kirjoittaja: @anarchosolarpunk

Tulee usein kirjoitettua projekteista, joissa käytetään huipputeknisiä vempaimia, laitteita ja menetelmiä, mutta samalla suhtaudun niihin erittäin kriittisesti. Niiden tuotantomenetelmät ovat kestämättömiä, tuhoisia ja vaativat valtavia määriä riistoa. Tähän kaikkeen on syy: liikevoitto.

Mitä jos katsoisimme teknologiaa eri näkökulmasta ja muuttaisimme perusteellisesti suhdettamme teknologiaan ja tietokoneisiin yleensä? Mitä jos sen sijaan, että tekisimme sitä, mikä on halvinta voiton maksimoimiseksi, keskittyisimme tekemään ja uudistamaan asioita, joilla on mahdollisimman vähän ekologisia vaikutuksia ja mahdollisimman paljon myönteistä sosiaalista hyötyä?

Käytän huipputeknologiaa, koska minulla on sitä, ja koska löydän sitä, kierrätän sitä, elvytän sitä ja sekoitan sitä uudelleen. En myöskään etsi huipputeknisiä ratkaisuja sieltä, minne ne eivät kuulu, tai lähde ostamaan jotain ratkaisemaan olemattomia ongelmia.

Maailma on täynnä yhden koon ”ratkaisuja”, jotka painostavat ihmisiä, jotka tietävät, mikä ongelma on ja miten siihen pitäisi puuttua, eivätkä tarvitse tyranneja pakottamaan heitä tekemään asioita tietyllä tavalla. Se on siirtomaavallan tapa — ”luulen tietäväni paremmin kuin te villit, joten noudattakaa vain, mitä minulla on sanottavana”. Ei, vitut siitä.

Aivan kuten ihmiset, jotka tekevät työtä, tietävät parhaiten, miten työ tehdään, myös ihmiset, jotka ovat erityisolosuhteissa, tietävät ratkaisut, jotka toimivat heidän kohdallaan.

Teknologia-aloilla on vallalla ajatus, että aikamme ongelmat ovat puhtaasti teknologisia, eikä koskaan ymmärretä, että sosiaaliset ja poliittiset järjestelmämme vaikuttavat suoraan siihen, miten ja miksi teknologiaa tehdään. Teknologian perusteet määräytyvät sitä ympäröivien sosiaalisten olosuhteiden mukaan. Jos globaalin viestinnän teknologiaa ympäröivät sosioekonomiset järjestelmät, jotka arvostavat yli kaiken muun liikevoittoa, jatkuvaa talouskasvua (tällä tarkoitan abstraktia taloustiedettä, kuten BKT:tä, joka ei mittaa mitään todella arvokasta ihmisille ja ekologialle) ja suljettua lähdekoodia ja portinvartiointia, saadaan teknologian aloja, jotka muistuttavat nykyistä teknologia-alaa, jossa elämme. Kääntöpuolena on, että sama teknologia voi olla olemassa radikaalisti oikeudenmukaisessa maailmassa, jossa arvostetaan muuta kuin liikevoittoa ja jossa arvostetaan vapaata tiedon avointa jakamista saman maailmanlaajuisen viestintäverkon avulla — silloin alkaa näkyä ero. Ympäröivä maailma muokkaa järjestelmiämme, ja nämä järjestelmät vaikuttavat näiden järjestelmien mekanismeihin (teknologioihin, joita käytämme jokapäiväisessä elämässä).

Ekomodernistien näkemys on, että voimme teknisesti selviytyä ilmastokatastrofista. Että voimme innovoida tien ulos sosiaalisesta ja taloudellisesta tuhosta. Tarvitsemme vain uuden maagisen ilmastonkaappausjärjestelmän (jota mahdollisesti rahoittavat ilmastokriisistä suoraan vastuussa olevat yritykset), joka pelastaa tilanteen ja kääntää kaiken päinvastaiseksi. Tarvitsemme vain uuden digitaalisen valuutan, jolla rahoitetaan yksilajikkeisia puunviljelytiloja, jotka istuttavat vierasperäisiä puita katastrofeille alttiisiin ympäristöihin ja tuhlaavat samalla energiaa ja laskentatehoa, mikä vain kompensoi hiilidioksidipäästöjä. Kyse on ajatuksesta, että voimme saada loputtoman ja eksponentiaalisen talouskasvun ikuisesti, jolloin kapitalistinen koneisto pysyy käynnissä — kunhan se saa virtansa aurinkopaneeleista ja merituulivoimasta (ei sillä, että olisin niitä vastaan). Se on vihreää siinä mielessä, että uusiutuvaa energiaa käytetään kestämättömän paskan tekemisen jatkamiseen. Se on ”vihreää”, mutta ei ole mietitty hetkeäkään, miksi käytämme tiettyjä materiaaleja uusiutuvan energian tuotannossa. Se on ajatus siitä, että odotamme, että joku nero keksii meille tien ulos lopusta.

Keskeistä on, että meidän on ajateltava radikaalisti uudelleen miten suunnittelemme, valmistamme, käytämme, huollamme, korjaamme ja käytämme uudelleen teknologiaa — ja missä ja miksi käytämme sitä, jotta paikalliset kulttuuriset ja ekologiset tarpeet määrittelevät sen. Meidän on tarkasteltava petrokemian tuotantokeskeisen maailman todellisuutta ja kysyttävä: ”Millä muilla tavoin voimme tuottaa asioita mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen?”. Sen sijaan, että kaivamme uutta alumiinia aurinkopaneeleja varten, voimmeko löytää tapoja louhia metallit muista lähteistä, käyttää uudelleen tai kierrättää maailmassa jo olemassa olevia materiaaleja? Juuri nyt sitä ei tehdä, koska se ei ole kannattavaa. Mutta maailmassa, jossa voitot eivät merkitse paskaakaan, mutta vaikutukset meihin ja ekosysteemiin merkitsevät, voimme todella tehdä asioita, jotka ovat kannattavia. Entä jos voisimme ottaa muoviroskan ja muokata sitä korvaamaan metalleja, jotka vaativat kaivantaprosesseja?

Tai luoda tarvitsemamme tavarat biologisista materiaaleista, biomuoveista, jotka todella hajoavat ympäristössä eivätkä säily satoja vuosia, valmistaa vaatteita kasveista ja kuolla ne muiden kasvien kanssa.

Tarkoituksenmukainen teknologia valjastaa teknologiaa eri puolilta, passiivisesta matalaan teknologiaan, DIY-askeleista korkean teknologian maailmoihin, ja se on ajatus siitä, että asioiden ei tarvitse olla samasta muotista — Piilaaksossa suunniteltuja — petrokemiasta riippuvaisia, ja se voi sisältää sekä vanhoja että moderneja tekniikoita. Se voi tulla muinaisten viljelytekniikoiden, kuten waru warun, elvyttämisen muodossa. Waru waru on muinainen istutustekniikka, jossa hyödynnetään tulvivat sateet sitomalla vettä ja luomalla luonnollisia sadeveden keräyskanavia. Joissakin paikoissa saatetaan kierrättää kaatopaikalle päätyneet vanhat tietokoneet ja käyttää niitä ilmastomallien ajamiseen ja säätietojen keräämiseen, jotta ne voidaan jakaa avoimelle DIY-ilmastotutkijoiden kollektiiville. Tämä on permalaskennan ydinajatus.

Permacomputing eli permalaskenta on permakulttuurin innoittama kestävämpi lähestymistapa tietokone- ja verkkoteknologiaan. Permacomputing on sekä käsite että käytäntöyhteisö, joka keskittyy digitaaliteknologian kestävyyteen ja uusiutumiskykyyn liittyviin kysymyksiin.

Aikana, jolloin tietotekniikka on teollisen jätteen ruumiillistuma, permacomputing kannustaa kestävämpään lähestymistapaan, jossa maksimoidaan laitteistojen käyttöikä, minimoidaan energiankäyttö ja keskitytään jo käytettävissä olevien laskentaresurssien käyttöön. Teemme näin, koska ihminen on osa luontoa ja teknologia on ihmisen jatke, ja tunnustamme, että teknologiaa on käytetty vahingoittamaan luontoa. Haluamme selvittää, miten voimme harjoittaa hyviä suhteita Maapalloon oppimalla ekologisista järjestelmistä ja hyödyntämällä ja keskittämällä uudelleen olemassa olevia teknologioita ja käytäntöjä. Olemme myös kiinnostuneita tutkimaan, mitä permacomputing-elämäntapa voisi olla ja millaista transformatiivista tietokonekulttuuria ja -estetiikkaa se voisi tuoda esiin.

https://permacomputing.net/

Sen sijaan, että tuottaisimme jätettä, opimme yhdeltä parhaista opettajista, äiti Maalta, että kaikkea voidaan käyttää uudelleen loputtomiin. Järjestelmämme voivat muuttua vastaamaan luonnollista luomisen ja hajoamisen virtaa, joka ei tuhoa planeettaamme tai meitä itseämme. Se on tapa olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, miten elämme elämäämme perustavanlaatuisella tasolla.

Haluan tehdä selväksi, että tämä ei onnistu vain kuluttamalla eri tavalla yksilötasolla. Kyse on massojen vallankumouksesta, jossa vallankäytön ja riiston järjestelmät kaadetaan ja valta annetaan takaisin ihmisille ja planeetalle. Muutetaan perusteellisesti talous, tuotanto, teknologia, jätekierto ja sosiaaliset järjestelmät, jotta voimme sopeutua villisti muuttuvaan maailmaan.

Lähde: https://anarchosolarpunk.substack.com/p/postgrowthtech