Nykypäivän WIR-pankki, alunperin Wirtschaftsring (“Talouden Piiri”), perustettiin vuonna 1934, Suuren Laman pohjamudissa. Se perustui Silvio Gesellin, saksalais-argentiinalaisen kauppiaan ja ekonomistin, ideaan. Hän näki sen miten tavallinen rahan kierto oli romahtanut. Rahasta pidettiin pelokkaasti kynsin ja hampain kiinni, sen sijaan että sitä oltaisiin vapaasti vaihdettu, mikä tekee lamasta vielä pahemman.

Keksimällä oman valuuttansa, joka perustuu pitkäaikaiseen vastavuoroisuuteen yhteisön jäsenten kesken — sen sijaan, että se perustuisi kultaan tai keskuspankin rajoitteisiin — yhteisöt voivat rikkoa tämän noidankehän. Satoja tällaisia valuuttoja syntyi Suuren Laman aikaan, kuten Yalen Irving Fisher huomautti.¹ Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat², että WIR:n kierto todellakin kiihtyy lamassa; kansan pantatessa säästöjään Sveitsin Frangeina (SFr), he ovat halukkaampia käyttämään WIRejä markkinavaihdantaan.

WIR on itse asiassa jonkin verran arvokkaampi kuin SFr, koska se on vähemmän neuvoteltavissa: sitä ei voi helposti vaihtaa toiseen valuuttaan, eikä sitä hyväksytä WIR-piirien ulkopuolella. Mutta Sveitsin piiri on varsin laaja. Vuonna 2013 WIR käsitti noin 50 tuhatta PK-yritystä sen asiakkaina, mikä mahdollisti 1.43 miljardin Sveitsin frangin (SFr) edestä kaupankäyntiä, eli US$1.59 miljardia.³ Noin 80% WIR-käyttäjistä ovat PK-yrityksiä tai suuryrityksiä; loput ovat kotitalouksia.

Mikä on WIRin vastavuoroisuuden yhteiskunnallinen perusta? Oppikirjat rahan alkuperästä yleensä alkavat “samanaikaisten halujen” ongelmalla: Jos sinä ja minä molemmat hyödymme vaihtokaupasta, ei riitä sinulle haluta sitä mitä minulla on — sinun tulee myös saada se mitä minulla on. Kun työvoiman erikoistuminen kasvaa, sellaisia samanaikaisuuksia on vaikeampi löytää. Meidän tulee löytää pidempiä yksittäisten halujen kiertoketjuja, joissa A antaa leipää B:lle, joka antaa juustoa C:lle, joka antaa omenan A:lle. Raha auttaa ratkaisemaan tämän ongelman toimimalla välittävänä “hyödykkeenä” jota kaikki haluavat. Mutta lajimme ei ole selvinnyt pääosin sellaisella vaihdannalla. Vuosisata antropologista ja historiallista tutkimusta näyttää, että kyseessä oli lahjat — ei raha tai vaihdanta — joka synnytti alkupeärisen ihmistalouden.⁴

Teoksessaan Great Transformation, Polanyi luonnostelee lahjataloutta “ilmaisiksi lahjoiksi, joita odotetaan ja joille annetaan vastalahja, vaikka välttämättä sama yksilö ei annakaan takaisin — proseduuri, joka perinpohjaisesti artikuloidaan ja täydellisesti turvataan yksityiskohtaisilla julkisuuden metodeilla.” Tämä on alkuperäinen ratkaisu ”samanaikaisten halujen” ongelmaan — monisuuntainen lahjojen ja vastavuoroisuuden verkosto yksilöiden ja ryhmien kesken — ei ainoastaan kahden yksilön.

Jopa aikaisimmat valuutan muodot olivat yhteisön kirjanpitoa, eivät henkilökohtaista arvon säilytystä. Lietaerin Mystery of Money kuvaa keramiikkapohjaisen valuutan muinaisilla Jumalatar-Äidin temppeleillä ja keskiaikaisilla Neitsyt Marian pyhätöillä. Nämä varhaiset rahat olivat tapa muistaa henkilökohtaista velallisuutta. Latinalainen juuri ”rahalliselle” — joka on johdettu Jumalattaren temppelistä, joka ”monitoroi” kaikkea vaihdantaa — heijastelee tätä faktaa. WIR on Junon jälkeläinen, tapa monitoroida monisuuntaista (ei ainoastaan kaksisuuntaista) vastavuoroisuutta, tiettyjen yksilöiden yhteisössä.

Persoonaton raha kaupan perustana tuli paljon myöhemmin, mikä salli talouden ulottua paljon henkilöiden välisen yhteisön ulkopuolelle. Mutta tämä uusi persoonaton raha luo omia ongelmiaan — Miten tulisi sen määrää kontrolloida? Liian paljon tarkoittaa inflaatiota ja haaskattuja resursseja; liian vähän aiheuttaa deflaatiota ja työttömyyttä. Arvokkaat metallit ovat mielivaltainen kontrollin muoto, ja keskuspankit ovat hidasälyisiä. Historia on näyttänyt pulan ja ylitarjonnan kullalle ja hopealle, ja keskuspankkien rajoitteet vahvistuvat nykyisissä olosuhteissa.

WIR-tarjonta ei rajoitu kultaan tai keskuspankkien “rahakantaan” — se kasvaa niin paljon tai vähän kuin ihmiset ovat siitä valmiita käyttämään. Halukkuus on suurin (a) lamassa, (b) erittäin syklisillä aloilla kuten rakentaminen ja majoittuminen, ja (c) niiden keskuudessa joilla ei ole käteistä. Toisin kuin tavallinen raha, se virtaa sinne missä sitä tarvitaan eniten.

WIR on yhteisövaluutta, mutta pienessä mittakaavassa se ei ole enää erittäin “yhteisöllinen.”Aikapankit (US), LETS (Kanada) and Fureai kippu (Japani) ovat muita huomattavia valuuttoja, jotka ovat lähellä yhteisöjuuriaan. Mutta kuten kaikki näistä, WIR luo uudelleen tietoisuuden tarveperustaisesta lahjojen vaihdannasta. Se voi olla vaihdannan muoto, mikä sopii parhaiten lajillemme.

Lähde: P2P Foundation Blog

Occupy-liike ehkä ensimmäisenä nostatti globaalia tietoisuutta kasvavasta epätyytyväisyydestä markkinaperusteiseen kapitalistiseen talouteen. Liian suuret kaatumattomat pankit, hallituksen bailoutit ja kasvava eriarvoisuus tuloissaon herättänyt närää miljoonien keskuudessa ympäri maailmaa. Siitä lähtien kutsuhuudot keksiä talousparadigmamme uudelleen ovat muuttuneet kovemmiksi. Eräs potentiaalinen tapa esittää asia, joka on saanut seuraajia, on Postkapitalismi, Paul Masonin popularisoima samannimisessä kirjassa Postcapitalism. Postkapitalismi ei ole paluuta marxismiin, vaan  sen sijaan se yrittää ymmärtää kolmatta tapaa joka ei keskity vahvasti hallituksen kontrolliin tai yksityisomisteisen venture-pääoman tukemiin ja julkisesti treidattuihin goljatteihin. Sen sijaan postkapitalistisessa taloudessa vetovastuu on enemmän kollektiivisilla, osuustoiminnallisilla tai jopa autonomisilla organisaatioilla, jotka usein käyttävät hallituksen tukemattomien (fiat) valuuttojen vipuvoimaa.

Tähän asti kuitenkin on ollut riittämättömästi keskustelua yrittäjyyden roolista postkapitalistisessa taloudessa. Vaikka se saattaa tuntua oksymoronilta keskustella yrittäjyydestä postkapitalismissa, esitän että tämä johtuu vain kapeasta näkökannastamme siihen mitä yrittäjyys on. Kirjassa Post-Capitalist Entrepreneurship alleviivaan useita nousevia yrittäjyyden muotoja, mukaanlukien yhteisvaurausperusteinen vertaistuotanto, alustaosuuskunnat, vaihtoehtoiset valuutat, initial coin offerings (ICO:t) ja lohkoketjuihin perustuvat hajautetut autonomiset organisaatiot, muiden muassa.

Kohti uutta, paikallista mutta globaalisti kytkeytynyttä, digitaalista, yhteistyöllistä, urbaania jaetun vaurauden talousmallia

Paikallishallinto ja postkapitalismi

Jotta PCE toimisi paikallistasolla, me tarvitsemme paikallishallintoa luomaan tämän mahdollistavat olosuhteet. Paikallishallinnon tulee miettiä uudestaan talouden kehityspolitiikka, hyvinvointipolitiikka ja kansalaiset osallistamisstrategiat. Uskon, että me näemme kaupunkien yhä enemmän siirtyvän pois yrittäjyyspolitiikasta ja keskittyvän työpaikkojen luontiin ja verovarojen kohdistamisen kansalais- ja PCE-keskeiseen toimintaan tukien suuremman nopeuden paikallisia transaktioita yhteisön sisällä.

Fab-kaupungit

Fab-lab -yhteisön keskeiset jäsenet tunnustavat todellisen Fab Lab -mallin vallan holistisempana resurssina paikallisille tuotantosysteemeille, joka on saanut aikaan uuden liikkeen Fab Labs -yhteisön sisällä: Fab Cities. Fab Cities -liikkeeseen mukaan tulevien kaupunkien uskalias päämäärä on tuottaa vähintään 50% kaikesta kaupungissa kulutetusta kaupungissa itsessään vuoteen 2054 mennessä, mikä pienentää riippuvuutta tuotteiden tuonnista ulkomailta. 16 kaupunkia ovat lähteneet mukaan tähän sitoumukseen, mm. Amsterdam, Barcelona, Boston, Detroit, Santiago ja Shenzhen. Jos nyt ei oteta huomioon sitä, että mahdollisesti saadaan aikaan kiertotalouskaupunki joka käytännössä kykenee eliminoimaan hukkajätteen, fab-kaupungit voivat tarjota vaihtoehtoja katoaville työntekomahdollisuuksille perinteisillä teollisuudenaloilla. Lisäksi visio fab-kaupungeista ylittää sen mitä voidaan printata fab labissa, ja se keskittää huomion kaiken kaupungissa tuotetun paikallistuotantoon, mukaanlukien ruoan ja energian.

Paikallisperustulo

Perustulo jossain muodossa tulee lähes varmasti olemaan osa kansallista päätöksentekoa kymmenissä ellei kaikissa tulevaisuuden maissa. Sen lisäksi uskon paikallishallintojen muuttuvan aktiivisiksi perustulo-ohjelmien kehittäjiksi. USA:ssa kansallisten voimien devoluutio valtioksi ja paikallisvalloiksi on ollut keskustelun aihe Ronald Reaganin presidenttikaudesta lähtien. Monista syistä keskitytään yhä enemmän paikallishallintoon ja niiden kykyyn ratkoa monimutkaisia ongelmia kuten ilmastonmuutos ja eriarvoisuus. Vaikka jotkut perustulosäädökset ovat olleet mietinnässä kansallisella tasolla (esim. vuoden 2015 äänestys Sveitsissä), useat perustulokokeilut tapahtuvat suurimmaksi osaksi paikallisesti.

2 vuoden minimitulokokeilu, joka starttaa lokakuussa Barcelonassa esittää yhden suunnan sellaiselle paikalliselle perustulomallille. Barcelonan kokeilussa 1000 matalatuloista perhettä saa tietyn suuruisen summan 24 kuukauden ajan. Jotkut saavat ehdottomasti tuloa kun taas toisille asetetaan ehtoja, esimerkiksi oppisopimuskoulutus, jolla pyritään tarkastelemaan sitä miten perustulon saajat käyttäytyvät erilaisten ohjelmien alaisuudessa. Mutta ehkäpä kaikkein mielenkiintoisimpana komponenttina Barcelonan kokeilulle on paikallisen, digitaalisen sosiaalivaluutan kehittäminen, jossa osa perustulosta maksetaan 250:sta 500:n perheelle. Eräs tavoista joilla me pystymme puuttumaan kansallisen hallinnon selvään kyvyttömyyteen rahoittaa perustuloa on maksaa osa perustulosta paikallisessa digitaalisessa valuutassa. Sen sijaan että maksettaisiin 1000 dollaria joka kuukausi jokaisen täysi-ikäisen kansalaisen tilille liittovaltion tasolla (Andy Sternin ehdotus kirjassa Raising the Floor), mahdollisesti 600 dollaria maksaa kansallinen hallinto ja 400 dollaria vaihtoehtoisessa valuutassa kaupunginhallinto.

Kiinnostavaa kyllä, Barcelonan kokeilussa kaupunki pyrkii asettamaan ehtoja paikallisvaluutalle, mm. vaatimalla joidenkin tai kaikkien varojen käyttöä itsensä työllistämiseen tai yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen, ja vaatimalla työskentelemään paikallisten vähittäiskauppiaiden ja pienyritysten kanssa jotta nämä hyväksyisivät valuutan maksuksi itsensä työllistämiseen liittyvistä tarvikkeista.

Paikallisvaluutta

Vaikka Colu, israelilainen paikallisia digitaalisia valuutta-aloitteita tukeva startup, on usein päättänyt tehdä aloitteen paikallisvaluuttaprojektille ilman hallinnon tukea, toiset kaupungit ovat tehneet aloitteita omille paikallisvaluutoilleen. Yli 5000 paikallista valuuttaa toimii eri kaupungeissa ympäri maailman, monet näistä ilman suoraa kaupunginhallituksen tukea. Pariisi esimerkiksi pääsi otsikoihin vuonna 2016 kun he ilmoittivat aikeestaan kehittää paikallisvaluutan, nimeltään Siene, ”kannustaakseen kuluttajia ja yrittäjiä käyttämään paikallisia tuotteita ja palveluja, joilla parannetaan paikallista työtilannetta ja vähennetään joukkoliikenteen päästöjä.”

Vaihtoehtovaluutat voivat kannustaa PCE:n ja totta kai valuuttojen paikallinen luonne monissa tapauksissa tarkoittaa myös sitä, että valuutat voivat muodostaa osan siirtymästä kohti postkapitalistista taloutta paikallisella tasolla. Vaihtoehtovaluutat, ei ainoastaan digitaaliset valuutat, mutta myös aikapankit esimerkiksi, mahdollistavat nopeat transaktiot kansalaisten ja paikallistuottajien välillä. Paikallisvaluutat, niin kuin on asian laita Barcelonan kokeilussa, voivat olla jopa osa perustuloa (UBI) tai taattua minimituloa (GMI).

Lohkoketjukaupungit

Me olemme vasta varsin alkuvaiheessa siinä mitä lohkoketjut voivat tarkoittaa kaupungeille. Selvästikään älykaupunkien liike vahvalla IoT-fokuksella, big ja open datalla ja sensoriteknologioilla todennäköisesti hyödyttää lohkoketjuratkaisujen kasvua. Mutta kaikkein kiinnostavinta on se miten lohkoketjua voidaan käyttää tukemaan sosiaalista inkluusiota ja postkapitalistista taloutta. Jos nyt ei puhuta sen transformaatiopotentiaalista paikallisissa kryptovaluutoissa, lohkoketju voi tukea myös monia muita tärkeitä elämän ja hallinnon muutoksia kaupungeissa. Lohkoketju voi tukea vaihtoehtoisia jakamistalouden muotoja, jotka haastavat alustatalouden. Otetaan esimerkiksi Arcade City. Arcade City on lohkoketjulla (ethereum) toimiva organisaatio joka haluaa haastaa Uberin ja muut alustakapitalistit. Se on vertais-appi, joka on perustettu Texasin Austinissa vuonna 2016, joka aittaa ihmisiä saamaan kyytejä autolla ajajilta. Toisin kuin Uberin malli, Arcaden kuskit kykenevät veloittamaan omia maksujaan ja prosessoimaan transaktiot suoraan asiakkaiden kanssa. Sen julkaisun jälkeen kyytejä on ollut jaossa muissakin USA:n kaupungeissa, Euroopassa ja Afrikassa. Arcade City on julkistanut ICO:n vuonna 2016 luodakseen Arcade Tokenit, joita voidaan käyttää appin maksuvälineenä.

Loppusanat

Odotan tulevaisuudelta, ainakin siltä jonka toivon itse näkeväni, että me todistamme kaupunkien ottavan käyttöön kaikkea digitaalisista valuutoista kolmiportaisiin tekijäyhteisöihin (kotona, fab labissa, kaupunkitasolla), perustulon käyttöönottoon (mahdollisesti sidottuna kansalaisten kontribuutioihin), toivottavasti kaikille edullista asumista maan yhteisomistuksen ja muiden asumisen innovaatioiden kautta (esim. Vancouverin täyttöasuminen), lohkoketjujen mahdollistamat hajautetut jakamisalustat jotka kilpailevat, tai mahdollisesti korvaavat, alustakapitalistit, yrittäjien ja käsityöläisten koulutuksen kaikissa kouluissa ja saatavilla kaikille aikuisikäisille, sekä merkittäviä määriä kansalaisten joukkorahoittamia projekteja.

Se mistä olen varma, on että uudet yhteisvaurauteen perustuvat, avoimen yrittäjyyden muodot, jotka teknologia mahdollistaa, ja jotka ovat tukevasti jalat maassa paikallisyhteisöissä ovat tulleet jäädäkseen ja ne transformoivat kaupunkimme ja elämämme.

Lainaus kirjasta Post-Capitalist Entrepreneurship: Startups for the 99%.  Kirjoittanut Boyd Cohen, CRC PRESS

Aloite toimii muiden ryhmittymien kuten New Economics Foundation thinktank, Castlemilk Timebank,yhteisöllinen tietotaidon jakoryhmä ja People’s Bank of Govanhill kanssa yhdessä.

Pidettyään konferenssin otsikolla People Powered Money: Building a community currency for Glasgow jota Glasgowin kaupunki tuki, ryhmä on kutsunut ihmisiä tapahtuhmaan helmikuun 2. päiväksi 2017 kehittämään ideoita paikallistalouden edistämiseksi paikallisvaluutalla.

Puhuessaan CommonSpacessa GPWG:n edustaja sanoi: “Ympäri maailman yhteisöryhmät ovat ‘ottamassa talouden takaisin omiin käsiinsä’ ja suunnittelevat uudelleen rahan jotta se palvelisi paremmin heidän tarpeitaan.

“Me haluamme näyttää kaikille kuinka monia eri muotoja yhteisövaluutat voivat saada, sekä mitä yhteistä niillä kaikilla on — auttaaksemme ihmisiä saamaan takaisin tiedon ja vallan talouksistamme pois suurpankeilta ja suunnittelemaan vaihtojärjestelmämme tasapainoisempaa, kestävämpää ja yhteenliittyneempää yhteiskuntaa varten.

“Me haluamme sinun inspiroituvan paikallistalousaloitteiden menestyksestä Skotlannissa ja muualla ja sitten ottaa osaa omilla ideoillasi siihen kuinka me voisimme työskennellä yhdessä miettiäksemme Glasgow’n rahajärjestelmän uusiksi. ”

Kaupungin sisällä olevia muita esimerkkejä tarkastellessa, Skotlannissa ja muualla Britanniassa, ryhmä sanoo että paikallistalous on avain monien alueiden uudistamiseen jotka kärsivät investointien puutteesta. Ensi vuoden tapahtumasta ihmiset löytävät Theory of Change (ToC) -workshopit jotka auttavat heitä ajattelemaan niitä lopputuloksia joita he haluavat luoda kaupunkiin.

Esimerkiksi Bristolin punta oli Britannian ensimmäinen kaupunginlaajuinen paikallisvaluutta ja sitä käytetään tällä hetkellä maksamaan liiketoimintaveroa, kunnallisveroa, sähkölaskuja ja junalippuja. Valuutan vuoden 2012 julkaisun jälkeen lähes 2 miljoonaa Bristolin puntaa on pantu kiertämään paikallistaloutta kasvattamaan.

People Powered Money event, Glasgow 2016 käyttäjältä Ailie Rutherford palvelussa Vimeo.

Lähde:

https://www.commonspace.scot/articles/10010/glasgow-group-puts-money-where-its-mouth-alternative-currency