kirjoittaja: Alan MacSimoin

Anarkistit ovat yleensä melko hyviä luettelemaan asioita, joita vastustamme: kapitalismia, rasismia, uskonlahkolaisuutta, autoritaarisuutta ja niin edelleen. Olemme yleensä melko hyviä selittämään, miten kamppailu on parasta käydä: suora demokratia ja suora toiminta. Se, missä usein epäonnistumme, on sen selittäminen, mitä me loppujen lopuksi haluamme, ja kuulijoiden vakuuttaminen siitä, että se on realistinen vaihtoehto eikä utopistinen haave.

Liian monet anarkistit heittelevät vallankumouksellisia iskulauseita selittämättä, mitä ne tarkoittavat.

Esimerkkinä mainittakoon, että useimmat ihmiset ajattelevat, että valtio on maa, jossa he asuvat, esim. Irlanti. Ei siis ole paljon järkeä huutaa ”murskaa valtio” selittämättä ensin, mikä valtio on ja miksi haluamme lakkauttaa sen. Paitsi jos haluamme näyttää idiooteilta!

Samoin yhdessä työpaikan vessassa on iskulause, jossa lukee ”lakkauttakaa kaikki vankilat”. Ilman keskustelua siitä, mikä on rikos, mikä aiheuttaa rikollisuutta ja miksi uskomme, että useimmat syyt voidaan poistaa, kuulostamme hulluilta, jotka haluavat vain avata ovet raiskaajille, gangstereille ja murhaajille.

Jos haluamme, että meidät otetaan vakavasti, meidän on saatava ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että sanomisissamme on järkeä.

Kiteytämme usein tavoitteemme kommunistisesta taloudesta ilman markkinoita tai rahaa iskulauseeseen ”jokaiselta kykyjen mukaan, jokaiselle tarpeen mukaan”. Tänä iltana yritän käynnistää keskustelun siitä, mitä tämä tarkoittaa ja miten se voisi toimia.

Aluksi hylkään kollektivistisen ajatuksen itsenäisten työpaikkojen ja paikkakuntien välisestä vaihdosta. Se saattoi olla järkevää silloin, kun tuotantovoimat olivat vasta alemmissa kehitysvaiheissaan, mutta nyt kapitalismi on luonut olosuhteet, jotka tekevät kommunistisesta taloudesta realistisen vaihtoehdon.

Niillä, jotka työpaikoilla tuottavat tavaroita, ei olisi mitään sananvaltaa siihen, miten nämä tavarat jaetaan tai käytetään — koska jos heillä olisi, heillä olisi omistusoikeus niihin, eikä se olisi sosialismia.

Koko yhteiskunta on välittömästi kaikkien sen jäsenten tuottamien työtuotteiden omistaja, eikä heillä ole mitään erityisiä oikeuksia siihen, mitä he ovat tuottaneet.

Anarkismissa tuotanto on yhteiskunnallista, eikä kukaan siis omista tuotantovälineitä, mukaan lukien maa ja kiinteät laitokset, kuten tehtaat, voimalaitokset tai kuljetuslaivastot.

Yhteiskunnallinen omistajuus ei perustuisi valtioon (tai kansallistamiseen) eikä edes kunkin työpaikan työvoiman yhteisomistukseen, vaan siihen, että tuotantovälineisiin ja niiden tuotteisiin ei olisi minkäänlaista yksinoikeutta käyttää ja valvoa niitä; ja se merkitsisi ostamisen ja myymisen, rahan, palkan ja kaikkien muiden vaihdannan luokkien täydellistä katoamista, mukaan luettuna yritykset itsenäisinä taloudellisina yksikköinä.

Hallinto — tai miksi ikinä haluammekaan kutsua elimiä, joille annamme tehtäväksi huolehtia jakelusta — jakaa sen osuuden, joka tarvitaan yleisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon, koulutukseen, asumiseen, ulkomaanapuun ja niin edelleen, ja jättää loput jokapäiväiseen yksilölliseen kulutukseen.

Entä ”kysyntä ja tarjonta”?

Anarkistit eivät jätä huomiotta elämän tosiasioita, nimittäin sitä, että tiettynä hetkenä tiettyä asiaa tuotetaan niin paljon, että sitä halutaan kuluttaa tai käyttää.

Emme myöskään kiellä sitä, että eri yksilöillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja makuja.

Tätä ei kuitenkaan yleensä tarkoiteta ”kysynnällä ja tarjonnalla”. Yleisessä talouskeskustelussa tälle kaavalle annetaan usein tietty myyttinen luonne, joka jättää huomiotta sen taustalla olevat realiteetit, joita se heijastaa, sekä joitakin epäterveellisiä seurauksia. Ennen kuin keskustelemme ”kysynnästä ja tarjonnasta” anarkistisessa yhteiskunnassa, on siis syytä esittää muutamia huomioita ”kysynnän ja tarjonnan laista” yleensä.

Ensinnäkin, kuten historioitsija E.P. Thompson väitti, ”kysyntä ja tarjonta” edistää ”käsitystä, että korkeat hinnat olivat (kivulias) keino korjata puute, koska ne houkuttelivat tarvikkeita niukkuuden koettelemalle alueelle”. Tarjontaa eivät kuitenkaan houkuttele korkeat hinnat, vaan se, että heidän kukkarossaan on riittävästi rahaa korkeiden hintojen maksamiseen. Tyypillinen ilmiö pula-aikoina on, että se synnyttää työttömyyttä ja tyhjiä pyrkimyksiä; ostamalla välttämättömyystarvikkeita paisuneilla hinnoilla ihmiset lakkaavat ostamasta epäolennaisia tavaroita [aiheuttaen työttömyyttä] … Näin ollen niiden määrä, jotka pystyvät maksamaan kohonneita hintoja, vähenee kärsivillä alueilla, ja elintarvikkeita saatetaan viedä naapurialueille, jotka ovat vähemmän kärsimään joutuneita ja joilla työllisyys säilyy ja joilla kuluttajilla on vielä rahaa, jolla maksaa. Tässä järjestyksessä korkeat hinnat voivat itse asiassa vähentää tarjontaa eniten kärsineeltä alueelta.”
Kai anarkistinen kommunismi johtaisi vain siihen, että kysyntä ylittää tarjonnan?Yleinen väite on, että kommunismi johtaisi siihen, että ihmiset tuhlaisivat resursseja ottamalla enemmän kuin he tarvitsevat. Kropotkin totesi, että ”vapaa kommunismi … asettaa korjatut tai valmistetut tuotteet kaikkien saataville ja jättää jokaiselle vapauden kuluttaa ne haluamallaan tavalla omassa kodissaan”. [The Place of Anarchism in the Evolution of Socialist Thought, s. 7].

Mutta entä jos joku sanoo ”tarvitsevansa” kahdeksan makuuhuoneen luksusasunnon tai henkilökohtaisen jahdin? Yksinkertaisesti sanottuna työntekijöiden ei ehkä ”tarvitse” tuottaa tätä ”tarvetta” varten. Kuten brittiläinen synikalismin tutkija Tom Brown totesi, ”tällaiset asiat ovat yhteiskunnallisen työn tulosta….on epätodennäköistä, että joku ahne, itsekäs ihminen pystyisi huijaamaan telakan, joka on täynnä työntekijöitä, rakentamaan hänelle laivan vain omaa sikamaisuuttaan varten”. [Syndicalism, s. 51].

Siksi anarkistikommunistit eivät ole sokeita sille, että tuotteiden vapaa saatavuus perustuu todellisten yksilöiden todelliseen työhön — ”yhteiskunta” ei tarjoa mitään, vaan yksilöt tekevät yhteistyötä. Siksi sekä kuluttajan että tuottajan tarpeet otetaan huomioon. Tämä tarkoittaa, että jos mikään tehdas tai yksilö ei halua tuottaa tiettyä tilausta, tämä tilaus voidaan luokitella ”kohtuuttomaksi” vaatimukseksi — ”kohtuuton” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kukaan ei suostu vapaasti tuottamaan sitä.

Nykyään on paljon esimerkkejä siitä, että vapaa pääsy ei johda väärinkäytöksiin. Otetaanpa vain kolme arkipäiväistä esimerkkiä: yleiset kirjastot, vesi ja jalkakäytävät.

Yleisissä kirjastoissa ihmiset voivat vapaasti istua ja lukea kirjoja koko päivän. Kuitenkin vain harva, jos kukaan, tekee niin. Ihmiset eivät myöskään aina ota kerrallaan ulos maksimimäärää kirjoja. He käyttävät kirjastoa tarpeen mukaan eivätkä tunne tarvetta maksimoida kirjaston käyttöä. Jotkut eivät käytä kirjastoa koskaan, vaikka se on ilmainen.

Vesihuollon osalta on selvää, että ihmiset eivät jätä hanoja päälle koko päiväksi, koska vesi toimitetaan usein ilmaiseksi tai kiinteää maksua vastaan.

Samoin jalkakäytävien kohdalla emme vietä vapaa-aikaamme kävelemällä kadulla ylös ja alas, koska se ei maksa meille mitään ylimääräistä.

Kaikissa näissä tapauksissa käytämme resursseja tarpeen mukaan. Miksi emme odottaisi samanlaisia tuloksia, kun muita resursseja tulee vapaasti saataville?

Vapaan saatavuuden vastaisessa väitteessä on yhtä paljon järkeä kuin väitteessä, jonka mukaan ihmiset matkustavat määränpäänsä ulkopuolella sijaitseviin pysäkkeihin, jos julkinen liikenne perustuu kiinteään maksuun! Ja vain idiootti matkustaisi pidemmälle kuin olisi tarpeen saadakseen ”vastinetta rahalle”.

Kapitalismin puolustajien mielestä maailma näyttää kuitenkin koostuvan tällaisista idiooteista. Olisi mielenkiintoista lähettää muutama näistä pelleistä jakamaan poliittisten puolueiden lentolehtisiä kadulla. Vaikka lentolehtiset ovat ilmaisia, on epätodennäköistä, että niitä jakavan henkilön ympärille muodostuisi väkijoukkoja, jotka vaatisivat mahdollisimman monta kappaletta lentolehtistä. Pikemminkin politiikasta tai ajankohtaisista asioista kiinnostuneet ottavat niitä, ja muut jättävät ne huomiotta.

Osa ongelmaa on se, että kapitalistinen taloustiede on keksinyt kuvitteellisen ihmistyypin, jonka tarpeet ovat rajattomat: ihmisen, joka haluaa aina vain enemmän ja enemmän kaikkea ja jonka tarpeet voitaisiin tyydyttää vain, jos myös resurssit olisivat rajattomat. Sanomattakin on selvää, että tällaista ihmistä ei ole koskaan ollut olemassa. Todellisuudessa halumme eivät ole rajattomat — ihmisillä on erilaisia makuja, ja harvoin haluamme kaikkea saatavilla olevaa, emmekä halua mitään asiaa enempää kuin on tarpeen tarpeidemme tyydyttämiseksi.

Anarkistikommunistit väittävät myös, että emme voi arvioida ihmisten ostotottumuksia kapitalismissa heidän toimintansa perusteella vapaassa yhteiskunnassa. Mainontahan ei ole olemassa siksi, että se kertoisi meille saatavilla olevista tuotteista, vaan pikemminkin siksi, että se luo tarpeita tekemällä ihmiset epävarmoiksi itsestään.

Jos näin ei olisi, mainonnan ei tarvitsisi alentua manipuloinnin tasolle, joka luo tuotteille vääriä persoonallisuuksia ja tarjoaa ratkaisuja ongelmiin, jotka mainostajat itse luovat.

Se voi olla tylyä, mutta mainonta perustuu epävarmuuden luomiseen, pelkojen hyväksikäyttöön ja rationaalisen ajattelun hämärtämiseen. Vieraantuneessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat hierarkkisen valvonnan alaisia, epävarmuuden tunteet sekä kontrollin ja vaikutusvallan puute ovat luonnollisia. Juuri näitä pelkoja mainonta moninkertaistaa — jos et voi saada todellista vapautta, voit ainakin ostaa jotain uutta. Mainonta on keskeinen keino saada ihmiset tyytymättömiksi siihen, mitä heillä on (ja keitä he ovat).

On naiivia väittää, että mainonnalla ei ole vaikutusta vastaanottajan psyykeen tai että markkinat vain vastaavat tarpeisiimme eivätkä yritä muokata ajatuksiamme. Mainonta luo epävarmuutta jokapäiväisistä asioista (miten pukeudumme, miltä näytämme…) ja synnyttää siten irrationaalisia ostohaluja, joita ei olisi olemassa vapaamielisessä kommunistisessa yhteiskunnassa.

Tässä on kuitenkin syvempi seikka, joka koskee kulutusta. Kapitalismi perustuu hierarkiaan eikä vapauteen. Tämä johtaa yksilöllisyyden heikkenemiseen sekä omakuvan ja yhteisöllisyyden menettämiseen. Molemmat näistä aistimuksista ovat syviä inhimillisiä tarpeita, ja kuluttajuus on usein keino, jolla ihmiset pääsevät eroon vieraantumisestaan itsestään ja muista (uskonto, ideologia ja huumeet ovat muita pakokeinoja). Siksi kapitalismissa tapahtuva kulutus heijastaa sen arvoja, ei mitään abstraktia ”ihmisluontoa”.

Tämä tarkoittaa, että kapitalismi tuottaa yksilöitä, jotka määrittelevät itsensä sen perusteella, mitä heillä on, eivät sen perusteella, keitä he ovat. Tämä johtaa kuluttamiseen kuluttamisen vuoksi, kun ihmiset yrittävät tehdä itsensä onnelliseksi kuluttamalla lisää hyödykkeitä.

Toisin sanoen anarkistisen yhteiskunnan kasvattamassa hyvin kehittyneessä yksilössä olisi vähemmän tarvetta kuluttaa kuin kapitalistisen yhteiskunnan keskivertoihmisellä. Tämä ei tarkoita sitä, että elämä anarkistisessa yhteiskunnassa olisi spartalaista ja vailla ylellisyyksiä, kaukana siitä. Väitän kuitenkin, että anarkokommunistisessa yhteiskunnassa ei tarvitsisi pelätä hillitöntä kulutusta, joka saa kysynnän jatkuvasti ylittämään tarjonnan.

Mitä tulee siihen, milloin investointeja tarvitaan, on selvää, että se perustuu tavaroiden kysynnän muutoksiin sekä kollektivistisessa että kommunistisessa anarkismissa. Bakuninin kollega James Guilliame esitti asian näin: ”Alueen kaikista kunnista kerättyjen tilastojen avulla tuotanto ja kulutus voidaan tieteellisesti tasapainottaa. Näiden tilastojen mukaisesti on myös mahdollista lisätä apua aloilla, joilla tuotanto on riittämätöntä, ja vähentää miesten määrää siellä, missä tuotantoa on liikaa.” [Bakunin anarkismista, s. 370]. Nykyään on järkevämpää puhua viivakoodien käytöstä kysynnän seurannassa.

On selvää, että investoinnit tuotannonaloihin, joilla on suuri kysyntä, ovat välttämättömiä, mikä käy helposti ilmi kerätyistä tilastoista. Tom Brown toteaa tämän itsestään selvän asian: ”Tavaroita tuotetaan nykyistä enemmän ja monipuolisemmin, sillä työläiset tuottavat mielellään erilaisia tavaroita ja uusia malleja. Nyt jos jotkut tavarat eivät ole suosittuja, ne jätetään hyllyille… Toisista, suositummista tavaroista kaupat tyhjenevät. On varmasti selvää, että apulainen vähentää epäsuositun linjan tilauksiaan ja lisää suositun linjan tilauksia.” [Syndicalism, s. 55].

Rahan lakkauttaminen on ikivanha unelma, jokaisen yhteiskunnallisen vallankumouksen radikaalein vaatimus vuosisatojen ajan.

400 EAA: Vaikka teillä ei ole rahaa, tulkaa veden ääreen. Ostakaa maissia ilman rahaa ja syökää. Ostakaa viiniä ilman rahaa ja maitoa ilman hintaa. (Jesaja).

1652: Ei saa olla ostamista ja myymistä … Jos joku mies tai perhe haluaa viljaa tai muita elintarvikkeita, hän voi mennä varastoon ja hakea niitä ilman rahaa. (Gerrard Winstantley).

Meidän ei pidä olettaa, että sen kohtalona on siis jäädä utopistiseksi unelmaksi. Nykyään tilanteessa on aivan uusi elementti: Runsaus.

Kaikki aiemmat yhteiskunnat ovat olleet säännöstely-yhteiskuntia, jotka ovat perustuneet ruoan, vaatteiden ja suojan niukkuuteen. Nykyaikainen maailma on myös niukkuuden yhteiskunta, mutta sillä on eräs ero. Nykypäivän puute on tarpeetonta, nykypäivän niukkuus on keinotekoista.

Aave kummittelee maailmassa, yltäkylläisyyden aave. Vain suunnitelmallisella tuhlauksella ja valtavassa mittakaavassa tapahtuvalla tuholla voidaan torjua yltäkylläisyyden pelottava uhka. Viinijärvet, voivuoret, autot, jotka on rakennettu hajoamaan alle 10 vuoden kuluttua jne.

Raha tarkoittaa säännöstelyä. Siitä on hyötyä vain silloin, kun on pulaa, jota säännöstellä. Kukaan ei voi ostaa tai myydä ilmaa: se on ilmaista, koska sitä on paljon. Ruoan, vaatteiden, suojan ja viihteen pitäisi olla ilmaista kuin ilma. Ainoa tekosyy rahan käytölle on se, että varallisuutta ei ole riittävästi – tämä ei ole pätevä tekosyy maailmassa, jossa tuotantovälineet on kehitetty sellaiselle tasolle, että kaikkien tarpeet voidaan tyydyttää.

Jos tekisimme luettelon kaikista niistä ammateista, jotka olisivat tarpeettomia rahattomassa maailmassa, töistä, joita ihmiset joutuvat nyt tekemään ja jotka ovat inhimillisesti katsoen täysin hyödyttömiä, voisimme aloittaa seuraavasti: Palkanmaksaja, veroasiamies, arvopaperinvälittäjä, vakuutusasiamies, lipunmyyjä, myyjä, kirjanpitäjä, peliautomaattien tyhjennysmies, teollisuusvakooja, pankinjohtaja.

Taloudellisten töiden luettelointi ei tietenkään lopeta jätteiden luettelointia. Kaikki tuotanto on nykyään puhtaasti voittoa tavoittelevaa. Voiton tavoittelu on usein täysin vastoin inhimillisiä tarpeita. ”Suunniteltu vanhentuminen” (suunnitelmallinen huonokuntoisuus), patenttijärjestelmän rajoittavat vaikutukset, kilpailevien yritysten tai kansakuntien päällekkäisten toimintojen aiheuttama ponnistelujen tuhlaaminen — nämä ovat vain muutamia tapoja, joilla voitot aiheuttavat hävikkiä.

Rahattomassa maailmassa työ olisi täysin erilainen asia. Työt, jotka ovat väistämättä epäterveellisiä tai epämiellyttäviä, kuten hiilikaivostyö, automatisoitaisiin tai työpaikkoja vaihdettaisiin niin, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä epämiellyttävää työtä koko loppuelämäänsä.

Kaikki maat eivät kuitenkaan siirry anarkistiksi kerralla. Vaikka nykyaikainen joukkoviestintä ja matkustamisen helpottuminen merkitsevät sitä, että vallankumouksen myönteiset kokemukset tunnetaan melko nopeasti suurimmassa osassa maailmaa, vallankumouksellisen liikkeen kasvu on silti epätasaista.

Miten selviämme siitä, että esimerkiksi Länsi-Eurooppa tekee vallankumouksen ja muu maailma ottaa sen jälkeen kiinni, kun se on saavuttanut vaikkapa Länsi-Euroopan vallankumouksen?

Johdanto

Aina siitä asti kun ihminen on keksinyt rahan, on ollut mahdollisesti reformisteja, jotka ovat halunneet poistaa rahan käytöstä. [1] Kuin tulen tai pyörän keksiminen, rahan keksimisellä on ambivalentti maine: ”suurin vapauden työkalu, jonka ihminen on koskaan keksinyt” (Hayek) [2], mutta myös ”kaikkein pahin ihmiskunnan kirous”. (Sophodes) Radikaalit kohti vaihtotaloutta vievän reformin syntyhetket ovat suurelta osin ideologista tai uskonnollista perua.  On tunnettu tarina jossa saatana antaa ihmiselle rahaa hänen kontribuutionaan Luomakuntaan. [4] Apostoli Paavali piti rahanahneutta ”kaiken pahan alkuna ja juurena.” Täten ei ole ihmekään, että historian saatossa uskonnolliset kiihkoilijat kuten anabaptistit Munsterissa  (1533/34) lopettivat rahankäytön. Ortodoksiset marxistiset teoriat, joiden mukaan raha esittää kapitalismin keskushermostoa, ovat samassa linjassa. Tämä tekisi rahan tuhoutumisesta näin vaatimuksen sosialistivaltion viimeiselle asteelle. Nämä ”kivikauden sosialismin” kokeet Venäjällä Lokakuun Vallankumouksen jälkeen sekä Kambodzassa kertovat, että vastaus kysymykseen siitä voidaanko rahasta päästä eroon on edelleen ”ei”. Taloudessa, joka perustuu työnjakoon, raha on selkeästi tarpeeton vain pienissä, autonomisissa yksiköissä kuten luostareissa tai perheissä.

Kuitenkin vastaus riippuu rahan taustalla olevasta määritelmästä jokaisessa tapauksessa erikseen. G. F. Knappin mukaan rahasta päästäisiin eroon jos rahaa liikutteleva järjestelmä täysin syrjäyttäisi käteismaksut. [6] Jos mennään sen rahan määritelmän mukaan joka vuosisata sitten oli voimassa, nykypäivän maksujärjestelmää voitaisiin hyvin pitää rahattomana sen mukaan, sillä jopa pankkien seteleitä pidettiin rahan korvikkeina. Täten, kun rahattomasta taloudesta puhutaan, rahan määritelmän kysymys on tärkeä.

Useimmat rahatonta yhteiskuntaa ajavat eivät halua palata suoraan vaihtotalouteen — jota ei voida pitää vaihtoehtona nykyiselle monimutkaiselle talousjärjestelmälle muutenkaan — vaan sen sijaan ajavat rahareformia jolla puhdistetaan

a) tietyn tyyppiset rahat (käteinen tai kirjanpidossa oleva raha)

b) tietyt rahan funktiot (kirjanpitoyksikkö, maksuväline tai arvon mitta) [8]

c) tietyt rahan liikkeellelaskijat (hallitukset vs. yksityisomisteinen raha).

c-kohdan jälkimmäiset reformiehdotukset (erityisesti niinkutsuttu Hayekin suunnitelma) ovat tarkoitettu pääosin muokkaamaan rahajärjestelmää ja niitä ei tulisi tässä kontekstissa käsitellä sen enempää. [9] Jotta ei heitettäisi lasta pesuveden mukana, rahareformilaiset mietiskelevät (raha)järjestelmää jossa rahan haitat siirretään sivuun, mutta sen käyttökelpoisuutta ylläpidetään. Pääajatuksena tässä yhteydessä on, että rahan olemassaolosta saatava hyöty — erityisesti vaihdannan välineenä — voidaan hankkia käyttäen muita keinoja. Monet kokeilut rahalla ovat menneet mönkään niiden poliittisen tai teknis-organisationaalisen soveltuvuuden takia. Historiallisesti teknisen kehityksen aste on ollut eksogeeninen tekijä mitä rahan kehitykseen tulee. Kultavaluutta, esimerkiksi, ei tule kysymykseenkään ilman metallin työstämistä, eikä pankkiseteli ilman painokonetta. Nykyisellään kirjanpidossa olevan rahan määrän kasvu on ollut mahdollista ainoastaan tietokoneiden prosessoinnin seurauksena.

Toisessa osiossa, erityistä huomiota annetaan kahdelle nykyhetken kehityskululle rahajärjestelmässä, jotka muodostavat ensimmäisen askeleen kohti rahatonta taloutta. Vain nykypäivänä nämä kehityskulut, jotka ovat saaneet alkunsa 1930-luvun reformeista, voidaan realisoida kiitos EDP:n soveltamisen: yhtenäiset käteisettömät rahansiirtojärjestelmät ja vaihtopörssit.

Rahaa on se mitä raha tekee

Innovaatiot Amerikan pankkijärjestelmässä ovat, monien vuosien ajan, johtaneet yhä suurempaan säästötalletusten, aikarahan ja muiden rahastojen käyttöön maksutapahtumien selvittämisessä (niinkutsuttujen NOW-tilien, ATS-tilien jne. alaisuudessa), niin että käteinen ja sight depositit korvautuvat maksumedioina. Jos tämä trendi jatkuu, meillä olisi, ainakin nykyisen raha-aggregaattien MJ määritelmän mukaan, ”rahaton yhteiskunta”. Tämä kertoo, että selkeä rahan määritelmä, joko laillisesti tai volyymin suhteen, ei ole kauhean järkeenkäypää.

* Lyhennetty versio lakiseminaarin luennosta, jonka piti professori tri. Dieter Suhr, University of Augsburg (Dec. 1983). Haluan kiittää professori tri. Manfred Borchertia, Franz Kruthaupia ja Dieter Tillya, Barter Business Clubin johtajaa Wittenissa heidän arvokkaista neuvoistaan ja ehdotuksistaan.

[1] Tätä aihetta on erinomaisesti käsitellyt A. W. Cohn, Kann das Geld abgeschafft werden?, lena 1920. Cf. myös l. E. Hartl, Kann man das Geld abschaffen?, Osterreichisches BankArchiv, volume 26 (1978), pp. 244f.

[2] Cf F. A. Hayek, Der Weg zur Knechtschaft. 3 ed., Munich 1976, p.121.

[3] Sophocles teoksessa ”Antigone”, jota lainasi H.G.Schweppenhiiuser, Das kranke Geld, Vorschliige fUr eine soziale Geldordnung von morgen, Frankfurt am Main 1982, p. 26.

[4] Cf. l. Recht, Der Zukunftsstaat, Frankfurt am Main 1918, p. 38.

[5] 1 Tim. 6: 10.

[6] Cf. G. F. Knapp, Staatliche Theorie des Geldes, 2nd ed., Munich-Leipzig 1918, p.I44.

[7] Cf. K. Knies, Geld und Credit, sect. 1 (Das Geld), 2nd ed., Berlin 1885, pp. 252 ff.

[8] Cf. A. WCohn, loc. cit., pp.67ff. Cf. BFH-scheme for separating exchange media and account unit functions. Cf. also R L. Greenfield/L. B. Yeager, A Laissez-Faire Approach to Monetary Stability, Journal of Money, Credit and Banking, vol. 15, no.3 (1983), pp. 302-315 and M. Parkin, Price and Output Determination in an Economy with Two Media of Exchange and a Separate Unit of Account, Zeitschrift fUr Wirtschafts- und Sozialwissenschaften, no. 112 (1979), pp.95ff.

[9] As to this discussion cf. in particular R.Gerding/lStarbatty, Zur Entnationalisierung des Geldes, Eine Zwischenbilanz, Tiibingen 1980, and M. Neldner, Notenausgabemonopol oder Wiihrungswettbewerb?, Wirtschaftswissenschaftliches Studium (Wi St.), no.8 (1983), pp. 397-403.

[10] Cf. D. W Richardson, Electric Money: Evolution of an Electronic Funds Transfer System, Cambridge, MA 1970, p.141.

Lähde:

https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2F978-3-642-71196-1_4.pdf

TIIVISTELMÄ

Rahaton talous (Moneyless economy, MLE) toimii täysin ilman rahaa. Kaikki tuotteet ja palvelut ovat ilmaisia kaikille ihmisille. Tämä tarkoittaa, että kaikkien tulee tehdä työtä ilmaiseksi, ja saada kaikki haluamansa ilmaiseksi. Kaikkea työtä, mitä yhteiskunta tarvitsee, pidetään legitiiminä. MLE ei ole sosialismia. MLE:llä on kyky tarjota elämäntyyli jonka kaikki haluavat. Me näytämme, että on mahdollista pyörittää eksaktisti samaa taloutta joka meillä nyt on, eksaktisti samalla tavalla, ja ilman rahaa. Kaikkien valtioiden hallitukset kykenevät siirtymään kitkattomasti MLE:n jos ne niin vain haluavat, ja eliminoimaan rahan vallan joka nyky-yhteiskunnassamme vallitsee. MLE eliminoi köyhyyden, rikollisuuden, korruption ja sodat maailmasta. MLE suojelee ympäristöä, ihmisarvoja ja tuo todellisen demokratian kaikkiin maihin. Tavallaan MLE tuo taivaan maanpäälle. Meidän tulisi ymmärtää, että raha on ilmaista, kuten ilma, keskuspankille, ja näin eräässä mielessä meillä on jo nyt rahaton talous. Samalla tavoin Maapallo on annettu meille ilmaiseksi. Näin ainoa mitä meidän tulee tehdä MLE:n implementoimiseksi on muuttaa ajattelutapaamme. Me tarvitsemme MLE:tä yhteiskunnan evoluution viemiseksi seuraavalle tasolle.

JOHDANTO

Luonnon lait ja ominaisuudet ovat perustavan laatuinen universumimme totuus. Jos mikään ihmisen luoma systeemi tai periaate ei sovi universaalin totuuden kanssa yhteen, silloin meidän tulee tehdä kaikkemme muuttaaksemme systeemiä Maapallon ja ihmiskunnan suojelemiseksi. Nykyinen kapitalistinen systeemi, jota yksityisessä omistuksessa oleva keskuspankki ohjaa, on kehittynyt internet-teknologian ja rahoitusjärjestelmän mukana, luonut globaalin rahan, ja tehnyt systeemistä valmiin sopimaan universaaliin luonnon totuuteen. Vuoden 2011 Occupy-liike on todistus ihmisten pyrkimyksistä. Kannanotto — kuningas, joka ei kykene tyydyttämään kansaansa, tulisi pysyä poissa valtaistuimelta — oli useiden länsivaltojen toistelema arabimaiden kuninkaista kun heidät pakotettiin astumaan valtaistuimiltaan vuoden 2011 Arabikeväänä. Keskuspankin tulisi olla valmis nyt uhraamaan kaikki kansan hyväksi ja toteuttamaan idea rahattomasta taloudesta. Keskuspankilla ei ole mitään menetettävää, vaan kaikki voitettavana niin että se muistetaan tulevinakin aikoina. Häviökin on parempi, mikäli se on kaikkien seitsemän miljardin planeetan ihmisen suuremmaksi hyväksi.

Viimeisen sadan vuoden aikana on ehdotettu monenlaisia rahattoman talouden muotoja. Yksikään valtio ei koskaan ole yrittänyt toteuttaa sellaista järjestelmää. Kuitenkin, jotkut pienet yhteisöt ympäri maailman ovat kokeilleet sitä, ja edelleen harjoittavat sellaisia systeemejä jossain muodossa [Shiwa, 2007]. Vuonna 1919 kaksi vaikutusvaltaista sosialistia, Otto Neurath ja Otto Bauer, kumpikin julkaisivat kirjan rahattomasta taloudesta [Steele, 2002]. Neuvostovaltojen alkuvuosina käytiin vakavaa keskustelua puolueen eliitin keskuudessa rahattoman talouden käyttöönotosta [Nelson, 2001]. Vuoden 1974 talouden nobelisti Friedrich Hayek käsitteli myös mahdollisuutta rahattomaan taloudeen tutkiessaan vaihtoehtoja valtavirran modernille talousteorialle [Horwitz, 2004]. Rahaton maailma ilman yhteistä vaihdon välinettä tai yhteistä kirjanpitoyksikköä käydään läpi myös Cowenin ja Krosznerin kirjassa [Malte, 2008]. Nobelisti Milton Friedman on ehdottanut keskuspankin korvaamista [Friedman, 2006]. Tämänhetkinen ympäristö on valmis rahattomaan talouteen, joka on tarkkaan mukautunut luonnonlakeihin, ja antaa meille myös haluamamme.

Tässä tutkimuksessa tarjoamme määritelmän MLE:lle ja miten sillä voidaan pyörittää taloutta, miten se ehostaa ihmisten arvoja, poistaa köyhyyden ja tuo Maapallolle rauhan. Me käymme läpi, käyttäen hyväksi luonnonlakeja, miten nykyhetken järjestelmä aiheuttaa inflaatiota ja näin tekee meistä köyhiä. Me näytämme myös, miten seitsemää miljardia ihmistä voidaan hallita käyttäen niitä resursseja, joita meillä on tällä hetkellä.

LUONNON OMINAISPIIRTEET

Yhteiskunta on muuttunut huomattavasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana johtuen globalisaatiosta, muutoksista rahoitusjärjestelmässä ja suurista taantumista vuonna 2008. Tämä on saanut meidät ajattelemaan systeemiä, joka on suunniteltu luonnonlakeihin perustuen, jotka ovat harmoniassa luonnon kanssa. Jokainen ihmisen luoma järjestelmä, mukaanlukien talous, voidaan parhaiten karakterisoida vertaamalla sitä luonnonlakeihin. Nobelisti Samuelson [Smith, 2001] sai vaikutteita termodynamiikan laeista talousjärjestelmiä tutkiessaan. On osoitettu, että termodynamiikan toinen pääsääntö on konservaatiolaki [Das, 2011T]. Nobelisti Vasili Leontief on pyytänyt monialaista lähestymistapaa —  “Miten pitkään tutkijat eri aloilla pidättäytyvät ilmaisemasta vakavaa huoltaan siitä loistavasta eristäytymisestä jossa taloustiede nykyään on?”[Hall, 2001]. Me käymme läpi useita luonnonlakeja, joilla oikeutamme rahattoman talouden.

Samanaikaisuuden laki

Tämä laki sanoo, että kaikki luonnossa on yhteenliitettyä yli globaalin ajan ja globaalin avaruuden. Me emme ole eristyksissä. Me emm voi tehdä mitään yksin. Kaikki tapahtuu kaikkien planeetan ihmisten yhtäaikaisessa vuorovaikutuksessa yli kaikkien menneiden ja nykyisten hetkien. Me voimme nähdä tämän selvästi talouden globalisaatiossa. Me olemme kaikki yhtä aikaa Maapallon ympäristön vaikutuspiirissä. Maanjäristys, tsunami, ympäristön saastuminen, talouden taantumat, kaikki samanaikaisesti vaikuttavat meihin yli kaiken ajan (myös tulevaisuuden). Me kutsumme tämän lain lopputulosta globaalin aika-avaruuden vaikutukseksi (global space time effect, GST).

Konservaatiolaki

Massan ja energian säilymislaki (laws of conservation, LOC) of mass and energy) ovat kaksi tärkeää luonnonlakia. On osoitettu [Das, 2011T] että tämä on ainoa luonnonlaki; kaikki muut lait ovat joko ekvivalentteja tai voidaan johtaa näistä laeista. Sanotaan, että massaa ja energiaa ei voida luoda tai tuhota. Näin kaikkien massojen summa on vakio; sama on totta energialle. Niitä voidaan vain siirtää tai niiden muotoa muuttaa. Auton valmistamiseksi me joudumme käyttämään materiaaleja luonnosta ja ihmisten energiaa. Sitä ei voida luoda tyhjästä.

Tämän lain mukaan win-win -tilanne ei ole mahdollista. Kaiken tulee olla nollasummapeli. Jokaisessa win-win -tilanteelta näyttävässä tilanteessa syvempi analyysi paljastaa aina kolmannen osapuolen, joka on häviäjä, koska me olemme kaikki yhteenliitettyjä. Tämä laki sanoo, että me emme voi keksiä mitään, me voimme vain löytää. Pyörät, koneet, runko olivat kaikki olemassa, me vain laitoimme ne yhteen. Sama on totta kaiken laisille tuotteille jotka olemme luoneet; matematiikka ja tiede eivät myöskään ole poikkeuksia. Täten ”Minä tein sen” on merkityksetön ja on vastoin luonnon lakeja. Patenttilait rikkovat tätä luonnonlakia.

Voiman ja vastavoiman laki

Voiman ja vastavoiman laki tai Newtonin kolmas laki on toinen tärkeä luonnonlaki. Se löytyy teoksessa [Serway, 2004, p.120] ja on aina selitetty seuraavalla tavalla. Suljetussa ympäristössä voimat esiintyvät aina parettain, yksittäistä voimaa ei voi olla olemassa. Kumpaa tahansa näistä voimista voidaan kutsua voimaksi, ja toista vastavoimaksi. Vastavoima on yhtä suuri mutta vastakkaissuuntainen kuin voima, ja se voidaan kirjoittaa kuten (1):

+
 = 0  (1)

Johtuen GST:sta, jokaista voimaa kohtaan on aina useampi vastavoima {F2, F3, … FN}. Näin ei siis ole mahdollista luoda suljettua systeemiä ja tuottaa yksittäistä voimaa. Kuitenkin summaamalla kaikkien voimien yli, niiden tulee olla yhtä suuri kuin alkuperäinen voima, joka sai aikaan kaikki muut voimat. Täten oikeassa elämässä meillä tulisi olla (2):

 (2)

Lauseke (2) näyttää, että Newtonin kolmas laki on sigmalaki, eli säilymislaki.

Meidän tulisi tunnustaa, että kaikkien ihmisten toimien tulisi myös mennä tämän lain mukaan. Kätemme luovat fyysisiä voimia, korvamme vastaanottavat fyysisten ääniaaltojen voimavaikutuksia; me näemme luonnollisten valojen energian silmillämme. Näin ihmiset ovat integroitu tähän fyysiseen maailmaan. Kehojemme sisällä toimii tämä sama voiman ja vastavoiman laki. Me voimme ajatella ja kuvitella, mutta tämä laki hallitsee kaikkia toimiamme.

Korporaatiossa me työskentelemme projektien parissa, päätämme toiminnastamme yhdessä, määrittelemme rajapinnat ja interaktiot, ja toimimme yhtäaikaa ja interaktiivisesti tehtävien loppuun saattamiseksi. Kukaan ei tee mitään yksin korporaatiossa. Näin me näemme, että ”Minä tein sen” ei ole merkityksellinen. Täten egomme, itsekkyytemme, jota pidetään kapitalismin perustana, on merkityksetön, olematon ja luonnonlakeja vastaan.

Termodynamiikka

Koska monet ekonomistit ovat ehdottaneet, että termodynamiikan toista pääsääntöä tulisi käyttää talousjärjestelmien analyysiin ja suunnitteluun, me näytämme tässä [Das, 2011T] että tämä laki ei ole mitään muuta kuin säilymislaki. Toinen pääsääntö sanoo [Serway, 2004, p.670] – “On mahdotonta rakentaa höyrykonetta joka ei  tuota muuta kuin reservistä syöte-energia lämpönä ja joka tekee saman määrän työtä”.

Lämpösyöte = Haluttu työ (mahdotonta)    (3)

Eli, kaikkea lämpöä ei voida konvertoida hyödylliseksi työksi. Lauseke (3) tapahtuu GST:n takia, ja jotain lämpöä menee aina hukkaan. Tässä lämpösyöte on toiminta, ja sillä on kaksi reaktiota, jonkin verran työtä ja jonkin verran lämpöhukkaa. Jos analysoit kahta reaktiota tarkasti, huomaat että niissä molemmissa on monta reaktiota. Tehty työ sisältää myös hukkaa johtuen kitkasta. Samalla tavoin lämpöhukalla on monia reaktioita, jonkin verran lämpöä hukkaantuu suoraan ympäristöön, jotain lämpöä kuluu moottoriin, jotain lämpöä kuluu siirtoputkiin jne. Näin alkuperäinen toiminto, lämmön otto, on tuottanut monen tyyppisiä reaktioita ja monen tyyppistä lämpöhukkaa, ja tämä pitäisi ilmaista kuten (4).

Lämmönsyöttö = Lämpöhukka + Työhukka + Haluttu työ (mahdollinen)     (4)

Jos summaat kaikki reaktiot, huomaat aina että siitä tulee yhtä paljon kuin syötetty lämpö. Näin termodynamiikan toinen laki on todellakin sigmalaki. Ilmaisu (3) vaatii eristetyn ympäristön. Tämä ei ole mahdollista; se on GST:n todellisuutta vastaan. Täten taloudessa meidän tulee noudattaa säilymislakia. Me näytämme, että keskuspankin ilmaisen rahan järjestelmä rikkoo tätä lakia ja rahaton talous ei.

Determinismi

Fysiikan lait sanovat, että maailma on täysin suunniteltu ja täten ennustettavissa. On kirjoitettu, [Eddington, 1920, p. 51] “Tapahtumat eivät tapahdu; ne vain ovat siellä, ja me törmäämme niihin”. Einstein myös uskoi tarkkaan ennustettavuuteen [Kaku, 2011]. Tutkimuksessa [Das, 2011T] on osoitettu yksityiskohtaisesti teoria tämän ennustettavuuden taustalla. Jälleen kerran “Minä tein sen” taikka egomme ei ole merkityksekäs. Nykyhetki seuraa menneestä. Meidän ei tulisi sanoa tai ajatella, että yksi henkilö johtaa ja muut seuraavat. On totta, että kaikki on tarkkaan suunniteltu; kuitenkaan ei ole tapaa tietää suunnitelmaa, ennalta, koska luonto on äärimmäisen monimutkainen. Yhtälön (2) alaindeksi N on se mikä luo tämän monimutkaisuuden. N on erittäin suuri, ja on lähes mahdotonta saada selville kaikkia komponenttivoimia yhtälössä (2). Lisäksi yhtälö (2) on dynaaminen ja voimat leviävät jatkumona ja vaikuttavat GST:n.

Kuolonprosessi

Kaikki luonnossa käy läpi syntymän, aikuisuuden ja kuoleman. Nämä prosessit eivät ole mitään muuta kuin sarja toimia ja reaktioita. Yhteiskunta syntyy, kehuttyy ja sitten kuolee. Talousjärjestelmä, kuten imperialismi, syntyi, kehittyi aikuisuuteensa ja sitten kuoli. Tiedemiehemme ovat havainneet, että tähdet ja planeetat myös kuolevat. Kaikki ihmiset kuolevat. Näin kuolema ei ole häiriö, koska se on luonnollinen ja deterministinen käsite. Pankkijärjestelmä joka kehittyi lähes tuhat vuotta sitten, ja joka loi nykyisen keskuspankkijärjestelmän, joutuu myös kohtaamaan tämän kuolonprosessin. Järjestelmän kuoleminen tarkoittaa jonkin uuden ja paremman syntyä tälle planeetalle ja sen asukkaille.

Nykypäivänä keskuspankki on levittäytynyt ympäri maailman. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen keskuspankki on otettu käyttöön Irakissa ja Afganistanissa. Kaikkialla muualla paitsi Iranissa ja Pohjois-Koreassa on länsimaisen tyylinen keskuspankkijärjestelmä tällä hetkellä. Pian keskuspankkijärjestelmä saavuttaa kypsyytensä koko maailmassa. Sen kuolema tulee myös tapahtumaan luonnonlakien mukaisesti, me emme vain tiedä milloin ja mikä sen saa aikaan. Teknologia on saavuttanut tilan jossa sujuva pankkijärjestelmän siirtymä on mahdollinen; me toivomme vain että kyseessä ei ole niin väkivaltainen tapaus kuin toinen maailmansota, joka poisti imperialismin. Me näytämme, että väkivallaton siirtymä rahattomaan talouteen on mahdollinen jos rahavalta ei vastusta.

Luonto on ilmainen

Kaikkein tärkein luonnon ominaispiirre on, että se annetaan meille ilmaiseksi. Täten mikä tahansa mitä tuotamme siitä tulee olla myös ilmaista. Ilma on ilmaista, kuitenkaan luonto ei kontrolloi sen tarjontaa, se kohtelee meitä tasa-arvoisesti ja sallii meidän käyttää sitä tarpeidemme mukaan. Me emme myöskään hamstraa sitä. Kun sataa, se tekee niin tasaisesti kaikille, kuitenkin kaikki kehittyvät ominaisuuksiensa mukaan. Jotkut kasvit puskevat punaisia kukkia, toiset keltaisia [Ramayan, 2010]. Näin me sisäisesti tiedämme miten käyttää luontoa ja tyydyttää tarpeemme vaateen mukaan.

Me tiedämme, että raha on ilmaista keskuspankille [TheFed, 2005, p. 33]. Sen tulee olla ilmaista, koska kaikki Maapallolta alkunsa saava tulee olla ilmaista. Täten rahan tulee olla ilmaista kaikille meille. Meidän ei tulisi olla pakko palauttaa sitä. Koska raha on ilmaista, ihmisen tekemää ja immateriaalista, sen tulee olla yltäkylläistä ja keinotekoista, ja täten se ei myöskään ole tarpeen. Näin meillä on rahaton talous.

RAHAN STATUS

On tärkeää tunnustaa että raha on ilmaista keskuspankille. Se on yksityinen pankki ja vain se voi painaa rahaa rajoituksetta, milloin se haluaa, minkä verran se haluaa ja ilman tilivelvollisuutta tai läpinäkyvyyttä. Keskuspankki on erittäin salaperäinen organisaatio. Yhdenkään maan hallitus ei kontrolloi sitä [Greenspan, 2009]. Koska raha on ilmaista FEDille, se tulisi olla ilmaista kaikille. Meidän ei tulisi maksaa sitä takaisin; velkaa tai vajeita ei tulisi olla olemassa, ja eikä tarvetta leikkauspolitiikalle tai köyhyydelle. Näin keskuspankki on keinotekoisesti luonut verotuksen, laskutuksen, korot jne. Kapitalismin ytimessä on ilmainen raha tai rahaton talous. Miten paljon FED painaa rahaa, sitä ei koskaan saada tietää. Bloombergin uutiset väitti [Pittman, 2009] FEDiä vastaan käydyssä oikeustapauksessa, että FED on kuluttanut $12.8 biljoonaa bailoutteihin. BKT vuonna 2008 oli $14.2 biljoonaa. Ylläoleva data osoittaa, että raha on todellakin ilmaista ja yltäkylläistä keskuspankille.

Tutkikaamme rahan statusta nykypäivänä. Me kaikki olemme tekemisissä elektronisen raha kanssa nykyään. Työnantajamme maksaa palkan sähköisesti pankkiimme. Me ostamme asioita luottokorteilla, Me maksamme laskut tietokoneilla. Raha on pelkkä numero jonkin tietokoneen tietokannassa. Tuo numero kasvaa ja pienenee ja se kontrolloi elämäämme. Nyt voimme kysyä onko meillä tarvetta sille, että jokin numero kontrolloi meitä. Sen sijaan että luotamme tietokoneisiin, miksi emme luottaisi itseemme ja tekisi töitä ilmaiseksi? Me voimme muuttaa tuon numeron miksi tahansa arvoksi, esimerkiksi voimme muuttaa sen 40 tunniksi, ja pitää sen kiinnitettynä. Voimme silti ostaa tarvitsemiamme asioita ja tehdä töitä 40 tuntua korporaatiossamme samalla tavoin kuin nyttenkin.

YLEISKATSAUS MLE:N

Rahattomassa taloudessa (MLE) käyt töissä aivan samoin kuin nyt, ja teet työsi aivan samoin kuin nyt. Ainoa ero on, että me emme saa viikon päätteeksi yhtään rahaa. Sen sijaan, meillä on muovikortti, paljon samankaltainen kuin luottokortti, joka pitää kirjaa siitä että olemme tehneet 40 tuntia viikossa töitä. Numero 40 tulee nykyhetken työviikon pituudesta. Tämä luku voi muuttua rahattoman talouden kehittyessä.

Tämä muovikortti sallii meidän ostaa mitä tahansa haluamme kaupasta. Numero ei pienene kun ostamme asioita. Sen tarkoitus on kertoa, että olemme tehneet työmme ja kontribuoineet yhteskuntaan viime viikolla. Seuraavalla viikolla, jos me teemme töitä, numero pysyy, muuten se on nollassa. Jos me emme tee töitä, me emme kykene ostamaan mitään emmekä voi asua kodeissamme. Tämä tarve ruoalle ja suojalle motivoi meitä tekemään työtä yhteiskunnan puolesta.

Voit nähdä, että tällä ensimmäinen toteutuksen asteella ei ole tarpeellista kertoa kenellekään että rahaton talous on nyt otettu käyttöön. Prosessi voi pysyä salaisena usealla hallinnon tasolla jos niin halutaan. Aivan kuten me emme tiedä mitä luottokorteillemme on kirjoitettu, me luotamme paikallisiin korporaatioihin että sisältö on merkityksellistä. Samalla tavoin me voimme luottaa valtioon että muovikortti suojelee meitä, ja että me seuraamme valtion sääntöjä. Niin kuin myöhemmin mainitsemme, tämä ei tule tapahtumaan sujuvasti johtuen rahavallasta.

Ainoa ero jonka huomaamme, on se että meillä tulee olemaan paljon työpaikkoja. Kuka tahansa, joka hakee johonkin tehtävään, palkataan jos hän on teknisesti pätevä. Tämä tapahtuu, koska korporaatioiden ei tarvitse maksaa palkkaa. Jos et ole pätevä tehtävään, silloin voit mennä johonkin korporaatioon missä tahansa päin maailmaa, löytää työpaikan johon olet pätevä, ja sinut palkataan. Nautimme myös työstämme, koska ne sopivat pätevyyteemme.

Matkustaminen tulee myös olemaan ilmaista. Buukkaamme lennot, jos niitä on vapaana; muuten odotamme jonossa niinkuin nytkin. Sama tulee pätemään myös hotellivarauksille. Me voimme mennä mihin paikkaan haluamme, työskennellä minkä tahansa pituisen pätkän perustuen työn vaatimuksiin. Toisin kuin nyt, valtio tarjoaa monen tyyppisiä töitä, mukaanlukien valmistus- ja palvelutöitä, niiden töiden lisäksi joita sen nyt tarjoaa. Yksityisiä korporaatioita tulee myös olemaan olemassa ja ne mukautetaan rahattoman talouden suunnitelman tarpeisiin. Tavallaan nykytalous voidaan ylläpitää eksaktisti samalla tavoin kuin nyt, mikä mahdollistaa helpon siirtymän.

Rahattomassa taloudessa mikä tahansa työ, jonka yhteiskunta tarvitsee, tulkitaan olevan legitiimi. Urheilu, viihde, musiikki, taiteet ovat kaikki merkityksellistä työtä. Kotihoito ja lastenhoito ovat myös merkityksellisiä yhteiskunnan menestykselle. Organisoitu ja yksilöiden tekemä tutkimus on tuettua rahattomassa taloudessa, aivan kuten nytkin. Näin perhostutkimus, sekä CERN, SETI ja muut saavat tukea. Ihmiset kuten Galileo ja Einstein voivat työskennellä vapaasti omillaan ja yhteiskunta tukee heitä. Tulee olemaan myös eläkeikä, ja ihmiset antavat tukea vanhuksille. Valtiolla on organisaatioita jotka määrittävät yhteiskunnan tarpeita ja työtehtäviä.

TARVE MLE:LLE

Liikevoiton tavoittelu, koron periminen, palkankorotukset, rahan painaminen ilmaiseksi ja taantumien luominen ovat kaikki metodeja siirtää varallisuutta yhteiskunnan rikkaimmalle viidennekselle. Ne kaikki rikkovat säilymislakia. Näin nykyinen rahatalous luo taloudellisia luokkarakenteita ja tekee köyhistä köyhempiä ja rikkaista rikkaampia. Rahan puuttuminen eliminoi köyhyyden luomisen syntymekanismit. MLE sallii luokkarakenteiden pysyä, mutta me tarvitsemme rahatonta taloutta köyhyyden poistamiseksi, ja maailman tekemiseksi onnellisemmaksi. Me näytämme lyhyesti miten ylläolevat menetelmät siirtävät varallisuutta käyttäen säilymislakeja ja näin oikeuttavat tarpeen MLE:lle.

Taantumat

Das on [Das, 2011F] näyttänyt miten yönylilainojen korko (Federal Funds Rate, FFR) on keskuspankin systemaattisen kontrollin alaiseuudessa, jolla luodaan taantumia. Tämä on osoitettu julkisella datalla ja julkaistuilla tutkimuksilla. Kiinnostavaa kyllä, tämä havainto oli ensimmäisenä Bernanken osoittama [Bernanke, 1992], joka on nyt FEDin pääjohtaja. Milton Friedman syytti myös [Friedman, 2007] FEDiä laman aikaansaamisesta 1930-luvulla kontrolloimalla rahan tarjontaa. Lamat saavat aikaan suurtyöttömyyden, joka puolestaan luo asunnottomuutta ja köyhyyttä. Tämä yhden ryhmän omaisuuden menetys on toisen ryhmän voitto säilymislain mukaan. Säännölliset taantumat ovat paras tapa köntässä siirtää varallisuutta köyhiltä rikkaille lyhyessä ajassa. Selkeästi rahattomassa taloudessa ei ole sellaista prosessia ja näin eliminoituu sukupolvien verran köyhyyttä sekä tarjotaan täystyöllisyys kaikille halukkaille maailmassa.

Rahan painaminen

Oletetaan, että kansakunnan materiaalinen kokonaisvarallisuus (BKT) on yhtä suuri kuin kultasammio. Samalla tavoin oletetaan, että saatavilla olevan rahan kokonaismäärä (M3) on säkki dollarin seteleitä. Tämä rahasäkki on yksi-yhteen -suhteessa kultasammion kanssa. Säilymislain (LOC) mukaan tämä kultasammio ei voi kasvaa. Täten rahasäkki ei voi myöskään kasvaa, koska se on yhtä suuri kuin kultasammio ja kiinnitetty siihen LOC:n avulla.

Kuten osoitettu Bloombergin raportissa [Pittman, 2009], me tiedämme että FED voi painaa rahaa tyhjästä toisen mokoman säkillisen. Tämä ylimääräinen säkki tuplaa kultasammion hinnan ja saa näin aikaan inflaatiota. Jos tämä raha allokoidaan ainoastaan rikkaimmalle viidennekselle populaatiosta, silloin heidän osuutensa kultasammiosta kasvaa, mikä muuttaa varallisuuden jakaumaa. LOC:n mukaan, koska kulta ei voi lisääntyä, alimman viidenneksen osuus tällöin luonnollisesti pienenee, mikä saa aikaan varallisuuden siirtymän. Tämä varallisuuden siirtymä tapahtuu sen takia että alimman viidenneksen osuus rahasta pienenee, mutta lisäksi myös koska kullan hinta kasvaa, ja näin heidän ostovoimansa pienenee.

Inflaatio

Inflaatio on toinen tapa siirtää varallisuutta. Keynes [Keynes, 1920, p. 235-236], talousteorioiden isä, sanoi — “Jatkuvalla inflaatioprosessilla valtio voi salassa takavarikoida, salaa ja huomaamatta, tärkeän osan kansalaistensa varallisuutta. Tämän metodin avulla he eivät ainoastaan takavarikoi, vaan takavarikoivat mielivaltaisesti; ja vaikka prosessi köyhdyttää monet, se itse asiassa rikastaa joitain. … Prosessi valjastaa kaikki talouslakien salaiset voimat tuhon käyttöön ja se tekee sen sellaisella tavalla jota yksi ihminen miljoonasta edes ei kykene diagnosoimaan”. Meidän tulisi tunnustaa, että valtiota johtaa rahavalta. Valtio ei ole riippumaton elin; se ei voi toimia ilman rahaa, jota kontrolloi keskuspankki. Rahaton talous, koska siinä ei ole rahaa, eliminoi sellaiset inflaation luomisen metodit, ja auttaa ehkäisemään köyhyydestä johtuvaa inhimillistä kärsimystä.

Voiton kiskurointi

Selventääksemme, tarkastelkaamme miten voiton kiskurointi siirtää varallisuutta. Tarkastellaan yritystä joka valmistaa kyniä kustannuksella $5 per kynä. Tämä $5 sisältää kaikki kulut joita voit kuvitella, jota kynän valmistamiseen menee. Esimerkiksi siihen kuuluu jokaisen korporaation työntekijän palkat, toimiston vuokra, markkinointi, materiaalikustannukset jne. Oletetaan nyt, että yritys myy kynän hintaan $15, jolloin tästä jää voittoa $10 per kynä. Näin kynän kustannukset yrityksen toimitusjohtajalle ovat $5, mutta meille muille $15. Täten jokainen kynä vie meiltä pois ylimääräisen $10. Tämä voiton kiskonnan prosessi auttaa ottamaan ylimääräiset rahat pois kansalta ja akkumuloimaan ne harvojen käsiin, mikä luo inflaatiota ja varallisuuden siirtoa. Rahan siirto siirtää kultasammiota, LOC:n mukaan.

RESURSSIENHALLINTA MLE:SSA

Varsin yleisesti on esitetty, että maailma on ylikansoitettu ja kapitalismi ei ole kestävää. Populaatiota tulee pienentää. Tässä osiossa me näytämme miten inhimillisten ja materiaalisten resurssien hallinta toteutuu rahattomassa taloudessa, mikä tarjoaa ruokaa ja suojaa kaikille ihmisille jopa talouden nykytilassa.

Asunto-ongelma

Seuraava analyysi näyttää, että maailma on liian suuri seitsemälle miljardille ihmiselle, eikä maailmassa voi olla olemassa asunto-ongelmaa. Me voimme asuttaa kaikki; meillä on teknologia ja resurssit. Maapallon pinta-ala on 148901006,43201 km² (57,491,000 sq. mi.) [Pidwirny, 2006].

Meilää on teknologia rakentaa useampikerroksisia kerrostaloja kaikkien asuttamiseksi erittäin mukaviin koteihin ja silti viedä vain noin 20% maapinta-alasta. Sanotaanko, että rakentaisimme 100-kerroksisia kerrostaloja, joissa jokaisessa kerroksessa on 25 asuntoa, jokaisessa asunnossa olisi 300 neliötä. Tämä on erittäin suuri koti verrattuna siihen mitä ihmisillä on normaalisti. Oletetaan, että asutamme 4-henkisen perheen yhteen asuntoon. Pienellä laskutoimituksella huomataan, että me voimme silloin asuttaa 10 tuhatta ihmistä 9290 neliömetrin alueelle. Sanotaan, että tarjoaisimme yhteensä vajaa 50 tuhatta neliömetriä maata asuntolähiölle jossa on puistoja, teitä, liiketiloja jne. 7 miljardin ihmisen asuttamiseksi vaaditaan 7*(108 ) lähiötä, kokonaismaapinta-ala on 3.5*(1014) sq. ft, joka on vain 21.8% Maapallon maapinta-alasta. Loput maasta voidaan käyttää maatalouteen ja villielämän säilyttämiseen. Meillä on teknologia ja materiaaliset resurssit rakentaa sellaisia asuntoja [Building, 2011] joilla tarjotaan koti kaikkien maiden kaikille ihmisille. On selvää, että meidän ei tarvitsisi käyttää sellaista teknologiaa. Tämä argumentti esitettiin vain jotta lohdutettaisiin ihmisiä sillä että asuntokriisi on valetta.

MLE muuttaa jokaisen ihmisen filosofian. Koska kaikki on ilmaista, ihmiset eivät rakenna suuria koteja itselleen. Suuret kodit eivät ole statussymboli, eivätkä ne lisää arvoa rahan tekoon myöhemmin. Lopulta ihmiset rakentavat vain tarpeeksi suuria asuntoja heidän perustarpeisiinsa. Luksus ja haaskaus katoavat jokaiselta elämän osa-alueelta. Kukaan ei yritä hankkia itselleen jumbojettiä, vaikka sellainen onkin ilmaista. Tämä johtuu siitä, että ihmiset kykenevät lentämään minne haluavat. Näin asuntojen rakennusmateriaalit, jotka nyt ovat niukkoja, muuttuvat jälleen runsaiksi. Monet resurssit samalla tavalla muuttuvat runsaiksi.

Ruokakriisi

Aina kuna avaamme TV:n, näemme nälkiintyviä perheitä kaikkialla. USA ei ole poikkeus. Usein mainostetaan, että kapitalismi ei voi ruokkia maailmaa; populaatiota tulee kontrolloida, ja sotien ja nälän pitää sitä harventaa. On vaikeaa löytää maailmassa yhteensä tuotetun ruoan määrän tilastoja mistään. YK julkaisee raportissaan [Gustavsson, 2011] seuraavan lauselman — “Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että lähes kolmasosa ihmisten käyttöön tuotetusta ruoasta menee haaskuun tai katoaa globaalisti, mikä on yhteensä on noin 1.3 miljardia tonnia vuosittain”.

Perustuen tähän dataan me voimme nähdä, että vuosittainen yhteensä tuotettu ruoka on noin 1.3*3 = 4 miljardia tonnia. Tämä on yhteensä 8000 miljardia paunaa ruokaa vuosittain. Täten 7 miljardille ihmiselle tuotettu ruoka päivittäin on 8000/(7*365) = 3.13 paunaa henkilöä kohden. Jos me annamme jokaiselle ihmiselle 2 paunaa ruokaa päivittäin, kukaan ei nälkiinny kuoliaaksi. Näin meillä on tarpeeksi ruokaa nykypopulaation hengissäpitimiksi.

Korkeakoulutus

Ihmiskunta on sisäisesti suunniteltu etsimään tietoa. Johtuen nälästä, vanhempien koulutuksen puutteesta ja rikkinäisistä perheistä, lapset eivät pääse kouluun. Täten kun he kasvavat, he ovat jo menettäneet mielenlaadun, taidot ja keskittymiskyvyn jatkaa koulutusta.

Rahattomassa taloudessa, heti alusta lähtien, jokainen saa peruskoulutuksensa kuntoon ilman minkäänlaisia rajoitteita selviämiselle. Jokainen automaattisesti saa kaikki perustarpeet pyrkiä kohti korkeakoulutusta. Ne joilla on aito kiinnostus korkeakoulutietoa kohtaan, menevät korkeakouluun. Näin yliopistoilla on kypsempiä ja aidompia opiskelijoita. Rahattoman talouden seurauksena yhteiskunnassa on paljon pätevämpiä ihmisiä tukemaan elämän tarkoitusta.

Koulutusjärjestelmä merkitsee myös muutosta. Tällä hetkellä kapitalismissa koulutus on bisnestä, työpaikka opettajille. Tämä ympäristö muuttuu dramaattisesti rahattomassa taloudessa. Ainoastaan tiedon etsimisestä kiinnostuneet pysyvät opettajina. Näin akateeminen opetussuunnitelma muuttuu myös tukemaan ymmärrystä fysiikan, luonnon, ja insinöörityön laeista. Enää ei opeteta rahan tekemisen tarvitsemia turhia aineita.

Meriittijärjestelmä

Koska kaikki luonnossa on ilmaista ja tulee omine ominaisuuksineen, me emme voi verrata mitään kahta tiettyä asiaa luonnossa. On mahdotonta vertailla omenoita ja appelsiineja. Samalla tavoin ei ole mahdollista vertailla kahta työpaikkaa, kahta henkilöä, kahta alkuainetta. Jokainen ihminen tekee eri työtä. Koska kahta eri työpaikkaa ei voi vertailla, ei voi myöskään vertailla kahta eri henkilöä jotka näissä ovat. Jokainen vertailu käyttäen rahaa on väärin, sillä raha on myös ilmaista.

Toisaalta MLE ei vaadi minkäänlaista meriittijärjestelmää. Ihmisresursseja kohdellaan uniikkeina yksilöinä eikä palvelijoina tai robotteina tai arvioinnin kohteina. Koska työpaikkoja tulee olemaan paljon, ihmiset kykenevät aina valitsemaan haluamansa työn. Koska kaikissa töissä on aina paras henkilö siihen. Koska kapitalismin työpaikat ovat kiven alla, useimmissa tilanteissa ihmiset pakotetaan tekemään töitä joista he eivät pidä. MLE muuttaa tämän asenteen ihmissyrjintää kohtaan.

Motivaatio

Rahattomassa taloudessa ihmisillä on suuri määrä töitä. Koska nyt he voivat työstää omia ideoitaan, heitä ei rajoita ideat tai pomojensa proseduurit. He voivat mennä mihin tahansa tehtaaseen maailmassa ja alkaa tekemään töitä siellä. Tehtaan omistajalla ei ole ongelmaa palkata koska työ on ilmaista. Työttömyys on suuri rangaistus elämässä. Kukaan ei halua istua toimettomana; kaikki haluavat ottaa osaa yhteiskuntaan. MLE antaa ihmisille toteuttaa sitä mitä heidän sydämensä halajaa.

Yrittäjyys

MLE:ssa jokainen kykenee tuotteistamaan ideansa. Kenenkään ei tarvitse taivutella pankkia, kiinnittää asuntoaan lainaa vastaan, tai vakuutella venture-kapitalistille rahan takia. Nämä ovat kaikki mahdollisia, koska kaikki materiaalit tulevat olemaan ilmaisia, kaikki työ on ilmaista ja ihmisistä ei tule olemaan puute. Tämän seurauksena kaikki tuotteet ovat korkealaatuisia, ympäristölle turvallisia eikä niillä ole sivuvaikutuksia. MLE tarjoaa tuotteita ja palveluita joita emme nyt voi edes kuvitella.

DEMOKRATIA JA VAPAUS

Aivan kuten luonto on ilmaista meille, ihmiset syntyvät myös vapaina. Kuitenkin, joidenkin evoluutioprosessien mukaan tämä vapaus otetaan pois meiltä kaikilta. Tässä osiossa näytämme miten MLE voi taas antaa vapauden takaisin ihmisille. Juurisyy tämän vapauden menetyksen taustalla on tottakai raha. Tämä rahavalta on päässyt syvälle mieleemme, kehoomme ja jopa sieluumme.

Rahavalta

Jos älymystö alkaa tajuta, että raha ei ole tarpeen talouden pyörittämiseen, rahavalta voidaan poistaa ja rahaton talous on mahdollista toteuttaa. Raha kontrolloi kaikkia toimia maailmassa, ja se on tehnyt niin yli 2 tuhatta vuotta. Selkeästi keskuspankki on tämän rahavallan lähde nyt. Kuten aiemmin mainittua, keskuspankki on yksityisomisteinen ja mikään hallitus ei sitä voi kontrolloida [Greenspan, 2009]. Toisaalta rahavallan avulla keskuspankki kontrolloi yhteiskunnan kaikkia toimintoja, mukaanlukien koulutusta ja uskontoa. Se kontrolloi kaikkia yksityisiä ja julkisia organisaatioita, CIA:ta, FBI:a, armeijaa, poliisia jokaisessa maassa. Kaikkein tärkeimpänä kansan enemmistö luulee myös, että raha olisi jotenkin tarpeen. Täten keskuspankki on aikamme todellinen kuningas.

Selkeästi rahattoman talouden käyttöönotto eliminoi tämän kontrolloivan voiman. Me tiedämme, että raha ei ole tarpeen talouden pyörittämiseksi, niinkuin olemme käyneet läpi, mutta keskuspankki ei välttämättä halua luopua vallastaan, vaikka sen omistajat eivät menettäisikään elämäntyyliään. Nobelisti Milton Friedman tunnusti tuon ja sanoi — ”Eräs aikamme ratkaisematon ongelma on se miten päästä eroon Federal Reservestä” [Avari, 2010].

Yksilön vapaus

Demokratia ei tarkoita vain kykyä antaa ääni vaalisalaisuuden puitteissa presidentille tai poliitikolle aina silloin tällöin. Demokratia tarkoittaa valtaa kansalle. Kapitalismissa jokaisella työntekijällä on pomo, mukaanlukien yrityksen toimitusjohtajalla. Kuka tahansa työntekijä voi saada fudut duunistaan millä tahansa syyllä ja ilman tarvetta selityksille. Tätä työllisyyttä kutsutaan “tahdonvaraiseksi” sopimukseksi (at will contract).

Jos yksikään työntekijä voidaan erottaa, ja hänen kotinsa voidaan viedä häneltä, silloin kukaan ei ole vapaa kapitalismissa eikä hänellä ole valinnanvaraa. Näin työntekijä on voimaton ja hänen tulee palvella ja miellyttää pomoaan mihin tahansa kustannuksin. Yksilölle ei löydy demokratiaa tai vapautta jos rahavalta voi ottaa häneltä pois perusoikeuden olemassaoloon. Ilman taloudellista vapautta ei voi olla sosiaalista, poliittista tai intellektuaalista vapautta. MLE lupaa tarjota tämän vapauden ja elämän runsauden tarjoamalla perusihmisoikeuksina ruoan ja suojan.

Poliitikkojen vapaus

Kaikissa maailman maissa ihmiset voivat valita poliitikkonsa vaaleilla. Valitettavasti, kun nämä poliitikot menevät parlamenttiinsa, he eivät voi käyttää vaalisalaisuutta äänestäessään. Rahavalta on vienyt heidän vapautensa. Jos valittu henkilö ei kykene käyttämään vaalisalaisuutta, myös kaikki tätä poliitikkoa äänestäneet ovat menettäneet valtansa. Rahavalta haluaa tämän äänestyksen julkiseksi, jotta heidän rahavaltansa voisi kontrolloida ja vaikuttaa päätöksiin. Jos nämä poliitikot epäonnistuvat ottamaan käyttöön lobbaajien toimintamalleja, silloin poliitikot eivät saa rahaa ensi vaalikierroksella. Näin me voimme nähdä miten rahavalta kontrolloi kaikkien valtioiden hallituksia ja miten se on kaapannut demokratian pallollamme. Selkeästi MLE:n alaisuudessa ei ole ongelmaa toteuttaa vaalisalaisuutta kaikilla valtionhallinnon tasoilla, koska MLE poistaa rahan.

Valtion vapaus

Rahavalta kontrolloi valtiota keskuspankkien kautta, koska sen poliitikkoja kontrolloi sama valta. Valtio ei voi tehdä mitään sen kansalaistensa hyväksi, sen on pakko ottaa käyttöön keskuspankin käytänteet. Valtio lainaa ilmaista rahaa keskuspankilta ja sen jälkeen sen on palautettava tämä raha takaisin keskuspankille korkoineen. Vaikka valtio ei tuota yhtään rahaa, sen on pakko palauttaa enemmän kuin se ottaa lainaksi. Täten valtio jatkuvasti pysyy velkaisena. Sitten keskuspankki käskee valtiota toteuttamaan leikkausohjelmia potkimalla ihmisiä pihalle hallinnosta, lisäämään koulutuskustannuksia, nostamaan veroja jne. Näin me näemme, että yksikään valtio ei ole vapaa ja näin demokratiaa ei ole missään.

Ellemme ota käyttöön rahatonta taloutta, me emme voi tarjota demokratiaa kansalle ja valtioille. Koska rahattomassa taloudessa ei ole rahaa, ihmisiä ei tulla kontrolloimaan millään. Kukaan ei kykene omistamaan kansaa; kuitenkin valtio tulee silti olemaan kykeneväinen tarjoamaan monia tukitoimintoja joita nykyään kapitalismissakin tarjotaan.

MLE:n TOTEUTTAMINEN

MLE ei tarkoita että kaikista tulisi tulla köyhiä tai tasa-arvoisia. MLE ei ole sosialismia. Rahattomassa taloudessa jos joku haluaa korporaatiojumbojetin, hän voi sen saada, koska se tulee olemaan ilmainen. Jos joku haluaa elää isossa kämpässä, hän voi tehdä toimeksiannon alihankkijalle joka rakentaa sen hänelle, koska se on ilmaista. Näin henkilö voi edelleen ylläpitää haluamansa elämäntyylin. Keskuspankkien omistajat eivät menetä elämäntyyliään, paitsi vallan kontrolloida maailmaa. Kuitenkin, jos mietit tarkkaan, kukaan ei todella kontrolloi ketään edes kapitalismissa, johtuen laeista jotka olemme maininneet. Lopulta kuitenkin kaikki kuolevat ja he eivät voi ottaa mukaansa mitään, ei edes kontrollivaltaa, tunnettuutta, iloa tai surua.

Tällä hetkellä kapitalismissa tavalliset kansalaiset ovat alistettuja, eivätkä he voi olla vapaita rahavallan kontrolllista. Maailman historiassa alistetut yhteisöt eivät ole koskaan kyenneet vapauttamaan itseään alistajan kynsistä. Gandhi loi suuren organisoidun väkivallattoman vastarintaliikkeen Intiaan, mutta siltikään ei kyennyt vapauttamaan maata Britannian imperialismilta. Vaadittiin toinen maailmansota vapauttamaan kaikki Afrikan ja Aasian siirtomaat. USA:n presidenttiehdokas [Buchanan, 2008, p. 295] sanoi kirjassaan “Niinkuin se oli, Britannia ajautui tarpeettomaan sotaan joka maksoi lähes 400 tuhatta kuolonuhria, vararikon ja Britannian imperiumin tuhoutumisen”. Sama tapahtui afroamerikkalaisille orjille USA:ssa, Etelä-Afrikan afrikkalaisille jne. Näin suuremman vallan tulee tulla väliin pelastamaan alistetut kansat. Arabikevät vuosien 2009-2011 välillä vaati myös painetta länsivalloilta jotta se olisi ollut menestyksekäs.

On mahdollista, että kaikki rahavallan henkilöt vahvasti pakolla vastustavat MLE:n käyttöönottoa. Näihin kuuluu armeija, poliisi, media, CIA, FBI ja älymystö. Tilanne on aivan kuin Occupy-liikkeen 99%, joka epäonnistui koska suurempaa valtaa ei saatu mukaan tukemaan heitä. Mutta meidän tulee ymmärtää, että suurempi valta tulee aina väliin jossain muodossa, se on luonnonlaki. Tämä laki sanoo, että kaiken luonnossa tulee käydä läpi kuolonprosessi. Tämä valta ei tule ennen kuin ympäristö on sille valmis. Näin monet liikkeet kuten Gandhin, orjien vapautusliike, arabikevät, occupy jne. tulee myös pitää hengissä vallan asteittaiseksi kehittymiseksi.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Tässä tutkimuksessa olemme määritelleet Rahattoman Talouden (Moneyless Economy, MLE). Me olemme näyttäneet, että sitä voidaan käyttää pyörittämään olemassaolevaa taloutta aivan samaan tapaan. Kaikkein tärkein rahattoman talouden etu on, että se tuo täystyöllisyyden jokaiselle halukkaalle ihmiselle; eliminoi köyhyyden, korruption, tuo todellisen demokratian. Ihmiset nauttivat työstään koska he kykenevät valitasemaan työpaikkoja mistä päin maailmaa tahansa. Yrittäjyys räjähtää uuden luomisesta ja ympäristölle turvallisista tuotteista. Me olemme näyttäneet, että olemassaolevaan systeemiin tarvitaan muutos, koska se rikkoo luonnonlakeja ja luo köyhyyttä.

VIITTEET

Avari, M. (2010), “We are all monetarists now”, 2010, http://www.examiner.com/economic-policy-in-national/we-are-all-monetarists-now

Buchanan, P.J. (2008), Churchill, Hitler, and the Unnecessary War, How Britain Lost Its Empire and the West Lost the World, New York, Crown Publishers, 518 pages.

Building, (2011), List of tallest buildings in India, http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_tallest_buildings_in_India, 2011

Das, S. (2011F), “Federal Reserve’s Plan to Transfer Wealth”, 2011 conference proceedings, Northeast business and economic association, pp. 564-570, Philadelphia, Pennsylvania, USA, Nov 3-5, 2011.

Das, S. (2011T), “The laws of conservation”, Proceedings of Intellectbase conference, Las Vegas, December, IHART, Vol 20, pp. 219-233, 2011.

Eddington, A.S. Space time and gravitation, Cambridge university press, 1920.

Fed, (2010), Federal Reserve Statistical Release, H15, Selected Interest Rates, Historical data, Federal Funds (effective), Annual, available at: http://www.federalreserve.gov/releases/h15/data/Annual/H15_FF_O.txt

Friedman, M. (2006), “Abolish the Fed”, http://www.youtube.com/watch?v=JL3FT0O4kYg&feature=related, May, 2006.

Friedman, M. (2007), “The purpose of the federal reserve”, http://www.youtube.com/watch?v=9V5OP-VmXgE&feature=related ,2007

Greenspan, A., (2009), Let Greenspan tell you what fed is, Sept 06, http://www.youtube.com/watch?v=qIQTu7kOT_8&NR=1

Gustavsson et al., (2011), Global food losses and food waste, Food and agriculture organization of the United Nations, Rome, Italy.

Halls, C. et al. (2001), “The need to reintegrate the natural science into economics”, available: http://dieoff.org/page228.pdf

Horwitz, S. (2004), “Friedrich Hayek: Austrian Economist”, J. of the history of economic thought, spring.

Kaku, M., (2011) “Why quantum physics ends the free will debate”, Stanford University, 2011 http://www.youtube.com/watch?v=lFLR5vNKiSw

Malte, K. (2008), “Money: A market microstructure approach”, MPRA paper No. 18416.

Nelson, A. (2001), “The poverty of money: Marxian insights for ecological economist”, Ecological economics, 36, pp. 499-511.

Pidwirny, M. (2006), “Introduction to the oceans”, Fundamentals of physical geography, 2nd Edition, http://www.physicalgeography.net/fundamentals/8o.html

Ramayan, (2010), Episode Number 61, http://www.youtube.com/watch?feature=fvwp&NR=1&v=EmB008_nOQ8 , 2010

Serway, R. A. & Jewett, J. W. (2004), Physics, for scientists and engineers with modern physics, 6th edition, Thomson, California.

Shiwa, S. (2007), “More than 300 million people are benefiting from moneyless markets”, Tides of India, Bombay, India, Monday, January 29.

Smith, L.M. (2001), “The impact of the third wave mathematisation-on Samuelson’s economics”, Department of Applied and international economics, Massey University.

Steele, D.R. (2002), “Posing the problem: The impossibility of economic calculation under socialism”, ec.pdf, www.libertarianalliance.org.uk

TheFed, (2005), The federal reserve system, purposes & functions, 9 th edition, June 2005, Washington, DC, USA.

Tyler, C. & Kroszner, R. (1994), “Explorations in the New Monetary Economics“, Oxford.

Lähde:

https://mpra.ub.uni-muenchen.de/39763/1/MPRA_paper_39763.pdf