kirjoittaja: Robert David Steele

Kuuden tähden käsikirja sivilisaation ja Maan pelastamiseksi

Tämä kirja hyppää viidestä tähdestä (yleensä en vaivaudu arvostelemaan kirjaa, jos se ei ole neljän tai viiden tähden lukemista) kuuteen tähteen — kymmenen parhaan prosentin joukkoon — koska siinä yhdistyvät kysytyt kysymykset, loistavat värigrafiikat ja kirjan kokonaisvaltainen luonne — tämä on helposti väitöskirja holistisesta analytiikasta, todellisten kustannusten taloudesta ja open source -suunnittelusta. Tätä kirjaa voitaisiin todellakin käyttää ensimmäisen vuoden viitteenä kaikilla humanistisilla ja luonnontieteellisillä aloilla, ja ne olisivat sitä parempia.

Sillä on arvoa hallituksen ministereille, yritysten johtajille, voittoa tavoittelemattomien ja koulutusorganisaatioiden hallinnoijille, ammattiyhdistysten ja uskontojen luottamusmiehille sekä jokaiselle kansalaiselle, joka suunnittelee elävänsä viiden vuoden kuluttua ja sen jälkeen.

Kansikuvasta, jossa on neljä keskeistä arvolähtökohtaa:

01 Transformatiivinen innovaatio
02 Biologiavaikutteinen suunnittelu
03 Elävät järjestelmät -ajattelu
04 Terveys ja resilienssi

Jokaisessa seitsemässä luvussa ja johtopäätöksessä, jossa esitetään syvällisiä kysymyksiä ja vastataan niihin, sekä viitteissä, joissa on helppo käyttää pientä oikotietä jokaiseen viitteeseen, olen yksinkertaisesti iloinen siitä, että minulla on käsissäni tämä kokoelma elämää vahvistavaa viisautta.

Tämä on käytännöllinen ja hengellinen kirja. Pidän erityisesti David Orrin kahdesta esipuheesta ensimmäisessä kuudesta kohdasta, joista kuudennessa ehdotetaan, että systeemiajattelu — kokonaisvaltainen suunnittelu — on sukua uskonnon ydinluonteelle, sillä se sitoo meidät kaikki yhteen maapallon hoitamisessa yhteisenä elinympäristönä.

En voi liikaa korostaa kussakin luvussa esitettyjen kysymysten arvoa. Tämä on kirja, jonka Joan Blades ja Living Room Conversations voisivat helposti ottaa maailmanlaajuiseksi lähtökohdaksi sille keskustelulle, jolla on eniten merkitystä, eli kysymykselle siitä, keitä me olemme ja miksi olemme arvokkaampia yhdessä kuin erikseen.

Kun luen kirjaa läpi, huomaan kysymysten nöyryyden — tämä on kirja, joka hyväksyy ajatuksen siitä, että ”me” voimme keksiä parempia vastauksia kuin kirjailija itse — ja sen hyvin laajan verkon, jonka kirjailija on heittänyt vangitakseen muiden ajatuksia, jotka on tyylikkäästi koottu tähän helppolukuiseen, hyvin laajaan ja myös hyvin syvälliseen manifestiin ihmiskunnan ja Maapallon tulevaisuudesta.

Kollektiivinen suunnittelu on sitä, mitä saadaan, kun saavutetaan kollektiivinen älykkyys. Kirjoittaja on tehnyt hienoa työtä hyödyntämällä muiden, kuten Elinor Ostromin, uraauurtavien töiden tuloksia. Elinor Ostrom sai Nobelin palkinnon kirjastaan Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action (Political Economy of Institutions and Decisions), ja Tom Atlee, joka ei saanut, mutta pystyi, hänen kootuista teoksistaan, joihin kuuluu The Tao of Democracy: Using Co-Intelligence to Create a World that Works for All.

Kun kirja etenee johdannosta johtopäätökseen, se yhdistyy kahteen muuhun kirjaan, jotka olen hiljattain tarkistanut, ja jotka ovat myös 6-tähden kirjoja (portaali kaikkiin arvosteluihini, jotka on lajiteltu 98 luokan ja kunkin tähtiluokan mukaan, on osoitteessa Phi Beta Iota Public Intelligence Blog / Arvostelut, Pedro Ortizin The Art of Shaping the Metropolis ja Parag Khannan kirja Connectography: Mapping the Future of Global Civilization. Kirjoittaja lopettaa vahvasti, sisällyttää johdannon maan kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, biologiseen seurantaan, laiduntamiseen ja rahoitukseen. Hän ammentaa taitavasti tietoa muilta — esimerkiksi sivulla 223 oleva kuva 25 on Ethan Millerin työhön pohjautuva uudelleen piirretty versio The Solidarity Economy -kirjasta.

Hämmästyksekseni huomasin, että kuva 29 on peräisin teoksesta The Open-Source Everything Manifesto: Transparency, Truth, and Trust (Manifesto Series), joten en voi olla liikuttumatta siitä, että kirjoittaja havaitsi ja ymmärsi, miksi meidän on siirryttävä harvojen taloudesta monien talouteen, ja ainoa tapa tehdä se kohtuuhintaisesti ja skaalautuvasti on omaksua ”avoin” kaikilla aloilla, ei vain tietotekniikan alalla — viidelle miljardille köyhälle on annettava ilmaista energiaa, ilmaista puhdasta vettä, ilmaisia puristettuja tiilikatoksia ja ilmainen Internet-yhteys, ja vastineeksi he innovoivat ja luovat ääretöntä vaurautta, jossa on uusiutuva ulottuvuus.

Kirja päättyy, ja lainaan (sivu 268):

”Kysymysten todeksi eläminen on tilaisuus luoda yhteys itseesi, yhteisöön ja maailmaan.”

Antakaa joku tälle kaverille kunniatohtorin arvonimi — hän on sen enemmän kuin ansainnut. Vaikka olen aina pitänyt E. O. Wilsonista, hänen kirjojaan on vaikea lukea – se on tavallaan tämän kirjan, Consilience: The Unity of Knowledge, edeltäjä aiheutti minulle päänsärkyä, vaikka aineisto olikin tärkeää. Vastaavasti, vaikka tämän kirjan hengellinen näkökulma on hyvin hienovaraisesti läsnä, se vastaa parhaita muita teoksia, kuten James Molbenin God and Science: Coming Full Circle?

Latinalaisamerikkalaiselta puoleltani, joka juontaa juurensa äitini perheeseen Espanjassa Kolumbian kautta, perheen motto oli ”Que Vivas” — että eläisit! Todellakin. Kirjoittaja on antanut manifestin elämää varten. En voisi olla enempää vaikuttunut.

Terveisiä kaikille,
ROBERT David STEELE Vivas

INTELLIGENCE FOR EARTH: Clarity, Diversity, Integrity, & Sustainability

Lähde: https://phibetaiota.net/2016/05/review-designing-regenerative-cultures/

Toinen osa Popping Bubbles -työpajasarjassa.

REconomy-harjoittajat on virtuaaliyhteisö regeneratiivisille yrittäjille ja yhteisön organisaattoreille. Meitä kiinnostaa planeetan terveys ja elävöittäminen.

Meitä on kaikkialla maailmassa.

Me teemme juttuja siellä missä asumme, ja me olemme yhteydessä paikkariippumattomasti ja globaalisti hyötyäksemme vertaistuesta, sosiaalisesta oppimisesta ja koordinoidusta toiminnasta. Me teemme niin pääosin virtuaalisesti, matkaamme tapaamaan toisiamme vain kun se on tarpeen tai kun mahdollista (suurimman osan ajasta meillä ei ole rahaa matkustaa muutenkaan, ja jos meillä olisi rahaa, me mieluummin käyttäisimme sen johonkin käyttökelpoisempaan). Se on yksi tapa lisää pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä — me haluamme tehdä tämän pointin selväksi itsellemme ja muille.

Transition-liikkeestä nousseena ylikansallisena, hajautettuna projektitiiminä (vuonna 2013, historia löytyy täältä) me käynnistimme hiljattain oman siirtymämme kohti itseorganisoitua harjoittajien yhteisöä. Omille jäsenillemme ja Maapallolle hyödyllisenä pysyminen tarkoittaa, että meidän tulee tehdä NYT kaksi asiaa: meidän tulee mennä eteenpäin yhteistekemisen prosessissa ja me tarvitsemme bootstrappingia rahoittamaan toimintaamme.

Mitä tarkoitan yhteistekemisellä?

Jotkut meistä ymmärtävät yhteistekemisen ilmiselväksi ja luonnolliseksi asiaksi, ja toiset taas ovat edelleen hämmentyneitä siitä miten sitä tehdään liike-elämässä tai harjoittajien virtuaaliyhteisössä. Percolabin perustaja Samantha Sladen TEDxTalk saattaa selventää joitain yksityiskohtia.

Yhteistekeminen meidän kontekstissamme on tätä: mitä tahansa virtuaaliyhteisössämme tehdäänkin, se kuuluu ihmiskunnalle ja Maapallon elämälle. Se ei kuulu kenellekään meihin assosioidulle henkilölle tai oikeussubjektille. Me kehitämme virtuaaliyhteisöämme digitaalisena yhteisvaurautena, tavallaan — koska käyttämämme verkkopalvelut ja työkalut eivät ole yhteisvaurautta, verkostomme on — mutta asia on niin vain jos me edelleen käymme keskusteluja, jotka rakentavat oppimisen ja toiminnan suhteita.

Meidän tekemämme asiat ovat aina jonkun yksityishenkilön tai kontribuuttorien ryhmän tekemiä ja virtuaaliyhteisön kautta fasilitointi vaatii paljon aikaa ja osaamista, sekä frontti- että bäkkäripuolella. Yksinkertainen totuus on: minkään merkityksellisen saavuttaminen meidän työmme kontekstissa (Maapallon ekosysteemien regenerointi ilmastonmuutoksen aikoina) vaatii koordinoitua, jatkuvaa tiimityötä. Eteenpäin meno vaatii, että luomme ja rahoitamme tätä tiimiä (itseni mukaanlukien). Kuukausittainen €1250:n budjetti vaikuttaa hyvältä lähtökohdalta ja me emme halua muna-kana -tilannetta: kun rahat on kerätty, me menemme eteenpäin. Jotkut stipendit työllemme saattavat löytyä lopulta, mutta me emme voi luottaa siihen. Itseorganisoituvana ja korkean luottamuksen systeemimuutosverkostona meidän on luotettava itseemme.

Ja me olemme aika hyviä bootstrappingissa

Bootstrapping on luonnollinen REconomy-lähestymistapa — koska se on totta jokaiselle todelliselle yrittäjälle. Eri kielissä on eri ilmaisuja sille (tietääkö kukaan mitä bootsrapping on ranskaksi tai ruotsiksi?).

REconomy-yritykset ovat normaalisti yhteisöjohtoisia ja usein ovat saaneet alkunsa yhteisön toiminnasta (mikä ei ole sama asia kuin joukkoistaminen, koska yhteisö ei ole ihmisjoukko, eikä se ole tarkalleen samaa kuin triple F -rahoitus koska mukana ei ole hölmöjä ja kaikki on tarkoituksellista). REconomy-harjoittajien keskuudessa on käytäntö kokoontua paikallisten yrittäjien foorumeille, jossa Community of Dragons etsii keinoja tukea regeneratiivista yrittäjyyttä paikallisesti. Meidän tulee nyt replikoida tämä omalle virtuaaliyhteisöllemme käyttäen kanavia, jotka mahdollistavat ylikansallisen yhteistyön —  fiat-valuutasta lisää täällä:

Jos yllä kirjoitettu kuulostaa järkevältä, tässä on pyyntöni teille:

• vieraile Open Collective -sivuillamme ja ryhdy lahjoittajaksi
• jos et ole jo, liity valitsemasi verkkoalustan REconomy-harjoittajiin

Lähde: P2P Foundation Blog

Kirjoittanut Nenad Maljković

Opening Space, Remotely REconomyn puhetilaisuutta (videokonferenssi) juonsi Judy Rees. jossa ilmoitettiin Popping Bubbles -työpajasarjasta ja ensimmäisestä verkossa pidettävästä Open Space -tapahtumasta, osa 1 (osa 2, osa 3, osa 4, osa 5)

Kuva: David Röthler: “Pidin tästä tapaamisesta paljon. Harmi että olin junassa silloin. Silti se toimi hyvin ja kykenin seuraamaan 98-prosenttisesti. Mutta kontribuutiot olivat rajoittunetia… opin paljon. Kiitos paljon että kerroitte tästä! Minun pitää jäädä pois junasta pian!”

Nyt olemme kohta koolla ensimmäisessä Open Space -tapahtumassa. Matka alkoi eilen seuraavien ihmisten kanssa: Christian Kemper, Christine Capra, David Röthler, Elena Vassilieva, Fiona Mac, François Knuchel, Gary Alexander, Jay Tompt, Jean-Paul Grange, Jorin Eichhorn, Judy Rees, Les Moore, Maren F Frank, Nenad Maljković, Steve McCann, Tanja Aertebjerg, Tim Strasser, Vic Desotelle ja Wes Hinckes (kirjainjärjestyksessä, useimmat meistä tavoittaa REconomy-harjoittajien ryhmästä).

Jokin liikutti minua tämän tapahtuman aikana kaikkien osanottajien kanssa olleissa kanssakäymisissä.

Viimeisen vuoden ajan, ei ainoastaan REconomyn harjoittajien keskuudessa vaan myös muissa tiimeissä ja verkostoissa, joissa olen mukana, me usein puhuimme tarpeesta ottaa yhteyttä eri aloitteisiin ja liikkeisiin, jotka ratkovat planetaarista hätätilaa ja työskentelevät regeneratiivisten kulttuurien suunnittelun puolesta. Me puhumme mahdollisuudesta sille, että olisi syntymässä globaali “liikkeiden liike”, ja me olemme kuulleet muilta ryhmiltä ja yhteisöiltä, että he ovat puhumassa samaa.

Se mikä kävi (visuaalisesti) selväksi minulle tämän tapahtuman aikana oli, että ihmiset toivat itsensä saataville videokonferenssiin ja edustamaan eri “kuplia” joihin he kuuluivat. Kahden tunnin ajan me loimme omien kupliemme päällekkäisyyden ja meillä oli merkityksellisiä keskusteluja.

Ehkäpä tämä on se tapa, jolla muotoilla ja isännöidä REconomy-harjoittajien Open Space -tapahtumaa verkossa? Ei verkkotapahtumaa meidän omalle kuplallemme, vaan tilapäinen globaali erilaisten kuplien päällekkäisyys, jonka tarkoitus on fasilitoida merkityksellisiä keskusteluja ja jopa ehkä koordinoida jotain toimintaa paikallistasolta globaalille tasolle Maapallon regeneroimiseksi? Ehkäpä me voisimme fasilitoida globaalin “liikkeiden liikkeen” syntyä, joka on jo tapahtumassa? Sen lisäksi, mitä WEAll — Wellbeing Economy Alliancessa tapahtuu, johon REconomy-harjoittajat ovat lähteneet mukaan, meillä on ECOLISE Knowledge and Learning -tapaamiset Euroopassa, brittiläinen CTRL-Shift Summit ja Presencing Institute ja Capital Institute… muutamia aloitteita mainitakseni.

Jos se kuulostaa hyvältä idealta, harkitse liittymistä REconomy-harjoittajien virtuaaliyhteisöön.

Lähde: medium.com

Kirjoittaja: Lucia Hernandez

Viitekehys regeneraation skaalaamiseksi alustojen avulla

Kuten ensimmäisessä artikkelissa ennakoin, tarkoitukseni on tarjota tässä teoksessa puitteet niille, joilla on alusta ja jotka haluavat ymmärtää, miten tulla uudistuviksi, ja niille, joilla on perinteinen uudistuva liiketoimintamalli ja jotka haluavat tulla alustaksi.

Jos p2p-alustat tekivät jotain merkittävää ilmestyessään, se oli, että ne ottivat kansalaiset mukaan arvontuottajina, jotka siihen asti olivat rajoittuneet yrityksiin, ja antoivat heille mahdollisuuden luoda suoria yhteyksiä toisten vertaistensa kanssa, luoda arvoa, poistaa välikäsiä ja kehittyä yhä monimutkaisemmiksi.

Jotkut niistä eivät edes pidä itseään välittäjinä vaan pelkkinä ilmoitustauluina välttääkseen vastuunottoa lain, työelämän vaatimusten ja mahdollisten kuluttajavalitusten edessä.

Euroopassa alustat olivat siihen asti digitaalisten sisämarkkinoiden strategian sateenvarjon alla, joka rajoittaa vuodesta 2015 alkaen joulukuussa 2020 päivitettyä sääntelyä, jolla säännellään niiden vastuuta ja asetetaan uusia velvoitteita, jotka koskevat sisällön maltillisuutta, laittoman sisällön asianmukaista huolellisuutta ja mainonnan avoimuutta.

Alustat – kuten muutkin teknologiat – eivät ole hyviä tai huonoja, vaan ne ovat sitä, mitä niiden omistajat haluavat niiden olevan ja mitä ne palvelevat. Mikä sen tehtävä on.

Ne ovat erittäin tehokkaita arvonluonnin koordinointimalleja, jotka hyvin käytettynä voivat verkostovaikutusten ansiosta tuottaa hajautettuja ja merkittäviä myönteisiä vaikutuksia.

Entä jos käyttäisimme niiden verkostovaikutteista luonnetta auttaaksemme uudistamaan läheisempiä ekosysteemejämme ja muitakin markkinoita, joissa olemme mukana?

Löydät esimerkkejä osoitteesta change.org, jossa yksityishenkilöt voivat ehdottaa ja tukea asioita, jotka voivat muuttaa lakeja. Blablacar tuo ihmisiä paikkoihin, joihin perinteinen liikenne ei saavu, ja välittää tietoa syrjäisistä paikoista. Som Energia on voittoa tavoittelematon vihreän energian tuottajan ja kuluttajan osuuskunta, joka toimii verkostossa, tai The Food Assembly, joka yhdistää maanviljelijät suoraan loppukuluttajiin. 1 500 elintarvikekokousta ja 10 000 tuottajaa valvovat itse hintoja ja tuotantoa, mikä lisää paikallista kulutusta ja ympäristömerkkejä.

Uudistuvaan muotoiluun panostavien yritysten joukossa ovat tunnetut Patagonia, Timberland, North Face, Ben & Jerry tai Danone,, joista kaksi viimeistä ovat B-Corp-yrityksiä, jotka työskentelevät arvoverkostojensa kanssa kehittääkseen ja edistääkseen uusiutuvia maatalousmalleja, jotka suojelevat maaperää, antavat maanviljelijöille vaikutusmahdollisuuksia ja edistävät eläinten hyvinvointia.

Lisäksi on olemassa lukuisia pieniä hankkeita, joissa omaksutaan uudistuvia käytäntöjä, mikä on ratkaiseva askel torjuttaessa kaivannaistoimintaa, eriarvoisuutta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Ymmärtääkseni uudistuvan suunnittelun ja alustasuunnittelun yhtymäkohtia tutkin joitakin eri toimijoiden ehdottamia uudistuvan suunnittelun periaatteita. Niistä mainittakoon John Fullerton, Capital Institute -instituutin perustaja, Bill Reed Regenesis-ryhmästä, alan johtava asiantuntija, Janine Benyus, Biomimicry Institute -instituutin perustaja — yksi tärkeimmistä äänistä luonnosta inspiroituneiden suunnittelijoiden ja insinöörien uudessa aallossa — Jenny Andersson, ReallyRegenerative-yrityksen perustaja, joka on regeneratiivinen ammattilainen ja luova strategi, jolla on syvällistä tietämystä uudistumisesta, ja nRhythm ja sen Regenerative Framework -sertifikaatti, jonka sain alkuvuodesta ja jossa omaksutaan kokonaisvaltainen, eläviin järjestelmiin perustuva lähestymistapa organisaation suunnitteluun ja johtamiseen, sekä tuotteet ja palvelut, joita suosittelen lämpimästi.

Yleisesti ottaen niiden lähestymistavat ovat hyvin samankaltaisia ja perustuvat aina elävien järjestelmien käyttäytymiseen, mutta niissä on joitakin pieniä eroja. Niitä tutkimalla minulle kävi selväksi, että regeneratiivinen muotoilu lisää elävää kudosta vanhanaikaiseen yrityksen konenäköön ja ennen kaikkea tarkoituksellisuuden kerroksen, eikä tämä ole turhaa.

Entencioun tarkoittaa latinaksi ”tarkoitusta, suunnitelmaa, päämäärää tai kohdetta; tahtoa, halua, toivetta, sitä, mikä on tarkoitettu”: In-=Sisämaa, tentus=laajennettu ja -tion=toiminta ja vaikutus.

Sisä-ulkoinen jatkuva silmukka, jossa tiedostetaan syy ja seuraus, palaute, oppiminen ja iterointi.

Toisaalta alustat lisäävät muun muassa työkalun ja ajattelutavan verkostomaisen arvonluonnin koordinointiin, ja ne on ”tarkoituksellisesti” suunniteltu vahvistamaan yhteyksiä ja luomaan luottamusta, sillä ilman luottamusta ei ole vuorovaikutusta.

Uusiutuvien alustojen määritelmä

Yhdistämällä molempien maailmojen parhaat puolet keksin tämän määritelmän uusiutuvista alustoista.

”Strategiat, jotka on suunniteltu toisiinsa kytkeytyneiden toimijoiden ekosysteemille, jotka koordinoivat toimintaansa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ja luovat edellytykset sille, että kokonaisuus voi kukoistaa ja menestyä.”

Periaatteet

Tutkiessani eri ehdotuksia valitsin ne, jotka mielestäni loivat uudistuvan ajattelutavan perustan, 7 periaatetta, jotka muodostavat jo itsessään niin paljon viisautta, että kiitän niitä, jotka tekivät ne saatavilleni ennen minua. Yhdistin ja poimin niistä kaikista olennaisen. Nöyrästi.

Minulla oli tilaisuus validoida joidenkin alustojen toimintatapa ja se, miten ne lähestyvät seuraavia periaatteita joidenkin haastattelujen aikana.

Nämä periaatteet toimivat yhdessä: annat potentiaalin kukoistaa sallimalla emergenssin, vaalit kehitystä puutarhaamalla itseorganisoituvia suhteita ja raivaamalla tietä kokonaisuuden virtaamiselle, olemalla kontekstisidonnainen ja sisäkkäinen kehittyy kuuntelemalla aktiivisesti ympäristöä, puuttumalla siihen tarvittaessa, kokonaisvaltaisella näkökulmalla.

Tutustutaan syvällisesti siihen, miten nämä periaatteet sopivat yhteen alustastrategioiden kanssa ja miten voimme parantaa lähestymistapaa.

Potentiaali

Potentiaalilla tarkoitetaan kokonaisuuden luontaista ominaisuutta tai luonnetta, joka voidaan ilmaista tietyssä asiayhteydessä.

Todellinen potentiaali on olemassa ennen kuin se ilmenee.

Tilan luominen siihen osallistuville yksiköille, jotta ne voivat ilmaista koko ainutlaatuisen äärettömän potentiaalinsa, auttaa koko ekosysteemiä kukoistamaan – alustat ovat siinä erittäin hyviä – koska niiden liiketoimintamalli perustuu sen muodostavien toimijoiden monimuotoisuuteen: tuottajat tarjoavat ainutlaatuisia tuotteitaan ja palvelujaan etsien niitä arvostavia kuluttajia.

Me kuluttajat etsimme yksilöllisiä tuotteita, jotka vastaavat tiettyihin tarpeisiimme ajassa ja paikassa. Sen lisäksi, että alustojen käyttö on mahdollisimman kätevää, ne avaavat kaikille mahdollisuuden osallistua määritellyille markkinoille kaikilla aloilla ja aihealueilla.

Tällä hetkellä ne ovat enimmäkseen riippuvaisia vakiintuneista alustastandardeista, mutta teknologia kehittyy poikkeuksellista vauhtia, joka antaa meille jo nyt mahdollisuuden harjoittaa omaa liiketoimintaamme omalla tavallamme, skaalata suoria suhteita ja omistajuutta.

Kehittäminen

Loputon prosessi, jossa kasvamme yksilönä ja ammattilaisena jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.

Mikä olisikaan parempaa kuin oppiminen ja kehittyminen tässä muuttuvassa maailmassa? Tehdä sitä yhdessä muiden kanssa. Alustat ovat oppimisen ja kehittymisen kasvualustoja, ja ne, jotka edistävät sitä rakentamalla yhteisöjä ympärilleen, menestyvät.

Käsintehtyjä ja vintagea myyvä Etsy-verkosto osti italialaisen käytetyn tavaran markkinapaikan Depopin Gen Z -yhteisönsä vuoksi, joka oli innoittunut sen taustalla olevasta kulttuurista.

”He tulevat vaatteiden takia, mutta jäävät kulttuurin takia.” — Maria Raga, Depopin toimitusjohtaja.

Ympäri maailmaa syntyy yhteisöjä, jotka perustuvat yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin ja intresseihin sekä tietysti inhimillisiin yhteyksiin. DAO:t antavat näille yhteisöille mahdollisuuden luoda suoria suhteita, joissa tuottajia ja kuluttajia ei eroteta toisistaan, vaan ne ovat kaikki yhtä ja luovat arvoa ekosysteemiin, ja regeneratiivisiin periaatteisiin perustuvilla periaatteilla ne voivat olla myönteisen vaikutuksen voima.

Yhteenkytkeytyneisyys

Olemme sosiaalisia olentoja, jotka ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisten ja ympäristömme kanssa.

Vuorovaikutuksen on sujuttava helposti järjestelmän haarautumien kautta, tiedon symmetria on pakollista, suuret tietomäärät auttavat meitä kehittymään, matalat markkinoille pääsyn esteet, luottamus, palaute, maine, monimuotoisuus… kaikki nämä ovat alustatalouden ominaisuuksia parhaimmillaan.

Vielä parempi on, jos tiedot kuuluvat käyttäjälle, kuten Salus.coopissa, joka on kansalaisten yhteisten tietojen osuuskunta, joka nopeuttaa tutkimusta ja innovointia terveydenhuoltoalalla ja antaa kansalaisten päättää, missä hankkeissa he haluavat auttaa tietojensa avulla.

Suhteet voivat olla itseorganisoituvia, ja tarvitaan hajautettua ja hajautettua hallintoa, jotta ne sopisivat elävien järjestelmien sisäiseen luonteeseen. Tämä ei ole vielä kovin yleistä useimmilla alustoilla, lukuun ottamatta yhteistyöalustoja ja DAO:ita, jotka ovat vielä kehittymättömiä, mutta joilla on suuri potentiaali kehittyä teknologian kehityksen sekä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen uskomusten muutosten ansiosta.

Emergenssi

Emergenssi viittaa ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen, jotka syntyvät vasta, kun kokonaisuudet ovat vuorovaikutuksessa laajemmassa kokonaisuudessa.

Se saattaa kuulostaa helpolta, mutta emergenssin omaksuminen tarkoittaa, että kontrolli on jätettävä, mikä ei ole joskus helppo tehtävä.

Palkinto on kuitenkin valtava, sillä parhaat asiat syntyvät, kun ihmiset luovat yhdessä, vuorovaikutuksessa toisten ja ympäristönsä kanssa.

Uudet tuotteet ja palvelut, uudet toimialat, uudet ideat, innovaatio puhtaimmillaan.

Eikä evoluutiota olisi olemassa ilman emergenssiä, mikä saa minut puhumaan seuraavasta periaatteesta.

Evolutionaarinen

Sopeutuu ja organisoituu uudelleen jatkuvasti kehittyvässä ympäristössä.

Uudistuvat alustat kehittyvät ja muuttuvat vuorovaikutuksensa kautta, säilyttäen joustavan ja luovan käyttäytymisen, joka kommunikoi järjestelmän muiden osien kanssa ja johtaa mukautuvampaan ja joustavampaan ekosysteemiin, joka on läpäisevä järjestelmän eri tasoilla tapahtuville muutoksille, on tietoinen, organisoituu itse ja luo itse itseään vastaavasti autopoieettisella tavalla.

Makrotasolla näemme sellaisten välineiden kehittyvän, jotka mahdollistavat hajautetun arvonluonnin ja omistajuuden vastauksena suhdannevaihteluihin – ilmastonmuutostietoisuus, työttömyyden lisääntyminen, riippuvuussuhteiden tylsistyminen, itsenäisten työntekijöiden lisääntyminen, arvoketjujen katkeaminen ja niin edelleen – ja mikrotasolla alustojen tarjoamat tuotteet ja palvelut kehittyvät vastaamaan käyttäjien vaatimuksiin ja tarpeisiin.

Holismi

Järjestelmiä olisi tarkasteltava kokonaisuutena. Mikään niistä ei toimi itsenäisesti, vaan ne ovat riippuvaisia toisistaan ja sisältyvät toisiin järjestelmiin.

Mikä tahansa myönteinen tai kielteinen toimenpide vaikuttaa välittömästi muuhun järjestelmään ja vahvistaa tai monipuolistaa sen vaikutuksia.

Tämä periaate on luultavasti kaikkein harvinaisin liike-elämässä, mutta myös tieteenaloilla. Lukuun ottamatta B-korporaatioita ja vastaavia, joilla on enemmän kontekstisidonnaisia lähestymistapoja.

Standardoitujen tuotteiden ja tehtävien teollisessa maailmassa asiayhteys oli suurelta osin merkityksetön, häiriötekijä. Uudistuvassa platform-aikakaudessa kontekstista on tulossa yhä keskeisempi arvonluonnin kannalta. Jos emme kiinnitä huomiota henkilöä, paikkaa tai tapahtumaa ympäröiviin olosuhteisiin, emme todennäköisesti ymmärrä, miten voimme luoda suurinta yksilöllistä arvoa kullekin niistä.

Tämä on yksi useimpien julkisten ja yksityisten organisaatioiden vireillä olevista kysymyksistä.

Tässä on yhteenveto niistä kuudesta periaatteesta, joita voimme soveltaa suunnittelemalla, kun rakennamme uudistuvia alustatoimintamalleja.

Uusiutuvien alustojen suunnitteluperiaatteet

Kukin näistä periaatteista voi yhdessä toimia ohjenuorana määriteltäessä malleja, jotka suunnittelun ansiosta edistävät elvyttämistä, mutta tärkeintä on epäilemättä se, miten tarkoituksellisesti niitä sovelletaan. Jokaisella teolla on merkitystä, joka päivä, jokaisella kaupungilla, jokaisella organisaatiolla ja jokaisella yksilöllä on oma roolinsa.

— —

Maailma kehittyy nopeasti samaan tapaan kuin ajattelumme ja toimintamme, ja sosiaalisen, luonnollisen ja liiketoiminnallisen ekosysteemiemme uudistaminen on avainasemassa. Teknologia voi auttaa meitä luomaan yhteyksiä tavoilla, joita emme ole koskaan aiemmin ajatelleet, ja skaalaamaan myönteisiä vaikutuksia samalla kun olemme kaikin tavoin kannattavia ja tehokkaampia.

“Aina kun olemme tehneet päätöksen planeetan parhaaksi, siitä on tullut hyvä Ecoalfille kuin bumerangi.” — Javier Goyaneche, ECOALFin perustaja ja puheenjohtaja Ship2B Impact Forumissa

Olen iloinen voidessani keskustella, kommentoida ja oppia ajatuksistanne, kun tämä ajattelu kehittyy ja sitä sovelletaan.

Lähde:

https://luciahdez.medium.com/regenerative-platforms-design-principles-daf31508322a

Kirjoittaja: Lucia Hernandez

Aion puhua tänään luonnollisen ja orgaanisen evoluution käsitteestä, joka sopii yhteen sisäisen halumme kanssa tehdä hyvää, huolehtia elävistä järjestelmistämme, itsestämme ja vertaisistamme rakkaudella ja myötätunnolla, ikään kuin kaikella olisi merkitystä, palata juurillemme, luonnon täydelliseen harmoniaan.

Maailmassa, jonka syvimmät perusteet ovat pettämässä – luottamuspulasta instituutioihin, kasvavasta eriarvoisuudesta, ilmasto-, terveys- ja sosiaalikriisistä sekä rappeuttavasta ja louhivasta talousmallista, joka hukuttaa meidät, ihmiset ja luonnon – ihmiset ja organisaatiot kaikkialla maailmassa omaksuvat toisenlaisen ajattelutavan, kokonaisvaltaisen ajattelutavan, joka perustuu elävien järjestelmien periaatteisiin.

Tavoitteena on elvyttää, palauttaa ja uudistaa vahingoittuneita ekosysteemejä tai käyttää tätä ajattelutapaa suunnittelun periaatteena.

Uusiutuva suunnittelu on saanut laajaa huomiota, vaikka se ei ole uusi käsite. Yksi ensimmäisistä paikoista, joissa termiä regenerointi käytettiin, oli Buckminster Fullerin suunnittelutyö 1960-luvulla.

“Olen vakuuttunut siitä, että luovuus on a priori maailmankaikkeuden eheyden edellytys ja että elämä on uudistuvaa ja yhdenmukaisuus merkityksetöntä.” — R. Buckminster Fuller, I Seem To Be A Verb

Vuonna 1980 termi keksittiin määrittelemään uudistuvaa maataloutta tai permakulttuuria kuvaamaan useita viljelykäytäntöjä, joissa terve maaperä, biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien kokonaisvaltainen palauttaminen ovat etusijalla. Viime vuosina regeneratiivista suunnittelua on sovellettu kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin, rahoituksen, turismin, tuotannon, arvoketjujen, johtamisen ja organisaatioiden aloilla, ja se on saanut yhä enemmän vauhtia.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää siitä, mitä uudistuva suunnittelu tarkoittaa, samaan tapaan kuin yhteistyöhön perustuvalle talousliikkeelle tapahtui sen alkuaikoina, ja vaikka voi olla haitallista tulla uudeksi muotisanaksi, uudistuvalla suunnittelulla on kuitenkin joukko enemmän tai vähemmän yhteisiä periaatteita ja yhteisiä arvoja niille, jotka haluavat omaksua sen.

Viimeisten kahden vuoden aikana olen tutkinut regeneratiivisen muotoilun ja alustamuotoilun yhtymäkohtia. Kiehtovuuteni molempia aiheita kohtaan sai minut aloittamaan haastattelusarjan alan asiantuntijoiden kanssa ja osallistumaan maailmanlaajuisiin foorumeihin ja tapahtumiin ymmärtääkseni syvällisemmin niiden yhtymäkohtia.

Tämä artikkeli perustuu tähän tutkimukseen, ja se on osa sarjaa, jota olen kutsunut nimellä ”Uudistuvat alustaliiketoimintamallit”. Toiveenani on tarjota ymmärrettävä kehys niille, joilla on alusta ja jotka haluavat uudistua arvon luomisessa, sekä niille, joilla on uudistuva liiketoiminta ja jotka haluavat uudistua alustaksi.

Regeneratiivinen suunnittelu ja alustasuunnittelu kuuluvat molemmat systeemiajattelun piiriin, jonka alan johtava asiantuntija Peter Senge määrittelee seuraavasti:

“Ajattelutapa ja kieli, jolla kuvataan ja ymmärretään systeemien käyttäytymistä muovaavia voimia ja keskinäisiä suhteita, jotka ovat sopusoinnussa luonnonmaailman luonnollisten prosessien kanssa… Oppia näkemään kokonaisuuksia ja kehys, jonka avulla voidaan nähdä pikemminkin keskinäisiä suhteita kuin asioita, nähdä muutosmalleja kuin staattisia tilannekuvia.” — Peter Senge

Molemmat käsitteet tarjoavat linssin, jonka avulla tapahtumia voidaan tarkastella, ja tämän ajattelutavan uskotaan yleisesti olevan ratkaisevan tärkeä, kun halutaan käsitellä maailman tulevina vuosikymmeninä kohtaamaa monimutkaisuutta.

Elävät järjestelmät ovat amerikkalaisen biologin ja systeemitieteen uranuurtajan James Grier Millerin mukaan avoimia, itseorganisoituvia elämänmuotoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Mikä on uudistumisen tarkoitus?

“Uudistamisen tarkoitus on sama kuin itse elämän tarkoitus, eli luoda oikeat olosuhteet, joissa kaikki elämä voi kukoistaa ja menestyä.” — Anna Pollock

Entäpä alustat?

Alustan (tai ekosysteemin ja verkoston) suunnittelu on liiketoimintamalli-innovaatio, jota käytetään määrittelemään strategioita, jotka yhdistävät tietyssä kontekstissa yksilöitä tai organisaatioita p2p-suhteessa, eli suoraan, arvon luomiseksi.

Maailman talousfoorumin mukaan arviolta 70 prosenttia talouden uudesta arvonluonnista seuraavan vuosikymmenen aikana perustuu digitaalisesti mahdollistettuihin alustaliiketoimintamalleihin. Perinteisistä malleista poiketen alustat pystyvät vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin taloudellisemmin.

Nykyään 60 prosentilla maailman väestöstä on pääsy internetiin, ja lähes 97 prosentilla heistä on älypuhelin, ja kasvu on huomattavaa: +7 % internetin käyttäjistä viimeisten 12 kuukauden aikana lukituksen vuoksi vuoteen 2020 verrattuna.

Covid-19 on nopeuttanut digitaalitekniikan käyttöönottoa useilla vuosilla, ja monet näistä muutoksista voivat olla täällä pitkällä aikavälillä, sillä monet ihmiset siirtävät ostoksiaan verkkoon, ja digitaalisten tai digitaalisesti mahdollistettujen tuotteiden osuus yritysten salkuissa on nopeutunut järkyttävät seitsemän vuotta.

Alustoilla on tietenkin omat haasteensa, mutta ne ovat hyviä välineitä hajautettujen ja toisiinsa kytkettyjen verkkojen koordinointiin, organisaation omistamiin strategioihin tai täysin hajautettuihin strategioihin, kuten alustaosuuskunnat, joissain tapauksissa lohkoketjuteknologioiden tukemana.

Kukaan ei opettanut meille, mitä tarkoittaa olla ihminen, mutta me rakastamme kysymyksiä, joten meidän on kysyttävä itseltämme:

Mikä on roolimme tässä systeemissä?

As consumers, we’re gaining more and more power, having access to thousands of platforms in different areas of our lives changing not only habits and behaviours but also expectations related to the role that private and public organizations are or could have in society.

“Tuotemerkkejä arvioidaan entistä enemmän sen perusteella, millaista yhteiskunnallista hyvää ne luovat yhteisöissään ja kuinka vastuullisia ne ovat toimituksissaan, valmistuksessaan ja tuotannossaan….Kuluttajakeskeinen tuotemerkkistrategia ennen Covid-kriisiä on nyt yhteiskuntakeskeinen strategia.” — Ana Andjelic

Ilmasto-, terveys- ja sosiaaliset kriisit ovat saaneet meidät miettimään uudelleen, millaisten brändien kanssa haluamme olla vuorovaikutuksessa, miten tuotteet valmistetaan, mitä syömme, mitä käytämme, mitä kulutamme. Emme voi enää sulkea silmiämme siltä, mitä maailmassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa suoraan meihin. Koska olemme globaali yhteisö yhteisessä maailmassa.

Muita tätä tutkimusta ohjaavia kysymyksiä ovat:

Mikä on organisaatioiden sosiaalinen tai julkinen rooli? Miten voimme antaa takaisin enemmän kuin ottaa pois? Miten voimme palauttaa järjestelmiä eri tasoilla? Miten voimme paikallistaa, jakaa ja monipuolistaa tuotantoa? Miten voimme maksimoida koko ekosysteemin terveyden? Miten voimme luoda arvoa, joka on räätälöity tiettyyn asiayhteyteen, jossa ajatellaan paitsi tilaa myös aikaa? Mitä tuloksia me kaikki haluamme? Miten voimme suunnitella kestävyyttä? Miten voimme hyödyntää luonnon runsautta vaarantamatta sen terveyttä?

“Laji voi menestyä vain, jos kaikki muu sen ympärillä menestyy. Jos me huolehdimme luonnosta, luonto huolehtii meistä.” — David Attenborough

Meillä on siis kaksi mallia:

1. Siinä tarkastellaan ekosysteemiä – joka ymmärretään toisiinsa kytkeytyneiden toimijoiden järjestelmänä, jotka koordinoivat toimintaansa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi — helpottamaan arvonluontia alustan, vuorovaikutuksen ja kehittymisen paikan, kautta.

Alustamalleja sovelletaan myös organisaatiosuunnitteluun lupaavin tuloksin.

Alustat paikallistavat arvonluonnin, vähentävät markkinoille pääsyn esteitä, jolloin useammat ihmiset voivat osallistua, yhdistävät tuottajat suoraan kuluttajiin, vähentävät tiedon epäsymmetriaa ja ovat avoimempia.

2. Uusiutuvassa suunnittelussa on kyse terveiden olosuhteiden uudistamisesta, jotka luovat uutta potentiaalia elävässä ja jatkuvasti muuttuvassa ekosysteemissä.

Regenerointi on verbi uudistua. Kyse ei ole olemisesta vaan tulemisesta – avoin prosessi.

Uudistuminen on tarkoituksellista.

Kysymys kuuluukin: entä jos yhdistämme molemmat?

Ne ovat samoja, mutta niissä on joitakin pieniä suuria eroja.

Tärkein niistä on se, että uudistuminen lisää korkeamman tason, uudistumisen tai uudistumisen aikomuksen.

Uudistuminen on myös sisältä ulospäin suuntautuva hyveellinen prosessi: ilman tietoisuutta ei tapahdu mitään.

Yhdessä se voi skaalautua helpommin verkostovaikutusten ansiosta.

“Uudistuminen on välitöntä, mutta siihen johtavat vaiheet ovat usein asteittaisia, eikä mitään niistä voi ohittaa.” — Talbot Wilson Chambers

Seuraavassa artikkelissa tarkastelen syvällisemmin molempia suunnittelun periaatteita, niiden yhtäläisyyksiä ja eroja sekä sitä, miten ne hyödyttävät toisiaan integroimalla koko ajattelutavan.

Pysy kuulolla!

Lähde:

https://luciahdez.medium.com/regenerative-platform-business-models-8b8b4ef770a6

Kestävä yhteisösuunnittelu tarkoittaa tulemista tietoiseksi näistä sisäkkäisistä suhteiden verkostoista ja prosesseista ja sen jälkeen optimoida niitä tavoilla, jotka tukevat yhteisön ja sen jäsenten terveyttä. Tarkoitus on synergistisesti integroida sosiaaliset, ekologiset, ekonomiset ja kulttuurilliset (maailmankuva/narratiivi) yhteisön ulottuvuudet, luoda yhteistyön tekemisen ja solidaarisuuden kulttuuri, joka kykenee regeneroitumaan pitkällä aikavälillä. Tässä menestyvät yhteisöt ovat kukoistavia, terveitä ja inspiroivia paikkoja, jotka tarjoavat poikkeuksellisen laadukasta elämää asukkailleen samalla kun niillä on positiivinen vaikutus paikalliseen ja alueelliseen ympäristöön.

Ekologisten yhteisöjen (ekosysteemien) ymmärtäminen voi paremmin auttaa meitä sovittamaan ja optimoimaan ihmisyhteisöjä symbioosiin muun elämän kanssa. Sen sijaan, että maksimoitaisiin numeroita ja lyhyen tähtäimen yksittäisen lajin tavoitteita, ekosysteemit pyrkivät optimoimaan koko systeemiä tavoilla, jotka tukevat erilaisuutta, terveyttä, resilienssiä ja kykyä ekosysteemin regeneroimiseen kokonaisuutena. Kaikkein menestyksekkäin ja pitkäikäisin strategia yksilölle tai yhteisölle on emuloida luonnon prosesseja ja suhteita. Kaikkien osallistujien pitkän aikavälin menestys ja elinvoima riippuu koko järjestelmän terveydestä.

Miten luomme ihmisasutusta, joka perustuu oppimiseen ekosysteemeistä löytyvistä organisoinnin ja yhteistyön kaavoista?

Professorit Declan Kennedy ja Margrit Kennedy omistivat suurimman osan heidän ammatillisesta ja yhteisöllisestä elämästään kestävän yhteisösuunnittelun ja alueellisten talouden vaihdantamekanismien tutkimiselle. Molemmat työskentelivät akatemiassa kaupungin kaavoituksen professoireina Berliinissä ja samanaikaisesti kokeilivat kestävällä yhteisösuunnittelulla ‘Lebensgarten’-ekokylässä, jonka he auttoivat perustamaan Steyerbergiin lähelle Hannoveria, Saksassa.

Vuonna 1996 EU:n rahoittamassa heidän aloittamassaan projektissa tutkittiin monia parhaita keinoja ja parhaita prosessiesimerkkejä yhteisökaavoittamisesta Euroopassa. Projektin tuloksena oli kirja Designing Ecological Settlements (Kennedy & Kennedy, 1997) jossa he ehdottavat ekologisesti tietoista standardia yhteisön uudelleensuunnittelulle. Tässä on joitain kysymyksiä, joita he pyysivät meitä kysymään:

Miten me voimme suunnitella ekologisia ja kestäviä asuinalueita?

Miten me juhlistamme ja vaalimme ihmisten ja luonnon diversiteettiä yhteisössämme?

Miten me voisimme keskittää yhteisömme henkilökohtaisten interaktioiden ja ihmisten keskinäisen yhteistyön inhimilliselle skaalalle niin, että asukkaat voisivat muodostaa henkilökohtaisia siteitä keskenään?

Miten voimme luoda lyhyen etäisyyden asumisratkaisuja ja integroida tärkeitä yhteisön funktioita kävelyetäisyydelle?

Miten voimme käyttää niin vähän tilaa kuin mahdollista ihmisten infrastruktuuriin ja luoda korkean tiheyden elintiloja, jotka integroivat luonnon yhteisön kudokseen?

Miten voimme rohkaista osallistumista ja inspiroida koko yhteisön jäsenistöä luomaan yhdessä vastuullisen osallistumisen yhteistekemisen edun?

Miten voimme käyttää paikallisia ja alueellisia energianlähteitä ja energiaa säästävää designia luomaan energiatehokkaita asumisratkaisuja?

Miten voimme luoda ympäristövastuullisia ja päästövapaita yhteisöjä?

Miten voimme luoda hiljaisen ja kauniin asumisratkaisun?

Miten voimme käyttää integroitua designia arvottamaan vettä ja auttamaan paikallisten vesistöjen regeneraatiossa?

Miten voimme luoda tehokkaita resurssienkäytön kiertotalouskaavoja paikalliselle ja alueelliselle skaalalle tehdäksemme asuinratkaisuistamme pääosin jätevapaita?

Miten voimme suunnitella terveitä rakennuksia terveille yhteisöille?

Miten voimme integroida luonnonlajien ja kasvien (satokasvit, metsäpuutarjat jne.) elintilan asuinratkaisumme rakenteeseen?

Miten voimme vaalia ekologista ja yhteiskunnallista lukutaitoa yhteisössä ja luoda tehokkaita luovan konfliktinratkaisun prosesseja?

Miten me voimme luoda yhdessä yhteisöä ohjaavan kaikille jäsenille yhteisten inhimillisten arvojen narratiivin?

Nämä kysymykset haastavat meitä suunnittelemaan yhteisömme osaksi luontoa. “Mikä näitä kaikkia aspekteja yhdistää […] on että ne pyrkivät […] kokonaisuuden optimointiin, sen sijaan että pyrittäisiin yksittäisten osien maksimointiin, ja näin pyritään asumisen ja elämän itsensä uudenlaiseen laatuun” (Kennedy & Kennedy, 1997, s. 211). Tämä kokonaisuuden optimointi on kriittinen oppitunti siinä miten elämä luo elämälle suotuisat olosuhteet.

Kestävä yhteisö ja ihmisten asuinratkaisujen suunnittelu, joka perustuu tähän systeemiseen ekologian tuntemukseen, tulee auttamaan regeneraatioon, sopeutumiseen ja transformaatioon kykenevien yhteisöjen luomisessa. Kokonaisuuden optimointi menee nykysukupolvien välittömimpien huolien tuolle puolen luomaan yltäkylläisyyttä tuleville sukupolville.

Transformatiivinen innovaatio olemassaolevissa yhteisöissä tarkoittaa näistä kysymyksistä inspiroituneiden design-elementtien sovittamista olemassaoleviin kulttuurikaavoihin ja infrastruktuureihin. On melkein mahdotonta (ja epähaluttavaa) pakottaa niitä ylhäältäpäin. Politiikan tulee rohkaista ja mahdollistaa kansalaisia tulemaan mukaan yhteisön kudoksen uudelleensuunnitteluun. Paikan ja yhteisöllisyyden tunnetta ruokitaan osallistumalla näihin kollektiivisiin visiointiprosesseihin.

‘Kysymyksien eläminen’ on yhteisöprosessi. Ylläolevat kysymykset kutsuvat meitä dialogiin ja suhteeseen ympärillämme olevien ihmisten kanssa sekä asuinpaikkamme kanssa. Ne kutsuvat meitä ottamaan ensiaskeleen osallistumiseen ja tietoiseen yhdessä luomiseen yhteisön tasolla. Tutkailemalla yhdessä sitä miten yhteisömme saattaa muuttua regeneratiivisen kulttuurin esimerkkitapaukseksi, me annamme toisillemme mahdollisuuden oppia yhdessä.

Tämä kollektiivinen oppimismatka itsessään luo polun kohti viisaisiin päätöksiin ja regeneraatioon kykenevää yhteisöä. Yhteisö luo olosuhteet regeneratiivisen kulttuurin synnylle. Miten me suunnittelemme luontona ja yhteisössä elegantin adaptaation tähän uniikkiin paikkaan ja kulttuuriin? Monimuotoiset regeneratiiviset kulttuurit voivat kehittyä kysymällä tätä kysymystä.

[Tämä on alaluku kirjasta Designing Regenerative Cultures, julkaissut Triarchy Press, 2016.]

—

Daniel Christian Wahl katalysoi transformatiivista innovaatiota yhteensulautuvien kriisien alla, antaa neuvoja regeneratiivisesta kokonaisjärjestelmädesignista, regeneratiivisesta johtajuudesta ja regeneratiivisen kehityksen ja bioregionaalisen regeneraation koulutuksesta.

Hän on myös kirjan Designing Regenerative Cultures kirjoittaja.

Lähde:

https://medium.com/hackernoon/natures-whole-system-optimization-informs-community-design-546d484050bd