primer – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Mon, 09 Sep 2019 11:11:41 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg primer – Kapitaali.com / 32 32 Miten voin ottaa osaa Yhteisvauraussiirtymään? /miten-voin-ottaa-osaa-yhteisvauraussiirtymaan/ /miten-voin-ottaa-osaa-yhteisvauraussiirtymaan/#respond Mon, 09 Sep 2019 11:11:41 +0000 http://kapitaali.com/?p=1478 Jos olet yhtä mieltä näiden ehdotusten kanssa ja inspiroiduit ottamaan osaa Yhteisvauraussiirtymään, saatat ihmelettlä “mitä minä voin tehdä yksilönä?” On vaikeaa muuttua kommoneriksi yhtäkkiä. Suurin osa meistä ei ole saanut koulutusta tavoista luoda ja jaella arvoa yhdessä. Yhteisvauraussiirtymä alkaa sinusta… mutta jatkuu aina yhdessä.

Me olemme esittäneet Yhteisvauraussiirtymän casen, sen olemassaolevat komponentit sekä strategiat miten päästä sinne. Jos olet yhtä mieltä näiden ehdotusten kanssa ja olet inspiroitunut olla osa yhteisvauraussiirtymää, silloin saatat kysyä että “mitä minä voin tehdä yksityishenkilönä?”

Dominantti systeemi opettaa meitä katsomaan poispäin yhteisvauraudesta ja suosimaan kivoja kategorioita kuten “tuottaja”, “kuluttaja”, “poliitikko”, jne. On vaikeaa olla kommoneri päivästä toiseen, suurin osa meistä ei yksinkertaisesti ole koskaan oppinut tapoja luoda ja jakaa arvoa yhdessä. Tämä yleistetty sivuuttaminen muistuttaa meitä siitä miksi hoiva, tuki ja yhtäläinen pääsy ovat minkä tahansa yhteisvaurauspohjaisen prosessin olennaisia komponentteja, pienimmästä mahdollisesta planeetaariseen skaalaan. Me suosittelemme, että henkilöt pureskelisivat tätä materiaalia ja keskustelisivat siitä ystävien kanssa ja tulisivat omiin johtopäätöksiinsä.

Etymologisesti “Commons” tulee latinan sanasta munus, joka tarkoittaa sekä “lahjaa” että “velvollisuutta”. Tästä määritelmästä me löydämme täysin toisenlaisen tavan suhtautua ja huolehtia luonnon antimista ja kulttuuriperimästämme. Velvollisuutemme osana luontoa ja kommonereina on huolehtia lahjoistamme. Mitä lahjoja sinä näet tai aistit? Mitkä ovat mielestäsi vastuitasi? Nämä ovat suuria pohdintoja joita ei voi kiirehtiä. Lyhyesti, yhteisvauraussiirtymä alkaa sinusta… mutta aina jatkuu muiden kanssa.

Kun mielestäsi ymmärrät yhteismaan logiikan prosessina, joka sopii useisiin erilaisiin paikkoihin, ryhmiin ja tilanteisiin, voit alkaa soveltaa yhteistekemistä joihinkin sen kaikkein luonnollisimpiin ilmaisuihin kuten hoivatyöhön, kapasiteetin rakentamiseen, yhteisötoimintaan, yhteisten resurssien rakentamiseen ja isännöintiin jne. Aivan sama miten se tapahtuu, me haluamme auttaa. Tässä on lista ehdotuksista ja resursseista jolla päästä alkuun (tai jos tiedät jo asioista, jatkaa polulla).

Löydä toiset (kommonerit)

Kuten Commons-tutkija David Bollier sano, “yhteisvaurautta syntyy aina sinne missä yhteisö päättää ruveta hallinnoimaan resurssia kollektiivisesti, erityisesti painottaen kaikkien pääsyä resurssiin, käyttöön ja kestävyyteen.” Yksinkertaisesti, luonnossa yhteistekeminen on yhteisötoimintaa, olipa se sitten pienessä tai suuressa yhteisössä. Usein tulee vastaan yhteistekemistä harjoittavia ryhmiä ilman, että he ovat tietoisia siitä mitä yhteisvaurauden viitekehys tarkoittaa. On tärkeää selittää yhteisvauraus ja P2P jonain muuna kuin sellaisena mitä pitää apinoida ja muistaa ulkoa, mieluummin elettyinä kokemuksina jotka voivat johtaa merkityksellisiin lopputulemiin. Mistä voit löytää toiset? Logiikan “Suunnittele globaalisti, tuota paikallisesti” mukaan me ehdotamme, että olisit kommonerien kanssa tekemisissä sekä verkossa että omassa lähipiirissäsi.

Verkossa olevia yhteisvaurausyhteisöjä ovat mm: Remix the Commons, Commons Network, Commons Institute, LabGov, European Commons Assembly, sekä oma yhteisömme P2P Foundation.

Kaikilla näillä ryhmillä on omat sosiaalisen median alustansa, mutta me suosimme myös keskitettyjä sosiaalisen median alustoja kuten social.coop. Jotkut suosikkikeskusteluistamme tapahtuvat Loomiossa, Open Source -keskustelu- ja -päätöksentekoalustalla jonka on rakentanut Enspiral, yksi aiemmin kuvatuista avoimista osuuskunnista. Suositeltuja yhteisvaurausryhmiä siellä ovat Commons Transition -keskusteluryhmä, Open App Ecosystem, European Commons Assembly.

Jos haluat löytää kommonereja ja yhteisvaurausprojekteja yhteisössäsi, vierailethan P2P Foundationin ja Commons Transitionin wikeissä maasivuilla. Tarkempia lokaatiopohjaisia vaihtoehtoja ovat mm. Transformap.

Tee asioita

Kun olet löytänyt yhteisön, kysy itseltäsi mitä haluat tehdä. Voit olla mukana useanlaisessa toiminnassa: ympäristötyössä, open source -ohjelmistoissa, urbaanitilojen haltuunotossa, poliittisen koalition rakentamisessa, eheyttävässä maataloudessa… Ei ole puutetta aktiviteetista johon mennä mukaan. Tärkeä seikka on soveltaa ja kommunikoida se logiikka millä yhteistekeminen sosiaalisessa prosessissa toimii.

 

Lue, katsele, kuuntele

Meitä on siunattu ylenpalttisesti materiaalilla jota lukea ja jakaa yhteisvaurauteen liittyen. Jos haluat kaivautua syvemmälle, suosittelemme aloittaa kirjoista kuten David Bollierin ja Silke Helfrichin The Wealth of the Commons ja Patterns of Commoning, David Bollierin Think Like a Commoner, Silvia Federicisin Caliban and the Witch, Yochai Benklerin The Wealth of Networks, tai Dmytri Kleinerin Telekommunist Manifesto, sekä Network Society and Future Scenarios for a Collaborative Economy jonka on kirjoittanut P2P Foundationin Michel Bauwens sekä Vasilis Kostakis. Lisää P2P ja yhteisvaurausaiheisia kirjoja täällä.

Kirjasto-osio tällä verkkosivulla pitää sisällään ladattavia versioita P2P Foundationin julkaisuista, sekä toisessa osiossa (Longs) me esitämme viisi kaikkein tärkeintä artikkeliamme, joten voit syventyä aiheeseen rauhassa. Me myös suuresti suosittelemme lukemaan sisarjärjestömme Commons Strategies Groupin esseitä ja raportteja, sekä kollegoidemme Commons Networkissa.

Päivittäin me ehdotamme oman P2P Foundation -blogin lukemista ja sen tilaamista, jossa on päivittäin P2P-aiheista sisältöä. Tätä tukeva Commons Transition Stories -sivusto tuo esiin alkuperäistä P2PF:n jäsenien materiaalia, mm. erikoisraportteja sekä pidempiä artikkeleja.

Muita teemaan liittyviä verkkosivuja ovat Shareable, ROAR Magazine, Connected Action for the Commons, Stir to Action, Sustainable Economies Law Center blog, Journal of Peer Production, On the Commons ja International Journal of the Commons.

Syvempää tutkimusta tarjoaa P2P Foundation Wiki, joka on maailman suurin P2P ja Commons-aloitteiden tietokanta. Voit löytää tietoa ja resursseja elämän kaikista puolista. Mene random sivulle ja suoraan syvälle kaninkoloon! Muiden muassa me suosittelemme P2P Education, Cooperation, ja Peer Production -kategorioita joista aloittaa.

Jos haluat katsoa ja kuunnella, P2P Foundationin blogi on omistanut osiot videolle ja audiolle. Poislukien audio- ja videomateriaali, joka on mukana, me suosittelemme tarkastamaan Remix the Commonsin suuren mediakokoelman sekä CommonSense -verkkodokumentin, sekä Upstream ja Extraenviromentalist Podcastit.

Rakenna tietoyhteisvaurautta

Me olemme puhuneet wikeistä ja kartoittamisesta aiemminkin. Molemmat ovat loistava tapa rakentaa yhteisiä resursseja. Wikityöhön liittyen voit ottaa yhteyttä meihin ja kontribuoida P2P Foundationin tai Commons Transitionin wikeihin. P2P Foundation Wiki on pluralistinen ja laajentuva, jossa on monen tyyppisiä kategorioita ja kontribuutioita eri liikkeistä. Samaan aikaan Commons Transition Wiki on erityisemmän tiedon sijoituspaikka muutoksentekijöille. Se keskittyy muutoksen käytänteisiin ja ideoihin, se on tiukemmin hallinnoitu kuin pääwiki ja siinä on semanttinen organisointi. Kartoittamiseen voit katsella Transformapia, ja jos haluat tehdä jotain todella paikallista, Shareablella on hieno opas miten pitää MapJam omassa kaupungissasi.

Me kannustamme kaikkia, jotka rakentavat ja ylläpitävät yhteisvaurautta, dokumentoimaan ja julkaisemaan kaikki avoimeksi verkossa — hyvät sekä huonot jutut! Menipä se sitten verkkosivulle, wikiin tai Githubiin, me kaikki hyödymme tiedosta. Creative Commons -lisenssien lisäksi suosittelemme tarkastamaan Peer Production Licensen sekä yhteisvaurauspohjaisen vastavuoroisuuden logiikan (“CopyFair”).

Tuota materiaalista yhteisvaurautta

Kun olet saanut yhteyden ihmisiin yhteisössäsi, tsekkaa jos löytyy yhtään olemassaolevia yhteisötyöpajoja alueellasi, tai kysy jos sellaiseen löytyy kiinnostusta. Tuottavan infrastruktuurin keskinäistäminen ja yhteistyö kasvotusten ovat palkitsevia tapoja harjoittaa yhteistekemistä. Aina yhteisökeittiöistä itsehallinnoituihin tiloihin ja hakkeripajoihin ja fablabeihin, on sen arvoista saada kaikki mukaan tekemään konkreettisia juttuja yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon prosessien avulla.

Makerspacet, hakkeritilat ja fablabit ovat kaikki liikkeessä: ei ole olemassa yksittäistä määritelmää joka täydellisesti sopii kaikkiin tiloihin. Varsin yksinkertainen kuvaus olisi “yhteisön pyörittämät fyysiset tilat, joissa ihmiset voivat käyttää paikallisia tuotantoteknologioita”.

Tätä kirjoitettaessa 2186 makerspacea on listattu hackerspaces.orgin wikiin. Näiden joukossa 1,355 on merkattu aktiiviseksi, 351 suunnitteilla olevaksi, kun loput tuntuvat olevan epäaktiivisia tai suljettuja. Vaikka suurin osa hakkeritiloista sijaitsee pohjoisessa Lännessä ja laajentumista on hieman tapahtunut etelään ja itään, ilmiö on levinnyt globaalisti ympäri maailman, kuten näkyy.

Kuva: the MakerMap.com

Elä, työskentele ja kuluta eri tavalla

Jotkut ihmiset voivat tehdä osan tai kaikki yllä kuvatuista toimista vapaa-ajallaan; toiset yksinkertaisesti ovat liian kiireisiä tai yhteiskunnan olosuhteet eivät sellaista mahdollista. Se, mitä me ehdotamme, on varata aikaa ja muuttaa olosuhteita, aina kun mahdollista, eikä osallistua liikevoittoa akkumuloivaan hierarkiseen systeemiin. Tämä ei ole yksinkertainen tai nopea prosessi, ja se suurilta osin riippuu sinun omista verkostoistasi, mutta on tärkeää miettiä sitä ja katsoa miten se sopii omiin olosuhteisiisi.

Ensimmäinen keino viedä valtaa markkinoiden akkumulaatiolta on jättäytyä pois sen työvoimasta. Kapitalistinen markkina vaatii palkkatyötä hyödykkeenä: olet pakotettu myymään työvoimaasi jotta voisit jatkaa akkumulaatio- ja tuhokoneen pyörittämistä muutaman harvan hyväksi. Etsi tapoja kieltäytyä, ei ainoastaan “jättäytymällä pois” (vaikka se onkin kunnioitettava vaihtoehto) vaan myös proaktiivisesti rakentamalla vaihtoehtoja itsesi elättämiseksi — sekä myös muiden. Avain on löytää intohimosi ja analysoida sitä miten tämä voitaisiin mukauttaa Avoimeen Osuustoimintaan. Todellisuudessa suurin osa generatiivisista markkinoiden järjestäytymisen muodoista voidaan kuvitella sellaisiksi. Mistä joutuu luopumaan? Liikevoitosta ja hierarkiasta. Mutta se mikä löytyy tilalle palkitsee äärettömän paljon enemmän, ja se on turvallisempaa pitkälla aikavälillä.

Toinen tapa on lakata olemasta kuluttaja. Seuraa dekommodifikaation trendiä ja keskinäistä kulutuksesi. Esimerkkeihin kuuluu esim. yhteisön tukema maatalous, aurinkoenergiaosuuskunnat, ja alusta- sekä avoimet osuuskunnat. Vielä parempaa, sumenna rajaviiva ja muutu kuluttaja-tuottajaksi (prosumer) — se on halvempaa ja hauskempaa.

Ilman kontribuutiotasi työläisenä ja kuluttajana pääoma ei voi uusintaa itseään. Meidän tulee kuitenkin ensin varmistaa oma sosiaalinen uusintamisemme solidaarisuusmekanismien, kuten Meta-Economisten Verkostojen (tsekkaa Mutual Aid Networkin resurssiosio), trasvestoinnin strategioiden sekä resiprookkisen lisensoinnin avulla.

Käy politiikkaan

Kuten olemme esittääneet, jotta yhteisvauraussiirtymä voisi tapahtua, kommonerien tulee rakentaa taloudellista ja poliittista valtaa. “Poliittisella” me viittaamme poliittisen edustuksen lisäksi oikeuksiin, joihin poliittiset päätökset vaikuttavat. Miten kasvatamme P2P/Commons-liikkeen uskottavuutta ja vaikutusvaltaa politiikan pelikentillä?

Kaikki yllämainitut, ja itse asiassa jokainen yhteisteko on poliittinen, sillä se haastaa vakiintuneet valtarakenteet ja niiden alistamisen järjestelmät. Mutta, niin kuin me olemme esittäneet tekstissä “Mitä on P2P-politiikka” (ja pidemmälti tekstissä “Commons in the Time of Monsters”) ei ole tarpeeksi, että toivoo muutoksen tapahtuvan ainoastaan ennalta nähtyjen kriisien kautta. Yhteismaaliikkeen täytyy ottaa yhteen poliittisten rakenteiden kanssa, ja kuvitella ne uudelleen yhteismaaorientoitunein tavoin.

Onko tämä nyt kiinni sinusta yksilönä? Ehkäpä ei, ehkä kutsumuksesi ajaa sinut kohti ennakoitavia aspekteja, kuten instituutioiden rakentamista. Valitsitpa sitten ilmaista politiikkaasi systeemin ulkopuolella tai ottaa osaa siihen, läpinäkyvä kommunikaatio, siltojen rakentaminen ja keskinäisen tuen vaaliminen on tärkeää.

Jos päätät hyökätä nykysysteemin kimppuun, on kätevää kuvitella poliittinen P2P-strategia transvestoinnin strategian alaisuudessa. Jos transvestointi tarkoittaa vallan imemistä välistä vetävästä yhteisvaurauden tuotannosta, politiikassa se tarkoittaa kunnallisten, alueellisten tai valtiollisten instituutioiden “commonifikaatiolla”. Tavoite on mahdollistaa autonomiamme kansalaisina, yksilöinä ja ryhminä ja luoda ja isännöidä yhteisresursseja, varsin eri tavalla kuin että oltaisiin valtion palveluiden passiivisia kuluttajia.

Tämän tekemiseen voi olla monta tapaa riippuen asuinpaikasta ja paikallisista saatavilla olevista poliittisista vaihtoehdoista. Me olemme puhuneet siltojen rakentamisesta piraattien, uuden vasemmiston ja vihreiden puolueiden välille yhteismaan logiikalla. Erityisen inspiroiva esimerkki on kansalaisvetoiset kuntakoalition Espanjassa, jotka, vaikka ovat avoimia olemassaoleville puolueille, ovat avanneet politiikan kentän paljon suuremmalle yleisölle. Eräs parhaista resursseista liittyen tähän uuden aallon munisipalismiin on Barcelona en Común opas Kaupungin takaisin ottamiseen. Voit lukea tarinoita munisipalismista Commons Transitionissa ja P2P Foundation Blogissa ja keksiä tapoja kopioida sellaisia aloitteita omaan kaupunkiisi.

Kartan tehnyt Fearless Cities

Laajemmalle yleisölle voit katsoa kohdat P2P Foundationin ja Commons Transitionin Wikeistä, sekä blogimme P2P Policy kategorian alta. Katso myös Commons Transition Plans jotka selventävät FLOK Society/Buen Conocer projektien työtä Ecuadorissa, sekä myös Commons Transition Plan Ghentin kaupungille. Auta meitä kehittämään ja levittämään näitä. Jos ne haluavat menestyä, ison osan kansasta tarvitsee ymmärtää ja vaatia sellaisia käytäntöjä, kun taas niiden jotka työskentelevät järjestelmän parissa tulee vaatia sen käyttöönottoa institutionaalisella tasolla.

Jos olet Euroopassa ja kiinnostunut yhteisvaurausperusteisesta poliittisesta vaikuttamisesta, me erittäin paljon suosittelemme liittymään mukaan European Commons Assemblyyn. Jos et ole Euroopassa, on aika miettiä oman vastaavan järjestön perustamista, mikä tuo meidät takaisin….

Löydä toiset (uudestaan)

Olemme jakaneet paljon ideoita joilla päästä alkuun. Voit valita niistä joitain, tai vielä parempaa, luoda omiasi ja jakaa nämä muille. Mutta suurin oppitunti yhteismaasta ei ole opetettavissa, se tulee kokea itse.

Kun alat miettiä ja toimia kuin kommoneri, voit löytää toisia, jakaa mielipiteitäsi, kokemuksiasi, epäonnistumisiasi ja onnistumisiasi sekä yllätyksiäsi. Antaminen ja jakaminen ovat yhteistekemisen ytimessä. Suhteidemme ja ympäristömme kohteleminen lahjoina ja velvollisuuksinamme yhteistekemisen kontekstissa johtaa uusiin käyttäytymismalleihin, arvoihin ja ajatuksiin. Luo uutta yhteisvaurautta, ja auta yhteisvauraussiirtymää eteenpäin.

Toivottavasti nautit artikkelista ja linkeistä. Kerro mitä mieltä olet, ja kysy kysymyksiä.

 

Lähde: Commons Transition

 

]]>
/miten-voin-ottaa-osaa-yhteisvauraussiirtymaan/feed/ 0
Miten saavutamme siirtymän yhteisvaurauteen? /miten-saavutamme-siirtyman-yhteisvaurauteen/ /miten-saavutamme-siirtyman-yhteisvaurauteen/#respond Sat, 01 Jun 2019 11:11:16 +0000 http://kapitaali.com/?p=1476 Lue lisää ...]]>

Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto on digitaalivallankumouksen mahdollistama; nyt tuo vallankumous palaa takaisin fyysiseen tilaan. Yhteisöt ympäri maailmaa käyttävät digitaalista tietoyhteisvaurautta auttamaan tuotteiden suunnittelua lokaalia valmistusta varten (globaali design, lokaali valmistus). Avoimen osuustoiminnan periaatteet ovat yhteisöjen käytössä omien elinkeinojen luomisessa. Toiset yhteisöt tapaustutkimuksissamme puolustavat poliittisia intressejään, luontoa ja siviiliyhteiskuntaa, Yhteisvaurauskokousten kautta käyttäen P2P-politiikan muotoja. Yhdessä nämä elementit luovat vaadittavat olosuhteet Yhteisvauraussiirtymälle.

Olemme kuvanneet “Yhteisvauraussiirtymän” prosessina joka edistaa avointa, osallistavaa toimintaa koko yhteiskunnassa; käytäntö joka antaa korkeamman prioriteetin ihmisten ja ympäristöjen tarpeille, jotka ovat päätösten sidosryhminä, sen sijaan että kuunneltaisiin byrokratian tai markkinoiden tarpeita. Me olemme tarjonneet esimerkkejä siitä miten Yhteismaa-prosessit ja P2P-dynamiikka voivat vahvistaa toisiaan ja luoda itseään sääteleviä ja kestäviä yhteistyön järjestelmiä.

Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto on digitaalivallankumouksen mahdollistama. Nyt tuo vallankumous palaa takaisin fyysiseen tilaan. Yhteisöt ympäri maailman voivat käyttää avointa digitaalitietoyhteisvaurautta auttamaan tuotteiden suunnittelua lokaalia valmistusta varten (globaali design, lokaali valmistus). Nämä käytännöt ovat vähemmän redundantteja ja epätaloudellisia kuin nykyiset mallit, jotka nojaavat esimerkiksi tuotemerkkien käyttöön designissa ja polttoaineintensiiviseen globaaliin logistiikkaan.

Avoimen osuustoiminnan periaatteet ovat yhteisöjen käytössä omien elinkeinojen luomisessa. Toiset yhteisöt tapaustutkimuksissamme puolustavat poliittisia intressejään, luontoa ja siviiliyhteiskuntaa Yhteisvaurauskokousten kautta käyttäen P2P-politiikan muotoja. 

Meidän tarjoamamme esimerkit ovat jo olemassa, vaikkakaan eivät hyvin koordinoituna systeeminä tai itsemääritettynä liikkeenä. Miten nämä käytännöt voitaisiin viedä seuraavalle tasolle? Miten me voisimme saavuttaa korkeamman kompleksisuuden tason kaikilla näillä verkostoilla ja rakentaa riittävän taloudellisen ja poliittisen voiman? Kaikki tämä saattaa kuulostaa hyvältä, mutta voisiko se johtaa todelliseen, kestävään muutokseen?

Siirtymästrategiamme on integratiivinen määräävän sijaan. Toisin sanoen me rakennamme sen päälle, mikä on jo olemassa, yli alojen ja yhteisöjen, ilman yksityiskohtaista sääntökirjaa tai karttaa. Taloudellinen valta kasvaa yhteisillä resurssivarannoilla. Poliittinen valta kasvaa vahvistamalla extituutioita ja samalla ottamalla olemassaolevissa instituutioissa käyttöön yhteistekemisen käytäntöjä.

Taloudellisena strategiana kommonerit voivat tarkoituksella jakaa vaurautta yhteismaalle. Tämä on ydintoimintaa joka toimii liikevoittoa maksimoivia käytänteitä ja tahoja vastaan. Tälle strategialle on useita lähestymistapoja. Ensimmäinen on digitaalisen yhteisvaurauden (tieto, ohjelmistot, design) keskinäistäminen. Toinen on yhteisten valmistusresurssien, yhteisten tilojen, keskinäisen tuen ja esijakelun keskinäistäminen. Tämä impulssi kohti yhteisiä resurssivarantoja heijastuu uudelleen heränneessä sitoutumisessa jakamiseen ja yhteistyöhön, teon jotka on marginalisoitu, joita jopa ennaltaehkäistään, dominantissa kulttuurissa.

Kaikki ylläolevat muodostavat perustan, joka mahdollistaa kommonerien perustaa omia taloudellisia tahojaan ylläpitääkseen yhteisöjään ja vastustaakseen prekaariuden, leikkausten ja teknologisen työttömyyden vaikutuksia.

Avoimet osuuskunnat — jotka ovat yhteisvauraussuuntautuneita, yhteisvaurautta luovia, monitahoisia ja kansainvälisiä — tällä hetkellä toimivat petomaisessa poliittisessa taloudessa. Suoja aitauksilta, eli vihamieliseltä arvon kaappaamiselta, on olennaista. Copyfair-lisensointi on tarkoitettu suojelemaan tätä kaappaamista vastaan kun avoimet osuuskunnat konvergoituvat laajemmiksi, generatiivisen talouden ekosysteemeiksi yhteisvauraussuuntautuneiden yrittäjäkoalitioiden avulla. Tämä lisensoinnin muoto luo eräänlaisen kalvon, joka auttaa ylläpitämään Yhteismaan logiikkaa (mitä me nimitämme “arvosuvereniteetiksi”), ja joka myös tarkastelee sitä miten olla kanssakäymisissä suurempien ulkopuolisten markkinoiden kanssa. Yhteismaa-Markkinat -rajapinnat voivat kääntää arvon kaappaamisen prosessin kohti Yhteismaata, sen sijaan että mentäisiin poispäin, käyttäen Transvestoinnin strategioita.

Tämän rinnalla Yhteisvauraussiirtymän poliittinen strategia pitää sisällään vastavoiman rakentamisen kaupungin, alueen ja globaalilla tasolla. Tämä tapahtuu luomalla paikallisinstituutioita, joilla annetaan ääni alueellisille, yhteisvauraussuuntautuneille yrittäjäkoalitioille Yhteismaakamarien avulla, jotka voivat oppia toisiltaan kansainvälisesti, ja, ideaalitilanteessa saada aikaan kollektiivisen äänen. Samaan aikaan paikalliset tai hengenheimolaisperustaiset kansalaisten tai kommonerien yhdistykset voivat liittää yhteen ne, jotka kontribuoivat tai ylläpitävät yhteisvaurautta, materiaalista tai immateriaalista, Yhteismaaliittojen avulla. Kuten Yhteismaakamarit, nämä prefiguratiiviset poliittiset järjestelmät voivat kiteytyä kansainvälisesti, sitoen olemassaolevat poliittiset liikkeet (piraattipuolueet, uusi vasemmisto, vihreät) yhteisvaurauden narratiivin alle.

Tavoitteet ovat selkeät ja elementit ovat jo paikallaan, mutta kysymys on edelleen vastaamatta: milloin tämä siirtymä tapahtuu?

Arviolta noin kahden miljardin ihmisen elinkeino ympäri maailman riippuu jollain tavalla luonnonvarayhteisvauraudesta, kuitenkin monet näistä ovat suojaamatta ja heikossa asemassa, yksityistämisen tai myynnin uhan alla. On mahdollista että sama määrä henkiöitä loisi yhdessä yhteiset resurssit verkon avulla digitaalisilla alustoilla. Näiltä potentiaalisesti massiivisilta hengenheimolaisverkostoilta puuttuu yhteinen nimittäjä tai yhdistävä visio, mutta me voimme nähdä yhteistekemisen logiikan tällaisena.

Historia näyttää, että poliittisia vallankumouksia ei seuraa vallan uusjakoa. Sen sijaan vallankumoukset täydentävät nämä uudelleenjärjestelyt. Uudet liikkeet tai luokat ja niiden käytännöt ennakoivat näitä yhteiskunnallisia vallankumouksia, jotka tekevät niistä voimakkaampia, ja niiden käytännöistä dominantimpia. Miten tämä liittyy Yhteisvauraussiirtymän ideaan? Hyvä määrä dataa tukee kommonerien prefiguratiivista olemassaoloa, jotka ovat jo tämän siirtymän eturintamassa, mikä tekee aloituksesta vahvan.

Eräs seikka milleniaalien ja post-milleniaalien muuttuvissa kulttuuriolosuhteissa, jotka odottavat merkityksellistä osallistumista ja työtä, on että vaatimukset eivät täyty nykyjärjestelmässä. Työn muuttuessa neoliberalismin alaisuudessa yhä haavoittuvammaksi, vaihtoehtojen löytäminne ja P2P:n, itseorganisoitumisen ja vastaavien ajattelumallien kulttuurinen voima vahvistaa yhteisvauraussuuntautuneiden verkostojen ja yhteisöjen kasvua.

On lähes mahdotonta kuvitella siirtymä kestäviin kiertotalouden käytänteisiin nykyisen immateriaalioikeusvetoisen yksityistämisregiimin alaisuudessa. Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto on malli, joka voi luoda kontekstin todelliselle kestävälle tuotannolle. Avainsanat ovat ilmainen, reilu ja kestävä, kolme toisiinsa liittyvää elementtiä joita tarvitaan siirtymässä kohti järkevämpää taloutta, politiikkaa ja lopulta, kulttuuria.

Kaikki ylläolevat muodostavat strategina Yhteisvauraussiirtymälle, joka tarjoaa positiivisen tien pois nykyisestä kriisistä, ja tavan vastata uusien sukupolvien vaatimuksiin, joihin yhteismaa on vaikuttanut. Itse asiassa, tämä johdatus on täynnä tapaustutkimuksia, joista näkyy hyviä esimerkkejä. Yhteismaa ja uuden arvoregiimin prefiguratiiviset muodot ovat jo olemassa. Kommonerit ovat jo täällä, ja he ovat jo yhteistekemisen parissa: Yhteisvauraussiirtymä on jo alkanut.

Jos olet samaa mieltä ja inspiroitunut osallistumaan, lue artikkeli ”Miten voin ottaa osaa Yhteisvauraussiirtymään?”

Lähde:

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-7-commons-transition-how-do-we-get-there#1503573876192-372b50ea-87b1

]]>
/miten-saavutamme-siirtyman-yhteisvaurauteen/feed/ 0
Mitä on P2P-politiikka? /mita-on-p2p-politiikka/ /mita-on-p2p-politiikka/#respond Sun, 26 May 2019 11:11:58 +0000 http://kapitaali.com/?p=1474 Lue lisää ...]]>

Verkostojen ja P2P:n logiikkaan perustuvat poliittiset vaihtoehdot ovat nousussa ja saamassa huomiota. Mitä suurempi on tietoisten kommonerien määrä, sitä suurempi todennäköisyys on sille, että kommonerit ovat uusi houkutustekijä kulttuurisille  ja poliittisille arvoillemme.

40 vuoden neoliberalisaation jälkeen luvattu Francis Fukuyaman visioima ”historian loppu” on johtanut olemassaolevien hierarkkisten järjestelmien hajoamiseen, myös politiikan hajoamiseen, mikä kulminoitui Brexitiin ja Trumpiin. Vaikka näiden rakenteiden tuhoutumista vastaan oli voimakkaat vastareaktiot, nykyistä poliittista muutosta ei pääse kelaamaan taaksepäin. Nuoliberalismia ei voida peruskorjata. On paljon todennäköisempää, että syntyy verkostoihin ja vertaistoimintaan perustuva vaihtoehto.

Vaikka radikaaleimmat P2P-politiikan innovaatiot ovat prefiguratiivisten yhteisöjen pioneerityötä, nämä rajoittuvat aina valtion pakottamina, usein yhdessä markkinoiden intressien kanssa. Tämän takia muutoksentekijöiden täytyy myös ottaa osaa institutionaaliseen politiikkaan systeemin hakkeroimiseksi, tai muuten sallia varsin todellisen fasismin vaaran runnoa yli tyhjiön, jonka vasemmisto on jättänyt jälkeens neoliberaalin maailmanjärjestyksen hajotessa. Ei ole ristiriitaa nyt tarvittavien vaihtoehtojen itsenäisen rakentamisen ja kykymme puolustaa niitä välillä, keksimällä uudelleen olemassa olevia poliittisia kanavia. Molemmat lähestymistavat, prefiguratiivinen ja institutionaalinen, voivat toimia yhdessä, kun pidetään mielessä että voi ottaa aikansa vanhalla kaartilla nähdä P2P-tulevaisuus.

Miesten dominoimat ehdokasvaihtoehdot kuten Podemos, Syriza tai Bolivarin sosialismi vetoavat vasemmistolaiseen työväen nostalgiaan ilman nykytrendeihin vastaamista teknologiassa ja kulttuurissa, eivätkä ne tarjoa toimivaa tai kiinnostavaa visiota tulevaisuudelle. Samaan aikaan paljon kiinnostavammat poliittiset prosessit ovat saavuttaneet huippunsa medianäkyvyydessä vuonna 2011: Occupy, 15-M ja samankaltaiset verkostoituneet liikkeet. Huolimatta siitä, että ne hajoitetaan (usein väkivalloin) ja julistetaan mediassa kuolleiksi, nämä liikkeet ovat osoittautuneet hiljaisen lannistumattomiksi.

Espanjan tapaus on erityisen kiinnostava. Siellä missä Podemos epäonnistui odotusten täyttämisessä, suuri määrä kuntaliikkeitä, jotka 15-M -aktivistit saattoivat alulle yhdessä muiden poliittisten ja yhteiskunnallisten voimien kanssa, juhlivat riemuvoittoa Espanjan suurkaupunkien kuntavaaleissa vuonna 2015. Nämä ”apupuolueet” pyörivät osallistavilla alustoilla avoimilla esivaaleilla (prosessi jossa kuka tahansa voi laittaa itsensä ehdolla vaalilistalle, joita sitten äänestetään asuinkunnan perusteella). Barcelonan ja Madridin tapauksessa johtohenkilöt olivat naisia.

Vallassa olevat kuntapuolueet koordinoivat ja jakavat resursseja tavoilla, jotka ovat samankaltaisia kuin yhteisvaurausperustaisen vertaistuotantoprojektien tavat. Ne käyttävät eettistä koodisäännöstöä, joka kieltää eläkevirat ja institutionaalisen tai pankkirahoituksen, samalla kun ne edistävät osallistavia ohjelmia, läpinäkyvyyttä ja palkkakattoja niille, jotka työskentelevät instituutioissa. Mutta Espanjan kuntakoalitiot eivät ole yksin. Edistysmieliset kaupungit ympäri maailman kuuntelevat kommonerien ääntä ja luovat tiloja tavalliselle kansalle kääriä hihat ja ottaa osaa heitä koskevien asioiden hoitoon. Kaupungit kuten Ghent, Frome, Belo Horizonte, Napoli, Montreal, Jackson, Lille, Valparaiso, ja Bologna ovat esimerkkejä.

Commons-liikkeen tarvitsee edistää yhteistä tunnustuksen tunnetta, jolla emansipoidutaan markkinoista ja valtiosta, sillä se radikaalisti uudelleenvisioi itsensä yhteistekemisen logiikoilla. Yllä kuvatut kukoistavat yhteisvauraussuuntautuneet liikkeet voivat myös itseorganisoitua samantyyppisiksi Yhteisvaurauskokouksiksi. Nämä palvelisivat foorumina kokemustenvaihdolle, tapahtumanjärjestämiselle ja yhteiskunnallisten sekä poliittisten voimien tukemiselle, jotka kannattavat yhteismaata ja ovat mukana valtion ja yhteismaan välisissä kumppanuuksissa. Eräs merkittävä tämän suunnan aloite on ollut European Commons Assembly, Euroopan kattava verkosto kommonerien ajamalle poliittiselle toiminnalle.

Haaste nyt on kiteyttää nämä käytännöt korkeammilla kompleksisuuden tasoilla. Kuntaeettinen koodisto voi palvella ytimenä monikansallisille poliittisille koalitioille, jotka seuraavat yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon käytäntöjä. Tässä skenaariossa valtio ja muut suuret instituutiot matkivat CBPP-projektien voittoa tavoittelemattomien säätiöiden ominaisuuksia. Ne mahdollistavat yhteistyön infrastruktuurin, tässä tapauksessa arvonluonnille siviiliyhteiskunnan taholta, mutta eivät suoraan ohjaa yhteiskunnallista isännöintiprosessia itsessään.

P2P-valtio, joka tunnetaan nimellä Partnerivaltio, radikaalisti demokratirsoisi hyvinvoinnin jakoa työntekoa laajemmalle, samalla kun vahvistetaan avointa osuustoimintaa, yhteisvaurausperustaista vertaistuotantoa ja kansalaisen itsehallintoa. Se myös juridisesti tunnustaisi yhteistekemisen, siellä se sakottaa välistä vetävää voitontavoittelua. Partnerivaltiota pitäisi linjassa myös osallistavat mekanismit ja extituutiot, joka määritellään itseorganisoituvina poliittisina kokouksina, joiden tehtävä on ylläpitää tasapainoa prefiguratiivisen politiikan ja niiden institutionaalisten aisaparien välillä. Jos tämä kuulostaa utopistiselta, kannattaa pitää mielessä että espanjalaiset (ja muut) näitä käytäntöjä harjoittavat munisipalistit saivat niskoilleen pilkkaa tasaisesti ennen vaaleja, mutta lopulta he voittivat.

Politiikan lasikaton rikkominen ja synergioiden luonti kolmen tällä hetkellä liittoutumattoman puoluepoliittisen lähestymistavan välille vaatii aloitteita kuten yllä esitettyjä extituutioita. Näillä poliittisilla lähestymistavoilla on myös vastineensa kysynnässämme tietyntyyppisille systeemeille: Ilmainen (Piraattipuolueet), Reilu (Uuden Vasemmiston puolueet), ja Kestävä (Vihreät puolueet). Yhteisvaurauden logiikka voi olla katalyytti näiden kolmen poliittisen virtauksen yhdistämiseksi, jotta saataisiin käyttöön näiden kolmen yhdistetty valta ja edistettyä muutosta ruohonjuuritason suunnalta.

Ekologisen systeemin vika yhdistettynä kasvavaan eriarvoisuuteen ja yhteiskunnalliseen konfliktiin vaatii ratkaisuja, joita nykysysteemi on epäonnistunut ja kyvytön tarjoamaan.

Massatyöttömyyden uhatessa ja prekarisaation lisääntyessä yhä useammat yhteiskunnan segmentit vetäytyvät tehottomasta valtavirran poliittisesta valtiologiikasta etsimään yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti järkevämpiä vaihtoehtoja. Kun kasvava määrä osattomia ihmisiä itseorganisoi yhteisvauraussuuntautuneita P2P-verkostoja ja uuden tyyppisiä tapoja elää, elinkeinoja ja solidaarisuutta voidaan prototyypata ja puolustaa poliittisesti lokaalilla ja ylikansallisella tasolla. Uusi poliittinen muutosagentti ei ole proletariaattia eikä prekariaattia, vaan kommoneri, voimaantunut nykyajan haasteisiin sopeutunut hahmo.

Visions and Pathways 2040 Action Pathways from VEIL on Vimeo.

Me tiedämme, että historia ei ole deterministinen, vaan mitä suurempi määrä tietoisia kommonereja on, sitä suurempi on todennäköisyys sille että Yhteismaasta tulee uusi houkutustekijä kulttuurisille ja poliittisille arvoillemme. Miten tämä voidaan saavuttaa? Milloin Yhteisvauraussiirtymä alkaa? Seuraavat kaksi tekstiä tarjoavat mahdollisuuksien ja toimintasuunnitelmien läpikäyntiä.

Lähde:

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-6-what-are-p2p-politics#1503573876192-372b50ea-87b1

 

]]>
/mita-on-p2p-politiikka/feed/ 0
Mitä on avoin osuustoiminta? /mita-on-avoin-osuustoiminta/ /mita-on-avoin-osuustoiminta/#respond Thu, 16 May 2019 11:11:22 +0000 http://kapitaali.com/?p=1472 Lue lisää ...]]>

Kaksi liikettä on syntynyt hiljattain, jotka ehdottavat toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja Piilaakso-henkiselle ”jakamistaloudelle”:

Alusta- ja  Avoin Osuustoiminta. Alustaosuuskunnat vastaavat digitaalisen prekarisaation kiireelliseen ongelmaan, kun taas Avoimet Osuuskunnat katsovat tulevaisuuteen ja kysyvät: Minkälaisen talouden me haluamme?

Kaksi liikettä on syntynyt hiljattain, jotka ehdottavat toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja Piilaakso-henkisee ”jakamistalouden” turmiollisille käytännöille: alusta- ja avoimet osuuskunnat.

Voittoa tavoitteleva jakamistalous yrittää omia käsitteet ja mielikuvat Yhteisvauraudelta peittääkseen identiteettinsä liikevoittoa maksimoivana deregulatorisena kartellina, joka uhkaa vaarantaa työväenliikkeiden aikaansaannokset yhteiskunnassa ja luoda suuren, taipuvaisen alaluokan: Prekariaatin.

Tämän vastavoimaksi nämä kaksi liikettä tarjoavat strategisia vasteita.

Alustaosuustalous pyrkii demokratisoimaan digitaalisten alustojen omistusta ja hallintaa, jotka yhä enemmän toimivat päivittäisessä elämissämme. Avoin osuustoiminta tutkii konvergenssejä yhteisvaurauspohjaisen vertaistuotannon ja osuustoimintamaailman yhteisvaurauden sekä sosiaalisen ja solidaarisuustalouden välillä. Avoimet osuuskunnat eivät pyri luomaan parempia Ubereita tai eettisempiä AirBnb:tä, eikä välttämättä digitaalisia. Sen sijaan ne pyrkivät enemmän suoraan ottamaan kantaa laajempiin ongelmiin kuten julkiseen liikenteeseen ja asumiseen.

Nämä liikkeet ovat yhteensopivia, mutta eri suuntauksilla. Lyhyellä aikavälillä alustaosuuskunnat ottavat kantaa digitaalisen prekarisaation kiireelliseen ongelmaan, kun taas avoimet osuuskunnat katsovat tulevaisuuteen ja kysyvät millaisen talouden me haluamme.

Avoimia talouksia määrittää neljä ei-ohjailevaa, eettistä ohjesääntöä:

    1. Sääntömääräisesti suuntauduttu yhteiseen hyvään: Avoimissa osuuskunnissa tuotantoa ei ohjata liikevoitolla vaan yhteiskunnallisiilla ja ympäristöllisillä prioriteeteilla. Yksittäisten organisaatioiden säännöt ottavat nämä arvot huomioon kaikissa tuotannollisissa ja organisationaalisissa prosesseissa.
    2. Luonteeltaan moniääninen: Avoimet osuuskunnat laajentavat päätöksenteon ja omistuksen yrityksen rakenteen ulkopuolelle vapauttaakseen kaikki arvoketjussa mukana olevat kontribuuttorit tai ne joihin osuuskunnan toiminta vaikuttaa. Työntekijöiden lisäksi tähän voi kuulua viereiset yhteisöt, toimittajat, asiakkaat, lastenkasvatus ja affektiivinen työ, rahoittajat jne.
    3. Aktiivisesti yhteisvaurautta luova: Avoimet osuuskunnat eivät ole vain yhteisvaurauden muodossa, ne toimivat vastavuoroisesti isännöimällä olemassaolevaa yhteisvaurautta tai luomalla prosessin aikana uutta. Tämä voi olla digitaalista (koodi, design, dokumentaatio, juridiset protokollat ja parhaat käytännöt jne.) tai fyysistä (tuottava infra, tilojen käyttötarkoituksen suunnittelu, koneet jne.).
    4. Monikansallinen suuntautuneisuus: Vaikka fyysinen tuotanto pidetään paikallisena ja tarveperusteisena (seuraten “Design Global, Manufacture Local”-logiikkaa), avoimet osuuskunnat jakavat tietoa ja resursseja globaalilla tasolla samanhenkisten yritysten kanssa luodakseen poliittisen ja kulttuurisen vastavoiman nykypäivän korporaatiotaloudelle.

Näiden ohjeiden kelpoisuus tulee arvioida yhteisöjen ja osuustoimijoiden reaalisten, materiaalisten olosuhteiden pohjalta.

Avoimen osuuskunnan esimerkkeihin kuuluu Enspiral, monimuotoinen yhteiskunnallisten yritysten verkosto; Fairmondo, eettinen, avoimen lähdekoodin markkinapaikka verkossa; Sensorica, uudenlaisia arvonseurannan muotoja edistävä yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon avoimen arvon verkosto; ja Mutual Aid Network, paikallinen osuustoimintarakenne joka tarjoaa työkaluja generatiivisille talouksille. Kaikki nämä toimivat tällä hetkellä ja ne ovat kansainvälisesti järjestäytyneet.

Avoimen osuustoiminnan pitkäaikaisen tärkeyden paremmin ymmärtämiseksi tutkikaamme kahta tämän hetken tunnusomaista piirrettä: finansialisaatiota ja dekommodifikaatiota.

Finansialisaatio kiihdyttää aitaamisen prosessia (luonnon muuttamista hyödykkeiksi ja suhteiden muuttamista maksullisiksi palveluiksi) kohti rahoituksen abstraktioita, ja lappaa varallisuutta pois reaalitaloudesta. Dekommodifikaatio näyttää, että a) tietyt hyödykkeet (musiikki, elokuvat, digitaalisesti jaeltu kulttuuri, avoimet tietosanakirjat, ohjelmistojen käyttöjärjestelmät) eivät käy helposti kaupaksi ja b) ihmiset yhä enemmän kääntyvät toistensa puoleen tarpeittensa tyydyttämiseksi aurinkoenergian, asumisen, vertaisverkkojen, keskinäisten luottojärjestelmien tai yhteisömaatalouden tuluttajina (tuottajina ja kuluttajina).

Vähentämällä työllisyyttä, palkkaa ja verotusta finansialisaatio ja dekommodifikaatio vaarantavat keynesiläisen sopimuksen, joka lepää koko sosiaalidemokratian alla. Kuitenkin, vaikka dekommodifikaatio voi olla tuhoisaa nykytaloudelle, se voi signaloida siirtymästä niukkuusperustaisesta taloudesta kohti runsautta. Tässä kohtaa avoimet osuuskunnat astuvat mukaan kuvioihin: asettamalla yhteistekemisen elinkeinojemme luonnin keskelle, me pyrimme vähentämään riippuvuutta markkinoista, palkoista ja valtiosta tarjoamalla yhteisövetoisia, joustavia vaihtoehtoja.

Yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon periaatteet, joita sovelletaan hajautettuun valmistukseen ja avoimeen osuustoimintaan, tarjoavat pilkahduksen taloudesta joka voisi olla ja on vaivannäön arvoinen. Vaikka me emme voi varmasti ennustaa miltä laajempi, generatiivinen P2P-talous näyttäisi, me ehdotamme että sitä luonnehtii:

  • Runsaus: Suljetut liiketoimintamallit perustuvat keinotekoiseen niukkuuteen. P2P-taloudet tunnustavat luonnollisen runsauden, joka löytyy digitaalisesti jaettavasta tiedosta, ja jakavat sitä kansainvälisesti. Yhteiskunnallisesti tuottava tieto tulee avoimesti mahdollistamaan uusia tiedontuotannon syklejä.
  • Avoimuus: Toisin kuin hintasignalointi tai keskussuunnittelu, P2P-talous priorisoi läpinäkyvyyttä, keskinäistä koordinaatiota ja avoimia toimitusketjuja. Mikä on lopputulos? Sopeutuva ja verkottunut tuotantomuoto, joka perustuu aitojen tarpeiden reaaliolosuhteisiin, sen sijaan että ne perustuisivat pääoman vaatimuksiin ylituotannosta, haaskauksesta sekä boom&bust-sykleistä.
  • Hoivatyö: Työvoiman erikoistamisen aikaansaaman työvoiman jaottelun pakottamisen sijaan, avoimet osuuskunnat voivat tarjota työkaluja dynaamiseen ja joustavaan osallistumiseen, vapauttaa kaiken tyyppiset kontribuutiot talouden arvoketjussa. Tähän kuuluu lastenkasvatus ja affektiivinen työ, joka jää nykytaloudessa jatkuvasti näkymättömäksi.
  • Vastavuoroisuus: Copyleft-lisensointi mahdollistaa monikansallisille yrityksille yhteisvauraussisällön kaupallistamisen, mikä asettaa osuuskunnat ja yhteiskunnalliset sekä solidaarisuusyritykset kilpailulliseen altavastaajan asemaan. CopyFair-lisensointi vahvistaa kommonerien taloudellista mukautuvaisuutta sallimalla heidän kapitalisoida sisältöä ja samalla jakaa sitä täydellä teholla sekä vaatia vastavuoroisuutta (tai rahamaksuja) voittoa tavoittelevilta tahoilta.
  • Yhteiset resurssivarannot: Tuotantomuotomme, joihin kuuluu tieto ja tuotantokapasiteetti, voidaan keskinäistää ja ne voivat olla kaikkien arvontuottajien yhteisomistuksessa. Strategiat kuten Avoin Osuustoiminta ja Hajautettu Valmistus voivat vahvistaa yhteisomistusta ja yhteishallintaa ja auttaa luomaan todellista Yhteisvauraus-Avunantotaloutta, jota määrittää tehokkaampi resurssien käyttö, esim. yhteinen data tai valmistustilat.

Tulevissa artikkeleissa tutkitaan sitä miten yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon, hajautetun valmistuksen ja avoimen osuustoiminnan logiikat voivat tarjota työkaluja yhteisvauraussiirtymän toteuttamiseksi, mitä voidaan soveltaa taloudellisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin ja tavoitteisiin. Erityisesti me tarkastelemme P2P/yhteisvaurauskehityksen roolia kansalaisten edistämässä politiikassa.

Lähde:

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-5-what-is-open-cooperativism#1503573876192-372b50ea-87b1

]]>
/mita-on-avoin-osuustoiminta/feed/ 0
Mitä on hajautettu valmistus? /mita-on-hajautettu-valmistus/ /mita-on-hajautettu-valmistus/#respond Fri, 10 May 2019 11:11:22 +0000 http://kapitaali.com/?p=1470 Lue lisää ...]]>

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä (tai ole tarpeen, tai suotavaa) ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä tuotantovälineet ja tavat tuottaa uudelleen. Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local ,DGML) on tuotantotapa, joka yhdistää digitaalisen tietoyhteisvaurauden käytön paikallistuotantoon ja automaatioteknologioihin.

Jos ensimmäinen Yhteisvaurausperustainen Vertaistuotannon aalto oli pääosin digitaalisesti tuotettu ja verkossa jaettu, me näemme toisen aallon siirtyvän yhä enemmän fyysiseen tilaan. Avoimet design-yhteisöt tuotetaan Fab Labeissa, hakkeritiloissa ja yhteisön verstaissa. Commons on tullut täyden ympyrän: Elinor Ostromin kuvaamasta luonnon resurssipohjaisesta yhteisvauraudesta yhteisvaurauspohjaiseen vertaistuotantoon digitaaliyhteisöissä ja edelleen hajautettuun, lokalisoituun valmistamiseen. Toisin sanoen, yhteistekeminen alkoi materiaalisesta maailmasta, laajeni hallitsemaan digitaalisia resursseja virtuaalitiloissa ja on nyt palannut fyysiselle tasolle, jossa digimaailma on työkalu uudenlaiselle isännöinnin, tuotannon ja jakelun muodoille.

Me kutsumme tätä jälkimmäistä prosessia Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local, DGML). Se on tulevaisuuden tuotantomuoto, joka perustuu digitaalisen tiedon, softan ja designin yhteisvaurauden sekä paikallisen valmistamisen ja automaattiteknologioiden yhdistämiseen. Nämä teknologiat usein sisältävät 3D-tulostimia ja CNC-koneita, sekä matalan teknologian käsityökaluja ja asianmukaista teknologiaa — usein toisiaan täydentäen. Homman ydin: se mikä on “kevyttä” (tieto) on globaalia, ja se mikä on “raskasta” (fyysinen valmistus) on lokaalia. DGML ja sen uniikit ominaisuudet auttavat avaamaan potentiaalin uusiin, kestäviin ja inklusiivisiin tuotannon ja kuluttamisen muotoihin.

Kuvittele prosessi, jossa designit luodaan yhdessä, tarkastetaan ja uusitaan osana globaalia yhteisvaurautta (eli universaalisti saatavilla oleva yhteinen resurssi). Samaan aikaan itse valmistus tapahtuu lokaalisti, usein yhteisten infrastruktuurien kautta lokaalit biofyysiset olosuhteet mielessä pitäen. Prosessi, jossa tehdään jotain yhdessä yhteisönä, käsi kädessä, luo uusia ideoita ja innovaatioita, jotka voivat kytkeytyä takaisin design-yhteisvaurauteen josta ne ovat peräisin. Tämä sykli kuvaa radikaalisti demokratisoidun tavan käsittää ja valmistaa tuotteita, joilla on suurempi kyky innovaatioon ja resilienssiin.

 

DGML esittää ekologisesti mahdollisen tuotantomuodon, jolla on kolme keskeistä aihetta:

1) Voittoa tavoittelematon: kappaleet on suunniteltu optimikäyttöön, ei luomaan jännitteitä kysynnän ja tarjonnan välille. Tämä eliminoi suunnitellun vanhenemisen tai pakotetun konsumerismin modulaarisista, kestävistä ja käytännöllisistä sovelluksista.

2) Paikallinen: fyysinen valmistus yhteisöpajoissa, joilla on paikallisiin tarpeisiin räätälöity valmistus. Nämä ovat mahdollisuuksien talouksia (economies of scope), ei skaalatalouksia (economies of scale). Tarvittaessa suoritettu paikallinen tuottaminen ohittaa tarpeen suurille satsauksille pääomiin ja siitä johtuvaan tarpeeseen pitää ”pyörät pyörimässä” yötä päivää sijoittajien odotusten tyydyttämiseksi. Logistiikkakulut — olivatpa ne sitten rahallisia tai ekologisia — katoavat, kun taas ylläpito, varaosien valmistus ja jätteidenkäsittely hoidetaan paikallisesti.

3) Yhteinen: yhteisö identifioi ja jakaa joutilaat resurssit. Nämä voivat olla aineettomia ja globaalisti yhteisiä (piirustuksia, yhteistyöprotokollia, ohjelmistoja, dokumentaatiota, juridisia lomakkeita), tai materiaalisia ja aikallisesti hallinnoituja (yhteisötilat, työkalut ja koneet, hackathonit). Mitään kalliita patentteja tai immateriaalioikeusregiimejä ei ole pakottamassa keinotekoista niukkuutta. Valta on yhteistä ja jaettu autonomisesti, mikä luo ”Jakamistalouden” joka on nimensä väärti.

Tämänhetkisiä esimerkkejä DGML-lähestymistavasta ovat Wikihouse, voittoa tavoittelematon säätiö modulaarisen asunnonrakentamisen malleille; OpenBionics, 3D-tulosteiset proteesit jotka maksavat murto-osan (0.1:sta 1%:n) perinteisten proteesien hinnoista; L’Atelier Paysan, pienten ja keskisuurten maanviljelysten teknologista asemaa parantava open source -osuuskunta; Farm Hack, open source -knowhow’ta maatalouden tee-se-itse -innovaattoreille jakava farmivetoinen yhteisöverkosto; ja POC21, DGML-projekteja yhteisöatmosfäärissä kehittävä innovaatioleiri.

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä; itse asiassa, sellainen ei välttämättä ole tarpeen tai edes suotavaa. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä uudelleen tuotantovälineet ja tavat tuottaa; radikaalisti miettiä uusiksi tapa jolla tuotamme. Meidän tulee myös yhdessä päättää mitä ei tuoteta, ja milloin suunnata tuotantokapasiteettimme kohti ekologiaa eheyttävää työtä ja luonnonjärjestelmien isännöintiä. Tähän kuuluu myös tarpeelliset toimet kuten permakulttuuri, maaperän entisöinti, regeneratiivinen suunnittelu ja uudelleenvilliinnytys (rewilding).

Nämä maailmoja muuttavat pyrkimykset eivät voi syntyä ja asemoitua elleivät kansalaiset ole vapaita ottamaan osaa, ja tämä tarkoittaa kestävien rahoitusmenetelmien löytämistä, jotka voivat vapauttaa aikaa tai pääomaa näitä kontribuutioita kehittämään. Yhtä ongelmallista on mahdollisuus kaapata ja aidata avoin design-yhteisvauraus, joka sitten muutetaan liikevoittovetoiseksi P2P-hybridiksi (joka yllä kuvattiin) ja joka pitkittää pääoman niukkuusmaailmankuvaa.

Tämän välttämiseksi tuottajayhteisöt voivat valita luovansa generatiivisia elinkeinoja ja solidaarisuusmekanismeja ylläpitääkseen itseään ja mittaamattoman arvokasta työtä jota he tekevät. Tämä on Avoimen Osuustoiminnan rooli, jota tarkastelemme myöhemmässä osuudessa.

Lähde:

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-4-what-is-distributed-manufacturing

 

]]>
/mita-on-hajautettu-valmistus/feed/ 0
Miltä P2P-talous näyttää? /milta-p2p-talous-nayttaa/ /milta-p2p-talous-nayttaa/#respond Fri, 26 Apr 2019 11:11:22 +0000 http://kapitaali.com/?p=1467 Lue lisää ...]]>

Kaikki taloudet saavat tietonsa vallitsevasta arvojärjestelmästä. Dominantti järjestelmä priorisoi poissaolijoiden voitonmaksimointia ja samalla pitää hoivatyötä ja ympäristönsuojelua ulkoisvaikutuksina. Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto alleviivaa uusia arvonluonnin ekosysteemejä, jotka koostuvat kolmesta instituutiosta: tuottajayhteisö, yhteisvauraussuuntautuneet yrittäjäkoalitiot ja hyötyä tavoittelevat yhdistykset.

Sanan talous alkuperäisen kreikkalaisen vastineen ekonomeia etymologia kuvaa kodin resurssienhallintaa. Miten me voimme laajentaa hoivasuuntautuneet interaktiot, jotka löytyvät jokaisesta terveestä kodista, laajemmalle talouteen, jossa verkottuneet yhteisöt ohjaavat yhteisen kotimme, planeetta Maan, resursseja?

Kaikki taloudet saavat tietonsa vallitsevasta arvojärjestelmästä. Dominantti järjestelmä priorisoi poissaolijoiden voitonmaksimointia ja samalla pitää hoivatyötä ja ympäristönsuojelua ulkoisvaikutuksina. Mutta mitä arvo edes on?

Me ehdotamme, että “arvo” on prosessi, koordinoiva mekanismi joka ohjaa kollektiivista käyttäytymistämme. Se voidaan jakaa kolmeen päätasoon: tuotanto (merkitykselliset kontribuutiot päämäärän saavuttamiseksi), tallennus (kontribuutioiden seuranta ja merkintä eri kriteerien ja intressien mukaan) ja aktualisaatio (jossa arvo ilmenee ja oikeuttaa aiemmat toimet). Tämä prosessi saa tietonsa eri poliittisilta talouksjärjestelmiltä. Kapitalismissa tuotanto on yksityistä, hierarkista ja voittoa  tavoittelevaa; tallennus on läpinäkymätöntä, abstraktia ja kvantitatiivista; ja aktualisaatio tapahtuu ainoastaan markkinoilla. Tätä vastoin täysin P2P-pohjaisessa järjestelmässä tuotanto on kollektiivisessa omistuksessa, vaakatasossa ja yhteiskunnallisen arvon ohjaamaa; tallennus on läpinäkyvää, hajautettua ja pluralistista; ja aktualisaatio käy ilmi sosiaalisten suhteiden jakamisen ja luomisen toiminnoista, jotka hyödyttävät Yhteismaata.

Yhdessä tämä jälkimmäinen prosessi tunnetaan nimellä yhteisvaurauspohjainen vertaistuotanto (Commons-Based Peer Production, CBPP), lainopin tutkija Yochai Benklerin käyttöön ottama termi, joka kuvaa tapoja luoda ja jakaa arvoa. P2P-infrastruktuurit sallivat ihmisten kommunikoida, itseorganisoitua ja lopulta kanssaluoda arvoa digitaalisen tieto-, ohjelmisto- ja design-yhteisvaurauden muodossa. Mieti Wikipediaa, vapaita ja avoimen lähdekoodin projekteja kuten Linux tai Apache, Mozilla Firefox tai WordPress, ja avoimen designin yhteisöjä kuten Wikihouse, RepRap ja Farm Hack.

Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto tuottaa uusia arvonluonnin ekosysteemejä, ja se voidaan nähdä ainakin kolmena instituutiona: 1) tuottajayhteisö, 2) yhteisvauraussuuntautuneet yrittäjäkoalitiot, ja 3) hyötyä tavoittelevat yhdistykset.

Tuottajayhteisö koostuu kaikista projektin osanottajista ja siitä miten he koordinoivat työtään. Tämän instituution jäsenet saattavat saada palkkaa tai olla vapaaehtoisia, jonkin käytännön arvoa tuottavan intressin motivoimina. Kaikki heistä tuottavat yhdessä jaettavaa resurssia.

Yhteisvauraussuuntautuneet yrittäjäkoalitiot pyrkivät turvaamaan joko liikevoittoa tai elannon luomalla lisäarvoa markkinoille, yhteisistä resursseista. Kontribuuttorit saattavat saada palkkaa mukana olevilta yrityksiltä. Digitaalinen yhteisvauraus itsessään voi olla markkinoiden ulkopuolella, koska sitä on runsaasti ja se ei ole niukkaa. Esimerkiksi, WordPress-alusta on kaikkien saatavilla olevaa avoimen lähdekoodin yhteisvaurautta, mutta jotkut yritykset, kuten Automattic, joka on läheisesti mukana sen kehityksessä, tarjoavat työpaikkoja sen kehittäjille ja luovat arvokkaita tuotteita ja palveluja.

Kriittisen tärkeää yrittäjien, yhteisön ja yhteisvaurauden välisessä riippuvuussuhteessa on se ovatko ne arvoa luovia vai pyydystäviä. Nämä termit ovat kolikon vastakkaiset puolet, mutta todellisuudessa kaikki haluavat olla jonkin verran molempia. Hyviä esimerkkejä luovan ja pyydystävän relaation eroista ovat teollinen maanviljely ja permakulttuuri. Ensimmäisessä maaperä köyhtyy ja muuttuu sairaammaksi, kun taas jälkimmäisessä se muuttuu rikkaammaksi ja terveemmäksi. Kun yhteisöt toimivat samassa ympäristössä (kaupunki, laakso tai bioalue), ne voivat kasvattaa resilienssiään tuomalla resursseja yhteen meta-taloudellisiin verkostoihin, jotka integroivat eri paikallisaloitteita.

Teoksesta “The Architecture of Ownership”, kirjoittanut Marjorie Kelly.

Kolmas instituutio on hyötyä tavoitteleva yhdistys. Monet yhteisvaurauteen pohjautuvat vertaistuotannon ekosysteemit koostuvat sekä tuottajayhteisöistä ja yrittäjäkoalitioista että riippumattomista hallinnollisista instituutioista, jotka tukevat yhteistyön infrastruktuuria ja voimaannuttavat yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon kapasiteettia.

Nämä instituutiot, usein voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, eivät johda itse yhteisvaurausperusteista vertaistuotannon prosessia. Esimerkiksi Wikimedia Foundation, Wikipedian hyötyä tavoitteleva yhdistys, ei pakota Wikipedian tuottajia tuottamaan; samoin myös vapaan ja avoimen lähdekoodin säätiöt, jotka usein pitävät yllä infrastruktuuria ja projektiverkostoja eivät myöskään pakota niiden kontribuuttoreita.

Tätä vastoin perinteiset ei-julkiset ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot toimivat niukkuuden näkövinkkelistä. Ne identifioivat ongelmia, etsivät resursseja ja allokoivat noita resursseja hierarkisesti ongelmia ratkoessaan. Hyötyä tavoittelevat yhdistykset toimivat runsauden näkökulmasta; ne tunnustavat ongelmat, mutta uskovat että auttamishaluisia kontribuuttoreita on tarpeeksi. Ne ylläpitävät yhteistyön infrastruktuuria, joka sallii mukana olevien yhteisöjen ja yrittäjäkoalitioiden olla mukana ratkaisuja tarjoavien yhteisvaurauspohjaisen vertaistuotannon prosesseissa. Ne sekä suojelevat yhteisvaurautta että auttavat ratkomaan konflikteja sidosryhmien välillä, keräävät rahaa ja auttavat yleisessä kapasiteetin rakentamisessa, mikä on tarpeellista yhteismaalle (esimerkiksi kouluttamisen tai sertifioinnin muodossa).

Voit pitää tätä arvonluonnin ekosysteeminä. Energiset taloudet, jotka perustuvat yhteisvaurauteen, ovat aktiivisen huolenpidon kohteena ja ne säilytetään tuleville sukupolville. Luontaisesti tämän tyyppiset taloudet ovat:

  • Vapaita: avoimia, jaettavia, kaikille yhtäläinen pääsy,
  • Reiluja: yhteiskunnallinen solidaarisuus koko ihmiskunnan kanssa, inklusiivinen rotujen, luokkien, sukupuoli-identiteettien, seksuaalisen suuntautumisen, kykyjen ja kansalaisuusstatuksen suhteen,
  • Kestäviä: tunnustavat olennaisen osamme vastuullisina luonnon isäntinä ja restauroijina, ei alistajina ja tuhoajina.

Sellaisen ekosysteemin tekeminen elinkelpoiseksi vaatii, että kommonerit soveltavat Yhteisvaurausperustaisen Vertaistuotannon logiikkaa hajautettuun fyysiseen valmistukseen, samalla kun yhtäaikaisesti luodaan omia yrittäjyyden muotoja: Avoimet Osuuskunnat. Me tutkimme näitä kahta Yhteisvauraussiirtymän ydinelementtiä seuraavissa kirjoituksissa.

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-2-what-are-p2p-and-the-commons-and-how-do-they-relate#1503573876192-372b50ea-87b1

]]>
/milta-p2p-talous-nayttaa/feed/ 0
Mitä ovat P2P ja Commons, ja miten ne liittyvät toisiinsa? /mita-ovat-p2p-ja-commons-ja-miten-ne-liittyvat-toisiinsa/ /mita-ovat-p2p-ja-commons-ja-miten-ne-liittyvat-toisiinsa/#respond Sat, 20 Apr 2019 11:11:39 +0000 http://kapitaali.com/?p=1465 Lue lisää ...]]>

Yhteisvaurauteen (eli commons, eli yhteismaa, eli yhteiset) kuuluu kolme olennaista elementtiä: jaettu yhteinen resurssi, joka on sen käyttäjäyhteisön hallinnoima, ja yhteisön säännöt hallinnoinnille. “Yhteismaa” saattaa käsittää luonnonvarat (vesi, ilma) ja/tai luodut varat (kulttuuri, tieto). P2P — “peer to peer”, “people to people”, tai “vertaistoiminta” — on tapa jolla vertaiset vapaasti tekevät yhteistyötä keskenään luodessaan arvoa yhteisresurssien muodossa, jota kierrätetään yhteisvaurauden muodossa. Jos “commons” on “mikä”  — resurssien, yhteisön ja sääntöjen sekoite — “P2P”  voisi olla “miten” — metodit, käytännöt, hallinto ja verkostot, esimerkiksi.

Mitä ovat yhteisvauraus ja P2P, miten ne liittyvät toisiinsa ja mikä on niiden vaikutus työvoimaan, politiikkaan, tuotantoon, hoivaan? Miten yhteismaa ja P2P -käytännöt vaikuttavat nykyisiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin arvojärjestelmiin?

Yhteisvauraus voidaan ymmärtää eri perspektiiveistä, mutta useat periaatteet ovat pääasiallisia. Kirjailija David Bollier kuvaa Yhteismaata jaettuna yhteisenä resurssina, joka on sen käyttäjäyhteisön hallinnoima, yhteisön omien sääntöjen ja normien mukaan. Asioihin, joita voidaan hallinnoida yhteisvaurautena, kuuluu mm. luonnonvarat (maa, vesi, ilma), ja luodut varat (kulttuuri, tieto), ja se voidaan joko periä tai olla ihmisen tekemää, mutta “Yhteismaa” viittaa prosessiin kokonaisuutena — synergiaan eri  yhteisön elementtien välillä, resurssiin ja sääntöihin sen yhteiselle hallinnalle.

Seuraavat neljä perspektiiviä, yhteisvauraustutkija ja aktivisti Silke Helfrichin mukaan, tarjoavat tapoja sekä havainnoida että olla tekemisissä yhteisvaurauden kanssa. Ne voidaan nähdä seuraavasti:

  1. Kollektiivisesti hallinnoidut resurssit, sekä aineelliset että aineettomat, jotka tarvitsevat suojaa ja vaativat tietoa ja osaamista.
  1. Yhteiskuntaprosessit jotka vaalivat ja syventävät kukoistavia ihmissuhteita. Nämä muodostavat osan komplekseja sosio-ekologisia järjestelmiä joita tulee johdonmukaisesti ohjata, toisintaa, suojella ja laajentaa yhteistekemisellä.
  1. Uusi tuotantomuoto, joka keskittyy uusiin tuotantologiikoihin ja -prosesseihin.
  1. Paradigmanmuutos, joka näkee yhteisvaurauden ja yhteistekemisen osana maailmankuvaa.

Sanotaan, että “Ei ole yhteisvaurautta ilman yhteistekemistä”. Tämä tarkoittaa, että resurssit (tai “lahjat”) pelkästään eivät ole yhteisvaurautta. Ne tulee aktivoida yhteisön toiminnalla ja hallinnalla. Taaskaan yhteisvauraus ei ole pelkkä resurssi, sen ympärille kokoontuva yhteisö tai protokollat sen isännöintiin, vaan dynaaminen interaktio näitten kaikkien elementtien välillä.

Wikipedia käy esimerkist: on resurssi (sanakirjan sanat), yhteisö (kirjoittajat ja toimittajat) sekä joukko yhteisön kasaamia sääntöjä ja protokollia (Wikipedian sisällön ja muokkaamisen ohjeet). Wikimedia Commons syntyy näistä kolmesta. Toinen esimerkki, radikaalisti erilaisessa kontekstissa, on Siuslaw’n kansallismetsä Oregonissa, USA:ssa. Yhteismaana hallinnoituna sillä on resurssi (metsä), yhteisö (puunhakkaajat, ympäristötieteilijät ja metsänvarijat) sekä joukko sääntöjä ja asetuksia (metsän kestävän yhteishallinnan peruskirja).

Ei ole olemassa ylätason listaa yhteisvauraudesta, se syntyy aina kun yhteisö päättää ruveta hallinnoimaan resurssia kollektiivisesti. Yhteismaa kokonaisuutena kukoistaa yksilöllisen yhteisvaurauden laajasta diversiteetistä ympäri maailman, joka vaihtelee kalavesistä urbaaneihin tiloihin ja moneen muuntyyppiseen jaettuun vaurauteen.

Jos “yhteisvauraus”on “mikä”, “P2P” voisi olla “miten”. P2P –“peer to peer”, “people to people”, tai “vertaistoiminta” — on suhteellinen dynamiikka, jolla ihmiset (“vertaiset”) vapaasti tekevät yhteistyötä keskenään luodessaan arvoa jaettuina resursseina, jota kierrätetään yhteisvaurauden muodossa.

Tietokoneet verkossa voivat olla tekemisissä keskenään; nämä vapaaehtoiset yhteydet “vertaisten” välillä laskentajärjestelmissä ovat ehkä ensimmäinen hyvin tunnettu kuvaus P2P:sta. Esimerkiksi ääni- ja videotiedostojen jako tuli tunnetuksi P2P-tiedostonjakona. Samalla tavalla jotkut osat internetin infrastruktuurista, kuten tiedonsiirto, ovat myös olleet P2P-nimen alla.

Olettakaamme, että ihmiskäyttäjät istuvat näiden koneiden takana. Näillä käyttäjillä on teknologinen työkalu, joka mahdollistaa heidän olla tekemisissä toistensa kanssa helposti, jopa globaalisti.

Joten on ainakin kahdentyyppistä relaatiota jota voidaan nimittää P2P:ksi, jotka potentiaalisesti aiheuttavat sekaannusta määritelmissä ja termeissä, mitä haluaisimme nyt selkeyttää. On olemassa keskinäinen riippuvuus teknologisesta infrasta (kommunikoivat tietokoneet) ja ihmissuhteiden dynamiikka (ihmiset kommunikoivat). Mutta teknologinen infrastruktuuri ei välttämättä tarvitse olla täysin P2P auttaakseen P2P-ihmissuhteita. Tutkitaan muutamaa esimerkkiä.

Vertaillaan Facebookia tai Bitcoinia Wikipediaan tai muuhun avoimeen/vapaaseen ohjelmistoon. Ne kaikki käyttävät P2P-dynamiikkaa mutta eri tavoin, ja eri poliittisella suuntauksella.

P2P-systeemit ovat yleensä avoimia kaikille mukanaolijoille sekä heidän työpanoksilleen, ja ne ovat luvattomia, mikä tarkoittaa että mukanaolija ei tarvitse jonkun toisen lupaa antaakseen panoksensa. Työn laatu ja sisällytettävyys määräytyy yleensä sen jälkeen, kun se on mennyt toimittajien ja ylläpitäjien kerroksen läpi (esim. Wikipedia).

Tiivistelmänä, toisiinsa kytkeytyneiden koneiden P2P-verkot, joita ihmiset käyttävät yhteistyöhön, voivat tarjota elintärkeitä, yhteisiä toiminnallisuuksia Yhteisvauraudelle. Mutta P2P:lla on paljon laajempi saavutettavuus ja sovelluskohteet kuin korkean teknologian tai digimaailman rajat sanelevat. P2P liittyy vapaaehtoisiin, hierarkiattomiin yhteiskuntasuhteisiin. Sen ominaisuuksilla on potentiaali muuttaa ihmisyhteiskuntaa perustavan laatuisella tavalla.

P2P ja Yhteisvauraus yhdessä luovat synergian yhteistyölle suuremmalla mittakaavalla ja monimutkaisuuden tasoilla. P2P:n tekniset ja yhteiskunnalliset infrastruktuurit voivat tukea yhteisten ja yhdessä ylläpidettyjen resurssien (yhteisvauraus) luomista ja hallintaa.

Lyhyesti, P2P ilmaisee havaittavan ihmissuhteiden kuvion, kun taas Yhteismaa kertoo meille erityisesti mitä (eli resurssit), kuka (resurssien ympärillä olevat yhteisöt) ja miten (kestävän ja eettisen resurssienhallinnan protokollat tuleville sukupolville) nämä suhdedynamiikat toimivat.

Lähde:

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-2-what-are-p2p-and-the-commons-and-how-do-they-relate

]]>
/mita-ovat-p2p-ja-commons-ja-miten-ne-liittyvat-toisiinsa/feed/ 0
Mikä on Siirtymä Yhteisvaurauteen? /mika-on-siirtyma-yhteisvaurauteen/ /mika-on-siirtyma-yhteisvaurauteen/#respond Thu, 11 Apr 2019 11:11:40 +0000 http://kapitaali.com/?p=1463 Lue lisää ...]]>

‘Siirtymä Yhteisvaurauteen’ (Commons Transition) kuvaa ehdotuksia toimille jotka priorisoivat siviiliyhteiskunnan tarpeita kohti demokraattisempaa ja ympäristötietoisempaa kulttuuria. Jatkuva talouskasvu tuottaa negatiivisia vaikutuksia ja pyydystää (aitaa) niukkoja fyysisiä resursseja yksityisen voitontavoittelun hyväksi, samalla kun yltäkylläiset resurssit, kuten informaatio ja kulttuuri, tehdään keinotekoisesti niukoiksi lakijärjestelmän rajoittein. Siirtymä Yhteisvaurauteen suosittelee vertaistoiminnan (P2P) käytäntöjä ja verkostoja sen jakamiseen mitä on runsaasti, ja sen suojelemiseen mitä on niukasti. Vertaispäätöksenteko monella skaalalla ja kuntapoliittisten liikkeiden synty ovat osa tätä siirtymää.

Tällä verkkosivulla me selitämme Commons- ja peer-to-peer (P2P) -viitekehysten välisen suhteen ja merkityksen, ja kuvaamme miten Yhteisvauraussiirtymän kasvava liike on aikeissa elvyttää työvoiman, politiikan, tuotannon ja hoivatyön sekä henkilöiden välisestä että ympäristön perspektiiveistä. Mutta sellaisen siirtymän aikaan saamiseksi me ensin tarvitsemme kirkkaan ymmärryksen nykyisistä yhteiskunnan ja kulttuurin arvojärjestelmistä, ja miten P2P ja yhteisvauraus voivat ylittää nämä yhteisluomalla tasa-arvoisemman ja ympäristötietoisemman planeetan kulttuurin.

Me käytämme termiä Siirtymä Yhteisvaurauteen kuvaamaan sarjaa jatkuvia tekoja, jotka heijastelevat siviiliyhteiskunnan tarpeita ja panoksia. Mitkä ovat sellaisen siirtymän komponentit, ja miten sellaiset muutetaan konkreettisiksi teoiksi?

Mikä on Yhteisvauraussiirtymän tarkoitus? — Luoda syvästi demokraattinen yhteiskunta, jossa kaikki merkitsevät jotain ja kaikilla on sanaa siihen; inklusiivisesti edustetut luokat, rodut, sukupuoli-identiteetit, seksuaaliset suuntautumiset, kyvyt, ja/tai maahanmuuttostatus. Itse asiassa, tässä esitetyt ehdotukset menevät retorisen tuolle puolen. Niitä inspiroi aktiiviset, menestyneet, itseorganisoituneet työntekijöiden yhteisöt, jotka ylläpitävät itseään ja ympäristöään.

Siirtymä Yhteisvaurauteen vaatii myös strategioita, jotka luovat yhteistä arvoa ja mahdollistavat avoimen, osallistavan panostamisen läpi koko yhteiskunnan. Näiden strategioiden tulisi priorisoida kansan (ja olosuhteiden) tarpeita, joihin vaikuttavat puhtaan markkinavetoiset tai byrokraattiset poliittiset päätökset. Kuten näemme tulevissa artikkeleissa, Yhteisvauraus, yhdessä P2P-järjestelmien kanssa, esittää kolmatta yhteiskunnallisen organisoitumisen muotoa, joka kehittyy pois kilpailua käyvästä markkina-valtiosta ja vanhentuneista keskussuunnittelujärjestelmistä. Tämä postkapitalistinen viitekehys perustuu siviiliyhteiskunnan käytäntöihin ja tarpeisiin lokaalilla, alueellisella, kansallisella ja globaalilla tasolla.

Mikä on Yhteisvauraussiirtymän historia? — Kasvu, luonnollisten järjestelmien evolutionäärisenä prosessina, ymmärretään tarpeelliseksi. Mutta lapsenkenkien jälkeen organismien tulee joko stabilisoitua (liittymällä yhteen ympäristöjen kanssa) tai kuolla pois. Talousjärjestelmiä havainnoidessamme voimme nähdä, että on olemassa kieltämätön sopimus (ellei jopa itseään vahvistava pakkomielle) tarpeesta akkumulaatiolle ja kasvulle. Lähempi talouskasvun oletettavasti terveiden metriikoiden tarkastelu asettaa meidät vastakkain toisten, paljon vähemmän terveiden indikaattorien eksponentiaalisen kasvun kanssa: bruttomääräinen taloudellinen eriarvoisuus, pintamaan ja biodiversiteetin häviäminen, lajien joukkokuolemat, kasvihuonepäästöt, energiankäyttö, biosfäärin rapautuminen vain muutama mainitaksemme.

Ylhäältä alaspäin tapahtuva komentaminen ja kontrollijärjestelmät, jotka nyt ovat siinä mitä voitaisiin nimittää hierarkiahuipuksi, pysyvät dominantteina, mutta ovat kuitenkin rakenteellisesti riittämättömiä käsittelemään näitä kiireellisiä vikoja ja menetyksiä. Luonnossa runsaina ja helposti uudelleen toistettavien asioiden — tiedon — pitäminen hyödykkeenä, ja sen aitaaminen maksumuurin kaltaisten immateriaalioikeuksien rajoitteiden taakse, on luonut vakavia ongelmia. Luonnonvarojen ylikulutus jatkaa kasvamistaan. Ylikulutuksen negatiivisia vaikutuksia pidetään ulkoisvaikutuksina, ja näin vältytään vastuulta. Tärkeä työkalu näitä vaikutuksia vastaan on avoimie

Tärkeä työkalu näitä vaikutuksia vastaan on avoin pääsy yhteiskunnallisesti tuottavaan tietoon. Kuitenkin vapaa pääsy tietoon on ainoastaan mahdollista, jos keinotekoiset rajoitteet, jotka immateriaalioikeuksille lisenssien muodossa on asetettu, puretaa, mikä sallii ihmisten rakentaa avointa tietoa ja luoda vastatoimia resurssien väärinkäyttöä vastaan. Tässä johdatuksessa on useita case-tapauksia joista käy ilmi tämä prosessi käytännössä.

P2P ja yhteisvauraus näkyvät verkostojen logiikassa, joita karakterisoi avoimuus, vastavuoroisuus, resurssien yhdistäminen ja niiden isännöinti. Yhdessä nämä ovat kypsempiä ja vakaampia järjestelmiä verrattuna hierarkiahuippuun, ja ne voivat auttaa rikkomaan sen itseään vahvistavan tuhon mekanismin.

Yhteisvauraus- ja P2P-järjestelmät voivat auttaa siirtymään vakaampiin järjestelmiin, mutta kaikki P2P-järjestelmät eivät ole samanlaisia. Erot ovat aikeissa: tavoitteleeko systeemi liikevoittoa, hierarkiaa ja kasvua, vai tavoitteleeko se tehdä yhteistyötä yhteiskunnallisen ja ympäristöarvon rakentamisessa? Esimerkkejä ensimmäisen kaltaisesta arvosta ovat monopolistiset sosiaalisen median alustat, niinkutsuttu ”jakamis”-talous jonka Piilaakso rusikoi, sekä digitaalisen talouden megapelurit. Tässä me näemme miten paljon käytännön arvon ylitarjontaa saadaan luoduksi käyttöliittymän vertaisdynamiikalla, kun taas kaikki rahallinen arvo absorboituu keskitetyille alustoille. Tästä seuraa sarja yhä pahempia tunkeilevia, epädemokraattisia monopoleja, jotka ohjailevat suhteitamme ja luovat enemmän eriarvoisuutta yhä kiihtyvällä tahdilla.

Toisaalta, kun vertaisjärjestelmissä luotu arvo jaetaan takaisin arvonluojille, ja kun koko prosessista päättää vain ja ainoastaan vertaiset ja jota ohjataan rohkaisemaan resurssienjakoon, lopputulemat ovat radikaalisti erilaisia. Tämä kuvaa Yhteisvauraussiirtymän allaolevaa logiikkaa. Ideologisen päätepisteen sijaan enemmänkin sosiaalisena prosessina se soveltaa verkostojen vaurautta yhteisön mahdollistamaan kapasiteetin rakennukseen, alkaen sieltä missä me elämme ja teemme töitä.

Paikallisella tasolla käyttökelpoisia esimerkkejä yhteisvauraussuuntautuneista P2P-järjestelmistä on mm. siirtymäkaupungit, munisipalismi, permakulttuuri, paikallisvaluutat, itsehallinnoidut talonvaltaukset, haltuunotetut tilat ja sosiaalikeskukset. Näiden kaltaiset muutoksen paikalliset muodot ovat korvaamattomia, mutta haasteemme ovat globaaleja luonteeltaan. Näitä haasteita ajaa vanhentunut neoliberaali talouslogiikka, joka ei tunne rajoja. Yhteisvauraussuuntautuneet P2P-järjestelmät, jotka ovat monikansallisia suunnittelultaan, tulevat olemaan tarpeellisia kun rakennetaan taloudellista ja poliittista vastavoimaa. On olemassa malleja joita voitaisiin kehittää monimutkaisemmiksi. Me tutkimme näitä myöhemmissä kirjoituksissa.

Linkkejä

Lähde

https://primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-1-what-is-a-commons-transition#1503573876192-372b50ea-87b1

 

]]>
/mika-on-siirtyma-yhteisvaurauteen/feed/ 0