tarvitsevat ja mitä heillä on itsellään tarjota. Mitä suurempi ja anonyymimpi yhteisö, sitä turvallisempi sen tulee olla ja tarvitaan tarkempaa verifikaatiota. Onneksi useat startupit ja ei-voitolliset organisaatiot ovat kehittäneet työkaluja joissa paikalliset ja jopa ei-paikalliset yhteisöt voivat perustaa ja pyörittää omaa valuuttaansa.

Ajan vaihdanta tuntuu toimivan parhaiten kun kaikki arvostavat omaa aikaansa samalla tavoin tai kun tarjotaan samaa palvelua. Aikadollarit ovat äärimmäisen egalitaarisia, jokaisen ihmisen aikaa arvostetaan samalla tavoin. ”Tunti” on yhtä arvokas kuin tunti työtä, olipa se sitten putkimiehen tai psykoterapeutin tunti.

Japanin lama synnytti onnistuneimman aikavaihdannan tähän mennessä. Sen nimi on Fureai Kippu, “Caring Relationship Tickets.” Ihmisten ei enää tarvinnut maksaa rahaa jotta vanhemmat tai isovanhemmat saavat terveyspalveluja — mutta koska he olivat muuttaneet kauas vanhemmistaan tekemään töitä, he eivät enää pystyneet huolehtimaan vanhemmistaan. Fureai Kippu -vaihdanta antoi ihmisislle mahdollisuuden aikapankkitoimintaan vanhuksia hoitamalla heidän yhteisöissään, ja tästä saaduilla varoilla he pystyivät maksamaan omien vanhempiensa hoidosta sillä missä he olivat. Joten yksi henkilö tarjoaa vaikka kylvetystä vanhukselle tämän kotona ja vastineeksi joku kokkaa hänen omille isovanhemmilleen siellä missä hänen isovanhempansa ovat. Fureai Kippusta tuli jotain joka hyväksyttiin sen arvosta, ja ihmiset alkoivat käyttää niitä laajemmaltikin palvelujen tuottamiseen.

Aikadollarisysteemit, ja muut senkaltaiset, eivät kannusta välistävetoon koska ne toimivat vain työn ja palvelujen vaihdannassa ihmisten kesken. Toisin kuin pankkien raha, tunteja ei lainata olemassaoleviksi. Aika ei kasva korkoa. Aika ei akkumuloidu. Sen sijaan kaikkien tili alkaa tyhjästä. Kun Sylvia vahtii Joen lasta, hänen tililleen laitetaan kolme tuntua ja Joelta vähennetään kolme tuntia. Koska molemmat aloittivat nollasta, Sylvialla on nyt kolme tuntia tilillään ja Joen tili on punaisella kolmen tunnin työn verran. Hän on velkaa kolme tuntia systeemille, tai yhteisölle, kunnes Mary palkkaa hänet korjaamaan hänen jääkaappinsa. Nettovaikutus vaihdannasta on tasatut tilit. Systeemin nettosumma on edelleen nolla. Kyseessä ei ole kasvutalous vaan vaihdantatalous.

Vaikka henkilö teki työtä jotta hänen pankkitilillään olisi tarpeeksi tunteja saadakseen palveluita, monet aikapankit asettavat rajat tileille kuinka monta tuntia voi kerätä aikaa. Ne asettavat myös rajan kuina monta tuntia voi olla velkaa. Näin vapaamatkustaminen poistuu systeemistä ja koko yhteisö voi absorboida kustannukset tekemättömästä työstä helposti.

* * *

Kuinka perinteiset pankit voisivat tehokkaasti osallistua niiden yhteisöjen rahoittamiseen joissa ne toimivat? Tässä on yksi mahdollisuus:

Samin Pizza on menestyvä paikallisfirma ja Sam tarvitsee 200 tuhatta ruokailutilansa remppaan ja toisen vessan rakentamiseen. Normaalisti pankki arvioisi bisneksen sekä luottokelpoisuuden ja luotottaisi tai sitten hylkäisi hakemuksen. Riski on, että hän ei saa uudesta liiketoiminnasta tarpeeksi tuloja joilla hän maksaisi lainan takaisin ja joutuisi laittamaan lapun luukulle. Osa lainakustannuksista on spekulatiivisia.

Pankkiiri voisi tehdä Samille myös toisen tarjouksen. Pankki voisi suostua laittamaan 100 tuhatta pöytään projektiin jos Sam kykenee saamaan toisen 100 tuhatta jostain muualta, esim. yhteisöltä ja asiakkailtaan markkinarahoitteisesti. Sam myy digitaalisia 120 dollarin pizzakuponkeja 100 dollarilla kappale. Pankki voi tarjota softan tätä ja rahojen siirtoa varten. Jos Sam ei kykene saamaan rahoja, se osoittaa että yhteisö ei ollut valmis, ja pankki voi palauttaa kaikkien rahat.

Jos hän saa rahat, silloin pankki on saanut vihreää valoa yhteisöltä. Sam sai rahat halvemmalla kuin olisi lainannut koko rahan pankista, koska hän voi maksaa korot takaisin pizzassa. Yhteisölainaajat ovat tienanneet 20 prosentin tuoton rahoilleen — paljon enemmän kuin mitä he voisivat ansaita pankkitilillä tai rahastossa. Ja investointi maksaa kaikenlaisia muitakin korkoja: elävämmän kaupunkikeskustan, enemmän asiakkaita muille paikallisille bisneksille, paremmat kiinteistöjen arvot, korkeamman veropohjan, paremmat julkiset koulut ja niin edespäin. Nämä edut ovat jotain joita ei saa ostamalla osakkeita tai abstrakteilla finanssijohdannaisilla. Samaan aikaan paikalliset ”sijoittajat” ovat saaneet osuuden siitä että ravintola on auki ainakin niin pitkään että he voivat saada rahastetuksi takaisin kuponkinsa. Se on hyvä motivaattori julkisuudelle, viedä kaverit ravintolaan ja syödä siellä, ja siten ottaa osaa menestykseen.

Osaltaan pankki voi hajauttaa sen palveluja, lyödä vetoa mahdollisuudesta että yhteisövaluutat pääsevät vauhtiin ja näin näyttää halukkuutensa tehdä jotain joka on muutakin kuin yhteisön parasiittista välistävetoa. Pankista tulee osa yhteisöä, näin auttaen paikallista aluetta investoimaan omaan itseensä. Tämä lähestymistapa tarjoaa pankille myös suuren hedgen vastoin pitkittynyttä deflaatiota, hyperinflaatiota sekä kasvavaa kuluttajien tyytymättömyyttä Wall Streetin keskusrahaa kohtaan. Jos kapitaalin lainaaminen jatkaa liiketoimintasektorin kutistamista, pankki on positioinut itsensä toimimaan enemmän palveluyrityksenä — tarjoamalla autentikaatiota ja rahoituksellista ammattitaitoa pienyrityksille jotka haluavat menestyä.

Pankki transformoi itsensä velan välittäjästä distributiiviseksi ja kierrättäväksi voimaksi. Kuten digitaalisen ajan raha, siitä tulee vähemmän arvo itsessään ja enemmän tapa luoda ja vaihtaa arvoa muiden kanssa.

Lähde: http://www.theatlantic.com/business/archive/2016/03/douglas-rushkoff-reimagining-money/472335/